Blogi 10v. + arvonta

Päivänpesän elämää täyttää tänään kymmenen vuotta. Pitkä aika kirjoittamista takana, aiheet ovat vuosien aikana vaihdelleet, nyt keskitytään enemmän puutarhaan lapsien kasvettua ja elämän muututtua. Blogi on ollut päiväkirjani, henkireikäni, se on saanut aikaan uusia ystävyyksiä, mielenkiintoisia kohtaamisia ja valtavan määrän tietoa lukulistan blogien kautta. Iso ja sydämellinen kiitos vastavuoroisuudesta teille kaikille siellä ruudun toisella puolella. 

Ennen matkaa päätin tuoda 10-vuotis arvonnan palkinnot tuliaisina reissusta. Mikäpä kulkisi helpommin pienessä tilassa matkalaukussa kuin siemenet. Palkintoja on kolme erilaista. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla ja ilmoittamalla kommentilla minkä setin mieluiten haluaisit. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa, myös anonyymit voivat osallistua jättämällä tunnistettavan nimimerkin. Kaikki kommentit jotka on jätetty ennen 8.3.2019 klo 18:00 osallistuvat arvontaan.

Setti 1.

 Setissä 1. on kaksi erilaista krassia, 'Alaska Salmon' ja 'Milkmaid'.

Setti 2.

 Setissä 2. on tomaatin siemeniä. Amppelitomaatti 'Gartenperle', runkotomaatti 'Goldene Königin' ja kirsikkatomaatti 'Primabella'.

Setti 3.

Setissä 3. on 'Green Apples' akileijan siemeniä sekä tuoksuherneet 'Night&Day' ja 'Matucana'.

Jos kommenttisi ei näy heti niin ei hätää, julkaisen ne mahdollisimman pian ja arvontaan osallistuvat kunhan ovat jätetty ennen yllä olevassa tekstissä olevaa aikaa.

Pieni kiertomatka Keski-Euroopassa

Otimme lauantaina melko pikaisen lähdön kohti kevättä. Valitsimme reissukohteeksi muutaman päivän Euroopan loman. Suomesta lensimme Saksaan Düsseldorfiin josta vuokrasimme auton ja ajelimme katsomaan miltä näyttää Hollannin ja Belgian puolella.

Sää oli tuolla päin maailmaa keväinen, öisin viileää mutta päivällä lämpötila kohosi jopa Belgian +19 asteeseen. Ja aurinko paistoi kaikki päivät lähes pilvettömältä taivaalta. Saimme kokea kevään etukäteen, Saksassa kukki lumikellot, Hollannissa krookukset ja narsissit.

 Otimme tarkoituksella mahdollisimman aikaisen aamulennon jotta meille jää kokonainen päivä aikaa tutustua Saksaan. Ajoimme suoraan Düsseldorfin lentokentältä Kölniin missä pääkohde oli Kölnin tuomiokirkko.

 Kirkko on ulkoa vaikuttava kokemus, sisältä paljon hillitympi mutta täynnä upeita yksityiskohtia kuten lattian mosaiikkikoristeet. Kirkon torniin olisi päässyt kapuamaan mutta pitkästä jonosta johtuen jätimme tornissa käynnin väliin.

 Matkan sunnuntaipäivä käytettiin Hollantiin tutustumiseen. Ajoimme Roermondiin jossa sijaitsee valtava outlet-alue johon saksalaisialla on tapana ajaa sunnuntaisin ostoksille sillä Saksassa ei ole oikeastaan mitään avoinna sunnuntaisin. Ja sen kyllä huomasi, alueelle valui tasaisesti autoja. Me jätimme ostosparatiisin- tai helvetin, kuinka asian haluaa ymmärtää, väliin ja jatkoimme matkaa.

 Roermondista päädyimme Eindhoveniin jonka keskustasta löytyi Pyhän Katariinan kirkko. Kirkot ovat helppoja kohteita käydä, yleensä aina auki ja helppo löytää pitkälle näkyvien tornien takia.

 Kirkossa oli näyttely kaivauksista kirkon alueelta ja sen löydöistä. Tässä leluja vuosisatojen takaa.

 Eindhovenista ajelimme tarkoituksella pieniä kyläteitä takaisin Saksaan. Se kannatti, maisemat olivat upeat. Erilaiset kuin meillä, tasaista, pieniä kyliä toisensa perään, paljon pyöräileviä ihmisiä ja maataloja joissa lähes jokaisen pihassa hevosia.

 Lisää kuvia auton ikkunasta. Hyvin yleinen näky ajaessamme olivat uudenaikaiset tuulimyllyt. Näitä näkyi etenkin Saksan puolella. Saksa onkin päättänyt luopua ydinvoimasta ja siksi siellä tuetaan vahvasti tuuli- ja aurinkoenergiaa.

Kolmantena reissupäivänä suuntasimme Belgiaan vierailtuamme ensin Düsseldorfissa klassikkoautojen näyttelyssä, löytyy nimellä Classic Remise. Belgiasta löysimme kaupungin nimeltä Liege ja sieltä kaupan nimeltä Primark. No, sitten kävi niin, että paluumatkalle ehdimme vasta hämärän tultua joten kuvia ei ole.

 Neljäs ja viimeinen matkapäivä vietettiin Düsseldorfissa. Iltalennon takia ehdimme kävellä rauhassa rantakadulla. Olimme liikkeellä niin aikaisin aamulla ettei muita ihmisiä paljoa näkynyt. Kuvassa näkyy Pyhän Lambertuksen kirkko jonka erikoisuus on vino kirkontorni. Legenda kertoo sen vääntyneen itseään neitsyeksi väittäneen morsiamen takia, kirkontorni vääntyi häpeästä morsiamen epärehellisyyden takia. Itse epäilen, että kirkon rakentajille oli maksettu palkkaa liikaa oluen muodossa ja tornista tuli vino.

Etukäteen olin googlettanut, että rantakadulta löytyy siemenkauppa. Ja niinpä sieltä löytyi ja oli vielä sopivasti auki aamuvirkkujen aikaan. Kaupan ostoksista teen myöhemmin ihan oman postauksen.

 Näitä muotoon leikattuja puita näkyi paljon lähes jokaisella kadulla. Samoin siistejä puksipuuaitoja, säleikköpuita ja muotoon leikattuja pensaita. Kuvan puista voin kuvitella miten upeita ovat kesällä kun saavat lehdet jotka muodostavat lehväkaton jonka alla voi kävellä.

 Puutarhuri kun katselee maisemia ihan eri silmin niin kuvattavia kohteita löytyy myös maasta. Tässä julkisessa istutuksessa kukkivat jouluruusut.

 Kävimme myös korkealla, Rheinturm-torni oli näkemisen arvoinen paikka.

Tornin kahvilasta oli hyvät näkymät kaikkiin ilmansuuntiin. Tosin itse olin lähinnä tornin sisäseinää, huimasi jo pelkkä ajatus alaspäin katsomisesta. Hauska yksityiskohta oli tornin vieressä elävät citykanit jotka eivät olleet turisteista moksiskaan, vilahtelivat koloihinsa ja välillä kadun viereen syömään jotain.

Varsin onnistunut ja kiva reissu, vuokra-autolla voi ajella omaan tahtiin. Tosin vaati välillä melkoisen kylmäpäistä kuskia sillä liikenteen tempo oli ajoittain omiin silmiin hurjaa. Pari kertaa navigaattori neuvoi vasta siinä vaiheessa kun liittymästä olisi pitänyt jo kääntyä. Mutta hengissä selvittiin. Lasten ehdoilla mentiin paljon mutta lyhyiden välimatkojen takia ehti nähdä paljon. Se onkin juuri Saksan rajaseudun etuja, ajamalla sata kilometriä olet toisessa maassa, jopa kolmannessa ja neljännessä.

Kauniita päiviä

Viimeiset pari päivää on aurinko hellinyt oikein kunnolla. Tänään huomasin talitiaisten tekevän jo pesäpaikkaa koivikon linnunpönttöön. Kevättä rinnassa muillakin kuin minulla. Tomaattien kylvämistä olen vielä malttanut eikä nyt taida olla edes otollinen aika. Parin viikon päästä kuun asento on sopiva ja sitten toivottavasti uudet ja vanhat siemenet ovat kylvövalmiina. Ja muistettu ostaa kylvömultaa.

 Lunta meillä riittää. Hankikannon avittamana pääsin sellaisiin pihan osioihin joissa en ole voinut käydä koko talvena. Pari kertaa yritin mutta kun lunta oli pahimmillaan nivusiin saakka niin totesin kulkemisen toivottomaksi. Rosariossa oli kaikki hyvin, ruusut ovat pari ruusua lukuunottamatta kaikki turvallisesti lumen alla.

 Joitain omenapuun oksia oli jyrsitty, ei mikään katastrofi mutta taidan silti käydä kietomassa ympärille lisäverkkoa ihan sen takia että nykyiset verkot ovat jääneet mataliksi korkean lumitilanteen takia. Runko kun säilyy ehjänä niin puilla ei ole mitään hätää.

 Karhunvadelman kohdalla kohtasin mysteerin. Joko oksat ovat lumen alla tai sitten ne on syöty jo ennen lumien tuloa, niitä ei nimittäin näy yhtään. Itse toivon ensimmäisen vaihtoehdon toteutumista sillä silloin on toivoa sadosta. Tuossa ne pitäisi kasvaa kahden kepin välissä. Joku on käynyt paikalla minunkin lisäkseni jäljistä päätellen.

 Aitan kattolumet ovat sulaneet hurjaa vauhtia, vielä jokin aika sitten katolla oli monta kymmentä senttiä lunta ja nyt enää pieni ripaus. Musta huopakatto yhdistettynä aurinkoon on tehokas sulattaja.

Pihatielle, navetan liittymän kohdalle on muodostunut erikoinen ilmiö. Jostain sulaa nyt lunta kiihtyvällä vauhdilla ja sulamisvedet ohjautuu pihatielle missä jäätyvät kuvan jäätiköksi. Tuo on kuin luistinrata, harmi vain on kalteva niin ei siihen uskalla mennä luistimiaan kokeilemaan.

Ensi viikko onkin talvilomaviikko ja koko perheellä on yhtäaikaa lomaa. Mukavaa lomaa teille joilla sitä on tiedossa.

Ekotekoja

Mediassa on kohistu maailman hyönteisten tilanteesta. Aiheellinen huoli joka näkyy omassakin puutarhassa mm. perhosten vähentymisenä. Eikä tilanteesta voi syyttää muita kuin puutarhuria. Olen systemaattisesti hävittänyt nokkosia, vähentänyt luonnonmaiden pinta-alaa, siistinyt risukoita ja kaatanut pajuja.
Hiilijalanjälkeänsä voi jo hyvittää mutta voinko jotenkin hyvittää yllä kuvaillut teot? Jotain olen jo tehnyt ja ensi kesänä tulen tekemään lisää. Alla muutama esimerkki mitä puutarhassa on tehty. Ei vielä lähellekään tarpeeksi mutta jos joka vuosi tekee jotain pientä, tulee pitkässä juoksussa tehtyä paljon.

 Puutarhaan on jätetty kantoja lahoamaan, sienet ja ötökät viihtyvät. 

 Avokomposti on monen pienen eläimen koti. Jos ei muuta niin ampiaispesä sieltä löytyy joka kesä.

 Kuvassa näkyy huonosti, mutta kuusen alle haravoitujen lehtien päälle on tuotu puunpätkä lahopuuksi hyönteisille. Kuusen toiselle puolelle olen suunnitellut lahopuiden kasaa joka saisi maatua rauhassa ja toimia turvapaikkana ötököille.

Kasa tulisi polun vasemmalle puolelle. Rinnepuutarhan polkukin on rajattu lahoamaan jätetyillä puilla. Ympäri puutarhaa olevat kivimuurit ja -kasat ovat nekin osa hyvitystyötäni. Kivet tarjoavat suojaa ja ravintoa sisiliskoille joita ilokseni on taas näkynyt puutarhassa muutaman vuoden tauon jälkeen.

Lisäksi marja- ja hedelmätarhassa on jätetty torsoksi pystyyn kuollut omenapuu. Tien varresta jouduimme kaatamaan kesällä lahon ison pajun joka uhkasi kaatua tielle. Teimme kuitenkin kaadon niin, että jätimme n. 3 metriä puuta pystyyn, pieni teko meille mutta iso hyönteisille. Niissä paikoissa missä pajukoista ei ole haittaa, on ne jätetty nykyisin rauhaan, pajut kun on aikaisin keväällä kukkivina yksi pölyttäjien tärkeimmistä ravintokasveista ellei tärkein. Luumulehdon risuaita on sekin tehty osin hyönteisten takia vaikka pelkäänkin, että se toimii tulevaisuudessa myös kotiloiden pesäkkeenä.

Oma lukunsa on kasvit joilla voi edistää hyönteisten suotuisaa oloa. Niitä en kuitenkaan ympännyt tähän postaukseen, aihe ansaitsee ihan oman kirjoituksensa.

Kevättä kaivaten

Viikonloput upeat säät pääkallokelistä huolimatta olivat mannaa talvesta kärsivälle sielulle. Onneksi olen varannut koulutuksia helmi- ja maaliskuulle riittävästi jotta talven rippeet kuluvat nopeasti. Tälläkin viikolla opittiin uutta kolme päivää.

Sain juuri sopivasti Sirkulta blogista Kukkia ja haaveita Kevään kaipuu-haasteen. Vaikeaa oli vain kuvien valinta, keväisin kun riittää kaipuun kohteita.

 Keväällä puutarhuri loikkii pihassa päättömästi sinne tai tänne, tai ulkopuolisesta saattaa näyttää siltä. Oikeasti puutarhuri kiertää systemaattisesti pihaansa etsien esiin nousevia piippoja tietäen tarkkaan mitä hakea mistäkin. Yllätyksiäkin on ja vielä tärkeämpää on kiertää ne läpi. Kuvan syysvuokon alkuja odotan joka vuosi vaikka kasvi onkin selvinnyt puutarhassa jo monta vuotta.

 Kaikki tomaattikylvöt on tekemättä, jäävät tänä vuonna maaliskuulle. Kaipaan kovasti multapussin esiin kaivamista, mullan purkkeihin laittamista ja pienen siemenen multaan upottamista. Ollapa tomaatintaimet jo näin pitkällä, nyt ovat vasta siemeninä varastolaatikossa.

 Lumikellopaikkoja silmäilin epätoivoisena, lopulta itselle nauraen. Maassa on parikymmentä senttiä lunta vähintään, ei näitä ystäviä näe vielä pitkään aikaan.

 Kasvimaa nukkuu sekin lumivaipan alla, samoin mansikkalaatikot. Syksyllä sain mansikat kaikkiin laatikoihin omista rönsyistä, saapa nähdä ovatko keväällä hengissä vai eivät.

 Puutarha kaipaa väriä pitkän valkoisen kauden jälkeen. Paljon olen istuttanut liiloja kevään kukkijoita mutta yhä enemmän keltaisia. Ne kun erottuvat ruskeasta vihreään vaihtuvasta maastosta parhaiten. Jääkurjenmiekkojan kanssa toivon iloista jälleennäkemistä kevään ensi hetkinä.

 Ei kevättä ilman tulppaaneja. Nämä Lidlin nimettömät kaunottaret kukkivat viime keväänä kolmatta tai neljättä vuottaan. Sitkeitä sissejä joita kannattaisi laittaa lisää. Nyt olen pari syksyä keskittynyt pikkusipuleihin, ensi syksynä voisi olla tulppaanien vuoro.

Eniten taidan kuitenkin kaivata tätä yleisnäkymää. Ei lunta,  taivaalla aurinko, pihalla tarkenee ilman toppatakkia ja luonto on juuri ja juuri herännyt talven jäljiltä. Puutarhurin mieli on pakahtua edessä olevan työn määrästä, kroppa huutaa talvilevon jälkeistä lihaskipua ja kädet suorastaan syyhyää kitkemään ja kuopsuttamaan pääsyä.

Pian, pian, pian, ettei kaipuu iske kestämättömäksi.

Tässä  haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.

Tällä kertaa en haasta ketään mukaan, nappaa tästä haaste mukaasi jos et ole sitä vielä saanut ja kerro omat kevään kaipuusi.

Kirpparilta

Kävin pitkästä aikaa kirpparilla. Käyntikerrat ovat olleet vähissä kun mitään ei tarvitse. No, en minä nytkään mitään tarvinnut mutta ostinpa silti.

 Kaksi pientä pöytäliinaa ei ollut hinnalla pilattuja, maksoin näistä yhteensä 0,75€. Värit eivät ole yhtään minua, enpä muista milloin olen ostanut jotain keltaista. Mutta tiedättehän, kevät on tulossa ja silloin mieli kaipaa värejä.

 Kumpikin liina on kaunista reikäkirjontaa. Kotona nämä paljastuivat Teneriffalta tuoduiksi matkamuistoiksi,  hintalapun alle piilotetun tuotelapun mukaan käsin tehdyiksi. No, oli niin tai näin, niin liinat ovat oikein passelit liinat kevääseen ja pääsiäiseen.

 Itse en osaisi tehdä, tai vaikka osaisin niin hermo ei kestäisi.

Ryppyinen, mutta en viitsinyt silittää pesuun menevää liinaa. Kunhan perunanarsissini kukkii, on tämä täydellinen liina narsissipurkin alle.

Hups heijaa

Perjantaina luonto päätti aloittaa operaation Lumet alas katolta. Ensin jännitettiin talon kattolumia, ei vahinkoja muuta kuin kattotikkaiden vääntyneet yläosat. Uudet tikkaat on joka tapauksessa olleet hankintalistalla joten ei edes harmita.

Lauantaina alas tuli navetan pellon puoleinen osa ja viime yönä toinen puoli. Ja taas sai jännittää.

 Tuolla takana on navetta ja viime kesänä kunnostetut ikkunat ja vajan ovi. Kaikki onneksi ehjinä vaikka lumi on painautunut niihin saakka.

 Sama toisella puolella, ei rikkoutuneita ruutuja. Saapa muuten nähdä milloin tuollainen pakkautunut lumikasa sulaa pois, tämä navetan puoli on vielä varjon puolelle, pohjoiseen päin. Voi olla, että tuosta saadaan tehtyä juhannuksena lumipallo poikineen.

 Rännit kiinnitettiin viime kesänä uudestaan, onneksi sillä vanhat kiinnitykset eivät olisi kestäneet eilistä lumen putoamista. Rännit oli kiinni parilla hassulla naulalla, ylipäätään ihme etteivät olleet tulleet alas missään vaiheessa.

 Kasvihuoneen katolta ei tarvinnut poistaa lunta. Jyrkkä kattokulma auttaa asiassa. Viime kesänä mies rikkoi kasvihuoneen yhden seinälasin, se pitää uusia jossain vaiheessa, nyt tilalla on ruma vanerin palanen. Viiniköynnös jäi peittelemättä mutta ehkä se tuolla pärjää.

Kompostin polkua on saanut raivata ahkerasti auki. Kun monena talvena sinne on päässyt ilman lumitöitä koko talven niin tänä vuonna on ihan toisin. Vaan eiköhän lumet tästä ala sulaa, ensi viikolla eletään jo helmikuun puolta väliä.

Kuurupiiloa ferritiinin kanssa

Joulukuussa iloitsin kohonneista rauta-arvoista, olokin sen kertoi, että raudan syönti on kannattanut. Lääkäri määräsi seuraavan kontrollin kahden kuukauden päähän, rautaa pitäisi nauttia siihen saakka edelleen 100mg vuorokaudessa.

 Tällä viikolla kävin sitten siinä kahden kuukauden kontrollissa ja tänään sain tietää tulokset joita yritän nyt sulatella. Hemoglobiini oli noussut sen ollen joulukuussa 115 ja nyt 119. Ferritiini eli varastorauta oli joulukuussa 14 ja nyt 9. Ensimmäinen ajatus oli, että eihän tämä voi olla mahdollista. Oli fiilis kuin olisi vedetty matto pois jalkojen alta. Säntillisesti rautaa tupla-annoksella useampi kuukausi ja tässä tulos, arvot vain huononevat.

 No tulipahan selitys sille miksi väsymys ja päänsäryt ovat palanneet. Lääkäri laittoi nyt asiassani pallon sisätautien polille, katsotaan mitä sanovat tilanteesta kun rauta ei imeydy. Eihän nuo arvot ole kummoiset kun ajattelee, että syksyllä lähdettiin tilanteesta missä hemoglobiini oli 106 ja varastorauta 6. Syömälläni annostuksella olisi arvojen pitänyt nousta hurjan paljon reilummin.

 Fiilis on nyt se, että olen ihan loppu tähän kuurupiiloleikkiin näiden arvojen ja oloni kanssa. Sen päätin, että odotan polin vastausta ja jos se on mielestäni väärä eli minut jätetään omilleen eikä asiaa tutkita tai en saa rautaa muulla tavoin menen yksityiselle asiantuntijalle maksoi mitä maksoi.

Tsemppiä kaikille saman asian kanssa piilosta leikkiville. Ei tämä ole kivaa eikä missään nimessä hyvä juttu, väsymys kun on sitä luokkaa, että meinaa nukahtaa auton rattiin kun palaa töistä kotiin niin eihän tässä ole mitään järkeä sinnitellä.

Kuvituksena oman pihan ruusuja viime kesältä.

Pientä piristystä arkeen

Ensin ajattelin , että mitä sitä suotta ostaa kevätkukkia kotiin, pääsiäinenkin on juuri ennen vappua jolloin nautitaan ulkona avautuvista kukista. Mutta tuo kaiken peittävä valkoinen höttö sai mielen kääntymään.

 Ruokakaupasta kantautui kauppakassissa kotiin perunanarsisseja ja helmililjoja. Helmililjojen varret ovat venyneet vaikka olen kastellut näitä vain kerran, taitaa olla vikana valon puute. Leikkotulppaaneista olisi saanut iloa heti mutta näistä saa pidemmän ilon kun istuttaa kukkineet sipulit puutarhaan. Perunanarsisseja aion kokeilla kivijalan vieressä missä on todella kuivaa, yhtään kertaa en ole saanut niitä nousemaan uudestaan.

 Ennen joulua sain punaisen amarylliksen joka kukki juuri sopivasti jouluksi. Toisen varren nouseminen on kestänyt mutta nyt jaksan uskoa, että näen sen kukinnan parin viikon päästä.

 Lasikuistilla on vielä pieni kuusi koristeena ja saa ollakin niin kauan kuin lumet on maassa. Sekalainen joukko metsän eläimiä on kokoontunut kuusen alle ja joulun jälkeisistä alennusmyynneistä sinne eksyi myös lumiukko.

Lumiukon jälkeen lämmittelemään saapuivat nalle ja otus. Molemmat tulivat suuren sydämen kera ja otettiin hyvin vastaan sekalaiseen joukkoon.

 Siinä ne ovat kaikki sulassa sovussa. Kissoja ei parane lasikuistille laskea sillä sen jälkeen huopaeläimet ovat pitkin poikin kuistia uusille paikoille aseteltuina. Itse pidän niistä juuri näin, kuusen alla nuotion ympärillä lämmittelemässä.

Kissat taas ovat paljon näin, tuijottelevat tirppoja ikkunoista. Tai sitten nukkuvat. Iltaisin otetaan hepuleita kun sisällä ei tahdo olla riittävästi virikkeitä. Jotain piristystä pitäisi saada, tänään riemua aiheutti kaksi lintulaudalla ruokaillutta oravaa. Voi sitä säksätyksen määrää kissojen suusta. Kunhan lumet sulavat niin sitten helpottaa, ulkoilut voi aloittaa ilman pelkoa henkeen uppoamisesta.