Ajan pysähtyneisyys

Tänä talvena olen jollain tavoin kokenut ajan pysähtyneisyyttä. Talvi on ollut harvinaisuus 2000-luvun talvien seassa, ei kuraa, ei loskaa, ei +10 asteen kelejä. Talvea on kuvannut tasaisuus, lumi, pakkanen, jonkin sortin stabiili olotila. Elämä on ollut tasaisesti lumityötä ja talon lämmitystä.

Tänään töissä havahduin ulkona linnun lauluun, minusta lintu lauloi kuin tietäen kevään olevan kulman takana. Tuli ihan ihmeellinen oli seisoessa siinä lähes puolen metrin lumipatjan päällä, kyllä, kevät on täällä ihan kohta. Kuukausi niin olemme maaliskuun alussa ja maaliskuu on minulle kevätkuukausi.

 Kirjopikarililjoja istutin syksyllä pari pussia lisää. Joku vuosi pitäisi malttaa keskittyä pelkästään näiden lisäämiseen sillä tykkään kirjopikarililjoista ihan hulluna. En taida koskaan väsyä ihmettelemään miten luonto on saanut aikaan noin tasaisen shakkiruudukon.

 Talven pysähtyneisyyden jälkeen kevät on tervetullut. Saa talvimakkaran pois vyötäröltä, löytää muutaman kadonneen lihaksen ja alkaa uskoa että kyllä, sohva voi pysyä paikoillaan ilman että sen päällä täytyy maata. Kun loppukeväästä hiipii nenään ensimmäiset syreenin tuoksut olo on kuin huumatulla. Mikä ilo on tietää tämän olevan edessä joka kevät. Joskus ajattelen, että oikeastaan se vaihe kun odotat jotain tulevaa on paras vaihe.

 Kevään kasvun voima on mieletön, silloin ei olla stabiileja eikä pysähdyksissä. Maasta puskee kasvia kasvin perään ja lehtipuihin ja -pensaisiin puhkeaa lehdet yhdessä yössä. Sipulikukat ovat aina ihme, miten pienestä sipulista voi kasvaa jotain niin kaunista ja voimallista vain lakastuakseen ja elääkseen lähes 90% ajastaan piilossa maan uumenissa.

 Lumikellot lienee se odotetuin kasvi monella puutarhurilla. Näin on minullakin. Yhtään en muista mihin laitoin näitä syksyllä lisää. Se onkin sitten yllätys jos lumikelloja nousee uusista paikoista.

Kevääseen kuuluu valo ja väri, ehdoton aika jolloin pidän keltaisista kukista, ne kun erottuvat eloon heräävässä luonnossa kaikkein parhaiten. Ja hitusen siinä on ajateltu pieniä keväästä nauttivia pörriäisiä, taitavat tykätä keltaisesta.

Taidan mennä takaisin pitämään sohvaa paikoillaan ja unelmoimaan kohta koittavasta keväästä. Mukana saatan kaivaa pari vanhaa puutarhalehteä unelmien edistämiseksi.

Puutarhavuosi 2018-haaste

Sain Betweeniltä blogista Rikkaruohoelämää Puutarhavuosi 2018- haasteen. Kiitos haasteesta, tässä vastaukseni siihen.

Puutarhan parhaita herkkuja, keltainen vadelma.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta

Tähän on helppo vastata, en mitään. Kaikki oli sellaista jota olen tehnyt ennenkin. Yksi asia on kuitenkin mainittava, kitkemisen vähyys kuivan kesän takia, ikinä ennen en ole kitkenyt puutarhassa yhtä vähän kuin viime kesänä.

Keltaisia tulppaaneja en suunnitellut, niitä vain tuli.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Vastaus on b. ja c. Yleensä en suunnittele kovin tarkkaan ja suunnitelmat ovat vain päässäni missä ne muotoutuvat uusiksi hyvinkin helposti. Tykkään suunnitella puutarhaani täysin vapaasti, jos idea ei toimi se hylätään tai jos koen muutokset tarpeellisiksi niin teen ne.

Uusia hortensioita luumulehdon ja rosarion välisen kivimuurin vierustalla.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

c. ja d. Alkukesästä tuli vain muutamia, kuivuus hillitsi sillä olen laiska kastelemaan uusia istutuksia. Syksyn alennusmyynnit ja kosteammat kelit saivat liikkeelle puutarhamyymälöihin ja taimia tuli puutarhaan autolastillinen jos toinenkin. Uusia hortensioita istutin lähes 30kpl.

Herkkä vihreälehtinen happomarja on kestänyt arboretumissa vaikka asuu väärällä vyöhykkeellä.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani. Mikään ei pääse niitä tuhoamaan.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Olisit kysynyt, mikä meillä menestyy! Ei ole sellaista kasvia, jota en onnistuisi tappamaan, vaikka miten yritän huolella hoivailla.

b. ja c. Ei tuhoille voi mitään, se on puutarhassa hyväksyttävä. Ja koska venytän hyvinkin hanakasti kasvupaikkasuosituksia ja vyöhykerajoja niin väkisinkin osa kokeiluista jää vain kokeiluiksi. Mutta menestyjiäkin on.

Helteistä luumulehtoa.

5. Monessako puutarhakohteessa vierailit? (taimimyymälöitä ei lasketa!)
a. En yhdessäkään
b. No jos tuttavien puutarhat lasketaan, niin tulihan sitä muutamassa käytyä
c. Monta paikkaa kiersin, monta jäi vielä näkemättä
d. En enää muista, joka viikko vähintään yhdessä, sekä Suomessa että ulkomailla. Messut, puistot, puutarhat... kaikki mahdolliset kiersin.
a. En varsinaisesti yhdessäkään jos oikein muistan. Viime kesänä oli muuta ohjelmaa niin paljon, että puutarharetket jäivät suosiolla väliin.

6. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Näitä on paljon, jonkin riippapuun (mies inhoaa niitä), uuden kasvihuoneen valmiiksi, muutaman uuden ruusun, lisää hortensioita, havupuita ja vaikka mitä.

Kesän lämpöä ja aurinkoa maksaruohon kera.

7. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2018?
a. Lämpö ja aurinko
b. Kuivuus
c. Kukkaloisto
d. Joku muu. Mikä?
a. Ehdottomasti lämpö ja aurinko. Rakastan niitä molempia. Viime kesänä koin todellista onnea säiden suhteen, taidan käydä aurinkoenergialla.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Apua, oliko niitä, siis saavutuksia. Ehkä se oli ylipäätään puutarhan hoito helteessä ja kuivuudessa. 

9. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?
Helppo vastaus, ne kymmenet hortensiat jotka ostin syysalesta pilkkahintaan, eurolla tai kahdella kappale.

10. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei
b. Yksi
c. Älä edes kysy, montako!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!
Ei ole olemassa virhehankintoja, on vain väärään puutarhaan päätyneitä kasveja.

11. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?
Jaahas, ei ilmeisesti mikään kun ei jäänyt mieleen. Tai hetkinen, oli yksi. Iris germanica 'Festival Skirt' joka kukki vasta syksyllä. On tuossa yllä olevassa kuvassa.

12. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Tästä ei tule mieleen mitään erityistä, joka vuosi on tomaattilajikkeita joihin olen pettynyt mutta se ikään kuin kuuluu asiaan.

Kirjoapteekkarinruusu rosa 'Mundi' lienee yksi puutarhan kalleimmista hankinnoista, maksoi yli 20e.

13. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasvimaalle
b. Kukkiin
c. Kiviin / Kiveyksiin
e. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
f. Puutarhamatkailuun
Kasveihin. Puutarhani on tehty erittäin pienellä budjetilla, vältän kalliiden asioiden hankkimista koska tykkään kokeilla erilaisia kasveja. Lannoitteita hankin edullisesti tallilta (hevosenlantaa). Ja mitäpä sitä muuta tarvitsee kuin kasveja ja vielä vähän kasveja.

14. Mistä ihan todella innostuit?
a. Uudesta kasvituttavuudesta
b. Jostain puutarhafilosofiasta tai puutarhan tyylisuuntauksesta
c. Väreistä
d. Ihan joka asiasta!
Enpä tainnut innostua mistään asiasta ylitse muiden. Tai ehkä olen innostunut puutarhan tekemisestä pienellä rahalla ja puutarhan kiertotaloudesta ja muovittomasta/ekologisesta puutarhasta.

Kierrätystä puutarhassa, tyttären gerbiilien kuivikkeet vadelmien juurella.

15. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
a. Kastellut
b. Lannoittanut
c. Hoivannut kasveja
d. Kitkenyt
a. Kastelua olisi voinut tehdä enemmän. Keväällä nähdään miten kävi, saivatko kasvit riittävästi juotavaa vai ei.

16. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
a. Kastellut
b. Lannoittanut
c. Hoivannut kasveja
d. Kitkenyt
En osaa sanoa, kesästä jäi se fiilis että se tehtiin mitä jaksettiin ja pystyttiin, juuri sopivasti, mitään ei olisi voinut tehdä vähempää.

Eihän tätä voi muuta kuin odottaa into piukeana.

17. Odotatko tulevaa/alkavaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?
d. Ainut oikea vastaus.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta vähintään yksi blogiystäväsi mukaan.

Apua, tämä oli vaikea, en yhtään muista kenellä tämä on kiertänyt, niinpä haastan kaikki puutarhabloggarit osallistumaan.

Lumi ja puutarha

Lumi on puutarhassa hyvä ja huono asia. Kävin tänään puutarhan läpi ja katsoin missä lumesta on hyötyä ja missä haittaa. Paksu lumikerros on hyvä kasvien suoja, herkemmät kasvit kestävät talven paremmin kun ovat kokonaan paksun lumikerroksen alla. Lisäksi jänikset eivät pääse taimiin käsiksi paksun lumikerroksen alta niin helposti. Sitten niitä huonoja puolia.

 Paksu ja painava lumikerros on alkanut painaa oksia alaspäin. Niinpä kävin pudottelemassa lumia taimien päältä kuten tämän punalehtiruusun joka onneksi pongahti heti ylös kun lumitaakka oli harteilta pois.

 Vadelmat ovat lähes kokonaan lumen peitossa. Pöyhin lumet pois mutta vadelmat jäivät silti osoittamaan maata kohti. Ehkä ne siitä tokenevat kevään tullen ja joka tapauksessa latvon ne kunhan lumet ovat sulaneet.

 Pihan kaikki marjapensaat ovat tämän näköisiä. Ne jätin lumen alle, selviävät hyvin ja kuitenkin teen oksien karsintaa kevään tullen.

 Syyshortensia oli nääntyä taakkansa alla. Pelastin pensaan ja tiputin lumet pois.

 Pihatien viereisestä männystä oli tippunut iso oksa maahan, se ei ollut kestänyt lumen painoa. Ei sitä turhaan varoitella, että metsässä liikkuminen on nyt vaarallista, voi saada oksan tai puoli tonnia lunta päähänsä yläilmoista.

Arboretumissa osa kasveista on kokonaan lumen suojissa. Jänisten jälkiä näkyi paljon ja vaurioita tulee olemaan. Lumi on niin korkealla ja verkot sen takia matalalla, että jänöt pääsevät maistelemaan taimien oksia ja latvoja. Toivotaan ettei kuitenkaan pahoja vaurioita tule, oksien syöminen ei ole niin vaarallista kuin rungon, jälkimmäiset on aika hyvin suojassa verkon sisällä.

Keväällä ei tule olemaan sulamisvesistä pulaa tällaisen lumitilanteen jälkeen, taitaa tehdä hyvää pohjavesille ja viime kesänä kuivuneelle maapohjalle.

Hanget korkeat nietokset

Sunnuntain vastaisen yönä saimme täydennystä lumikinoksiin lähes 30 senttimetrin verran, johan lunta tuli reilusti aiemmin viikolla. Mies teki sunnuntaina useamman tunnin töitä jotta piha on taas siisti ja käyttökuntoinen. Minulle lumen tulo riittäisi jo mutta keväällä luonto taitaa kiittää kuivan kesän jälkeen kun lumet sulavat.

 Lumi tekee maisemista kaunista, auringonpaiste kruunaa kaiken vaikka en mikään talvi-ihminen olekaan.

Lapsenlapset olivat täällä mummilassa koko viikonlopun. Vanhimman kanssa teimme jogurttipurkeissa elintarvikeväreillä värjättyjä jääpaloja jotka ripustimme pihasyreeniin niin, että niitä voi katsella salin ikkunasta. Tuli muuten kivat väripilkut valkoista lumea vasten.

                                      
 Instaan laitoin kuvan lumisesta pihakeinusta. Sen kuvan jälkeen keinu sai lisää lunta ja siitä voi hyvin päätellä kuinka paljon sitä meillä on.

 Talon kivijalka on vuorattu lumella ja kyllä se vaan tuntuu heti sisällä lämpimämpinä lattioina. kevyttä pakkaslunta oli helppo heitellä perustuskiviä vasten. Katolla on lunta paljon, mietimme pitäisikö sitä tiputtaa vai ei, talo on kuitenkin ollut tässä jo 99 vuotta ja kestänyt varmasti lumisempiakin talvia. Lunta on aika tasaisesti eikä pahoja kinostumia ole.

 Navetankin katolla on runsaasti lunta, tai voisi sanoa jokaisen rakennuksen katolla. Lunta on aurattu arboretumiin päin, yläpihaa vältellen jotta kaikki sulamisvesi ei olisi keväällä pihatiellä. Jos on mahdollista niin sulamisvesien ohjaamista kannattaa miettiä lumia kolatessa, meillä yritetään saada lumi aina alarinteen puolelle.

 Kompostori on meillä talvea ajatellen hiukan hankalassa paikassa mutta tykkään, että se sijaitsee puutarhassa eikä talon nurkalla. Lapion levyinen polku riittää jätteiden oikeaan paikkaan kiikuttamiseen. Itse kompostori on haudattu lumeen mutta jäätyy se silti talvella koska varsinaisia eristeitä ei ole.

Aitta on kaunis auringon kimalluksessa, musta katto on vaihteeksi valkoinen lumen ansiosta. Aitan katto on kuitenkin se ensimmäinen katto jossa kevään merkit näkyy. Lumen alta näkyy aina vähän mustan huopakaton reunaa ja kun aurinko alkaa lämmittää sitä keväämmällä niin räystäältä käy jo hyvin aikaisin iloinen tip tip.

Voittaahan nämä säät kuraiset loskakelit mutta silti toivon kevään koittavan nopeasti.

Elokuisia ilmakuvia

Mies teki viime vuoden elokuussa tarkastuskierroksen navetan katolle. Tiedettyjä vuotokohtia ei katossa ollut mutta parempi silti tarkastaa katto säännöllisin väliajoin. Huomautettavaa ei löytynyt, pari ruuvia vaati parempaa kiinnittämistä. Tarkastuksen jälkeen oli aikaa ottaa muutama kuva.

 Kesän kuivuus on nähtävissä nurmikossa, lisäksi talon takana osa koivuista on jo lehdettömiä vaikka kuvien ajankohta on elokuun puoliväli.

 Arboretumia ilmasta käsin kuvattuna. Pieniä on kasvit vielä vaikka kaikki kuvassa näkyvät ovat vähintään tuplanneet istutuskokonsa.

 Kasvimaan ylälohko ja siellä kasvavat porkkanat näkyvät hyvin. Alapuoli ja luumulehto jäävät koivujen taakse piiloon. Ja lisää leikattavaa nurmikkopinta-alaa. Sitä on tarkoitus vielä pienentää mutta ei liikaa, pidän pihan tietynlaisesta avaruudesta.

 Kasvimaa ja aitta. Aitan vieressä oleva pressu on uuden kasvihuoneen paikka, se valmistuu sitten joskus. Mansikkamaa tehtiin laatikoihin kesän aikana, syksyllä sain omista rönsyistä kaikki taimet.

Vielä yksi kuva yläpihasta. Siihen kaipaan lisää istutuksia mutta en ole vielä saanut juuri sitä ahaa-elämystä jonka takia alkaisin mylläämään pihaa. Lisäksi paikka on haastava kun siihen kasataan talven lumia, pihakeinulle asti lumet eivät tule joten siihen voisi jotain hahmotella. Kuitenkin jotain niin matalaa ettei taloa jää niiden taakse piiloon.

Talvi onkin hyvää aikaa miettiä tulevan kesän istutuksia ja uudistuksia. Kesällä ei ehdi sillä silloin ollaan tositoimissa.

Kevään 2018 narsissit

Ennen puutarhaan hurahdusta luulin narsisseja helpoksi lajiksi, kunhan laittaa narsissin sipulin maahan niin se kasvaa monta vuotta ihan itsestään. Väärässä olin. Lähes joka kevät laitan uusia narsisseja mullan alle vaan eivät ne minulla kuki kovin komeasti uudemman kerran, saati että leviäisivät.

 Tämä ihana tasetti 'Minnow' kukki arboretumissa. Aiemmin olen laittanut tätä rosarioon mutta siellä kukki vain yhden kevään. Tasettien kanssa taitaa olla aina sama juttu, eivät oikein tahdo menestyä.

 Luumulehdon narsissa on 'Ice Follies'. Se kukki 2017 erittäin heikosti mutta 2018 taas paremmin. Tämän suhteen en ole heittänyt toivoani, ehkä tästä saisi vakituisen keväisen kaunottaren. Jos näin käy niin tätä voisi ehdottomasti hankkia lisää.

 'Minnow' muuttaa väriään kukinnan edetessä. Yläkuvassa sekä torvi että terälehdet ovat keltaiset mutta hetken päästä terälehdet ovat valkoiset. Tykkään tästä todella paljon ja siksikin on sääli ettei jaksa kukkia uudestaan.

 Tämän narsissin nimestä en ole varma, saattaa olla nimetön Viron tuliainen mutta epäilen enemmän että kyseessä on 'British Gamble'. Ja nyt kun kirjoitan tätä niin muistelen ettei tässä torven väri vaihtunut ihan luvatunlaisesti.

 Tämä nimetön narsissi on vanhan, tällä paikalla aiemmin sijainneen kukkapenkin kaikuja. Ei niin minun väriseni mutta saa kasvaa tuossa. Yllättävän kivasti käy kevätesikon ja pinkkien hyasinttien kanssa.

 Syksyllä 2017 istutin vain yhden pussin narsisseja tasettien lisäksi. Uudelle istutusoaikalle löysin alennusmyynnistä lajiketta 'Orangery'. Hieman tummemman oranssia torvea odotin mutta kyllä tykkään tästäkin.

Viimeisenä narsissi luumulehdosta jota en tunnista. Voisi olla 'Lemon Strike' vanhojen sipulipusien etikettien mukaan. No joka tapauksessa oikein kaunis ja tervetullut kukkimaan tänäkin keväänä.

Paljon muitakin narsisseja olen istuttanut, kaikki pääsiäisen perunanarsissit esimerkiksi mutta ikinä eivät ole kukkineen puutarhassa. Onneksi kuvien perusteella aika monta lajiketta kuitenkin löytyy. Viime syksynä istutin vain lajiketta 'Orangery' lisää, toivottavasti se viihtyy atsalen juurella.

Kuka tykkää tiskaamisesta?

En ainakaan minä joten en huuda hep ja nosta kättä ylös. Tiskikoneemme hajosi viikko sitten sunnuntaina. Olihan se reistaillut jo syksystä saakka ja aikaisemminkin mutta mies loihti aina vain uuden konstin jolla kone sai jatkoa elämäänsä. Nyt kuitenkin, 12 vuoden käyttöiän jälkeen tiskikoneen poistopumppu sanoi itsensä irti, palanut muovi haisi ja kone piipitti hätäänsä.

 Raaka todellisuus iski samantien päin naamaa, sunnuntaina kun oli laitettu ruokaa pitkän kaavan mukaan ja keitetty mehuakin. Ei auttanut kuin kääriä hihat nöyrästi ylös ja aloittaa käsin tiskaaminen. Sama rutiini toistuu joka päivä, ruokaa, nyt tosin ajatuksella että ei mitään gourmeeta johon tarvitaan seitsemän erilaista kattilaa ja viisi kulhoa. Ruuan jälkeen tiski ja pöydät siisteiksi kunnes menee pari tuntia ja taas on tasolla lasi poikineen.

Uusi kone ostettiin heti mutta kuten nykyään on tapana, ei sellaista saa välittömästi kainaloonsa kodinkoneliikkeestä. Yli viikko piti odottaa uutta konetta ja odotellaan edelleen. Ehkä, kenties tai luultavasti huomenna Se saapuu ja voidaan noutaa kotiinsa. Sitä hetkeä odotan kun uusi kone hyrähtää käyntiin ja käsintiskauksen saa laittaa pitkäksi ajaksi muistojen arkkuun.

Vaan arvatkaa mitä, viime sunnuntaina hajosi imurista kahva. Takuu päättyi kaksi vuorokautta aikaisemmin. Ei sitten muuta kuin tänään uudestaan kodinkoneliikkeeseen...

Vuodenaikojen rytmi

Asumme vapaaehtoisesti, tietoisella valinnalla tyylillä jossa vuodenajat erottuvat toisistaan selkeästi. Talvella kotityöt ovat erilaiset kuin kesällä. Tällä hetkellä niin arjen kuin pyhän täyttää talon lämmittäminen. Seitsemän tulisijaa vaatii jatkuvaa, päivittäistä lämmittämistä ja klapien sisälle kantamista. Oma lukunsa on saunan kiuas ja vesipata jotka nekin lämpenevät polttopuiden avulla.

Tänä talvena on pärjätty vielä niin, että sähköpatterit on päällä vain vierashuoneessa ja poikien huoneissa. Pojilla on pönttöuunitkin mutta on helpompaa pitää myös patterit päällä. Salissa ja vanhempien valtakunnassa on pärjätty ilman sähköpattereita, samoin tuvassa ja eteisessä.

 Isännänhuoneen avotakassa pidetään lokakuulta alkaen tulta joka päivä. Tämä ei varaa lämpöä samalla voimalla kuin vaikkapa pönttöuuni mutta kyllähän takan tiilimassa lämpenee ja lämmittää silti. Iines nauttii ja tuijottaa tulta.

 Tuhkaa tulee ja se kaikki hyödynnetään puutarhassa, ämpärillinen tulee noin 1-2 viikossa riippuen lämmitystahdista. Viimeksi taisin viedä tuhkat kasvimaalle.

 Salin pönttöuunissa on tulet joka päivä mutta huoneen koosta johtuen kovilla pakkasilla se ei riitä. Lisänä on kolme sähköpatteria joista yksi sanoin itsensä irti viime talvena. Kukaan ei ole muistanut hankkia uutta patteria joten nyt mennään kahdella jos tarve tulee, toistaiseksi patterit ovat pois päältä.

Tuvassa ei ole sähköpattereita. Leivinuunissa on tulet 1-3 päivän välein, kovilla pakkasilla joka päivä mutta sellaisia ei ole vielä ollut. Nopean lämmön saa laittamalla puuhellaan tulet, viikonloppuisin siinä laitetaan kaikki aamupalasta iltateehen. Sähköhella onkin talvisin lähinnä laskutasona. Ruoka tehdään joka päivä joko leivinuunissa tai puuhellalla. Kun siihen on tottunut ja oppinut niin aikaakaan ei mene kovin paljoa enempää kuin sähköhellalla kokkaamiseen.

Nuorimman pojan huoneen pönttöuuni on tehokas mutta jäähtyy nopeiten, ilmeisesti pellissä on kunnolla pala pois mikä nopeuttaa jäähtymistä. Huoneen asukas tykkää viileästä ja huone on keskellä taloa joten tulet on täällä vain pari kertaa viikossa.

Ja ettei liian idylliseksi mene niin kyllähän tämän lämmitysmuodon ja elämäntavan valinta vaatii työtä. Polttopuut ei ilmesty liiteriin ilman taloudellista ja fyysistä panostusta. Tukit on ensin saatava pihaan, sitten pätkittävä haloiksi ja pilkottava klapeiksi. Onneksi saamme yleensä avuksi konevoimaa. Pelkkä kirves ja saha ei riitä.

Tänä talvena näyttää siltä, että talven varalle hankitut puut eivät riitä, pinot liiterissä pienenevät uhkaavasti ja takaseinä pilkottaa jo. Joten todennäköisesti on edessä lisätilaus puuta pihaan ja parempi varustautuminen ensi talveksi.

Kuukausi, kaksi vai kolme kuukautta?

Tammikuu on niitä ihan oikeita talvikuukausia. Vaan puutarhurin mielessä siintelee jo kevät. Kuukauden sisään tehdään ensimmäiset kylvöt, kahden kuukauden päästä lisää ja kolmen kuukauden päästä koittaa kevät.

 Maaliskuussa ulkona on talvi mutta sisällä kevät. Tomaatintaimet kurkottelevat valoa ja satokautta kohti välittämättä ikkunan takana olevasta lumesta ja jäästä.

 Vaan ulkona on pettävää, vai pari viikkoa ja ero ylempään kuvaan on huima. Ensimmäinen  pionin  piippo pilkottaa sulavasta maasta. Tässä kohtaa puutarhuri ei meinaa pysyä housuissaan, kuume on kova eikä se helpota kuin iskemällä saappaat jalkaan ja puutarhaan menolla. Ihan pakko päästä kaivamaan maata ja tutkimaan mitä on jo nousemassa mullasta esiin.

 Ensimmäinen krookus alkavassa huhtikuussa. Naapuritkin kuulevat sen hihkumisen mitä löytö aiheuttaa. Kuume nousee ja lähes päivittäinen auringonpaiste saa pään sekaisin, kutkuttavaa aikaa sillä tässä vaiheessa kasvukausi on vielä kaikkinensa edessä. Olo on kuin avaamattoman aarrelippaan ääressä, avain taskussa.

Puutarhassa tapahtuu muutaman kuukauden päästä jo yhdessä vuorokaudessa käsittämättömän paljon. Aamulla kun lähtee töihin, näkyy vain harmaata. Vaan kun tulet töistä ja teet pienen kierroksen puutarhassa niin jo vain, siellä pilkistää jo ensimmäiset vihreät kärhön versot.

Ja toukokuussa aarrearkku repeää auki. Alkaa kevään kukkijoiden lähes tulkoot loputon tykitys. Tämä on se hetki joka mielessä kestetään syksyllä satojen, jopa tuhansien kukkasipuleiden istutus märässä ja pimeässä pahimmillaan jäiseen maahan.

Kevät, täällä ollaan valmiina kun suvaitset saapua.

.