Iloa ja valoa

Etukäteen pelkäsin vuodesta 2018 katastrofaalista vuotta, lähinnä lapsen ongelmien takia. Vaan onneksi pääsimme melko ajoissa hoitoon ja lapsi sai apua tilanteeseen jonka suurimmaksi syyksi paljastui kiusaaminen. Nyt tilanne on hyvä, jopa valoisa, koulunkäynti säännöllisesti onnistuu, todistuksessa oli hyviä numeroita. Hoitosuhde lasten psykan polille jatkuu vaikka käyntejä onkin saatu harvennettua. Vuosi oli kaiken kaikkiaan ilon, valon ja lämmön vuosi.

 Pojista vanhin astui armeijan, ei enää nykyään harmaisiin, vaan vihreään. Vuoden palveli ja juuri ennen joulua pääsi siviiliin kuorma-auton kuljettajan ammattipätevyys taskussaan. Ei liippaa läheltäkään omaa alaansa mutta eipä tuollainen lisä haitaksi ole.

 Helmikuussa saatiin jopa aurinkoa. En pysty palauttamaan mieleeni oliko viime talvena oikein kovia pakkasia, luulen ettei ollut koska en niitä muista. Tässä talossa ne ovat yleensä unohtumattomia seitsemän lämmitettävän tulisijan takia.

 Varaslähtö tomaattikauteen taisi tapahtua helmikuussa mutta maaliskuussa päästiin tositoimiin. Taimet koulin perinteisesti maitotölkkeihin joita saan töistä mielin määrin jos kotitölkit ei riitä. Salin ikkunalaudalla oli pahimmillaan yli 70 tainta kasvamassa. Tänä vuonna 50 saa olla ehdoton maksimi.

 Maaliskuu on joka vuosi se Eka Kevätkuukausi. On ihme miten kasvit sinnikkäästi ponnistavat lumen ja jään keskeltä puutarhurin iloksi.

 Huhtikuussa saatiin nauttia jo väreistä. Tähän keltaisen ja pinkin yhdistelmään rakastuin ihan täysillä. Nyt haaveilen arboretumiin puolivillistä kevätkukkien merestä jossa vuokot kukkisivat kilpaa esikkojen ja hyasinttien kanssa. Toukokuun lämpö ja kuivuus ei kuvasta näy mutta se antoi esimakua sille mitä varsinainen kesä toi tullessaan.

 Kesäkuussa saatiin vielä kohtuudella vettä. Rakastamani iirikset aloittivat kukintakautensa. Tämä valkoinen matala, Virosta tuotu pieni kaunotar on suosikkejani. Kesä 2018 ei ollut kuitenkaan iiristen juhlaa, osa jätti kukinnan kokonaan väliin tai kukki erittäin heikosti. Hyvä niin, kasvit keskittyivät eloon jäämiseen ja se on tärkeintä.

 Heinäkuussa oli kodissamme kolmannet rippijuhlat. Sääennuste lupasi kovin sateita joten varauduimme sisäjuhliin. Viritin saliin kampauspöytänäni toimivan pelipöydän ja sen ympärille haettiin navetasta varatuoleja. Vaan sää sanoi ähäkutti ja selvisimme vain pienellä pisaroiden ripotuksella. Koko heinäkuu olikin sitten yksi aikojen lämpimimmistä. Uimarannalla kävin jopa kolmesti päivässä enkä muista toista kesää, että olisin vain lillunut uimapatjan päällä kun vedessäkin oli lämmin. Kaiholla muistelen tähän aikaan vuodesta.

 Elokuussa jatkettiin navetan ikkunoiden remonttia. Pienin lapsenlapsi, mummin kirppunen oli papan paras apulainen. On juuri siinä iässä kun kaikki ääntä pitävät koneet ja laitteet kiinnostavat.

 Syyskuussa koin ahdistusta taakse päin kääntyneestä puutarhakaudesta ja purin sitä uusien istutusten tekemiseen. Arboretumissa tuli myllättyä aika lailla, uusi hortensioita istutin lukuisia määriä.

 Lokakuussa kääntyi ulkoelämä sisäelämäksi. Saatiin ensilumet ja aloiteltiin lämmityskausi. Töissä oli ollut kiireinen syksy ja vanha vihollinen anemia palasi entistä voimakkaampana. Jotenkin sitä vaan jaksoi paahtaa, yksi apu oli kun katseli menneen kauden kuvia ja tiesi, että uusi kevät on edessä.

 Marraskuu on monesti sitä pahinta aikaa mutta minulla alkoi helpottaa tuhdin rautakuurin avulla. Joulu läheni ja lomaakin oli tiedossa. Ei hassumpi kuukausi ainakaan tänä vuonna. Myös navetan ehjät ikkunat tuottivat iloa, enää ei sada sisätiloihin rikkinäisistä ruuduista.

Joulusta olen sitä mieltä, etenkin kuusessa, että enemmän on enemmän. Kimallusta ja bling blingiä pitää olla, ei sitä muuten jaksa. Vaan ihan kiva, että juhla on takanapäin vaikka se saatiin viettää omien läheisten kanssa kerrassaan onnistuneesti.

Nyt katse suuntaa uuteen vuoteen ja uuteen puutarhakauteen. Kolme kuukautta niin voi jo haistaa sulavan maan ja nähdä ensimmäiset piipot. Parin kuukauden päästä voi kaivella ensimmäiset siemenpussit esiin ja miettiä mitä lajikkeita tomaatteja tänä vuonna kasvihuoneen multiin. Tästä se alkaa. Hyvää ja turvallista vuodenvaihdetta ja erittäin onnellista vuotta 2019.

Liian kova urakka?

Nuorin poika ilmoitti joitain viikkoja sitten ettei hän leiki enää legoilla ja haluaa ne pois huoneestaan. Siinä sitten mietittiin mitä valtavalle määrälle legoille tehdään. Ongelma ratkesi kun joku kissoista päätti pissiä yhteen legolaatikkoon, tietysti siihen suurimpaan. Päätin pestä saman tien kaikki legot.

 Pesu tapahtui useammassa erässä iltaisin töiden jälkeen ja kesti parisen viikkoa kuivumisajan takia. Onni oli vanha vauvan amme joka toimi pesusaavina. Pölyttömät legot kuivui kodinhoitohuoneen lattialla pyyhkeen päällä.

 Kuivuttuaan lajittelin legot väreittäin, tämä jos mikä otti aikaa. Harmikseni taloudessa ei ollut sopivia astioita enempää, nykyisestä vaiheesta olisi selvitty paljon helpommin jos legot olisi saanut lajiteltua vieläkin yksityiskohtaisemmin.

Ja se nykyinen vaihe on kasaaminen. Eli ensin kaivetaan tallessa oleva ohje esiin ja aletaan etsiä laatikoista ohjeeseen kuuluvia legoja. On hetkiä jolloin olen ajatellut että neulankin löytäisi helpommin heinäsuovasta kun pienen legon piperryksen tuhansien kaltaistensa joukosta. Onneksi nuorin poika on auttanut ja tekee mukana.

Päätimme säästää suurimmat ja mieluisimmat rakennelmat sekä ne joihin löytyy kaikki osat, tai siis lähes kaikki, osia on vuosien saatossa hävinnyt, mikä imuriin ja mikä rikki menneenä roskiin. Loput myydään pois ja lisäksi jätetään tänne mummolalegot lastenlasten riemuksi.

Ihan mukavaa puuhaa nyt kun puutarhaan ei pääse mutta äärettömän hidasta, valmista lienee vuoden päästä tällä vauhdilla.

Yksi yö aattoon

Kinkku on uunissa, perunalaatikko imeltymässä, lattiat on puhtaat ja matot tuuletettu pihalla. Koti ja sen asukkaat ovat valmiita joulun viettoon.

Hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa lukijoilleni.

Katveessa kuusen

Tänä vuonna joulukuusella on pituutta sen minkä huonekorkeus sallii eli himppasen yli kolme metriä. Hieman sai kurotella tikkaillakin ylimpiä koristeita paikoilleen asetellessa mutta onneksi en kapsahtanut katajaan.

 Kuusi haettiin omasta metsästä lauantaina, hyvissä ajoin ennen joulua. Mukana oli parhaimmat apulaiset, lapsenlapset jotka pääsivät mummilaan koko viikonlopuksi. Viisivuotias oli aivan tohkeissaan ja hänen kanssaan koristelimme kuusen pienimmän päiväunien aikaan.

 Uusia koristeita ostan harvoin, vain kun oikean värisiä, lasisia ja muutenkin silmää miellyttäviä tulee edullisesti vastaan. Viime joulun jälkeen löytyi alennusmyynnistä pikkuruisia lasisydämiä juuri oikeissa väreissä, valkoista, sinistä ja hopeaa.

Palloja vuosien varrelta, pienet hopeakävyt olen ostanut muutama vuosi sitten. Sohvan selustan kohdalla näkyy suklaapallo joita on kuusessa lapsia varten. Ne syödään joulun pyhinä pois. Kuusen alle hain liiteristä pärekorin, en muistanutkaan, että siellä on noin kivan kokoinen ja täysin ehjä kori. Huuhtaisin korin suihkussa ja laitoin pohjalle vanhan pellavapyyhkeen. Nyt vain odotellaan lahjoja korin täydeltä.

Aikaansaannoksia

Navetan kunnostus ei sentään vienyt kesällä kaikkea aikaani. Paljon muutakin ehdin ja sain aikaiseksi.

 Rinnepuutarha sai oksasilpulla katetun polun ja istutusalue sai lisää kasveja joista tosin osa menehtyi kuivuuteen kastelusta huolimatta. Oksasilppua saatiin koko kesä valtava määrä lainaan saadun silppurin ansiosta. Mahtava tapa kierrättää oksat jotka ennen poltettiin.

 Kevät eteni ja mansikkamaa joutui uusimisen kohteeksi. Entiset muovilla katetut rivit saivat kyytiä lavakaulusten tieltä. Muutaman laatikon sain taimetettua heti alkukesästä, loput laatikot sai taimet syksyn rönsyistä.

 Ja kun ylimääräistä aikaa tuntui olevan, sutaisin lisää sinistä maalia pihakeinuun jonka maalauksen aloitin jo vuosi sitten kesällä. Maalia jäi juuri sopivasti purkin pohjalle puutarhatuolin ja rahin maalaukseen.

 Puutarhaa ja kasvihuonetta en unohtanut, puutarha pärjäsi aika pitkälle itsekseen, kuiva sää hillitsi rikkojen kasvua kuten muidenkin kasvien. Kasvihuoneeseen keksin laittaa vanhat räsymatot maapohjan päälle. Mattojen alla on paksu kerros sanomalehteä jotta rikat ei kasva läpi.

 Keskimmäisen pojan rippijuhlat tulivat ja menivät. Vaikka tein kaikki valmistelut itse (äitini leipoi osan tarjoiluista) niin silti ehdin tehdä juhlien kukka-asetelmat luonnon kukista puutarhan kukilla höystettynä.

Syksy tulee joka vuosi kesän jälkeen liian nopeasti. Se tarkoittaa elämän siirtymistä sisätiloihin. Jotain viimeistelyjä ehdin, öljymaalilla kun voi maalata viileässäkin, tai se on jopa suositeltavaa. Kodinhoitohuoneen uusi avokuisti sai viimeisen silauksen eli vielä yhden maalikerroksen ja portaat kolmannen öljyämisen.

Hellekesä sai näköjään aikaan aikamoisen virtapiikin, näistä kaikista kuvien puuhista huolimatta rannalla käytiin uimassa jopa kolmasti päivässä, nautittiin lastenlasten seurasta, istutettiin uusia kasveja ja ihan vain nautittiin kesästä.

Tyytyväinen

Nyt talven viimoissa ja tuiskuissa olen tyytyväinen kesällä saatuun inspiraatioon kunnostaa navetan ikkunoita. Kymmeniä ruutuja jaksoin kiinnittää kesän helteissä, eikä se riittänyt, piti hioa pokat, leikata lasia ja sutia litroittain maalia pokiin, karmeihin ja lopulta myös räystäisiin ja listoihin.

 Vajaan vievistä ovista puuttui alaosa ja punamaalit olivat kuluneet. Ikkunoiden koristeosat ja karmilistat korjattiin ja maalattiin. Räystäslistat on maalattu ja räystäskouru putsattu ja kiinnitetty paremmin paikoilleen. Yksinään pieniä asioita mutta silti rakennuksen kunnon ja ulkonäön kannalta suuria. Nuo perustuksiin laitetut harkot on laitettu edellisten omistajien toimesta, vähän häiritsevät silmää esteettisessä mielessä.

 Syksyllä tintit alkoivat vierailla kitin kimpussa ja sitä vastaan piti keksiä jotain. Jokaiseen kunnostettuun ikkunaan viriteltiin rastasverkko ja se poisti ongelman, kitit ovat saaneet olla sen jälkeen rauhassa. Ja kauempaa kun katsoo niin verkkoja ei edes huomaa.

 Puutarhapiste eli vanha maitotonkkien kuivatusteline purettiin pois. Se sijaitsi oikean puoleisen oven vieressä, tuossa missä on tiiliseinässä vihreää levää. Mietimme aiheuttiko puutarhapiste levän mutta sitten totesimme, että seinän takana on karjan juomavesiallas mikä on todennäköisesti aikoinaan vuotanut ja aiheuttanut seinään vaurioita. Levä on onneksi saatavissa helposti pois vedellä ja harjalla. Tälläkin seinällä räystäskouru otettiin pois, putsattiin ja maalattiin listat.

 Tältä seinältä kaikki lähti, piti kunnostaa vain tuo ikkuna mutta kun hommaan ryhtyi ja kaivoi välineet esiin niin ei ollut järkeä jättää kaikkea yhteen ikkunaan. Päädyn ovet kunnostettiin samalla, ne ovat nyt taivutuksessa jotta niistä tulisi vielä joskus suorat. Ovien päälle lisättiin pienet ja huomaamattomat lipat suojaamaan oven yläpäätyä sateelta.

 Pientä kunnostamisen tarvetta oli kuten kuvasta näkyy.

 Päädyn tilanne ennen inspiraatiota.

Ehkäpä pientä tarvetta tehdä jotain näidenkin ikkunoiden kohdalla. Käsittämätöntä miten monta vuotta sitä sietikin katsella tässä kunnossa olevia ikkunoita. Ja joutuuhan niitä vielä katselemaan, toinen navetan pitkä sivu odottaa kunnostustaan ensi kesänä. Mutta kun näitä ennen ja jälkeen kuvia katselee niin luulen, että siihenkin urakkaan löytyy oma inspiraationsa.

Lippo, härkin ja patapesin

Pimeään vuodenaikaan kamerallani kuvaaminen on yhtä tuskaa, niinpä blogi on päivittynyt historiallisen hitaasti joulukuussa. Mutta jouluun liittyy muutakin historiallista. Tai perinteistä. Kirppareilta on tullut vastaan mielenkiintoisia esineitä, sellaisia joita käytettiin kun oltiin omavaraisia eikä ollut mahdollisuutta ostaa tarvekaluja.

 Vasemmalla kuvassa on lippo. Se ei ole aarre kirpparilta vaan saatu kesällä lahjaksi Avoimissa Puutarhoissa. Vanhempi mies teki tämän tuliaisiksi. En tiedä esineen virallista nimeä, minulle se on aina ollut lippo joka on tehty esimerkiksi metsässä tuossa tuokiossa kun on pitänyt saada lähteestä juomavettä.

 Härkin ja patapesin ovat kirpparilta. Härkintä en ole koskaan nähnyt noin pienenä, suurempi versio on tuttu taikinatiinuista, ehkä tämä on tehty puurokattilaa varten, tai pientä taikinaa varten. Härkin tehdään perinteisesti nuoren männyn latvasta, yhdestä puusta.

Viikko sitten kirpparilta löytyi hauska esine, tuohesta ja narunpätkästä tehty patapesin. Olihan se ostettava pois puuhellan kupeeseen koristeeksi roikkumaan. Käyttää en taida raaskia. Vielä on haaveissa löytää uusi tai vanha tuomaanristi joulukoristeeksi. Tiedän, että niitä myydään netissä mutta haluan jättää itselleni löytämisen riemun. Sekin ikäänkuin kuuluu jouluun.

Dementikko

Taloudessamme asuu nykyisin yksi dementikko, sellainen nelijalkainen karvapallo. Kuten olen aiemminkin kertonut, ei kukaan tiedä Aatun tarkkaa ikää. Arvio on noin 16-17 vuotta eli kohtalaisen paljon on ikää mittarissa.

Aatu lempipaikassaan, pahvilaatikossa työpöydän päällä.

 Syksyllä Aatussa tapahtui selkeä muutos, ensin ajattelimme että kissa ei kuule enää hyvin. Mutta pienen testauksen jälkeen leikkelepaketin avulla Aatun kuulo todettiin erittäin hyväksi. Niinpä käytöksen perusteella päättelin Aatun sairastuneen dementiaan. Muisti toimii välillä heikosti, kissan tavat ja tottumukset ovat muuttuneet, pissojakin on lorahdellut lattialle pari kertaa. Uni maistuu huomattavasti enemmän kuin ennen.

Mummin mussukka ja Aatu, kehräys oli voimakasta ja äänekästä kun sai silityksiä.

 Lapset saavat silittää Aatua mikä on suorastaan ihme, ennen eivät päässet kymmentä metriä lähemmäksi. Toistaiseksi Aatu pärjää hyvin vaikka olemme alkaneet asennoitua siihen, ettei meillä ole yhteistä aikaa välttämättä kovin paljoa jäljellä, voi olla viimeinen talvi menossa. Muutama viikko sitten jo luulimme lopun koittaneen. Aatu oli jotenkin heikkona, ei syönyt edes herkkuja ja koin sellaisen ihmeen, että kuulin kissan vatsan kurnivan nälästä. Onneksi tilanne helpotti seuraavana päivänä ja ruoka maistui taas. Ehkä Aatu vain unohti ettei ole syönyt.

Entinen paras paikka, peräkammari.

Aatu tuli meille aikuisena ja koko sen ajan kun on asunut meillä, jo yli kymmenen vuotta, on se ollut erittäin terve kissa. Vain parin tappeluvamman takia olemme joutuneet käymään lääkärissä. Nytkään mitään fyysistä vaivaa ei ole. Paino on vähän laskenut ja olemukseen on tullut vanhan kissan näköä, meno on hidastanut. Toivottavasti sama terveys jatkuu vielä pitkään ja kun loppu tulee, niin tulee nopeasti.

Anemia helpottaa

Takana on puolitoista kuukautta rautakuuria. Joka ilta olen ottanut kiltista vatsaoireista huolimatta 100mg:n tabletin rautaa, kyytipoikana vahvaa C-vitamiinia. Maanantaina kävin verikokeissa ja sitten vain jännitettiin tulosta.

 Olossani olen huomannut selkeää paranemista. Jossain kohtaa hiusten lähtö loppui kuin seinään. Mikä ilo harjata hiuksia kun ei itketä hiuksia täynnä oleva harja. Oikeasti hiuksia lähti tukkoina. Pahin väsymys on helpottanut, enää ei hengästytä niin pahasti portaita kulkiessa kuin aiemmin syksyllä.

 Lääkäri sitten kertoi sen minkä aavistin, rauta-arvot olivat nousseet. Hemoglobiini 115 ja varastorauta 15. Edelliset arvot olivat hemoglobiini 106 ja varastorauta 6.

 Vielä arvot eivät kuitenkaan ole riittävän koholla. Tuhtia annostusta pitää jatkaa kaksi kuukautta jos suinkin vatsa vain sietää ja sitten on uudet kokeet. Vatsan takia olen ollut muutaman viikon viljattomalla ruokavaliolla ja se on helpottanut hiukan. Keliakiaa minulla ei tutkitusti ole mutta vilja-allergia jossain muodossa lääkärin mukaan voi olla. Iho ja korvat ei kutise samaan malliin kuin ennen kun jätin viljat taas pois.

Aiemmin olen ottanut rautaa vain 50mg vuorokaudessa ja se ei ole nostanut arvoja yhtä hyvin kuin nyt tuplamäärä. Näköjään on parempi syödä riittävän vahvaa annostusta, että edes jotain imeytyy. Sitä en tiedä miten arvot saadaan pysymään hyvinä. On kuitenkin aika rankkaa olla kolmasosa vuodesta rautakuurin takia vatsa sekaisin.

Kuvituksena viime kesän pioneja.

Lasikuistin joulumetsä

Tänä jouluna päätin mennä joulukoristeiden suhteen hyvin niukalla linjalla. Mietin jopa niinkin radikaalia ajatusta, etten osta lainkaan joulukukkia. Vuoden tärkeimmät koristeet ovat himmelit, joulukuusi salissa, viime vuonna Berliinistä tuotu seimi ja lasikuistin joulumetsä.

 Joulumetsän kuusi löytyi melkein pihasta, tuollainen sopivan kapea ja luonnonmukainen. Virittelin kuuseen pienet valot mutta ne pitää vaihtaa, osa ledeistä ei pala. Varastossa taitaa onneksi olla toinen samanlainen valosarja. Tuon valon lupaan laittaa heti sähkölaitteiden keräykseen jotten erehdy laittamaan kuuseen risaa valoa ensi vuonnakin.

 Tontut saapuvat metsään hiukan myöhemmin, nyt nuotion ympärille pääsi kaurisperhe, jänis ja kettu.

Kuvat on otettu viikonloppuna, nyt maisema on eri näköinen kun vähäinenkin lumi on sulanut osin pois. Kuva valehtelee muutenkin, ei meille tullut kuin pari senttiä lunta.

Varsinainen joulukuusi tulee tänä vuonna viikkoa ennen joulua kun lapsenlapset tulevat koko viikonlopuksi hoitoon. Pojat pääsevät hakemaan kuusen metsästä papan kanssa ja koristelu hoidetaan mummin kanssa.

Verkkojen tarkistus

Oli aika tarkistaa puiden ja pensaiden ympärille viritetyt verkot, ovatko paikoillaan vai lentäneet myrskytuulessa ties minne. Sää oli kaunis mutta kylmä, viima joka oli vieläkin kova meni luihin ja ytimiin vaikka en ollut tuntiakaan pihalla.

 Puutarhassa kaikki hyvin, verkot paikoillaan ja kasvit suojassa. Jänisten jälkiä näkyi ohuessa lumikerroksessa mutta vielä enemmän näkyi kissojen tassujen jälkiä.

 Suurin huoleni puutarhassa on tällä hetkellä Laatokan keltaluumuni jonka runko halkesi pari vuotta sitten talvella todella pahasti. Puu on kuitenkin voinut halkeamaan kokoon nähden hyvin ja teki kesällä jopa muutaman luumunkin ihan ensimmäistä kertaa. Nyt vaan minusta näyttää kuin tuonne taakse olisi tulossa toinen halkeama. Onko kellään kokemusta mikä siihen auttaisi? Pitääkö kietoa viltti ympärille pakkasta ja aurinko vastaan?

 Seuraakin minulla oli, Jalo tähyili rosarin kivimuurilta yli peltojen. Pakkasten tultua myyräsaaliiden määrä on vähentynyt, kissatkin viihtyvät enemmän sisätiloissa.

 Iineksellä oli menossa joku juttu aitan alla olevalla kivellä. Ehkä kiven alta tuli jyrsijän hajua ja sitä piti paikallistaa.

 Alma taasen värjötteli rinnepuutarhan rinteessä. Ilme kertoi kysymyksestä, voitaisiinko jo mennä sisälle, tassuja paleltaa.

Navetan kulmalta löysin luonnon muovaamaa taidetta. Räystäältä tippunut vesi oli jäätynyt oksan ympärille ja jääpuikoiksi. Luonnosta löytyy joulukuussakin kaunista löytyy kunhan malttaa katsella yksityiskohtia.