Tyytyväinen

Olen tyytyväinen lokakuun loppumiseen, marraskuu on syntymäkuukauteni ja sillä on siten erityinen merkitys. Ja marraskuussa voi aloittaa joulun odotuksen.

 Vaikka eipä voinut säitä valitella lokakuussa. Yllättävän paljon on näitä auringon valon kultaamia kuvia lokakuun päiviltä.

 Vastapainoksi saatiin myös lunta ja muutama harmaa päivä.

 Lokakuussa on huikeitä värejä. Yllä juhannusruusu näyttää että sillä on arvonsa myös kukinnan jälkeen.

Haravointia sai harrastaa riittämiin. Lehdet ovat siististi vadelmien juurella, osa kasvimaalla ja osa maatumassa ison kuusen alla.

Eikä sovi unohtaa syyskuussa alkanutta entisöintikurssia jolle vein lokakuussa verhoilutyöni. Tavoitteena on saada loput kaksi tuoli verhoilluksi ja jos suinkin löydän sopivan kankaan niin teen myös viimeisen verhoilun.

Enää seitsemän viikkoa tämän viikon jälkeen ja sitten alkaa joululoma, aika huikeaa!

Aneeminen akka

Kuten olen aikaisemminkin kertonut, on anemia ikuinen elinkumppanini. Viime syksynä mittautin rauta-arvoni ja söin kuurin rautatabletteja. Tänä syksynä väsymys ja anemian muut oireet ovat olleet erityisen voimakkaita. Levottomat jalat, hiusten lähtö, muistiongelmat, ikuinen unen tarve, aikaansaamattomuus ja niveloireet. Siinä pahimmat ja häiritsevimmät oireet.

Keväiset tulppaanit.

 Niinpä otin taas kerran yhteyttä työterveyteen ja pyysin päästä verikokeisiin. Ja onneksi pyysin, tänään sain tulokset ja eiväthän ne ole millään mittapuulla hyvät. Hemoglobiini 106 ja varastorauta arvossa 6. Vuosi sitten hemoglobiini oli 122, varastorautaa ei ole vaivauduttu aiemmin mittauttamaan, nytkin jouduin erikseen pyytämään sitä.

Iki-ihana siskon pihasta tuotu akileija teki tänä vuonna runsaasti kukkia.

 Seuraavaksi kokeillaan kuukauden tehokuuria rautaa suun kautta. No, tiedänhän minä jo mitä siitä seuraa, huonoa olo ja vatsan toimintahäiriöitä. Mutta sinnitellään ja sitten mittautetaan arvot uudestaan. Jos riittävää muutosta ei ole tapahtunut niin saan lähetteen erikoissairaanhoitoon. Tällä kertaa jäi fiilis, että lääkäri otti asiani tosissaan.

Nimettömän pimpinella-ruusun kauneutta.

 Samalla katsottiin myös ensimmäistä kertaa D-vitamiinipitoisuus, se oli 85. D-vitamiinia syön 50 mikrogrammaa vuorokaudessa eikä arvo ollut siltikään tuota suurempi, joten samalla annostuksella saan jatkaa. Myrkytyksen vaaraa ei ole.

Tuoksuherne 'Beaujolais'

Mitään selkeää, tunnettua syytä anemiaani ei ole. Mutta ehkä olisi jo syytä tutkia hiukan paremmin jos vaikka syy löytyisi. Ja rautainfuusioon olen täysin valmis, näistä oireista kärsiminen alkaa olla suoraan sanoen kuin suoraan helvetistä. Ei ole yksi tai kaksi päivää jolloin itku on ollut lähellä väsymyksen tai hiustenlähdön takia. Tai molempien.

Kerrottu kurjenpolvi 'Pleno'.

Jos joku lukijoistani on saanut rautaa infuusiona niin mielelläni kuulisin siitä kokemuksia, tuliko apu kuinka nopeasti ja hävisivätkö anemian oireet? Oma toive on saada tämä aneeminen akka nopeasti kuntoon ja voimaan paremmin.

Lehdessä

Sain viime vuoden keväällä toiveen päästä tekemään juttua Arvilan kasvimaasta. Voi mitä paineita se asettikaan kun kuvausaika sovittiin heinä-elokuun vaihteeseen. Mitä jos sato menee pilalle, mikään ei kasva tai tapahtuu joku muu katastrofi. Ihan turhana huolehdin ja jännitin, vaikka kesä oli kylmä ja märkä niin ihan hyvin kaikki kasvoi.

 Vielä enemmän taisi jännittää jutun ilmestyminen tällä viikolla Viherpihassa 10/2018.

 Vaan turhaan jännitin.  Kuvat ottanut Teija Tuisku on kuvaajana ammattilainen, samoin jutun kirjoittanut Heidi Haapalahti. Artikkelin otsikko on hauska, miksi, selviää jos luette jutusta nimeni.

 Eikä jutussa ole unohdettu talon isäntää tai sitä, että Arvila on nykyisin myös mummola.

Olen saanut muutaman pyynnön päästä tekemään sisustusjuttua talostamme. Tämän kokemuksen jälkeen kynnys lähteä siihen madaltui huomattavasti. Kiitos Heidi ja Teija hienosta jutusta.

Nurkan takaa

Syksyisessä, ruskan jälkeisessä puutarhassa ei ole paljoa kuvattavaa. Tällä kertaa kokeilin vähän erilaista kuvauskulmaa ja kuvasin puutarhaa nähtynä rakennusten nurkkien takaa. Voisi olla kiva idea ottaa kuvat samasta paikasta kaikkina neljänä vuodenaikana.

 Talon etelänurkalta kun kurkistaa pihaan päin on näkymä tämä. Vasemmalla valtava valkoinen syreeni, keinun edessä vielä punaisena hehkuva juhannusruusu. Taustalla valtava navettamme.

 Kun siirrytään navetan pohjoiskulmalle ja kurkistetaan pihaan päin, ei näy oikein mitään. Vain pihaa ankeuttavat tiilikasat ja lasten vanha karuselli.

Navetan itäkulmalta avautuu kaunis peltomaisema. Tai vielä kaunis, kunhan pelto on kynnetty on näkymä epämiellyttävän ruskea. Tätä navetan kulmaa kuvasin tarkoituksella enemmän, siihen tehtiin loppukesästä uudet nurkkalistat, malli kopioitiin toisesta nurkassa jossa alkuperäinen lista on tallessa. Peruslista mutta tavallista leveämpi.

 Samaan syssyyn änkeän kuvan navetan välikön uusista ovista jotka saivat yllensä punamultaa muiden ovien tyyliin. Ikkunat ovien päällä ovat tilapäiset mutta saattavat jäädä lopullisiksi kunnostamisen jälkeen. Rikkinäinen ikkuna oven vasemmalta puolelta pitää vielä peittää talveksi.

 Navetan eteläkulmalta avautuu näkymä kasvimaalle ja aitalle. Ihan etualalla on miehen perunamaa, sen paikkaa pitänee vaihtaa ensi kesänä.

 Sitten onkin kierretty koko navetta. Viimeiseltä nurkalta näkymä pihaan päin. 

 Navetalta on hyvä jatkaa matkaa aitalle. Aitan eteläkulmalta pihaa ylöspäin katsottaessa näkyy hyvin miten puutarha laskee talolta puutarhaan päin. Pieni rinne tuo mukavasti ilmettä puutarhaan.

 Sama nurkka toiseen suuntaan. Tontin raja kulkee nurmikon reunassa tuolla pellon vieressä olevan ladon vieressä. Pressun alla on maatumassa uuden istutusalueen pohja. Taustalla on rakastamaani maalaismaisemaa.

 Aitan pohjoiskulmalta näkymä on hiukan ankea. Kuva on otettu sateen jälkeen ja siitä näkyy hyvin miten aitan takana vesi seisoo tiukan savimaan takia. Tuossa kohtaa savi on aivan pinnassa. Kohoava maa on tulevaa istutusaluetta, pieni keijukaiskukkulani.

Pieni kierros puutarhassa päättyy kukkakuvaan. Löysin pihan alkuperäisestä syysleimusta pari kukkaa ja jopa nuppuja. Mikälie myöhäisherännäinen joka on kestänyt useamman pakkasyönkin.

Vaivaako kuivuus talvellakin?

Loppuviikolle ennustetaan yhden jos toisenkin sääpalvelun ennusteissa lumisadetta. Viime yönä oli reilusti pakkasta, talvi tulee vääjäämättä. Mielessäni olen pohtinut kuluvan vuoden kuivaa kesää. Kuivuus alkoi jo toukokuussa, kesäkuussa tuli vähän vettä, heinäkuussa vielä vähemmän. Elokuusta lokakuuhun on ollut tavanomaista vähäsateisempaa.

Keväällä kullero kärsi kuivuudesta.

 Kuinka luonto ja puutarha kestää talven jos maa on näin syksystä rutikuivaa? Kun istuttelin uusia hortensioitani muutaman edellisen viikon aikana, niin ei voinut olla huomaamatta miten kuivaa maa on pintakerroksen alla. Suorastaan pölisi.

Valkotäpläimikkä nuupottaa janoissaan.

Kastelin uudet istutukset mutta koko puutarhaa en ole pystynyt kastelemaan. Eilinen sade tuli siten todella tarpeeseen ja toivon, että siitä olisi edes pientä apua janoiselle maalle.

 Ensi kertaa jouduin harsottamaan kesäkurpitsat paahteen enkä hallan takia. Kolminkertainen harso toimi.

Luonnon takia voisin ajatella sateiden olevan parempi kuin lumen ja jään, vaikka märän maan jäätyminen aiheuttaa sekin omat hankaluutensa etenkin jos lunta ei ole. Se nähtiin pari vuotta sitten puutarhoja tuhonneen tappotalven aikana.

Nurmikko kestää kellastumista ja kuivumista.

Niin pitkäaikaista kokemusta minulla ei puutarhasta ole, että voisin suoraan sanoa miten kasvien kanssa käy. En tiedä osaako kukaan sanoa. Se vastaanotetaan mitä tulee sillä omat vaikuttamisen mahdollisuudet ovat olemattoman pienet. Näin kuivassa kesässä ei auta edes kasvin istuttaminen optimaaliseen paikkaan kasvuolojen suhteen. Kun ei sada niin ei sada.

 Ängelmä 'Elin' teki kukat mukavan matalalle. Kerrankin yletin kuvaamaan normaalisti seisten.

Onneksi kasveilla on omia selviytymiskonsteja. Osa jätti kukinnan kokonaan väliin. Osa teki varsistaan ja kukinnoistaan tavallista pienempiä. Luonto tietää keinot kun vettä ei riitä.

Piparminttu oli parhaimmillaan vasta syksyllä.

Jotkut kasvit heräsivät kuin uuteen eloon elokuun jälkeen kun helteet helpotti ja vettä tuli enemmän kuin pieni ripaus. Yllä olevaa piparminttua keräsin talteen harvinaisen myöhään. Alkukesästä ei ollut mitään mitä kerätä, lehdet olivat nukkekotikokoa.

Keväällä nähdään kuinka kävi. Oliko kuivuus ja kuumuus hitti vai huti.

Sillä aikaa sisällä

Syksyn saapuessa ja edetessä alkaa katse kääntyä enemmän sisätiloihin. Koti näyttää melkein kuin uudelta kun on viettänyt kesän ulkona nukkumista lukuunottamatta. Tänä kesänä en muuten nukkunut aitassa kertaakaan, toista nukkumahuonetta ei ole vielä sisustettu ja jo valmiissa huoneessa nukkui nuorin poika lähes joka yö.

 Jokunen viikko sitten vietettiin keskimmäisen pojan 15-vuotis syntymäpäiviä. Tuvan pöydälle katettiin kahvit ja tarjoilut vieraita varten.

 Isännänhuone on remonttia odottava huone joten sen sisustamiseen ei ole panostettu yhtään. Mielessä on selkeä kuva millainen huoneesta tulee kunhan se on valmis, tummaa puuta, vihreää ja punaista tapetissa ja tekstiileissä.

 Salin sisustus ei ole muuttunut vuosien varrella kovinkaan paljoa, tällä hetkellä se ei kaipaa mitään uutta. Tai no, muutaman sopivan taulun ostaisin seinille mielelläni jos tulee edullisesti vastaan. Se taas vaatisi kirppareilla kiertämistä nykyistä ahkerammin.

Eteisen talviverhoja ei ole vielä viritelty paikoilleen. Työ on edessä kunhan yöt ovat jatkuvasti pakkasella. Tuolien verhoilua olen miettinyt ja tahtoisin uusia ne. Harmaan kankaan tilalle haluan jonkun ihanan punaisen, matosta voisi löytyä hyvä sävy.

Ensi viikolla virittelen ensimmäiset kaamosajan valot paikoilleen, illat ovat jo todella pimeitä. Eikä olisi pahitteeksi tarkistaa kynttilävaraston tilannetta, perinteisesti pyhäinpäivästä alkaa kynttilöiden polttamisen kausi.

Laiska, laiskempi, laiskin

Lapsilla alkoi viikon syysloma koulusta. Nappasin myös itselle lomaa koko viikon. Pidin niin lyhyen kesäloman, että talvikaudelle jäi lomia runsaanpuoleisesti pois pidettäväksi. Nyt sitten nautitaan viikon verran herätyskellottomista aamuista, tulesta puuhellassa, takkatulen loimotuksesta keskellä päivää ja parista hyvästä kirjasta.

 Vaikka laiskottelu on loman teema, aion ehtiä haravoimaan koko pihan. Tosin olen senkin suhteen nykyään laiska. Haravoin lehtiä entistä enemmän puiden ja pensaiden juurelle. Osan jätän kokonaan haravoimatta. Kuvan lehdet haravoidaan tuon ison kuusen alle johon olen jo pari vuotta tehnyt hyvää kasvupaikkaa jollekin kivalle maanpeitekasville. Lehdistä maatuu hyvää multaa vuosien saatossa.

 Kupariheisiangervo pitää lehdistään tiukasti kiinni talveen saakka. Lehtiin on tullut upea syysväri mikä natsaa hyvin yhteen angervon ylle kurottaviin köynnösruusun oksiin.

 Alman mielestä myös hänen väritys sopii hyvin kupariheisiangervon punaiseen. Ei auta muuta kuin olla samaa mieltä. Angervon vieressä oleva kivipuro olis pitänyt kitkeä vielä kertaalleen ennen talvea mutta taidan laiskotella senkin suhteen, ehtiihän homman tehdä keväälläkin.

 Osa syreeneistä on tiputellut jo lehtiään, yleensä tippuvat vasta lumien päälle. Nuo taidan haravoida kasvimaalle tai sitten jätän syreenien alle. Syreenien alle lisäsin scillojen sipuleita yhden pussin verran. Haaveessa on saada jo ennestään istutettujen sipulien kanssa tuohon keväinen sininen kukkameri. Muutama vuosi siihen vielä menee.

Mitään ei puutarhassa enää kuki, mutta silti sieltä voi löytää kaunista. Syysvuokon siemenhahtuvat ovat kuin untuvapalloja. Lämpimän kesän aikaansaannosta tämäkin sillä en muista kuvanneeni näitä aikaisempina vuosina.

Sorruin ostamaan vielä kaksi uutta hortensiaa kun kumpikaan ei maksanut kuin kaksi euroa. Toinen on syyshortensia 'Magical Fire' ja toinen syyshortensia 'Diamant Rouge'. Kumpaankin pitäisi tulla mahtava punainen sävy kukintoihin. Nyt on syksyn taimihankinnat tehty.

Suurenmoisen kesän suurenmoinen loppu

En voi kieltää ettenkö olisi nauttinut tämän kesän 2018 helteistä. Vaikka kuivuus kiusasi niin silti kesästä jäi vain hyviä muistoja. Kaiken päätteeksi viime päivinä on saatu nauttia kertakaikkisen upeista syyspäivistä. Hieno lopetus, kuin päätösjuhla kasvukauden päättyessä.

 Näin syksyllä tajuaa miten tärkeitä havupuut ovat. Syksyn ruska ei olisi mitään ilman kontrastia tuovaa vihreää.

 Yläkuvan vasemman reunan tammessa on kaunis kullankeltainen syysväri. Yleensä tammi menee suoraan vihreästä ruskeaksi.

 Punatammeni on kovin pieni mutta sekin yrittää jo parastaan ruskavärien seassa.

 Keltaisen vihreä lehtoängelmä, punainen verikurjenpolvi ja keltainen metsävaahtera sekä alakulman vihreä akileija. Miten täydellisiä yhdessä syksylläkin.

 Happomarja on saanut auringossa uudet värit kesäisen purppuran tilalle. En ole tajunnutkaan miten hienot värit happomarjassa on syksyisin.

 Kesällä keltainen happomarja on sekin saanut punaista väriä syksyn kunniaksi.

Ja minun, sieniä syömättömän lempisieni, kärpässieni. Olen niin onnellinen näistä satusienistä omassa pihassa. Tämä yksilö sai jäädä rauhassa kasvupaikalleen vaikka tänään haravoin kaikki vaahteran lehdet sen ympäriltä pois. Enkä voinut vastustaa kiusausta pöllytellä kuivia lehtiä. Olipa muuten riemuisa hetki.

Ikkunakitin suojaaminen linnuilta

Kerroin eilen kesällä kitattujen ikkunoiden kovasta kohtalosta, lähes jokainen poka oli joutunut lintujen nokkimaksi, pahimmat oikein kunnolla kuten kuvasta näkee. Säästyneimmissä ikkunoissa oli vain parin nokkaisun jälkeä mikä korjaantuu maalilla ja pensselillä ensi kesänä. Pahimmat on kitattava ensi kesänä uudestaan.

 Kitti on maistunut tinteille. Tämä ikkuna on tuorein kitattu, ollut paikoillaan vasta muutaman viikon. Lasikuistin ikkunoiden kanssa kokeilin valkopippuria kitin seassa, ei auttanut joten tällä kertaa en sitä laittanut. Jotain oli kuitenkin keksittävä jotta tuho ei olisi täysin katastrofaalinen.

 Mies sen sitten keksi. Jokaiseen ikkunaan viriteltiin rastasverkkoa. Toki yhden päivän kokemuksella en osaa sanoa vielä toimiiko täysin, toivotaan että toimivat. Ikkunat jäävät tiiliseinässä pieneen syvennykseen eikä verkko ole ikkunoissa kiinni. En usko lintujen uskaltavan mennä verkon läpi mutta mistäpä sen koskaan tietää.

Rastasverkko on siitäkin hyvä ratkaisu ettei se näy kuin vasta lähellä ikkunoita. Verkot saavat olla ikkunoissa talven yli, ensi kesänä luulisi kitin olevan sen verran kovaa ettei maistu enää linnuille.

Ratkaisuja

Jestas mikä hurlumhei-viikko on takana. Jokaiselle illalle meno työpäivän jälkeen ja loppuviikko koulutuksessa Tampereella. Nyt viikonloppuna on nukuttu univelkoja pois ja otettu takaisin puutarhasta poissa vietettyä aikaa.

 Pieni shokki tuli kun huomasin navetan uunituoreet korjatut ikkunat tämän näköisinä. Tintit tai mitkä lie olleet asialla, arvatkaa vaan kuinka kiukutti kun huomasin asia. Nyt mies on miettimässä jotain hätäratkaisua jotta kittauksia ei tuhottaisi enempää, jo nyt on mennyt valtava työ hukkaan ja ensi kesän työmäärä kasvoi kun pokat on kitattava uudestaan.

 Tämä ratkaisu tehtiin tilapäiseksi, pohjantähti-ruusun köynnöskaari tuettiin nippusiteillä puiseen tukeen. Ensi keväänä tehdään rauhassa uusi puinen tuki ja hävitetään vanha metallinen kaari.

 Joka vuosi pitää ratkaista miten hävittää vaahteran lehdet. Päätin tehdä samoin kuten viime syksynä, haravoin lehdet vadelmien juurelle, siellä eivät häiritse ja maatuvat yllättävän kivasta jopa yhden kesän aikana.

 Oksasilppuri lauloi eilen niin, että tänään on kädet kipeinä. Sain tehtyä peräkärryllisen silppua, vielä jäi työtä tällekin päivälle toisen peräkärryllisen verran. Ihanaa kun ei tarvitse miettiä mihin silppu riittää, nyt riittää varmasti kaikkeen siihen mihin silppua tarvitsen.

Kevätesikko yllätti ja teki kukkia lokakuussa. Pieniä esikon siementaimia näkyy olevan siellä ja täällä. Pitääkin ratkaista siirränkö taimet vai annanko olla vai onko lopullinen tie kompostissa. Vaikka onkin kiva kasvi niin kaikkea tyhjää tilaa ei tarvitse silti vallata.