Tuntematon pioni

Enpä taida olla ainut puutarhaharrastaja jonka pihassa on tunnistamattomia kasveja. Joko nimilaput ovat hukkuneet, harakat siirrelleet niitä tai sitten taimella alunperinkään ei ole ollut nimeä.  Tai niinkin on voinut käydä, että puutarhuri on unohtanut taimen nimen ennen sen ylös laittamista. Niin tai näin, tässä yksi tuntematon pioni.

 Hankin ystävältä kaksi pioni muutama vuosi sitten. Toinen oli ruusupioni ja toisen nimeä en enää muista. Onko tämä nyt sitten ruusupioni vai joku muu, en tiedä. Toivon, että joku teistä lukijoista osaisi kertoa. Pioni kukkii juuri nyt, yhtäaikaa kuolanpionin kanssa. Väri on ensin vaaleanpunainen, nuppu ihan selkeä vaaleanpunainen.

 Kukinnan edetessä pionin kukan väri muuttuu valkoiseksi. Pioni jää matalaksi niin kuin luonnonlajit yleensä jäävät.

 Kuolanpionien jälkeen kukkaan tuli laukat. Ne harmillisesti taantuvat savimaassani. Pitää muistaa istuttaa syksyllä lisää, myös aurinkoon eikä näin varjoon.

 Akileijojen aika on seuraavaksi. Tässä kukkii akileija 'Winky Double Red-White'. Se on tehnyt peräti yhden siementaimen muutaman elinvuotensa aikana.

Tämä toinen punavalkoinen kaunotar on sekin siementaimi, alkuperäinen punavalkoinen on jo hävinnyt pihasta. Yksi tämän vuoden puutarha-agendoista on karsia akileijoja, siementaimien määrä on hurja ja tahdon pitää osan niistä puhtaina, ei risteytyneinä yksilöinä. Niinpä esimerkiksi vaaleanpunaistan akileijojen kasvupaikalla kasvavat liilat akileijat saavat surutta lähdön.

Tänään tuskin ehdin puutarhaan töiden jälkeen, Alma-kissalla on edessä lääkärikeikka pienten pissaongelmien takia. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa.

13 vuotta sitten ja nyt

Ensitapaaminen Arvilan kanssa tapahtui aika tasan 13 vuotta sitten. Se oli rakkautta ensimmäisellä silmäyksellä. Oli isot visiolasit päässä, että kyllä tästä hyvä tulee. Eikä ole kertaakaan kaduttanut vaikka työtä on riittänyt. Meistä kaupunkilaisista tuli kertaheitolla maalaisia. Yksi harmitus minulla on, tuli otettua alussa ihan liian vähän kuvia. Tässä postauksessa niitä on muutama ja samasta kohtaa tilanne nyt, 13 vuotta myöhemmin. Olkaa hyvät, Arvilan pihapiiriä vuonna 2005 ja 2018.

 Päärakennus 2005

 Päärakennus 2018

 Näkymä aitalle 2005.

 Näkymä aitalle 2018.

 Liiteri 2005.

 Liiteri 2018.

 Näkymää alapuutarhaan, huomatkaa koiranputkiniitty taustalla 2005.

Näkymä 2018, ei koiranputkia.

Lisää kuvia on tulossa kunhan saan otettu vastaavista kohdista tämän vuoden kuvat.

Pihakeinun maalaus

Viime kesänä aloittelin pihakeinun maalausta pellavaöljymaalien jämillä. Sateisen kesän ja syksyn takia keinun maalaaminen jäi kesken. Nyt kiusana on ollut liika kuumuus. Kun tälle päivälle oli luvassa vain +20 astetta päätin ryhtyä maalauspuuhiin.

Tajusin kuvia selatessani ettei keinusta ei ole yhtään selkeää kuvaa ennen maalaamista. Tässä kuitenkin yksi kuva missä näkyy keinun haalistunut tumman vihreä väri. Osa istumaosan rimoista oli rikki, mies korjasi ne.

 Koska maalinjämät määrittivät keinun uuden värin, on meillä nyt lemmikinsininen keinu. 

 Ja lemmikin sininen tuoli ja lemmikin sininen koroke. Vielä jäi maalia hitunen, uhkasin maalata sillä saunan edessä olevan pihakaluston.

Nytpä olisi upeaa jos keinun edessä olisi kukkapenkki täynnä pinkkejä tai vaaleanpunaisia tulppaaneja. Kukkapenkkiä siihen haaveilen oikeasti, mutta sen aika ei ole vielä, pitää pehmittää miestä ensin ja tehdä pari muuta penkkiä valmiiksi.

Kotipuutarhan bloggaajapäivä

Kotipuutarha-lehti järjesti perinteisen puutarhabloggaajien tapahtuman Marketanpuiston markkinapäivänä. Aamulla oli aikainen lähtö jotta ehdin hakea toisen bloggaajan kyytiin ja ehdimme Lahden Puutarhaseuran järjestämään taimitapahtumaan ennen Marketanpuistoa.

 Lahdesta ostin tämän erikoisen arovuokon. Kerrottua olen kokeillut ja aina epäonnistunut, toivottavasti tämän kanssa on parempi onni. Lisäksi ostin erikoisen valkovuokon ja vuorijumaltenkukan tappotalvena kuolleen tilalle.

 Mutta sitten Marketanpuistoon jossa Kotipuutarhan Maija Stenman kertoi meille pienen pihan uudistamisesta käyttäen havainnoimisessa omaa upeaa pihaansa.

 Välissä syötiin ja herkuteltiin ja kuultiin lisää puutarhaan liittyvistä asioista.

 Mari Kaartokallio Kekkilästä kertoi heidän uutuustuotteistaan kuten kuvan istutuspenkistä ja-hyllyköstä. Rudukselta Jaani Turunen kertoi meille kevään uutuudesta, luotokivestä joka näkyy kuvassa Kekkilän tuotteiden alla. Minua luotokivi kiinnostaa, se olisi oivallinen uuden kasvihuoneen eteen sopien hyvin myös tällaiseen maalaispihaan.

 Sanna Tahvonen esitteli meille Puutarha Tahvosten uutta Proven winners-taimisarjaa. Kotiinviemisiksi saimme jokainen bloggaaja oman taimen kyseisestä sarjasta.

 Taimi on pensasangervo Spiraea x 'Tracy'  Double Play Big Bang. Siinä on hieno kellanvihreä kasvusto joka on uutena oranssinpunainen. Kotona piti heti mallata mihin kohtaa arboretumia tämän istutan. Olisiko verivaahteran vieressä hyvä paikka? Verivaahteran lehtien väri mätsäisi aika kivasti pensasangervon uuden kasvun kanssa.

Vai olisiko koristeomenapuun ja vihreän happomarjan vieressä hyvä paikka? Tässä omenapuun lehdet toistavat pensasangervon uutta kasvustoa ja lehdissä olisi happomarjan kanssa samaa sävyä. Taustalla, pihatien toisella puolella näkyy tummat purppuraheisiangervot ja keltajapaninangervot jotka nekin toistavat pensasangervon värejä. Siinäpä pohtimista kerrakseen kumpi paikka on parempi.

Kiitos Kotipuutarha, Rudus, Kekkilä ja Puutarha Tahvoset. Oli kiva tavata muita puutarhabloggareita ja tutustua ihan uusiinkin. Nyt on intoa ja uusia ideoita jatkaa oman puutarhan kimpussa.

500 litraa

Otsikon määrä vettä on tänään törsätty puutarhaan. Tosin mikäpä sitä on törsätä kun vesi tulee ikivanhasta rengaskaivosta jota ei käytetä mihinkään. Tai nyt käytetään, kasteluun. Kylvin porkkanat ja kastelin penkit huolella sekä ennen kylvöä että kylvön jälkeen.

 Tuolla kasvihuoneen vieressä pilkottavien harsojen alla on porkkanat. Harsot virittelin ötököiden ja kuivuuden takia, kosteus pysyy paremmin siellä missä pitää harson avulla. Kaksi riviä jäi kylvämättä, toiseen tulee vain kehäkukkaa ja toista vielä mietin, ehkä käytän siihen siemenlaatikossa pyörivät vanhentuneet lantun siemenet pois.

 Myös kesäkurpitsat ovat majailleet alusta alkaen harsojen alla. Harso on tuossa peräti kolminkertaisena paahteen takia, tähän paistaa aurinko koko päivän. Taimet olivat yhden päivän ilman harsoa ja illalla tehdystä huolellisesta kastelusta huolimatta kasvulaatikko oli rutikuiva. Vedin samantien harsot uudestaan päälle enkä ota niitä pois kuin kastelun ajaksi.

 Syreenien kukinta on hitusen aikaisessa, on vuosia jolloin kukkivat vasta kesäkuussa. Pihan vanhimpien, valkoisten syreenien kasvustoista on osa kuollut. Rungot ovat niin paksuja, että niiden kaatamiseen tarvitaan moottorisahaa. Onneksi niistä pukkaa koko ajan uutta versoa esiin niin koko kasvusto ei kuole.

 Allium pskemense on vahvistunut vuosi vuodelta. Varret ovat hauskat patukat.

 Rosariossa on esillä ensimmäiset nuput. Tämä lehtien suojaan kätkeytyvä herkkis kuuluu Rosa marretii-ruusulle joka on löytö Mustilan arboretumin taimimyymälän alelaarista. Ruusu on kuulemma japanilainen luonnonlajike. Innolla odotan kukkaansa, tämä kun kukkii ensimmäistä kertaa. Kukan pitäisi olla pieni ja yksinkertainen luonnonruusujen tyyliin.

 Kuolanpioni ei petä mikään vuosi. Tänä vuonna kukkia on kolme mikä on uusi ennätys, ihan huima sellainen. En tiedä onko taimen ikä tai kevään lämpö vaikuttanut mutta minusta tämän kukka oli ennen tummempi.

Huomenna on luvassa puutarhapäivä, tosin ei omassa puutarhassa. Keltajapaninangervon kitkentä ja kanttaus jäi kesken mutta ei työmaa mihinkään karkaa, huomenna illalla voi jatkaa jos kestää hyttyset ja mäkäräiset sekä tänään kaveriksi ilmestyneet paarmat.

Kuinka kauan helle voi kestää?

Virallinen helleraja on 25 astetta, minusta voi puhua helteestä kun lämpötila on yli 22 astetta. Viime kesänä sellaiseen lukemaan taidettiin päätä yhtenä päivänä, muutoin huideltiin + 15 asteen hujakoilla maustettuna vielä kylmemmillä öillä. Nyt nukutaan ikkunat auki ja silti on kuuma. Kymmenen päivän sääennuste näytti pelkkää hellettä, ei pisaraakaan vettä. Tänään täytettiin kuution kastelusäiliö rengaskaivosta ja kasteltiin kasvimaat ja pari perennamaata kunnolla. Huomenna on myös keskityttävä kasteluun.

 Metsätulppaani kukkii pähkinäpensaan varjossa. Olen saanut pähkinäpensaan naapurista, sitä kasvaa täällä kylällä luonnonvaraisena.

 Japaninruusukvitteni tekee kukkansa kovin alas, nämäkin ihan maanrajassa. Viime talvena jänikset eivät päässeet tämän kimppuun, suojaus toimi. Joten toiveita on, että jatkossa kukkia on ylempänäkin.

 Libanoninlaukka kukkii peräti viiden kukan voimin, tähän asti olen saanut nautti vain yhdestä kukinnosta.

 Arboretumin istutukset on vielä kitkemättä ja kanttaamatta. Se on suunnitelmassa seuraavaksi. Kuvassa on oman omenapuun tummalehtinen siementaimi ja Virosta tuotu keltainen happomarja jonka talvenkestävyyttä vähän epäilin. Ihan turhaan, hengissä on.

 Neljä iltaa olen kitkenyt ja kantannut marja- ja hedelmätarhaa ja tänään sain urakan valmiiksi. Viimeistelyksi tuli kevyt lantahuntu taimien juurelle. Kolme kottikärryllistä kitkin juolavehnää, voikukkia ja muita rikkaruohoja. Peltovalvatti taisi olla pahin mutta sain sitä pitkinä rönsyinä pois. Yläkuvassa on keltaiset vadelmat ennen kitkemistä.

 Ja tässä vadelmat kitkemisen, kanttaukset ja lannoittamisen jälkeen. Pieni ikävä huomio oli löytää tuolta muutama kotilo. Nyt voi sanoa, että ovat levinneet koko puutarhaan, ikävä kyllä.

Mutta ei murehdita sellaista mihin ei voi vaikuttaa. Nautitaan kauniista säästä ja avautuvista nupuista kuten kuolanpionista.

Söpöä ja suloista

Muutin tätä kesää varten hiukan kesäkukkaistutusteni astioita. Pihan toisesta liittymästä poistin kokonaan vanhan rautapadan ja vein sen paraativäylälle ison sinkkiastian tilalle. Sinkkiastia pääsi kasvimaan reunalle herneiden kasvupaikaksi. Paria muuta astiaa vielä harkitsen mitä teen, jos on kovin helteinen kesä niin haluan selvitä kasteluista mahdollisimman helpolla.

 Löysin sinkkiastiasta tällaisen minikokoisen söpöyden. Ihmettelin pientä ja tiivistä kasvustoa. Sitten tajusin, että siinä on ilmeisesti tervalepän käpy josta on lähtenyt kasvamaan monta pientä tainta. Sormenpääni tuossa kertoo koon. Vein kuvan oton jälkeen koko paketin metsään kasvamaan, ehkä tämä kestää kuivuuden.

 Joka kevät joudun pohtimaan antaako raparperin kukkia vai ei. Raparperin kukka on kaunis, erityisen suloinen silloin kun on vasta nupullaan.

 Kirsikankukat, kevään kuvatuimpia.

'Latvian matala' on vielä pieni puu mutta aivan täynnä kukkaa. 'Sikkola' tulee perässä, kukkii totuttuun tapaansa hiukan myöhemmin.

 Pihan jättimäisessä koristeomenapuussa on myös ihan oma kukkameri. Etenkin yläoksissa josta on todella vaikea saada kuvaa. Pörinä ja surina puun alla on huikeaa. Sanoisin, että tänä keväänä on pölyttäjiä riittänyt.

 Kitkin eilen ja tänään marjapensaiden alustoja ja koko ajan pörräsi kimalaisia ja muita pölyttäjiä marjapensaiden kukissa. Voi olla tulossa hyvä marjasato ainakin viinimarjojen suhteen. Pensaat ovat tiheään täynnä kukkia.

Varsinaiset omenapuut eivät vielä kuki. 'Pirja' pitää välivuotta ja muut puut ovat vielä liian nuoria, leikkaan niistä joka kevät latvat poikki ja samoin kaikki oksat jotta puista kasvaa hyvän mallisia. 'Sävstaholm' silti yllätti ja tekee muutaman kukan. Omenapuun kukat ovat suloisia, minusta kukkapuista kaikkein kauneimpia.

Hyttyset syö elävältä

Yritän ajatella hyttysistä, pienistä verenimijöistä positiivisesti. Linnutkin tarvitsevat ruokaa. Vaikeaa on sillä saan hyttysen pistoista valtavat ja kutisevat paukamat. Erityisesti tänään oli pihalla hyttysiä kiusaksi saakka. Ja koska oli koko päivän pihalla niin nyt olen paukamia täynnä.

 Tänään sai paljon aikaiseksi. Mies leikkasi nurmikon eli ajoi voikukat pois. Arboretum näyttää heti siistimmältä. Pellon vieressä oleva tervaleppäaidanne näyttää hyvältä, onneksi se tuli istutettua. Olen miettinyt latvojen katkaisemista tervalepistä, saisin se haarautumaan ja kasvamaan hitaammin korkeutta. Mutta mietin vielä koska katua ei voi saksien käytön jälkeen.

 Täydellisiä värejä. Siniset lemmikit, tumma pensaskärhö, vaaleanpunaiset tulppaanit ja tummalehtinen omenapuu 'Marjatta'.

Arboretum sai viime kesänä uuden kiven joka löytyi autotallin eteen tehdyn uuden tien alta. Kivi pääsi verivaahteran ja 'Paimio' ruusun viereen. Ruusu on kiven toisella puolella eikä näy kuvassa. Arboretumin puut ovat vielä kovin matalia. Vain kaksihaaraiseksi kasvanut jalava alkaa olla puun mitoissa, parissa metrissä.

 Rinnepuutarha laajeni alarinteessä olevan kiveen saakka. Kivi on niin iso ettei sitä saa pois ja se on aina ruohonleikkurin tiellä. Alunperinkin oli tarkoitus laajentaa aluetta kiveen saakka ja nyt se on tehty. Jotain matalaa reunuskasvia tuohon mietin, kuivuutta ja paahdetta kestävää pitää olla.

 Istutin viime kesänä viisi jalokärhöä. Toistaiseksi hengissä näyttää olevan vain tämä rinnepuutarhan kärhö. Ilmeisesti toivoa ei kannata vielä heittää vaan odotella, näin olen ymmärtänyt muiden puutarhureiden ja kärhönkasvattajien blogeista.

 Sillä aikaa kun tein mansikkamaan kolmannen istutuslaatikon valmiiksi ja laitoin taimet multaan, otti Jalo kissanminttuöverit. Minttu on tuolla takajalan kohdalla, se on kissojen toimesta täysin nyhjätty ja maahan myhjätty. Vuorotellen käyvät ottamassa kunnon överit ja sitten pötkötellään mullassa ja toivutaan hetki.

Vielä yksi kuva tulppaaneista. Vaikka en keltaisista niin pidä niin tummaa puunrunkoa vastaan ovat kauniita. Siinä näkee, että kasvi kuin kasvi kun on oikeassa paikassa niin se on kaunis.

Mukavaa alkavaa viikkoa, helteiseltä näyttää sääennusteet täällä Lahden seudulla.