Siperiaa vastaan

Täällä puhaltaa Siperian kylmät tuulet, pakkanen on parissakymmenessä asteessa, yöllä on vielä kylmempää. Olen tällä hetkellä erittäin kiitollinen lumesta, erityisesti höttölumesta jota puutarhassa on paksu kerros.

 Vaan vaikka lunta on hyvä kerros, olen suojaillut kasveja lisää. Pyökki sai päällensä lunta verkon täydeltä. Myös punapyökki on suojattu kokonaan lumen alle.

'Bougie' hortensian pitäisi olla kestävä mutta päätin suojata senkin kokonaan lumella. Rosariossa heittelin lunta kaikkien ruusujen päälle, parempi suojata liikaa kuin liian vähän. Lumi on kuitenkin turvallinen keino, sulaa pois kun kelit lämpenevät.

 Yhden kasvin muistin vasta tänään. Navetan kulmalle on istutettu viiniköynnös pari vuotta sitten. Ups, se unohtui suojata.

 Tässä lumipeite on erittäin ohut johtuen pellolta puhaltavista tuulista jotka vievät lumet pois. Peitin viiniköynnöksen lumella samalla toivoen etten ollut myöhässä. Paikka on kesälläkin haasteellinen tuulen takia vaikka toisaalta tiiliseinä on lämmittävä tekijä.

Tässä vielä kuvaa navetan nurkalta jossa viiniköynnös kasvaa. Navetan tiiliseinää en väsy ihastelemaan, käsin muurattu tiiliseinä on kaunis ja eläväinen. Tähän kulmauksen sisätilojen entiseen sikalaan on suunniteltu joskus kanalaa, toteutuu tai ei niin ikkuna pitäisi korjata. Nyt olisi lomalla aikaa mutta ei lämmintä tilaa missä nikkaroida. Siperialaisessa säässä ei oikein tarkene ilman lämmitystä.

Ollaan me sinnikkäitä

Puutarhaharrastajat ovat sinnikkäimpiä ihmisiä joita tunnen. Olen monta kertaa lukenut blogeista miten epäonnistunut kylvö ohitetaan sivulauseessa ja reippaasti tehdään uusi kylvö, yhtä toiveikkaana kuin se epäonnistunut ensimmäinen kylvö. Yritetään jopa kolmannen ja neljännen kerran uudestaan halutun kasvin kanssa. Se jos mikä on sinnikkyyttä. Oman mausteensa antaa suomalainen kesä josta ei koskaan etukäteen tiedä onko koko kesä sadetta tai kylmää, vai sadetta ja kylmää.

 Tänään liityin innokkaiden ja sinnikkäiden esikasvattajien joukkoon. Eilen illalla etsin kaikki tarvikkeet valmiiksi, leikkasin jogurttiämpäreitä nimikylteiksi ja tarkistin kylvöalustoiden olevan ehjiä.

 Kävin vielä kertaalleen siemenpussit läpi. Tomaattilajikkeita on yksitoista, pääosin kirsikkatomaattia koska meillä niitä syödään eniten ja ne ehtivät varmimmin kypsyä. Ja myös blogiarvonnasta voittamani perennan siemenet joista osan esikasvatan ja osan kylvän suoraan tai kasvatan kesällä ruukuissa.

 Omistan kasvihuoneen jonne mahtuu maapohjaan maksimissaan kymmenen tomaatin tainta ja ruukkuihin muutama. Onkohan tässä riittävästi varataimia? Osa siemenistä on tarkoituksella ylikylvetty sillä annan tomaatin taimia lahjaksi ja muutenkin eteenpäin.

 Tomaatit kylvin viime vuonna ensimmäistä kertaa jokaisen siemenen omaan pottiinsa. Totesin systeemin minulle paremmaksi kuin hajakylvön, niinpä jatkan samaa menetelmää tänä vuonna. Perennat kylvin hajakylvönä rypäle- ja tomaattirasioihin ja yhden kuuden potin alustaan kun muuta ei enää ollut.

Lopuksi kaikki kodinhoitohuoneen lattialle lämpimään paikkaan itämään.

Olen lähdössä lomaviikolla yhdeksi päiväksi Tallinnaan. Esitin perheelle pienen toiveen josko ehtisimme poiketa jossain siemeniä myyvässä liikkeessä, vaikka ruokakaupassa. Kiehtoisi saada kokeiluun vielä pari erilaista lajiketta tomaattia. Kokemusta on Virosta hankituista tomaattilajikkeista, hyviä ovat. Osaatko sanoa mistä kaupasta siemeniä löytyisi takuuvarmasti läheltä keskustaa?

Päivän väri on vaaleanpunainen

Melkein unohdin suojata rodot eli tasan kaksi pihassani sijaitsevaa alppiruusua. Syksyllä muistin asian ja virittelin kasvituet valmiiksi rodojen ympärille. Aamulla kaivoin kaapeista vanhan lakanan ja virittelin sen kasvitukiin kiinni pyykkipoikien avulla.

 Toivon totisesti, että ehdin ajoissa eikä nämä muutaman päivän aurinkoiset säät päässeet tekemään liikaa tuhoa alppiruusuilleni. Lumipeitteestä on ehkäpä apua, rodot olivat melkein lumen peitossa.

 Sisällä salissa jatkuu vaaleanpunainen teema. Jouluksi hankittu amaryllis porskuttaa vakaasti kukkien kohti kesää. Tämä on jo kolmas vana joka amaryllikseen tuli. Ja tähänkin vanaan on tulossa kolme kukkaa. Kuvissa on niistä ensimmäinen.

Olen aina ollut hiukan skeptinen sen suhteen onko kukkakaupasta ostettu kukka parempi kuin marketista hankittu. Tämän amarylliksen kohdalla voin todeta että kyllä on. Ei minulla ole ollut vielä koskaan kolmella vanalla kukkivaa amaryllista, saatikka sellaista joka kukkii kolme kuukautta putkeen.

Edessä on viikon loma, se on tarkoitus viettää kotona oleillen, puuhaa ei tarvitse keksiä, siitä pitää huolen ehta ja aito talvisää.

Kuukausi tai kaksi

Sain Kruunu Vuokolta blogista Puutarhan lumo haasteen kevään tärkeimmistä merkeistä. Samaan haasteeseen olen vastannut aiemminkin mutta kun puhutaan kevään tulosta ei sitä voi riittävästi ylistää.

 Jos kevät etenee kuten viime vuonna niin tämän kuvan tunnelmiin on aikaa kuukausi. Maaliskuun lopulla lumet ovat sulaneet pois kiihtyvään tahtiin.

 Kuukausi eteenpäin ja pienet piipot pilkistävät maan pinnalla.

 Maaliskuussa kissat riehaantuvat keväästä. Kivimuureilla kisataan ja tähystellään parhaita myyräapajia.

 Entäpä kun ollaan huhtikuussa? Kaksi kuukautta ja piipoista on kasvanut kauniita lumikelloja kuten 'Flora Pleno'. Vain yksi kukka mutta mikä riemu sen ilmestymisestä.

 Kaksi kuukautta ja osa kukkapenkeistä on siivottu ja nurmikot haravoitu. Osa taimista saa olla vielä kankaiden suojassa kuten rusokirsikka.

Kaksi kuukautta ja krookuksien kukinta on parhaimmillaan. Krookuksia istutin syksyllä pari pussia lisää. En yhtään muista minne mutta eiköhän kevät tuo ne esiin.

Viikonloppuna ehdin kylvää tomaatit, siitä on hyvä aloittaa viikon loma.

Museoasumista

Vanhassa omakotitalossa asuminen on joka ilta paluu menneisyyteen näillä pakkassäillä. Viikonloppuna kannetaan viikon puut sisään ja kun tullaan työpäivän jälkeen kotiin ei lysähdetä sohvalle vaan aloitetaan talon lämmitys. Ensin kuitenkin tulet puuhellaan jotta perhe saa ruokaa.

 Lämmityskaudella ruoka valmistuu päivittäin vanhanaikaiseen tyyliin. Kiireisen kokin ja perheen vaihtoehto se ei ole, tai sellaisten joissa pienet lapset on ruokittava just heti. Mutta meille tämä vaihtoehto sopii ja siihen on totuttu.

 Muiden tulisijojen kanssa minulla on tietty järjestys missä ne sytytän. Sali on ensimmäinen koska siinä on tulet joka päivä. Sitten tulee poikien huoneet jossa on tulet joka päivä vain kovimmilla pakkasilla. Heidän huoneissaan on sähköpatterit päällä. Viimeisenä on vanhempien valtakunta joka on oikeasti talon toinen sali. Huone on makuuhuoneemme ja tykkäämme nukkua viileässä. Tulet tehdään joka toinen päivä ja tällä viikolla joka päivä, viime yönä oli kuitenkin -23 astetta pakkasta.

Tämä on vanha kuva keskimmäisen pojan huoneen uunista, se toimikoot kuvituskuvana. Lämmitys uuneilla tuntuu joskus tylsältä ja se oikeasti vaatii paljon työtä. Eilen kolahti postilaatikkoon tammikuun sähkölasku. Siinä kohtaa koin saavani palkinnon lämmityksen eteen jaksamisesta. Tammikuussa sähkön kulutus oli vain 937kWh. Ei ollenkaan paha tämän kokoiseen taloon. Ilolla lykkään puita uuniin jatkossakin.

Kevään tuntua

Tämän vuoden paras ulkoilupäivä on ollut tänään. Varjon puolella mittari näyttää miltei kymmentä pakkasastetta ja auringon puolella tippuu vesi räystäiltä. Ilmassa on selvää kevään tuntua, sen kuulee lintujen laulustakin joka on lisääntynyt helmikuussa.

 Aitan punamultainen seinä loistaa auringon kimmellyksessä ja valkoisen lumen hohteessa. Lumipeitettä rytmittää jänisten kulkureitit.

 Mustilanhortensiassa sinnittelee kiinni viimeiset kukat. Keväämmällä leikkaan kaikki vanhat kukinnot pois ja siistin tätä pensasta muutenkin, haluan ohjata sen kasvua tiettyyn suuntaan.

 Rosariossa nukutaan ruususen unta. Lumi on kivasti kasaantunut kivimuurin viereen juuri suoraan ruusujen päälle. Jänisten vierailuja ei näy.

 Mahtava, mahtava auringonpaiste. Pihalla tuntui talven selän taittumiselta. Alle kaksi viikkoa ja ollaan maaliskuussa ja minulle se on ensimmäinen kevätkuukausi. Lähes joka vuosi puutarhan kevättyöt on aloitettu maaliskuussa.

Viime päivien pakkaset ovat pitäneet lumipeitteen hyvän mittaisena. On kasveille suojaa ja valkoinen maa on parempi kuin musta ja lumeton. Sanoisin että kevät on viikkojen, ei enää kuukausien takana.

Kylvösuunnitelma

Otsikko kuulostaa hienommalta kuin onkaan. Minun kylvösuunnitelma on yksinkertainen. Kävin siemenet läpi ja suurinpiirtein laskin montako lajiketta kutakin esikasvatettavaa kasvia on.

 Tomaatteja on noin kymmenisen lajiketta. On kirsikkatomaattia, pensastomaattia ja runkotomaattia. Luulin siemeniä olevan kohtuullisesti, kuvaa katsoessa en ole enää samaa mieltä. Lähti jo lapasesta.

 Voitin Mörököllin blogista  nipun erilaisia siemeniä. Niiden myötä tomaatit eivät jää ainoaksi esikasvatettaviksi. Netistä hain osasta tietoa mikä on paras tapa kylvää ja kasvattaa. Näin hienoja siemeniä en halua pilata tietämättömyydellä.

 Puutarhatyöt vaatii kunnon hanskat, kylvöt onnistuu ilmankin. Kävin Terrassa siemenostoksilla ja samalla löysin hanskoja puoleen hintaan. Kerrankin raaskin ostaa erittäin kunnollisilta vaikuttavat hanskat itselleni. Puutarhahanskojen suhteen olen suurkuluttaja, saan vahvimmatkin puhki muutamassa viikossa jonka takia yleensä ostan vain erittäin edullisia nippuhanskoja.

Talvehtivien pelakuitten kanssa kävi niin, että ikkunalaudalla onkin yhtäkkiä hyvin tilaa esikasvatuksille. Kaikki pelakuuni heittivät veivinsä hellästä hoidosta huolimatta. Alan liputtaa vahvasti sen puolesta että pelakuut on käsissäni yksivuotisia kasveja. Ihan turha edes yrittää saa niitä selviämään talven yli.

Mummin mussukka ja kirppunen tulivat tänään yökylään mummilaan. Niinpä siirrän kylvöjä viikolla eteenpäin, nyt on muuta mukavaa puuhaa pienten kanssa menossa.

Uusi yritys

Niinhän siinä kävi, että ensimmäinen kokeiluni luuliimalla epäonnistui. Kuten heti arvelin, oli liima liian löysää. Alkaessani vasaroida nauloja tuoliin jousien kiinnittämistä varten, petti liimaukseni. Eilen koitti uusi yritys, tällä kertaa paksummalla liimalla.

 Vaihdoin metalliset puristimet kevyisiin kuormaliinoihin, toimivat hankalan muotoisen tuolin kanssa paremmin. Etujalkoja pitää oikeassa asennossa pahvirullan pätkä. Ja kuten näkyy, tuolin täyttäminen meriheinällä on menossa liimauksen kuivumista odotellessa.

 Ennen meriheinään pääsemistä on tuolin joustimet kiinnitetty useammalla tavalla. Ensin ne ommeltiin satulavöihin kiinni. Sen jälkeen tehtiin pääsidonta, välisidonta ja sivutukisidonta. Kädet mustelmilla ja kipeinä mutta ei se mitään, kuuluu asiaan joustimia kiinnittäessä.

 Joustimien päälle kiinnitetään tuoliin naulaamalla joustinliina. Se saa olla pellavaa kuten minulla tai juuttikangasta. Ja taas kiinnitetään joustimia, tällä kertaa joustinliinaan ommellen niin, että jokainen joustin on kiinnitetty neljästä kohtaa. Kuvion muotoa rajaa vain mielikuvitus, kaikki jää piiloon. Viikon päästä jatkan meriheinän kanssa tai sitten viimeisen tuolin joustimien kanssa.

Otin nimittäin mukaani kurssille viimeisen tuolin. Purin tuolin verhoilut pois ja liimasin takasarjan paremmin jalkoihin kiinni. Nyt pitäisi kestää. Kuvassa olen purkanut päälliverhoilun pois istuinosasta. Loput lähti nopeasti sillä mitään ei tarvinnut säästää, sai repiä, purkaa ja leikata miten tykkäsi. Kurssi loppuu jo huhtikuussa joten pistää vähän vipinäksi.

Pioneja, pioneja, pioneja

Jos pitäisi valita vain yksi laji mitä puutarhassa kasvaisi saattaisi minun valinta olla pioni. Ensimmäiset pionit kukkivat kesäkuun alussa ja viimeiset heinäkuun lopulla.

 Kuolanpioni aloittaa pionien juhlan. Tämä kyseinen yksilö on siementaimi toisaalla pihalla kasvavasta pionista. Viime kesänä se sai aikaiseksi jo kaksi kukkaa.

 Pioni on niitä kukkia jotka ovat kauniita kukinnan kaikissa vaiheessa. Voiko täydellisempää nuppua olla?

 Luonnonlajit viehättävät paljon, mutta on näissä kermakakuissa ja tuhatterälehtisissä kerrotuissa pioneissa jotain taikaa.

 Vaaleanpunainen on minun puutarhan päävärejä. Tämä yksilö on tuntematon pioni Virosta.

 Kun pioni viihtyy palkitsee se puutarhurin kukkien runsaudella. Tämän pionin joka on kaiketi 'Bowl of Beuty', sain ystävältä pihasta jossa se on kasvanut kymmeniä vuosia. Minun pihassa pioni on siirretty jo pariin kertaan eikä se ole ollut siirrosta moksiskaan.

 Vuoripioni yllätti viime kesänä ja kukki ensimmäistä kertaa. Olin kuin tulisilla hiilillä kun huomasin kukat. Ostin tämän Lidlistä tummanpunaisena ja kerrottuna mutta mitä sainkaan, maailman kauneimman vaaleanpunaisen yksinkertaisen pionin. Olen tästä niin onnellinen.

 'Sarah Bernhardt' on upea, jokaisen pihan peruspioni. Sateet tuntuvat tulevan joka vuosi pionien kukkimisaikaan mutta ainakin muutama kukka selvisi viime kesänä sateiden kourista. Sormustinkukat ja pionin osoittautui kivaksi yhdistelmäksi.

Arvilan alkuperäinen pioni päättää puutarhan pionien kukinnan. Tämä kukkii joka vuosi heinäkuun lopulla kun muut pionit ovat jo lähes lakastuneet. Tämäkin pioni on kokenut siirtämisen ja tulee kokemaan toistamiseen kunhan uusi paikka on valmis, osa kasvustosta saa jäädä nykyiselle paikalle kasvimaan viereen.
Pihaan on tullut parin vuoden aikana paljon uusia pioneja. Pientä toivetta elättelen että ensi kesänä saisin nähdä taas jonkun uuden yksilön kukkivan.

Tapahtumien viikko

Tälle viikolle on mahtunut oman elämän asioita melkoinen nippu. Nuorimman lapsen asiat ovat edenneet, on käyty katsomassa vanhimman pojan sotilasvala Vekarajärvellä ja kiidetty tänä aamuna kahden päivän koulutukseen Hämeenlinnaan. Eipä ole juurikaan ollut vapaa-ajan ongelmia.

 Valapäivästä piti tehdä ihan oma postaus mutta puhelimeni hyytyi kesken tilaisuuden, en saanut kuin pari hassua kuvaa otetuksi. Puhelimen kanssa on muutenkin ollut hankaluuksia, tänään se meni aivan sekaisin ja lähetteli muun muassa ihan omia viestejään. Ei taida olla pakkasen kestävä puhelin.

 Muuten en ole viikolla juurikaan kuvannut kuin tiistaina verhoilukurssilla. Tomaattikylvöjen kanssa olisi jo kova hinku mutta jospa maltan odottaa vielä pari viikkoa. Multaa ostin jo valmiiksi ja kylvöastiat ovat asemissa käden ulottuvilla.

 Niinpä kaivelin koneelta jutun kuvitukseksi viime keväisiä narsissikuvia. Luulin sen olevan helppo nakki mutta toisin kävi, viime kevät ei ollut oikein narsissien kevät ja niistä on todella vähän kuvia. Yläkuvassa on rosariosta tasetti 'Minnow', seuraava on muistaakseni luumulehdosta narsissi 'Ice Follies', tuossa yllä taitaa olla runoilijanarsissi ja alakuvassa tuntematon narsissi.

Nyt pohdin käynkö nukkumaan vai jatkanko kirjaa sisällissodan naiskaarteista. Vuosi 1918 on on tapetilla vähän joka puolella ja siihen liittyviä kirjoja olen alkanut lukea senkin takia, että oman isän isoisä selvisi hengissä valkoisten vankileiriltä Hennalasta. Ajan tarinat ovat mielenkiintoisia, sellaisia joista haluaa tietää lisää.

Tilapäistä korjausta

Tein vuosi sitten postauksen navetan ikkunoista. Niiden kunnostamisella on kiire, muuten kohta ei ole mitään kunnostettavaa. Keväällä, kunhan ilmat hitusen lämpenee, otan pari ikkunaa työn alle korjattavaksi.

Yllä vuosi sitten otettu kuva. Yläkolmion ikkunasta satoi pahasti sisälle, niinpä mies ryhtyi toimeen pelastaakseen sen mitä voi.

 Tässä tilanne tänään. Yläkolmioon on asennettu uusi väliaikainen ikkuna. Vanha karmi on otettu kokonaan pois jotta se saisi kuivua suojassa ennen korjaamista. Karmin alapuut on ainakin uusittavien listalla, muuten karmista saa vielä toimivan karmin. Nuo alaikkunat laitan kuntoon keväällä. Näköjään viime vuodesta on mennyt yksi lasi lisää rikki mikä ei ole ihme. Pokissa ei ole kittiä enää nimeksikään.

 Yksi vaihtoehto on tilata kokonaan uudet ikkunapokat kuten tehtiin aittaan. Pokat tilattiin puuvalmiina, ne kitattiin, lasitettiin ja maalattiin itse vanhojen pokien mallin mukaisesti.

Kasvihuoneen lasien ehjänä pysymistä jännitän joka talvi. Katosta on mennyt jokunen talvi sitten yksi lasi rikki, sen tilalle laitettiin muovi, samoin kahden seinälasin tilalle. Toistaiseksi tänä talvena ei ole tullut rikkoontuneita laseja.

Ikkunankorjaus on ihan mukavaa puuhaa jos siihen suinkin on lämpimät ja hyvät tilat. Meillä ei ole joten korjaamiset venyy ja vanuu hamaan tulevaisuuteen. Mutta keväämmällä lupaan ryhdistäytyä ja korjata edes yhden ikkunan. Parempi sekin kun ei mitään.