Syötävää satoa, tai mitä siitä on jäljellä

Kasvimaa antaa yllättävän paljon syötävää vaikka joka vuosi jaksan päivitellä sitä, että kuinka iso ala sitä saisikaan olla viljeltävänä jos pitäisi olla täysin omavarainen. Suurimman osan sadosta syömme heti tuoreeltaan, ylitarjonnan jaamme iloisena eteenpäin. Osa sadosta päätyy säilöntään, pakastimeen, kuivattavaksi tai suoraan mehupulloon.

 Kottikärryllisestä sipuleita on enää korin pohjallinen jäljellä. Tosin viime kesän sateisuus aiheutti sen että homeisia sipuleita on ollut jonkin verran.  Säilyvyys on ollut selkeästi huonompaa.

 Oman maan valkosipulia on vielä reilusti, nämä saattaa riittää jopa seuraavaan satoon.

 Viime kesän hernesato oli uskomattoman hyvä. Laatu oli priimaa, aniharvassa palossa oli matoja. Söimme herneitä tuoreeltaan ähkyyn saakka ja loput laitoin pakastimeen jossa niitä on vieläkin. Mukava kaivella pakastimen uumenista oman maan pakasteherneitä aterioiden lisukkeeksi.

 Kesäkurpitsaa tuli tavanomaista vähemmän. Silti sitä oli jaettavaksi saakka, kuvan kurpitsat päätyivät jakoon työpaikalle. Osan sadosta pakastin talven sosekeittoja varten, kesäkurpitsa on hyvää täytettä kasvissosekeittoon.

 Tomaattisato ei määrällä loistanut. Mutta toisaalta monia vaivannut home ei ollut meillä tavanomaista enempää kiusana. Viimeiset oman maan tomaatit syötiin marraskuun alussa. Niiden jälkeen kaupan tomaatit eivät ole maistuneet miltään.

Vadelmien suhteen olemme olleet jo pari vuotta omavaraisia. Jonkin verran syömme tuoreeltaan, suurin osa pakastetaan mehunkeittoa ja leipomista varten. Onnettomasta kesästä johtuen karhunvadelma ehti kypsyä vain osittain. Sain sitä parisen litraa pakastimeen. Härkäpapua on vielä jonkun verran pakastimessa, muuten alkaa olla sato syötynä.

Ensi kesän istutuksia en ole vielä suuremmin suunnitellut, tykkään peruskasveista kasvimaalla ja haluan kasvattaa niitä jotka ovat helppoja ja tulevat varmasti syödyksi. Joten todennäköisesti mennään linjalla porkkana, peruna, tomaatti, kurkku, herne, lanttu ja härkäpapu.

Voitto kotiin

Punaisten tähtiputkien siemenet on arvottu. Pyysin miestä sanomaan summittaisesti lukuja tuosta viereiseltä sohvalta. Voittajiksi tuli Villa Valkea, Molley, Salli M, Ulla Kinnunen ja Tanja. Voittajille on tulossa sähköpostia.

 Vielä vähän tähtiputkista. Tähtiputki risteytyy helposti ja jälkeläiset ovat sekoitus vanhempiaan, eli jotain haaleaa yleensä. Minulla kasvaa tähtiputkea, sitä punaista yksinään, erillään muista. Ja nyt arvotut siemenet ovat siitä kasvista. Toiset tähtiputket kasvavat sekaisin, tarkoitus on siirtää punaiset tuosta pois kunhan niiden uusi paikka on valmis. Vaaleat saisivat kasvaa silloin omana ryppäänään.

 Tämä tähtiputki on valkoinen, tai ainakin lähellä valkoista. Olen saanut tähtiputket alunperin ystävältä. Minulle kelpaavat kaikki värit mutta ehkä niin että kasvat erillään jolloin jälkeläiset eivät olisi aina haalean vaaleanpunaisia.

Tähtiputki leviää nopeasti, tämä iso pehko on parin vuoden kasvatuksen tuloa. Kannattaa siis valita tähtiputkille paikka missä saa rauhassa levitä siementaimilla tai missä ne eivät haittaa. Minulle tähtiputki on yksi puutarhan lempikasveista, kestävä ja kukkii todella pitkään. leviäminen on helppo estää jos malttaa katkoa kukkavarret ennen siementen kehittymistä.

Seuraavaksi voidaan alkaa jännittää presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulosta. Sitä varten leivoin eilen vadelmaisen sitruunajuustokakun, sujuu vaalivalvojaiset makeasti.

Lumet suli, puli puli

Kelien vaihtelu on jotain ihan uskomatonta. Vuoroviikon on maa lumessa tai paljaana. Tällä hetkellä lumet tuntuu sulavan silmissä lämpöaallon ja vesisateiden takia. Pelloille on kertynyt lampia ja omat ojat on täynnä vettä.

 Tietyt kohdat puutarhasta ovat tällä hetkellä ihan lumettomia. Kuvan vihreille alueille istutin syksyllä paljon pieniä kukkasipuleja kuten scilloja. Vielä ei onneksi näkynyt yhtään piippoa.

 Rosarion kivimuurin köynnöshortensia näyttää rohkeudellaan mallia ruusuille. Uhmaa säätä ja vuodenaikaa vaikka onkin vielä ihan pieni nysä.

 Iines on valppaana. Aamulla talon ohi lönkytti takaa-ajettu kettu ja perässä tuli takaa-ajajat. Minä siinä murisin että antaisivat olla, kettu syö jäniksiä mutta minkäs teet, ei ole metsästykset minun vallassani.
Kävin tänään pitkästä aikaa kissanäyttelyssä, ihan vain katselemassa kissoja nuorimman lapsen kanssa. Ihan hauska reissu mutta kyllä se taas varmistui että on nämä omat maatiaiset rakkaita. Tuosta rinnepuutarhan laakeasta kivestä on tullut kissoille niin rakas, että viime keväänä ostetulle rautapallolle täytyy laittaa uusi kivi ja jättää tämä kissojen huomaan.

 Marja- ja hedelmätarhassa on sekä lunta että paljasta. Ison omenapuun alla kasvaa pieniä mättäitä lumikelloja, huokaisin helpotuksesta ettei niistä näkynyt vielä mitään. Helmikuu saattaa olla pakkasten osalta kunnon talvikuukausi ja silloin voi olla kohtalokasta piipoille liian varhainen maan pinnalle nousu kohtalokasta.

 Between kertoi blogissaan syksyllä loistavan vinkin kasvien suojaamiseen kevätauringolta. Kasvitukia pystyyn ja varjostuskangas kiinni niihin. Näin tulee kasvituet hyötykäyttöön muulloinkin kun kasvukaudella. Kaksi kolmesta pari vuotta sitten istutetusta alppiruusustani on hengissä. Verkkoja niille ei enää syksyllä riittänyt mutta Betweenin ideaa noudattaen viritin kasvituet ympärille ja kunhan aurinko alkaa paistaa laitan harson pyykkipojilla tukiin kiinni.

Molemmissa alppiruusuissa on tämän näköisiä ikäänkuin nuppuja. Minun alppiruusutietämys on niin heikkoa etten osaa sanoa onko kyseessä kukkanuppu vai uusien lehtien alut. Kummassakin tapauksessa visusti kevätauringolta suojaaminen on paikallaan.

Vielä muistutus että huomisiltaan saakka on aikaa osallistua arvontaan. Voi sitten jännittää sekä arvonnan että presidentinvaalin tuloksia. Arvontaan pääsee osalistumaan sivupalkin yläkuvasta klikkaamalla.

Kuluraportti

Verhoilukurssilla pääsin aloittamaan toiseksi viimeistä tuolia. Jos otetaan huomioon, että joudun purkamaan ja tekemään uusiksi jo yhden tehdyn selkänojan niin olen tuolien kanssa puolessa välissä. Tarkoittaa, että kolmaskin vuosi niiden kunnostamiseen on varattava. Ja onhan ne myös päällystettävä jollain kankaalla, nyt teen kaikki tuolit viimeistä kangasta vaille valmiiksi.

 Satulavyöt paikoillaan limittäin ja lomittain. Tuolin etusarjaan on joskus laitettu puusta vahvike. Se saa jäädä paikoilleen koska jää verhoilun alle piiloon ja tukevoittaa tuolia.

 Yhdeksän kappaletta joustimia kiinnitettävänä satulavöihin. Jokainen joustin ommellaan käyräneulalla neljästä kohtaa kiinni umpisolmuin.

 Siinä ne ovat, kiinnitetyt joustimet. Viikon päästä alan sitomaan joustimia, se on puuha joka on verhoilussa vaikeinta, työläintä ja hankalinta. Joustimilla on ihan oma elämä joka pitäisi alistaa sitoen minun tahtooni, vaikea urakka enkä yhtään liioittele.

Sitten niihin kuluihin. Olen pitänyt hankinnoista kirjanpitoa jotta näen mitä verhoilu maksaa. Varsinaisia työkaluja tai välineitä en ole ostanut kuin kuvassa näkyvät. Pryyli, kaksikärkineula ja kaksi erikokoista käyräneulaa. Lankarulla antaa mittasuhteet välineiden koolle.

Muita hankittuja tarvikkeita on esimerkiksi meriheinä, juuttikangas, purjelanka, sitomalanka ja satulavyö. Kaikkiaan tarvikkeisiin on mennyt 305,88 euroa. Sen kun jakaa viiden tuolin kesken niin tekee n. 61 euroa per tuoli. Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki muut tarvikkeet tulevat riittämään paitsi juuttikangas, sitä joudun hankkimaan metrin verran lisää.

Kahden vuoden kurssimaksu tekevät n. 235 euroa. Nyt verhoilun kuluja on yhteensä 540,88 euroa. Siihen päälle tulee vielä verhoilukangas, sen hintaa en voi kuin arvailla. Kangas joka olisi täydellinen maksaa 148e per metri mutta tuskin päädyn siihen kankaaseen. Edullisempi on nyt parempi.

Kuulostaa tyyriiltä mutta mikäpä harrastus ei maksaisi. Olen oppinut uutta, saanut omaa aikaa, oppinut tuntemaan uusia ihmisiä ja kartuttanut taitojani. Kyllä siitä voi maksaa jos kaupan päälle saa viisi kaunista ja ehjää tuolia. Eikä tuoleja olisi tuohon hintaan kunnostuttanut ammattilaisella. Raha olisi riittänyt ehkä yhteen tuoliin.

Kylvöpuuhia + tähtiputkiarvonta

Onneksi on netti ja blogit. Ilman niitä olisin ihan hukassa puutarhan kanssa. Havaitsin juuri että minulta jäi kylvämättä syksyllä punaisen tähtiputken siemenet maahan. Piti laittaa ennen lumien tuloa mutta hups, vähän unohtui. Muistin sentään sen, että Minna teki postauksen hankikylvöistä, enköhän voisi kokeilla, mitään ei menetä.

 Muutama tyhjä muovirasia kertyi helposti. Multaa oli jemmassa yllätyskylvöjä varten.

 Suurimpaan rasiaan meni punaiset tähtiputket joiden alkuperä on oma puutarha. Pyöreään rasiaan laitoin harjaneilikkaa ja tomaattirasiaan purppurapunalatvaa. Niiden jälkeen ei jäänyt kylmäkäsittelyä tarvitsevia siemeniä enää varastoon. Vein rasiat puutarhaan kivimuurin viereen, kaivoin lunta maan pintaan saakka, iskin rasiat maahan ja heitin reilusti pakkaslunta päälle. Keväällä nähdään kuinka kävi, itikö mikään.

 Tätä punaista tähtiputkea jäi vielä reilusti. Niinpä arvon viisi pussia siemeniä, yhden per henkilö. Arvontaan voivat osallistua kaikki yhdellä arvalla. Jätät vain kommentin tähän postaukseen ja mielellään kommenttiin sähköpostiosoitteen. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 28.1.2018 klo 18 saakka. Kaikki sitä ennen jätetyt kommentit osallistuvat vaikka eivät näkyisi heti julkaistuina.

Siemeniä on yhdessä pussissa n. teelusikallinen. Siemenet vaativat kylmäkäsittelyn jonka voi tehdä Minnan tavalla tai jääkaapissa. Tai jos lunta ei ole, niin mikään ei estä laittamasta siemeniä suoraan maahan ja vähän multaa päälle etteivät jäädy.

Onnea arvontaan.

Kaappien siivousta

Talvella, puutarhakauden ulkopuolella on hyvää aikaa siivota kaappeja. Tammikuussa on vuorossa kodinhoitohuoneen kaappien läpikäynti. Mitä säästetään, mitä kierrätykseen ja mitä loppusijoitukseen. Asiassa ei ole aina yksinkertaisia päätöksiä kun talossa asuu tällainen pienen hamsterin sielun omaava käsitöiden tekijä. Tällä kertaa kuitenkin ajattelin osata olla raaka tavaroitani kohtaan.

 Kodinhoitohuoneen kalusteet olivat keittössä kun ostimme talon. Hyväkuntoisia kalusteita ei kannattanut hävittää vaan käyttää uudelleen, kodinhoitohuoneessa välttävät, vain vetimet vaihdettiin uusiin. Ompelukone on saanut olla viime aikoina liiankin rauhassa. Ei vain aika riitä kaikkeen. Ruskeassa pajukorissa säilytän korjattavat tekstiilit ja silitettävän pyykin. Yleensä pino on yläkaapin alareunaan saakka tai vähän ylikin.

Kissanruokaa tuli hamstrattua alennusmyynnistä koko alkuvuodeksi. Mietin niille kuitenkin parempaa paikkaa, kaiken ei tarvitse olla esillä.

 Niinpä hyötykäytin yhden ylimääräisen korin ja loput kissanruuat saivat paikan kaapista josta lisääntyi tilaa siivoamisen myötä.

 Kodinhoitohuoneen verhot on ommeltu vanhasta pyyheliinanaulakon liinasta. Pesin verhot ja laitoin silitettyinä takaisin paikoilleen. Aika paljon niissä olikin kärpäsen kakkaa ja muuta likaa. Tähtivalo on ikkunassa ympäri vuoden.

 Silityspinot ovat korkeita sillä silittäminen ei ole lempipuuhaani. Lakanat yritän ehtiä mankeloimaan. Aina ei ehdi ja silloin pinot kasvavat.

Kodinhoitohuoneen siivous jatkuu vielä, seuraavaksi on vuorossa iso peilikaappi. Se on saanut rauhassa imeä tavaraa itseensä jo muutaman vuoden ajan. Korkea aika käydä läpi ja katsoa mitä oikeasti tarvitsen ja mitä en.

Ikuista oppimista

Elämässä pitää olla sopivassa määrin haasteita. Niin arjessa kuin harrastuksissa. Olen mennyt kaikki entisöintivuodet ja verhoilut helpoimman kautta ja käyttänyt liimana tavallista puuliimaa. Nyt siihen tuli muutos ja päätin, että tänä vuonna opettelen käyttämään perinteisiä, huonekaluille ystävällisempiä liimoja.

 Tilasin netistä perinteistä luuliimaa. Pistin myyjän sivuilta muistiin käyttöohjeet sillä liiman mukana niitä ei tullut. Verhoiluun otin mukaan pienen kattilan ja lasitölkin johon olin laittanut liimahelmiä veteen pehmenemään jo edellisenä iltana. Keitin vedenkeittimellä vettä, kaadoin kattilaan ja laitoin lasitölkin kattilaan, liima suli hetkessä vesihauteessa. Sekoitin ja pääsin liimauspuuhiin. Levitin liiman siveltimellä kaikkien liimattavien kappaleiden pintoihin ja ujutin myös koloihin. Liima olisi saanut olla ehkä hitusen tönkömpää, laitoin liian paljon vettä. Ensi kerralla tiedän paremmin.

 Suurin haaste oli näiden haljenneiden palasten kanssa. Onneksi olivat tallessa verhoilutarvikkeiden kassissa.

 Tuoli oli ollut viikon verran sisätiloissa kuivumassa. Ja sen huomasi. Liimauksistaan pettäneet osat irtosivat kun tuolia vähänkin nosti. Se taas vain helpotti liimaamista.

 Hyvä tästä vielä tulee, ei ehkä tuoli jokapäiväiseen käyttöön mutta juhlaan ja sisustukseen ihan oiva.

Liimauksen ja puristimien kiinnittämisen jälkeen tuoli sai jäädä kuivumaan ja lepäämään viikoksi. Ensi viikolla tarkistan liimaukset ja aloitan satulavöiden kiinnityksen mikäli liimaukset ovat kunnossa. Sen jälkeen alkaa hikinen urakka jousien kiinnittämisen kanssa. Nyt jousituksen pitäisi jo sujua, tämä on neljäs tuoli jonka jousitan.

Kevään merkkejä

Sain tällä kertaa Pirjolta blogista Tuplasti terapiaa, haasteen viidestä huhtikuun kevään merkeistä, niistä jotka ovat lähinnä omaa sielua. Vastailin samaiseen haasteeseen jo aiemminkin, silloin tein postauksen huhtikuusta joten tähän postaukseen vaihdoin kuukautta ja valitsin kevätkuukaudeksi maaliskuun.

Täällä II-vyöhykkeellä maaliskuu on ihan selkeä kevätkuukausi, aurinko paistaa kunnon volyymilla, lumet sulavat pois, linnut laulavat äänensä kirkkaaksi ja luonto herää talviunestaan.

 Tämä kuva hennosta tomaatin alusta on otettu 14.3.2017. Ei ole kuin kaksi kuukautta niin salin etelän puoleisen ikkunan eteen on aseteltu samanlaiset taimet. Ikkunalla valoon kurkottelevat tomaatit on varma kevään merkki. Toinen on multainen keittiönpöytä ja siellä täällä pyörivät siemenpussit.

 Aurinko on minulle kevään tärkeimpiä merkkejä, se saa mielen loistamaan pimeän ja kylmän talven jälkeen. Olo on virkeämpi ja jalka nousee puutarhaa kohti kevyemmin kuin talvella. Lumet sulaa silmissä auringon avulla.

Ei maaliskuuta ja kevättä ilman piippoja. Keväällä innokkaan puutarhurin tunnistaa siitä että puutarhassa ollaan pyrstö pystyssä ja nenä maata kohden. Jokainen maasta ponnistava piippo on käytävä tervehtimässä ja toivottamassa tervetulleeksi uuteen kasvukauteen.

 Minulle sana maaliskuu tuo aina mieleen kissat, ne kun tuntuvat heräävän muun luonnon lailla eloon maaliskuussa. Leikatutkin kissat ovat täysin eri painosta kuin ne talvella uunin pankolla makaavat keitetyt makaronit joita myös kissoiksi kutsutaan. Kivimuurien päältä on hyvä tähyillä missä on kesän parhaimmat saalinpaikat.

Maaliskuussa 2017 ei puutarhassa kukkinut vielä yksikään kasvi paitsi yksinäinen esikko. Onneksi lasikuistille saa tehtyä kauppojen kukkasipuleista kukkivan kokonaisuuden, tosin tässä kuvassa paras kukinta on vielä edessäpäin. Viileä kevät näkyi viileän lasikuistin kukkasissa.

 Tällä viikolla näin jo kaupoissa myynnissä tete-narsisseja ja helmilijoja. Olin vähän pöyristynyt, että näin aikaisin ja jätin ostamatta. Ei nyt sentään vielä tammikuussa huusi sieluni, säästetään jotain maaliskuuhun ja kevääseen.

Kiitos Pirjo haasteesta, ken ei ole tätä vielä saanut niin voi napata tästä, alla tarkemmat ohjeet.

Alkuperäinen haaste kuuluu näin:

"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait

2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia."

Talviset puutarhajuhlat

Puutarhakierrokset jäävät näin pimeään vuodenaikaan viikonlopuille. Perjantaina tosin oli harvinainen tilanne, pääsin töistä jo kahdelta, olipa mahtava ajella kotiin valoisaan aikaan. Tuntui että illassa ehti tehdä vaikka mitä.

 Lauantaina oli aikainen herätys kellon avulla, vanhimman pojan prikaatissa oli läheistenpäivä ja sinne meidän piti ehtiä ajoissa jotta ehdimme takaisin Lahteen iltapäivällä vietettävään kastetilaisuuteen. Kasteen jälkeen olikin yllätys ja lapsen vanhemmat vihittiin. Kukaan meistä vieraista ei tiennyt asiasta etukäteen, olivat saaneet pidettyä asian niin salassa.

Mutta palataan puutarhaan jossa tein tänään tarkistuskierroksen, niitä on nyt tehtävä aina kun ehtii sillä pihassamme on valtavasti jänisten jälkiä.

 Ensimmäiseksi kuvaksi en valinnut tuhottuja pensaita vaan jotain kauniimpaa, talvinen aitta ja huurteiset puut.

 Marja- ja hedelmätarhassa on maisteltu keltaisen vadelman versoja. Tämä ei ole lainkaan vahinko, kasvusto on ylimääräistä ja kasvaa yhden valkoisen viinimarjan kyljessä.

 Kasvimaalla on temmelletty ja vietetty ruokapitoja ihan kunnolla. Päättelin jäljistä että ristihuulien mieleen on lumen alta löytyvät piskuiset koristeomenat joita meni kasvimaalle haravointijätteen mukana. Näitä saa toki kaivaa, ei aiheuta mitään haittaa.

 Hämärän kuva mutta siitä näkee miten jänikset muodostavat jo polkuja lumiseen puutarhaan. Tämä reitti menee luumulehdosta kirsikkapuun ohi. Kirsikan kanssa on vähän ähäkuttifiilis, tuli suojattua hyvin ja se on säästynyt täysin syömingeiltä.

 Arvilan ruusu on saanut vähän siipeensä, sitä on rouskutettu piikeistä huolimatta ihan urakalla. Ruusuni ovat aina syömisen uhan alla sillä niille ei tällä hetkellä riitä verkkoja suojaksi. Ruusut onneksi toipuvat hyvin, versovat vain enemmän.

 Luumulehdosta arboretumiin johon on hypitty ihan omat polut. Suurin osa tervaleppäaidanteen tervalepistä on jo niin suuria että niihin ei jänikset koske. Mutta näköjään joku yksilö on käynyt nappaisemassa yhden tervalepän oksan poikki. Toivottavasti uskoi kerrasta, että tervaleppä ei maistu hyvälle.

Varsinaiset juhlat on pidetty angervoissa. Keltajapaninangervo on maistunut samaan tahtiin kuin ruusuangervo. Vastaavat juhlat pidettiin vuosi sitten ja vähän olin huolissani miten angervojen käy. Mutta eipä ne olleet pahoillaan, kukkivat vain entistä komeammin kun leikkaaminen oli hoidettu asiantuntemuksella.

Toistaiseksi kaikki verkot ja suojat ovat pitäneet. Joidenkin kasvien voi tulla ongelmia jos lumipeite kasvaa tästä kovinkin paljon. Sitten pitää yrittää kiskoa verkkoja korkeammalle tai keksiä muuta, levitellä vaikka tuomen oksia joka on meidän pihassa toimivaksi havaittu konsti.

Seuraava potilas

Verhoilussa koitti kevätlukukausi. Sen myötä käsittelyyn ja korjattavaksi pääsee uusi yksilö, pietarilaisten tuolien toinen karmituoli.

 Hiukan on tämäkin yksilö kärsinyt matkan varrella. Mutta enpä usko että nykytuoli kestäisi saman kuin tämä tuoli jolla on ikää jo 126 vuotta. Entisaikaan huonekalut tehtiin korjattaviksi.

 Tämän yksilön kanssa pääsen harrastamaan taas kerran puuosien korjaamisia. Puuttuva pala on tallessa, sattuu vain olemaan niin hyvässä piilossa etten muista missä.

 Kannoin tuolin navetan ylisiltä sisälle taloon lämpenemään ja kuivumaan. Yksi utelias teini-ikäinen karvapallo tuli heti nuuhkimaan tuolia. Hmmm. ihan kun tämä olisi ollut joskus nukkumapaikkanani navetassa.

 Harmittaa, että tuolien alkuperäinen lähetyslappu on tässä kunnossa. Se todistaa kaluston saapuneen Pietarista Kausalan asemalle, jossain tuossa on vuosilukukin 1892. Yritän vielä pelastaa lapun ja jos se onnistuu, niin liisteröin lapun tuoliin kiinni, kaikki varmin tapa säilyttää paperi. Muovin alle ei saisi kätkeä mitään.

Mielenkiintoista nähdä mitä tuoli on syönyt sisuksiinsa, näyttäisi olevan jopa vaahtomuovia. Kankaat ovat menneet niin rikki että meriheinät tursuaa ulos, tai siis se muju mitä meriheinistä on jäljellä.

Tuolin kanssa pääsen nopeasti alkuun, ensimmäistä tuolia en uskaltanut purkaa kovinkaan ronskisti, nyt uskallan ja tiedän, että nopeasti huonot pois niin pääsee rakentamaan uutta. Mitään ei tarvitse säästää joten purkamisen apuvälineiden käyttö on sallittu.