maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kirjavinkki + arvonta

Sain Minerva-kustannukselta arvosteltavaksi Saila Roution uusimman kirjan Kukkaloisto keväästä syksyyn. Odotin kirjaa innoissani sillä olen lukenut kaikki Sailan aiemmin kirjoittamat kirjat ja niistä kirja Kukkia sipuleista on lempikirjojani.

 Puutarhakirjoja on kaikenlaisia. Itse suosin alkuperältään kotimaisia, suomalaisiin olosuhteisiin kirjoitettuja kirjoja.
Kukkaloistoa keväästä syksyyn kirjassa on selkeät luvut keväälle, kesälle ja syksylle. Jokaiseen vuodenaikaan on esitelty toisiinsa sopivia kasvipareja ja laajempi istutus. Ensin ajattelin että kirja ei ole mikään aloittelijan opus mutta luettuani sen kokonaan tajusin, että onhan se myös sitä. Juuri nuo kasviparit helpottavat puutarhan istutusten suunnittelua.
Viimeisenä kirjassa on käsitelty lehtipareja. Puutarhassa on tärkeä miettiä myös lehtien värejä ja muotoja, etenkin syksyllä kun kukkivia kasveja on jo vähän. Tämä on ollut itselleni vaikeaa ja luulenpa että kirja antoi monta hyvää vinkkiä miten jatkossa miettiä myös lehtiasiaa ja kasveja jotka loistavat lehdillään eivätkä kukilla.
 Puutarhakirjassa pitää olla paljon kuvia, mieluiten suuria. Sailan kirjassa niitä on runsaasti myös koko sivun kokoisena. Yllä yksi näyte kirjan kuvituksesta.
Satuin pari viikkoa sitten kirjakauppaan. Sieltä ostin Sailan kirjan Kukkia sipuleista tarkoituksena arpoa se blogissa kunhan ensimmäinen kevään sipulikukka kukkii puutarhassa. Ihan ei vielä kukassa olla mutta kuten edellisessä kirjoitin, lumikellot ponnistavat jo maasta. Niinpä arvon kirjan nyt.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa ja myös anonyymit voivat osallistua jättämällä kommenttiin esim. sähköpostin tai muun tunnisteen.
Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 2.4.2017 klo 18 saakka. Kaikki siihen mennessä jätetyt kommentit osallistuvat vaikka ne eivät näkyisikään heti julkaistuina. 

Kiitos Sailalle hienosta uudesta puutarhakirjasta, todellakin voin sanoa että on lukemisen ja kirjahyllyyn hankkimisen arvoinen.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Unohtuneita ja anteeksipyyntö naapureille

Syksyn verkkohässäkässä muutama taimi jäi suojaamatta. Ja senhän tietää miten käy. Jänikset tulivat ja söivät heti kun lumi suli kasvien ympäriltä. Tein hädissäni kierroksen navetassa, vieläkö löytyisi jotain suojaa taimien päälle lisävahinkojen estämiseksi.
 Tämän japaninruusukvittenin olen kasvattanut ihan itse siemenestä. Taimi oli jäänyt jänöiltä huomaamatta ja on syömätön. Siunattu harrastukseni verhoilu pelasti taimen. Löysin metallin kierrätykseen menevästä laatikosta sinne viemäni tuolien jouset. Otin ne saman tein hyötykäyttöön, yksi kvittenille, yksi laavapihlajalle ja kaksi pienille hortensioille. Miksi ihmeessä en heti tajunnut näitä?
 Anteeksi naapurit. Eihän nämä oranssit muovilaatikot ole mikään mieltä ylentävä näky kun kuljette pihan ohi. Mutta hätätapauksessa kaikki on sallittua. Tässä kasvaa toinen ruusukvitteni, sen unohdin tyystin syksyllä ja nyt se oli syöty pienille tapeille. Toivottavasti selviää. Viereisen verkon sisällä kasvaa jalava, sekin jänisten suurta herkkua.
 Iloisiakin yllätyksiä oli. Herkäksi sanottu tummalehtinen maksaruoho "Bertram Andersson" ponnistaa jo uusia alkuja. Tänään vien tuohon suojan päälle jotta ei kärsi kevään vaihtelevista säistä.
 Siinä pihalla touhutessani en ensin uskonut että korvani kuulevat oikein, mutta uskottava se oli. Pellon yli lensi kevään ensimmäinen joutsenpari torviaan töräytellen.
Ja toinen varma kevään merkki, lumikellot. Sieltä ne maasta ponnistaa, melkein lumen ja jään keskeltä. Kaksi tupasta löysin, joka keväinen odotettu ihme.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Siemeniä Lidlistä

Nyt niitä taas saa, siemeniä Lidlistä. Eilen osuin paikalle ja iso nippuhan niitä lähti kärryihin mukaan.
 Ostamani siemenet maksoivat joko 0,39 tai 0,69€ pussi. Siis varsin edullisia siemeniä.
 Kurkuista kumpainenkin laji sellainen jota en ole ennen kasvattanut. Oiskohan näissä nyt vihdoin ja viimein se täydellinen kurkku? Sellaista ei vielä ole tullut vastaan.
 Jotain kaunistakin piti ottaa. Neilikka jonka pitäisi kukkia jo ensimmäisenä kasvuvuonna ja sekoitus yksivuotisia cottage garden-tyyliin.
 Yläkuvan vasemmassa alalaidassa näkyy sipuli "De Barletta". Lajike on hallankestävä (jopa pienen pakkasen) hillosipuli. Viime vuonna kokeilin ajoissa ja uskalsin kylvää siemenet jo 18.4., kylläkin kaksinkertaisen harson alle kuten kuvasta näkyy.
Sipuli kasvoivat hienosta ja ne syötiin kaikki tuoreeltaan. Hillosipulista meillä ei oikein välitetä. Mutta tässä on minusta oiva vaihtoehto sille joka ei halua säilöä sipuleita tai kuivatella talveksi.

Jos kevät on tänä vuonna yhtä aikaisessa niin kuukauden päästä ollaan siis kylvöpuuhissa. Jihuu!

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Hyödyksi ja kauneudeksi

En ole koskaan laskenut mitä maksaa kasvattaa tomaatit itse. Luulen kuitenkin, että taloudellista säästöä ei kamalasti tule jos laskee mukaan kasvihuoneen rakentamisen kulut, mullat, lannoitteet, siemenet, ostomatkojen bensat jne. Mutta se taitaakin olla harvalla hyötykasvien kasvattajalla tavoitteena, tuo rahan säästäminen. Itse kasvatan tomaatteja iloksi, makupaloiksi, harrastukseksi ja mielen virkistykseksi ja myös hyödyksi.

Tämän vuoden kylvöt onnistuivat hyvin, osa tomaateista on jo koulittu isompiin potteihin.
 Kaupan karkkilaatikot ovat hyviä alustoja mustille neliön mallisille taimipoteille. Neljä pottia sujahtaa paikoilleen kuin tarkoituksella. Isommat dynot ovat myös hyviä, niihin menee kuusi vähän pienempää pottia tai sekalainen määrä kylvöastioita.
 Taimimulta loppui kesken, viikonloppuna koulin loput, kuten nämä pikkuiset ruukkutomaatin taimet. Kylvö siemen kerrallaan omaan koloonsa kannatti, eipä ole ollut kouliminen koskaan näin helppoa kun taimet eivät olleet toisissaan kiinni. Tässä vaiheessa kastelen taimia alta päin jotta juuret kasvaisivat samaan suuntaan, alaspäin. Mustista poteista taimet siirtyvät jossain vaiheessa maitotölkkiin, yleensä silloin kun varsi on kasvanut liian honteloksi ja taimi tarvitsee tukea. Maitotölkkiin on hyvä upottaa osa liian pitkästä varresta ja saada tukikepille riittävä multatila.
 Tomaattilaatikot ikkunalla eivät ole mikään varsinainen kodin kaunistus. Niinpä tomaatteja vastapäätä tuli narsisseja Ikeasta. En kastellut purkkia yhtään muta silti kasvoivat lämmössä hurjassa tahdissa kukintaan. Toinen ruukku on ihan uhmalla lasikuistilla mikä menee vielä öisin helposti pakkasen puolelle. Siellä ei kukita vielä yhtä paljon mutta hengissä ollaan.

Perunanarsissit on lemppareitani ja senpä takia on harmi etten saa niitä kasvamaan puutarhassa. Nämäkin sipulit päätyvät lopulta puutarhaan vaikka jo etukäteen tiedän etteivät kuki sieltä enää koskaan. Tällä kertaa taidan kuitenkin kokeilla ihan uutta paikkaa, jospa se auttaisi.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Mummi kävi kirpparilla

Aika harvakseltaan tulee käytyä kirppareilla. Aikaa niille on vain viikonloppuisin ja silloin siellä on muutama muukin. Ja iän myötä olen huomannut, että en niin välitä suurista väkijoukoista tai tungoksesta, ahistaa kun on sellaisessa. Tai sitten sitä on mökkihöperöitynyt täällä maalla asuessa.

Siskon luona poikettiin katsomaan Kuopion kirppisten tarjontaa. Kahdella käytiin mutta älkää kysykö nimiä, en muista. Toinen oli lastentarvikekirppis ja toinen sellainen missä myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Molemmista tein löytöjä. Jälkimmäisestä pari vaatetta itselleni ja ensimmäisestä vaatetta tulevalle pienelle.
 Tyttären tulevalle vauvalle löytyi muutama vaate. 
 Yöpuku, pari bodya ja parit sukkikset. Kotona vaatteet heti pyykkiin ihan senkin takia että pienen pieniä vaatteita on aivan ihana ripustella kuivumaan.
Näitä minimaallisen pieniä puuvillalapasia en voinut vastustaa (hinta 0,20€). Vastasyntyneen pienuus on jo unohtunut, voiko muka jollekin sopia tulitikkulaatikkoa pienemmät lapaset? Ehkä voi ja toimivat hyvin. Kesävauvalla kun voi villalapaset olla kuumat.

Vauvalle löytyy siistiä vaatetta mutta tilanne ei ole muuttunut muuten miksikään sitten omien lasten varhaisvuosien, isommat lapset ja etenkin pojat kuluttavat vaatteet niin rikki ettei niitä paljon kierrossa näy.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kuvia romuhamsterin varastoista, osa 279

Uuden kasvihuoneen valmistumisen ajankohdasta ei ole mitään tietoa. Tai sen tiedän että tänä vuonna sitä ei tehdä. Vaikka huonetta ei vielä ole eikä ihan heti tule, on silti kiva kerätä nurkkiinsa erilaista romua kasvihuonetta varten. Nyt joku saattaa kysyä miksi ihmeessä? Tässä selitys:
 Uusi kasvihuone on sellainen että haluan ottaa siitä irti kaiken. Kasvattaa kasveja mutta nauttia myös kauniista asioista kasvien ympärillä. Nyt käytössä oleva kasvihuone saa jatkaa olemalla vain kasvuhuone mitä se on nytkin, siellä ei ratsasteta estetiikalla vaan tiukalla kasvien kasvatuksella. Vanha kasvihuone on täysin maapohjainen mikä tekee siitä erilaisen uuteen verrattuna.

Uudessa kasvihuoneessa iso osa kasveista kasvaa ruukuissa. Ja mikäs sen parempi suojaruukku kasvatusruukulle kuin iso ja vanha puusaavi. Tosin harkitsen tämän viemistä taloon sisälle talviksi, toimisi hyvänä klapiastiana.
 Isosta pärekorista saa myös oivan suojan rumemmallekin ruukulle tai muovisaaville. Jätin tuon vihreän tuolin pärekorin viereen jotta sen koon saa paremmin hahmotettua. Korin sisällä näkyy olevan toinen kori.
 Ystävältä saatuja roskalavalta pelastettuja puulaatikoita. Näistä saisi aika ihanan lokerikon kasvihuoneen tiiliseinälle. Ja osa pöydälle ja niissä voisi säilyttää sakset, narut ja muut kasvihuoneen pikkutilpehöörit.
 Kaikilla esineillä ei tarvitse olla käyttöä. Sain tällaiset mysteeriesineet. Ne roikkuvat metalliketjuissa ja ovat hyvin painavaa metallia. Osaatko sanoa mitä niillä on tehty? Kasvihuoneessa ne saavat olla vain koristeena.
Talosta löytynyt vanha korituoli. Ja pari kukkatelinettä. Tuon korkeamman päältä joku ihana köynnös roikkumaan tai vaikka amppelitomaatti. Osa kasveista on kiva saada lattiatasoa ylemmäksi. Korituolissa väsynyt puutarhuri voi levätä hetken jos vain malttaa.
 Kasvihuoneessa saisi olla lavuaari josta voisi mennä vesi pihalle. Näistä kolmesta joku voi käydä. Tai jos ei...
niin navetan seinustalta löytyy ronskimpi lavuaari jonka löysin joskus romulavalta. Juokseva vesi kasvihuoneessa olisi luksusta. Se saattaa onnistua sillä ihan vähän matkan päässä on rengaskaivo. Suunnittelua asia vielä vaatii. Helpottaisi kastelua todella paljon. Mutta lavuaari tulee, tulee vettä tai ei.

Ja kuten saattoi päätellä, meillä ei konmariteta.
Kasvihuone suorastaan huutaa näitä tavaroita itseään kaunistamaan ja sisustamaan. Vai mitä?

torstai 9. maaliskuuta 2017

Arvonta suoritettu

Arvonta suoritettu tapojeni mukaan hiukan myöhässä. Illat ovat taas olleet aika kiireisiä, töiden jälkeen ilta on no, tosi lyhyt.

Vaan itse asiaan. Vaaleanpunaisen setin voitti Piparminttu blogista Multaa ja mukuloita. Vihreän setin voitti Halejo. Iso kiitos kaikille osallistujille ja ihastuttavista kommenteistanne!
Kuvassa luumulehdossa kasvava kyläkurjenpolvi "Laura", taustalla verikurjenpolvi.

Keväämmällä luvassa puutarhakirjan arvonta, sitten kun ensimmäinen sipulikukka kukkii.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Mitä kuuluu tuoleille?

Verhoilukurssia on vielä muutaman kerran jäljellä. Tavoitteenani oli tehdä kurssin aikana yksi tuoli valmiiksi. Vielä ei ole varsinaisesti yhtään tuolia täysin valmiina mutta yksi tuoli on nyt siinä pisteessä ettei tuolista puutu kuin päällikangas. Ja päällikankaan suhteen tein sen ratkaisun, että teen kaikki tuolit valmiiksi samaan pisteeseen ja teen kerralla niihin kaikkiin päällikankaan.

Eilen purin kolmannen tuolin istuinosan ja laitoin satulavyöt paikoilleen jousia odottamaan. Jouset tulevat kunhan ehdin käydä ostamassa ne. Olen pitänyt tarkkaa kirjanpitoa mitä tuolien verhoilu on tullut tähän saakka maksamaan. Laskettuani kuitit yhteen sain summan 131,40€. Voisi kuulostaa paljolta mutta ei se ole jos jakaa summan viidellä tuolilla. Toki summa vielä kasvaa, kolmeen tuoliin jouset ja vielä pari säkkiä meriheinää sekä lopullinen päällikangas. Osa tarvikkeista riittää kaikkiin tuoleihin ja osa löytyy ostamatta omista varastoista. Lopullinen hinta per tuoli onkin sitten jo aika huikea summa mutta palataan siihen myöhemmin.
 Selkänojan verhoilua en purkanut aivan vielä. Tämä tuoli saattaa jatkua vasta syksyllä ja jos puran selän jo nyt niin takuulla en enää syksyllä muista miten se oli tehty.
 Tässä on nyt se ensimmäinen ns. valmis tuoli. Istuinosaan olen ihan tyytyväinen mutta selkänojaan en. Siitä tuli liian paksu ja muotopuoli. Työtä oli todella paha tehdä sillä puuaines selkänojassa oli jo niin moneen kertaan naulattua ettei siihen meinannut saada mitään kiinni. Muutamassa kohdassa jouduin soveltamaan ja esimerkiksi nyt päällimmäisenä oleva lakanakangas on ommeltu kiinni eikä naulattu kuten oikeasti kuuluisi. Mutta ehkä pystyn elämään noiden virheiden kanssa, jos en, niin teen selkänojan uusiksi.
 Nurjalle puolelle ei laitettu lakanakangasta sillä tuohon tulee pahvi ja sen päälle päällikangas.
 Alassuin käännettynä tuoli näyttää tältä. Jousitettuun tuoliin ei kuulu laittaa kaiken peittävää kangasta alapuolelle vaan rakenteiden pitää olla näkyvissä.
 Olen minä yhdellä tavalla ylpeä että tämän kaiken olen ihan itse tehnyt. Ja todella itse, tätä tuolia tein pääosin kotona ja toista kurssilla. Oli vain kurssilta saatu kokemus ja nivaska monistettuja ohjeita. Kotona tekemisen takia ehdin ehkä saada kaksi tuoli viimeistä verhoilua vaille valmiiksi.
 Karmituolista ei puutu kuin selkänoja ja käsinojien pehmusteet. Istuinosa on täysin valmis ja siihenkin olen tyytyväinen vaikka se on ehkä aavistuksen liian korkea.
Karmituolin selkänojan tekoa olen vältellyt. Syystä että tässä puu on vielä enemmän silkkaa naulanreikää toiseen tuoliin verrattuna. Joko teen tuohon pienet listat joihin naulata kangas tai naulaan kankaan sisäsyrjään mikä on periaatteessa väärin. Vanhan tuolin kanssa on tehtävä kompromisseja kunnostuksen suhteen, tässä kohtaa ei edes liimaaminen auta. Yläkuvasta näkyy miten tuoleihin on laitettu joskus ylimääräiset tukipuut (vaaleat puuosat) jotta tuoli kestäisi uudelleen verhoilun ja istumisen. Tukipuut helpottavat minuakin joten ne saa jäädä paikoilleen.

Ensi vuodelle jää vielä kaksi tuolia ja lopullinen verhoilu. Ihan kylliksi työtä yhdelle naiselle.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kulttuuripainotteinen loma

Viikon loma teki hyvää, loma alkoi talvella ja loppui keväällä sillä maaliskuu on minulle se ensimmäinen kevätkuukausi. Loma vietettiin löhöten ja kulttuurista nauttien. Ensin kävimme koko perhe Lahden historiallisessa museossa katsomassa näyttelyn Kaneli ja Kardemumma joka kertoo Lefrénin leipurisuvun elämästä Lahdessa. Hieno näyttely jossa paljon valokuvia vanhasta Lahdesta.

Loman toinen kulttuuriosuus oli vierailu Pielaveden teatterille. Kävin katsomassa ensimmäistä kertaa elämässäni monologin. Eikä kaduta, hulvattoman hauska, savolaismurteella ryyditetty otos Anjan lähes erinomaisesta elämästä. Suosittelen!
teatterin facebook-sivut

 Väliajalla tarjolla pullaa ja kahvia. Pullat oli paikallisesta leipomosta, maku kuin kotona leivottu.
Pielaveden teatterin talo Heinämäen kylässä on vanha Heinämäen koulu. Koulun toiminnan loppumisen jälkeen talosta muokattiin teatteri. Tilaa jäi myös pienelle kahviolle jossa nauttia väliaikojen tarjoilut. Seinällä on kuvia teatterin viime kesän suuresta projektista, näytelmästä Ronja Ryövärintytär jossa kummityttöni oli pääroolissa Ronjana.

Jos Pielavesi on suinkin kohtuullisen matkan päässä niin käykäähän katsomassa, viimeinen esitys on jo 19.3.2017

torstai 2. maaliskuuta 2017

Pienet idut

Mitä tahansa sitten kylvääkin niin ensimmäiset pienen pienet idut ovat kuin juhlan paikka. Talven väistyminen on vahvemmin läsnä ja mieli kohoaa, kevät on todellakin nurkan takana.
 Ensimmäiset kylvöni oli kahdeksan suippopaprikan siementä jotka olin napannut tavallisesta kaupan suippopaprikasta. Viime vuonna onnistuivat hyvin mutta sato ei ehtinyt kypsyä. Mutta kylvin siemenet ihan liian myöhään, maalis-huhtikuussa. Tänä vuonna olen ainakin riittävän ajoissa kylvön suhteen. Kahdeksasta siemenestä kolme iti. Muiden suhteen en ole vielä heittänyt toivoani.
Sunnuntaina kylvin tomaatit. Tavoistani poiketen en kylvänyt kaikki hajakylvönä vaan laitoin osan siemenistä taimilaatikoihin, yhden siemenen per potti. Kirsikkatomaatti "Sweet Million" F1 oli ensimmäisenä ponnistanut sirkkalehtien alut esiin. Tämän nostin jo pois kodinhoitohuoneen lattialämmön päältä salin ikkunalaudalle. Perässä tulee Virosta ostettu ruukkukasvatukseen tarkoitettu kirsikkatomaatti. Tomaatti oli kaupan myyntipussissa mutta sillä ei ollut mitään lajikenimeä. Mielenkiinnolla seuraan millaista satoa siitä saa. Muissa tomaateissa ei näy vielä eloa mutta se on ihan normaalia, lajikkeiden itävyydessä on eroa.

Kylvin kuutta eri tomaattilajia. Piti taas olla kohtuullinen mutta jos kaikki itävät, on luvassa vajaa sata tainta. Kaikkia en tarvitse itse, ylimääräisiä pitää kasvattaa epäonnistumisten varalta ja siitä tärkeästä syystä että voi ilahduttaa ihmisiä jakamalla taimia eteenpäin.