Loppu ja alku

Blogini on ollut pari viimeistä vuotta osa Indiedays-yhteisöä. Yhteisö on uudistumassa ja samalla päätin että jatkossa blogini on itsenäinen blogi. Teille lukijoille muutos ei sen kummoisempi ole kuin että mainoksia ei bannerissa enää tule näkymään. Blogin sisältö ja tyyli jatkuu kuten ennenkin.

Vaikka otsikossa lukee loppu ja alku niin en osaa sanoa onko tämä alku johonkin uuteen, voi olla sillä koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteensä. Tämä on ollut muutenkin elämässäni jonkinlainen muutosten vuosi.

 Puutarhassa taas muutoksia ei pahemmin ole. Joitain pieniä kuten ensimmäinen kukkaan asti päässyt päivänhattu. Saapa nähdä mitä tämä tykkää talvesta, mukava kun kuitenkin oli ilonani edes yhden kauden.

 Arovuokot ovat aloittaneet kesän toisen kukinnan. Tässä on kukka josta tykkään valtavan paljon. Herkän kaunis ja kestävä mutta osaa olla myös oikukas eikä aina suostu kasvamaan siellä missä minä haluan.

Näistä sohvanvaltaajista on tulossa ihan oma postaus kunhan saan otettua karvapalleroista kunnon kuvat. Tämä on nopeasti kännykällä iltahämärässä napsaistu kuva. Viikonlopulle olen suunnitellut pentujen potretti-kuvausta. Ei mikään helppo juttu että saa viisi pentua poseeraamaan liikkumatta yhtä aikaa kameralle.

Syksyn ensimmäiset haravoinnit on tehty, neljännes kasvimaasta on peitetty syksyn pudonneilla lehdillä. Onneksi lehdet loppuivat ikäänkuin kesken, osa porkkanoista on vielä maassa. En vain yksinkertaisesti ole ehtinyt nostaa niitä pois. Työ haittaa harrastusta nääs.

 Haravoidessa ehti silmäillä millaista ruskaa puutarha tarjoaa tänä vuonna. Mustikat ainakin ovat niin punaiset kuin olla vaan voi. Mahtava väriläiskä saunan takana kun kuusi pensasta loistaa vierekkäin toinen toistaan punaisempana.

 Mongolianvaahteran ympärille on vielä laittamatta verkko. Ei raaskisi sillä tämä on syksyllä kauneimmillaan. Mutta viikonloppuna viimeistään saa verkon ylleen, jänikset rakastavat mongolianvaahteraa, sen olen huomannut.

 Keltajapaninangervot ovat nekin saaneet syksyn punaa lehtiinsä. Voin kuvitella miten komeita ovat kunhan vähän tuosta vielä kasvattavat kokoa.

 Melkein kaikki ruska on pieninä yksityiskohtina kuten yltä huomaa. Koiranheisi etualalla vesipöntön vieressä punertaa hiukan. Sen takan syreeni on aivan vihreä ja syreenin takana terijoensalava kellertää vain ihan hitusen. Ei minkäänlaista syysvärien ilotulitusta.

 Raparperi sentään on ymmärtänyt värittää lehtensä. Sen upea syysväri on yksi syy siihen miksi en koskaan kerää kaikkia varsia pois. Ovat niin kauniita.

Verikurjenpolvi on joinain syksyinä täysin punainen. Nyt siitä punertaa vasta hyvin pieni osa. Kahdesta muusta verikurjenpolvesta ei punerra vielä yhtään lehteä. Voi johtua myös siitä että leikkasin kasvit ihan matalaksi pääkukinnan jälkeen.

Tänään ihastelin ohi ajaessani komeasti värittyneitä pihlajia. Meillä pihlajat ovat ruskeita. Tiedä sitten missä syy on, ehkä se on tämä kuiva syyskuu tai lämpöiset säät. Kasvit eivät ymmärrä että talvi on kohta täällä ja lehdet jossain muualla kuin puussa.

Geranium Plenum

Toukokuu, Türin kukkamarkkinat, hieman jo ähkyä kaikeasta nähdystä. Budjetin takaraja häämöttää, väsyttää ja ruokakin maistuisi. Ystävän kanssa kuitenkin kierretään vielä yksi nurkka, ehkä sillä jo käytiin mutta mennään uudestaan. Ja mitä sieltä osuukaan silmään, suttuinen kuva kerrotusta kurjenpolvesta, kuvassa nimi Geranium Plenum. Kumpikaan ei jaksa googletella vaan ostamme taimet ajatuksella on mitä on.

 Ja tässä se sitten on kotona, saman vuoden syyskuussa. Talon edustan penkissä, kerrottu idänkurjenpolvi, Geranium Plenum.

 Hauskaa tässä oli se, että en enää muistanut mihin länttäsin keväällä kaunottaren kasvamaan. Vielä nupuistakaan en osannut päätellä että juuri tämä on Plenum. Vasta kun ensimmäinen kukka avautui niin tajusin että siinähän tuo keväinen ostokseni on. Lajiketta sanotaan kestäväksi joten on toivoa että Plenum kasvaa tässä ensikin kesänä.

Viron taimissa, ja erityisesti yksityisiltä ostetuissa kotipihan taimissa on voimaa, se on tullut havaittua nyt useamman kerran. Ja se näkyy tämän monsterinikin kohdalla. Tämän jätin nimeä kerran kysyin teiltä lukijoilta. Arvelitte että se on tulikukka. Todennäköisesti onkin mutta koko on aivan hervoton. Pisimmät lehdet ovat melkein puoli metrisiä! Tämä alkoi kasvaa piskuisen pinkin syyshortensian alla jonka toin keväällä samoilta Türin markkinoilta kuin idänkurjenpolven. Nyt tarvitaan kaikki onni ja hyvät sattumat jotta tämä talvehtisi puutarhassani ja tekisi ensi kesänä kukan. Paikan pitäisi olla suotuisa, kivimuuri suojaa pohjoisen tuulilta eikä sijainti ole liian alavalla maalla.

Syksy tulee sisälle

Tässä vaiheessa vuotta elämä siirtyy enemmän sisätiloihin. Uuneihin on tehty jo tulia, lämmitetty leivinuunikin ensimmäistä kertaa tänä syksynä, ruoka syntyy enemmän puuhellalla kuin sähkön avulla. Satoa on kerätty ja jalostettu talvella syötäviksi herkuiksi. Tänään kaivoin kynttilät esiin ja laitoin palamaan.

 Senkin päälle haluaisin enemmän kynttilöitä. Lasikuvullinen tarjotin saanee väistyä toiseen paikkaan ja tilalle tuikkuja valontuojiksi.

 Salin peilin eteen ostin auringonkukkia sillä huomenna juhlitaan meidän syyslasta, 13 vuotta täyttävää keskimmäistä poikaa.

 Uusi tarjotin tuli heti käyttöön kynttilöiden alustana. Mietin voiko puista tarjotinta käyttää mutta minusta voi, sillä kynttilät ovat metallisissa kynttilänjaloissa tukevasti kiinni eivätkä ole valvomatta. Kunhan kissanpennut kasvavat jää kynttilöiden polttaminen vähäksi aikaa pois.

Kelmeitä kuvia mutta ei voi mitään, minun kamerallani ei parempia saa silloin kun ulkonakin on pimeää. Se pimeä muuten tulee jo tosi aikaisin. Edes kahdeksaan saakka ei voi touhuta pihalla sillä hämärä tuntuu hiipivät jo seitsemän jälkeen. Ja minä en tykkää pimeästä yhtään.

Nyt ymmärrän mikä verhoilutyössä maksaa

Verhoilukurssia on käyty muutama kerta. Olen tykännyt kurssista ihan mielettömästi. Hyvä porukka, kärsivällinen opettaja ja tilaisuus oppia jotain ihan uutta. Olen tuolini kanssa ihan alussa mutta tarvikeostoksille olen jo päässyt. Rahaa on mennyt mm. satulavyöhön 25e, verhoilunauloihin 10,50e, joustimiin 16e, sitomalankaan 12e ja purjelankaan 4,50e. Kaikki muut paitsi joustimet riittävät useampaan tuoliin, hyvässä lykyssä kaikkii viiteen. Joustimet per tuoli maksavat 16 tai 7,50e määrästä riippuen. Opettajalta on saanut lainata neulaa, satulavyönkiristintä ja naulanpoistajaa.

Ja mitä olen saanut aikaiseksi?

 Olen oppinut kiinnittämään satulavyöt ja kiristämään ne miltei kuin viulunkieliksi. Pitäisi kestää seuraavat 20 vuotta.

 Venäjää en ole oppinut, tuolin leimat ovat edelleen arvoitus.

 Ensimmäisen tuolin, käsinojallisen "tsaarittaren" satulavöistä tuli täydelliset, opettaja kehui.

 Sitten kävi niin että joustimet olivat tukusta loppu. Jouduin keksimään muuta puuhaa. Otin mukaani yhden pienemmistä tuoleista ja aloin purkaa tuolia. Tsaarittaren purin aikoinaan kovin varovaisesti kun en vielä tiennyt mitä pitää säästää ja mitä ei. Nyt kuvasin pienemmän tuolin tarkkaan, mittasin eri osat ja korkeudet ja sen jälkeen sai tuhoja tuolin sisukset miten parhaiten taitoi. Mutta silti täytyy sanoa että ei purkaminen ole mitään nopeaa puuhaa. Samalla kun kannattaa laittaa tarkkaan mieleen miten tuoli on tehty.

Muutaman kerran tuloksena on satulavyötetyt tuolit. Ensi kerralla pääsen toivottavasti opettelemaan joustimien kiinnitystä. Ne ommellaan ensin satulavöihin kiinni ja sen jälkeen alkaa kiristäminen ja oikeaan asentoon sitominen. Luulen että siinä puuhassa menee jouluun saakka. Hidasta puuhaa on näin aloittelijalle.

Kasvisto

Taisin mainita aiemminkin että sain kesällä äitini talon vintin siivouksesta pahvilaatikon jossa oli vanhoja kasviston sivuja. Tänään sain vihdoin käytyä kasvipaperit läpi. Suurin osa oli pakko heittää pois. Kasvit olivat rapistuneet tai jopa kokonaan kadonneet. Kaikki ehjät säästin, niitäkin onneksi oli.

 Kasviston upea kansio oli vielä niin hyvässä kunnossa että se kannatti säästää. Kansio on 1930-luvulta kuten suurin osa kasveistakin. Nippua selatessani tuli vastaan vielä vanhempia kasveja. Vanhimmat vuodelta 1914. Siis yli 100 vuotta vanhoja.

Täyteinen kiurunkannus. Keräyspaikka lehto Viipurissa. Keräyspäivä 19.5.1914. Tämä on kansion vanhimpia kasveja. Kaikki vanhat kasvit ovat kerätty joko Viipurissa tai Antrean Kuparsaaren kylässä..

Yksi kauneimmista kasveista on tämä kuivattu metsäruusu. Sekin niitä kaikkein vanhimpia.

Punainen kurjenpolvi on aika hyvin säilynyt, en raaskinut heittää pois.

Ensi ajatukseni oli laittaa kasviston kuvia nukkuma-aitan seinälle roikkumaan. Mutta nyt en tiedä mitä teen. Ehkä nuo satavuotiaat viipurilaiset ja antrealaiset olisi syytä säilyttää jotenkin muutoin. Mitään rahallista arvoa niillä tuskin on mutta jotain muuta arvoa voi olla. 1930-luvun kuvat (kerätty Sysmästä ja Heinolasta) raaskin laittaa aittaan, siltä ajalta on luultavasti säilynyt kasvistoja enemmänkin.

Onko vinkkejä mitä tehdä vanhimmille kasveille?

Uusintoja

Lämmin syyskuu on saanut monet kasveista uuteen kukintaan. Ei se mitään, sopii kyllä minulle vaikka samalla tulee kesää ikävä. Tänään lensi talomme yli ensimmäinen hanhiparvi. Ja se jos mikä on varma merkki syksystä. Mutta toivotaan että kovin lämmin syksy pidentäisi kesää vielä vähän aikaa.

 Kesällä Virosta hankittu verikurjenpolvi "Elke" kukkii jo toisen kerran.  Kukissa on kaunis valkoinen reunus joka kasvaa kukinnon ikääntyessä.

 Neilikkaruusut jaksavat edelleen kukkia, nuppuja on vielä valtavasti.

 Arboretumin dahliat kukkivat taas pienen tauon jälkeen. En kyllä tiedä laitanko toiseen kertaan, jotenkin ovat jo liian värikkäitä tämän vuodenajan valoon.

 Ja lisää maksaruohoja. Kirjavalehtinen Türin tuliainen ehti kuin ehti kukkia. Aivan ihanat pienet kukat.

 Harmaakurjenpolvi "Ballerina" on ilmeisesti juurtunut sillä teki tämän yhden kukan. Taimi on hankittu loppukesästä Lammilta Porkkalan kartanon taimimyymälästä kukinnon upean suonikuvion takia.

Eika kahta kurjenpolvea ilman kolmatta. Kyläkurjenpolvi "Laura" jaksaa kukkia hengästyttävän pitkään. Taitaa olla kohta jo kolmas kuukausi menossa. Ja nuppuja tulee aina vain lisää. Ilahduttavaa sillä oli hyvin epävarmaa selviääkö tämä talvesta.

Joka vuosi ajattelen ettei pihassa ole oikein mitään loppukesän kukkijaa. Mutta jo tämänkin postauksen perusteella voi sanoa, että kyllä niitä on.

Köyhän naisen verkon tekoa

Viime talvi oli kaamea. Koko sen ajan mitä olemme tässä asuneet, olemme onnistuneesti käyttäneet lammasverkkoa kasvien jyrsijäsuojana. Viime talvi oli ensimmäinen kun systeemi ei toiminut. Jänikset menivät aukoista läpi niin että hulahti ja söivät omenapuuni. Mieluiten olisin astellut kauppaan ja ostanut 100m parempaa verkkoa mutta keksin rahalle aina muutakin käyttöä. Hammasremonttia nyt esimerkiksi tälle syksylle.

Pohdin ja pähkäilin miten saada jo olemassa olevista verkoista paremmat. Sienimetsällä omassa koivikossa sain ajatuksen. Koivikko on täynnä pihlajanvesoja jotka joka tapauksessa kaadetaan pois.

 Leikkasin näin aluksi parisataa vesaa, katkoin oksat ja annoin hetken kuivahtaa. Sitten pujottelin pihlajat verkon lankoihin pystysuoraan. Verkkojen silmäkoko tiivistyi ja nyt tuosta ei pitäisi päästä jäniksen läpi. Ellei sitten ensin syö pihlajaa pois. Mutta en usko että kuivunut pihlaja on niiden mieleen.

 Ruusuomena on yksi talvella syödyistä omenapuista. Nyt se on suojattu tiivistetyllä verkolla ja jos verkkoja jää yli, laitan ympärille vielä toisen verkon. Ja vanhasta vhs-nauhasta silppuan pätkiä jotka solmin verkkoon kuten viimekin talvena tuhojen jälkeen. Ne tuntuivat toimivan ja ehkäisevän lisätuhoja.

 Jos teet saman jipon, niin pihlajat kannattaa jättää mahdollisimman pitkiksi. Tai mitä oksia nyt sitten käyttääkin. Tuovat lisäsuojaa jos verkko on matala.

Jyrsijätuhoja estäessäni löysin mukavan yllätyksen toisen kirsikkapuun alta kun sommittelin sille omaa oksitettua verkkoa. Vieressä kasvava lehtoängelmä on tehnyt ensimmäiset poikasensa. Voi hellanduudelis kuulkaa kun juttelin taimivauvoille joita oli muutama kappale. Näitä kun on odoteltu jo parisen vuotta. Huomenna on näköjään kitkettävä rikat vauvataimien ympäriltä pois. Tarvitsevat kaiken ravinteen itselleen selvitäkseen talvesta.

Ja jos uudistetut verkot eivät toimi niin ei auta muu kuin ostaa uudet verkot. Maksaa minkä maksaa.

Maanantaina

Kun työpäivä alkaa ennen auringonnousua jää illasta aikaa puutarhatöihin. Ja ainakin viime päivien säät ovat olleet sellaiset, että sisätilat eivät ole pahemmin oleskelusta kuluneet. Olen istuttanut sipulikukkia, kitkenyt, ottanut kotiloita hengiltä, siivonnut puutarhaa ja ihan vain hengaillut kesän aikaansaannoksia ihmetellen.

 Maksaruohot ovat sellaisia joita haluan lisätä puutarhan kasveihin. Kauniita, kukkivat pitkään ja vielä syksylläkin.

 Keväällä istutettu tuntematon yksilö on vasta tulossa kukkaan. Nappasin tämän taimivaihdosta. Sopii hyvin navetan kivimuuria vasten kasvamaan.

 Komeamaksaruoho sedum "Bertram Anderson" on sekin tämän kesän hankintoja. Kasvaa samaisen kivimuurin kupeessa kuin edellinenkin maksaruoho. Pitäisi ainakin olla riittävän aurinkoinen paikka.

 Arboretumin tervaleppäaidanne alkaa näyttämään jo joltakin. Parhaimmat yksilöt ovat kasvaneet viime kesästä lähes metrin. Nopeakasvuisuus oli yksi syy valita aidannekasviksi tervaleppä.

 Syksyn merkkejä ilmestyy joka päivä lisää. Pensasmustikan satokausi on ohi ja oli aika suojata pensaat talvea varten. Vanhat lankakorit toimivat mustikoiden suojina.

 Nimetöntä lajiketta olevan karhunvattu sai puuseipäät tuekseen. Talven annan pensaan kasvaa muurin myötäisesti mutta keväällä sidon oksat kiinni tukiin.

 Kesäkurpitsat eivät tiedä että on syksy. Tekevät satoa täyttä häkää. Toivottavasti sää jatkuu lämpimänä jotta kurpitsoja riittäisi mahdollisimman myöhään. Koko sato on syöty tai jaettu eteenpäin. Laatu on ollut tänä vuonna todella hyvä, vain pari huonoa olen heittänyt pois.

Luumulehdon syyshortensia "Pinky Winky" on alkanut punertaa. Mahdottoman upea väri. Luumulehdossa ei tällä hetkellä olekaan oikein muita kukkivia joten tämä hortensia pistää sieltä ensimmäisenä silmään. Ei ollenkaan paha juttu.

Pitkästä aikaa kirpparilta

Enpä ole tainnut koskaan kiertää niin vähän kirppareilla kuin tänä kesänä. Pääsyyllinen siihen  on ollut puutarha, en vain ole malttanut lähteä omasta pihasta mihinkään ei pakolliseen. Sadesäillä taas on riittänyt siivousta ja muuta puuhaa sisätiloissa, niitä kun ei tule tehtyä hyvin ilmojen vallitessa. Miehen kanssa meillä oli kesällä yksi yhteinen lomaviikko, sitäkään ei raaskinut käyttää kirppareilla kiertelyyn.

Ensimmäisen kuvan tarjotin on löytö jo muutaman kuukauden takaa. Tarjottimen kuosi ei ollut mitenkään mairitteleva, mutta muoto oli mieleeni sitäkin enemmän. Ja kun omistan maalia ja pensselin niin päätin ostaa tarjottimen.

 Tarjottimen muoto ja päälle valittu kuosi eivät ole yhtään sopusoinnussa keskenään. Mitä lie liikkunut sen suunnittelijan päässä joka tämän on päättänyt tuotantoon laittaa.

 Minä hioin pinnan ja vedin päälle kolme kerrosta hailean kermanvalkoista maalia. Näyttää paljon paremmalta kuin alkuperäisenä.

 Tarjotinta voisi luulla vanhaksikin mutta ei se sitä ole. Materiaali on jotain puumassaa joka on puristettu muotoonsa. Minulle kuitenkin kelpaa näillä muodoilla.

 Grapponia-sarjan kulho on löytö viime viikkoiselta kirpparikierrokselta. Ennestään minulla on pieniä jälkiruokakulhoja sinisenä kaksi kappaletta, tämä on niitä vähän suurempi, halkaisijaltaan 12cm. Kulho oli varsin edullinen, seitsemän euroa. Grapponian kannu on suuri haaveeni, ehkä ostan joskus sen itselleni syntymäpäivälahjaksi.

Kolmas löytö kirpparilta on tarjottimen alla oleva liina josta mies sanoi että näyttää enemmän laudeliinalta kuin pöytäliinalta. Pöytäliina se kuitenkin on ja asustaa nyt salin ruokapöydällä johon on juuri täsmälleen oikean pituinen. Värit on samat kun salin tapetissa. Minusta varsin kiva löytö sillä näin pitkät kaitaliinat ovat harvassa. Ja on tämä sentään pellavaa, jonkun itse tekemä. Samassa pöydässä oli ilmeisesti jonkun käsityöharrastajan jäämistö myynnissä. Paljon muutakin ihanaa mutta sain pidettyä itseni kurissa ja ostin vain sen tekstiilin jolle on ihan oikeasti myös käyttöä.

Toisenkin tarjottimen olen ostanut kesäaikana mutta siitä kuvia kunhan tarjotin on käsitelty mäntyisestä maalatuksi.

Kukkasipuliostoksilla

Lidl on joka syksy luottokauppani kukkasipuleiden suhteen. Mukana on aina ripaus yllätyksellisyyttä sillä koskaan ei tiedä etukäteen mitä lajeja on myynnissä. Tämän vuoden löydät ovat tässä:

 Vaaleanpunainen kirjokevättähti jonka pitäisi muuttaa väriä. Itse ajattelin että ihan normaalia haalenemista kukinnon vanhenemisen myötä. Näitä olisin silti ostanut enemmänkin mutta iltapäivällä oli vain yksi pussi jäljellä. Keisaripikarililjaa kokeilen nyt kolmannen kerran. Saa olla vika kerta jos ei onnistu.

 Balkanin vuokko tuskin on menestyy meidän pihassa mutta kokeilenpa silti ensimmäistä kertaa. Assyrianpikarililja ei sekään ole pitkäikäinen minun kasvatuksessa joten tänäkin syksynä uusi erä maahan.

 Laukkoja pitää olla paljon. Kaksi valkoista jättiläistä ja kaksi pussia pallerolaukkaa. Palleroita olikin ostoslistalla. Lidlin edullinen hinta 2e sai ostamaan kaksi pussia.

 Hyasintti "Woodstock" taisi mennä viime talvena joten niitäkin lisää. Krookuksia taas ei ole ikinä tarpeeksi, 30 kappaleen pussi paikkaa vajetta erinomaisen hyvin. Kevätkurjenmiekat kasvoivat niin hyvin keväällä että ehdottomasti niitäkin lisää.

Tulppaaneja ei pitänyt ostaa mutta ah, siellähän oli myynnissä mustia papukaijatulppaaneja. Ei voinut vastustaa, ei millään. Narsisseja vain pari pussia vaikka sellainen parin kilon pussi jäi nyt vähän kaivelemaan. Ehkä niitä on jäljellä huomennakin.

Kaikki sipulit tulivat istutettua jo ostopäivänä paitsi tulppaanit. Pimeä tulee ihan liian aikaisin, piti jättää puutarhatyöt kesken. Onneksi viikonloppu on ihan kohta.