Keskikesän juhlan aika. Minulle se tarkoittaa sään salliessa puutarhassa oloa koko pyhän ajan. Mukana on myös pieni haikeuden tunne. Yksi elämänvaihe siintää kohta takanapäin. Vuorotteluvapaan loppu häämöttää nurkan takana. 13 vuotta kotona äitinä ja siitä neljä vuotta perhepäivähoitajana on syksyn saapuessa entistä elämää. Uudet haasteet kutsuvat, ilolla niihin lähden vaikka haikeuden tunne on sekin läsnä.
Vapaani aikana olen saanut nautti Suomen suven sulosta koko sydämellä. Tapahtuvaa muutosta silmällä pitäen on puutarhassa tehty paljon asioita tämän ja viime kesän aikana. Yksi niistä on talon eduspenkki. En ole hetkeäkään katunut, että mylläsin penkin uuteen uskoon viime kesänä. Nyt penkissä on selkeä malli, on pensaita, ruusuja, matalia ja korkeita kasveja. Kerroksia ja toisiaan toistavia värejä. Vielä hetki niin kukassa on pionit, hortensiat, varjoliljat, ängelmä "Elin", köynnösukonhattu ja syysvuokko. Sormustinkukka jo aloittelee.
Viinilaukka on ilokseni kukkinut pitkään. Se olikin niitä harvoja viime syksynä istutettuja uusia laukkoja jotka selvisivät talven vetisyydestä voittajina.
Arboretumin pioniunikkojen tiiviin ryppään seasta on ponnistanut yksi viime vuonna Viron Türista tuoduista kurjenmiekoista "Dandy's Hornpipe". Kaikki selättivät talven mutta vain tähän on tulossa kukkia. Tämä lienee yksi kauneimmista kurjenmiekoista joita tiedän.
Iloinen yllätys, nimensä hukannut neilikka kukkii kuin talvea ja märkää ei olisi ollutkaan. Kerrankin osasin istuttaa oikean kasvin oikeaan paikkaan.
Onnistumisen iloja on muitakin, kuten tämä mansikkamaan viereinen kukkapenkki joka sekin meni uusiksi viime kesänä. Alunperin tässä kasvoi rohtosuopayrtti mutta se ei oikein viihtynyt, uskomatonta mutta totta. Siirsin suopayrtin parempaan paikkaan ja tähän hankin uudet kasvit. Nämä kaikki on vasta viime kesänä istutettuja.
Tämä iiris ja taatankurjenmiekka ovat tällä hetkellä penkin kuningattaret. Ensin sitä oli lumipalloheisi, sen jälkeen rohtovirmajuuri ja nyt iirikset. Seuraavaksi kukkii todennäköisimmin harmaamalvikki ja valkoisia laukkoja.
Türin penkki ei ole samassa kukkaloistossa kuin viime kesänä. Pioni teki vain yhden nupun ja sillekin kävi tuulessa tai lasten sodassa huonosti. Löysin nupun katkenneena maasta. Talvi vei syysleimut ja osan akileijoista. Mutta lilja "Arbatax" tekee runsaasti kukkia. Ja akileijat lehtoängelmän kanssa on pölyttäjien mieleen.
Varjolilja oli huomaamatta tehnyt penkissä yhden varren lisää. Nyt se kukkii kolmen varren voimin. Kyllä minä niin vaan pidän tämän alkuperältään oman kylän varjoliljan väristä.
Ja jotta ei tehdä luokattoman pitkää postausta on tässä uusin hankintani, vuorisilmiö,
sisyrinchium montana . Maksoi 3 euroa Tallinnalaisella taimitarhalla.
Myyjä kehoitti istuttamaan täyteen aurinkoon sillä kukka vetää suppuun jo pelkän pienen ohimenevän pilven aikana. Auringossa tämä nyt on, toivottavasti vain ei liian kuivassa.
Iloista juhannusta, minä lähden pihalle mäkäräisten ruuaksi. Lapio siellä odottelee työläistä takaisin kiinni varteensa.