Kadonnut löytyi

Tänä vuonna akileijoihin on tulossa paljon kukkia, myös ensimmäistä kertaa kukkiviin siementaimiin. Osa niistä on risteytymiä joiden kukan muodosta ja väristä ei voi etukäteen kuin arvailla. Yksi arboretumin akileija kuitenkin yllätti. Olen tuonut joskus Viron Türista valkoisen kerrotun akileijan, erittäin kauniin. Se hävisi viime talven aikana, en tiedä säänkö vai iän takia, sillä ei ole väliä. Ehdin jo surrakin, että akileija on ikuisesti menetetty.

 Hätää ei kuitenkaan ole, olen näköjään onnistunut siirtämään kadonnutta akileijaa arboretumiin punatammen viereen. Eikä tämä ole edes risteytymä vaan puhdas taimi, emonsa kaltainen.

 Voiko akileija enää olla kauniimpi? Valkoinen kukka ja hitunen vihreää mukana.

 Akileija "Winky double red and white" kukkii yhden kukkapenkin reunassa. Tämäkin on tehnyt puhtaan siementaimen emotaimen viereen.

 Luumulehdon risteytyneessä akileijassa on kauniisti liilat terälehden kärjet. Tällä akileijalla ei ole kannuksia.

 Kuten tällä risteytymällä taas on. Terälehdet on herkän liilat tai vaaleanpunaiset riippuen mistä päin valo osuu niihin.

Akileija "Nora Barlow" kukkii juhannusruusun vieressä. Lajikkeella on ihan samanlaiset kukat kuin ensimmäisen kuvan valkoisella nimettömällä akileijalla. Ehkä "Nora Barlow" akileijaa on myös valkoisena. Joku vuosi tämä kukki yhtäaikaa juhannusruusun kanssa, tänä vuonna samaan aikaan kukassa on kielo. Juhannusruusussa on jo aika isot nuput joten voi olla että tänäkin vuonna ruusu kukkii yhtäaikaa viimeisten akileijan kukkien kanssa.

Lisää akileijoja on tulossa, siskolta siirretyt ovat vasta nupuilla joten jännitystä riittää vielä.

Syreenien aikaan

Tänä vuonna syreenit antavat parastaan. Se korvaa vähän sitä mielipahaa siitä ettei omenapuumme kuki tänä vuonna lainkaan, ei edes iso ja vanha koristeomenapuu. Pitävät välivuotta toisin kuin syreenit.

 Etenkin liila syreeni on aivan täynnä kukkia. Yhtä suloista liilaa hattarapilveä taivasta vasten katsottuna.

 Tuoksu on huumaava kun kulkee pensaiden ohi. Tänä vuonna kukinta on nopeaa, ensimmäiset kukinnot lakastuvat jo kun viimeiset vasta availevat nuppujaan. Jos aikoo nauttia syreeneistä tässä pihassa, on se tehtävä nyt.

 Autopaikan viereinen pensas suorastaan notkuu kukkaterttujen painosta.

 Syreeneistä kurjenmiekkoihin. Ensimmäiset kurjenmiekat ovat avanneet nuppunsa. Tämän keltaisen matalan saksankurjenmiekan alkuperää en enää muista, värikin oli täysi yllätys. Aika puhtaan keltainen on. Kukkia on ilokseni heti kaksi eikä taimi ole kuin vasta viime vuonna istutettu.

 Siskolta Pohjois-Savosta tuotu perinteinen liila saksankurjenmiekka kukkii luumulehdossa todella monella kukalla. Tämä on istutettu toissa vuonna ja ihan pieleen, eli en pahemmin jättänyt juurakoita maan pinnalle näkyviin. Silti kasvissa on jo nyt kymmeniä kukkia.

Happomarjani arboretumissa ei kärsinyt mainittavia pakkasvaurioita, yhden kuivan oksan leikkasin pois. Tässäkin pensaassa on ennätysmäärä kukkia, keltaisia nekin ja oikeastaan aivan ihanat tummia lehtiä vasten. Toinen happomarjani kasvaa ison kuusen varjossa eikä se ole näin komea kuin tämä täysin auringossa kasvava happomarja. Happomarja siia aina täyteen aurinkoon kasvamaan.

Näin syreenien aikaan eletään pihassa pienessä jännityksessä. Todella moneen akileijaan on tulossa ensimmäiset kukat. Odotan innolla minkälaisia risteytymiä on tällä kertaa luvassa.

Hilla vai lakka?

Eilinen lauantai oli yhtä juhlaa. Ensin heti aamusta taimipäiville Lahteen, sieltä Kotipuutarha-lehden järjestämään teemapäivään "Kotipuutarhuri ja vesi", ja sieltä ajoin suoraan ystävän 50-vuotis juhliin.

 Teemapäivä järjestettin viime vuotiseen tapaan Marketanpuistossa Espoossa jossa sattui olemaan omat taimipäivät samana viikonloppuna. Ihan vähän vain sorruin, auton peräkonttiin ilmestyi jalokurjenpolvi "Ivan" ja kaksi Pionien kodin jokeripionia joiden väristä ja kukasta ei ole mitään tietoa. Vaan kun hinta oli halpa niin kartutinpa taas pionien määrää.

 Ensin kuulimme pihan sadevesien hyötykäytöstä jonka jälkeen saimme ihastella 60-vuotta täyttävän Puutarha Tahvosten uutuuskasveja kuten esimerkiksi kuvan "Lotus Moon" helmipensasta. Tämä kuulija ainakin rakastui heti. Kekkilän multauutuudet tulivat tutuiksi, kuten myös Tikkurilan tuotteet. Meidän idean sadevesien hyödyntämisestä voit lukea tästä *klik*.

 Lopuksi saimme nähdä Ruduksen esittämänä miten ihan tavallista rakennusharkkoa voi hyödyntää puutarhassa. Omassa mielessä heräsi heti ajatus mustaksi maalatuista harkoista tulevan suuremman kasvihuoneen osana. Harkon kappalehinta 2-5e ei ainakaan ole este ideoille.

Kotiin viemiseksi saimme kasvin jonka nimi riippuu puhujasta. Itse käytän muotoa lakka, mutta hilla taitaa olla ihan yhtä suosittu kutsumanimi. Nyt ei muuta kuin omaa lakkasuota kasvattamaan.

Ja isot kiitokset kaikille tapahtumassa tavatuille bloggaajille, taas sai moni blogi kasvot ja olipa jo vanhoja tuttujakin paikalla. Samanlainen hurmoshenkinen puutarhaseura tekee aina hyvää.

Viisviikkoiset

Pennut ovat tänään tasan viisi viikkoa vanhoja. Ja olen ihan varma ettei meillä ole pennut koskaan ennen olleet tässä vaiheessa jo noin kovasti menossa kuin tämä pentue. Tai sitten aika kultaa muistot. Pentulaatikko on hylätty lähes täysin, nyt nukkumapaikkana on työpöydän takunen. Hiekkalaatikollakin käyvät jo, ja maistelevat raksuja ja mm. ranskankermaa. Iltariehut on tuttuun tyyliin ysin pintaan.

 Tarkkoja kuvia vipeltäjistä on ihan mahdoton saada minun kameralla. Tai nukkuessa saisi mutta ei niissä kuvissa ole mitään katseltavaa, musta pentukasa missä yksi punertava joukossa.

 Toinen mustavalkoisista, nimeltään Laku leikkii jo kovasti. Tutkimusretkille sen sijaan ei ole ensimmäisenä ryntäämässä.

Punainen pentu eli Toffee on utelias. Vaikka laatikosta oli yksi reuna pois, olisi yli päästävä hankalimman kautta. Tämä pentu käy retkillä keittiönkin puolella. Ja jos kuuluu vieras rasahdus, ryntää tuttuun huoneeseen takajalat sutien.

Musta pentu eli Piki on pentueen suurin, syö muita pentuja huomattavasti enemmän muutakin kuin nisämaitoa. Tästä saattaa kasvaa suuri kissa. Kuvattavaksi piti nostaa valkoisen lampaantaljan päälle, musta kissa on aika haastava kuvattava peruspokkarilla. Eikä tämäkään nappisuoritus ole, mutta edes sinne päin. Pienimmästä pennusta, Kirpusta en saanut kuvia, hänen kauneusuniaan en viitsinyt häiritä. Toisella kerralla sitten kuvia Kirpustakin.

Sun ja mun työt

Istutin hyvin myöhään syksyllä kivimuurien taakse tehdylle uudelle nurmikolle kaksi omenapuuta. Vähän oli ajatuksena, että katsotaan nyt kasvavatko moisessa savimaassa. No niin väin kävi että molemmat puut on hengissä, ja vieläpä erittäin elinvoimaisina.

 Siinä ne omenapuut ovat. Leikkasin puita alkukeväästä aika rajusti sillä niitä ei oltu hoidettu oikein. Haluan että näistä kasvaa nätin matalat puut. Kuvasta muuten näkee pihamme pituuden. En seiso kuvaamassa edes tontin rajalla tai nurmikon lopussa mutta silti saunamökki häämöttää kaukana horisontissa. Näette millaisia matkoja kävelen unohtuneiden puutarhavälineiden perässä monta kertaa päivässä. Mutta vielä omenapuista, mun työ oli siistiä kasvualustat sellaisiksi, että hän jonka työ on leikata nurmikko pystyy sen tekemään kunnialla.

 Kivimuurilla mun töitä näkee lisää. Kuten aurauskeppejä merkkaamassa tammentaimien paikkoja jotta samainen keskellä nurmikkoa kasvavia omenapuita väistelevä mieshenkilö ei kolmatta kertaa ajelisi tammentaimien yli ruohonleikkurilla. Arboretum sijaitsee navetan toisen päädyn takana. Tulee hyvä kävelymatka sinnekin jos niin haluaa. Ja siitä päästää aiheeseen josta niin pidän. Koko puutarhani ei paljastu kerralla kun tulee pihaan. Ensin näkyy arboretum, sitten pihan istutukset. Vielä lähempänä marja- ja hedelmätarha ja kun kävelee aitalle niin vasta sitten avautuu katsojalle kasvimaa ja kivimuurit luumulehtoineen. Ruusutarhan eli rosarion näkee vasta kun kävelee kivimuurille saakka.

 Sitten niitä sun töitä, eli miehen töitä. Viron matkani aikana oli liiterin takana kumollaan ollut vanha huussi heilahtanut traktorin kanssa silpuksi ja juhannuskokkoon. Oli siitä onneksi otettu toiveitteni mukaan muutama osa talteen, kuten ikkunalasi ja ovi (minua kaivelee vielä istumaosa pyöreine aukkoineen juhannuskokkokasassa). Koko huussia ei pystynyt säilyttämään. Huussin lähdön jälkeen mies oli kaivanut ranteen paksuisia marjapensaiden juuria pois tuosta puiden juurien lisäksi. Koko päivä siinä oli mennyt.

 Liiterin seinustalle tulee taapeli sellaista epämääräistä puutavaraa ja kattopeltejä varten joita tarvitaan polttopuiden teossa. Nyt pino on saunan seinää vasten. Saunan seinä taas pitäisi korjata eikä se onnistu ennen pinon siirtoa. Mies ajatteli, että tehdään samalla tavaralle kunnon säilytyspaikka ja liiterin takana on vielä näppärästi pois silmistä.

 Mun töitä oli eilen siistiä navetan kulmaus. Vein kaiken metalliromun odottamaan kierrätyksen vientiä ja siilasin mullasta kaksi ämpärillistä lasinsirua ja muuta roskaa. Poistin rikkaruohot ja nyt vain odottelen konevoimaa siirtämään yhden ison kiven pois. Ajatuksenani on istuttaa navetan kulmalle viiniköynnös. Virosta tuotu vain 8e maksanut "Somerset Seedles" päätyi kasvihuoneeseen vaikka vielä epäröin paikkaa. Puolen metrin syvyydessä mihin köynnös piti istuttaa tuli vastaan savimaa. Tuossa navetan takana ei tule savi vastaan niin nopeasti. Mutta siihen minulla on jo varattuna toinen köynnös. Ehkä annan kasvihuoneen köynnöksen olla paikoillaan ja katson miten käy.

Navetan kulmalta kun kurkistaa niin näkyy ensin varjon alla perunamaa, sen takana kasvihuone, ja aitta. Joskus ajattelee, että kaikki tuokin alue on raivattu nokkosta ja koiranputkea kasvavasta päheiköstä käyttööön. Ja vaikka konevoimaa on käytetty niin käsin tekemistäkin on riittänyt. 11 vuotta sitten tuossa oli väin ränsistynyt aitta eikä mitään muuta joutomaan lisäksi.

Mutta nyt höpinät sikseen, mun työt odottaa tekijäänsä. Vaikka sää onkin kaunis niin on pihalla oikeastaan aika hirveä olla. En edes ole siitäpölylle allerginen mutta hirvittää katsoa mitä siitepölypilviä tuuli vie puista. Hengittele siinä sitten raikasta kevätilmaa ja nauti.

Hellepäivän herkkua

Aamulla otin työkseni navetan takakulman siivoamisen. Enpä sitten ajatellut että ehkä etelän puoleinen tiiliseinä ei ole paras paikka työskennellä hellesäällä. On vähän kuuma paikka. Paikasta kuitenkin lisää myöhemmin, tänään kukkia.

 Puutarhaystävältä viime vuonna hankittu laukka teki yhden kukan. Nimeään en valitettavasti muista, saattaa olla libanonin laukka. Tekee kapeat ja sirot lehdet ja kukan pitkän varren päähän. Kaunis tämä kuitenkin on, nimettömyydestään huolimatta.

 Aikaisin keväällä ostin Byggmaxista alppiruusuja kun halvalla sai, 3kpl maksoi 10e. Otin summamutikassa yhden jokaista väriä. Tämä vaaleanpunainen on "Germania".

 Liila on puistoalppiruusu "Catawbiense Grandiflorum" ja valkoinen "Madame Masson". Tein nyt sen päätöksen että alppiruusut ja mustikat menivät saunan taakse vuorenkilpien tilalle. Saunassa on huopakatto eikä siitä tipu koskaan lumet. Välikatto vieläpä fuskaa sen verran että lumet yleensä sulavat pois sitä mukaa kun satavat. Testataan tätä ainakin yksi vuosi. Alppiruusut on tarkoituksella istutettu liian tiheään, en nimittäin ollenkaan usko että saan pidettyä ne hengissä.

 Viherraitaiset tulppaanit ovat lemppareitani. Papukaijatulppaanien ryhmässä kasvaa viime syksynä istutettu "Green Wave" ei ole mallikuvan mukainen mutta väri on täydellinen. Vaaleanpunaista ja vihreää. Saman tulppaanin valkovihreä versio oli suuri pettymys. Vihreä puuttui lähes tyystin.

 Luumulehdossa kasvava japaninakileija on aukaissut kukkansa. Tämä on pihan akileijoista ensimmäinen kukkija.

 Ruusuomenapuun ympärillä kasvavat tulppaanit kukkivat nekin. Ja tietysti viherraitaisina. Lajiketta en enää muista.

 Syksyllä istutin ensi kertaa ihan tummia tulppaaneja. "Queen of Night" on todellakin yön kuningatar. Eipä oikein mustempi voisi väri olla. Etualalla kasvava kirjavalehtinen syreeni oli yllättäjä ja selviytyi talvesta. Toin syreenin vuosi sitten Viron Türista pienenä alkuna. Pensas on viihtynyt ja kasvattanut kokoaan.

Viimeisenä yksi lempikukkiani kevään kukkijoista, arovuokko. Tätä istutin alunperin pyykkikallion penkkiin. Olen yrittänyt siirtää kasvusto vähän sinne ja tänne, tuloksetta. Nyt huomaan että yhdessä paikassa siirto on onnistunut kun kerran jo kukkiikin.

Tauko pidetty, takaisin navetan taakse haravoimaan lasinsiruja mullan seasta pois.

Türi 39. Lillelaat

Eli 39. Türin kukkamarkkinat on nähty ja koettu. Vain minä ja ystävä reissussa, alla minun piskuinen Fiat. Hyvin selvisimme tietöistä ja epäselvistä reiteistä huolimatta. Kaikki taimet ja tuliaiset mahtuivat autoon. Sanoisin, että vaikka talven jäljiltä puutarhassa olisi hyvin tilaa, niin taimia tuli hankittua varsin kohtuudella.

 Kesäkukkamyyjien kohdat ohitimme tyystin, mielessä oli enemmän perennat ja minulla etenkin iirikset. Kaikki iirikseni ovat selvinneet talvesta, samoin kuin liljat. Joten kiitos, niitä enemmän puutarhaan.

 Välillä piti pysähtyä ihastelemaan myynnissä olevien omenapuiden kukintaa. Tämän nimen otin ylös jos tulee joskus vielä vastaan, lajike on "Rudolf", taimi ei ollut hinnalla pilattu, vain 20 euroa.

 Sää oli suosiollinen, puolipilvistä ja lämmin. Hyvin tarkeni, välillä oli jopa kuuma taimikasseja kantaessa.

 Iiriksiä toin useita. Kaikista ei ole lajitietoja on vain kuva kukkivasta kasvista. Saksankurjenmiekka "Beverly Sills", rakkautta ensi silmäyksellä. Iiriksen "Gingerbread Man" ostin nimen perusteella ja ehkä värinkin, ruskean piparkakun. Myös Bokrahan kurjenmiekka päätyi kassiini, samoin iiris "Wabash" jonka keskus on vitivalkoinen ja terälehdet syvän liilat valkoisella reunuksella.

 Kirjavalehtisiäkin ostin, kuten tämän maksaruohon. Toinen kirjavalehtinen maksaruoho on nimeltään "Frosty Morn", tekee ihanat pienet vaaleanpunaiset kukat. Kirjavalehtinen akileija vaikutti sen verran erikoiselta että senkin ostin. Kukan väristä ei ole tietoa. Kirjavalehtinen lehtosinilatva "Stairway to heaven", sekin taisi lähteä mukana ihan nimensä perusteella.

Eikä Türin matkaa ilman laukkoja. Tällä kertaa ostin vaarinlaukkaa ja hajulaukkaa. Jälkimmäistä istutin syksylläkin, mutta näyttäisi siltä ettei se selvinnyt talvesta. Joten uusi yritys. Yksi jokavuotinen pakollinen on pioni. Ja tietysti vaaleanpunainen. Lajikkeesta ei tietoa, enpä muistanut napata myyntikyltistä kuvaa. Ostin pari kurjenpolveakin, tummakurjenpolven ja tuntemattomaksi jääneen punakukkaisen jossa on kerrotut kukat.

Bonuksena sikä säkissä, pieni puun taimi jonka nimeä en tunnistanut, mutta oli niin halpa ja lehdet tummat. Hops, sehän olikin Fagus Sylvatica "Atropunicea", punalehtinen euroopanpyökki. Tuskin tulee selviämään näillä leveysasteilla, mutta onpahan kokeiltu. Kerrotun punakukkaisen sinivuokon toivon selviävän, kuten myös vaaleanpunakukkaisen hortensia.

Ensi vuonna uudestaan!

Katajalle teltta

Mitäpä sitä ei tekisi kasviensa hyvinvoinnin eteen. Kun istuttaa katajan täyteen paahteeseen, pitää laittaa Pelle Peloton-vaihde päälle ja keksiä keinot millä kataja ei paahdu hengiltä ensimmäisen vuorokautensa aikana. Minun ratkaisu oli teltta. Mutta aloitetaan alusta.

 Navetan kivimuurin vierustasta tein puolet valmiiksi viime kesänä, loput tänään. Ruohonleikkaajani kiittää kun kivimuurin vierustat on kasvitettu ja kasvialueiden reunat kantattu, helpottaa huomattavasti muutenkin tuntien leikkausurakkaa. Istutin viime vuonna vierustaan muutaman ruusun, ja kuten jo arvaatte, yksikään jakotaimi ei selvinnyt hengissä. Aion kokeilla ruusuja uudestaan, ei ensi talvi voi olla yhtä paha kuin viime talvi.

 Ennen ruusujen tuloa kävin pelastamassa tienposkesta pienen katajan alun. Omalta tontilta vieläpä löytyi. Netistä selvitin, että kataja kasvaa paahteisellakin paikalla eikä ole ronkeli maapohjan suhteen. Niinpä tämä löytöyksilö pääsi muurin kulmaukseen aitiopaikalle.

 Toiseen päätyyn siirsin jasmikkeen alla kasvaneen punalehtiruusun taimen. Taimi on ilmestynyt jasmikkeen alle ilmeisesti lintujen tuomana (tästä voit klikata Saaripalsta-blogin Sailan postaukseen jossa hän kertoo punalehtiruusun siemenkasvatuksesta punalehtiruusuni kiulukoista, klik). Punalehtiruusu sietää kuivaakin maata sillä se kasvattaa paalujuuren. Tuolla minun piskuisella taimella oli jo n. 15cm pituinen juuri. Toivottavasti kesti siirron, kaivoin kyllä niin hellävaroen ylös kun vain osasin. Ruusun ympärillä olevilla kepeillä on tarkoitus.

Kepit ovat telttatuet. Sekä punalehtiruusu, että kataja asuvat nyt varjostavassa teltassa joka on tehty muutamasta kepistä, vanhasta lakanasta ja pyykkipojista. Helppo ja edullinen ratkaisu. Teltat saavat olla paikoillaan ainakin muutaman viikon kunnes taimet ovat vähän juurtuneet. Paahteisimpina päivinä pitää vain seurata ettei lämpötila teltan sisäpuolella nouse liian kuumaksi, sekään ei ole hyvä. Kattoa sentään näissä teltoissa ei ole.

Muuten vierusta onkin vielä ihan tyhjää täynnä. Toivon saavani tähän ruusujen jakotaimia, lajikkeilla ei ole niin väliä, siskolta tulen ainakin viemään taas juhannusruusua. Se ei haittaa sillä heillä ruusu kasvaa osin villiintyneenä.

Huomenna jätän miesväen kotiin ja suuntaan ystävän kanssa Viroon Türin kukkamarkkinoille. Taimilistaa on jo tehty, saapa nähdä löytyykö mitään mitä haen.

Pihamaisemia

Ennen kuin seuraavat tulppaanit ovat avanneet kukkansa tai jokin muu kukkivista kasveista, napsin kuvia laajemmista kuvakulmista. Niistä puutarhan ja pihan lempinäkymistäni.

 Kannoin vuosi sitten ostetun pihakaluston ulkoilmaan. Nuorin pojista riemuitsi heti että tänään hän syö ulkona.

 Ukonhattujen penkki on vihdoin ja viimein sellainen kuin haluan. Taustalla omenapuun torso, sitten ukonhatut ja niiden edessä vuorotellen akileija ja pikkusydän. Ja etualalla laukkoja joiden nimeä en muista. Selvinnee kunhan kukkivat.

 Ukonhattupenkki on pitkä, se kasvoi tässä jo silloin kun ostimme talon. Jossain vaiheessa nostin sadat ukonhatut pois, putsasin penkin juolavehnästä ja samalla levensin kasvualaa. Ukonhatut yksinään olivat vähän tylsiä. Kuvan jättisuureen koristeomenapuuhun ei ole tulossa kuin muutama kukka. Varsinaisiin omenapuihin ei ole tulossa yhtään kukkaa. Että semmoinen kevät täällä. Ihastelen omenapuiden kukkia onneksi teidän muiden blogeista.

 Autopaikan kivimuuri, monivuotinen haave joka toteutui viime kesänä. Kasveja siihen etsin vielä, paikka on hankala, kuiva ja varjoisa. Mutta kasvaa siinä jo köynnöshortensia, hopeahärkki ja taponlehti.

 Aitasta puuttuu vielä ikkunat, portaiden maalaus ja parvekkeen lattiapuut. Muuten alkaa olla valmista. Ikkunatkin saadaan heti paikoilleen kunhan maltan pitää yhden maalauspäivän. Sadetta olen odotellut maalauspuuhia varten, mutta eipä ole näkynyt.

 Mustilan arboretumista viime vuonna ostettu koristeomenapuu "Marjatta" selvisi hyvin talvesta, ei edes yhtään paleltunutta oksaa mikä leimaa viime vuoden talven jäljiltä melkein kaikkia pihan puita ja pensaitani.

 Tämä vaihe kun täysi rehevyys ei ole vielä revähtänyt täysillä päälle on lempihetkiäni. Tietynlainen odotus, alkukesän vaalea vehreys ja vihreys. Ei itikoita, ei liian kuumaa ja vielä kurissa pysyvät rikkaruohot.

 Eikä postausta ilman kukkia. Alan kallistua sille kannalle että nämä arboretumin mysteeritulppaanit ovat kerrottuja "Angelique" tulppaaneja. Lukumäärä ja kukkien muoto täsmää ostopakkaukseen.

Vaaleanpunainen luumulehdossa kasva hopeatäpläpeippi on suloinen. Siirsin sen paikkaan jossa saa levitä ihan rauhassa eikä mokoma ollut siirrosta moksiskaan vaikka joutui tekemään sen kukkivana. Että ihan kaikkiin kasveihin ei viime talvi vaikuttanut, ei ainakaan hopeatäpläpeippiin.

Toukokuu on tarjonnut tänäänkin täydellistä puutarhasäätä, joten ei kun jatkamaan kanttausta.