Valkosipulien siirto

Mitähän olin syksyllä ajatellut kun jätin osan valkosipuleista kasvamaan vanhaan paikkaan ja siirsin vain osan uuteen kasvupaikkaan. No, en muista eikä sillä ole väliä. Tänään nostin väärässä paikassa kasvavat valkosipulien alut pois ja istutin kasvihuoneen viereiseen laatikkoon.

 Aika nippu sipuleita olikin, ja kaikki jo hyvässä kasvussa. Ympärilläni leijui mahtavan voimakas valkosipulin tuoksu kun käsittelin sipuleita.

 Kasvihuoneen viereinen laatikko sai jo syksyllä säkillisen hevosen lantaa päällensä. Nyt käänsin talven yli maatuneet lannat laatikkoon ja lisäsin kalkkia. Pitkin kesää lannoitan valkosipuleitani nokkossilpulla eli kerään nokkoset ja silppuan ne katteeksi valkosipulien ympärille. Tuntuvat tykkäävät nokkossilpusta.

Siinä ne ovat, uudessa paikassa. Pikkuisen heitin vielä kanankakkaa päälle ennen nokkospeitettä. Tuntuu että valkosipulien kanssa mikään määrä lannoitetta ei ole liikaa. Viime syksynä uuteen paikkaan siirretyistä valkosipuleista ei näy maan pinnalla vielä mitään. Oli pakko tarkistaa mullan alta onko siellä mitään. Olihan siellä, kasvat vain hitaammin kun taisin laittaa hitusen liian syvälle. Nämä tänään siirretyt olivat lähempänä maan pintaa.

Olipa mahtava päästä upottamaan kädet multaan, taisi olla tämän istutuskauden eka kerta.

Lasikuistin hyödyntäminen

Vasta pari kevättä sitten tajusin, että lasikuistia voi hyödyntää kevään taimikasvatusten kanssa. Vaikka lasikuisti on lämmittämätön ja eristämätön tila, on se silti suojassa tuulelta ja hallalta. Ja aurinkoisina päivinä lämpötila nousee jopa sisätiloja korkeammaksi. Viime kesänä esikasvatin lanttuja ja kaaleja lasikuistilla, tänä vuonna myös, ja paljon muuta.

 Pöytätilaa kaivattaisiin lisää lasikuistillekin. Navetassa on odottamassa isompi taso/kaapisto kunhan vain ehdin sen kunnostaa siihen malliin että voi esille tuoda.

 Viime kesänä ostin Byggmaxista kesäkukat kun halvalla sai. Sama toistui tänä kesänä, neljä 10 kpl kennoa sai hintaan 5,95e (yhdelle taimelle jäi hintaa vain n. 15 senttiä). Ja tietysti oli pakko ostaa heti ettei jää ilman. Ostin myös rodoja, ne oli tarjouksessa 3kpl/10e. Hollannin tuontia joten ei mitenkään varmaa että ovat talvenkestäviä. Mutta rodot on aina vaikeita minulle, näissä ei ainakaan rahan menetys harmita jos eivät menesty.

 Myös tähtisilmät olivat tarjouksessa, 1kpl 2,95, mutta jos ostit 5kpl olikin hinta 4,95 yhteensä. No tietysti ostin viisi tähtisilmää, kaikki samaa sävyä. Nyt on kesän kukat hankittu muratteja ja pelargonioita lukuunottamatta. Lasikuistin suojassa selviävät siihen asti että kukat voi istuttaa pihalle.

Kennoissa on kaalit ja lantut, isosssa valkoisessa muoviastiassa on Lidlistä löydetty vaaleanpunainen verikurjenpolvi, salkoruusut ja liljat. Daaliat jätin vielä sisätiloihin mutta nekin saavat siirtyä lasikuistin valoon parin viikon päästä.

Lasikuistin kaikki taimet ovat muovilaatikoissa kastelun helpottamiseksi. Niiden kanssa kävikin tuuri. Äitini oli heittämässä vanhoja muovialustoja pois mutta ehdin pelastaa ne itselleni, tarpeeseen tulivat, sillä kaikki omat muovilaatikot olivat jo käytössä. Puutarhaihmiseltä kannattaa aina kysyä, tarvitsetko, ennen kuin heittää pois.

Pentuja

Täällä Arvilassa oli viime viikon torstaimyöhänä onnellinen perhetapahtuma. Alma sai neljä hienoa ja tervettä kissanpentua.

 Yhden aivan pikimustan pennun, yhden punaisen ja kaksi mustavalkoista pentua.

 Tässä vasemmalla pikimusta pentu ja oikealla mustavalkoisista suurempi. Sukupuolia en ole vielä tiiraillut pahemmin, punaisesta tiedän, poikahan se.

Toinen mustavalkoinen pentu syntyi hyvin hyvin pienikokoisena, painoi vain 72g kun pennuista suurin painoi 120g. Olin vähän huolissani miten käy, sillä muistissa oli Iineksen keskospentu josta ei ollut eläjäksi. Hyvin on kuitenkin mennyt, pentu osaa syödä, liikkuu ja mikä huippua, on jo neljässä vuorokaudessa tuplannut painonsa. Joten pärjää nisätaistelussa muille pennuille. Muilla ei ole vielä nimeä, mutta tätä pienintä tulevaa kehrääjää kutsumme Kirpuksi.

On ne taas suloisia!

Kuittilöytö vintiltä

Tänään on taas vintin penkomispäivä, mutta sitä ennen täytyy kirjata ylös viikonloppuna tehty löytö. Hyvä esimerkki siitä miksi kaikki paperit pitää käydä tarkkaan läpi vaikka urakka onkin sitä kautta loputon.

 Kuitti liittyy puun runkoon, torsoon joka on ainut merkki siitä että tässä pihassa on kasvanut omenapuita ennen meidän istuttamia puita. Puu oli lähes kuollut kun talon ostimme, teki muistaakseni kaksi omenaa viimeisenä syksynään. Nyt omenapuu on humalaköynnöksen tuki. Torso on kuvassa vasemmassa reunassa.

 Ja miten puu liittyy kuittiin, tietysti siten että kuitin mukaan on ostettu 4 omenapuuta, hinta 2340 markkaa mikä on nyryrahaksi muutettuna noin 55 euroa. Kuitti on päivätty tasan 56 vuotta sitten, 25.4.1960.

Lajikkeet ovat olleet Snygg, Sävstaholm, Harlamovski ja Antonovka II. Kun googletin lajikkeiden tiedot niin paljastui, että torsomme on ollut talviomena Antonovka II. Sitä tuskin enää meille hankin, mutta nuo kolme kuulostivat sellaisilta lajikkeilta että ne voisi puutarhaan palauttaa. Puut oli hävitetty jo ennen meitä, parin marjapuskan sisällä on vielä merkkejä rungoista.

Tämä löytö lievittää vähän sitä harmitusta mitä jänikset saivat tänä vuonna aikaan syömällä omenapuumme. Jos puut eivät apukeinoista huolimatta selviä, niin nyt minun ei tarvitse miettiä mitä lajikkeita hankin tilalle, lista löytyy tuosta vanhasta kuitista. Vähän kuin onni onnettomuudessa.

Kurkistus menneeseen

Aamun luminen maa saneli tämän päivän työt. Puutarhaan ei tehnyt mieli joten menin vintille keräämään museoon sopivia esineitä. Siinä vierähti aamupäivä. Puuha on hidasta kun joka ikinen vintin lattialla lojuva paperi on käännettävä, ehkä myös avattava käänteistään ja tarkistettava. Ettei heitä vahingossa aarretta pois. Ja vaikka en tänään edes keskittynyt papereihin vaan esineisiin, niin silti sain vietettyä puoli päivää vintin pölyissä.

 Iltapäivällä imuroin aitan ja sen jälkeen oli aika hakea tavaroille paikka. Museo tehdään aitan suurimpaan huoneeseen, tänään mitattiin huone ja saatiin neliöiksi peräti 20. Huoneen molemmissa päädyissä on ollut valtavan suuret viljalaarit. Niiden laipioista on vielä ura jäljellä hirsiseinässä. Museon yläkertaan joka on samankokoinen huone, tulee suurempi nukkuma-aitta. Pienempi nukkuma-aitta tulee toiseen päätyyn.

 Nukkuma-aitan ikivanha sänky saatiin siirrettyä ehjänä museon puolelle. Sängyn pituus on muuten aika tarkkaan 170cm, tuli mitattua sekin uusien pohjalautojen takia. Ennen oltiin lyhyempiä. Suuri pärekori on talon peruja. Samoin myös potta joka taitaa olla lasten kokoa. Sänkyyn on tulossa vintiltä vanha patja ja tyynyt, sellaiset ihanat joissa päällinen perinteistä patjaraitaa. Vanhan täkinkin löysin, siitä täytyy tehdä ihan oma postaus. Museon kaikki matot ovat talon peruja.

 Saunan ylisiltä löytyi museoon vanha saunan ikkunapoka. Pyyhin varovasti puhtaaksi jotta noki ei lähtisi pois. Samalla reissulla löytyi todella vanha saunalyhty. Ennen sähkövalon tuloa hoidettiin pesut kynttilänvalossa. Sinkkisen pesuvadin arvelin vanhimmaksi kaikista pesuvadeista mitä löysin, joten se pääsi museoon. Vielä kun olisi talon vanhaa pellavaa pyyhkeeksi vadin reunalle. Museon yksi teema onkin sauna.

Hommat jatkuu, pestävää riittää, kuten näitä vanhoja pulloja joita on löytynyt sieltä sun täältä. Pullot tulevat esille puulaatikkoon. Aiemmin päivällä pesin vintiltä löytyneitä tekstiilejä, hatun, liivin, essun ja pari muuta joista en kerro vielä enempää. Kunhan museo on valmis, saatte muutakin kuin vilautuksia.

Lahden Pihapiiri-messut 2016

Nyt on messureissu tehty ystävän ja ystävän tyttären kanssa. Jätimme suosiolla väliin koneet ja kalusteet, meitä kiinnosti enemmän taimet ja kasvit.

 Pieni ja suloinen kasvihuone jossa jo melkein satoa tuottavat tomaatit. Oman puutarhan kanssa ei ole kesä ihan näin pitkällä, istutuslaatikot ammottavat tyhjyyttään. Mutta oli kiva ajatus että kohta näyttää juuri tältä.

 Porkkalan kartanon taimimyymälä Lammilla on ihan ehdottomasti seuraava vierailukohde, löytyy vieläpä sopivan läheltä. Mahtava määrä erikoisempiakin taimia. Tämän osaston ohi ei päässyt ilman ostoksia. Taimet oli muuten todella hyvin laputettu ja isommassa kyltissä luki selkeästi kunkin lajikkeen tiedot.

 Taimia oli myynnissä hedelmäpuista yrtteihin. Minä olisin kaivannut lisääkin myyjiä, olisi joskus kiva päästä messuille jossa taimet on pääasia. Sellaisia vain ei taida Suomessa olla.

Kivoja kukka-asetelmia oli esillä vähän siellä ja täällä. Tässä yksi parhaimmista kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Entäs ne ostokset? Porkkalan kartanon pisteestä hämyvuokko "Royal", hinta 6,50e.

Samasta pisteestä myös jättikarhunputki "Angelica gigas" 6e. Tarjolla oli myös punainen koiranputki mutta sen jätin vielä väliin. Pelkään sekoittuvan tavalliseen koiranputkeen vaikka niin voi käydä jättikarhunputkenkin kanssa. Kolmas saman osaston ostos on punalehtinen kyläkurjenpolvi, sekin 6e. Keltaisissa papereissa on kaksi pelakuun pistokasta Saaren kartanon myyntipisteestä, pinkki ruusunnnuppu ja tavallinen pinkki. Molemmat 2,5e. Keskellä kassissa on tämän puutarhan oloihin epävarmaakin epävarmempi pyökki, mutta kun taimella ei ollut hintaa kuin 6e niin olihan se ostettava kokeiltavaksi arboretumiin.

Hämyvuokon taidan istuttaa jo viikonloppuna rinnepuutarhaan, mutta muiden kanssa odottelen lämpimämpää säätä.

Lilja & daalia

Viime vuoden keväänä ostin kokeiluun kaikenlaista kasvia kun edullisesti sai. Vain sinipiikkiputki onnistui, muuta ei sen enempää kuin että piikkiputki näkyy selvinneen talvesta. Viime vuodesta viisastuneena ostin tänään Lidlistä varsin kohtuullisesti kasvatettavaa. Edullinen ruusu jäi vähän kaivelemaan, mutta tuskin on omajuurinen ja näillä leveysasteilla talvenkestävä. Tosin ainahan sitä voi kokeilla...

 Pinkkiäkin pinkimmän "Arbatax"-liljan ostin jokunen vuosi sitten Türin kukkamarkkinoilta ihan vaan kokeeksi. Tämä on ollut yksi puutarhan menestyksiä. Ostin vain yhden juurakon, mutta viime vuonna lilja teki yli parikymmentä kukkaa ilokseni. Ilmeisesti viihtyy kasvupaikallaan.

 Sen perusteella kartutin tänään Lidlistä liljojani kahdella vaaleanpunaisella liljalla. Tuo "Elodie" on erityisen kaunis vaaleanpunainen, olisin ostanut toisenkin pussin mutta jäljellä oli vain yksi.

 Sitten mentiin osastoon epävarmat kokeilut osa 2. Juttelin kukkahyllyllä hetken ilmeisen puutarhaexpertin kanssa ja hän sai ylipuhuttua minut kokeilemaan daalioita. Talvetuspaikkaa näille ei ole, mutta joistain voi nauttia vain yhden vuoden ilona. Jos sinne asti päästään. Daaliat olivat kuulemma erityisen edullisia, kuvan kolmen juurakon pussi maksoi 2,99e. Sillä hinnalla näitä jo viitsiikin ostaa ihan vain kokeilun ilosta. Otan kiitollisena vastaan kaikki daalian esikasvatusvinkit.

Alma tuli pöydälle juurakkopussien taustaksi, kuulemma voisi kuvata enemmän kissoja kuin kasveja. Seuraavaksi ehkä kissapostaus.

Elonmerkkejä

Sisäpäivä tuli tästäkin päivästä. Aurinko paistaa hetkittäin mutta toisena hetkenä tulee vettä kaatamalla. Yhden aurinkohetken aikana ehdin vähän kuvata kukkapenkkien aarteita.

 Kurjenmiekka "Katherine Hodgkin" on tullut kukkaan ihan vaivihkaa. Ilokseni huomasin, että vierelle nousee kovaa vauhtia kirjopikarililjoja. Molemmat vasta viime vuonna istutettuja joten ilo talven yli selviämisestä on suuri.

 Kurjenmiekkojen viereen on kasvamassa jättimäisiä krookuksia. Lajikkeesta en osaa sanoa mitään. Vasemmassa reunassa näkyvä vihreä on esikon lehtiruusuke, ostin viime vuonna aika ärtsyn liilan, saapa nähdä kaduttaako väri nyt.

 Yksi ja ainoa keisaripikarililja nostaa päätään arboretumissa. Toisesta ei näy mitään kuten ei luumulehdonkaan keisareista. Jotain pientä näkyy tulevan keisarin juurella, ei kannata kitkeä vielä pois jos osoittautuukin perennaksi.

 Mutta tämä se vasta on iloinen yllätys. Ostin viime vuonna Türin kukkamarkkinoilta kolme vähän erikoisempaa kurjenmiekkaa. Ja ainakin kahdessa niistä näkyy pieni alku. Kaksi kolmesta on paljon meidän savimaassa.

 Ajattelin oikaista arboretumista luumulehtoon navetan takaa. Voi jestas mikä määrä menneiden sukupolvien roskaa on tullut taas esiin. Kunhan on kuivempaa niin ei auta muu kuin siivota pois. Kymmenen vuotta näitä roskaläjiä on siivottu ja aina niitä paljastuu jostain kohtaa lisää.

 Rosariumin ruusutilanne on aika lohduton. Kaikki pimpinella-suvun ruusut on hengissä, mutta kolme muuta taitaa olla mennyttä. Olivat kotimaisuudesta ja omajuurisuudesta huolimatta liian keveitä kovaan talveen. Rahallinen tappio ei ole suuri aletaimien kanssa mutta harmittaa silti. Jotain on kuitenkin selvinnyt, siskolta tuodut pienet akileijan taimet voivat kaikki hyvin. Näihin taisi tulla sellainen myssymäinen kerrottu vaaleanpunainen kukka.

 Rohkea rokan syö, tai ehkäpä hyvin varhaista sipulia. Laitoin Lidlin sipulinsiemenet eilen multaan. Tämä laatikko on lämmin, aurinko paistaa siihen koko päivän ja risuaita suojaa tuulilta. Lisäsuojana on kaksinkertainen harso. Siemenpussin mukaan pitäsi kestää pientä pakkastakin.

 Ehdin jo ajatella että viime kesänä hankitut kiurunkannukset ovat mennyttä. Ystävän pihasta ostetussa ei näy mitään, mutta tämä Türista tuotu safiirinsininen kiurunkannus on kuin onkin hengissä. Heiveröistä kasvua pukkaa ihan selvästi. Viereen istutetusta keltavuokossa ei sen sijaan ole elonmerkkejä.

 Etupihalta lähdin, kiersin navetan takaa luumulehtoon ja sieltä kiurunkannuksen kautta saunan nurkalle. Nurkalla odotti vuoripioni. Taimen hankin viime vuonna Lidlistä. Arka kasvi mutta ilmeisesti paikka päärynäpuun alla on hyvä. Laskin tuosta peräti kahdeksan nousevaa vartta.

Loppuun ihan kamalan epätarkka kuva, mutta kyllä siitä ilmi että ruusuherukkakin on hengissä. Taimi on saatu viime vuonna puutarha Tahvosilta. Tällekin oli vaatimuksena hyvä ja suojaisa paikka. Kasvaa saman päärynäpuun alla kuin vuoripionikin. Taivutin ruusuherukasta viime vuonna yhden oksan maata vasten ihan kokeeksi jospa se lähtisi juurtumaan. Vielä en uskaltanut kurkata koukun alle näkyykö juuria. Kiva olisi saada lisääntymään ihan omin voimin.
Nyt taidan kaivaa muutaman puutarhalehden esiin ja nauttia sohvalla viltin alla sadesäästä.

Maisemia

Tänään en saanut kovin paljoa puutarhassa aikaiseksi vaikka aamupäivästä ei edes satanut. Sellaista pientä vain, marjapensaiden leikkaamista, vähän haravointia ja piparmintun siivoamista.

 Talossa vierailevat toivottaa tervetulleeksi vanha maitokärry tonkkineen. Kaikki ovat löytöjä täältä omista nurkista. Maitokärryn pohjalaudat olivat lahonneet olemattomiin joten tilasin mieheltä uudet laudat. Uudet laudat ovat nekin vanhoja, lojuivat yhden aittahuoneen nurkassa. Pistin jemmaan koska arvasin, että tulee niille vielä käyttöä.

 Maitokärry asusti ennen pari metriä sivummassa, koivun alla. Kesällä kärry jäi koivun varjoon, uusi parempi paikka tuli kun kärry peruutti pari metriä lähemmäksi kiviaitaa. Hieno olisi ihan kiviaidassa kiinnikin mutta käytännöllisyyden takia kärry on nyt kohdassa jossa ei kasva nurmikko. Aidan vierestä kärryn olisi joutunut hilaamaan pois joka kerta kun nurmikkoa leikataan. Siis aika usein.

 Iineksen kanssa tehtiin vähän kierrosta tontilla ja lähistöllä. Tässä talo naapurin pellolta päin, etelän suunnasta. Tulevaisuudessa näkymässä on iso muutos kunhan tervaleppäaidanne pellon laidassa kasvaa. Iines on ollut tänä keväänä aivan mieletön myyräkissa. Kävelyllä nappasi taas mehukkaan pullukan myyrän ja toi ylpeänä näytille. Sen jälkeen herkutteli suu rouskuen. Siitä voi myös päätellä myyräkannan olevan tänä vuonna täällä päin erityisen runsas.

 Arboretumin laajennuksen reunamilta talo pilkistää puiden välistä. Puiden lehtien aikaan ei näy kuin ihan pieniä pilkahduksia.

 Marja- ja hedelmätarha on kevätkunnossa. Marjapensaat on leikattu, perennapenkit siistitty ja vadelman vanhat versot poistettu. Ei puutu kuin oksasilppu pensaiden juurelta ja lehdet kasveista. Silmut ovat kyllä jo aika isoja. Keltaisten vadelmien tuet on tänä kesänä uusintalistalla.

Luumulehdon laatikoiden maat käänsin jo eilen. Ostamani varhaissipulin siemenet taidan kylvää yhteen laatikkoon jo ensi viikolla, tietysti vielä harson alle. Yhdessä laatikossa on mansikkaa, kahteen tulee taas kesäkurpitsaa ja yhteen tulee ehkä salaattia. Luumulehdon hiekkakäytävät oli lumien sulettua aika kurjassa kunnossa. Viime kesän sateisuus näkyi runsaana sammaleena. Nyt täytyy olla ahkerampi ja harata hiekka pari kertaa viikossa.

Routa on tänä vuonna todella syvässä. Yritin kääntää kasvimaata niin eipä onnistu, talikko upposi n. 10cm ja sitten tuli jäinen maa vastaan. Saapa nähdä milloin päästää istutushommiin, toivottavasti sentään ennen juhannusta.

Siistimpi ilme kiviaidalle

Tien viereen itsestään rakentumaan alkanut kiviaita kasvoi tänään taas puoli metriä kun raahasin siihen muutaman kiven lisää. Samalla päätin korjata aidan ulkonäköä.

 Aita on rakentunut kallion päälle, paikkaan missä oli ennestään muutama suurempi kivi. Aina kun tontilta on löytynyt kivi mille ei ole paikkaa, on kivi kuskattu tähän. Jossain vaiheessa tajusin, että siinähän on kiviaidan alku. Jo viime kesänä katselin, että aidan vierus on pahasti heinittynyt. Jotain tarttis tehdä.

 Aita on ensimmäiisä asioita joita talomme ohi ajavat autoistaan näkevät pihapiiristämme. Siksi aidan olisi syytä olla kuosissa.  Niinpä poistin suuremmat heinikot aidan vierestä ja kaivoin kalliota enemmän esiin. Aidan alku on oikean etukulman katajan takana. Siihen istutin viime vuonna pienenpienen verivaahteran taimen. Taimi näkyy olevan elossa ja hyvissä voimissa, toivottavasti se kasvaa nopeasti kiviaidan ylle.

 Tuo suuri oikean reunan kataja on komea. En vain oikein tiedä mitä sen kanssa tekisi, tai tarvitseeko tehdä mitään. Vähän kataja kärsii kun talvella lumiaura auraa lumet sen päälle ja kesällä taas ajetaan tielle suolaa jotta se ei pölise. Niin kauan kun kataja suinkin on hengissä saa se kasvaa tuossa.

Ennen aidan kimmppuun käymistä kannoimme miehen kanssa aitan museoon ensimmäiset huonekalut. Sen jälkeen tein ryöstöretken navetan ylisille ja nappasin kaiken maailman roinaa mukaani museota varten. Puusuksista saunalyhtyyn. Pesin tavarat ja nyt kun ovat kuivuneet vien ne museoon. Siinä loppupäivälle puuhaa kun mietin kaikelle paikan.

Taaperoarkea

Tämä viikko on mennyt lapsenlasta hoitaessa, elo on ollut täyttä taaperoarkea. Säännöllistä ulkoilua, lounaita ja päiväunia. Puutarhatyöt ovat saaneet olla, kottikärryt levätä ja harava siinä sivussa.

 Mummin mussukan lempihuvia on huristella äitinsä vanhalla autolla mäkeä alas. Ostimme auton aikoinaan tyttärelle 1-vuotis lahjaksi. Enpä tiedä kestäisikö nykypäivän lelu yli kahtakymmentä vuotta, sukupolvelta toiselle.

 Posliinihyasintit ovat auenneet kukkaan. Kaikki istutetut sipulit itivät.

 Juhannusruusun kupeeseen siirsin viime kesänä sinivuokon. Sepä yllätti minut näin monella kukalla. Voi mahdoton. Valkovuokoille ei käynyt yhtä hyvin, siirsin niitä useammankin mutta vain yksi näyttää olevan hengissä. Saapa nähdä kukkiiko se.

 Virvaliljoja jo odottelinkin. Yksi on aukaissut kukkansa, muut vielä nupulla. Tämä on jotenkin hauska kasvi, ikäänkuin pelkkää kukkaa.

Iines esittelee talon kivijalan vieressä esiin nousseet pikkukäenrieskat ja jo mahtavan suuret tulppaaninalut, kukkapenkin taaperot. Käenrieskan leviämisestä olen riemuissani, se on tervetullut kevätvihertäjä puutarhaan. Kukkapenkissäkään käenrieska ei haittaa koska kuihtuu jo alkukesästä pois. Istutin tähän penkkiin viime vuonna yhden persianpikarililjan. Harmikseni siitä ei näy mitään. Muuten tein kaikkien oppien mukaan, mutta en peitellyt kohtaa havuilla, olisi ehkä pitänyt sillä lumi tuli tosi myöhään. Ei auta muuta kuin yrittää uudestaan.

Vielä huomiseen asti on aikaa osallistua Lahden Pihapiiri-messulippujen arvontaan. Pääset osallistumaan kommentoimalla edelliseen postaukseen.