Olipa kerran

Olipa kerran tammikuu, ei niin kauan sitten, mutta ei ihan eilenkään, joskus vuonna 2015.

Silloin oli koira ja lumi. Hyvin yhteensopiva pari. Tammikuussa koira oli vain lainassa, heinäkuussa muutti vuodeksi vieraaksi.

 Olipa kerran valaisin kirpputorilla, joskus helmikuussa 2015. Juuri sellainen jota oltiin etsitty Arvilan eteiseen. Suorastaan täydellinen, eikä vain hintansa puolesta.

Olipa kerran pieni tyttärenpoika, sellainen pieni mummin mussukka. Pääsi kylään ja lumitöihin. Siinä ihmeteltiin maaliskuussa mikä onkaan tämä punainen vekotin.

 Olipa kerran huhtikuu, oikea onnen kuukausi. Huhtikuussa tehtiin pihatöitä ja löydettiin maasta täysin ehjä lasivati, kaunis harmaa ja ihan ehjä. Ihan kuin sadusta.

 Olipa kerran puutarhakalusto joka etsi uutta kotia. Arvilan väellä kävi tuuri ja sai ostaa kaluston omakseen. Kesän sää ei oikein suosinut siinä istumista mutta kyllä sitä käytettiin. Ja olipa kerran tilaisuus ottaa nokoset keinussa. Taisi olla toukokuussa 2015. Silloin kun Alma sai ensimmäiset pennut. Kolme maailman suloisinta palleroa.

 Arvilan aitta sai korjaustuomion kesäkuussa 2015. Olipa siinä kerrassaan kunnostettavaa.

 Olipa kerran heinäkuu. Ei yhtään hellepäivää, hädin tuskin edes aurinkoa. Vuosi oli silloin 2015. Miesmuistiin surkein heinäkuu. Ei siitä sen enempää.

 Surkeasta heinäkuusta huolimatta oman maan satoa saatiin elokuussa jo ihan kiitettävästi. Sipuleita on näin joulukuussa enää kymmenisen syömättä, valkosipulikorissakin häämöttää pohja. Sadonkorjuulle jäi aikaa, alkoi vuoden vuorotteluvapaa.

Olipa kerran syyskuu jossa ihailtiin melkein valmista aittaa. Ihan muutama pieni homma jäi seuraavalle vuodelle, ikkunat ja viimeistelyjä. Ikkunat ehti tälle vuodelle, joululahjaksi. Mutta niin että saan tehdä ne itse loppuun kuten toivoinkin.

 Olipa kerran pietarilainen kalusto joka etsi sekin uutta kotia. Sepäs sattui, syntymäpäivä on ihan kohta. Ja kun on allekirjoittaneesta kyse, on synttärilahja hieman persoonallinen. Se kun pitää itse kunnostaa. Lokakuu oli luopumista muutakin kuin menneestä kesästä. Alman pennut muuttivat uusiin koteihin. Niitä oli ihan yhtä ikävä kuin Iineksenkin pentuja.

 Marraskuussa syntymäpäivä oli ja meni. Puutarha valmistautui talveen kuten koko Arvilan väki. Kuivan lokakuun jälkeen saatiin sadettakin.

Joulukuu. Pienen mummin mussukan syntymäpäivä ja mummin tekemä Pingu-kakku. Joulu. Hyvää ruokaa, lahjoja, lomaa. Pieni retki Tallinnaan siskon ja siskon lasten kanssa, omia mukana kaksi. Vuoden viimeiselle päivälle raketteja, samaisten serkusten riemuksi.

Tervetuloa vuosi 2016. Toivottavasti olet yhtä hyvä kuin tämä yllä kerrattu vuosi.

Vihreä

Talven uusi väri on vihreä. Jouluun se on jo kuulunutkin. Vihreitä jouluja on vietetty tässä talossa muutama, meidän ensimmäinen oli vihreä joulu oli 2006. Silloin otin pihasta muutaman kuvan. Tämän vuoden aattona kuvailin lisää tätä upeaa vihreää joulua. Vielä kun aurinkokin näytti itseään tällä pallonpuoliskolla.

 Jos ei tietäisi niin eipä uskoisi että kuvissa vietään vuoden 2015 jouluaattoa ja olen matkalla joulusaunaan. Itselle tulee mieleen ennemmin huhtikuu.

 Yritin katsoa joko tuossa nurmikolla näkyy kevätkukkijoiden piippoja mutta ei yhtään näkyvissä. Hyvä niin, eivät turhaan yritä nostaa itseään liian aikaisin.

 Puutarhatöitä en ole tehnyt joulukuussa yhtään vaikka säiden puolesta olisi voinut. Jos lumet eivät ihan vielä tule, niin ensi viikolle olen ajatellut kerätä nurmikoilta tuulien sinne heittämät koivujen oksat. Risuaita on painutut ja kaipaa lisää materiaalia.

 Alman kanssa tarkastimme luumulehdon. Ei piippoja mutta hiekkakäytävä täynnä rikkaruohoja. Joku on ollut laiska haravan kanssa.

 Joka kerta kun näen rosarion ja sen viereiset kivimuurit tulen niin onnelliseksi siitä, että kaivinkone oli täällä töissä viime kesänä. Moni haave puutarhasta toteutui kuin itsestään. Rosariossa on muuten puput vierailleet. En suojannut yhtään ruusua ja muutamaa oli maisteltu.

 Arboretun on kuin ikivihreä havu. Syksyn kosteus on tehnyt nurmikolle hyvää. Tervaleppäaidanne pellon vieressä ei kuvassa pahemmin erotu mutta se voi hyvin, selvinnee talvesta erinomaisesti. Kuvassa näkyvin isojen kuusien kaatamista mietimme joskus silloin 10 vuotta sitten kun tilan ostimme. Onneksi se jäi vain ajatuksen asteelle. Kuuluvat ihan ehdottomasti tien viereen ja tuovat tuohon avaruuteen jotain järjestystä.

Ja tämä pieni ihmeeni, uusi lammikkoni. Jos siinä on kevällä yhtä kivasti vettä kuin nyt talvella niin olen erittäin tyytyväinen. Nuorimman pojan kanssa pohdimme jo minkälaisia ötököitä sinne saattaa muuttaa. Kaikki toivotamme tervetulleiksi paitsi iilimadot.

Päivät pitenee ja kohta se on jo oikeasti huhtikuu, ihanaa!

Hyvää joulua!

*Rauhallista ja hyvää joulua kaikille blogin lukijoille*

Vielä yksi kuusi

Olen joskus ostanut kirpparilta kaksi ihan pientä kuusenjalkaa. Toinen on ollut käytössä jos lapset ovat halunneet oman kuusen, mutta toinen on pyörinyt vähän tyhjän panttina. Silti en ole raaskinut laittaa kuusenjalkaa kiertoon, on kuitenkin kunnollinen metallijalka minikoostaan huolimatta.

 Kuusireissulla omaan pihaan tarttui mukaan myös ihan pienenpieni kuusen alku, sellainen huonossa paikassa kasvava. Piskuista kuusta kokeiltiin talossa sinne sun tänne kunnes oma paikka löytyikin lasikuistin kaapin päältä. Kuusen alle pääsi lasten tekemiä tonttuja. Nyt sanoisin että lasikuistin joulu on täydellinen ja voi olla että lasikuistin minikuusesta tulee jokavuotinen perinne. Ojanpohjalla riittää poistettavia taimia.

 Pääovien havukranssit on kauniit. Mutta jestas kuinka likaiset onkaan ovien alaosat. Syyttää voi kissoja jotka joskus pyrkivät tuosta sisälle. Jää kyllä jouluksi pesemättä.

Vielä kaksi yötä jouluun!

Joulun havut

Kuusi on saapunut saliin. En tiedä jännittikö sen saapuminen enemmän minua lapsia. Olin pyytänyt että kuusi tulisi sisälle hyvissä ajoin, heti kun alkaa lomat. Aatto ja aatonaatto menee jouluruokien parissa joten meille on silloin liian myöhäistä kuuselle.

 Kuusenkoristeet on meillä aina samat, väreinä sinistä, hopeaa ja valkoista. Lasipalloja tarvittaisiin lisää, hankin jos tulee alennusmyynneistä vastaan. Tämän joulun rikkoutumissaldo on toistaiseksi yksi allekirjoittaneen tiputtama lasipallo. Ei onneksi ollut niitä Viipurista hankittuja käsinmaalattuja palloja joita on enää kaksi, vaan ihan tavallinen lasipallo.

 Ulkona on ihan yhtä vihreää kuin kuusen myötä sisällä. Nuorin poika haki vielä pimeän jo tultua  takapihalta oman kuusen omaan huoneeseen. Illan väkerteli koristeita siihen. Hieno tuli mutta siitä kuusesta en tajunnut ottaa kuvaa, kuten en pääovien havukransseista. Löysin Lahden torilta eilen oikein kauniit perinteiset kranssit. Tällä kertaa valitsin sellaiset joissa on kuusenkävyt koristeina. Yleensä haluan ettei kransseissa ole mitään.

 Yksi kuuri perinne josta ei voi irtilaskea on syötävät kuusenkoristeet eli ripustettavat suklaiset pallot ja kävyt. Niiden kanssa meinasi käydä vähän huonosti, suklaisia koristeita olikin aika vaikea löytää, liekö sitten jo myyty loppuun. Lidlistä onneksi löytyi vaikka samassa pussissa tuli muutakin suklaata. No, lapset tietäen ei se heitä haitannut. Isot suklaapukit saivat syödä heti joululoman alkamisen kunniaksi.

Pienet suklaatontut piilotin pitkin piparkakkuasetelmaa. Saavat lapset syödä sieltä jos huomaavat. Pikkuhiljaa alkaa olla maalliset joulun ainekset kasassa. Pari kertaa pitää vielä käydä ostoksilla ja hankkia ruuat, sika on jo sulamassa lasikuistilla. Leivonnaiset on leivottu ja toffeet tehty. Valkoisesta joulusta en edes haaveile, käy se tämä vihreäkin, joulun havujen väri.

Aitan ikkunat

Aitta viettää talvista hiljaiseloaan. Taistelee jatkuvaa kosteutta vastaan ja yrittää sinnitellä kevääseen ja aurinkoon. Silmänsäkin ovat levyillä peitetyt.

 Aitassa on molemmissa päädyissä silmät, ikkunat. Näihin ikkunahuoneisiin tehdään ensi kesänä nukkumatilat. Suunnitelmat ainakin on olemassa päässäni, millaiset niistä tulee nähdään myöhemmin.

 Alkuperäisistä ikkunapokista toinen on kadonnut teille tietämättömille ja toinen oli viime kesänä tässä kunnossa. Ei enää mitään tehtävissä totesin. Mutta mallin tästä vielä sai ja hyvä malli olikin. Pokien karmit sentään olivat yllättävän hyvässä kunnossa, pienellä oikaisulla ja maalilla niistä saa kelvolliset.

 Kuulimme hyvästä ikkunantekijästä ja niinpä tilasimme kaksi kappaletta aitan ikkunoita, mallin mukaisesti. Ikkunat tulivat ja voi miten olen tyytyväinen.

 Siistiä, millintarkkaa työtä. Viimeistelyt kuten alkuperäisessäkin pokassa. Tippalistat, kittiurat, vesiurat ja pyyn syyt. Kaikki kelpaa minulle.

Tilasimme ikkunat tarkoituksella puuvalmiina. Maalaamisen, kittauksen ja lasituksen teen itse entisöintikurssilla tai keväämmällä navetassa. Ikkunalasia on omasta takaa, hyvässä lykyssä löytyy valmiiksi sopivat klasitkin. Maalia on ja kitin teen taas itse liitujauhosta ja vernissasta. Ja sen jälkeen aitassa on entistä ehommat ikkunat, niillä silmillä taas näkee seuraavat sata vuotta jos ei enemmänkin.

Hupsis

Ihan turha ostos, maljakko ja kulho. Mutta joku niissä minuun vetosi kirpparilla hinnan lisäksi. Maljakolle on aina käyttöä, eikä niiden valikoima kaapissa ole mikään suuren suuri. Kulhoja alkaa olla omiin tarpeisiin, no, tarpeeksi.

 Kahden euron maljakko. Ostaessa oli likainen kuin mikä ja tapani mukaan lykkäsin maljakon tiskikoneeseen. Tällä kertaa ei olisi kannattanut. Nyt maljakossa on hiushalkeamat pohjassa ja kyljessä. Pikkasen harmitti mutta itsepä otin riskin. Halkeamasta huolimatta en heittänyt maljakkoa pois, pitää se vielä toistaiseksi vettä.

Euron kulho selvisi tiskikoneesta hienosti ja oli saanut siellä kirkkautensa takaisin kuten maljakkokin.

---

Lasten joulujuhlarumba alkaa tänään ja päättyy huomenna. Onneksi on lapsia vain kahdessa eri koulussa, kahdet juhlat vielä jaksaa. Huominen kyllä vähän jännittää. Nuorempi poika on oikein puheroolissa mikä on meidän lapsille harvinaista, kukaan heistä ei ole ollut esiintyjä sielultaan.

Mutta eiköhän se hyvin mene.

Joulumarkkinoilta

Kävimme viikonloppuna Lahden suurhallin perinteikkäillä joulumarkkinoilla. Edellisestä käynnistä on jo vuosia, halli oli sillä aikaa vaihtunut ja minusta systeemi parantunut. Lakumyyjät toisella puolella ja käsityöläiset toisella, selkeää.

Toiset ostavat markkinoilta lakua, joulukoristeita ja -sinappia. Minä ostin puutarhakirjan.

 Lainasin kirjan jo kesällä kirjastosta ja ihastuin. Kirjassa todella on esiteltynä laji poikineen, 250 kappaletta. Erityisesti laukkojen kohdalla luin ja hyrisin tyytyväisyydestä. Miten monta lajia joita ei vielä puutarhastani löydy.

 Myös suosikkinarsissini ovat kirjassa. Reheviä, isoja ja kauniita. Viime keväänä nämä kukkivat luumulehdossa todella pitkään. Kirjan tyyli on tietoiskumainen, kun tarvitsee jostain lajista saada selkoa niin silloin kannattaa kaivaa kirja esiin.

 Kirjaa en voi kuitenkaan esitellä ilman toista sipulikukkakirjaa sillä uusi kirja on ostettu kumppaniksi Sailan kirjalle. Tämän kirjan tyyli on enemmän kerronnallinen mutta voi miten tykkään siitäkin. Kuvat erityisesti ovat jotain kuten alla voitte nähdä. Varjolilja on yksi suosikkiperennojani.

Kevät ja kesä, nehän ne aina mielessä, myös joulumarkkinoilla.

Pingukakku

 Juuri 2 vuotta täyttänyt lapsenlapsi on suuri Pingu-fani. Äidiltään kysyin teettääkö mummin mussukka mummilla Pingu-kakun. Kyllä kuulemma teettää. Hyvä juttu, tuumasta toimeen. Muutamaa eri väristä sokerimassaa kaupasta ja sitten vain pyörittelemään. Kaikki koristeet ovat ensimmäisiä versioita eli ihan hyvin ensikertalaiselta. Lapsenlapsi ainakin tykkäsi, lopuksi piti saada ihan maistaa Pinguja.

 Nyt on levon vuoro. Olen leiponut tällä viikolla pellillisen mokkapaloja, toisen pellillisen mutakakkua, Pingu-kakun, litran taikinan kierrepullia, valkosuklaakarpalo-pikkuleipiä ja tehnyt kolme pussia pikeeriä lapsen kouluun. Vuorotteluvapaalaisella on aikaa. Ensi viikolla en sitten tee mitään. Tai teenpäs, siskon lapsille pitää tehdä piparkakkuasetelmat mutta se on pikkuhomma.

Kaikki kierrätettyä

Sain syksyllä muovikassillisen isoja suurkeittiön lasisia kurkkutölkkejä. Osa meni eteenpäin oman kylän hyväksi, mutta osan tölkeistä pesin ja jätin itselleni joulua varten. En säilömiseen vaan valon tuojiksi.

 Tölkki itsessään ei riitä, tarvitaan valon lähde. Sitä varten olen jemmannut omia ja vähän muidenkin kynttilänjämiä. Sulatin kynttilät ja pipersin sipsipurkeista niille muotit. Sydänlanka on ostettu askarteluliikkeestä. Sekin on jo pari vuotta sitten hankittu mutta tuntuu riittävän ja riittävän.

 Kynttilänjämät riittivät neljään kynttilään. En laittanut kaikkia värejä sekaisin, käytin keltaiset ja oranssit yhteen kynttilään, loppuihin tuli valkoisia ja punaisia jämiä. Lopputulos on kaunis haalean liila ja roosa.

 On kyllä oranssikin kaunis. Sipsipurkki tekee kynttilöihin hauskan huurteisen pinnan.

 Kierrätysmateriaaleista tehdyt kynttilä kierrätetyissä lasitölkeissä. Tölkkien hiekkaa voi sitäkin sanoa kierrätetyksi. Löysin navetasta vanhan puhallushiekkasäkin. Mistä lie meille tullut mutta kukaan ei käyttänyt 10 vuoteen. Enpä heittänyt pois vaan laitoin alustaksi kynttilöille. Juuri sopivan hienoa hiekkaa.

En ole vielä testannut kynttilöitä käytännössä mutta ajattelin säästää ne jouluaatoksi ja laittaa pihatien varrelle valaisemaan niiden matkaa jotka tulevat meille aattona syömään. Jos eivät pelitä pihalla niin sitten saavat palaa lasikuistilla, valoa tarvitaan siihenkin jotta punanuttu ja lahjat löytävät perille.

Kissa vieköön

Ne ihanat kissat, kuraturkit, täplämassut ja hikitassut. Ulkoilevat, tulevat sisälle eivätkä pyyhi tassujaan.

 Ai puhutko sä meistä? Ei me olla mitään tehty, tässä köllötellään vaan. Jos viittit, niin rapsuta ny edes vähän, tosta leuan alta.

 Ai noi, ei ne mun karvoja oo. Almallakin on samanväriset!

 Kuule, ei tällainen söpö eläkeläisnallekarhu mitään sotke, tai jos sotkee niin syytä dementiaa.

 Joo tiedetään, sun kaunein liina, sekin oli Alma! Ihan varmana oli, mä näin!

 No ton mä ehkä saatoin tehdä, mutta kun sisälle on päästävä nopeasti. Ja sit pitää vähän raapia ovea kun palvelusväki ei heti kuule. Nih, mitäs et tule heti avaamaan ovea

Mut toi on kyllä sen nallekarhun tekemisiä. Se roikkuu aina ikkunan tiivisteessä kun haluaa sisälle, se on sellanen nössö eikä raavi ovea. Mä olen Otto ja tiedän kyllä mikä palvelusväkeen tehoaa.

Ja palvelusväki taitaa ottaa tänään kiltisti rätin ja pesuainepurkin käteensä ja pestä oven. Eikä haittaisi jos pesukone pyörittäisi vähän valkoista likaista pyykkiä.

Koska ne ihanat ihanat kissat.