Viimeistelyjä

Tänä syksynä on saatu hoidettu muutama roikkumaan jäänyt ja remonttiin liittyvä homma. Yksi niistä oli laajennusosan makuuhuoneen ikkunan pielilaudat ja koristeet. Ikkuna itsessään on kierrätysikkuna vanhempien valtakunnan siltä seinältä joka jäi laajennusosan myötä talon sisäseinäksi. Pielilaudat ovat uudet mutta yläkoriste vanha, se oli onneksi ehjä ja kunnostettavissa.

 Nyt ikkuna on samanlainen kuin muutkin pitkän sivun ikkunat. Pikku homma mutta joskus sellainenkin vain jää jostain syystä.

 Toinen puuha kääntyi sekin miehen tehtäväksi. Liiterissä on ollut liiterin korjauksesta saakka vain reikä seinässä. Reikä tehtiin sitä varten, että klapikone voi sylkeä valmiit klapit suoraan liiteriin. Talvella reiästä kuitenkin tuiskutti inhottavasti lunta sisälle. Reikään kävi sopivasti kaksi pientä ikkunanpokaa jotka saimme eräästä puretusta saunasta. Ikkunan malli on miehen oma, kuulemma syntynyt siinä tehdessä ja tehty niin että ikkunat on helppo poistaa kun klapikone seuraavan kerran pihassa vierailee. Pielilaudat maalasin samalla sävyllä kuin muutkin valkoiset osat. Eipä enää tuiskuta väärälle puolelle liiteriä.

Kolmas viimeistely on sekin miehen käsialaa. Liiterissä on ollut tilapäisvalo, mutta nyt sinne vedettiin paremmat sähköt. Samalla laitettiin liiketunnistimella toimiva ulkovalo, helpottaa muuten kummasti puiden hakemista pimeällä. Toinen valo on liiterin sisällä. Sekin pieni juttu mutta helpottaa klapien kantokoreihin laittoa kun klapit näkee ilman taskulamppua. Ja kun tykkäämme käyttää kierrätysosia niin pitää erityisesti mainita liiterin liukuoven kahva. Se on kierrätetty talon pääovesta. Ajaa asiansa varsin hyvin.

Seuraava viimeistely on minun heiniäni. Kylppärin ovi on maalauslistalla heti kun saan muutaman tunnin aikaa lasten kouluaikana.

Viikonlopun opetukset

Ensi vuoden syyskuussa mieti jaksatko samassa viikonlopussa saunaillan kotonasi, kirpparipöydän aloituksen ja lapsen synttärijuhlat. Jos jaksat, muista miten mukava on selvitä tuosta yhdellä siivoamisella ja leipomisella. Muista kaikesta kaaoksesta huolimatta miten mukava on tavata ystäviä ja läheisiä.

 Muista laittaa kakun väliin reilusti mansikka- ja persikkahilloja, niitä omatekoisia. Muista suunnitella koristeet ajoissa, kaapissa ei kuitenkaan ole mitään valmiina. Muista tehdä vähintään 10 munan kakku. Leivo suolaista piirakkaa tuplamäärä. Muista että tarvitset vispikermaa vähintään viisi purkkia.

 Muista antaa ylimääräiset kermavaahdot kissanpennuille, takuuvarma hitti niiden suussa.

 Muista ostaa kukat kaupasta jos omassa puutarhassa ei kuki enää mitään. Älä imuroi liian aikaisin, muuten imuroit juhla-aamuna uudestaan. Siisti koira, saat siivota paljon vähemmän karvaa kuin ilman siistimistä. Muista pestä kahviserviisi ajoissa kuten tänä vuonna, ei tule kiire. Muista etsiä pöydälle uutta ja pidempää kaitaliinaa.

Laita liinat pöydille vasta viime tingasta äläkä laske kissanpentuja pöytäliinojen lähelle. Muista silittää pöytäliinat. Osta kirpparilta kauniita ottimia lisää, nyt niitä on liian vähän. Laita tuvan kello raksuttamaan, luo kotoisan tunnelman. Siirrä oman perheen kolmekymmentä takkia pois eteisen naulakosta jotta vieraidenkin takit siihen mahtuvat. Osta toinen kahvinkeitin.

Ja muista nauttia juhlista, on yhdenlainen onni tässä maailmassa että on läheisiä joita kutsua juhliin.

Kaapo ja pennut

Koirat ja kissat ei tunnetusti ole mitään sydänystäviä. Näin on meilläkin vaikka yksi poikkeus löytyy. Otto-kissa käy aina puskemalla ja nuuhkuttelemalla tervehtimässä Kaapoa kun tulee sisälle. Muita kissoja koira ei voisi vähempää kiinnostaa, tunne on jopa hienoisen inhon puolella. Etenkin Iines kunnostautuu inhossa mitä tulee koiriin.

Alma tietysti tottui jo pentuaikoina Kaapon vierailuihin. Vähän minua jännitti miten Alman ja pentujen kanssa käy kun tiedossa oli että Kaapo asuu täällä silloin vakituisesti. Almalle tilanne oli hyvä niin kauan kuin pennut olivat pesässä. Pentujen liikkeellelähtö aiheutti sen, että Kaapo ei saanut tulle lähellekään sitä osaa taloa missä pennut ovat. Almasta tuli oikea tiikeriemo suhteessa pentuihin.

 Tilanne on taas muuttunut. Pennut liikkuvat nykyään missä tahtovat ja ovat valloittaneet koko talon. Kaaposta se on hauskaa sillä koiruus on utelias pentujen suhteen. Samalla myös hyvin varovainen. Bertta kun saapuu lähelle niin koira on miltei liikkumatta ja antaa kissanpennun huolehtia tutustumisesta. Kaapohan on muutenkin hyvin rauhallinen koira, ei mikään adhd-tolleri niin kuin monet muut lajitoverinsa ovat. Ja taitaa Kaapo muistaa miltä tuntuu kissankynsi kirsussa joten parempi olla varovainen tutustumisessa pentuihin.

 Bertta onkin pennuista ainut jota koira kiinnostaa, muut eivät ole edes yrittäneet ottaa mitään kontaktia. Koira on poikapennuille ihan sama.

Ihan sama näkyy tässä, Bertta kun tahtoo koiran lähelle ja nukahtaa pöydälle lähietäisyydelle koirasta niin pojat viis veisaavat. Paremmat unoset tulee salin rahilla. Almalle Bertan tutustumisretket ovat ok. Silti vahtia täytyy näköetäisyydeltä. Ja jos Almasta tuntuu että nyt on oltu liian kauan lähellä koiraa käy Alma naukumassa Bertalle koväänisesti ja vaatii ruotuun palaamista. Kissanpennut ovat kuitenkin tällä hetkellä sen verran kurittomia kakaroita että emoa totellaan hyvin harvoin.  Suuri avara maailma ja sen houkutukset on löydetty.

Vapaalle vuodeksi

Toukokuussa sain tiedon joka laittoi miettimään perhepäivähoitajana jatkamisen mielekkyyttä. Lapsimääräni tippui 1,5 lapseen kesän alussa mikä taas tarkoitti sitä, että palkkani tippui puoleen eli n. 900 euroon bruttona. Eikä palkalle ole mitään nousunäkymiä, kylällä ei ole enää riittävästi pieniä lapsia. Nopeasti tehtyjä laskutoimituksia ja päätös oli helppo. Anoin vuodeksi vuorotteluvapaalle.

Esimies ja työnantaja oli myötämielinen, sijainenkin löytyi. Te-keskukseen ja liittoon nippu papereita ja tässä sitä ollaan, vuoden verran vapaalla palkkatyöstä. Viimeistä sanaa korostan, ei minulla ole mitään vapaa-ajan ongelmia. Olen lupautunut olemaan vuorotteluvapaani ajan mummin mussukan varahoitaja eli hoidan häntä kun oma hoitajansa on vapaalla tai lomalla. Harrastuksia ja tekemistä on tullut haalittua lisää.

 Juuri nyt pitäisi ottaa työn alle kaksi tilkkupeittoa, sukuun on syntymässä vauvoja. Värit on mielessäni jo selkeät, enää kankaiden valinta ja peittojen valmistus. Nautin kun kerrankin on aikaa ommella vaikka koko päivä, tai kolme päivää putkeen jos mieli niin tekee.

 Sukututkimus sai uuden sysäyksen kun ilmoittauduin sukututkimuksen alkeiskurssille. Pari ekaa kertaa oli  tuttua asiaa mutta eilen opin jo uuttakin. Tietokone käy kuumana kun kahlaan netin arkistoja läpi. Tämä jos mikä vie mukanaan ja vaatii aikaa.

 Uusista harrastuksista ja aikatauluista huolimatta tällä vapaallani arjen askareet on ennallaan. Uuneihin pitää laittaa tulia jotta kosteus pysyy hirsiseinien ulkopuolella. Ruokaa on laitettava ja pyykit pestävä. Töitä tehdessä oli rutiinit töiden mukaiset, nyt huomaan että vapaaherrattaren rutiinit on vielä vähän hukassa. Erityisesti niitä sotkee auto jonka sain käyttööni pari viikkoa sitten. Aivan outoa kun voi lähteä kauppaan heti aamusta eikä tarvitse odotella hetkeä kun mies tulee töistä kotiin. On autolla toinen ja kolmaskin rooli, saan sen avulla vietyä opiskelevan pojan opinahjoonsa, bussilla ei ehdi ja pääsee kotiin vähän miten sattuu. Ja auto tulee opetuskäyttöön, poika saa suorittaa sen ja isän ohjauksella autokoulunsa.

Myös Kaapo alias Sohvaperuna liittyy vuorotteluvapaani ohjelmistoon. Koiruus asuu meillä nyt ensi kesään asti vakituisesti kun tyttären perheessä lähdettiin vuodeksi valtion palvelukseen. Helpottaa nuoren perheen elämää toisen vanhemmista asuessa viikot kasarmilla, kun koira ulkoilutuksineen on täällä.

Se miksi päätös tästä kaikesta oli helppo on juuri tuo n. 900 euroa. Siitä jää käteen saman verran kuin nyt vuorotteluvapaalla. Tietysti olisin voinut hakeutua heti koulutustani paremmin vastaavaan työhön täydellä palkalla eli päiväkotiin, mutta koska vuorotteluvapaa on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa ja muutenkin näytti olevan sen aika niin päädyin vapaan hakemiseen. Taloudellinen katastrofihan vapaa on, vaan kiristetään vyötä ja mietitään entistä tarkemmin mitä ostetaan. Todennäköisesti tämä vapaa on ainutlaatuinen kerta elämässäni, viimeinen vuosi kotona.

Välityö

Syksyn entisöintikurssi on alkanut. Pari kertaa on kurssia pidetty ja totesin, että voinkin viedä välityön mukanani välittömästi. Pelipöydän kunnostamisessa on niin paljon vaiheita joissa odotellaan kuivumista että tarvitsen rinnalle toisen työn.

 Ilman mitään suunnittelua tai miettimistä nappasin mukaani komuutin joka tuli meille miehen vanhemmilta. Kunto on rujo, sekä sisältä että ulkoa. Tälle saan tehdä rankan muodonmuutoksen jotta kaapin saa käyttöön. Ulkopuolella on läikikäs sininen maali, sisäpuolella yhtä huonokuntoinen ja läikikäs vaaleanpunainen maali. Puuosat onneksi muuten kunnossa, pohjan vaneri menee vaihtoon, ehkä taustavanerikin.

Kuumailmapuhallin oli näppärin kapistus maalin poistoon kaapin sivuista. Alimmaksi kerrokseksi paljastui petsi. Minä kuitenkin todennäköisesti maalaan komuutin. Suunnittelin, että siitä saisi oivan kaapin lasikuistille missä ei ole nyt mitään järkevää säilytystilaa. Vanha polttopuulaatikko avattavinen kansineen ei oikein toimi. Päällä on aina jotain tavaraa kun kansi pitäisi avata. Siksi haluan laatikosta eroon. Väriksi valikoituu jotain mitä löytyy omista varastoista, eli jo olemassa olevilla maalin lopuilla mennään.

Tiistaina jatkuu maalinpoisto kunhan olen ensin lakannut pelipöydän ensimmäistä kertaa. Katsotaan saisiko siitä jo jonkinlaista kuvaa otetuksi ja blogiin laitetuksi.

Ehdittiinpäs

Tai pikemminkin mies ehti. Minulla ei ole ollut mitään osuutta ja arpaa saunamökin kasvojen kohotuksessa. Olen vain ollut hengessä mukana.

 Aitasta jäi ylimääräiseksi juuri sopivan määrä punamultaa ja sillä saatiin maalattua ruiskulla koko sauna. Keväällä mies teki uusiksi listoja ja ikkunalautoja, kuistia suoristettiin minä seurauksena saunan runko näyttää vinolta. Ja onhan se vinossa. Ovet näyttävät nyt hurjilta muuten niin siistin ulkonäön kanssa. Taidan ottaa vaaleanpunaiset ovet hiontaan ensi kesänä ja keksi niihin jonkun toisen värin. Ei oikein sovi enää tyyliin. Kaikesta vielä tekemättömästä huolimatta saunan olemus siistiytyi jo pelkän maalin avulla huikeasti. Sivupalkin tunnisteista "sauna" voi katsella miltä sauna näytti ennen uutta maalikerrosta.

 Kattoa on paikattu moneen kertaa ja se täytyy ehdottomasti uusia. Nuohooja oli samaa mieltä, kuulemma katto tuntuu hiukan pehmeältä. Ikkunat on nekin kunnostettava jossain vaiheessa. Ikunakitti on joissain kohtaa enää vain muisto ja lasit pysyy paikoillaan naulojen avulla. Molemmat yläkerran ikkunat ovat hämäystä, saunassa ei ole toista kerrosta vaan pelkkä purueristeinen avovintti. Vinttiä olen penkonut pari kertaa ylimalkaisesti, mieli tekisi mennä uudestaan penkomaan mutta kerään ensin rohkeutta jotta kestän mahdolliset lepakot ja muut ei niin rakastettavat faunat joihin törmätä.

Lauta- ja puutatavarakasa on hiukan huonossa paikassa aitan seinää vasten, sekin pitäisi siirtää pois. Ehkä vasta sitten kun aitan parvekkeen lattia on korjattu ja nähdään paljonko lankuista menee uusiksi. Korvaavat osat ovat tuossa kasassa odottamassa, ne ovat erään vanhan, jo muutama vuosikymmen sitten puretun rakennuksen lattialankkuja.

Saunamatka meillä ei ole pitkä, talon nurkka on aivan vieressä, muutama loikka tai juoksuaskel kodinhoitohuoneen portailta ja on jo saunan lämmössä. Eilen saunottiin, ja toivottavasti tänäänkin.

Pulloja

Kesän piharemontissa tehtiin taas kerran kivoja löytöjä. Rautalöydöistä kerron myöhemmin, niitäkin oli jo totuttuun tapaan. Lisäksi löytyi posliinia, saviastioiden palasia ja ties mitä. Lasia löytyi niin sirpaleina kuin ehjänäkin. Ehjät nappasin heti sivuun ja tällä viikolla muistin tuoda ne sisälle pestäviksi.

 Näin monta lasipulloa oli säilynyt ehjinä maan uumenissa. Kaikkien käyttötarkoitusta en tiedä, suurimmasta tulee mieleen lääkepullot joissa oli karjan lääkkeitä tms. Suurimman pullon kaltaisia on löytynyt navetan lähistöltä aiempina kesinä. Tämä pullo on kuitenkin erilaista lasia kuin ne vaikka muoto on sama. Pienin pullo, ruskea taitaa sekin olla lääkepullo. Koko on todella mini, minun peukalonpään kokoinen.

 Tätä pulloa en uskaltanut avata. Ja luulin sitäkin ensin lääkepulloksi. Kunnes katsoin ties miksikä muuttunutta sisältöä tarkemmin. Sisällä on ihan selvästi pieni suti. Haa, ihan selvä kynsilakkapullo! Sellaista ei olekaan ennen näistä maista löytynyt. Hyvä lisä aittaan tulevaan museoon.

 Tästä neliskulmaisesta pullosta tulee mieleen kansakoulujen mustepullot. Tämänkin voisi laittaa museoon, mutta siitä saisi myös kivan pienen ja matalan maljakon yhdelle kukalle. Museoon kyllä riittää talosta ja sen mailta löytyneitä pulloja. Niitä on navetassa yksi iso muovilaatikollinen odottamassa pesua ja parempaa aikaa. On viinapulloja, shampoopulloja, lääkepulloja. Yskänlääkepulloja on reilusti. Eikä ihme, kieltoaikana yskänlääke oli ihan yleinen kansan alkoholi ja huume. Sisältihän yskänrohto kaikenlaista oopiumista alkoholiin.

 Ulkoa löytyneet rikkinäiset lasiesineet ja -pullot olen heittänyt surutta roskiin. Mutta sisällä en taida raaskia. Näin käy kun polttaa kruunukynttilän liian loppuun. Mietin kyllä että saa tuon vielä liimattua ja sen jälkeen polttelee kynttilää entistä varovaisemmin. Vanhat turkoosit lasikynttilänjalat on kirpparilla harvinaisuuksia joten toista tuskin tulee heti vastaan riittävän edulliseen hintaan.

Tämä kukka ei liity millään tavoin laseihin ja pulloihin, mutta silti siitä kuva teille. Koin upean onnistumisen hetken tämän kukan kanssa. Voitin keväällä arpajaisista kukkasipulin. Laitoin sipulin ruukkuun mullan kanssa ja kastelin aina välillä. Pian mullasta näkyi lehdet. Ja pian lehtiä näkyi lisää ja ne venyivät venymistään kohti valoa. Ja sitten huomasin kukan. Yhden ja ainoan. Mutta mikä ilo, tämä on ihan itse kasvatettu ja saatu kukkimaan. Voihan ihme.

p.s. Kukan nimeä en tiedä, saa kertoa mikä tai kuka hän on.

Vuodessa ja kahdessa

Luumulehto on ollut olemassa nykyisessä muodossaan vajaat kaksi vuotta. Ensimmäiset kasvit tulivat viime vuoden keväänä, tänä vuonna istutettiin lisää. Tavoitteena oli saada tyhjät alueet peittoon. No miten sitten kävi.

 Hyvin alkaa olla tyhjät alueet peitossa. Ensi kesänä on todennäköisesti jo niin rehevää että voin olla tyytyväinen tulokseen. Osa kasveista on saanut siementää vapaasti, odotus itämisen suhteen on suuri. Se kun olisi helpoin tapa täyttää istutusalueet.

 Kuvan alareunassa, istutusalueen ja nurmikon välissä oleva kasvi on rohtoraunioyrtti. Kasvi johon minulla on viharakkaussuhde. Raunioyrtti kasvaa rehevästi ja niin ettei sen alla kasva rikkoja, kasvi kasvaa korkeaksi ja rajaa hyvin alueen, hyvä juttu. Mutta. Loppukesästä se on aika rujon näköinen ja kuten kuvasta näkyy, leikkaan sen silloin matalaksi. Muutaman päivän päästä tilalle on kasvaneet uudet lehdet. Juurivesoja tämä tekee hanakasti ja leviää ihan hillittömästi. Olen jo ajatellut että olikohan hyvä idea laittaa niin pahasti paikkansa ottava kasvi tuohon reunaan. Kitken sitä säännöllisesti tuosta pois sekä edellisestä kasvupaikastaan. Siitä myrkytin tänä kesänä kolmesti ja kitkenyt olen vähintään saman ja aina nousee maasta uudet lehtien alut. Jos siis mietit puutarhaasi rohtoraunioyrttiä niin ole tarkkana kasvupaikan suhteen.

 Luumupuita on nyt neljä kappaletta. Suunnitelmissa ei ole enää yhtään uutta jos jo olemassaolevat vain suinkin pysyvät hengissä. Syksyn puuhia on tasoittaa luumupuun juurella oleva kasteluvalli tasaiseksi jotta siinä ei lillu vesi talviaikaan.

 Viime syksyn kuvia voit katsoa tästä *klik*. Vähän on eteenpäin päästy. Ainakin aitan osalta. Ja minusta näyttäisi että kasveja on tullut lisää ja entiset ovat vankistuneet.

 Keskiympyrässä kasvava ruusuomena on yksi silmäteräni. Ruusuomena palellutti latvansa toissatalvena, tänä vuonna käänsin yhden hyvän kokoisen oksan uudeksi latvaksi. Kukkia tämä kaunotar ei ole vielä ilokseni tehnyt, mutta ehkä niiden aika on ensi kesänä. Syyssiistimisen yhteydessä nappasin siitä muutaman alaoksan pois, ulkonäkö saisi olla enemmän puuta kuin nykyistä pensasta muistuttava. Ympyrän pionit ovat hengissä mutta ovat vähän kärsineet kesän äärikuivuudesta ja äärisateista. Neljästä akileijasta kuoli kaksi. Uudet on istutettu tilalle mutta eihän ne heti näytä samalta kuin jo pari vuotta kasvaneet.

Pientä mielikuvitusta päälle niin tuossa kasvaa muutaman vuoden päästä kauniit ja korkeat kirsikkapuut. Reunoja varjostaa pari luumupuuta ja istutusalueet on rehevät kuin viidakot. Vaan jo nykyisessä olomuodossaa tämä on puutarhani kauneimpia paikkoja. Eikä sen tekemiseen ole mennyt kuin kaksi kesää.

Roskasta ravinteeksi

Ensimmäinen osa kasvimaatamme on tehty kahdeksan kesää sitten. Jatko-osa on pari vuotta tuoreempi. Osioista käytetään yleensä nimeä alalohko ja ylälohko, niiden välissä on kasvihuone. Kummallekaan lohkolle en ole tehnyt koko aikana mitään maan parannukseen tähtääviä toimenpiteitä, on vain viljelty siinä samassa savimaassa johon kasvimaat on perustettu. Lannoitteena olen käyttänyt omien uunien tuhkaa ja kaupasta säkkitolkulla ostettua kanankakka + merilevälannoitetta.

Viime kesänä oli myönnettävä että kasvimaa on väsynyt, siinä ei ole riittävästi ravinteita. Itse maasta näki jo päällepäin että se on köyhtynyt. Päätin ryhtyä toimeen ja käänsin koko kasvimaan ensimmäistä kertaa käsin jotta en vahingoita sitä olematonta määrää lieroja joita kasvimaalla asui. Toinen jo syksyllä tehty toimenpide oli viedä kaikki haravoidut lehdet kasvimaalle. Niitä en kääntänyt maahan vaan jätin reiluksi patjaksi käännetyn maan päälle. 

Keväällä haravoin maatumattomat lehdet kasaan ja voihan vietävä mikä määrä lieroja oli muuttanut kasvimaan multiin. Ero edelliseen kesään oli mahtava tämän kesän voitoksi. Vaan ei tämäkään riittänyt. Käytin maatumattomat lehdet käytävien katteena, kuten myös siskolta tuotua heinää ja raparperin lehtiä. Kesän aikana lehdet ovat maatuneet, mutta heinät eivät. Ne maatunevat talven aikana maahan käännettynä.

 Kasvimaalle kipattiin myös kaikki kesäkukkien vanha multa, turvepitoisena ihan hyvää tavaraa maanparannukseen. Lannoitteena käytin kanankakka + merilevän lisäksi hevosen lantaa. Osa lannasta oli palanutta, osa ei kuten kesäkurpitsoille laitettu. Hyvin kasvoivat. Maassa oli tapahtunut muutos parempaan, mutta vielä ei oltu tavoitteessa.

Eilen tyhjensin puutarhakompostit joista sain huimat neljä kottikärryllistä lähes maatunutta kompostimultaa. Kuten kuvasta näkyy, kananmunien kuoret ja suodatinpussit on vielä maatumatta. Ei haittaa, sinne vaan kasvimaalle jonne kippasin kaikki mullat. Alla oleva maa on käännetty talikolla jotta en taaskaan tapa maassa asuvaa ja lisääntynyttä lierokantaa konevoimalla.

Yläkuvissa näkyy kesällä tallilta haettu turpeensekainen palanut lanta jota olen sitäkin levittänyt jo neljä kottikärryllistä muokatuille alueille kasvimaalle. Ja kunhan lehdet tippuvat puista, haravoin ne taas kasvimaalle patjaksi kaiken päälle. Ruohosilppu olisi sekin hyvää, mutta silppu menee meillä kaikki nurmikoiden humuksen lisäämiseen. En ymmärrä miksi jokaisessa alan julkaisussa hehkutetaan ruohosilpun poistamista nurmikolta ja sen käyttämistä muualla katteena ja maan parannukseen. Ja sitten pitäsi ostaa lannoitetta nurmikolle. Minusta paras ratkaisu on antaa leikkuujätteen jäädä maatumaan nurmikolle ja parantaa siten savimaata nurmikoiden osalta.

Näillä toimenpiteillä uskallan odottaa ensi kesäksi sellaista multaa kasvimaalle kun sen kuuluu ollakin. Lapion syvyydeltä hyvää maata jossa on pieneliöitä, humusta ja ravinteita. Savi alla toimii ravinnepankkina, se on oikeastaan vain hyvä, parempi kuin sora joka päästäisi kaiken lävitseen. Ja jos jaksan jatkaa niin muutaman vuoden päästä voisi olla hyvää maata jo kahden lapiollisen syvyydeltä. 

Eli maan parannus kannattaa. Meillä kompostoidaan nykyään kaikki, rikkaruohotkin vien kompostiin enkä kanna niitä enää navetan taakse. Hyvin maatuvat vuodessa ravinteikkaaksi mullaksi. Maan parannuksen lisäksi toisena tavoitteena on vähentää ostolannoitteeseen kuluvia euroja. Eli kanankakan euroja, hevosenlantaa hankin edelleen, kesällä maksoin neljästä peräkärryllisestä saman verran kuin yhdestä kanankakkasäkistä. Puun tuhkan suhteen olemme omavaraisia. Komposteista jos tulee jatkossakin muutama kottikärryllinen multaa vuodessa niin se riittänee jossain kohtaa perennoillekin.

Huima juttu, roskasta ravinteeksi. Tähän jää koukkuun.

Annan periksi

En ole todellakaan syksyihminen, enkä talvi-ihminen. Minun kehoni elää kesän lämmöstä. Mutta joka syksy joudun antamaan periksi ja toteamaan että ihan kiva kun tulee syksy. Vähenee työt puutarhassa ja on aika aloittaa muut harrastukset. Niin intensiivistä ja aikaa vievää on puutarhaharrastukseni, että kesiin ei oikein muuta mahdu. Muut vuodenajat antavat siihen ihan ansaitun lepotauon. Ja tänä vuonna haalin vielä lisää tekemistä itselleni, nyt minulla on jouluun saakka harrastus kahtena iltana viikossa ja sen päälle kahtena iltapäivänä kuukaudessa. Lienee ihan riittävästi perheelliselle.

 Sienet, mausta en pidä mutta ulkonäöstä kyllä. Meillä sienet on toivottavia puutarhassa, joskaan ei sentään rakennuksissa. Nämä hienot sienet lahottavat vanhaa koivun kantoa talon läheltä.

 Punalehtiruususta tykkään erityisesti sen syysväristen kiulukoiden takia. Kukat on kovin mitättömät mutta kun kiulukoiden aika alkaa, herää ruusu eloon.

 Syksyn väreihin, työhön ja tuoksuihin kuuluu klapit. Toisiaan vasten kuivasti helähtävät, ne jotka pitäisi siirtää ulkopinoista liiteriin. Lämmityskausi on aloitettu ja siirrytty ruuan laitossa nykyajasta puulieden aikakauteen.

 Unikoiden siemenkodat ovat tänä vuonna suuria ja komeita. Etenkin viljavainioita vasten.

 Minusta pellot ovat tähän vuodenaikaan kauneimmillaan vaikka se kauneus ei kestä kuin hetken. Tätä näkyä tuskin katsellaan enää montaa päivää, kohta on puinti. Toisaalta se tietää että on aika hanhien ja joutsenten saapumiselle. Jos jotain asiaa syksyssä odotan niin lähipellon lintuparvia.

 Muitakin vieraita löytyy. Joku toukkamatonen on syönyt osan tervaleppien lehdistä. Olin armollinen ja annoin lauman jäädä. Ehkä joku lintu löytää tästä hyvät matkaeväät reissulle etelään.

 Jos pihassasi ei vielä kasva maksaruohoja niin istuta jo tänä vuonna. Pölyttäjät rakastavat niitä eikä mikään kasvi oikein ole maksaruohoja helpompi kasvattaa. Sille kelpaa lähes minkälaiset olosuhteet tahansa. Kukinta kestää pitkään syksylle saakka

Auringonkukkien kasvattamisesa on joku juju jota en ole ymmärtänyt. Tänä vuonna jätin laittamatta kun suhde on ollut kymmenen tainta ja yksi onnistunut auringonkukka. Luonto kuitenkin päätti toisin ja lintujen avustuksella kasvimaalla kasvaa kaksi auringonkukkaa, molemmat niin vahvoja ja hyvinvoivia.

Syksy on täällä, tervetuloa.

Vähänlaisesti

Puutarhastani löytyy ihan liian vähän syyskukkijoita. Puute joka täytyy korjata mahdollisesti jo tämän syksyn aikana taimiliikkeiden alennusmyynneistä. Ja jos ei niistä niin ensi kesänä voisin keskittyä myöhäisten kukkijoiden taimien hankintaan.

 Pieniä väripilkkuja pihassa kuitenkin on hortensioiden lisäksi. Maurinmalva ottaa tukea punatähkästä. Molemmat kukkivat mansikkamaan kupeessa. Maurinmalvan ostin kesällä torikirpparilta, punatähkän Lidlistä keväällä. Kumpainenkin tervetullut lisä kasvivalikoimaan. Punatähkä etenkin hyvänä perhoskukkana.

 Syysvuokko ei niin houkuttele perhosia toisin kun takanansa kasvana mustilanhortensia mutta on se erinomainen kukkija. Katsokaa miten paljon nuppuja vielä.

 Tummanpunainen salkoruusuni on suuri ihastukseni, osan siemenistä ajattelin kylvää suoraan maahan ja osan ottaa talteen ja kokeilla esikasvatusta sisällä. Onhan näitä saatava lisää.

 Neilikkaruusu on yksi suosikkiruusuni juuri siksi että se jaksaa kukkia ahkerasti pakkasiin saakka. Tämä "White Grootendorst" on talon eduspenkissä ja on istutettu viime syksynä. Tekee jo kovasti kukkia, nuppujakin on aukeamatta kymmeniä. Toinen hyvä puoli neilikkaruusulla on hillitty leviäminen.

 Toinen salkoruusuistani aukaisi nuppunsa tällä viikolla. En muista enää mistä olen taimen hankkinut mutta kaunis on tämä kerrottu pinkki kukkakin. Tästäkin otan siemeniä talteen, nykyinen paikka on ehkä salkoruusulle liian kuiva joten parempi pelata varman päälle ja kokeilla kylvöjä eri tavoin ja paikkoihin.

Rubiininpunainen tiikerililja kukkii edelleen talon edessä. Toivottavasti tämäkin lähtee leviämään. Loppuviikolle olen suunnitellut vielä viimeistä suurta kitkentää ennen talven tuloa. Kasvimaan syyshuollon olen jo aloittanut, sipulimaa on käännetty ja päälle on levitetty hevosenlantaa pari kottikärryllistä. Kunhan aloitan haravoinnit vien päälle vielä haravoidut lehdet. Ja käännän maan taas kertaalleen. Ja oletan savisen maan parantuvan lierojen avulla ensi kasvukaudeksi. Mutta nyt taidan lähteä kukkieni pariin, ihastelemaan niitä harvoja syksyn kukkijoita joita meillä on.

Aitan taakse

Jos meillä olisi joskus peloteltu lapsia tai muita pienikokoisia aitan taakse viemisellä, ei enää kannata. Nokkoset ja muut vihulaiset on poissa. Aitan alta on kaivettu rautaharavan ja lapion avulla maata pois ihan kunnolla.

 Tässä aitta alkukesästä. Melkoisen notkollaanhan se oli, katto näyttää erehdyttävän ehjältä mutta voin kertoa että kyllä se jo vuoti aika pahasti.

 Ja aitan takaa syyskuussa. Lapiot ja muut apuvälineet nojaa vielä seinään, multaa saa kaivaa pois aina kun tekee mieli. Helppo osuus on tehty, nyt sieltä tulee vastaan niin paljon viereisen kuusen juuria että kaivaminen on kaikkea muuta kuin kivaa. Aitta maalattiin prikulleen kuten se oli maalattu ennen. Vasen nurkka on tehty niin, että vain nurkkalautojen leveät sivut on valkoiset, ja nekin vain ulospäin olevilta sivuilta. Toisen puolen nurkkia ei oltu koteloitu tai maalattu valkoisella, me jatkoimme samaa linjaa.

 Tästä kuvakulmasta olenkin ottanut harvemmin kuvia. No, aitan takaseuduilla tulee oltua harvoin sillä siellä ei varsinaisesti kasva mitään kitukasvuisen nurmikon lisäksi. Kuvassa näkyy kolme tärkeää rakennusta. Arvilan päärakennus keskellä, ison koristeomenapuun ja koivun takana. Vasemmalla sauna ja oikealla aitan nurkka.

Aitan kanssa ollaan nyt suvannossa. Todennäköisesti ei tehdä sille enää mitään tänä vuonna. Ikkunoiden karmit on maalattu, ikkunat teetetään talven aikana. Parvekkeen kulkusilta välttänee vielä yhden talven, senkin ehtii korjata ensi kesänä, samoin portaat. Maalaamattomien tukiparrujen tilalle pitää kehitellä joku systeemi, sekin on mietinnässä.

Vaikka aluksi suunniteltiin tälle vuodelle talon sisäremppaa, niin voi että olen tyytyväinen miehen päätökseen korjata aitta. Rahaa siihen upposi reilut pari tonnia, kymmeniä litroja maalia, rullittain kattohuopaa, useampi tuhat naulaa. Naurua, muutama kyynel, tonneittain iloa vanhan rakennuksen ryhdistäytymisestä ja kaunistumisesta. Kaikkea sitä se vaati, mutta kyllä kannatti.