Luumulehto

Hiljalleen alkaa luumulehto saavuttaa lopullista muotoaan. Vielä puuttuu 2 luumupuuta, mutta aion ostaa toisen tänä syksynä ja toisen seuraavana. Jaetaan kustannuksia useammalle vuodelle niin ei muka kirpaise kerralla liikaa. Perennojakin pitää hankkia vielä monta.  Ja yksi kirsikkapuu.

 Laatokan keltaluumu selvisi hienosti ensimmäisestä talvestaan Arvilan luumulehdossa. Saman teki onneton yleisen punaluumun taimi jota yritin ensin tarjota kompostiin muka kuolleena.

Istutusalueiden perennat ovat rehevöityneet valtavasti sitten viime kesän. Puna-ailakki niin kovasti että sen siirrän tuosta edestä pois. Nyt ailakki peittää ystävältä saadun kauniin oranssin tulikellukan. Mummon punaiset bellikset on sitkeitä tiilireunuksen vieressä. Näyttivät keväämmällä ihan kuolleilta, mutta nyt ovat jo isot pehkot.

Onneksi noita koivuja ei tullut aikoinaan kaadettua pois. Antavat pientä varjoa kasvimaalle ja luumulehtoon. Lähelle tontin rajaa, kuvan oikeaan reunaan istutin pari koivua lisääkin kun ne poistettiin saunan seinän vierestä. Ehkä koivut eivät saisi kasvaa noin lähellä puutarhaa ja kasvimaata, mutta toistaiseksi niistä ei ole ollut ongelmaa.

Tykkään risuaidasta ihan hulluna. Se antaa luumulehdolle raamit, ja vielä kun risuaidan oikealla puolelle saadaan ensi viikolla kivimuurin korotus, niin jo alkaa olla luumulehdolla suojaa ja rajoja. Kiviympyrän keskellä oleva kirsikka selvisi sekin talvesta. Kirsikkaa jännitin eniten savisen maan takia. Mutta hyvin meni ja muutama kukkakin siihen on tulossa. Vastakkaisen puolen kiviympyrästä puuttuu kirsikka, on ostoslistalla.

Luumulehdon keskiympyrässä kasvava ruusuomena on istutettu kaksi vuotta sitten. Vielä se ei kuki, mutta sen ympärillä olevat tulppaanit ovat heränneet kukkaan. Ja minä onneton todellakin olen hukannut osan tulppaanien tiedoista. Onneksi sentään on tämä blogi, löysin kuvia viime syksyn tulpaaniostoksistani ja sieltä selvisi muutaman lajikeen nimi. Mutta osa on silti hukassa. Tässä kukkii vihreäpunaraidallinen tulipa virichic ja tuntematon kaverinsa.

Mukavaa viikonloppua ja onnittelut opintonsa päättäneille!

Taas yksi löytö

Punainen puutarhakalusto ja keinu olivat jo sellainen löytö netistä etten ikinä olisi voinut uskoa että samalla viikolla eteen tulee toinen juttu mitä onkin etsitty jo jonkin aikaa. Meillä on ollut kasvimaan kyljessä kaksi kompostikehikkoa. Toiseen on laitettu rikkaruohot ja toiseen kasvimaalta tuleva jäte ja talosta sisältä tuleva vihannesjäte. Avoja kun ovat niin ruuantähteet yms. ovat menneet sekajätteeseen. Olen koko kevään metsästänyt käytettyä ja erittäin kohtuuhintaista kompostoria. Ja nyt minulla on sellainen.

 Tosin kompostori on käyttämätön, ihan paketistaan se tuohon kasattiin vaikka maksettiin siitä käytetyn hinta. Ihana kun joku myy itselleen tarpeettoman reilun edullisesti pois.

Kompostorin viereen kaivoin karjakeittiön aarteista ison vanhan emalikattilan kuiviketta varten. Kuivikkeet kävin kaapimassa liiterin pohjalta. Kuivikelapioksi löysin lasten vanhan lapion josta on varsi katkennut. Ei kannata ikinä heittää mitään pois. Tämän ostoksen jälkeen ei edes niitä ruuantähteitä. Kompostoinnin aloittaminen tuli maksamaan 30e. Ei paha kun tämän jälkeen voin ilmoittaa jäteyhtiölle että tuplataan sekajätteen hakuväli.

Arboretumin päivitys

Ennen tervaleppärivistöä on arboretumiin tullut muutakin uutta. Perennoja tänne ei ole tarkoitus istuttaa laajemmalti, ainokainen perennapaikka on entisen roskanpolttopaikan tilalla. Siihen piti laittaa taimet vasta ensi kesänä, mutta kuinkas kävi. En malttanut ja nyt sitten saan harrastaa ahkeraa kitkemistä kesän mittaan.

 Retki Mustilaan tuotti liudan uutta istutettavaa. Tässä koristeomenapuu malus "marjatta", näitä ostin kaksi, toinen sai kodin mansikkamaan vierestä. Arboretumissa "marjatan" ympärille on kasvamassa erilaisia perennoja. Kuvassa mm. keltainen tiikerililja, lehtoängelmä ja kanadanvuokko.

 Lumipalloheiden ja happomarjan väliseltä pätkältä otin pois nurmikon ja toin tilalle multaa. Keskelle istutin punavaahteran jonka pitäisi kukkia punaisin kukin keväisin. Lisäksi laiton japaninruusukvittenin ja siskolta siirretyn piskuisen juhannusruusun taimen. Juhannusruusua olen toivonut siskolta lisää, arboretumiin on tarkoitus laittaa paljon perinteisiä ruusuja.

 Lumipalloheisi on istutettu kaksi vuotta sitten ja nyt näyttää tekevän ensimmäiset kukat. Tulppaanit "Antoinette" kukkivat jo toista kertaa ja jopa sivusipulein.

 Ilokseni viime syksynä istutettu purppuratuomi kukkii jo nyt! Ja kukkia on paljon.

Huomenna tulee kaivinkonekuski katsomaan mitä hommia meillä on tehtävänä ja antaa hinta- ja aikatauluarvion. Toivottavasti pääsisi töihin jo ensi viikolla, lista on nimittäin pitkä ja minä malttamaton.

Seuraava aitaprojekti

Alunperin suunnittelin arboretumin ja naapurin pellon väliin kuusiaitaa. Kuusiaidan koin kuitenkin liian työteliääksi enkä luottanut itseeni että olisin osannut leikata kuusia oikein. Toiseksi luin, että paras keino tuulta vastaan olisikin lehtipuuaidanne eikä tiheä kuusiaita. Niinpä vaihdoin suunnitelman lennossa. Nyt tuohon rajamaalle tulee tervaleppäaidanne.

 Miksi tervaleppää? Siksi, että tervaleppä sietää erinomaisesti savimaata ja märkää. Sitä voi leikata muotoon ja se kasvaa nopeasti. Lisäksi tervaleppä on perinteinen suomalainen puu. Ja on kaunis. Niin monta hyvää syytä, että valinta oli helppo. Eikä olleet muuten kalliit taimet, hinta euron kappale ja löytyivät vieläpä tästä ihan läheltä Taimitapion tarhalta.

 Tähän lepät tulevat. Aurausmerkit on laitettu tontin rajan merkiksi ja kuten näkyy, on pelto pikkasen levinnyt meidän puolelle. Eipä se ole meitä haitannut, mutta nyt aidanne istutetaan rajalinjan mukaisesti noin metrin päähän rajasta.

Pelto on jonkinverran alempana kuin nurmimaa. Siksi emme pääse istuttamaan aidannetta heti. Täyttömaata tuohon pitää siirtää navetan takaa ja luulen että sen saa hoitaa konevoimat. On turhan monta kottikärryllistä ensin kaivettavaksi ja sitten paikoilleen kuljetettavaksi. Ja kone on jokatapauksessa tulossa tontille tekemään mm. kivimuureja. Ehkä meillä on uusi aidanne jo parin viikon päästä.

Syntymäpäiväsankaritar

Ihan meinasi unohtua! Meillä oli eilen kahdet syntymäpäivät, yhden pojan, ja yhden nuoren kissaneitosen joka täytti tasan yhden vuoden.

 Niin nopeasti se aika menee, että Iineksen viimeisistä pennuista on jo vuosi. Alma, kissaperheen prinsessa sai syntymäpäivälahjaksi ihan oman rasian broilerinjauhelihaa. Ystävällisenä tyttönä tarjosi muillekin eikä itse ahnehtinut kaikkea.

 Tässä on vähän odoteltu Alman ensimmäistä kiimaa. Viikonlopuna se jysähti päälle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja niinhän siinä kävi, että jo sunnuntaina oli sulhaskandidaatti pihassa.

"Rapsuta ny ees vähän, tosta leuan alta, jookos?"

Saa nyt sitten Almakin tehdä ainakin yhden pentueen. Niistä olisikin heti kaksi pentua varattuna. Hyvässä kodissa kasvatetuille maatiaispennuille näkyy olevan kysyntää. Iineksen kaikki pennut saivat loistokodin, osasta pentuja saan edelleen uutisia ja kuvia. Miten mukavalta tuntuukaan joka kerta kun sähköposti tai puhelin kilahtaa sellaisen viestin merkiksi.

Aurinko auttaa

Olen odotellut tulppaanien kukintaa jo tovin. Kylmä ja märkä on saanut kukkavarret esiin ja varret nupuille, mutta muuta ei ole tapahtunut ennen paria viime päivää. Nyt on mitä ihastella.

 Kivijalan viereiset tulppaanit on komeassa kukassa. Etualalla olevat on istutettu 2013. Ilmeisesti tykkäävät paikastaan sillä näihin on tullut jo pari kukkaa lisääkin. Takimmaiset punaiset ovat jonkinasteinen mysteeri. En löydä mistään niiden pakkausta ja olen ihan varma että kaikkien viime vuonna istutettujen sipulikukkien tiedot on tallessa. Ei tulppaanit kuitenkaan itsestään puutarhaani ilmesty.

Entäs sitten nämä edustuspenkin tulppaanit. Ne muuten on istutettu kanamunakennoon. Mutta kirjanpitoni mukaan nämä pitäisi olla nimeltään "Elegant Lady". Ei kyllä ihan vastaa sitä mitä pitäisi olla. Joko pussissa on ollut vääriä sipuleita tai jotain muuta outoa on tapahtunut matkan varrella.

 "Toronto"-tulppaanit eivät petä. Nämä kukkivat jo ainakin kolmatta kevättä ja ovat aika kiva väri keltaisten narsissien kanssa.

Lopuksi ähkypinkkipläjäys hyasintteja. "Pink Pearl" ei pettänyt odotuksia vaan loistaa Türin penkissä pinkissä mekossaan naapuripitäjään saakka.

Muutama tulppaanilajike on vielä kukkimatta, saapa nähdä ovatko sitä mitä luvattiin. Ainakin Türista tuodut "Rococo" Papukaijatulppaanit on sitä mitä pitää, ne on ostettu ja istutettu kukkivina. Lopuista olen tämän kokemuksen jälkeen vähän epäileväisin mielin.

Vaikka pieleen olisi mennytkin, on tarkoitus istuttaa syksyllä lisää tulppaaneja. Nyt kun niitä olen pari vuotta laittanut, olen oppinut missä menestyvät ja missä ei. Parhaat paikat on talon kivijalan vieressä ja kuivissa paikoissa puiden alla. Joten niihin sipuleita ja toiveita pitkäaikaisista ilostuttajista.

Heräteostos

Nyt tuli tehtyä suuremman luokan heräteostos. Ihan rehellinen jos olen, niin oli tälle tarvekin, kaupanpäälliselle ei niinkään, mutta kyllä sekin meille kelpasi. Paremmin kuin hyvin, se on ollut semmoinen meidän haave.

Alkuviikosta selasin netistä myytäviä mansikantaimia. Päijät-Hämeessä niitä ei ole ollut kohtuuhintaan joten laajensin hakua lähiseuduille. Löysin mansikoitakin, mutta toinen herkku tuli eteen niin yllättäen ja sellaiseen hintaan, että miettimiseen ei ollut aikaa sekuntiakaan. Ostopäätös tehtiin  heti, ja kuin ihmeen kaupalla kalusto oli vapaana. Ilmoitus oli ehtinyt olla netissä parikymmentä minuuttia.

 Eilen haettiin täydellinen puutarhalusto uuteen kotiinsa. Myyjä harmitteli kulunutta maalipintaa, mutta meille se on juuri täydellinen. Punaisen sävykin just se oikea.

 Piti stailata nuo kivet nurmikolta pois mutta unohtui. Kivet ovat viereisestä istutusalueesta jota laajensin yhdellä rusokirsikalla. Kunhan piiskataimi kasvaa, voidaan istua vuosien päästä kirsikkapuun katveessa punaisessa kalustossamme. Eiköhän tämä kalusto kestä sinne saakka.

Kalustokaupassa kaupan päälle tuli keinu. Tällaisesta olemme salaa haaveilleet. Ylisillä meillä on tuollainen istumaosa, mutta ei runkoa. Nyt on koko paketti ja jos tarkkaan katsot, näkyy keinun jalkojen alla alkuperäiset peltiset jalkasuojatkin jotka estävät rungon painumisen nurmikkoon.

Eilen illalla istuskelin keinussa saunan jälkeen ja ajattelin, että nyt talon edessä on jotain sellaista mitä olen koko ajan kaivannut. Oikeaa vanhanajan puutarhakalustoa. Keinussa vieressäni oleva Aatu-kissa oli samaa mieltä. Mummi ja kissa keinussa vanhan talon pihassa oli melkoisen idyllistä.

Iltapuuhaa

Huolimatta intohimosta puutarhaan, kitkemiseen ja kaikkeen muokkaamiseen, yhdestä puuhasta en pidä. Olen vältellyt sitä viime kesästä asti, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tein työn. Eikä siinä mennyt kuin yksi ilta.

 Muun puutarhan hedelmä- ja marjatarhasta erottavan perennapenkin kulkuväylä oli lievästi sanottuna ruohottunut. Muuten ihan ok homma, mutta mehitähtien uudelleen istutus ei ole ihan lempipuuhaani. Niitä kun ei voi kunnolla edes istuttaa, ja ne sadat pienet mehitähtivauvat, huh, ihan kamalia.

 Tässä toisen puolen mehitähdet ylöskaivamisen ja uudelleen istuttamisen jälkeen. Rikkaruohoja tuosta tuli vain puoli kottikärryllistä. Juolavehnää, nokkosen alkuja ja suikeroalpia. Suikeroalpi ei ollut periaatteessa ongelma, mutta otin kuitenkin kaikki pois. Jostain syystä meillä suikeroalpi pysyy kurissa. Lasten savityöt pääsivät karsittuna paikoilleen.

 Toisen puolen mehitähdet tässä. Noista tummanpunaisista tykkään tosi paljon, ovat vain vähän talvenarkoja ja lisääntyvät todella hitaasti.

 Kulkuväylän kivet olivat ajan mittaan painuneet, nostin nekin ylös ja lisäsin hiekkaa kivin alle. Korkeus on nyt millilleen oikea.

Iines saapui tarkistamaan työn lopputuloksen, on siitä kuulemma nyt parempi kävellä. Ja muuten huomattavasti helpompi kulkea täyden lastin kottikärryillä kun kivet eivät ole notkossa.

Ai niin, ne mehitähtivauvat. Ei niitä hullukaan jaksanut asetella, kippasin loput ronskisti mullan päälle, lähtevät kasvuun jos lähtevät.

Kaverukset

Ensin puumajaan hyppää Alma. Leikki voi alkaa.

 Täältähän näkee tosi hyvin, ihan selvästi pihakuusessa on tintin pesä.

 Mut jos mä käyn tähän piiloon pötköttämään, niin ihan varmana tuolla betonirenkaan päällä makaava Otto ei mua huomaa. Tää on mun apaja.

Äh, mistä sä näit että mä olen täällä? Et sä pullukka tänne ylös pääse, en usko.

Voi kuule napero, mä olen ketterä poika. Kaikki 7kg on lihasta, ite et saa jänistä kiinni, mäpä sain viime viikolla. Arvaa maistuko hyvälle.

 Mä sulle pullukat näytän!

Ja kun kerran kavereita ollaan, niin iso ja pieni käy yhdessä tähystelemään tirppoja, neljä silmää näkee paremmin kuin kaksi. Varmuudeksi kuitenkin eri puolille majaa, ei sitä sovi olla liian läheisiä.

Aina kannattaa siivota

Tein viime viikolla vajaan suursiivousta. Paljon rikkinäisiä leluja roskiin, kesälelut leikkeihin, ylimääräiset fillarit myyntiin, ja muuta sellaista. Yhdestä laatikosta löytyi edellisten asukkaiden jättämä aarre, vanha keilapallo. Minä löysin pallolle heti uusiokäyttöä.

 Pallosta tuli puutarhakoriste arboretumin suurelle kivelle. Pallon viereen siirsin toisaalta kiven päältä mehitähtiä. Pitäähän pallolla seuraa olla. Kiven kupeessa seurana on Türista tuotu Kiinansyreeni Syringa x chinensis "Saugeana".

 Pallo on vähän naarmuinen ja pölyinen, mutta ei kai se puutarhassa haittaa. Eka sade vie ainakin pölyt pois.

 On minulla toinenkin puutarhakoriste, tämä se vasta kaunokainen on. Ystävältä ostettu aikaisemmin keväällä. Lasisen pallon takia uskalsin laittaa perennapenkkiin nyt vasta.

Ei tätä ystävä turhaan kehunut, kun aurinko paistaa palloon, loistaa se kuin pieni aurinko. Ehkä se on taas yksi keski-iän merkki kun puutarhan koristaminen muutoinkin kuin kasvein alkaa kiinnostaa. Koristeita on vielä pari lisää etsimässä omaa paikkaansa.

Tunnistatko kasvin?

Onnistuin ostamaan Türista kasvin jota en tunnista. Minun piti kyllä kuvata myyjän kyltti jossa oli kasvin tiedot, mutta siinä tuli muuta sählinkia ja autuaasti unohdin kuvaamisen. Muistan vain sen, että kasvilla oli pitkä ja kamalan vaikea latinankielinen nimi.

 Tässä se olisi, mysteeritaimi Vironmaalta.

 Juurakkoa ja alaosaa.

 Nuppu, näitä on useita.

Lehdet ovat alapuoleltaan tuollaiset karvaiset. Tunnistatko mikä perenna tämä on?

38. Türi Lillelaat

Viime yönä palasin minulle kolmansilta Türin kukkamarkkinoilta. Aiemmilta kerroilta poiketen olin reissussa omalla autolla miehen ja ystävän kanssa. Ja olimme markkinoilla jo avajaispäivänä, hyvissä ajoin perjantaiaamuna. En tiedä kannattiko, mutta näin myynnissä ihan eri kasveja kun aikaisempina vuosina lauantaina.

Markkinoilta en ottanut kuvia, sää oli ihan mielettömän kylmä, ja välillä tihuutti vettä. Kädet oli aina kuin mahdollista takin suojassa. Kevät näytti olevan Virossakin myöhemmässä kuin edellisinä vuosina.

 Eräällä myyjällä oli myytävänä valtava määrä erilaisia Siperiankurjenmiekkoja. Kolme ostin vaikka en osaa sanoa näiden talvenkestävyydestä mitään. Myyjän mukaan kestäisivät. Maksoin näistä yhteensä 18e.

 Kalvaspikarililja oli pakko saada, kuten taustalla näkyvä keltainen tiikerililja. Tänä kesänä keltainen väri saa näköjään tulla meidänkin pihaan.

Kaksi erilaista lehtoängelmää ja nuokkulaukka. Näitä ei ollut listalla mutta sattuivat sopivasti kohdalle. Lehtoängelmän toin kaksi vuotta sitten valkoisena, nämä uudet ovat liiloja. 

 Jotain tuntematonta laukkaa, pieni esikko, tumma ruusujuuri, kerrottu lumikello ja viime kesänä kuivuuteen tapetun köynnöshatun tilalle uusi. Köynnösukonhatun kanssa kävi hassusti. Ostin niitä kaksi vaikka piti ostaa kirjava ukonhattu ja köynnösukonhattu. Ehkäpä ei haittaa, ja kirjavaakin ukonhattua löytyi. Kuvassa on myös kulleroa ja sen vieressä jotain tummaa jota en tunnista. Onko ehkä metsätyräkki?

 Tulppaaneihin en varsinaisesti sortunut, sillä ei ne meillä pärjää. Mutta metsätulppaaneja ostin taas kolme uutta, ne näyttäisivät viihtyvän. Enkä voinut vastustaa noin kauniin pinkkejä Persian Pearl tähtitulppaaneja. Narskuja ostin kolme värinsä takia.

Ja lukematon määrä muita taimia, pari syreeniä (kirjavalehtinen ja kiinansyreeni "saugeana"), pensasmustikka ja kanadanvuokkoa ainakin. Tuntuu paljolta, mutta ei niitä nyt ihan mahdottomasti ole. Alimman kuvan pusseissa on pari mielenkiintoista saksankurjenmiekkaa ja liljaa. Niihin sai nimilaput mukaan, joten saatan jopa tietää mitä huomenna istutan.

Ensi vuonna uudestaan, ihan ehdottomasti.