Narsissit talteen

Navetan takana on kasvanut sinne kuulumattomia narsisseja jo monta vuotta. Todennäköisesti ne on kipattu sinne jonkin kukkapenkin muokkauksen yhteydessä, osa jo ennen meitä. Jotkut hävisivät kun mies viime vuonna mylläsi navetan takusen kotiloiden takia. Loput pelastin kukkapenkkeihin istutettavaksi. Eipä anneta yhdenkään taimen tai sipulin mennä enää hukkaan.

 Operaation Pelasta Narskut myötä löysin talon takaa, metsiköstä yhden sipulin. Otin senkin talteen ja istutin vähän erikseen muista. Sitä en voi kuin arvella miten yksinäinen narsissin sipuli on talon taakse joutunut. Myyrät kuljetelleet vaiko siemenestä levinnyt. Leviääkö narsissi edes siemenestä? Vai onko talon takana joskus ollut kukkamaa, löytyihän sieltä ainut talon raparperikin.

Toinen omituisessa paikassa kasvanut narsissi löytyi entisen maakellarin kohdalta. Siinä niitä on saattanut joskus kasvaa, mutta ei meidän aikana eli ei ainakaan 10 vuoteen. Mistä lie ilmestynyt, oli pieni ja silti tehnyt sivusipulin. Kaikki narsissit laitoin tähän hevoskastanjan eteen. Väliin on laitettu kaksi pionia jos halpakaupan taimista nyt on mihinkään. Olivat tosi kuivat ja vähän epäilen tokkopa kasvavat. Pitäisi mennä valittamaan, mutta ei aina jaksa. Yksinäinen narsissi uuden ruusupuskan edessä on se talon takaa löytynyt yksilö.

12 sipulia siirsin ja vielä en edes käynyt nurmikolta esiintulevien sipuleiden kimppuun. Katsotaan saisiko nekin pelastettua. Viime vuonna pelastin kaksi narsissin sipulia syreenipusikosta. Nekin istutin hieman erikseen, sillä epäilen että ne voisivat olla vanhaakin kantaa koska kasvoivat niin syreeneiden keskellä. Toivon, että kukkisivat jo tänä vuonna. Lehdet ovat ainakin kasvaneet jo ihan kivan kokoisiksi.

Uusiksi meni

En minä sitten jättänytkään rohtosuopayrttiä paikallensa kasvamaan. Rohtosuopayrtin kukka on kaunis, mutta itse kasvi on jotenkin epäsiistin oloinen. Eikä sille tarvitse olla varattuna ihan niin suurta tilaa kuin mikä tähän saakka on ollut.

Joten, molemmat mansikkamaan laidalla sijaitsevat kukkapenkit menivät uusiksi. Kaivoin kaikki kasvit pois, muokkasin maan ja toin kottikärrykaupalla lisää maata navetan takaa. Vanhat kukkapenkit olivat huonosti tehdyt, uudet ovat kohopenkit ja maa-aines parempaa. Vaikka ei se mitään mustaa multaa ole, mutta ei ihan niin savista kuin vanha multa.

 Toiseen puoleen istutin keskelle lumipalloheiden. Etureunaan tuli kolmea eri iiristä. Lidlistä hankittua hollannin iiristä, keskelle sunnuntaina naapurikaupungista haettua iiristä ja oikeassa reunassa on eräältä entisöijältä saatua iiristä. Kaikki kolme pitäisi olla eri lajia ja eri väriä, keskellä ruskeaa iiristä, ja sen toisella puolella liilaa ja toisella sinikeltaista. Toisen puolen penkissä kasvaa akileijaa, jotain iiristä, narsisseja ja liljoja. Lisäksi siihen on tarkoitus istuttaa hillittykasvuinen omenapuu tai koristeomenapuu. Vielä on kamalan kaljua, mutta eiköhän elokuussa näytä toiselta.

 Rohtosuopayrtit pääsevät tähän toiseen kasvihuoneen edessä olevaan "laatikkoon". Ennen laatikossa kasvoi siperiankurjenmiekat, mutta ne siirtyivät talon eteen ja luumulehtoon viime vuonna. Maa pitää vielä myllätä ja täyttää laatikko mullalla. Ja kasvihuoneen edustan kunnostaminenkin on kesken. Viikonloppuna on tarkoitus saattaa nämä loppuun. Sekä mansikkamaa siihen pisteeseen, että uudet taimet voi hankkia ja istuttaa.

 Toisessa laatikossa kasvaa Arvilan alkuperäistä tummanpunaista pionia ja kerrottuja oransseja idänunikoita. Unikoita tuli tuohon muutama vuosi sitten muutama pionien mukana, ja nyt laatikko on niitä täynnä. Mikä ei haittaa, siinä vaiheessa kun unikko on kasvanut, on pioni vielä pieni. Ja kun pioni on iso, on unikko vaipunut jo lepoon.

 Tämä pieni yllätys tuli lumikellojen mukana toiselta puutarhanharrastajalta. Tänään huomasin sen kukkivan. Onko kaunokainen scilla?

Nyt on lonkissa sellainen olo, että tietää kaivaneensa ja kärränneensä multaa.

Haastetta harrastukseen

Koen olevani vielä täysin aloitteleva puutarhuri. Koko puutarha ja sen hoitaminen ja ylläpitäminen on yhden elämän mittainen haaste. No, elämässä pitää olla pienempiäkin haasteita. Kuten kasveja joiden menestymisestä ei ole mitään takeita edes kokeneemman käsissä.

Lidl vain on niin paha kasveineen näin keväällä jä syksyllä. Kun kerran edullisesti sai niin ostin muutaman pussin kokeiluun.

 Tältä hollankurjenmiekalta odotan selviämistä. Sille on tiedossa hyvä ja lämmin paikka missä ei ole vaaraa veden kerääntymisestä juuristoon. Ja 25 sipulissa on varaa huteihinkin. Voin vaikka laittaa puolet toiseen paikkaan.

 Sinipiikkiputkea olen ihaillut muiden blogeissa. Koitetaan nyt sitten itsekin. On hauskan näköinen kasvi.

 Entä nerine. Ihan kuulkaas neverhööd! Mutta väri on kuvassa niin mainio vaaleanpunainen, että otin tämän ihan yhden kesän iloksi jos ei talvea kestä.

Muut pussit ovat sinisarja, kaunopunahattu ja punatähkä. Seitsemän pakkausta maksoi vain n. 13 euroa. Loppuviikoksi suorastaan rukoilen sateetonta säätä. Olisi paljon vapaata ja aikaa möyriä puutarhassa ja tehdä istutuksia, mutta ei siitä mitään tule jos vettä tulee taivaan täydeltä. Ja toiseksi kotilot nauttivat sateista ja lähtevät liikkeelle. Viikonloppuna tuhosin ensimmäiset. Siinä toinen haaste kun yrittää pitää nilviäiset vain joutomailla poissa puutarhan puolelta.

Kirpparilta

Parin viikon kirpparipaikan takia on tullut kierrettyä kirpparilooseja ihan kunnolla. Ostokset on olleet melko vähäiset, alemman postauksen lautaset ja tänään ihan vähän jotain.

Kuten pieni pärekori vitosella.

 Kummitytölle Schleich-varsa. Hinta 1,50e.

 Uusimpia Viherpiha-lehtiä neljä kappalette, hinta yhteensä 2,60e. 

Ja pisteenä i:n päälle ruskea lasikulho salaattikulhoksi. Kulho on muuten aika samaa ruskean sävyä kuin pihasta löytynyt pieni malja. Kotimaiseksi lasiksi tunnistan, hintaa oli 1,50e. Mukava löytö siksikin, että juuri tuon kokoiselle kulholle on ollut tarvetta. Kulho on ihan virheetön, valkoiset mujut pohjassa on hintalapun jämät jotka eivät irronneet hellemmillä konsteilla. Tiskikone hoitaa loput.

Ulkona sataa vettä enkä lähtenyt silti Lahden Piha- ja Puutarhamessuille. Kun puutarhaan ei pääse voinkin heti lukea ostamani lehdet. Yhdessä niistä näkyi olevan vinkkiä juuri nyt puutarhassani akuuttiin asiaan. Siitä lisää ensi viikolla.

Sampo

Koko lapsuuden söin mummon luona mökillä kalasoppani hailakan vihreäkuvioisilta lautasilta. Ehkä siellä oli muutakin ruokana, vaikka mieleen on jäänyt vain kalakeitto ja ne lautaset. Kauppa-autolta saatiin sentään joka viikko jäätelöt ja banaanilimupullo. Se oli viikon kohokohta, venematka kauppa-autolle ja ostokset. Siihen aikaan lapsuudessani mökille eli äitini syntymäkotiin pääsi vain vesireittiä vaikka mantereella olikin.

Mutta ne lautaset, ne olivat Arabian Sampo-sarjaa. Kaunis ornamenttikuvio joka on aina viehättänyt minua. Tällä viikolla kirpparilta tuli vastaan kaksi sarjan soppalautasta eikä niillä ollut hintaa kuin yhteensä 3 euroa. Olipa edullista, sillä lautaset on oikein hyväkuntoiset. Kaupanpäälle tosin joutui ottamaan Sampojen laatikossa olleet muovilautaset ja keramiikkalautasen. Ensimmäiset vien kierrätykseen ja jälkimmäisistä tulee hyvä ruukunalunen kasvihuoneeseen.

 Ei minulla näille mitään käyttöä ole ja ruukunalusiksi en taida raaskia laittaa. Mutta kun halvalla sai ja olen heikkona nostalgiaan.

 Ja se ornamenttikuvio. Mikä muistuttaa hyvin paljon Arabian Ali-sarjan kuviota josta tykkään ihan hulluna. Alia minulla on paljon ja se on ihan arkikäytössä.

Vaikka kirpparikiertelyni on vähentynyt paljon aikapulan takia niin huomaan että yhä herkemmin tavara jää hyllyyn. Vaatekaappini on täynnä käyttökelpoista vaatetta, en tarvitse uusia. No tietysti jos jotain oikein kivaa tulee vastaan niin ostan, mutta mitään melkein kivaa en huoli. Sama astioiden ja sisustuksen kanssa. Sampo-lautaset taisi olla iso poikkeus, niille ei ole heti mitään tarvetta. Joskus niinkin.

Tätä et kyllä usko

Ei lottovoittoa (vaikka eipä haittaisi, talouden ainut auto on hajonneena korjaamolla), ei Ameriikan tädin perintöä tai muuta isossa mittakaavassa järisyttävää. On vain yksi oman maan kulho.

 Eilen illalla kaivelin autopaikan vierestä hyvää hiekkamultaa pois kivimuurin tieltä. Joku enne sai kaivelemaan vuorenkilven juurakoita käsin. Ja sitten sain käteeni palan lasia. Olin jo heittämässä palasta pois kun aivoni rekisteröivät, hei sehän on ehjä. Kiljahtelin riemusta siihen malliin, että mies tuli katsomaan mikä minulla on hätänä.

 No ei mikään hätänä, mutta löysin mullan seasta täysin ehjän pienen lasikulhon. Virheetön, ei säröjä, hädin tuskin edes naarmuja.

Ihan uskomaton juttu. Olemme elokuussa asustelleet tässä talossa 10 vuotta. Koko se aika kulhon kohdalle on kasattu talven lumet, siinä on laskettu pulkalla mäkeä päältä, on hypitty ja pompittu. Kulho on sen lisäksi kestänyt paukkupakkaset, kaikki vesisateet helteet ja muut sääilmiöt. Ja silti se oli säilynyt vuorenkilpien juurakoissa täysin ehjänä. En osaa sanoa kauanko kulho on maan uumenissa lojunut, mutta vähintään sen ajan mitä me olemme tässä majaa pitäneet.

Kulho on kaiken lisäksi kaunis ja vähän erikoinen. Siinä on todella matala jalusta millaista en ole koskaan nähnyt. En tunnista onko se vanhaa vai uudempaa tuotantoa, väri voisi viitata vanhempaan. Mitään merkintöjä valmistajasta siinä ei ole. Tunnistatko sinä kulhon?

Ei ihan aarre vintiltä, vaan kulho oman puutarhan tuotantoa. Melkoinen löytö ja tuuri että kaivoin juuri siitä kohtaa käsin.

Mansikkamaan uudistus

Talikko heilui eilen ja tänään ahkerasti mansikkamaalla. Ensin revin maasta pois kolme mansikkamuovia. Niiden kunnon tarkastettuani totesin, että pesun jälkeen muovit saavat mennä vielä toisetkin seitsemän vuotta. Muovien poiston jälkeen nyhdin pois kaikki mansikan taimet. Yhden kasvulaatikollisen verran säästin viime kesän rönsyjä, muut meni hävitykseen. Vaikka mansikkamme ovat olleet taudittomia, haluan uudistaa koko kannan. Eikä omia rönsyjä olisi ollut läheskään tarpeeksi.

 Kolmeen mansikkariviin menee vajaa 100 kpl taimia joten ihan kaupan hintaisiin minulla ei ole varaa. Toivottavasti löytyy jostain ylimääräisiä rönsyjä vähän edullisemmin. Edellisetkin mansikat olivat kotiviljelijän ylijäämiä, ne hain lehti-ilmoituksen perusteella.

 Mansikkamaan muokkaus tehtiin käsin etenkin näiden juurenpätkien takia. Savimaidemme ongelmallisin rikka on peltovalvatti. Sen juuret luikertelevat joka paikassa vahvoina kuin mitkä. Nyt talikon kanssa sain niitä kiitettävän määrän pois mansikkamaalta ja sen reunustoilta. Kone olisi vain pätkinyt juuret ja valvatin kasvu olisi ollut entistä pahempaa.

 Mansikkamaan lisäksi kasvimaalla tehdään muitakin muokkauksia. Kasvihuoneen edustan laatat otetaan pois ja tilalle laitetaan haketta jota saimme ison määrän. Laatat rikkoutuvat tosi helposti kottikärryjen kanssa sillä ovat melko ohuita lattialaattoja eivätkä ulkokäyttöön tarkoitettuja.

 Mansikkamaan toiselta puolelta menee kukkapenkit uusiksi jotta saan niistäkin peltovalvatin pois. Raparperit ja kivikasassa kasvava lipstikka saavat olla rauhassa, ne ovat aika rikattomia. Penkeistä tulee melkoinen määrä valkoisen ja punavalkoisen akileijan taimia. Taidan purkittaa ne ja tarjota eteenpäin vaikka taimivaihdossa. Kukkapenkkeihin on jo uudet suunnitelmat ja niihin ei kuulu kymmeniä akileijoja. Lipstikan ja vihreän kumpareen välissä kasvaa runsaana rohtosuopayrttiä. Se on tuossa muuten kiva, mutta tuppaa leviämään turhankin hanakasti mansikkamaan puolelle. Ehkä siedän sen jatkossakin.

Puuhaa riittää, mutta huomenna on todennäköisesti välipäivä puutarhatöistä. Mummin mussukka tulee yökylään ja silloin taitaa olla mummilla muuta puuhaa ihan riittävästi.

Jämämateriaaleista tyynyiksi

Puutarha huutaa maa-aineksen kärrääjää puoleensa, mutta välillä on tehtävä talon sisälläkin erinäisiä projekteja. Yksi niistä on salin puusohvan lopulliseen kuosiinsa saattaminen. Sain tällä viikolla vihdoin ja viimein tilattua siihen alimmaisen patjan. Patjoja tarvitaan kaksi koska mistään ei löytynyt helpolla 25cm paksua vaahtomuovia. Joten laitamme sohvaan 15cm ja 10cm paksuiset patjat. Paksumpi on jo paikoillaan ja sain eilen ommeltua siihen suojakankaankin. Toinen patja on tarkoitus hankkia Ikeasta kunhan ehdin sinne saakka.

 Patjojen päälle tulee virkattu viltti ja sen päälle tietysti tyynyjä. Niitä varten kaivoin kaapista esiin kaikki pitsit, pienet liinat ja pellavat ja muuta tarvittavat materiaalit. Näyttää siltä, että muuta ei tarvitse ostaa kuin sisustyynyt, on noita pitsinpätkiä jostain kumasta kertynyt iso laatikolinen. Mikä on tietysti tällaisessa kohtaa ihan mukavaa kun pitää ommella useampi tyynynpäällinen.

Yhden tyynyn tein liinasta jonka olen saanut miehen mummolta joku aika sitten. Hän kuuli, että minulle kelpaa riekaleiset ja ikitahraiset vanhat liinat. Leikkasin liinasta ehjät ja puhtaat kirjailut pois ja ompelin ne yhteen päälliseen. Näkyy kuvassa taustalla. Muut tyynyt koristuvat pienillä virkatuilla liinoilla ja pitseillä joita olen ostellut kirppareilta aina kun on tullut kohtuuhintaisia vastaan.

Kolme päällistä on valmiina, loput saan tehtyä kunhan Ikean poistonurkasta joskus kauan sitten hankittu värjäämätön pellava on kuivunut. En ollut muistanut kutistaa sitä heti ostamisen jälkeen. Ja sitten tietysti pitä ostaa sisustyynyt. Ehkä se nyt vaan on lähdettävä Ikeaan mahdollisimman pian.

Voittajat selvillä

Arvonta on suoritettu. Voittajat ovat nimimerkit S-MT, Vaahteran lehden Leena ja Actidinia. Onnittelut voittajille. Laitan siemenet postiin kunhan laitatte yhteystietonne sivupalkissa näkyvään sähköpostiini. Mielelläni olisin lähettänyt siemeniä kaikille, on aina yhtä suuri ilo laittaa hyvä kiertämään.

 Kuvat eivät liity varsinaisesti arvontaan, mitä nyt Alma toimi virallisena valvojana jaloissani kehräten. Sama virallinen valvoja hoiti työnsä hyvin kun virittelin suojanauhaa idänunikoiden suojaamiseksi pieniltä kengiltä. Nauha tarkistettiin joka suunnasta, kireys on tärkeää olla juuri oikeanlainen, sekä korkeus.

Idänunikoiden suojaamisen lisäksi nauha suojelee niitä pieniä kengänkäyttäjiä tuossa kasvavalta piikkipensaalta, happomarjalta. Suurin puska on edelleen pois kaivamatta ja siirtämättä. Kaksi pensasta siirsin joskus arboretumiin jossa ovat paljon paremmassa paikassa kuin tässä lasten leikkipaikan vieressä.

Idänunikotkin voisi siirtää tuosta pois, mutta en raaski kun kerran kasvavat noin hyvin koivujen varjossa. Ja kerrottakoot tässäkin kohtaa vinkki niiden siirtämiseen. Idänunikolla on pitkä paalujuuri joka ei yleensä tykkää yhtään siirtämisestä. Vaan kun juuren leikkaa palasiksi 3-5cm, ja laittaa palaset multaan, lähtee siitä kasvamaan uusi idänunikko. Itse olen näin siirtänyt unikkoa menestyksekkäästi.

Unikoista

Minulta on parikin kertaa kysytty miten saan unikot kasvamaan. Vastaus on aina sama, en tiedä.

 Nämä ihanat pioniunikon siemenet sain Sailalta *klik*. Ne ovat aina kasvaneet hyvin, syyksi epäilen, että ovat Sailalla jo tottuneet Suomen ilmastoon. Tai sitten ovat muuten vaan hyvää ja vahvaa kantaa. Toinen syy on aurinkoinen paikka. Omasta pihasta olen huomannut, että mitä enemmän unikko saa aurinkoa, sitä paremmin se kasvaa. Sailan unikkoa olen kokeillut useammassa paikassa ja paras kukinta on koko päivän auringossa.

 Maalajilla ei minun mielestä ole niin paljoa merkitystä kuin auringolla. Ehkä nyt ihan ei kannata savijankkoon suoraan istuttaa, mutta muutoin ei taida olla ihan niin väliä.

En minäkään aina onnistu. Olen varannut taas muutamia erilaisia unikoita joita aion kokeilla puutarhassani. Irish velvet- unikkoa ostin kaksi pussia ja toisen laitoin esikasvatukseen. On se kasvanut, mutta hentoa on. Odotan että pääsen jakamaan kasvuston kunhan saan ikkunalle tilaa. Muut pussit kylvän suoraan puutarhaan, ja niistä kasvaa mitä kasvaa. Sulkaunikkoa on useampi pussi, sitä samaa jota arvon huomenna. Sitä jäi vielä muutama pussi Lahden Kärkkäiselle hintaan 0,50e jos joku haluaa hakea pois. Siihen hintaan jo raaskii kokeilla reilummalla määrällä. Irish velvet-unikot ostin Tallinnasta ja muut ovat muistaakseni Terran valikoimista.

Huomenna arvotaan, vielä ehdit osallistua. Helpoiten se tapahtuu sivupalkin arvontakuvaa klikkaamalla.

Ongelma johon kaivataan apua

Vaivihkaa olen laiminlyönyt talon sisäänkäyntiä. Viime vuonna en saanut edes patoihin kesäkukkia hankituksi. Saatikka että olisin pitänyt hiekan kunnossa portaan edestä. Tosiasiassa tuo betoniporras inhottaa minua niin, että en halua tehdä paikalle mitään.

Mutta nyt päätin, tänä kesänä härkää sarvista ja nyt tehdään jo jotain eikä vain käännetä katsetta pois. Talon edusta ei ole talon arvoisessa kunnossa.

 Mutta mitä tälle sitten tekisi? Onko hyviä ideoita? Ongelmana tuossa on talvi ja lumi, sitä kolataan pois ja päälle. Padat voisin hyvillä mielin varastoon. Portaan vasemmalle sivulle myös kivetys. Kulkuväylälle parempi hiekka vai kivetys? Millainen kivi? Ehkä liuskekivi olisi luonnollisin. Tai noppakivi. Onko mitään perennaa mikä kestäisi sivuilla vai onko ihan tuhoon tuomittu ajatus? Kesäkukkia olen kamalan huono laittamaan ja hoitamaan, niillä tuon tietysti saisi aina kesäksi kivaksi.

Betoniporrasta ei valitettavasti vaihdeta. Se on niin iso möhkäle että pitäisi räjäyttää pois. Joten saa nyt olla muistuttamassa ajattelemattoman ihmisen virheestä. Miten kaunis tuossa olisi tilalle luonnonkivi astimena. Kuka keksii mitä tuolle ongelmalle tehdään?

edit. Pakko laittaa tähän kun niin moni ehdottaa betoniportaiden piilottamista. Eli ne ei ole ongelma emmekä ala tuhlaamaan niihin materiaalia ja aikaa, saavat olla betoniset. Ongelma on tuo pieni parin metrin kulkupätkä pihatieltä portaille ja sen reunusta. Niihin kaivataan päivitystä.

Pari pientä projektia

Puutarha uudistuu joka vuosi vaikka aina päättää että tänä vuonna ei mitään uutta. Näitä molempia pieniä juttua on suunniteltu jo pitkään. Arboretumin kupeessa on iso kivi jonka vieressä on pidetty roskienpolttopaikkaa. Nyt kun alue on siistiytynyt, olen halunnut siirtää polttopaikan muualle. Siirto tehtiin viime syksynä ja nyt oli vuorossa käydä polttopaikka läpi. Mylläsin kaiken lapiolla, vein naulat metallinkeräykseen ja tasoitin alueen.

 Tuo läjä missä on heinähanko pystyssä, on mullasta tullutta juurta ja juurakkoa. Polttopaikan ja ison kiven välissä oli pieni maapläntti joka sai kasvaa rikkaa valtoimenaan. Jotta rikoista päästään kokonaan eroon, katan alueen täksi kesäksi ja istutukset laitetaan vasta ensi vuonna. Kattaminen johtuu myös siitä, että budjetti sallii vain luumulehdon taimettamisen tälle vuodelle. Ja näin on vuosi aikaa suunnitella mitä kasveja tuohon tulee. Keskelle mietin jo jotain pientä puuta, vaikka koristeomenapuun, mutta en tiedä voiko sellaisen laittaa näin tuuliselle paikalle.

 Toinen projekti on talon edustan siistiminen. Tässä kasvoi kitukasvuista vuorenkilpeä. Jos se ei ole muutenkaan kaunis kasvi, niin kitukasvuisena vielä vähemmän. Ei oikein tykännyt päällensä kasatusta lumesta. Vuorenkilvet lähti eilen maailmalle ja minä olen kaivanut tästä maa-ainesta pois. Oikein passelia meidän savimaan kaveriksi kun sisältää humusta ja hiekkaa. Tilalle tulee kivipengerrys isoista luonnonkivistä jotka ovat kasvimaan vieressä odottamassa kuljetusta ja ladontaa muuriksi. Muurin koloihin haaveilen kivikkokasveista.

Muita mielessä muhivia tämän kesän juttuja on omenapuiden alustojen siistimiset, alppiruusun siirto ja pääoven edustan uudistus nyt ainakin. Lisäksi pitää uusia koko mansikkamaa, keksiä jotain kasveja mansikkamaan eteen ja uusia mansikkamaan viereiset kukkapenkit. Risuaitaakin on suunnitteilla jos vain saan miehen mukaan siihen.

Tätä puutarha-aikaa on niin odotettu koko talvi.

Kenelle kellot soivat?

Tällä hetkellä soivat sille ihanalle ihmisille joka myi minulle omasta lumikellotuppaastaan osan. Tai aika isonkin osan. Nettiin laitettu ostetaan-ilmoitus toimi heti. Eilen noudin taimet, maksoin niistä yhden kolikon ja heti kotiin päästyäni istutin kellot maahan, neljään eri kohtaan. Kyllä voi olla puutarhuri onnellinen pienestä asiasta.

 Tänään koin kuitenkin melkoisen yllätyksen. En ole muutamana päivään kiertänyt luumulehdossa koska olen ollut ihan varma, että kaikki sinne istutettu on mädäntynyt pois luumulehdon märkyyden takia. Onneksi uskaltauduin, sillä hortensian vieressä odotteli pieni yllätys. Viime kesän alelaarista poimitusta sipulipussista oli yksi lumikello hengissä ja kukki.

Pienihän tuo on, ja värinsä keltaisen kalvakka. Reppana on tuulen armoilla kylmässä savimaassa. Taidan viedä sille tänään tuulensuojaa, ja samalla turvemultaa ympärilleen lämmikkeeksi. Sieltä on nimittäin nousemassa muutama muukin lumikello esiin tämän kalvakan vieressä.

Nyt on pidettävä pieni pizzanmittainen tauko (mies kokkaa) ja sitten takaisin puutarhaan nauttimaan kunnon kevätsäästä.

Arvonta

Tällä kertaa jaossa puutarhaan liittyvää. Viime vuonna puutarhan siemeniä sai nopeudella, tällä kertaa saa arpaonni ratkaista kelle päätyvät sulkaunikon, pioniunikon ja punavalkoisen akileijan siemenet. Jaossa on kolme siemenpakettia, kaikissa yksi pussi sulkaunikoita, yksi pussi pioniunikoita omasta pihastani ja kahdessa on punavalkoisia akileijan siemeniä ja yhdessä valkoisia kerrottuja akileijan siemeniä. Akileijat myös omasta pihasta. Eli näin:

2 x sulkaunikko + pioniunikko + punavalkoinen akileija
1 x sulkaunikko + pioniunikko + valkoinen kerrottu akileija

 Tässä punavalkoinen akileija:

 Ja tässä pilvisen päivän kuva pioniunikoista:

Osallistua voi jättämällä kommentin tähän postaukseen, kaikilla on tasapuolisesti yksi arpa. Arvonta päättyy 17.4.2015 klo 18:00. Kaikki siihen mennessä jätetyt kommentit osallistuvat vaikka eivät heti päivity näkyviin.

Alkuja

Eilen ehdin taimitöiden lisäksi kiertää koko puutarhan läpi. Piti tutkia joka piippo ja alku mitä mullasta on paljastunut. Ja paljon niitä on tulossa. Kaikkia en tunnista, lajit mitä istutin on kyllä ylhäällä merkattuna, mutta paikat ei. Ne laitan ylös kunhan näen että päästään kukintaan saakka.

 Nämä taitavat olla joku laukka? Tässä on kolme alkua ja luumulehdon toisella puolella kolme. Taustalla tuoksukurjenpolvi.

 Ukonlaukka vai keisaripikarililja? Toinen jättialku näkyy kuvan vasemmassa laidassa. Luumulehdon toisella puolella samanlaiset alut. Symmetrisyys kesti talven.

 Narsisseja ja tulppaaneja luumulehdon keskiympyrässä. Toivottavasti myös kukkivat. Jostain luin, että sipulikukkia pitäisi alkaa tässä vaiheessa lannoittaa kunnolla hyvän kukinnan varmistamiseksi ensi kesänä. Taidan ainakin kokeilla.

 Siskon yli 70-vuotiaasta raparperikasvustosta otettu taimi on selvinnyt talvesta. Tämä on ihan älyttömän hyvää ja punaista raparperia.

 Vielä on märkää, oja alkaa olla kasvanut turhan umpeen. Jos tänä kesänä saadaan vihdoin ja viimein kaivinkone tontille, on yksi työ kaivaa kaikki puutarhan avo-ojat auki. Savimaa kuivuisi siten edes vähän joutuisammin.

Lämmön lupailusta huolimatta meillä oli eilen vielä tosi kylmä. Ei tuolla ollut yhtään toppatakki liikaa vaikka koko ajan oli liikkeessä. Loppuviikoksi soisin lämpenevän jotta puutarhatyöt edistyy.

Jatkoa kuusiaitaan

Köyhän naisen puutarha eteni taas pätkän. Kuusentaimet ei tietääkseni ole kalliita, mutta miksipä niitä ostamaan, kun omasta pihasta löytyy joka kevät rikkaruohona kymmeniä kuusen taimia. Tosin kovin pieniä, mutta silti käyttökelpoisia. Kuusirahat kun voi käyttää tärkeämpäänkin, kuten pioneihin ja hortensioihin.

Tontin pohjoislaidalla kasvaa iäkäs vapaasti kasvanut kuusiaita. Se on tehokas tuulisuoja. Aitaa on jatkettu pieni pätkä aikaisempina vuosina. Tänään jatkoin lisää 14 kukkapenkeistä löytyneen taimen verran.

 Kuusen taimien ympärille ei tietenkään ostettu kallista pahvisuojaa, saman asian ajaa kanamunakennon kansi tai talipallopaketin alusta. Alma toimi hyvänä apulaisena istutuksessa ja tarkisti ettei myyrät vaani aiemmin istutettuja taimia.

 Tämä maisema jää tulevan kuusiaidan taakse. Tuuli pääsee puhaltamaan vapaasti pitkältä matkalta pihaamme ja jäähdyttää sitä melkoisesti.

 Tässä taimi istutettuna, pahvilla ja sahajauholla suojattuna. Pahvi ja sahajauhot ovat maatuneet siinä vaiheessa kun kuusen taimi on jo niin iso että pärjää heiniä vastaan omin voimin. Minä tosin tallon heiniä taimien ympäriltä pari kertaa kesässä kun taimia on niin vähän. Kymmenen hehtaarin kuusimetsän kanssa olisi vähän toinen juttu.

Laskin, että pari samanlaista pätkää ja sitten kuusiaita on valmis. Siis 2-3 vuoden päästä. Tai sitten aloitetaan toinen rivi kuten vanhassakin aidassa on.