Alevinkki

Eilen kävin ostamassa tyttären pojalle pienet saappaat Stadiumista. Keltaisia oli kuulemma etsitty, niin sellaiset ostin. Koko ministi 22, taitaa olla jopa kasvuvaraa. Muistan, että tyttären ensimmäinen talvikenkä oli kokoa 18 ja sekin liian suuri. Tyttö oli jo vuoden vanhana pieni ja siro.

 Saappaat eivät kuitenkaan olleet se varsinainen alevinkki, eivät kehvelit olleet alennuksessa. Sen sijaan kaikki toppatakit ja haalarit olivat alennuksesssa. Alkuperäisestä hinnasta 75% pois.

 Ja se tarkoitti sitä, että samainen poikanen sai ensi talveksi haalarin, hintaa alle 30 euroa. Everestin ulkovaatteista minulla ei ole kokemusta muuta kuin hanskoista. Vuoden päästä kai kuullaan kuinka haalari on toiminut. Väreinä oli kuvan musta, sinisävyinen ja sellainen vähän marjapuuron punainen.

Toppa-alet oli voimassa vielä tämän päivän, lauantain ja sunnuntain. 

*tämä ei ollut maksettu mainos*

Salista

Vietetty aina yhtä mukava päivä ystävän kanssa kaupungilla. Ostettu pientä ja kivaa asua mummin mussukalle, syöty jumalaista kinuskiomenapiirakkaa ja suklaaunelmaa sekä hankittu pidempi kettinki eteisen valaisimeen. Taas voi vetää monta asiaa yli muistettavien listalta.

Kuvat alkuviikon siivouspäiviltä. Salissa jo keväisempää ilmettä, joululiinakin vihdoin ja viimein poissa ruokapöydältä.

 Pönttöuuni on talvisin joka päivä käytössä, patterit on päällä, mutta termostaatit on säädetty 10 asteeseen. Hyvin on tarettu leudon talven ansiosta.

 Alma hääräsi senkin päällä ja tipautti toisen kynttilänjalan alas. Kynttilät meni tietetysti poikki, en saanut aikaiseksi laittaa niitä takaisin. Kun pitää ensin kaivaa katkeamajämät koloistaan pois.

 Pieni punainen puinen tuoli on ostettu joskus kirpparilta. Tehty aivan kuin oikea tuoli.

Huomenna viimeinen varsinainen lomapäivä, ostin sitä ajatellen pari paketti hiivaa. Alkoi tehdä mieli leipoa pullaa, jos saisin kerrankin omat pojat kaveriksi leivontaan.

Tavoite saavutettu

Kelpaa mummin mussukan tulla tänään mummille talviloman viettoon, sali on siivottu ja kylpyhuone on pesty takanurkkaa myöten. Bonuksena sain aloitettua nuorempien poikien huoneen täyssiivouksen. Pojat ovat kasvaneet, ja huomaamatta jää leluja ja tavaroita käyttämättä. Työllä ei ole kiire, kunhan on valmista huhtikuulle jonne varasin pari viikkoa kirpparia.

 Ruskeat vanhat lasipurkit joissa säilytetään rasvat, hammastahnat ja muut kylppärissä tarvittavat, ovat vielä tiskikoneessa. Oikeasti kylppärissä ei ole näin tyhjää, tai tuubit tason reunalla.

 Vanhoja avaimia on kertynyt jo aikamoinen kokoelma vanhan ikkunan paikalle. Jokuselle on vielä tilaa.

Almasta ei oikein ollut siivousapulaiseksi. Paremmin kuulemma sujuu imuroitujen ja ulkona tampattujen sohvatyynyjen testaus. Olen samaa mieltä Alman kanssa, kyllä siisti koti on ihana.

Ohjelmavinkki puutarha-addikteille

Tähän aikaan vuodesta olisi aikaa tuijotella puutarhaohjelmia kaiket viikonloput. Ja kyllähän niitä katselisi jos niitä televisiosta tulisi. Jonkin ihmeellisen säännön mukaan ohjelmat alkavat pyöriä televisiossa vasta sitten, kun puutarha-addikti on siellä puutarhassaan. Ei kesällä ole aikaa puutarhaohjelmille, silloin kitketään, istutetaan ja kasvatetaan. Pahimpaan tuskaan on onneksi tullut tarjolle yksi ohjelma meille jotka eivät aina jaksa hakea netin kautta ohjelmia katsottavaksi.
                                             
Sunnuntaisin tulee Strömsön puutarha. Kanava on Yle Fem ja kellonaika 17:25. Jaksot näkyvät myös Yle Areenasta. Tosin kun ohjelmaa katsoo, tulee niin ikävä kesää, lämpöä ja aurinkoa.

 

Ei näihin kuviin enää onneksi ole pitkä aika. Alimman kuvan tunnelmiin on aikaa enää pari kuukautta, ja se menee nopeasti. Puutarhaikävää helpottamaan olin ajatellut istuttaa ensi viikolla ekat tomaatinsiemenet, kurkuille ja kesäkurpitsoille taitaa olla vielä liian aikaista.

Tapettia

Olen parina iltana yrittänyt löytää netistä sivustoja joilla myydään vanhoja, tai vanhaan tyyliin sopivia tapetteja. Joitakin olen löytänyt, pari ihan helmeä, sellaisia jotka on jaettava teillekin. En ole selvittänyt toimittavatko tapetteja Suomeen ja jos toimittavat, niin millä hinnalla. Toistaiseksi olen vain ihastellut.

Ihan ensimmäiseksi vanhempien valtakunnan remonttia ja tapetin etsintää varten hain ihanat  William Morrisin sivut. Sieltä valintani olisi tämä Pimpernel-tapetti. Tosin pidän tätä makuuni liian vihreänä. Muuten tapetin kuosi on täydellinen.

• 
  

Entäpä sitten niitä muita sivuja. Kakkosena toinen englantilainen, Bradbury. Katsokaa itse ja ihastukaa *klik*. Aivan ihania tapetteja, pitsiverhoja ja muita vanhaan sisustukseen sopivaa. Ja niin jotenkin perienglantilaista.

Kolmas, jopa ehkä suosikki on sivusto joka myy aitoja vanhoja tapetteja. Näissäkin kauniita, mutta ongelmana se, että suosikkitapettejani ei tietenkään ole tarpeeksi. Kuten tätä:

Ollapa paksu lompakko, ja rajaton määrä rahaa remonttiin. Mutta kun ei ole, niin etsitään edullista tapettia vanhaan tyyliin. Yksi vaihtoehto voisi olla tässä, hinta sellainen jonka vielä voisin maksaa. Kuosi aika sama kuin edellisessä. Tosin, tilaamassa en vielä ole. Haluan edelleen tapetin jossa on tumma tai paljon tummempi pohjaväri, kuten tuossa Morrisin Pimpernel-tapetissa.

Olen lomalla piipahtamassa Tallinnaan, jos tiedät sieltä paikan joka myy vastaavia tapetteja, niin saa vinkata, joko kommenttiin tai sähköpostiin. Itänaapurikin käy, tai länsinaapuri jos vaan tiedät liikkeen. Nyt käytetään kaikki oljenkorret hyväksi.

Siivouksesta

Auringon paiste on ihanaa ja suotavaa, mutta ikävästi se paljastaa kodista kaiken pinnoille kertyneen pölyn ja lian. Tuntuu, että pölyä on ihan älyttömästi. Aika luonnollista, onhan meillä neljä kissaa ja vieraileva koiruus Kaapo. On seitsemän tulisijaa jotka tuovat sisälle nokea vaikka kuinka siististi niitä poltamme. Klapeista tulee roskaa vaikka niitä kuinka kalistelisi liiterissä ennen sisään tuomista. On vaatteita, tekstiilejä ja muuta josta tulee nukkaa ja pölyä. Lapset jättää siisteyteen ihan omat jälkensä.

Olen viime aikoina vähän lipsunut viikkosiivouksista. Imurointia olen tehnyt, mutta pölyjen pyyhintää en. Lattioita on pakko pestä vaikka pakkopullaa se enemmän on. Tai on sitä koko siivoaminen. Kun tänään teet, on huomenna taas sama sotku ja lika. Joskus nyppii ja ärsyttää.

Tänään viimeistelin eilen aloittamani kodinhoitohuoneen suursiivouksen. Päätin, että aloitan jo nyt talon kevätsiivoukset. Huone per päivä aina arkivapaina. Ensi viikon lomalla teen kylpyhuoneen ja salin. Se on tavoitteeni vähimmäismäärä, enemmänkin saa tehdä jos innostusta riittää. Sali onkin aika hyrskyn myrskyn, mutta olkoot siivouspäivään saakka. Kynttilät saa lähteä kaappeihin odottamaan syksyä, punakirjailtu liina sää väistyä kesäkukkien tieltä.

 Lomalla saisi siten olla edes yksi päivä kunnon pakkasta. Miehen työ on kantaa salin villamatot lumeen tuulettumaan, viime talvena tätä ei päästy tekemään lumettomuuden takia. Tuuletusta kaipaa myös ne sohvatyynyt joita ei voi pestä. Oisipa mukava kantaa sohvatkin pihalle ja piiskata ne siellä oikein kunnolla pölyistä vapaaksi. Sisällä ei sellaista paukutusta viitsi tehdä.

Eilen käytin piiskaa entisöinnissäkin. Saliin tuleva puusohva on nyt ootrattu piiskaa ja vanhaa pensseliä apuna käyttäen. Ootrauksen tein kotikaljalla ja pigmenteillä, seuraavaksi pinta käsitellään vernissan ja tärpätin seoksella. Lopputulosta hiukan jännitän, pohjamaalin sävytys ei mennyt ihan niin kuin piti. Maalista tuli enemmän liila kuin ruskea, mutta sudin sen kuitenkin sohvaan. Sen takia ootrauksesta tuli ehkä hivenen liian peittävä. Jos lopputulos ei miellytä, teen sitten kaiken alusta uusiksi. Sellaista se joskus on näiden projektien kanssa.

Uusi suomalainen sananlasku

*sen minkä huonekasveissa häviää, kasvimaalla voittaa*

 Ei mennyt talvi ihan putkeen pelargonioitten kanssa. Viidestä on enää yksi hengissä. Toisaalta, selvinnyt pelakuu on minulle tärkein, viime keväänä ystävältä lahjaksi saatu. Ja siitä saan toivottavasti pistokkaan uutta kokoelmaa varten. Liikaa kastellut tai muista syystä henkestä heittäneet saa joutaa kompostin aineeksi.

Mutta on ikkunalaudalla aihetta iloonkin. Katkaisin muutama viikko sitten jonkinsortin araliasta ison oksan pois koska se kasvoi niin vinoon. Nyt huomasin, että oksantynkä on kasvattanut kaksi uutta alkua. Ja katkaistusta oksasta otetut pistokkaat ovat juurtuneet ruukkuihinsa koska ovat edelleen hengissä. Olen saanut aralian mummoltani jo ehkä 20 vuotta sitten. Sitkeästi se sinnittelee hengissä vaikka on aina ollut vähän muotopuoli ja huonosti kasvava. Mukava ja elävä muisto mummosta.

Parin viikon päästä saa huonekasvit väistyä ja tilalle talon ainoalle eteläikkunalle tulevat itämään tomaatit ja muut etukäteen kylvettävät siemenet. Niille sitten parempaa menestystä kuin pelakuilleni.

Koulutuksessa

Aamulla junaan, junasta bussiin ja Kirkkonummelle. Kaksi päivää koulutusta ja asiaa. Välissä kannu teetä ja omaa aikaa.

Melko harvinaista saada Suomessa tilattuaan teen,sitä eteensä kannussa. Oli muuten juuri sopivaa luksusta tähän hetkeen. Harmi etten saanut kuvaa kahvipöydän herkuista. Ne on aina asian ohella parasta kurssiantia ne syömiset. Nyt nautitaan, huomenna kotiin.

Vanhempien valtakunnan remontti

Tästä se nyt sitten kai lähtee, rautakaupasta löydetystä alennusmaalista. 10 litraa Betoluxia hintaan 40e. Niin halpaa, että perun sanani siitä ettei meillä enää maalata lattioita kyseisellä maalilla. Raha, ja yli satasen säästö ratkaisi. Väri harmaa niin kuin todennäköisesti olisi valittu myös ilman juuri tämän maalipöntön ostamista.

 Remonttisuunnitelmat on aika selvät päässäni, mutta paljon on vielä ratkaistavaakin. Minä niin haluaisin säästää tuon tumman sinisävyisen vanhan tapetin joka on huokolevyn alla. Värit ovat kohdallaan, samoin tummuus ja kuosi. Mutta kokonaisuutena emme vielä tiedä tapetin kuntoa. Sen näkee vasta kun purkaa huokolevyt pois. Ja miehen mielestä niitä ei tarvitse purkaa pois, tapetoidaan vaan uusi tapetti nykyisen ruskeankeltaisen päälle. No, tällekin ratkaisulle on perustelunsa.

 Perustelu näkyy tässä kuvassa. Sängynpäätyseinältä on poistettu ikkuna. Aukko pitää levyttää ja häivyttää. Mutta ei onnistu vanhalla tapetilla, sillä sitä ei ole nurkista löytynyt. Sama ongelma tulee viereisen seinän kanssa joka on tehty jälkikäteen. Seinän takana on kylpyhuone joka on lohkaistu vanhempien valtakunnasta. Jos vanha tapetti jätetään esiin, on peräti kolme seinämää jolla tätä tapettia ei ole. Mitä niille tehdään? Todennäköisesti ne pitää vain  maalata. Mutta minä en toisaalta tykkää yhtään, että osa seinistä on maalattuja, ja osa tapetoituja.

 Listojakin joudutaan uusimaan. Ikkunoiden alla olleet patterit olivat niin jättimäiset, että niiden paikoilleen mahtumiseksi on pitänyt louhia listoja. No, pikku juttu sanon minä. Vihreä muovimatto joutaa kaatopaikalle kuten sen alla oleva lastulevy. Lattialankut irrotetaan kuten muissakin huoneissa, ja kunnostetaan. Eriste joko vaihdetaan tai lisätään uutta. Jälkimmäinen onnistuu jos tukirakenteet on kunnossa. Sen tietää vasta kun lattia on avattu. Tulee joko huomattavan edulliseksi tai huomattavan kalliiksi. Toivon ensimmäistä. Jos huone tapetoidaan, tulee pelkkä tapetti maksamaan ihan hirveän pajon. Siksikin houkuttelee vanhan tapetin esiin kaivaminen. Selvää on, ettei tämän huoneen kanssa päästä muutaman satasen kustannuksella kuten eteisessä.

 Vaaleanpunaiselle katolle riittänee pesu ja maalaus. Tai katsotaan riittääkö pesu, miksi sitä maalaamaan hyvää pintaa vain siitä syystä ettei väri miellytä. Alkuperäisen tumman tapetin parina voisi olla aika kiva.

 Remontissa isona ongelmana on se, että huoneessa asutaan täyttä häkää. Ja siitä ongelmasta suurin, on tämä sänky. Sen saa kyllä purettua, mutta onpa iso homma purkaa, siirtää jonnekin varastoon, tuoda takaisin ja taas kasata. Ja järjestää jostain huushollin nurkasta nukkumatilaa perheen aikuisille. Ehdotin kyllä, että toinen meistä voi nukkua salin sohvalla ja toinen isännänhuoneen sohvalla. Kyllä nyt yksi kesä eri huoneissa menee, jotkut pariskunnat elävät puoli elämää niin. Ja joka tapauksessa tuo jättisänky on purettava pois remontin alta.

Entä aikataulu? En tiedä. Ehkä jo tänä vuonna, ehkä ensi vuonna. Minä toivon, että mahdollisimman pian, oikeastaan vois aloittaa vaikka ensi viikolla. Pitää kysyä remontin tekijältä josko hän olisi samaa mieltä. Palataan aiheeseen kun purkutyöt on aloitettu.

Appelsiinimarmeladia

Kaikkea sitä pitääkin kokeilla. Viime perjantaina bongasin lehdestä appelsiinimarmeladin ohjeen. Vaan kun en ollut nopea, ehti mies polttaa lehden ennen ohjeen talteenottoa. Googletin eri ohjeita, mutta yhtä mieleistä ei löytynyt. Oma variaatio onnistui kuitenkin ihan hyvin.

 Ostin kolmisen kiloa appelsiineja ja pari limettiä sekä marmeladisokeria. Ruokosokeria oli kaapissa valmiina. Kattilaan puristin limeteistä ja appelsiineista mehut ja kaapaisin sekaan puristimeen irronneet hedelmälihat. Ruokosokeria laitoin 2dl mikä oli puolet liikaa näin jälkikäteen sanottuna. Kuorta en raastanut sekaan, sillä en voi sietää marmeladissa niitä kuoripaloja. Puistattavia, sanon minä.

 Marmeladisokerin lisäsin vasta kiehuvaan liemeen ja keitin n. 10 minuuttia. Hetken levähdys, ja sitten liemi tölkkeihin. Talvisin jäähdytän tölkin lasikuistilla ennen jääkaappiin laittoa.

Ruokosokeri antaa marmeladille tuon tumman sävyn ja makuun ihan oman vivahduksen. Mutta, kuten sanottua, desi olisi riittänyt. Vaan luulen, ettei tuo syömättä jää. Omassa käytössä hupenee kevään mittaan jogurtin tai rahkan sekaan. Pakastimen mustikka- ja mansikkavarastot alkaa olla huolestuttavan tyhjät. Sama juttu joka kevät siitäkin huolimatta, että pakastin pursuaa syksyisin marjoja. Hankkisin mielelläni toisen pakastimen, mutta sille ei ole mitään järkevää paikkaa meillä. Estetiikka jyrää tässä kohtaa kaiken muun ohi.

Kokeilkaahan marmeladin tekoa, nyt on ainakin appelsiinit halpoja.

Eteisen valaisin

Uskon vahvasti siihen, että tietyt esineet tulevat vastaan ilman aktiivista etsintää. Siksi en etsi tulevaa kampauspöytääni etsimällä, kyllä se vielä löytyy ja tulee eteen sopivassa kohtaa. Eteisen valaisimen kanssa oli sama juttu. Välillä selasin netistä huutokauppa- ja torisivuja, kirppareilla kuljin silmät auki, ja ajattelin, että kyllä se kattolyhty jostain löytyy tai kohdalle sattuu.  Kesällä mies löysi kirpparilta vitosella Tynell:n valaisimen, ja mietimme sitäkin eteiseen. Mutta sopuun ei päästy, toinen halusi Tynell:n ja toinen säilyttää jo katossa olevan valaisimen. Annoimme kokoa valaisin asian olla.

Mutta lauantaina Se löytyi. Juuri sellainen kattolyhty josta olen unelmoinut, oikeastaan tämä oli jopa kauniimpi kuin uskalsin edes ajatella. On hiotut lasit, kaikki osat tallessa ja paikka kolmelle polttimolle. Ja se kaikkein tärkein, hinta varsin kohtuullinen verrattuna nettimarkkinoiden maksettuihin hintoihin. Ja valaisin tuli vastaan ihan sattuman ansiosta ihan kuin olisi odottanut juuri meidän eteiseen pääsyä.

 Meinasin kiljua riemusta kirpparilla vaikka piti näyttää ihan muuta. Sillä katsokaapa valaisimen kaaria, ja seinän yläosan koristemaalausta. Miten käyvät toisiinsa ja noudattelevat samaa teemaa.

 Valaisin on umpimessinkiä, painava kuin mikä. Korkeus on vielä huono, mutta joku on joskus vienyt ketjusta palaset jotta valaisin käy matalampaan huoneeseen. Eteisessä kun on korkeutta vanhaan tyyliin liki kolme metriä niin tarvitaan lisää ketjua. Sen jo selvitin, että uusia messinkilenkkejä saa hankittua kohtuuhintaan. Tarve on lisätä pituutta parisenkymmentä senttiä. Kunhan ketjua on jatkettu, otan valaisimesta lisää kuvia.

Jos valaisimeen voi rakastua, niin minä rakastuin tähän. Patinaakin juuri niin kuin pitää, en pyyhkinyt kuin paksun pölykerroksen pois ja jätin kiillottamiset väliin. Kyllä kannatti odottaa.

Papan kamu

Saimme taas naperon, mummin mussukan yökylään. Tällä kertaa talon eteinen oli kiehtovin huone, sen läpi kuljettiin monet kerran, ja lopulta uskaltauduttiin kiipeämään vintin portaisiin.

 Portailta löytyi aarre, papan suojalasit. Niitä piti heti sovittaa, jos vaikka töihin joutuu, ajoihan pappa lauantaina pitkän aikaa traktorilla. Apulaista saattais tarvita tuumi pieni.

 Hei pappa. Lähdetääks töihin?

Mummin ja papan mielestä aarre on tuo jolla on lasit kädessä.

*sydän*

Laiskimukset, ylös!

Herranen aika kun tämä talo on täynnä laiskoja katteja. Kaksi urospuolista viettää kaiken aikansa teinipojan huoneessa, vain kylkeä kääntäen ja välillä ulos pissalle raahautuen. Ainut mikä saa aikaan virtaa on jääkaapin ovi ja kinkkupaketti. Emo ja poikasensa, Alma ja Iines ovat valloittaneet salin.

Kuule, älä viitti tulla häiritsemään. Etkö näe, että tässä on menossa tärkeä jokapäiväinen toimenpide, vatsakarvojen tuuletus. Mene pois ilmavirran tieltä.

 Hmmmm, makoisa myyräpaisti, talitiainen, metsähiiri, orava vai myyrä... Ihmisen mielestä niitä voisi metsästää myös oikeasti, eikä vain unessa!

Tälle päivälle on myös tärkeitäkin uutisia. Linnut ovat palanneet lintulaudalle! Tänään on nähty tiaiset ja harmaapäätikka. Vanhin lapsi vanheni taas vuoden. Ja mummin mussukka on tulossa yökylään, saavat vanhempansa vähän vanhenemisvapaata.

Missä on linnut?

Olen ihmetellyt vajaan viikon verran lintujen katoamista lintulaudalta. Ei näy käpytikkaa, ei harmaapäätikkaa, ei tiaisia, eikä muitakaan vakiovieraita. Missä ovat?

 Linnut hävisivät samaan aikaan runsaan lumen tulon kanssa. Mietin voiko se syy saada linnut pysymään poissa. Ruokaa niille on kuitenkin tarjolla entiseen tapaan. On talipötköä ja -palloa, siemeniä ja pähkinöitä.

 Putsailin ruokintapaikalta lumia pois, mutta eilen ja tänään tilanne on sama, vain pari hassua sirkkua siellä on syömässä. Minä alan jo huolestua, onko kaikki tirpat kuolleet metsään?

Miten teillä muilla jotka ruokitte lintuja?

Possut pois

Possunpunainen sohva vietiin heti tammikuussa entisöintikurssille. Siellä sohva sai kuivua ja lämmetä rauhassa viikon verran, ja sitten aloitin työni sen kanssa. Jatkoin siitä mihin jäin omassa autotallissa, eli maalinpoistoa kuumailmapuhaltimella. Kolosten rapsuttelua raapalla, ja hiomista hiekkapaperilla.

 Possunpunaista on vielä vähän muistona sohvan sisäosissa ja sinne saa jäädäkin uuden maalikerroksen alle. Pinkki on niin vahvassa, että sitä on turha poistaa koska sohva joka tapauksessa maalataan.

 Kannen tilalle tulee pari patjaa jolloin tästä tulee samalla myös vierassänky, ei tosin kellekään kaksimetriselle vieraalle. Keskenkasvuiset mahtuu kuitenkin hyvin.

Sohvan pintakäsittelyn päätin tänään. Koska sohvassa on ollut tuon ruskean sävyn päällä ootraus ennen lukuisia uudempia maalikerroksia, tulee sohvasta jatkossakin ootrattu. Ikinä en ole ootrausta tehnyt, mutta kurssi on juuri tätä varten, aina voi oppia uutta. Ootrauksesta tulee hyvin tumma, lähes musta. Kuvioita en vielä tiedä, todennäköisesti jotain talonpoikaista, ei mitään mahonkijäljitelmää. Sen verran opin ootrauksesta jo tänään, että ensi kerralle tarvitsen mukaan pohjamaalin. Ootraus tehdään sen päälle kotikaljalla. Viimeinen kerros on lakkaus tai jokin perinteisempi käsittely.

En malta odottaa ensi tiistaita jolloin pääsen jo pohjamaalia tekemään, siitä viikko ja pääsen kokeilemaan ootraamista. Talviloma tuo pienen tauon, mutta se hyödynnetään kuivumiseen.

Oikeakätisen äidin kauhu

Tätä hetkeä olen pelännyt, panikoinut ja piinaavasti odottanut keskimmäisen pojan koulu-uralla. Se ensimmäinen neule. Ei siinä mitään, osaanhan minä neuloa, luoda silmukkaa ja tehdä sen kantapäänkin. Mutta.

En osaa neuloa vasenkätisesti, ei ole hajuakaan siitä miten se tehdään, vasenkätisesti. Poika on vasenkätinen, yhtä paljon kun äitinsä oikeakätinen. Omat haasteensa tuo hienomotoriikan ja hahmottamisen ongelmat, sen vasenkätisyyden lisäksi.

Viikko sitten tuli ohje neuloa 10 senttiä työtä. Tänään saatii aikaiseksi muutama rivi, itkun, tärinän ja hikoilevien sormien avulla. Milloin silmukat kiristi, milloin tippuivat löysyyttään pois. Auttaa vähän, että minä löysin homman punaisen langan, ja tajusin miten neulotaan vasenkätisesti. Ja tajuaa nyt poikakin. Mutta kun motoriikka ei vielä riitä, vaikeaa on.

Mielessä on käynyt onko tässä mitään järkeä. Onko tätä nyt ihan pakko vääntää? Mitä lapseni tästä oppii? Kärsivällisyyttä? Kehittyykö hienomotoriikka? Onko tästä mitään hyötyä hänen tulevaisuutensa kannalta. Neulojaa hänestä ei koskaan tule, ei minkäänlaisen kädentyön taitajaa. Hänen vahvuutensa on muualla. Onneksi koulussa riittää ymmärrystä eikä pojan tarvitse sentään lapasia tehdä, kunhan tutustuu puikkohin, lankaan ja silmukoihin. Tänään vain tuntui, että sekin on liikaa vaadittu. Ei kaikkien tarvitse osata kaikkea, ei etenkään 11-vuotiaan erityisoppilaan. Tämän kun opetussuunnitelma muistasi, myös uusiutuessaan 2016.