maanantai 30. kesäkuuta 2014

Pentukuvia

Täällä neljä viisiviikkoista vauhtivarvasta kasvaa ihan hirmuisesti. Kaikki maistelevat jo kiinteää ruokaa, tytöt ovat suorastaan ahmatteja. Hiekkalaatikolla käydään ihan kuin isot kissat ja reviirikin on laajentunut jo tuvan ovelle saakka.

Emo on vielä kuitenkin emo, ja kun outo kamera tuodaan lähelle, on sitä parempi kurkkia oman emon turvallisen olan yli.
 Yleensä uteliaisuus vie voiton, ja kohta ollaan nuuskimassa nenu kiinni linssissä. Tämä lurppakorvainen typykkä varattiin heti puskaradion kautta, lirppana hoikkeliini on kyllä suloinen kuin mikä.
 Oranssit veljekset on luonteeltaan aivan vastakohdat. Toinen villi menijä, ja toinen rauhallinen ihmettelijä.
 Vuoden söpöyspalkinnon saaja on valittu. Siksipä nimensäkin on Söpö.
Kello alkaa olla puoli yhdeksän ja se tarkoittaa pentujen elämässä iltariehujen aikaa. Taidan osallistua leikkiin parin lankapallon kanssa.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Erävoitto pölystä

Laiska ihminen keksii kaikenlaista jotta selviäisi työssään vähemmällä. Samaa ihmistä voi kutsua myös fiksuksi, kun näkee vähän vaivaa jotta säästää selkäänsä ja saa työt sujumaan. Eteisen lattian pölyeristeista on poissa kaksikolmasosaa lähestulkoot ilman irtopölyä.
 Eteisessä eriste kaivetaan lapiolla muovilaatikkoon. Laatikon päällä on putki josta roskalavalta pelastettu kanavapuhallin imee irtopölyt pihalle. Putki on kiinnitetty peiliovesta poistetun ikkunan tilalle laitettuun vaneriin jotta ovet voi pitää kiinni eristeen poistamisen ajan.
 Puhallin näkyykin tuossa alla nostettuna yöksi sateensuojaan. Mutta jatketaan muovilaatikoiden matkaa. Eteisestä lootat päätyvät liukumäen kautta peräkärryyn. Peräkärry kuskataan joutomaalle ja laatikot kipataan pusikkoon. Ja taas alusta, tyhjät laatikot eteiseen ja ahkeraa lapiointia. Ja käsistään kätevän miehen ansioista lähes pölyttömästi itse alipaineistetun eteisen takia.
 Sillä aikaa kun mies ahkeroi eteisessä, tein minä töitä luumulehdon aidanteen kimpussa. Kaivoin kuopat 14 koivulle ja parille kymmenelle isotuomipihlajalle. Niistä pitäisi syntyä muutamassa vuodessa suoja pellolta puhaltavia tuulia vastaan. Aidanteen alusen katoin eteisen lattiasta tulevalla eristeellä, sain hiekka-saviseoksen heti hyötykäyttöön. Koivun taimet on omasta pihasta ja isotuomipihlajat ystävältä. Niinpä aidanne ei maksanut kuin lannoitteen ja kalkin hinnan.
Luumulehdon nurmikko on iloisen vihreä, mutta vielä vähän harva. Seuraava projekti alkaa olla luumupuiden hankinta. Onhan se hullua, että minulla on luumulehto, mutta ei luumupuita.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Pioni ja kysymyksiä pinaatista

Pionin bowl of beaty kolmesta nupusta ensimmäinen on auennut. Kuvat puhukoot puolestaan.
 Nimensä veroinen kaunotar.
 Ja sitten se pinaatti. Kuinka pitkään pinaatista voi kerätä satoa? Tekeekö tämän näköinen enää yläosaan lehtiä? Onko kukinta jo liian pitkällä vai onko se edes alkanut? Onko aika kaivaa pinaatit kompostiin matojen lounaaksi?
Uutta pinaattia on jo kasvamassa, mutta hidasta on itäminen kylmän takia. Näköjään kannattaa laittaa uudet siemenet maahan parin viikon välein niin saa satoa tauotta.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Omenapuiden taivutus

Hedelmätarhan puolelle tuli ennen juhannusta uusia pihakoristeita. Esteettisiä, kauniita ja koristeellisia. Pussukoilla on kuitenkin tarkoitus. Ne taivuttavat omenapuiden oksat toivottuun asentoon eli vaakatasoon. Yhden puun kanssa haastoin itseni, ja lähdin taivuttamaan myös latvaa. Tarkoitus on kasvattaa koko puu vaakatasoon latvusta myöten.
 Pussit on tavallisia kaupan hedelmäpusseja. Painona pusseissa on 1-2 kiveä riippuen siitä kuinka paksua oksaa taivutetaan. Ohjeiden mukaan taivuttaa voi vain n. lyijykynän paksuista oksaa, mutta ainakin Pirja-lajikkeesta olen taivutellut paksumpiakin oksia onnistuneesti.
 Mielenkiintoista nähdä miten onnistun tämän latvan taivutuksen kanssa. Yritin löytää netistä siihen ohjeita, mutta aika heikosti oli kuvien kanssa. Sitten vain päätin, että minä teen näin, sanoi ohjeet mitä tahansa. Otan täyden vastuun niin onnistuneesta kuin epäonnistuneestakin lopputuloksesta.
Pirjaa olen taivuttanut muinakin vuosina, ja silloin kävi niin, että intoutui tekemään taivuttamisen myötä kunnolla hedelmää. Toivottavasti Huvitus ja Kanelit saa saman innostuksen ensi kesänä. Täksi kesäksi eivät tehneet yhtään hedelmää.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kurkistus lattialankkujen alle

Eilen alkoi tositoimet ja eteisen lattialankut lähtivät odottamaan kunnostusta. Kunnostettavaa on, ötökän reikiä oli melko paljon ja osa lankuista on päistään ihan haperoa. Kunhan ehditään tarkemmin tutkia selviää missä laajuudessa lankut voidaan laittaa takaisin paikoilleen. Vanhaa sienikasvustoakin löytyi, mutta kaikki vauriot oli onneksi jo kauan sitten tapahtuneita.

Ensimmäinen 4,5 metrin pituinen lankku on irti. Tästä jouduimme sahaamaan tapit poikki, muissa säilyivät ehjinä. Puolipanelien seinällä säilyttäminen aiheittaa pientä korjaamisen tarvetta muualla, mutta mieluummin panelit kuin kolme puutappia ehjinä.
 Sientä ja ötökän syömää. Pienesti masentava näky, mutta ei pahasti. Tämä on jo viides huone jonka lattia avataan, niin olemme jo oppineet että vauriot on onneksi yleensä pintapuolisia. Hetki moottorisahan kanssa, ja lankkujen alapinnat ovat kuin uudet.
 Tuo kaikki ruskea aines on ötököiden lankuista syömää puuta. Se vasta pölyävää onkin. Eteinen onkin nyt täysin suljettu muusta talosta teipeillä ja muoveilla jotta hienojakoinen pöly ei leviä.
 Kolme tuvan puolesta lattialankkua oli pakko jättää nostamatta sillä vintille vievät portaat on rakennettu niiden päälle. Eteisessä ei ole muista huoneista poiketen kelluvaa lankkulattiaa vaan lankut on naulattu rakenteisin meneviin tukihirsiin kiinni. Hirret näkyy näissä kahdessa kuvassa. Osa tulee tarvitsemaan korjausta, mutta kokonaan niitä ei voi poistaa eikä todennäköisesti edes tarvitse.
Tänään alkaa se pahin osuus, eristeiden poisto. Tähän asti homman on hoitanut imuauto, mutta nyt tehdään remppaa niin pienellä budjetilla, että eristeet saa poistua käsivoimin. Ja minulla kävi jopa pieni kömmi asian suhteen. Ajattelin, että eteinenhän on niin pieni huone, että äkkiä sen eristeet on heivattu pihalle. Mies palautti maan pinnalle ja sanoi, että rouvaseni, siinä on samanverran neliöitä kuin kammareissa. Ups, niin muuten onkin, siis aika tasan 12. Eli lapioitavaa riittää. Saa tulla apuun!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Tukea

Onnettomat punaiset vadelmani ovat saaneet elintaipaleellaan tähän juhannukseen saakka vain henkistä tukea. Viime vuonna pääsi jopa satoa pilalle kun vatun varret lakosivat tuen puutteessa maahan saakka. Nyt ilmeisesti muistutuin tekijää asiasta riittävän usein ja vadelmat saivat kunnon tuet vihdoin ja viimein.
 Tukipuiden maahan tulevat osat on hiilletty jotta kestäisivät kosteassa mullassa paremmin. Naruna on jotain mitä lie oranssia jota löytyi omista varastoista.
 Juuri ennen juhannusta sain pensasmustikat siirrettyä marjatarhan puolelle. Tässä keltaisten vadelmien edustalla kasvoi ennen kolme kitukasvuista mustaherukkaa, mutta ne saivat lähtöpassit. Kasvoivat vain lamoten ja tekivät marjaa tosi kehnosti. Marjapensaiden poiston jälkeen lisäsin savimaahan hiekkaa ja tuvan lattian eristeitä, mujua liiterin pohjasta sekä päälle kasan vanhoja haisevia heiniä navetan ylisiltä. Kasa sai painua viikon ja muutaman kovan sateen verran. Sitten laitoin päälle ohuesti sanomalehteä, kolme lavakaulusta ja niihin hapanta multaa. Multaan mustikat ja katteeksi purua. Viimeinen laatikko loistaa mustana, sillä siitä puuttuu vielä mustikat. Ne kun ajattelin ostaa vasta alennusmyynneistä.
 Lavakaulukset todennäköisesti poistetaan jossain vaiheessa, mutta nyt multa pysyy hyvin kasassa niiden avulla. Mustikat saa rauhassa kasvaa suuremmiksi pensaiksi. Tosi pieniähän nämä minun taimeni ovat, kaikki on tuotu Türin kukkamarkkinoilta muutamalla eurolla. Kolmanteen laatikkoon haluan suomalaisia pensasmustikoita silläkin ajatuksella että pölytys onnistuu eri lajikkeilla paremmin.
Säästä olisi kai turha mainita mitään, mutta mainitsen silti. Taitaa olla jo ties kuinka monennes päivä peräkkäin kun sataa vettä ja asteita on alle kymmenen. Alkaa vähän jo tympäistä ettei ulos voi mennä kuin sade- tai toppavaatteissa. Juhannuspäivän grillauskin meni niin, että mies grillasi ruuat toppatakki päällä sadesuojan alla. Kasvihuoneessa ja kasvimaalla minulla on tunne, että kaikkien vihannesten kasvu on ikänkuin jäissä kylmän takia. Seuravaksi pelkään homeita jos veden tulo ei lopu. Enpä voi sanoa nauttineeni tämän kesäkuun säistä.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Tyhjää ja avaraa

Kun katselen näitä tyhjennetyn eteisen kuvia, alan miettiä pitäisikö eteinen jättää näin. Kolmen sekunnin päästä iskee realiteetit ja todellisuus päälle. Lapsiperheen eteinen ei ole koskaan näin tyhjä, ei remontoimattomana eikä remontoituna. Se on fakta. Nyt alamme kuitenkin päästä pikkuhiljaa jyvälle siitä mitä eteisessä tehdään. Vintin portaat on joskus peitetty tuolla kuvan yläosan pömpelillä. Saisikohan sen purettua ja otettua kauniit portaat kokonaan esiin? Pömpelissä on jopa alkuperäinen tapetti tallessa. Pömpelin alla on säilytyskomero mikä ehdottomasti jätetään. Ja koska komero pömpeleineen on rakennettu suoraan lankkulattian päälle, puretaan lattia vain osin pois eristeen lisäämisen/vaihdon ajaksi.
 Lattialankut ehdottomasti säästetään ja laitetaan takaisin paikoilleen. Vasta sen jälkeen tiedämme onko ne maalattava uusiksi, riippuen kolhujen määrästä. Alkuperäiset seinäpanelit on varmaan annettava olla paikoillaan. Niitä tuskin saa irroitettua ehjinä. Ne vaan ovat niin paksussa maalissa että edes osa maalista pitäisi saada poistettua. Toisaalta niiden vihertävän harmaa sävy on minusta kiva.
 Vanha kolmen metrin korkeudessa oleva panelikatto on hyvässä kunnossa. Saattaa olla, että sille riittää pelkkä pesu. Kaikki sähköt tehdään uusiksi. Katolle laitetaan eristeeksi selluvillaa, tällä hetkellä sieltä puuttuu eriste lähes tyystin!
 Vanha pinkopahvi on yllättävän hyvässä kunnossa muutamaa repeämää lukuunottamatta. Uuden tapetin se vaatii, ja ainakin aluksi yritämme poistaa pinkopahvin tapetteineen niin, että pinkopahvin saa takaisin joko hirteen tai huokolevyyn kiinnitettynä. Vanha pinkopahvi on poistettava jotta näemme hirsien kunnon sen takaa. Myös sen takia, että pahvin takana on joko vintiltä vajunutta mujua, tai sitten hirsistä tullutta mujua.
 Ja koska eteinen on ihan oikeasti käytössä eteisenä, ei se tule olemaan remontin jälkeen näin ihanan avara ja väljä. Eteiseen on tulossa iso vanha vaatekaappi, jommalle kummalle puolelle ruskeita ovia. En ole vielä mitannut kumpaan mahtuu. Yhdelle seinälle tulee entisöimäni vanha tappinaulakko. Jos hyvin käy, on eteisen kalusteet siinä, ehkä pari jakkaraa lisäksi. Ja joku naulakko laukuille. Ja joku paikka sateenvarjoille. Eli se siitä vähäisestä kalustuksesta.
Tämä ennen eteisessä ollut kaappi on tulossa myyntiin. Ulkoapäin se on maalattu valkoiseksi. Noissa keskiosan koloissa on neljä laatikkoa, ne vain jäivät vielä laittamatta paikoilleen. Mutta jos kaappi kiinnostaa niin, tiedusteluja lisäkuvista ja mitoista voi laittaa sähköpostiini joka on sivupalkissa. Hintapyyntö kaapilla on 150e.
Kuvien laadusta näkee miten pimeä eteisemme on. Sitä pitää vielä miettiä miten saisimme sinne lisää luonnon valoa.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Kontaten

Mummin mussukka täytti tämän kuun alussa puoli vuotta. Tuon ensimmäisen lapsenlapsen kasvu ja kehitys on ollut ihan yhtä hurjaa kuin äidillään. Pari viikkoa sitten pieni vipeltäjä oppi konttaamaan. Siitä avautui täysin uusi maailma jossa mummilaakin katsotaan ihan uusin silmin. Tuvan nurkat on käyty tänään kaikki läpi, eilen yritettiin ylittää kynnystä, mutta se oli vielä liian vaikeaa.
 Pöydän alta se vasta löytyikin kiinnostavia asioita, kuten murusia. Kun pinsettiotekin on jo hallussa oli niitä kiva yrittää poimia suuhun. Mummi oli kuitenkin tarkkana ja tällä kertaa murut päätyivät roskiin.
Konttaavaa lasta oli täysin mahdotonta kuvata. Kamera kiinnosti niin, että heti kun otin kuvakojeen esille, kiihdytti mussukka vauhdin suoraan kameraa kohti. Omaa kameraa ei pienelle saatu, mutta mummilan romuvarastoista kaiveltiin kotiinviemiseksi oma kaukosäädin. Se joka lapsen unelmalelu.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Mummin juhannus

Nautinnollista juhannusta! Minulla seurana sisko, puolet siskon lapsista ja mummin mussukka. Puutarhatöitäkin on ehditty tehdä, sekä nautittu hyvästä ruuasta. Juhannusruusujen paras kukinta on jo ohi, mutta kuvat säästin juhannukseksi.


Nyt nauttimaan pienen seurasta!

torstai 19. kesäkuuta 2014

Luumulehdosta

Jos joku asia on puutarhassa ikuista, niin ainakin kasvien siirtely. Vasta muutama viikko sitten laitoin pensasmustikat luumulehdon kasvulaatikoihin, ja jo aloin siirtää niitä marjatarhan puolelle. Luumulehdon laatikoista tuleekin vain yksikerroksiset ja niihin laitetaan yksivuotista kasvamaan, kuten pinaattia ja salaattia.

Muuten koko paikka on saanut olla ihan rauhassa. Tänä vuonna siirretyt siperiankurjenmiekat kukkii komeasti, ja kohta on kukassa rohtoraunioyrtti.
 Toivottavasti viihtyvät uudella kasvupaikalla, vähän savinen maa tässä kohtaa on.
 Keskellä kasvaville kirsikkapuille on tapahtunut jotain mystistä. Kumpikin on ilmeisimmin kuollut, enkä tiedä mihin. Ei pitäisi olla kuivuudestakaan riesaa tänä vuonna. Ja istutuskuoppien maa parannettiin ennen istuttamista, joten ihan savijankossakaan eivät ole. Joten uusiksi menee kirsikat.
 Türista tuotu mysteerilaukka "narsissilehtinen laukka" kukkii ihan kohta. Nuppuja on kaksi, ja varjelen niitä kuin pientä lasta jotta saan nähdä mitä tuli hankittua.
 Tuoksukurjenpolvikin heltyi kukkimaan muutamalla kukalla. Ja olen huomannut mistä kasvi on saanut nimensä. Tuoksuu melkoisen voimakkaasti, vaikka tavallinenkaan kurjenpolvi ei ole mikään tuoksuton.
Mustikoiden muutosta laitan kuvia kunhan koko operaatio on valmis. Juhannuksesta en vielä tiedä mitä jaksan tehdä, aamulla herätessä kurkku oli kuin hiekkapaperia höystettynä kaktuspiikeillä eikä päivän mittaan ole yhtään helpottanut, päinvastoin. Lihaksia kolottaa ja olo on muutenkin kipeä. Ja juuri kun puutarhassa pilkahtaa aurinko ja celsiukset ovat kivunneet mittarissa yli kymmenen.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Toisen romu on toisen aarre

Tiedetään, ei roskalavoilta saisi ottaa jätteitä. Mutta kun.
 Lammasverkolle on aina tarvetta. Kaksi iso rullaa täysin ehjää verkkoa. Jos ei lampaille, niin istutusten jänissuojaksi ainakin kelpaa.
 Kaksi vanhaa ämpäriä, molemmissa ehjät pohjat. Iso sinkkivati jossa pohja jo vähän repaleinen, mutta aina vain parempi, ei jää vesi seisomaan jos vatiin istuttaa jotain.
Vanha silitysrauta on hieno, miten joku on raaskinut heittää pois. Vielä kun liotin rautaa vuorokauden sirtuunahappovedessä, tuli siitä kuin uusi. Kaikki ruoste lähti pois.
Raudasta puuttuu puinen kahva metallikahvan ympäriltä, mutta roskalavalöydöksi kelpaa näinkin.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Uusi ruusu

Jaahas, puutarhaharrastajan pihassa on taas uusi ruusu. Ja ruusuja kun ei pitänyt tulla yhtään sen äidin syntymäkodista tuodun lisäksi. Nyt on juhannusruusu, neilikkaruusu, luultavasti orjanruusu ja luultavasti hansaruusu. Uusin on luultavasti morsionruusu "juhannusmorsian". Ihan tästä omalta kylältä.
Näin kaunis ruusu, enhän minä voinut vastustaa kiusausta saada se omakseni.
 Kasvupaikallaan tämä oli kuitenkin pienempi kuin mitä morsionruusun koosta sanotaan. Pensas oli matala, ja kukat vain 3-4cm halkaisijaltaan. Ulkonäkö on kyllä erehdyttävästi morsionruusun. Voisikohan huono kasvupaikka tehdä kitukasvuisuutta?
 Ruusu pääsi arboretumiin keltakoivun kaveriksi. Koivun viereen uskalsin laittaa, sillä koivu on vielä ruusuakin pienempi taimi ja tarvitsee suojaa. Sitkeä paikallisruusu luultavammin on kasvattanut itsensä suuren suureksi sitten kun koivukin on iso ja jaksaa kasvaa koivun kanssa.
 Lopuksi vielä tunnistamista helpottava kuva nupusta, lehdistä ja piikeistä. Morsion vai joku muu?
Onko tämä nyt sitten jo ruusuihin hurahtamisen puolella?

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Legoland Saksa

Netin ihmeellisestä maailmasta opin tänä keväänä, että Legoland löytyy myös Saksasta. Ja kun sattui vielä tuuria siinäkin, että sijaitsee lähellä siskoni asuinpaikkaa oli kesän reissu lukkoonlyöty. Pojille on luvattu jo monta vuotta että ensi kesänä pääsette Legolandiin, nyt oli se ensi kesä.

Matkavaihtoehtoja vähän selviteltyäni, totesimme että menemme lentäen + vuokraamme periltä auton. Laivamatka Saksaan olisi kestänyt reilun vuorokauden ja siihen päälle yhteen suuntaan yli 800km ajamista. Hintaakin laivamatkalla oli enemmän kuin auton vuokralla ja lentojen hinnalla. Matkan varasin vasta maaliskuussa, mutta lennoissa oli silti vielä varaa. Edullisin lento ilman välilaskuja olisi ollut lauantaina Lufthansalla, mutta lauantai ei käynyt meille sukukokouksen takia. Seuraavaksi edullisin oli Finnair jonka aikataulutkin kävivät meille paremmin. Viiden hengen lentoliput maksoivat n. 900 euroa. Edullisemminkin olisi siis selvitty välilaskulla ja päivää vaihtamalla.

Hotellin varasimme netistä, kuten lennot ja auton. Myös Legolandin päivälippu olisi kannattanut ostaa etukäteen netin kautta, mutta emme olleet ihan varmoja päivästä jolloin sinne menemme. Säätila vaikutti sillä Saksaan oli luvattu sateita ja ukkosta. Nyt maksoimme perhelipusta (5 henkeä) 186 euroa + pysäköinnistä 6 euroa. Netin kautta lippu olisi ollut n. 157 euroa. Edullisimmillaan lippu on koulujen työaikoina. Meidän lomaviikolla myös Baijerissa oli kouluista lomaa, joten se näkyi heti korkeampina lippuhintoina. Juhannuksen jälkeen olisi ollut edullisinta kun Saksalla ollaan taas kouluissa.
 Me menimme Legolandiin heti aamupäivästä, kuten oli päättänyt muutama muukin. Kannattavinta olisi ollut mennä vasta puolen päivän jälkeen jolloin olisimme säästyneet suuremmilta ruuhkilta. Toisaalta ei ruuhkat mahdottomia olleet kun ajattelen vaikka Särkänniemen laitejonoja. Legolandissa yllättikin se, miten paikka oli huvipuistomainen. Kaikenlaisia laitteita ja vekottimia oli paljon ja niihin pääsi sisäänpääsyn hinnalla. Suurin osa laitteista oli yli 120cm lapsille mikä sopi meille. Keskimmäinen poika keskittyi niihin, ja nuorin poika legoihin.
 Koska päivä oli erittäin kuuma (+34) oli meillä mukana repullinen juotavaa ja omat eväät. Paikanpäältäkin sai ruokaa ja juomaa, hinnat oli minusta ohimennen vilkaistuna melkein Suomen hinnoissa. Puistossa emme syöneet muuta kuin jäätelöt ja niiden hintaa en enää tarkasti muista, kohtuullista kuitenkin. Puolenpäivän jälkeen ei ruokapaikoissa ollut ruuhkaa, ja muutenkin näytti että todella monella perheellä oli omat eväät mukana.
 Vessoja Legolandissa oli runsaasti, yhteenkään ei ollut jonoa ja kaikki olivat siistejä. Alue oli muutenkin siisti, roskiksia löytyi joka nurkasta. Kartan sai myös englannninkielisenä.
 Legon omassa teemapuistossa kun oltiin, löytyi sieltä myös legomyymälöitä. Kaikissa legot oli turistihinnoissa, myös siinä tehdasmyymälässä jossa sai ostaa irtopaloja joka kappale- tai kilohinnalla palasta riippuen. Myös hahmoja sai kasata itse, yhden hinta oli 1,99e tai 6kpl 10e. Kuopus valitsi muutaman tarvikkeen ja parisataa grammaa sekalaisia legoja joilla leikittiin innoissaan jo hotellilla.
 Legoista rakennetut miniatyyrikaupungit, lentokentät ja satamat olivat hienoja. Kaikissa oli liikkuvia osia, kuten autoja ja laivoja. Niitä sai myös ohjata, tai painaa nappia jolla sai esim. lentokoneen toimimaan. Yksityiskohtia oli niin paljon, että emme tainneet jaksaa jokaista katsoa. Oma lukunsa oli kaikki mahdolliset Star Wars legot omana alueenaan.
Tanskan Legolandissa en ole koskaan käynyt, joten en osaa verrata Saksan puistoa siihen, mutta omalla kokemuksella sanoisin että Saksa kannattaa pitää hyvänä vaihtoehtona Tanskalle. Mitään erityistä negatiivista sanottavaa ei ole. Paikkaan oli helppo löytää, kaikki toimi, legot olisivat toki voineet olla edullisempia, mutta koskapa turistipaikoissa edullista olisi.