Tavoite: huomiseksi

Otin heti aamusta itselleni urakan, kodinhoitohuoneen kaappien tyhjennyksen ja uudelleen täytön vähemmällä tavaralla. Sillä 6-7 vuodessa näihin on kertynyt kaikenlaista tavaraa jota en oikeasti tarvitse. Kuva ei kerro kaikkea, hyllyjä on kolme lisää kuvasta poiketen. On askartelutarvikkeita, kankaita, vanua ja ties mitä tarkkaan hamstrattua.

 Eikä se jää ekaan kuvaan. Kaapin vasemmalla puolella on toinen kaappi, viereistä suurempi. Tämä on kuin pieni vaatehuone, syö itseensä kaiken varapatjojen ja joulukoristeiden väliltä.

 On mummon virkkaamaa verhoa, kirpparilöytöjä, vanhoja lakanoita värjäykseen ja vanhoja Aku Ankkoja.

Tavoite on saada huomenna sunnuntaina homma valmiiksi. Tänään puuhan keskeytti kirpparipaikan tyhjennys. Kirjat oli tällä kertaa kaupan, vein 7 laatikkoa ja toin 4 takaisin. Niistä jätin yhden ja loput vien kierrätyskeskukseen. Ei käynyt kauppa kirjojen osalta kovin hyvin, mutta olen silti tyytyväinen, paikkamaksu tuli katettua ja muutama roponen kilahti rahapussiin. Huhtikuussa uudestaan, siihen mennessä on tavoitteena käydä läpi lähes koko talo. Kaikki ylimääräinen kylmästi pois vaikka se välillä tuntuukin pahalta minunlaiselta hamsterilta. Kaappien siivouksen ohessa lienee syytä opetella hankkimaan entistäkin vähemmän. Ei sekään mikään huono juttu.

Yksi pieni

Türista viime vuoden toukokuussa tuotu piskuinen jouluruusu on vankistunut jo kummasti. Nuppuja jaksoi kantaa jo viime vuonna, mutta tämän vuoden nupussa on ihan eri ryhti kuin viimeksi. Ja onpa niitä yksi enemmänkin kuin viime vuonna.

 Kukkimaan tämä ei kyllä tainnut ehtiä, mutta nuputkin on kauniita muuten niin ruskean maaston keskellä. Haravoin tuohon aiemmin syksyllä terijoensalavan lehtiä suojaksi, vielä pitäisi napata lähikuusesta pari havua jos sattuu pakkanen saapumaan näille seuduille.

Seuraavan kerran kun Türiin pääsen, voisi olla hankintavuorossa punainen jouluruusu tämän vaalean kaveriksi. Eikä toukokuuhun ole enää kuin kuutisen kuukautta. Menisipä talvi nopeasti ja vähälumisesti, toivon minä.

Oma moka

Viime viikolla sataneet lumet paljasti karun tilanteen niiden taimien kanssa joita en suojannut verkoilla. Jänikset olivat kiertäneet koko puutarhan järjestelmällisesti läpi. Oli loikittu taimelta taimelle. Verkotetut oli ehjinä ja rauhassa, mutta muut, täysi katastrofi. Oli käyty syömässä, napostelemassa ja herkuttelemassa taimet oksineen parempiin suihin. Osaa oli vain maisteltu, mutta esimerkiksi mongolianvaahterasta oli syöty kaikki oksatapit pois. No, peiliin voin katsoa ja vain itseäni syyttää. Mitäs en suojannut. Nyt on suojattu mm. luumulehdossa tilapäisesti kasvava lehmus. Jos tuosta nyt enää lehmusta saa aikaiseksi.

 Nälkäisiä olivat olleet kun jopa purppuratuomi oli kelvannut nakerteluun! Sitä en edes ajatellut suojata kun eihän jänikset tuomea popsi. Niinpä vaan popsivat, ainakin tätä tummaa kaunotarta kelpaa syödä.

Nyt viisastuin vahingosta ja olen napsinut lammasverkkorullasta pätkiä ja tehnyt suojia kaikkien mahdollisten taimien ympärille. Muutama minikokoinen tammi on vielä ilman kun niiden kanssa luotin lumen suojaavaan voimaan, mutta eihän täällä enää mitään lunta ole. Puutarhurin työt ei näköjään lopu edes talven tuloon.

Karjalast

Minä en ole oikein jouluverho, joulumatto tai joululakanaihminen. Mutta joululiinat laitan mielelläni pöytiin muista vuodenajoista poikkeamaan. Jouluun sopivia eli punaisia tai sillä koristeltuja liinoja minulla on ollut vähän. Uusia en tapani mukaan halua, eikä vastaan ole tullut sopivaa käytettyä ja vanhaa.

Nämä liinat ovat karjalasta, tarkkaan en tiedä mistä, mutta olivat käärittyinä Imatralle tilattuun Helsingin sanomiin vuodelta 1954. Eli jostain siltä seudulta lienee lähtöisin. Tämän saliin tulleen liinan kertoo internet olevan etupistokirjontaa. Tyyli on sama kuin käspaikoissa, mutta tämä ei taida olla käspaikka? Liina on kirjailtu molemmista päistä peilikuvaksi, mutta on aika lyhyt.

 Kirjonnan nimeä en tiedä, ilmeisesti käspaikkojen kirjonnoilla on aina jokin symbolinen merkitys. Kiinnostus ainakin heräsi, ja kun seuraavan kerran käyn kirjastossa täytyy yrittää löytää asiasta enemmän tietoa.

 Etupistokirjonta on samanlaista kankaan molemmilta puolilta, nurjaa puolta ei ole. Tässä liinassa nurjan erottaa vain pellavan saumasta, ja siitä, että toinen puoli kirjonnasta on haalistunut auringossa. Minä laitoin esille sen haalistumattoman puolen.

 Toinen liina on sekin kaunis, mutta ei niin jouluinen. Laitoin kuitenkin senkin esille pesun ja silityksen jälkeen. Liina on kirjottu puuvillakankaalle, ja niin uskomattoman hienolla työllä, että sellaista näkee harvoin.

 Kolmas liina on, kotikutoiselle pellavalle tehty kuten salinkin liina. Tässäkin on punaiset kirjonnat, ja se saa olla jouluna tuvassa. Tosin voi olla, että se pitää kertaalleen pestä ennen joulua. Tuppaa nuo ruokapöydän liinat jostain syystä likaantumaan.

 Juuri sopivan kokoinen ruokapöydän kaunistus.

Että tulihan niitä liinoja vastaan kun kärsivällisesti odotti.

Erityisen iloinen olen ekojen kuvien etupistokirjotusta liinasta. Mitään sellaista minulla ei ole ennen ollut vanhojen liinojen kokoelmissani.

Kuinka hankalaa voi olla maton ostaminen?

Alusta alkaen olen tiennyt, että kun eteisen kunnostus on pulkassa, hankitaan sinne punainen villamatto. Iso ja muhkea, kirjava, kuviot itämaiseen tyyliin. Siis ihan helppo juttu eikä mitään mahdottomia vaatimuksia. Kirppareilta ei mattoa tullut vastaan, joten keskitin etsintäni netin myyntipalstoille. Lupaavia ehdokkaita tuli tasaisesti, opin, että pitää olla nopea jos haluaa maton edullisesti. Aika monesti jäin toiseksi. Sitten ehdin, mutta matosta ei ollut kuvaa. Myyjän kuvailujen mukaan matto oli kuitenkin juuri sitä mitä etsittiin ja ei kun ajettiin hyvän pitkä matka paikalle. Matto siellä oli, mutta tyystin erilainen kun mitä meille oli puhelimessa kuvailtu. Kauppoja ei tullut vaan opetus siitä, että älä mene edes katsomaan jos et näe kuvaa ensin.

Ei se mitään, parin viikon päästä tärppäsi uudestaan. Sovittiin noutopäivä kun matto ei ihan naapurissa sijainnut. Pari päivää ennen hakua sain viestin, että mattoon tuli kynttilästä palojälki. No mutta, ei eteisen maton kanssa ole niin nuukaa, ostetaan silti. Vaan ei voida, matto on kuulemma roskiksessa. No, uskoo ken tahtoo, minä sanoin myyjälle, että lienee on toisen ostajan lattialla jo. Paska temppu jos suoraan sanon.

Viime lauantaina tuli myyntiin kolmas matto ja jee, kuvissa näytti olevan ok eikä matkakaan ihan mahdoton, käydään samalla Ikeassa. Pikkasen tuo on kompromissi vaatimusten suhteen, kuten täydellisen punaisen värin, mutta ehkä sekin matto vielä löytyy. Tämä käy siihen saakka, sillä en jaksa enää etsiä sitä oikeaa. Matto on kuitenkin kaunis, iso, villainen ja riittävän kirjava jotta siinä ei näy lika heti kättelyssä.

Hintakin oli ihan kohtuullinen vaikka jälkikäteen tajusin, että myyjä odotti meiltä tinkimistä kuten hänen kulttuuriiinsa olisi kuulunut. Ajatella, olisin saattanut saada maton vieläkin edullisemmin, mutta kuten sanottu, halusin vain maton autoon ja pesun kautta lattialle.

Nyt olen katsellut mattoa tuossa paikallaan pari päivää ja taidan olla siihen sittenkin tyytyväinen vaikka kuvio ei ole sitä mitä mielikuvissani ajattelin. Rusehtava sävykin on ok ja erittäin hyvä rapaisten kenkien kanssa. Joten ei muuta kuin ajatukset uuteen suuntaan, ja etsimään sopivan kokoista (pientä) ja väristä villamattoa eteisen vaatekaapin eteen. Ja tietenkin sellaista joka käy väreiltään ja sävyiltään tähän jo olemassa olevaan. Luvatkaa ettei ole mahdotonta.

Teetä kiitos

Elise blogista Kurpitsalaakso haastoi minut kertomaan omasta aamukahvihetkestäni. Käännän kahvin teeksi, sillä ilman teetä koneeni ei pysy käynnissä. Kahvia sen sijaan en ole oppinut juomaan vielä tähän ikään mennessä.

Ehdottomasti paras hetki kertoa aamuisista teerituaaleistani on vapaapäivän aamu. Se alkaa jo varhain ennen seitsemään koska tykkään, että äitinä saan herättää nuorimmat pojat kouluun. Sytytän siinä samalla tuvan hellaan tulet, täytän vesipannun ja laitan sen hellalle. Teehetki on ihan kohta.

 Poikien lähdetty bussipysäkille kaivan esiin astiani. Näitä ei käytä muut kuin minä, ja ne kuuluvat aamuihini joka ikinen aamu. Aamu alkaa punaisen primaveran voimin. Aamuteehen taas kuuluu se, että tee on aina pussiteetä. Tällä hetkellä Tetley on loppu enkä ole käynyt Tallinnassa täyttämässä varastoa, niinpä tee on Lidlin english breakfast-teetä joka on yllättävän hyvää.

 Teen hautuessa nappaan hellalta aamiaiskananmunani ja jääkaapista sulatetut mansikat ja jogurtin. Katan ne pöytään ja istutan itseni tuvan puusohvalle. Teen lisäksi, aamu ei ala kunnolla ilman sanomalehteä. Sen luen rauhassa läpi sivu sivulta teetäni hörppien. Voi niitä aamuja kun lehti on myöhässä tai ei ilmesty, ovat yhtä tuskaisia kuin teettömät aamut.

 Vapaapäivästä johtuen en pidä aamiaisen ja teeni kanssa mitään kiirettä. Nautin talon hiljaisuudesta, tuvassa (ja pöydällä) vilahtelevista kissoista, hämärästä ja pikku hiljaa esiin tulevasta päivänvalosta.

Olisipa joka aamu ja teehetki näin rauhallinen!

Millainen on sinun hetkesi, joko kahvin tai teen seurassa aamuisin?

...seuraavaksi sisustaa äiti.

Poikien huone on lähes täydellisesti heidän valtakuntaansa, sinne saa viritellä ihan mitä vaan. Nyt on jo vaihtunut jouluköynnös isoon paperiin seinällä mihin on piirretty jättikokoinen lentokone. Vastapainoksi sali on minun valtakuntaa, ja sen sisustamisesta vastaan minä. Tämän talven asetelmat ovat nyt lienee tässä.

 Salin ruokapöydälle uusin viime talven ja joulun kynttiläasetelman. Nuo lasipallot ja pienet helmet on niin kauniit, että en halunnut mitään uutta tähän tälle talvelle.

 Siskolta sain synttärilahjaksi tällaisen korkean tarjottimen johon kuuluu vielä lasikupu. Minä kuitenkin laitoin siihen kynttilät, ja niiden ympärille punaisia lasisydämiä. Taustalla näkyy punaiset kastehelmikipot jotka on esillä vain joulun aikaan.

 Kastehelmet oli hyllyllä kahdestaan orvon näköiset. Seuraksi löytyi kaapista vintiltä löytynyt lasipullo (tuo korkein) kavereineen ja kuulia. Niiden alla olevan pieni tarjotin on kirpparilöytöjä.

 Senkin toisella tasolla on aina esillä olevat turkoosit lasiesineet ja kesällä kirpparilta löytynyt metallinen kynttilänjalka. Siskolta saatu korkea tarjotin onkin muuten aika kätevä tuossa senkin päällä. Siinä on perinteisesti jouluna säilytetty joulukarkit. No, sen hetken aikaa mitä ne syömättä pysyy. Nyt karkkikulhot mahtuu senkille kynttilöiden lisäksi. Ja voi syödä suklaat nopeammin niin etteivät sula kynttilöiden lämmössä. Sukloholisti nääs löytää aina tekosyitä suklaan syömiselle.

 Äidiltä sain lahjaksi orkidean, mutta olen niiden kanssa todella surkea. Niin alkoi heti tiputtamaan tämänkin kukkiaan vaikka olen niin orkidean hoidossa säntillinen kerran viikossa kasteluineen. Ei ne vaan pysy minulla hengissä. Orkidean maljakkona on kynttiläkippo nettiputiikista Elsan lempituoli. Tummat kynttilänjalat olen hankkinut jo vuosia sitten Sokokselta.

Kissojen takia meidän talouden kynttilänpoltot keskittyy saliin, ja vain silloin kun siellä oleskellaan. Vaikka en ole mikään hysteerikko luonteeltani, niin kynttilöiden ja kissojen kanssa ei voi olla koskaan liian varovainen. Alma ei ole vielä polttanut viiksikarvojaan ja siten oppinut, että kynttilöiden lähelle ei mennä. Siksi ne kiinnostaa aivan mahdottomasti, ja äkkiäkös sitä on huitaistu kippo lattialle kohtalokkain seurauksin.

Sisustamista pojan silmin...

Ensin viritellään kattoon halpahallista kinuttu jouluköynnös. Harakka huomasi taas kaupassa kaiken kimaltelevan ja kiiltelevän.   Kiinnitetään köynnökseen Lego-robotti ja seinälle toinen. Taistelu voi alkaa.

Kahdeksanvuotiaan käsitys joulukoristeista ja niiden käyttötarkoituksesta on hieman erilainen kuin äitinsä, ja saa ollakin. Kaupassa ajattelin, että kiva, laitetaan köynnös sievästi ikkunaan vaikka verhotankoa koristamaan. Pojalla olikin ihan omat suunnitelmat...

Vielä kesken

Saliin tulevan sohvan maalinpoisto on vieläkin kesken. Yhtenä iltana tein hetken hommia, mutta sitten tyssäsi. Vuorossa kun on kaikki ne alueet joista maali ei irtoa kunnolla tai irtoaminen vaatii omituisia ja hankalia työasentoja. Eikä työtä yhtään helpota työtila jossa ei ole minkäänlaista lämmitystä. Osa maaleista saa jäädäkin ja poistan ne hiomakoneella tai raapalla kunhan saan tuotua välineet kotiin entisöintikurssilta.

 Työn helpottamiseksi sohva on nostettu kaapelikelan päälle. Rautalevyt toimii painoina jotta kela ei keikahda painavan sohvan alla. Joku älynväläys on entisellä maalarilla käynyt kun on pitänyt maalata sohva piiloon jääviltä osiltakin. Minulle hirmusti lisää työtä.

 Irronneet maalit tippuu betonilattialle josta lakaisin ne ämpäriin vaikka tuskin näillä lämpöasteilla on mitään palovaaraa olemassa. Ämpärinä oli ensin muovinen, mutta se oli jo liian riskialtista. Metallinen sen pitää olla kun työvälineenä on kuumailmapuhallin.

Niin pitkällä kuitenkin olen, että sohvan lopullista pintakäsittelyä pitää alkaa miettiä. Jätänkö alkuperäisen ruskean, hieman kulahtaneen maalin pintaan, vai maalaanko sohvan uudestaan? Millä värillä? Enpä osaa päättää, toivottavasti työ edetessään kertoo mitä sille pitää tehdä tai jättää tekemättä.

Ahkera

Eilen aloitin joulupuuhat. Ihan muuta korttilaatikosta kaivaessani löysin sieltä viime vuonna täksi jouluksi ostetut kortit. Ihan muka juttu, sillä enhän minä niitä enää muistanut ja olisin saattanut hankkia uudet. Kortit on taas Tallinnan Marks & Spenceriltä. Nythän niitä taitaa saada jo Suomestakin muutenkin kuin netistä tilaamalla. Ilalla kirjoitin kortit samantein valmiiksi ja tungin kuoriinsa. Enää vain postimerkit, ja niput punaisiin kuoriin. Olenpa kerrankin ajoissa.

Toinen jouluinen puuha oli piparkakkutaikinan teko. Olen ajatellut tehdä keskimmäisen pojan koulun joulumyyjäisiin pieniä piparkakkuasetelmia. Eilen testattiin taikinaa sekä koristeita ja käytettiin kaapin perukoilta kohta vanhaksi menevät tomusokerimassat pois. Koululle meneviin teen massan itse, sitä menee niin paljon. Myyntiin menevistä tulee muutenkin siistimpiä, jotain tämän (kliks) kaltaisia kuten olen ennenkin tehnyt.

 Lidliin tuli eilen myyntiin uusia koristeita, noita lumihiutaleita, sydämiä, kirjaimia!, jouluaiheisia ja tähtiä. Tytär haki minulle niitä kaikkia ennen kuin loppuvat. Ja tämä ei ollut maksettu mainos, vain vinkki mistä koristeita saa. Itse ainakin joudun joka vuosi metsästämään lumihiutaleita.

Vielä tänäänkin on talossa aivan ihana piparkakkujen tuoksu. Tästä se lähtee, joulun odotus. 

Talvivaloja

Täällä maalla asuessa on törmännyt ilmiöön nimeltä pimeys. Kuvittelin kaupungissa asuessani tietäväni mitä se on, mutta enpä tiennyt. Pimeys on ihan oikeasti pimeää, kilometrin säteellä ei yhtään katuvaloa, jossain taivaanrannalla loistaa lähimmän kaupungin valot, ja jos oikein tarkkasilmäinen on, voi havaita lähinaapurilla olevan jonkinlaiset ulkovalot. Hetken kesti tottua oikeaan pimeyteen, mutta totuttu on. Ja ajoittain se on jopa kivaa, jonkinasteista lepoa silmille ja aivoille. Ei ärsykkeen ärsykettä, vain pimeys ympärillä.

Pimeyden hehkutuksesta huolimatta, talossa sisällä on talvivaloja. Salissa sellaiset ovat olleet samanlaiset jo yhdeksättä vuotta. Kranssit ovat sinnitelleet alkuperäisinä, mutta tänä vuonna vaihdettiin järjestyksessään kolmannet valot kransseihin. Aika monta vuotta kestävät vaikka ovat jatkuvasti päällä syksystä kevääseen. Salin valojen kanssa yritettiin jo viime vuonna, mutta onnistuin ostamaan valot joissa vain 2 metrin johto. Ei sellaisilla tee mitään, nyt ostettiin uudet ja on paljon paremmat. Lamppujakin tuplaten viime vuoteen. Ja valon sävy ihan oikea lämmin valkoinen. Uusien valojen kunniaksi luottosähkärini teki kahteen ikkunaan ihan omat pistorasiat valoja varten. Johdot on rumasti pinnassa, mutta jäävät onneksi verhojen taa piiloon, eikä enää tarvita vieläkin rumempia jatkojohtoja.

 Lasikuistille en hankkinut vielä valoja, odottelen rauhassa tulisiko joulun alennusmyynneistä kivat vastaan edullisesti. Siihen saakka salista poistetut valot saa palvella lasikuistilla lasitölkeissä. Jokaisen ikkunaan tein pienet risukranssit, ei ihan täydelliset, mutta menettelee. Kaikkein kauneimmat valot olisi jokaisessa kranssissa olevat, mutta sellaiset lienee mahdoton toteuttaa muuta kuin paristovaloilla ja niistä en pidä. Paristot aina tyhjät ja valoteho onneton, näin ainakin minun kokemusten mukaan.

Ja kuten kuvasta huomaa, on Päijät-Hämeessä näin talvista. Jokainen viime viikolla satanut lumihiutale on sulanut pois. Epäilen, että tässä on taas yksi talvi jolloin pysyvä lumi tulee vasta tammikuussa. Toisaalta ei haittaa, lumityöt jää tekemättä näillä keleillä.

Sali

Ai että minusta on aina yhtä hauska kirjoittaa sana sali, tai sanoa ääneen. Tulee sellainen fiilis, että meillä on niin fiini huone talossa että. Vaan ihan tavallinen olohuonehan tuo on. Kutsumanimensä vain on sali. Saliin olen kaivannut pitkään ylisillä makoillutta puusohvaa. Tilaa sohvalle ei ole ollut kunnes alkusyksystä tein päätöksen myydä nukkekotini ja sen alla oleva arkku pois. Molemmat sainkin uuteen kotiin, mutta sitten tuli joku ihme hairahdus. Kun ostin eteisen peilin, niin ostin samalla tarjoilupöydän. Ja minun kun on niin pitänyt karsia huushollin tavaroita. Tuolla valokuvien alla se tarjoilupöytä nyt majailee.

Nyt kuitenkin päätin, että tarjoilupöytäkin saa lähteä. Sohva tulee saliin, ja sillä siisti. Tuonne kulmaan se ei kuitenkaan mahdu, mutta järjestellään hiukan huonekalujen paikkoja uusiksi.

 Tästä pönttöuunin vierestä jos siirtää klahvilipaston tarjoilupöydän tilalle, mahtuu sohva tähän. Tosin sitten sohvaa ei saa levitettyä sängyksi.

 Jos taas siirrän äskeisen kuvan klahvilipaston tarjoilupöydän tilalle, mahtuu tämä koivukaappi klahvilipaston tilalle. Ja niin sohvalle on salissa paikka jossa sen saa tarvittaessa levitettyä sängyksi. Rukille varmasti löytyy paikka muualtakin, ja sen takana pilkottavalle taikinatiinulle.

 Sohva taasen on tässä. Kuvissa näyttää oranssilta, mutta on ihan possunpunainen, sellainen vanha roosa. Kansi sohvasta on kadoksissa, oli jo kun ostimme sohvan. Mutta se ei haittaa, sillä alunperinkin etsin sohvaa ilman kantta jotta saan siihen patjan ja pitsipeiton päällimmäiseksi. Yläosan koristeen olen joskus raapinut maaleista puhtaaksi. Muun sohvan osalta totesin, että kuumailmapuhallin lienee paras työkalu maalin poistoon.

Mies ihanainen teki minulle navetan alakerran autotalliin työverstaan jossa uskaltaa käyttää kuumailmapuhallinta. Tuolla ylisillä en uskalla palovaaran takia. Autotallissa on hyvä betonilattia joka ei syty pienestä kipinästä tai palavasta maalista. Ihan kaikkia maaleja en saanut tänään poistetuksi isänpäiväkahvien takia, mutta aika paljon lähti, ja ihan kevyesti. Toiveita siis on, että jouluksi salissa on uusi huonekalu, puusohva.

---

Ja koska nyt minulla ei enää ole nukkekotia jolle minulla ei ollut ikinä aikaa, poistan myös siihen liittyvän blogini. Kiitos teille kaikille jotka siellä kävitte kurkkimassa. Aika vain ei riitä kaikkeen vaikka kuinka yrittäisi.

Haisuli ja Ali

Hieman häiritsee itseäni näin harva postaustahti, mutta aika on rajallista ja nyt olen innostunut taas enemmän lukemisesta. Enkä ole vielä keksinyt miten yhdistää lukeminen ja läppärillä oleskelu. Mutta uskon, että moisen keksiminen ei ole tarpeenkaan. Toinen mikä häiritsee on kuvat. Pimeä vuodenaika ja huono kamera, ei mikään hyvä yhdistelmä, mutta niillä nyt mennään.

Tänään vietimme miehen kanssa koko päivän kaupungissa. Ihan kahdestaan. On hankittu ensimmäiset joululahjat, ostettu valosarjoja ja käyty kirpparilla. Ja syömässä syntymäpäivä- sekä isänpäivälounas.

Kirpparilta löytyi kaksi juttua. Toista haen aina, sillä onhan kyse vanhempieni häälahja-astiastosta, ja toinen, sitä olen etsinyt pitkään. Raija Uosikkisen Arabialle suunnittelema Ali on mielestäni yksi kauneimpia Arabian koristeista. Se on sininen josta pidän, ja ornamentti josta myös pidän. Aika harvoin näitä vaan kirppareilla näkee, ja jos näkee, on hinta sellainen, että minun lompakolla sarjaa ei kartuteta. Nyt sattui silmiin yksi leipälautanen, hinta 1,5e. Pitkään etsin siitä vikaa edullisen hinnan takia, mutta en löytänyt.

 Ja sitten se haisuli. Meillä on tallessa tyttären muumitalo. Aikoinaan sen mukana tuli joitain muumihahmoja, mutta olen ostellut pikkuhiljaa lisää hahmoja kun on kohdalle sattunut, kuten Tuutikin ja mörön. Tänään kirpparilla odotteli Haisuli uutta kotia. Ja miten sattuikaan, meidän muumilaaksossa on juuri Haisulin mentävä aukko.  Hahmon kanssa samassa pussissa oli pieniä muumeja, niillä en tee mitään, mutta yhteishinta oli kohtuullinen 2 euroa joten raaskin Haisulin ostaa. Minusta niin kovin söpö otus vaikka käytöstavat yleensä tarvitsisivat parannusta.

Huomenna yritän ottaa kuvia salista. Ikkunoiden valokranssien valot on uusittu, pöydällä on syntymäpäivälahjani, ja  suunnitteilla on huonekalujen paikan vaihdoksia.

Pikkusiskolle kans

Kummitytön pikkusisko sai samantein oman essun. Syntymäpäivänsä on ihan kohta, parin viikon päästä, niin ajattelin koota synttäripaketin essun ympärille. Tämän pienen neitosen lempileikkejä kun on koti- ja ruuanlaittoleikit.

 Ostan vielä pakettiin jotain aiheeseen liittyvää mukaan, mutta kirppariltakin löytyi pakettiin laitettavaa. Meillä kun on siskon kanssa sopimus, että käytettykin käy. Hyvät löydöt pitää aina korjata talteen, kuten nämä Ikean lasten leikkiaterimet. Ihan kuin oikeat, mutta suloisessa miniatyyrikoossa. Ja ovatpa alkuperäisessä laatikossaan vieläpä. Hintaa oli 2 euroa.

 Essusta puuttuu vielä kaulanauhan kiinnitys. Siihen tulee äitini avustuksella nepparit, hänellä kun on sellainen kunnon pöytään kiinnitettävä nepparikone jolla tulee kunnolla kiinni pysyvät nepparit. Ja ehkä saan kaupan päälle vielä essun silityksen, äitini kun on myös himosilittäjä.

Kodinkoneista kyllä sanotaan etteivät ne ole naiselle sopivia syntymäpäivälahjoja, mutta tälle nuorelle neitoselle aion käydä katsomassa lelukaupasta jotain leikkileivänpaahdinta- tai kahvikonetta. Yleensä ne ovat mininaisten mieleen, sanoi muut mitä tahansa.

Pieni lahja kummitytölle

Kummilapsista nuorin, pian 11 vuotta täyttävä siskontyttö tilasi minulta, kummitädiltään essun. Toiveena oli muffinsikuosinen kangas. Sellaista ei sattunut kohdalle, mutta uskoisin karkkikuorrutettujen piparkakkutalojenkin kelpaavan.

Mitään kaavaa minulla ei essuun ollut, käytin samanikäistä omaa poikaa mallinukkena ja mitta-apuna. Ja sitten vain leikkasin ja ompelin.

 Näin aikuisen silmissä kangas on syötävän suloista. Eikä liian jouluista vaikka sitäkin pohdin.

 Lopusta kankaasta tuli vielä leivinliina. Ja koska kummityttö on aito heppatyttö, kaupanpäälle ostin kaksi heppamuottia. Saa oman tallin ratsut oikeanlaisia piparkakkuja jouluksi.

Pakettiin laitoin vielä viestin, että kunhan kummitäti tulee käymään, leivotaan yhdessä oikein urakalla piparkakkuja. Teen ainakin kahden kilon taikinan ja sitten käymme työhön.

Ensin ajattelin näitä syntymäpäivälahjaksi, mutta koska tyttö on joulun lapsia, niin lahja olisi tullut ehkä liian myöhään. Luulen, että nämä on parempi saada jo nyt marraskuussa, pikkujoululahjaksi. Ihana tehdä pieni tyttö onnelliseksi näin vähällä!

p.s. Siskolle tiedoksi, kangasta jäi vielä pieni pala jos pikkusiskokin tahtoo oman. Siitä saa essun yhdistämällä vaikkapa yksiväriseen kankaaseen.