Ovi

Meillä periaatteessa koko ajan haku päällä peiliovista. Pitää olla neljä peiliä ja karmit. Kätisyydellä ja kunnolla ei ole niin tärkeää merkitystä, saati ovenkahvoilla ja avainkilvillä. Kunhan on peilit oikeassa järjestyksessä ja karmit. Ja oikea koko. Nuo kolme viimeistä sanaa on osoittautunut ovimarkkinoilla yllättävän vaikeaksi. Suomalaiset peiliovet ovat olleet yleensä matalia, jo 190cm oven löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Siihen jos päälle lyö leveyden 90cm, niin aivan mahdotonta. Niinpä alamme niellä tappion ja tyytyä 83cm leveisiin oviin. Korkeudesta emme ihan vielä tingi, mutta 200cm ovista emme enää edes haaveile.

Tänään otin työn alle oven jonka löysimme viime vuonna netin myyntipalstalta. Olin ilmoituksesta ihan täpinöissäni. Myytävänä useampi ovi, oikeassa koossa ja huippua, ihan kaikkiin oviin on karmit. Ostin jokahisen oven. Ajoimme perille ja tarvoimme loskalumessa vanhalle riihelle jossa ovet olivat. Kiitän ikuisesti miestäni joka tajusi, että karmeista irrallaan olevat ovet sovitellaan karmeihin, mahtuvat kyytiinkin niin paremmin. Homma aloitettiin ja pian meille oli selvää, että ovet ja karmit ovat täysin eriparia. Lopulta löytyi karmit yhteen ainoaan oveen. Voitteko kuvitella pettymykseni! Myyjä oli kyllä aidosti pahoillaan, ja oli oikeasti luullut, että kun ovet ja karmit on riiheen viety, on ne toistensa parit. Olisi antanut oven meille ilmaiseksi, mutta kyllä me siitä maksoimme.

 Kuumailmapuhaltimen lisäksi työvälineitä on kolme. Kaksi niistä on minulle räätälöidyt. Terästään pyöristetty puukko tehtiin eteisen paneliuria varten, mutta toimii myös ovipeilien urien kanssa. Pienempi lasta on leikattu sopimaan peilin ja oven sivun väliosaan. Kolmas työkalu on ihan siinä muodossa kun tehtaalta tuli, vain lika ja kuluneisuus on omasta takaa.

 Valmista tulee melko joutuisaan. Pari tuntia meni siinä että sain oven tähän kuntoon. Nyt on pieni lepo, ja sitten ovi kokonaan puhtaaksi. Siis vain toiselta puolelta, toisen puolen teen huomenna töiden jälkeen jos jaksamista riittää.

 Tämä ovi on järjestyksessään neljäs peiliovi jonka uusimme talon sisätiloihin. Tämän oven jälkeen on uusittavana enää vain 7 ovea. Niistä yksi pitäisi löytää lasiaukollisena. Eipä tunnu olevan sellaisenkaan löytyminen helppoa. Eikä minulla nyt niin kauheasti ole vaatimuksia oven suhteen.

Kuvien ovi tulee eteisen ja vanhampien valtakunnan väliseen oviaukkoon. Kätisyys vaihtuu, mutta niin pitääkin. Syykin selviää kunhan päästään eteisessä kalustamiseen saakka. Pidän teitä jännityksessä vielä vähän.

Ruusun kaksi väriä

Punalehtiruusun kesäasu, tummat lehdet ja pienet vaaleanpunaiset pinkkiin vivahtavat kukat on mielestäni ruusuista kauneimpia. Mutta ei tämä syksyasukaan hassumpi ole, tumman vihreät lehdet ja oranssinruskeat kiulukat. Kiulukoita on tänä vuonna niin paljon, ja väri niin kirkas, että on kuin ruusu olisi uudestaan kukassa.

 Marjalude on löytänyt auringossa möllöttävät kiulukat.

 Punalehtiruusuni on kasvattanut tänä kesänä huikean pitkät oksat, taitavat olla jo parimetrisiä.

Tuonne juurelle oli kasvanut pari siementaimea, mutta minä onneton siirsin ne pois ja hukutin näihin sateisiin. Olisi pitänyt antaa kasvaa pari vuotta ihan rauhassa ennen siirtoa. Tuosta kiulukkamäärästä onneksi luulisi riittävän lisää siementä uusiksi taimiksi jotta saan ruusua myös arboretumiin. Punalehtiruusu on suosikkejani myös sen takia, että se ei leviä juurivesoista. Siis aika turvallinen istutella minne tahansa.

Puutarhurin mielikuvitus

Puutarhurin ideat puutarhassa kumpuu joskus mitä ihmellisimpinä ahaa-elämyksinä. Siinä miettii jotain kohtaa päänsä puhki, antaa mielikuvituksensa velloa, mutta tulosta ei synny. Ei ideoita. Sitten tulee yksi vihreä tuoli täältä, yksi puutarhakirja kirjastosta, lapio ja kottikärryt kompostin nurkalta ja asia on sillä selvä.

Luumulehdon kupeeseen syntyi syreenimaja. Vielä niin pieni ja hentoinen, tuulille altis, mutta kyllä se siitä kasvuun lähtee. Kuvista ei näy, mutta syreenimajan kaaren etualalla kasvaa tammikaari. Taimet on yhtä tirrejä kuin syreenit. Ihan alhaalta voi tarkka löytää yhden, tammen joka lähti kasvamaan hoitolapselta saadusta terhosta.

 Puutarhuri on onnekseen saanut syntymälahjana loistavan mielikuvituksen. Kuvittelee sielunsa silmin syreenit kaartumassa tuolin ylle, syreenien takana tammet, jo aika vankoiksi vahvistuneet. Taustan kivikasa on vaihtunut isoksi kasvihuoneeksi, kesäiseksi vilpolaksi.

Tässä kohtaa voisi herätä unelmistaan, mutta ei ihan vielä. Kun tuoli vielä oli pitkällä matkalla kotiin Elsan lempituolista, ajatteli puutarhuri maalata tuolin turkoosiksi, kuin kilpailemaan taivaan sinen kanssa. Tuolin matkattua matkansa, taisi tulla toisiin aatoksiin. 

 Mintunvihreä  saattaakin olla kaunis väri syreenien tummaa lehdistöä ja liilaa kukintaa vasten. Eipäs hätiköidä sen turkoosin kanssa.

Puutarhuri jatkaa kuvitteluaan. Syreenimajaan kivilaatat pohjaksi, pieni pöytä kaveriksi tuolille, lyhty, kynttilä. Ja paljon aikaa siellä istuskeluun, ja ja...

Kaiken muun lomassa

Puutarha on nyt se, jota hoidellaan kaiken muun ohessa. On palkkatyö, eteisen remontti, keskeneräinen ikkunanpesu, ja kaikki normaalit kotityöt jotka on nekin syytä hoitaa edes joten kuten säännöllisesti. Viikonloppuna harmitti suunnattomasti kun jouduin jättämään kaksikin taimimyyntitapahtumaa väliin. Mutta kun aina ei ehdi. Niinpä sitten istuttelin oman pihan ylijäämätaimia tähän valkoisten syreenien kupeeseen mihin ei koskaan pitänyt tulla mitään perennoja.

Oli taas jännä huomata miten siemenet voivat vuositolkulla säilyä maassa itämiskelpoisina. Aluetta on myllätty pitkin kesää, ja nyt kun muokkasin sen viimeisen kerran ennen istuttamista, huomasin siellä useamman komean harmaamalvikin taimen. Malvikkia tässä ei ole ennen kasvanut, mutta lähistöllä on. Malvikit jätin kasvamaan, ja siirsin niiden seuraksi lukemattomia sormustinkukan siementaimia mansikkamaalta. Mansikkamaalta löytyi myös yllättäjä, en ole koskaan onnistunut tarkoituksella kasvattamaan siperiankurjenmiekkaa siemenestä. Mutta pensaat olivatkin kylväytyneet itsestään mansikkamaalle mistä sain talteen miltei 30 pientä alkua. Ne ovat nyt kaikki tässä. Ensi kesänä näkymä saisi olla huomattavasti rehevämpi.

 Mustilasta hankitun seljapihlajan taimen laitoin Türin kukkapenkin reunaan. Maassa olevat tikut on minulle itselleni muistutus, että siihen on laitettu pionin siemeniä. Etten vahingossa myllää liikaa alueella.

 Ehdinpä leikata letitetyn vaahteranikin jossain sateen lomassa. Mukavasti se on lähtenyt haaroittumaan, tarkoitus olisi, että latvusto olisi pallon muotoinen.

 Sunnuntaina koettelin lihaskuntoa, ja muokkasin talikolla osan kasvimaasta. Tänä vuonna ajattelimme kokeilla haravoitujen lehtien levittämistä kasvimaalle. Onko kellään kokemusta ehtivätkö maatua yhden talven aikana? Kuvan vasemmassa reunassa näkyy käännettyyn maahan silputut härkäpavun varret. Nekin jätin maatumaan tähän kompostiin laiton sijasta juurakoiden kanssa.

 Tomaatit olen latvonut jo kerran, mutta sääennustusten takia latvoin toisen kerran rajummalla kädellä. Nyt on pieni toivo että saadaan koko sato kypsäksi. Muutamia tomaatteja on jo syöty, ja keitetty yksi tomaattikastike oman kasvihuoneen sadosta.

 Muistatteko kun alkukesästä istutin maa-artisokkaa kahteen laatikkoon eri systeemeillä. Tässä nähdään tulos. Vasemmalla on laatikko johon laitoin ohuelti sanomalehteä alle ja maa-artisokat suoriin riveihin. Oikealle maa-artisokat heiteltiin sikin sokin samaan savimaahan jota tuossa on muutenkin. Ja niin vain kävi, että oikeanpuoleiset kasvattaa komeampaa vartta. Vielä en ole uskaltanut kurkistaa satotilannetta, olen ajatellut että on liian aikaista.

Alan olla taas sitä mieltä, että taivaan vesihuollosta vastaavaa voisi laittaa hanat kiinni. Edes pariksi päiväksi, jookos?

Epätodellinen olo

Tätä hetkeä olen odottanut yhdeksän vuotta, vuoden 2005 elokuusta asti. Joka kerta kun olen astellut lasikuistille, olen mielessäni sanonut, jestas kun rumat ovet. Nyt, elokuussa 2014 ne samaiset rumat ovat ovat kuin uudestisyntyneet. Eikä siihen tarvittu kuin hiomakone, muutama laikka ja vaaleanharmaata maalia. En meinaa uskoa todeksi, vaikka itse maalasin.

 Samaa maalia on sudittu myös vintin portaiden pömpeliin ja seinän rintapaneeleihin. Parempia kuvia sitten, kun koko maalaus on tehty.

Seinien yläosien suunnitelmat heittivät häränpyllyä ja menivät totaalisen uusiksi. Huomenna testaillaan toimiiko se mitä ajateltiin, mutta tarkemmin kerron vasta parin viikon päästä kun päästään seinien kanssa tositoimiin. Tällä kertaa tarvitaan paljon pintojen kuivattamista ja siksi joka vaihe ottaa aikansa.

Näyttelyyn

Lahden Tilkkukilta järjestää syyskuussa näyttelyn uudessa Lehtiojan palvelukeskuksessa. Kaikki jäsenet saivat pyynnön kaivella nurkkiaan jotta näyttelyyn saadaan mahdollisimman paljon töitä esille. Minäkin kävin läpi omat kotona asuvat työni, suurin osahan on lahjoitettu eteenpäin koska yleensä teen tilkkuja lahjaksi muille. Mutta jotain on.

Ensimmäikseksi tiesin, että palvelukeskukseen lähtee Salpausselän syksy joka on aina esillä salissa.

 Tämä on aina vaan yksi lempityöni, kaikin puolin onnistunut toisin kun taas nämä kuvat.

 Toiseksi näyttelytyöksi valitsin työn joka oli meillä entisessä kodissa portaikon seinällä niin, että kun astui ulko-ovesta sisään, näki ensimmäisenä tämän tilkkutyön. Nyt täällä Arvilassa sille ei oikein ole löytynyt paikkaa mikä on vähän harmi. Työn nimi on koruttomasti Mummon tilkut, versio 2.

 Nimi tulee siitä, että näiden kumpaisenkin tilkkutyön tilkut olen saanut mummoltani joka säilöi niitä 1960-1970-lukujen taitteesta asti 2000-luvun ensihetkiin jolloin hän antoi tilkut minulle. Tilkut jo itsessään ovat jotain käsittämättömän hienoja, PMK:n näytepaloja joita tosiaan oli yksi iso pahvilaatikollinen. Vielä suurempi merkitys on sillä, että ikäänkuin perin ne mummoltani. Jos siksikin niiden kuuluu olla esillä.

Näyttely on avoinna myös yleisölle, kunhan tarkat ajat varmistuvat laitan infoa tänne blogiinkin. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, uniikkeja töitä joita ei muualla näe.

Varastotilanne erinomainen

Otsikon sanoilla voi taas tässä vaiheessa vuotta kuvata talon kynttilävarastoa. Viime viikkoinen hamstrausretki Ikeaan sai tänään päätöksen kun asettelin kruunukynttilät ja tuikut paikoilleen. Eihän se toki riitä, että ovat pakkauksissaan piilossa piirongin laatikossa. Kulutushyödykkeen jota kuluu useampi päivässä pitää olla helposti saatavilla. Ja hivellä silmää.

 Tällä kertaa pois piirongin uumenista pääsi myös värikkäät tuikut. Keltaisen sävyissä on ihana mandariinin tuoksu. En tiedä onko Ikean uutuus vai ollut myynnissä aiemminkin. Minun nenäni ja silmäni havaitsivat mandariinihaisut vasta nyt. Kovin kamalasti en tuoksukynttilöitä kestä, mutta Ikean tuikut ei tuoksu kovin voimakkaasti jos palamassa on samassa huoneessa 1-2 tuikkua. Punaisissa on tuoksuna viinimarjat, ne on hankittu jo viime syksynä.

 Näissä molemmissa kuvissa näkyvän korkean hopeanvärisen kynttilänjalan löysin kesällä kirpparilta. Jalka on todella painava, pohjassa on sellainen vihreä röpelömuovi josta päättelin, ettei kynttilänjalka ole mitään nykyajan halpiksia. Kunnon metallia, ja olisi tosi kiva jos joku tämän tunnistaa ja osaa kertoa kynttilänjalasta tarkemmin.

 Eteiseen tulevat tuolit ovat salissa odottamassa remontin valmistumista. Uudet päälliset sain tehtyä kesälomalla ja vaikka itse sanon, niin niistä tuli ihan äyttömän hyvät siihen nähden, että tein verhoilua ensimmäistä kertaa elämässäni.

Muutkin eteiseen tulevat huonekalut alkavat olla pari poikkeusta lukuunottamatta valmiita, ihan mukava saada vajausta omiin huonekaluvarastoihin, sielläkin tilanne on erinomainen. Valtava vaatekaappi on maalattu kolmeen kertaan ja komuutin levy sai uuden pinnan samalla maalilla kuin vaatekaappi. Seinälle tuleva kaappi on kesken, sen kunnostamista jatkan syksymmällä entisöintikurssilla. Viikonloppuna jatketaan remppaa, silloin lisää eteisestä.

Voittajafiilistä

Suoritin PrimaCat arvonnan jo eilen, mutta tajusin vasta illalla että eihän minulla ole mitään aiheeseen sopivia kuvia. Piti odottaa tätä aamua ja vapaapäivää. Sekä sopivaa hetkeä jotta kuvauskohteet olisi edes hetken paikoillaan. Sanoisin, että ihan mahdoton tehtävä.

Alma oli arvonnan suorittaja. Kun kissaneito on nyt 12 viikkoa vanha, niin päädyin valitsemaan voittajaksi 12. kommentin jättäjän. Anonyymi sähköpostilla mussaka on voittaja. Onnittelut!

 Otto-herra ei aina sietänyt neljän pennun läsnäoloa, mutta nyt kun pikkutirrejä on vain yksi, saa tulla viereenkin. Sängyissä nukkuminen on periaatteessa kiellettyä (etenkin näin lintukirppuaikaan), mutta kuvauksen kohdalla hellyin. Söpöä kainalossa nukkumiskuvaa yritin, mutta tietenkään en onnistunut.

Aamun olen viettänyt yhtä velttoillen kuin kissat. Menin jopa takaisin nukkumaan kun pojat olivat lähteneet kouluun. Pitäisipuuhia on pitkä lista, ei kai se auta muuta kuin ryhtyä hommiin.

Mummin pelakuut

Oman mummoni pelargonioita en muista, mutta äitini mummon pelakuut muistan. Minulle pelargonioitten tuoksu (tai Haju!) on aina ollut yhdistettynä äitini äidin lapsuudenkodin kuistille jonka molemmin puolin oli kesäisin pitkät rivit pelakuita. Nykyään harmittelen, että vain tuoksu on niistä muistona. Olisi aika huippuhienoa kasvattaa pelakuuta jonka pistokas olisi isomummon kasvista peräisin.

Onneksi saa ostotaimia. Ja taidot ovat kehittyneet, vanhin kasveista on selvinnyt jo kolmen talven yli hellässä (heh) hoivassani. Joudun talvettamaan kukat tässä samaisella ikkunalla sisätiloissa. Onnistuu kyllä aika hyvin, pitää vain kastella aika ajoin.

 Tämä vaaleanpunainen ei tuoksu kovin voimakkaasti vaikka kukkia on ollut runsaasti. Tosin alkukesästä näytti siltä, että kukkivatko ollenkaan, mutta kunhan säikyttivät. Lämpö ja valo sai aikaan runsaan kukinnan.

 Valkoinen on suosikkini vaikka kukinto on jotenkin mitättömämpi kuin vaaleanpunaisella.

 Ja tämä valkoinen kuihduttaa kukkansa vaaleanpunaista sisartaan nopeammin. Voi johtua myös siitä, että kasvaa eri ikkunalla.

 Ainut jonka nimen tiedän, on tämä drottning Ingrid, jonka taimen ostin kesällä Mustilan puiston viereisestä taimimyymälästä. Kaunis kukka, oikein hennon vaaleanpunainen.

Tummanpunainenkin pelakuu minulla on, mutta siihen on vasta nyt tulossa kesän ensimmäinen kukka. Mietti todella pitkään kukkiako vai ei.

Vielä huomiseen on aikaa osallistua PrimaCat tuotepaketin arvontaan. Osallistua voit tästä.

Ostetaan tapettia

Olisikohan kellään teistä lukijoista jäänyt ylimääräiseksi kuvan Tapettitalon Pihlgren&Ritolan Lumme-tapettia? Ostan 1-3 rullaa, myös postin kautta. Eteisen seinän valo-olosuhteet ovat sellaiset, että tapetti voi olla eri eristä, joten yksikin rulla on mahdollista ostaa. Tarjoa sivupalkin sähköpostiin.

Lumme 68918 (harmaasävyinen)

Eteisen seinät on levytetty, tapettia tarvitaan!

Ripaus punaista

Retki tyttären ja mummin mussukan kanssa Ikeaan, ja niin on taas vähän sisustettu. Ostin jo muutama viikko sitten kirpparilta eurolla kaksi tyynyn päällistä, sellaiset joita olen joskus Ikeassa ihastellut, mutta en ole raaskinut ostaa. Nyt raaskin, ja sieltä Ikeasta sitten löytyi päällisiin sisustyynyt. Onpahan asteen mukavampi löhöillä isännänhuoneen sohvalla.

 Tyynyjen kukkakirjailu sopii sekä kuvioltaan että väreiltään kuin piste i:n päälle isännänhuoneen verhoihin. Joskus hamassa tulevaisuudessa tehtävän remontin jälkeen on tarkoitus pitää huone edelleen punavihreänä. Verhoja pidetään normaalisti kiinni sivuilla, mutta kuvissa ovat auki. Pesin verhot eilen ja ripustin ne paikoilleen hiukan kosteina kun verhot piti saada pois narulta sateen takia. Kuivuivat ne näinkin.

 Siivottuun huoneeseen toin kimpun syysleimuja jotka ovat osoittautuneet erityisen hyviksi perhoskukiksi tänä vuonna. Aika huumaava tuoksu niissä on, yksi kimppu on ihan maksimi sisätiloissa. Kukkien alla oleva liina on kesän kirppariostoksia, esitelty muutama viikko sitten. Sattui olemaan juuri sopiva tähän pöydälle jonka "oma" liina jouti pyykkiin.

 Kodinhoitohuoneessa on talon toinen huone josta löytyy punaista. Ystävältä saatu matto pääsi heti tositoimiin kenkien alle. Tässä kohtaa piti harrastaa todella rankkaa kuvan rajaamista, kodinhoitohuone on nyt ainut reitti taloon ja sen kyllä huomaa. Kenkiä, hiekkaa, takkeja, koulureppuja ja kaikkea muuta pyörii ja hyörii talon toistaiseksi ainoassa sisääntulossa enemmän kuin tarpeeksi.

 Ikeasta tämänkin, ompelutuolin uusi tyyny. Sen kohdalla mietin, onko jo liian punainen minun makuuni, mutta ihan hyvä tuo on. Ja tuo lisää toivottua korkeutta tuolilleni.

Kodinhoitohuoneessa punainen väri sai alkunsa näistä emaliastioista jotka ovat aina esillä ikkunan päällä. Kattilan äitini pelasti mökin romukuormasta, pienin muki on lapsuudestani, kapeneva kannu mummon jäämistöstä, toisen kannun sain lahjaksi. Kaksi muuta mukia ovat kirppariostoksia. Verho, jossa myös on ripaus punaista on pala pyyheliinaverhoa. Sen toinen pala on kodinhoitohuoneen ovessa verhona.

Ikea ja kirpparilöydöt sulassa sovussa höystettynä ripauksella punaista.

---

Päivän tärkein asia, sen säästin viimeiseksi. Aatu-kissa palaili kotiin viime yönä. Nälkä ja väsy oli kova viiden päivän reissun jälkeen, mutta elossa oltiin ja ihan kunnossa. Viisi punkkia poistin kaulalta ja naamasta, mutta ei se mitään. Pääasia että kadonnut kehrääjä on taas kotona.

Syö tai tule syödyksi

Eläinmaailma on joskus kovin julma näin hellämielisen ihmisen mielessä. Hiiri on ravintoketjun alapäässä, kissa vähän ylempänä. Siskon perheessä huomattiin viime viikolla, että ilves on kissaa ylempänä, heidän komea kollinsa Sylvesteri joutui ilveksen pahoin raatelemaksi. Kissa on hengissä ja toipuu vähitellen. Pahimmat vammat ovat Sylvesterin päässä joka on ollut ilveksen suussa. On siinä kissalla ollut hengenlähtö todella lähellä.

Meidän kattimme Aatu, oranssi ujolaisemme on ollut kateissa maanantaista saakka. Koskaan ei ole viipynyt reissuillaan näin pitkään. Onko kohdannut auton, ilveksen, vihaisen ihmisen vai luonnollisen lopun, sitä emme tiedä. Keväisestä käärmeenpuremasta saattoi jäädä vikaa sydämeen tai muuhun elimeen joka on vienyt vanhuksestamme voiton. Kaikki rakennukset on käyty läpi ja kissaa etsitty, mutta ei löydy. Huoli alkaa olla kova.

Eräänä iltana hääräsin pihalla pyykkien kimpussa kun kuulin Oton touhuavan jotain marjapuskassa. Menin lähemmäksi, ja kohtasin tämän:

 Niin, siellä se on, mehukas iltapalahiiri viinimarjapensaan yläoksalla. Otto katselee ja kertoo. Ja toiseksi hiiri jäi tässä taistossa. Tuli syödyksi eikä tullut ruokailemaan ei toivottuihin paikkoihin talon sisätiloihin.

Näillä kokemuksilla vähän hirvittää päästää minikissaamme Almaa ulos. Hinku ulkoilemaan on kova, ja onneksemme tyytyy vielä tutustumaan talon lähinurkkiin Iines-emon seuratessa pentunsa touhuja ihan läheltä. Eilen suurin suoritus pihalla oli spurtti vaahteran runkoon. 

Tänä aamuna tutkittiin marjapensaiden alusia ja haisteltiin Oton hiiren jälkiä. Vaan jos äitiinsä tulee, niin reviiriä on vain oma pihapiiri ja siitä ei poistuta. Toivottavasti niin.

Edellisen postauksen arvonta on vielä voimassa. Muistakaahan osallistua!

Luksusta elämään

Otto, laiskanpulskea kattimme on ollut tyytyväinen blogin yhteistyöstä Indiedaysin ja PrimaCatin kissanruokakampanjan kanssa. Kampanjasivuihin voit tutustua tästä. Raaka-aineiltaan ensiluokkaiset ja maistuvat Deluxe ateriat ovat meille uusi tuttavuus, PrimaCatin muita ruokia kissamme ovat syöneet tyytyväisenä jo pitkään.

 Otto otti testitehtävänsä asiaankuuluvalla vakavuudella, ja maisteli lounaaksi eri makuja. Aamupäivä oli vietetty päätyössä, eli myyrien metsästyksessä. Ja siinä jos missä tulee nälkä, ainakin Otolle ja silloin tarvitaan hemmottelua lihaisalla ruualla. Alkupaloina meni purkki kanaa ja jänistä, sille Otto antoi pisteksi 10+, mutta ei ihme, onhan näissä jopa 70% lihaa, ja 100% maku- ja laatutakuu. Eikä Oton tyytyväisyys jäänyt tähän, kehräys myös sille, että kanaa ja jänistä saa kolmen kappaleen monipakkauksessa. Riittää kamuillekin. Palvelusväki antaa täydet pisteet uudesta Easy peel-avausmekanismista joka helpottaa kun ruokaa pitää saada nopeasti ja heti.

 Alkupalojen jälkeen maisteltiin lisää kanaa, raksujen muodossa. Hyviä kuulemma nämäkin, eivätkä sisällä lainkaan vehnää. Oton mielestä vehnä on kivaa, mutta vain pellossa missä se ruokkii myyriä. Kissanminttu ja rosmariini maustavat Oton mielestä ruokaa juuri sopivasti. Palvelusväki höpötti jotain raksujen täysravinnosta ja antioksidanteista, Otolle kuulemma riittää se, että ruoka maistuu kuten PrimaCat tekee.

 Otto on tainnut unohtaa kertoa, että laumassa on uusi jäsen, Alma. Nuorin kun on, vasta rääpäle, sai Alma kampanjapaketista lelun, oman ravun jonka kanssa voi viettää leppoisia kissanpäiviä. Omia kissanpäiväkuvia voit tägätä PrimaCatin instasivuille #deluxeprimacat#kissanpäivät täällä.  Samalla voit osallistua kerrassaan mahtavan hemmotteluviikonlopun arvontaan. Samoilta sivuilta löytyy myös eläinlääkärin vinkkejä, reseptejä myös palvelusväelle sekä muiden kampanjablogien postauksia.

 Almaa paketista kiinnosti nuo ihanat pakkausmateriaalit, paperisilput. Voi mikä ilo ja hupi niistä oli. PrimaCatilla on myös Facebook-sivut. Käykäähän tykkäämässä. Sivuilla voit mm. osallistua kilpailuun jossa voittaa vuoden kissanruuat! Palvelusväelle aiheuttaa iloa ja hupia sivuille ladatut kissojen fiilistelykuvat.

Eikä kilpailut lopu tähän. Kertomalla tämän postauksen kommenttiboksissa mikä PrimaCatin raksuista olisi sinun kissasi herkkua osallistut 25 euron arvoisen PrimaCat-tuotepaketin arvontaan. Arvonta-aikaa on tiistaihin 19.8.2014 saakka. Anonyymitkin voivat osallistua tunnistettavalla nimimerkillä tai laittamalla kommenttiin sähköpostin. Tässä vaiheessa Otto jo ihan huimaa, parempi ottaa pienet ruokanokoset tuvan sohvalla.

Hyvä ja laadukas ruoka, parempi lepo.

Lukijoita Otto kehoittaa tutustumaan kampanjasivuihin tästä ja osallistumaan hemmottelukilpailuun. 

Palvelusväkikin tarvitsee välillä lepoa ja kunnon ruokaa.

Kesäpäivä kartanolla

Pari vuotta on vierähtänyt edellisestä käynnistäni Asikkalan Urajärven kartanolla. Sinä aikana sisätilojen restauroinnit on saatu tehtyä ja ulkopuolikin oli saanut uuden värin, Hugon ja Lillin aikaisen harmaan sävyn. Urajärven kartano on siitä ainutlaatuinen museo Suomessa, että sen kaikki esineistä on sinne kuuluvaa, alkuperäistä. Nyt korjausten jälkeen oli enemmän kaikkea pientä sisustukseen liittyvää esillä. Siitä iso kiitos, koska se kiinnostaa itseäni aina eniten.

Kartanolle ehtii vielä tänä kesänä. Ovia pidetään yleisölle avoinna 31.8. asti keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-19. Suosittelen käymään vähän kauempaakin.