Tunnistatko ruusun?

Nyt tarvitaan ruusuexperttien apua. Syreenipuskan takaa tuli viime kesänä yllätys, kukkiva ruusu. Enkä edes tiennyt että siellä ruusua kasvaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että kolmessa kohtaa on pari hassua ruusun oksaa, ja niistä yksi teki viime vuonna yhden kukan. Nyt haluan siirtää ruusun piilostaan pois, mutta kannattaako? Itse en osaa tätä tunnistaa, ja mistään kurtturuususta en halua puutarhaani ikuista riesaa. Tunnistatko ruusun?

Kaunis tuo olisi, ja kukka on minusta aika iso. Mutta onko nuo lehdet sellaiset jotka on juuri kurtturuusulla? Toisaalta ruusu kasvoi sellaisen syreenin vieressä jossa on joskus ehkä ollut koristekasvien puutarha, siitä kun on löytynyt liljojakin. Joten ruusu voisi olla vanhempaa istutusta, tai sitten ei.

Aineissa on eroa

Luumulehdon suhteen luovutin lihasvoiman osalta ja sorruin käyttämään rikkaruohomyrkkyä. Ensin käytin yhtä, jo kotoa löytyvää ainetta ja lopuksi jatkoin toisella vartavasten hankitulla myrkyllä. Aineet oli Neudorffin rikkaruohomyrkky ja toinen Roundup. Kuvassa kumpainenkin aine on ehtinyt vaikuttaa vuorokauden. Sisäkaari on jo täysin elotonta, mutta ulommassa (kuvassa vasemmalla) ei näy mitään merkkejä rikkojen kuolemisesta. Eniten minua yllätti, että kuollut alue on käsitelty Neudorffilla ja ulompi kaari Roundupilla. Ei ole vaikea valinta kumpaa käytän jatkossa jos en halua heittää rahojani hukkaan.

 Istutusalueiden multaus on hyvässä vauhdissa. Toinen puoli vaatii vielä muutaman kottikärryllisen multaa, mutta toinen on jo valmis. Musta istutusruukku mallailee ensimmäisen kirsikkapuun paikkaa.

 Hiekan kuljetus oli kuin lasten leikkiä kun sen sai kuljetettua traktorikyydillä. Multa sen sijaan oli kaivettava joutomaalle kaivetusta kuopasta ja tuvan lattiamuju omasta kasastaan. Lapiotöiltä ei voinut välttyä enkä viitsinyt edes laskea montako kottikärryllistä maa-ainesta tuohon kuskasin.

Vapun jälkeisille vapaille on luvattu vähän turhan kylmää säätä sillä olin suunnitellut polkaista luumulehdon istutukset käyntiin. Mutta voihan sitä istutella toppatakki päälläkin jos niin kylmäksi menee.

Paljon valmista

Tulipa vietettyä kokonainen päivä multaa kärräten, haravan varressa heiluen ja lannoitetta levitellen. Ja samalla tehden muutama muukin asia. Säästä ei taida tarvita mainita mitään, luulen että vähintään puoli kansaa on ollut tänään ulkona.

Armas puolisoni on meidän perheen perunavastaava. Ajatuksenaan oli tehdä pikkiriikkinen pottumaa navetan päätyyn. Ajatus oli hyvä, mutta käytännön toteutus vähän ontui. Ei ole pikkiriikkistä pottumaata, vaan pikkiriikkisen suurempaa, koko päätymaa on nyt perunalla.

 Mitään haittaa siitä ei ole, tuleepahan tuokin entinen joutomaa hyötykäyttöön. Maa navetan päädyssä on mielettömän hyvää multaa, mustaa murua. Se muokkautui uskomattoman helposti kaikesta rikkaruohokasvustosta huolimatta.

 Samalla siivottiin navetan alta kaartuva kallio kuntoon. Siitä tuli vain yksi ämpärillinen lasia, toinen metalliromua ja muutama kottikärryllinen tiili ja betonisilppua. Ihan alusta ei tarvinnut lähteä, eli tilanteesta jossa nokkoset ja koiranputket kasvoivat niittynä seinään asti. Viime kesänä aloitettu urakka saatiin nyt melkein loppuun. Pieni kaistale nokkosta kasvaa tuon vesisäiliön vieressä, mutta se juurakko tarvitsee poistuakseen raakaa voimaa jota minulla ei enää riittänyt.

 Kasvimaa on valmiina istutuksiin. Tähän ylälohkoon tulee sipulit ja porkkanaa jos sipulilta jää tilaa.

 Alas tulee hernettä kolmeen riviin tuohon verkkojen viereen. Loput tulee porkkanaa ja lanttua. Ja ehkä härkäpapua ihan vaan koristeeksi. Kesäkurpitsaa kokeilen tänä vuonna laatikkoviljelyyn.

Multa on niin rutikuivaa että kylvöt jätän vapulle. Alkuviikoksi on luvattu sadetta jota saisikin tulla. Ollaan vasta huhtikuussa, mutta savimaa pihassa on jo paikoin halkeamilla kuin konsanaan heinäkuun helteillä.

Edellisen innoittamana

Joskus on hyvä katsoa omaa puutarhaa toisen silmillä. Näkee puut, pensaat ja kasvit ihan eri tavoin kuin omin silmin. Kukkia sipuleista-kirjaa lukiessani koin kunnon ahaa-elämyksen. Pitkään olen nimittäin haaveillut meidänkin pihaan kevään sinisestä tai valkoisesta kukkamerestä, mutta sille ei ole ollut paikkaa. No, joku olisi voinut paukauttaa kirjalla jo aiemmin päähän minua. Kun paikka on, ja ihan täydellinen.

Vai mitä sanotte. Tuohon valtavan koristeomenapuun ja vaahteran alle. Siihen kasvamaan valtoimenaan sinililjoja tai lumikelloja. Tai vaikka molempia!

Nurmikko puiden ei oikein viihdy, joten sen leikkaamisella ei ole kiire, kukat saisivat kukkia rauhassa. Pikkukäenrieska siinä jo viihtyy ja leviää ilokseni joka vuosi. Joten syksyllä taidan ostaa taimikaupat tyhjäksi sipuleista ja tehdä kerralla oman sinisen tai valkoisen meren. Ihanaa.

Kukkia sipuleista

Mikä ilo kun postilaatikkoon kolahtaa odottamaton yllätys. Sain Moreeni-kustantamolta lahjaksi painotuoreen kirjan, Saila Roution Kukkia sipuleista. Yllätys oli kaksinverroin parempi, sillä olisin joka tapauksessa ostanut kirjan itselleni.

 Sipuleista kasvatettavat kasvit ja kukat ovat löytäneet tietoisuuteni vasta parin viime vuoden aikana. Edellisenä syksynä laitoin tulppaaneja, narsisseja ja krookuksia joita nyt odotan kukkivaksi. Viime kesänä sain kokea ensimmäisen kirjopikarililjojen kukinnan.

 Kurjenmiekkoja pihassa kasvoi yhtä lajia, mutta enpä sano ettei lajikkeita voisi tulla lisää. Kirjassa oli näillekin oma luku.

 Ja se mistä odotin eniten, taimivaiheen tunnistuskuvat. Näistä saisi olla kaikista puutarhakasveista oma kirjansa. Hankkisin heti hyllyyni ahkeraan käyttöön jos sellainen hakuteos olisi olemassa.

Kiitos Saila ja kustannusosakeyhtiö Moreeni. Tätä kirjaa on ilo suositella kaikille puutarhaharrastajille. Kirjaa saa tilattua myös suoraan Sailan kaupasta Elsan lempituoli. Ja uskoisin löytyvät vaikka lähimmästä Prismasta kuten edellistäkin Sailan kirjoittamaa kirjaa, Puutarha laatikoissa.

*kirja on saatu blogin kautta*

Ei pysy kevään perässä

Aikaisesta keväästä johtuen havahduin eilen siihen, että en meinaa pysyä kaiken maasta nousevan kasvutahdin ja tämän ihanan lämpöaallon perässä. Mies käänsi jo kasvimaatkin, eikä minulla ole vielä siemenet lajiteltuina ja valmiina. Lantun ja nauriin voisi jo istuttaa kun eivät hätkähdä pienestä pakkasesta.

 Kasvihuone on pesemättä ja sen multa kääntämättä ja kitkemättä. Ja tuo edessä oleva rytöläjä eli kukkapenkki pitäisi purkaa pois.

 Enpä ole ehtinyt siivota edes yrttipenkkiä, olisi syytä tarkistaa mitä siellä on selvinnyt lumettomasta talvesta. Piparminttu nyt ainakin on selvinnyt, sillä oli kasvattunut kivan pitkän juuren laatikon ulkopuolelle.

 Mansikkamaa on siistimättä, rivien väleihin olisi syytä lisätä olkea tai muuta katetta. Enpä ole ehtinyt.

Kasvimaan viereiset perennapenkit on tässä kunnossa. Siis tosi kauniit ja huolitellut.

 Jotain olen ehtinyt. Eilen illalla laitoin lapion heilumaan ja sain luumulehdon yläosan toisen puolen valmiiksi. Ei puutu enää kuin kuorma hiekkaa ja tuvan lattian pehkuja ja niiden sekoittaminen multaan. Ja sitten pääsen istuttamaan. Tosin se multa puuttuu mitä tuohon pitää lisätä, mutta eiköhän sitä jostain saada. Toivottu ainakin on.

Ensialkuun siirrän kuvassa näkyvään ulkokulmaan rohtoraunioyrtin taimet jotka sain naapurista muutama vuosi sitten. Taimet on taas syytä jakaa ja muutenkin paikan vaihto on paikoillaan pois ukonhatun edestä. Tilalle kaipaan jotain matalampaa mikä ei peitä ukonhatun kaunista kukintaa.

Erilaista pääsiäispuuhaa

Pääsiäinen oli ja meni, oma piha oli ihan hunningolla, mutta nyt on siskon omenapuut ja marjapuskat kuosissa. Vanhin omenapuista on yli 70 vuotta vanha, joten toivottavasti olin sille tarpeeksi hellä enkä poistanut liikaa oksia. Marjapensaat joita karsin ovat todennäköisesti vielä vanhempia, ainakin komean kokoisia ja tuottavat mielettömät määrät viinimarjoja ja karviaisia. Siskon raparperista puhuin itselleni juurakon, silläkin kun ikää vähintään saman verran kuin vanhimmalla omenapuulla. Enkä ole eläissäni nähnyt niin elinvoimaista raparperia.

Vähän muutakin ehdittiin tehdä kuin heilua oksasahan ja -saksien kanssa. Jouduin sunnuntaina puoliväkisin raveihin. Sellaisiin pieniin maalaisraveihin. No, olihan edellisistä raveistani aikaa ainakin 30 vuotta. Harmitti ettei ollut totoa, kolme kertaa veikkasin voittajaa, ja kahdesti osuin oikeaan. Ei hassumpaa tällä kokemuksella. Ja kokemuksena kiva, opin taas monta uutta asiaa hevosurheilusta.

 Kuvissa suomenhevosten lähto ja maalisuoralle tulo.

 Lopuksi vielä kuva kissaserkusta, eli siskoni yhdestä kissasta. Sylvi on yksi kauneimmista kissoista jonka olen nähnyt. Väri on todella syvän punainen, melkeinpä hehkuvan oranssi. Ja Sylvin sukupuoli tosiaan on tyttö väristään huolimatta. Eikä Sylvin hyvät ominaisuudet rajoitu väriin, kissa on melkoinen myyrien ja hiirien saalistaja. Joskus käy ihmisellä tuuria ja saa talokaupassa tällaisen kultakimpaleen kaupan päälle.

Hyvät säät sen kuin jatkuvat, joten tänään oman pihan kimppuun!

Siskolle kans

Ompelin pari vuotta sitten tuvan ja salin koristeeksi muutaman keltaoranssin tipunauhan. Taisipa riittää tiputehtaalta muutama yksilö blogiarvontaan asti. Tänäkin vuonna tiput roikkuu koristeena ja tykkään niistä edelleen, melkeinpä ovat lempikoristeeni pääsiäiseksi. Niistä sain idean siskolle vietävään tuliaiseen. Pääsiäisenä kun menemme, niin voisi olla jotain siihen liittyvää.

Kangasvarastojani penkoessa totesin keltaisen ja oranssin värin olevan vähissä, ei tulisi tipunauhoja niistä silpuista. Hieman piti laittaa aivosolut töihin, mutta sitten selkeni. Musta ja valkoinen kana sopii ihan yhtä hyvin kuin keltainen tipu. Ja kun mustaa ja valkoista kangasta varastoistani löytyi, sekä kaupasta pari pussia helmiä ja ihanan oranssi nauhaa, oli siskon kanat hetkessä valmiita.

Materiaalia oli yhtäkkiä niin paljon, että nyt on kanat äidille ja tyttärelle kans.

Mukavaa pääsiäistä!

Edusta siistiksi

Talon edustan toinen puoli on nököttänyt viime keväästä asti ihan omillaan. En vain ole saanut aikaiseksi tehdä sen kuntoon laittamiseksi yhtään mitään. On ollut muka kaikkea tärkeämpää tai miellyttävämpää puuhaa. Nyt kuitenkin hoksasin, että tuostakin lähtee rikkaruohotupot nyt kostealla parhaiten irti. Kävin koko edustan läpi muutamassa minuutissa. Eikä mennyt paljoa enempää aikaa tuoda edustalle muutama kuorma hiekkaa savimaan kaveriksi. Kunpa sitä malttaisi aina tarttua yhtä tarmokkaasti toimeen, tulisi hetkessä paljon valmiiksi.

 Lasikuistin seinää vasten olevalle maakaistaleelle täytyy vielä laittaa kivetys, mutta muuten tämä alkaa olla siemeniä vaille valmis. Paikka on kaikille kasveille haastava. Alla on savi jota emme uskalla poistaa koska se todennäköisesti tukee ja suojelee talon perustuksia tässä kohtaa jossa kallio viettää jyrkästi talon alta pois. Katolla ei ole rännejä, joten maa on aina märkä sadevesien takia. Ja tietysti tuohon tulee talvella kaikki katolta tippuvat lumet. Paikka on varjoisa ja lumi sulaa siitä viimeisenä.

 Niinpä kokeilen ensin heittää tuohon muutaman pussillisen timjamin siemeniä. Tuntuu olevan aika kestävä kasvi, ja kaunis lila kukinta joka kestää pitkään. Eikä varmasti ole pahoillaan talven lumikuormasta. Toisaalta kesti tuossa ennen kaksi isoa syreeniä joten vähän houkuttaisi kokeilla ensi alkuun jotain kostean paikan kasvia timjamin lisäksi.

Pääsiäiselle on luvattu hulppean hienoa puutarhasäätä. Minä pääsen kyllä heilumaan oksasaksien ja haravan kanssa, mutta se tapahtuu siskon pihassa. Huomenna puksutellaan kahden nuorimman lapsen kanssa junalla Siilinjärvelle josta siskoni meidät noutaa. Kokoelma sahoja ja saksia on jo pakattu, siskon vanhat omenapuut saa kyytiä, mutta ihan maltilla.

Takapakkia

Aatu pääsi eilen lääkäriin. Kyyn pureman haava tulehtui pahasti ja teki jalkaan hirmuisen paiseen. Lääkärissä paise paljastui vielä luultua suuremmaksi, yäks (en kerro teille tarkempia yksityiskohtia paiseen avaamisesta ja putsaamisesta). Kolmeen eläinlääkäriin soitin, ei ollut enää maanantai-illalle aikoja. Onneksi pääsi päivystykseen tähän ihan oman kunnan lääkärille.

Seitsemän päivän antibioottikuuri, kipulääkettä, ulkoilukielto ja kauluri. Eipä enempää voisi elämä kissaa kaltoin kohdella. Kaikki hauskat asiat on kielletty. Ei voi liikkua vapaasti, ei putsata turkkia, ei edes syödä kunnolla.

 Toivottavasti Aatu voi tämän kaiken antaa anteeksi sillä että jalka tulisi kuntoon. Hiukan soimaan itseäni etten huomannut jalan takapakkia aiemmin. Ei olisi tulehdus ja paise päässyt niin pahaksi. Silti on luja usko että meidän vanhus tästäkin toipuu ja luottaa taas itseensä ja ihmisiin. Ja pysyy käärmeistä kaukana.

Eilisen Aatu oli kuin kumipallo. Säntäili kauluri päässä shokissa ympäri taloa. Yritti epätoivoisesti mahtua kaappien alle, tuolin alle ja ihan mihin koloon vain. Tänään on ottanut jo vähän rauhallisemmin, mutta aika tuskaa on kauluriin tottuminen kissalle joka on ehkä maailman säikyin katti. Ehkä se tästä.

Puutarhassa

Pieni kierros puutarhassa kertoo kevään olevan hyvällä mallilla ja etuajassa. Kunhan vähän kuivuu, alkaa armoton rikkaruohojen kitkentä ja luumulehdon valmistelu varsinaisiin istutustöihin. Perheeltä tilasin äitienpäivälahjaksi kuormallisen multaa, olen lievästi sanoen pettynyt jos pihassa ei ole toukokuussa isoa kasaa mustaa maanrakennusainetta. Tarvetta on!

Krookus ja tulppaani, vaikka molemmat kasvaa talon eteläseinustan suojissa, on vielä vähän matkaa kukintaan.

 Akileijat ovat ensimmäisten joukossa joka kevät. Tämä on aivan tumman liila,  Kärkölän Huovilan puistosta alunperin ostettu taimi.

 Vuosi sitten Türin kukkamarkkinoilta tuodut viisi pinkkiä hyasinttia on kaikki hengissä, yes! Odotan innoissani näiden kukintaa.

 Syksyllä kävi köpelösti. Minulta loppui jänisverkot enkä raaskinut ostaa lisää verkkoa. Otin riskin ja laitoin sekä pensasmustikat että kirsikat kasvihuoneeseen talvehtimaan. Ajatuksella kävi miten kävi. Nyt näyttää, että kaikki taimet on hengissä, kiitos kasvihuoneen ja sen pohjan joka läpäisee veden ja on pitänyt taimet kosteina.

 Luumulehto on tarkoitus kitkeä heti kun maan märkyystilanne sen sallii. Sitten muokkaus, uutta multaa päälle ja pääsen vihdoinkin istuttamaan. Pieni suunnitelma on mitä tuonne laitetaan, mutta todennäköisesti sekin tulee muuttumaan. Ensin ainakin hyödynnetään kaikki omassa pihassa kasvava, ja vasta sitten siirrytään ostotaimiin.

 Ihan pakko esitellä teille tämä kivi jonka mies löysi viime kesänä kun luumulehtoa muokattiin. Voiko enää tasaisemman kaunista olla? Ja mistä ihmeestä savipeltoomme on tullut noin kaunis kivi?

 Ja on meillä jo vähän vihreääkin, hauskasti juuri pääsiäiseksi. Pikkukäenrieska vihertää puutarhassa vähän siellä sun täällä. Minä tykkään, saa levitä ihan rauhassa ja niinpä tuo on tehnytkin. Vihreitä "tikkuja" löytyy jopa kasvimaalta.

Omenapuiden leikkaamisen kanssa taidan olla vähän myöhässä, mutta kaipa ne voi vielä leikata. Viime vuonna puut myrkytettiin ensi kertaa ja sato oli heti toivotusti suurempi. Tänä vuonna on vielä vaikeampi arpoa oikeaa ajankohtaa myrkytykselle kuin viime keväänä. Onko hyviä vinkkejä?

Ei hetken lepoa

Olipa ihana saada sisko parin lapsensa kanssa viikonlopuksi kylään. Serkuista on seuraa toisilleen ja saimmepa vielä joukon jatkoksi tyttären vauvoineen. Kerrankin oli hyvä että viikonloppuna satoi, en olisi puutarhaan ehtinyt tämän väen kanssa. Virpojia ei saatu oikein edes omista tai siskon lapsista, taitavat alkaa olla jo virpomisiän ohi. Tai sitten suklaamunia saa muutoinkin. Sisko taasen saa meidät, tai osan perheestä vieraakseen pääsiäisenä. Siitä huolimatta pääsiäinen näkyy jo kotona.

Eipä muuten haittaa sekään, että seuraavat kolme viikkoa ovat vajaita työviikkoja. Eläköön pitkät viikonloput!

Tuvassa tänään

Klahvipöytä on käynyt näyttelyssä ja palannut kotiin. Pari päivää mietin mihin se sijoitetaan, kaunista kalustetta kun ei raaski hylätä takaisin ylisille tai nurkkaan pönöttämään. Ja jotenkin minusta tuo Arvilan alkuperäiseen kalustoon kuuluva pöytä kuuluu tupaan muiden tummien punaruskeiden kalusteiden kaveriksi.

Pöydästä saa tulla tupaan apupöytä, pieni saareke puulieden kupeeseen.

 Mitä pöydälle tehtiin? Tässä alempana on pöydän alkuperäistä pintaa jonka rapsutin esiin punaisen maalin alta. Pinta on käsitelty vernissan, sinolin ja tärpätin seoksella.

 Kadonneen laatikon tilalle päätyyn tuli peitelevy joka on maalattu itsesävytetyllä pellavaöljymaalilla (kuten myös kansilevyt). Ensin ruskeammalla, sitten punaisemmalla ja lopuksi viimeistelty omatekoisella patinoinnilla jossa on vernissaa ja vihreä umbra-pigmenttiä. Tämän jälkeen kansilevyt on käsitelty vielä pellavaöljyvahalla.

Pöytätasoista klahvi ja taaimmainen pala on uutta, ihan tavallista mäntyliimalevyä. Keskelle jätin alkuperäisen kannen palan.

Tässä kuvassa vanhan ja uuden ero näkyy selvemmin. Uudesta ei ollut tarkoitus tehdä tismalleen vanhan näköistä, ei keinotekoisesti kulutettua vaan reilusti uutta. Uusi saa kulua käytössä vanhaksi, aitoon tyyliin.

Olipa hankala ottaa pöydästä kuvia kun yritti rajata muuta tupaa kuvista pois. Meillä kävi tiskikoneen korjaaja ja sitä varten on kalusteiden edestä peitelevyjä pois + normaali keittiökaaos päälle.

Klahvipöydän kunnon ennen entisöinti voit nähdä tästä *klik*.

Itse olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Ei ole mennyt vuosien entisöintikurssit hukkaan.