Herkästi syttyvää

Vaikka en niin talvi-ihmisiä ole, niin yksi asia on jota rakastan kylmään vuodenaikaan. Ehkä se on vähän hulluakin, ja oikeastaan ihmeellistä ettei puuha kyllästytä vaikka samaa rutiinia on tehnyt jo kahdeksan vuotta tässä talossa.

Rakastan tulta uuneissamme ja sen tulen sytyttämistä. Tänään tein tulet saliin, isännän huoneeseen, leikkihuoneeseen ja vanhempien valtakuntaan. Lisäksi puuhellalla valmistui ensin aamupala ja hetki sitten päivän pääateria. Samalla saatiin lämpöä tupaan, vasta huomenna on leivinuunin vuoro. Ilmat ovat olleet leutoja, joka päivä ei tarvitse olla joka uunissa tulia, riittää kun pitää tulta 3-4 uunissa muutaman kerran viikossa.

Koskaan puumme eivät ole mitään vuosikausia liiterissä kuivanutta klapia. Periaatteessa kuivaa puuta, mutta kuitenkin sellaista ulkoilman kosteutta itseensä imenyttä. Sytykettä menee, ja niinpä meillä palaa kaikki pakkauspahvi talon ja saunan 10 tulisijassa ihan kevyesti. Lisääkin tarvitaan.

Tänä vuonna sain ison kasan koivun tuohta, kuvan kori on neljästä täydestä tuohikorista se pienin. Ihan täydellinen sytyke meille vaikka toiselle täyttä roskaa.

 Tuohen lisäksi tykkään käyttää sytykkeenä käpyjä. Männyn kävyt ovat kuusta sievempiä, mutta viime kesä oli männyn kävyille todella laiha. Kuusen käpyja sen sijaan riittää, ja Eino-myrsky toi niitä maahan tuhansittain pelkästään tällä tontilla.

 Kauniita ne on kuusenkin kävyt kunhan kuivahtavat lisää ja aukenevat täysin. Osan otin heti käyttöön, ja osa kuivuu parhaillaan koreissa leivinuunin päällä.

Kävyt ovat kaikki kahden nuorimman pojan keräämiä, myrskyn jälkeen niitä oli helppo kerätä iso lapio apunaan kaikki mahdolliset korit täyteen. Osa koristeiksi ja osa sytykkeiksi.

- - -

Loppuillan puuhanani on kirjoa eteisen oviverhoista toinen valmiiksi. Ei puutu enää montaa pistoa, ja kunhan se on tehty, saatte jo vähän kuviakin.

Arvonnan voittaja ja Schleich-faneille vinkki

Änkkärimuottien arvonta on tehty, voittaja on tässä:

Kaisa R24. marraskuuta 2013 9.29

itse teen taikinan josta leivon erinlaisilla piparmuoteilla pipareita ja ihana tuoksu saa leijailla ympäri taloa.

Laita Kaisa viestiä sähköpostiini (on tuossa sivussa) niin saan muotit postiin.

Kävin eilen vanhimman pojan kanssa talvivaateostoksilla (on muuten ihanan suoraviivaista näiden poikien vaateostokset verrattuna tyttöihin!) ja samalla poikettiin Citymarkettiin. Ja kävipä niin, että löysin kummitytölle joululahjan jota oli toivonut. Kaiken lisäksi tämä Schleich-paketti oli tarjouksessa. Normaalisti 39,90e ja nyt 29,90e.

 Kun kerran neitosella on jo talli ja hevoset, niin pitäähän sitä olla menopeli jolla kuljettaa ponit ja pollet kilpailuihin ja muihin tapahtumiin.

Tämän joulun eka joululahja on hankittu! 

Hetken ilo ja riemu

Jokaisessa työssä on ne omat kurjat ja nurjat puolensa, omassani liittyvät yleensä säähän. Tässä työssä ulkoilu on olennainen osa hoitopäivää ja ainakin minulla alkaa pää haljeta jos ei päästä pariin päivään pihalle. Syksyn kurakelit, märkä, sadetta vaakatasossa, myrskytuulet ja muut vastaavat ovat olleet kuin myrkkyä. Nyt nimittäin saisi riittää, ja minä, kesäihminen toivon sydämeni pohjasta pikaisesti pakkasta ja lunta.

Tiistain aamu tarjosi esimakua toivomastani.

Vaan eipä tätä onnea kauaa kestänyt, sää on taas samaa vettä vaakatasossa, myrskytuulta, kuraa, räntää, loskaa ja pimeää kuin koko syksyn. Lumi, ole kiltti ja tule jo!

Maailman paras puolukkapiirakka

Entisöintikurssilla vietettiin eilen pienet pikkujoulut hionnan ja muun puuhastelun ohessa. Minä tein tarjolle piirakkaa johon voisi periaatteessa upottaa ihan mitä vaan hilloa, näin vinkkinä teille joilla hillot jää kylmiön perälle homehtumaan. Muutenkin piirakka on ihan älyttömän helppo tehdä ja onnistuu ilman sähkövatkainta.

Tällä kertaa kokeilin täytteeseen omatekoista puolukkahilloa, ja kuulkaas, ei ole tämän piirakan voittanutta!
Ohje ei kuitenkaan ole omani, joten en sitä tähän kopsaa, löytyy klikkaamalla tästä. Olen kokeillut piirakkaa myös mustikkahillolla sekä mansikkahillolla, mutta oman makuuni tämä puolukkainen versio on paras.

Ja hyvää se oli myös kurssilaisten mielestä, kuten näkyy.

 Piirakan kaveriksi tein valkosuklaavaahtoa. Siihen tarvitaan purkki kuohukermaa, purkki mascarpone-juustoa ja levy valkosuklaata. Suklaa sulatetaan helpoiten mikrossa ja siihen lisätään loraus kermaa niin että suklaasta tulee notkea tahna. Tahna sekoitetaan juustoon. Loppu kerma vatkataan vaahdoksi ja sekoitetaan juustosuklaaseokseen. Voi tarjoilla heti tai hetken jääkaapissa olon jälkeen.

 Eilen tehdyssä piirakassa olisi saanut olla himppusen enemmän puolukkahilloa, muuten maku oli täydellinen. Viimeinen pala oli tänään lounaani jälkiruoka ja hyvä etten nuollut lautastakin lusikan lisäksi.

Jos jouluna tekee mieli jälkiruokaa kinkku- ja laatikkoähkyn jälkeen, on se tänä vuonna tässä.

Toiset osaa

Onneksi tyttären ei tarvinnut olla vauvan villahaalarin suhteen minun taitojeni ja ajan varassa. Siinä olisi käynyt niin, että villahaalari olisi tullut joko kaupan kautta, tai sitten ehkä kaksivuotislahjaksi. Äitini, tuo neulojamestari, otti onneksi tehtävän itselleen ja neuloi tyttären tyttären vauvalle hänen ihkaensimmäisen villahaalarin. Neuloi ohuesta alpakasta, ja onnistui mielestäni täydellisesti.

 En tiedä olisiko minun hermo riittänyt tekemään mitään näin taidokasta. Lanka on ohutta ja kuten alpakka monesti on, ei mitään helppoa tehdä.

 Eikä äitini kutimet jättäneet puuhaa pelkkään halaariin. Pitäähän vauvalla olla haalariin sopivat villasukat ja lapaset, tietenkin.

 Minäkin huolisin villasukat tällaisilla varsilla!

 Mittakaava on todellakin kokoa mini, vastasyntyneelle sopivaa.

Nyt puuttuu enää se vastasyntynyt. Alan olla hieman malttamaton syntymänsä suhteen, minun puolesta voisi jo tulla.

Epistä tai ei,

mutta pääsin arpomaan Angry Birds-piparkakumuotit vasta tänään. Ja tein ihan omalla tyylilläni kaikkien tänään nimipäiväänsä viettävien kaimojeni ja melkein kaimojen kunniaksi. Ja heistä kaikista muotit voitti toiseksi viimeisen kommentin jättänyt Kaisa R. Onnittelut! Laita Kaisa yhteystietosi sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseeni niin laitan muotit pian postiin.

Kuvituksena kuvan kissaveljeksistä jotka eivät kyllä ole oikeasti mitään sukua toisilleen. Erityisesti talvisin nämä karvakasat löytävät toisensa ja nukkuvat tiiviisti yhdessä. Tytölle tuoksuvaa Iinestä ei joukkoon huolita, ihan selkeää sukupuolisyrjintää.

Huomiseksi olen luvannut kokeilla leipoa puolukkapiirakkaa ja valkosuklaavaahtoa. Jos onnistuu, lupaan ohjeen teillekin. 

Välityö valmistui

Tämä kausi on entisöintikurssilla valmistumisen juhlaa. Kotiin on tuotu jo yksi kunnostettu tuoli, ja viimeksi tiistaina kiikutin kotiin pöydän. Mummon jäämistöstähän se löytyi, pieni ja sievä sivupöytä. Ei komeillut ulkonäöllään, mutta kyllä se siitä muuttuisi hiekkapaperilla ja petsilakalla.

Tässä linkissä pöytä ennen käsittelyä. Ja näissä kuvissa pöytä tänään kotona.

Salamakuva näyttää parhaiten pöydän uuden pinnan. Sävy on vaalea pähkinä, käsittelykertoja kolme.

 Hupsuahan se on peittää pöydän uusi pinta, mutta on se vähän kaljun oloinen ilman liinaa. Lyhdyssä ei ole valoja, sillä vapaista pistorasioista on hiukan pulaa näin pimeään vuodenaikaan. Voisikohan pukki toimittaa taloon pari pientä jatkojohtoa tilanteen korjaamiseksi.

 Klahvipöytäkin edistyy. Puuttuva pöytälevyn puolisko on liki paikoilleen tapitettu ja klahvikin on jo sahattu. Ihan ei ehdi jouluksi kotiin, mutta pääsiäiseksi tulee varmasti.

Kätevästi nettisivuiltamme

Totuttuun tapaani ostin maanantaina muutaman pussin nuppuvihanneksia kiireisiä kokkauksia varten. Enää näitä ei saa Lidlistä, mutta sentään K-kaupasta löytyy, tähän asti kun tämä on ollut pakastevihanneksista lempparisekoitukseni.

 Kotona mies alkaa etsiä pussista tietoa vihannesten alkuperämaasta. Takaa löytyykin teksti joka yllätti minut täysin: Vihannesten alkuperämaa on ilmoitettu nettisivuillamme www.findus.fi. (pakattu Ruotsissa)

 Useamman klikkailun ja etsinnän jälkeen olen alkuperämaalistassa. Luettuani tuotantomaat tuli mieleen, että lempparini on vaihtunut:
-keltainen porkkana, Hollanti, Belgia, Ranska
-porkkana: Ruotsi
-kukkakaali: Puola, Belgia, Ranska, Hollanti, Espanja, Kiina
-parsakaali: Equador, Guatemala, Espanja.

Listalla ei lue missään kohtaan Suomi. Jotenkin olen ihan typertynyt vaikka olen tiennyt, että ei näissä kotimaisuus jyllää. Eikä se, että kotimaisuusaste on nolla, mutta se, että näin aliarvioidaan kuluttajaa. Tiedon  ruuan alkuperästä löydän vasta nettisivuilta ja sieltäkin etsimällä enkä silti saa tietää onko kukkakaalini ranskalaista vai kiinalaista.

Onneksi on vielä vapaus äänestää lompakollaan. Seuraavalla kauppareissulla aloitan kotimaisten pakastevihannesten metsästyksen, tai ainakin euroopassa tuotettujen. Ymmärrän että pakastettu bambun verso tulee Kiinasta, mutta että ihan peruskasviksetkin. Eikö kotimaista ole, vai onko esteenä hinta, ihmettelen.

Tuvan talvivalot

Toiveissani olevat ikkunoiden vieressä sijaitsevat pistorasiat eivät ole ilmestyneet suunnitelluille paikoilleen vieläkään, mutta mikäs kiire niillä on. Saa niitä valoja muuallekin kuin ikkunoihin, ja mieluiten ilman rasittavia jatkojohtoja.

Ikkunakaapin päällä nökötti pitkään käyttämättömänä ollut Ikean lasikuvullinen tarjotin. Mikä mahtava paikka kaamoksen kesytykseen tarkoitetuille tähtivaloille.

 Pistorasiakin sopivasti hollilla ja johdon saa kätevästi kaapin taakse piiloon. Ja tällä kertaa osasin ostaa valot riittävän pitkällä johdolla. Salin valot onnistuin ostamaan naurettavalla kahden metrin johdolla. Että edes kehtaavat myydä sellaisia räpellyksiä.

 Kuvat on nyt laatua heikko, mutta koittakaa kestää, hämärä aika vuodesta on just tätä. Siksikin tykkään, että näitä aina päällä olevia valoja on vähän siellä sun täällä.

Päivän paras uutinen lienee se, että Eino-myrskyn pahin raivo kiersi kaukaa nämä seudut vaikka aika vauhdilla nurkissa viuhui ja vihelsi. Vanha talo on vanha talo eikä tällaista taida saada ikinä täysin tiiviiksi. Toisaalta, onpahan siten terve talo, ei toivotut kasvustot ei kuulemma viihdy vetoisissa oloissa.

Toimiva heräteostos

Kauppakeskuksen sisustus- ja kynttilämyymälä vetää tähän aikaan vuodesta vastustamattomasti puoleensa. Ajattelin ihan vaan poiketa katsomassa, mutta mutta, ehkä ei olisi pitänyt. Vaan toisaalta sain idean miten laitan ison tarjottimen tänä vuonna kynttilöineen esille.

Kaksi pakettia lasisia ilmakuplia ja kaksi kipollista kerman värisiä muovihelmiä. Ne kassissani tulin ulos kaupasta. Kotona niistä muotoutui ihan mielikuvani mukainen juttu ja loisto on kuin Versaillesin peilisalissa.

 Läpinäkyviä lasipallosia ja muovihelmiä on vaikea kuvata.

 Viimeisenä pieni kuva-arvoitus. Mikä tarjottimella ei kuulu joukkoon?

Aivan oikein, se pieni musta legoista eksynyt ase. Kuopus oli käynyt ihastelmassa uusia koristeita ja jätti samalla todistusaineistoa itsestään. Ihan ymmärrettävää, tekeehän noita mieli hiplata ihan itsekin.

Änkkärit pipareiksi-arvonta

Markkinamies se taas tiesi mistä narusta vetäistä. Ei vuoden 2013 joulua ilman Angry Birds piparkakkuja. Ainakin muotit on hankittu. Kuningaspossu, punainen ja keltainen lintu muotit oli ihan pakko ostaa osaksi muottikokoelmaani.

 Muotteja ostaessani sain idean blogin seuraavasta arvonnasta, sellainen on edessä perinteisesti joulun alla.

 Kaikkien tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken arvon neljän muotin setin. Muotit ovat keltainen ja punainen lintu, Stella ja kuningaspossu. Säännöt on helpot, jätät kommentin ja samalla voit kertoa leivotaanko teillä joulupipareita, jos leivotaan niin millaisia. Kaikilla on tasapuolisesti yksi arpa. Myös anomyymit voivat osallistua kunhan jättävät kommenttiin sähköpostiosoitteen tai nimimerkin.

Arvonta päättyy sunnuntaina 24.11. klo 18:00.

Onnea arvontaan!

Suoraan kivikaudesta nykyaikaan

Kun tässä kerran oli luovuttava vanhasta kivikauden aikaisesta puhelimestani, niin siirryin sitten kertaheitolla nykyaikaan. Ostin puhelimen kaikilla herkuilla ja omalla nettiliittymällä, sellaisella kunnollisella kun oli hyvä tarjous. Laskin että tulee halvemmaksi kuin edellinen liittymäni joka on vuosimallia 2005. Siis korkea aika päivittää tähän päivään ja aikaan sopivaksi.

Ja koska olen Nainen, tarvitsi puhelin heti pieniä lisäosia kuten valkoisen nahkakotelon. Tuommoinen siro ja siisti.

 Taustakuvakin meni uusiksi. Keskimmäisen pojan piirtämän oravan sain näppärästi vaihdettua taustaksi ihan itse.

 Blingbling-kuoret oli netistä tilattu pettymys, tosi kömpelöt käyttää enkä viitsi takaisin palauttaa (toimivista saa vinkata). Musta on toimiva, taipuu hyvin käytössä puhelimen taakse, mutta ei kovin naisellinen. Valkoinen pelkistetty kotelo toimii hyvin.

Viikon käyttökokemuksella olen aivan rakastunut puhelimeeni. iPhone 5c osoittautui kelpokaveriksi. Helppo käyttää ja täysin koukuttava kaikessa älykkyydessään. Kosketusnäyttöön tottuu yllättävän helposti, vanhaan en enää palaisi. On otettu kuvia, ladattu musiikkia, pelejä lapsille, käytetty kalenteria, lähetetty ja luettu sähköpostia ja vaikka mitä muuta. Oikeastaan voisi ajatella, miksi en hankkinut jo aiemmin.

Taasko sulla on uus paita?

Juu ei ole, tämä on tunika ja se kyllä on uusi ja syntymäpäivälahja minulle itseltäni. Rakas mieheni ei ihan aina ole kartalla vaateostoksistani, mutta tunnistipa sentään uuden vaatteen. Edellisen kerran olen ostanut uuden paidan loppukesästä joka oli kolmen euron trikooriepu henkkamaukasta, sitä edellinen on ostettu kesäkuussa. Joten hiukan sain selitellä miehelleni, että taas ei ole kovin usein.

Oikeesti tuo ei puutu mitenkään vaateostoksiini, olipa vain hänen tapansa huomata, että rouvalla on uusi vaate. Ja niinhän sitä on, ihanainen Creamin tunika johon rakastuin ensi silmäyksellä. Onneksi oli vielä jäljellä minun kokoa ja malli oli riittävän hyvä päälle jotta sen ostin. Tunikan alla on tummanharmaa Creamin alusmekko jota vasten korostuu tunikan pitsit.

 En tykkää yhtään ottaa näitä kuvia kodinhoitohuoneessa jossa kuvien taustavaihtoehtoinen on joko pesukoneet tai pönttö, mutta muuta paikkaa ei oikein ole. Vanhempien valtakunnassa on kokovartalopeili, mutta huone on niin pimeä ettei siellä voi kuvata tähän aikaan vuodesta. Pitäisiköhän hommata jotkut kuvausvalot jotta pääsisi kodinkoneista eroon?

Vaatekaapin sisällön mentyä täysin uusiksi laihtumisen myötä, alan olla nyt siinä pisteessä että vaatetta alkaa olla vähän joka tilanteeseen sopivaa. Edelleenkään sitä ei ole mitenkään runsaasti, joten ostokset silloin tällöin jatkukoot.

Antiikkia vai tiimaritavaraa?

Salin astiakaappia nuohotessani sattui silmään teekupit ja lautaset jotka ovat olleet siellä jo kotvan aikaa. Kupit ja tassit tulivat meille isovanhempieni kuolinpesästä, koskaan en muista näitä mummolassa nähneeni, olivat tainneet olla kaapintäytettä siellä(kin) jo hyvän aikaa.

Mitään leimoja näissä ei ole, mutta jotenkin ulkonäkö kielii iästä, tai sitten alkuperästä by tiimari tai muu vastaava puoti. Ja koska en ole mikään vanhan posliinin tai fajanssin asiantuntija, toivon että joku teistä lukijoista olisi ja tunnistaisi astiat ihan näiden kuvien perusteella.

 Nuo valkoiset pallukat ovat kohollaan ja kuvaavat ilmeisesti kirsikankukkia. Naisella ja tytöllä on mielestäni päällä kimono. Olisiko näissä japanilainen maisema?

 Sama maisema toistuu kupeissa ja lautasissa.

 Kuvat on ilmeisimmin käsinmaalattuja sillä jokainen niistä on toisistaan vähän erilainen.

 Neljä kuppia ja kolme tassia, osa vähän kolhuja saaneita ja osasta kultaus haihtunut. On näitä siten joskus käytetty.

Joko joku tunnistaa? Netin kuvahaut eivät tuottaneet mitään toivottua tulosta.

Painavaa asiaa

Nanna kirjoitti pari päivää sitten hyvän jutun painosta ja sen hallinnasta. Minun oma pienennysprojektini alkoi elokuussa 2011. Tarkoituksena oli tiputtaa parin vuoden sisään 20 kiloa läskiä. Toisin kävi, ja 20kg tippuikin vuodessa. Se millä homman tein, ei ole mikään salaisuus. Hiilarit vähemmälle, viljat, pasta, peruna ja riisit pois. Tilalle rasvaa ja kasviksia ja riittävästi proteiinia. Uusi ruokavalio kolahti heti.

Se mikä on minunkin kompastuskiveni on tasapainoilu. Myönnän se olevan itselleni todella vaikeaa. Tavoiteeni saavuttamisesta on aikaa reilu vuosi ja sen aikaa olen tasapainoillut, eli yrittänyt saada syömiseni siihen tasapainoon, ettei paino nouse. Kesällä kuitenkin kävi hups ja aloin repsahdella vanhoihin tapoihin. Kolme kiloa lisää painoa jolle tarttis tehdä jotain.

 Osa tuosta kertymästä on silkkaa nestettä. Kehoni on erityisen näppärä säästämään kaiken nauttimani nesteen itseensä. Viljojen ja liiallisten hiilareiden syöminen vain kiihdyttää ilmiötä ja  näkyy heti turvotuksena. Seuraavana päivänä vaaka saattaa näyttää jopa kiloa enemmän vaikka kalorit olisi ihan ok. Tämä tuli testattua taas viime viikonloppuna, eikä ravintolaruoka auttanut asiaa yhtään.

 Ei muuta kuin paluu ruotuun, kohta on kuitenkin tulossa joulu ja vihreät kuulat. Eli kaikki viljat pois, eikä herkkuja lukuunottamatta tummaa suklaata. Koska tuntuu kauhealta ajatella, että loppuelämä on yhtä kieltäytymistä, jaan sen pienempiin eriin. Nyt ensin jouluun asti, sitten lomaan ja siitä kesään. Ja toivottavasti olen siihen mennessä askeleen lähempänä parempaa itsehillintää.

Kirjoitelmani on tietenkin tylsiä ilman kuvia, ja kivahan kuvien olisi olla aiheeseen liittyviä, niin saatte pari kuvaa tältä aamulta. Ei ihan työaamu, vaan taas yksi arkivapaa. Suuntana kaupunki ja saappaisiin sopivan ruskean käsilaukun metsästys. Käsilaukkua ei löytynyt, mutta niin vähän arvelin. Ihan mahdotonta löytää minun vaatimuksilla laukkua juuri tietyn sävyisenä ruskeana. Mutta alimmassa kuvassa on yksi löytö jonka tein alkusyksystä kirpparilta. Benettonin villakangastakki maksoi 10 euroa ja on tällä hetkellä käytetyin takkini. Kirpparilta on myös tuo valkoinen pellavapaita joka on neuletakin alla. Sekin yksi lempivaatteista.

Ja kampaaja on ensi viikolla, harmaata puskee esiin päälaelta minkä kerkeää, mutta eikös melkein mummilla saakin?