Entisöintikurssilla työn alla oleva klahvipöytäni pääsi eilen uuteen vaiheeseen. Viimeisetkin punaisen maalin rippeet oli skrapattu pois, ja pääsin liimaamaan pöytää kasaa. Ruiskulla ja mahdollisimman paksulla lääkeneulalla liimaa jokaiseen piskuiseenkin koloon ja puristimilla tiukasti kiinni. Ei onneksi mitään suurta liimauksen tarvetta, vain pari toisistaan irti olevaa kulmaa.
Punaisen maalin alta tuli esiin pinta joka on alunperin ollut ootrattu. Hyvin hyvin tuumaksi ootrattu, lähestulkoon musta, juuri sellainen josta pidän.
Ootraus on kuitenkin paikoin lähes pois kulunut ja vaikka kuinka varovasti rapsuttelin punaista maalia pois, lähti sen mukana vielä lisää ootrausta.
Pöydän toisella puolella mustaa on tallessa upean paljon, ja se sanelikin tavan jolla käsittelen pöydän pinnan. Tätä ei maalata, eikä edes ootrata uudestaan.
Opettajan ohjeella kokeilin pintaan seosta johon tuli yksi osa tärpättiä, yksi osa sinolia ja yksi osa vernissaa. Siveltimella seosta pintaan ja hankausta hienolla teräsvillalla. Alimmassa kuvassa tummempi osa on käsitelty seoksella. Lopputulos on toivotunlainen. Pinta tummenee, ja musta näkyy paremmin ja jopa hivenen leviää.
Ensi viikolla saan käsiteltyä loputkin pöydästä, ja sitten on aika miettiä miten korvataan puuttuva puolikas pöytälevystä ja se itse klahvi. Puumateriaaliksi opettaja arvio kuusen, joten seuraavaksi on tiedossa retkeä sahoille josta voisi löytyä tarpeeksi isoa kuusta minun tarpeisiini. Klahvin saranat löysin vuosia sitten kirpparilta joten niitä ei tarvitse hankkia.
Eniten kuitenkin mietityttää vaihe jossa minun on taiteltava ihan itse ootraus pöytälevyyn ja klahviin jotta ne sointuvat pöytäkehikon pintaan. Ei mitään oman mukavuusalueeni puuhaa, mutta aion ainakin yrittää.