Aitta

Arvilan tila sai uuden aitan, komean kaksikerroksisen rakennuksen jonka ystämme meille lahjoitti.

Siirto-operaatio ei ollut ollenkaan paha, aitta matkasi meille ihan henkilöauton kyydissä.

Vähän heikossa hapessahan se aitta oli, katto purkamista vailla, alahirret pois syödyt tai lahonneet.

Portaat kadonneet ja lattia irronnut.

Toista vuotta aitta matkasi mukanani entisöintikurssin välityönä, kunnes tänä syksynä sain aitan valmiiksi.

Ennen kuvat kertoo karua sanomaa rakennuksen kunnosta.

 Tässä vaiheessa aitasta on purettu pois huonokuntoinen katto ja alla on suunnitteilla uutta lattiaa. Maalipinta on hiottu kevyesti uutta maalausta varten, remontti on siis varsin pitkällä.

 Uusi huopakatto tehtiin kierrätetystä vanerista. Mummon kaapin leivinlaudan vaneri sai aitan myötä uuden elämän. Lattia on samaista leivinlautavaneria, maalattu tallista löytyneellä mustalla vasaralakalla jotta kestää tulevat sateet ja myrskyt. Etupuolen alahirteen sai jäädä raot muistutukseksi siitä mitä aitta oli ennen meille päätymistä.

 Punainen maali on isältäni saatu purkin pohja, ihan oikeaa ulkomaalia. Punamultaa en alkanut sentään keitellä ihan tätä projektia varten vaikka se lienee aidoin aittamaali.

 Katto on irroitettava vaikka aitta ei pääse enää edelliseen käyttötarkoitukseensa, lintulautana elo on päättynyt ja uusi elämä jatkuu pihassa jouluvalojen kera.

 Aittaa varten ostin paristokäyttöiset led-valot. Sisäkäyttöön ne oli tarkoitettu, mutta meillä saavat luvan kestää ulkokäytössä. Siinä insinööreille pieni tuotekehittelyn paikka, pihalle jouluvalot jotka toimii jollain muulla systeemillä kuin sähköjohdolla ja pistorasialla.

Tosin tämän lumimyräkän myötä aitan ulos virittäminen taisi jäädä ensi syksyyn. Jalusta on vielä hankkimatta ja maa on jäässä. Saan aittaa ulos tai en, laitan sinne kuitenkin ostamani valot ja sitten lupaan julkaista valaistunutta kuvamateriaalia Arvilan uudesta aitasta.

Myrskyyn varautumista

Maaseudulla asumiseen liittyy usein myrskyyn varautumista. Sähkö määrittelee elämää täälläkin, ja ilman sähköä ei toimi porakaivon pumppu ja sehän tarkoittaa sitä, että vettä ei tule hanasta tai wc-pöntöstä.. Tilanteen pelastaa pari ämpärillistä vettä suihkun nurkassa. Juomavettä on aina erikseen kanisterissa. 

 Otsalamppu on loistava keksintö. Eteisestä löytyy oma jokaiselle perheenjäsenelle. Nukkumaan menneet veivät omat sänkyihinsä, sillä mikään ei ole inhottavampaa kuin herätä keskellä yötä siihen että sähköt ei toimi.

Onneksi talo pysyy lämpöisenä myös pelkillä uuneilla, liiterissä on polttopuuta ja tulitikkuja takan reunalla. Tarvittaessa jääkaapin ja pakastimen sisällön pelastaa ulkona oleva pakkanen

Eiköhän tästäkin myrskystä selvitä!

Kaappi

Mummon ja papan kellarista navetan ylisille, ja sieltä poikien huoneeseen raahattu koivuviiluinen liinavaatekaappi on paikoillaan. Suunnitelmat meni vähän uusiksi kaapin laatikoiden takia, mutta olen lopputulokseen tyytyväinen. Nyt on nippelit ja nappelit ovien takana piilossa.

 Alunperin piti tulla kirjahylly ja kaappi vierekkäin tuohon seinustalle. Jotta kaapin laatikoita voi käyttää, täytyy ovien mahtua avautumaan täysin sivulle. Siinä syy miksi järjestyi muuttui kuvan mukaiseksi.

 Osa aarteista pääsi samantein kaapin päälle. Iso harmaa möhkäle on Star Wars alus jolla leikitään myös ilman siipiä. Bussi on tuliainen Lontoosta. Pahvilinna hankittiin kesällä museon myymälästä ja on ollut yksi poikien lempileluista. Suorastaan ihme, että on vielä ehjä.

 Siistiä on, enää vain paikka yhdelle kirjapinolle. Ehkä hylly seinälle?

Onneksi on nuo navetan yliset romuaarteineen.

Rymsteerausta poikien huoneessa

Sain pienen älynväläyksen ja aloin siivota kahden nuorimman pojan jakamaa huonetta. Siinä siivotessa totesin, että kaikenlaista säilytystilaa on ihan liian vähän. Mahdollisesta lisätilasta huolimatta totesin, että alkaa tuo huone olla jo aika pieni kuusi ja yhdensänvuotiaiden jaettavaksi. Sängyt vie ison osan tilasta ja nyt pitäisi vielä saada jatkettua nuorimman sänkyä. 

Kaikki sälä ja tilpehööri lattialle ja setvimään. Kovin paljoa pois heitettävää tai kierrätykseen menevää ei ole, mutta tavaroilla ei vaan ole oikein järkevää paikkaa. Ja tuo työpöytä, miten se pysytyykin keräämään kuution roinaa päällensä, en ymmärrä.

 Jossain vaiheessa oli yksi kirjahyllyistä tyhjänä. Hylly on 80cm leveä Ikean koivuviiluinen Billy ja myynnissä halavalla, 15 eurolla, kunto hyvä.Yhteydenotot sähköpostiin.

 Huone jäi toistaiseksi yhtä sotkuiseksi kun sen sain. Ilta-aika oli tiukilla sillä töiden jälkeen piti lähteä Lahteen hammaslääkäriin. Samalla hoidin pari muuta asiaa ja ruokakaupassa käynnin. Ilta olikin sitten jo liian pitkällä kun saavuin kotiin. 

 Mutta jotain ehdin. Tässä on haettu navetan ylisiltä kaappi joka tulee Billyn tilalle. Hyllypaperit olisi mielettömän ihanat, mutta haisun takia niitä ei voi säästää, harmi. Muuten kaappi on oiva kahden viikarin käyttöön. Ei liian hieno tai antiikkinen.

Tiistai on ihan yhtä kiireinen illan osalta, vuorossa syksyn viimeinen entisöintikurssi. Siellä ei ikkunat pahemmin etene, mutta jotain muuta olen puuhaillut. Siitä lisää myöhemmin.

Muotoiluinstituutin myyjäisistä

Käväisinpä ensimmäistä kertaa elämässäni Lahden Muotoiluinstituutin opiskelijoiden myyjäisissä. Ihan uteliaisuudesta, sekä tarpeesta ostaa hopeiset korvakorut.

Myyjäiset tuli nähtyä ja koettua, en ostanut sitä niin näkyvästi esillä ollutta kangaskassia jossa oli isolla tekstillä naisen alapäätä kuvaava sana (taidetta??). Enkä löytänyt mieluisia korvakoruja vaikka monet kauniit myynnissä olikin. Korvillani on taipumus ärsyyntyä tappikorviksista jo lyhyessä ajassa, ja roikkuvat taas oli tuolla myyjäisissä vähemmistönä.

Monta kivaa pientä jouluista juttua kuitenkin ostin. Ja tietääkseni näitä ei muualta saa.

Nyt alkaa olla joulukorttivarasto pullollaan, mutta kohta niitä taas kuluu. Siis jos näitä nyt raaskii käyttää.

Vastamyrkkyä harmaalle

Ruokakaupan kukkavalikoimaan oli tullut vaaleanpunainen joululisä, amaryllis. Ja koska kukat, ja etenkin vaaleanpunaiset toimivat harmaan (sään) kanssa, nappasin yhden mukaani. Hinta oli aika suolainen yhdeksi kukaksi, mutta kerran täällä vaan eletään.

 Jos olen oikein kiltisti, niin toisikohan joulupukki sellaisen yhden kukan maljakon minulle lahjaksi?

 Tarvetta on.

Viimeisiä vieraita

Lähipeltomme on ollut tänäkin vuonna jo totuttuun tapaan joutsenten ja hanhien lepopaikka matkalla etelään. Myöhäisistä puinneista johtuen, oli hanhet pellolla tänä vuonna vähälukuisempia, ne kun saapuvat aina ensin. Linnut kun eivät koskaan laskeudu puimattomalle pellolle. Nyt vain kaartelivat pellon yllä tuttua laskeutumispaikkaa etsien kunnes luovuttivat.

Puintien jälkeen on ilonamme olleet lukuisat joutsenparvet. Suurimmissa parvissa useampi kymmenen joutsenta. Harmaita tämän kesän poikasia, melkein vitivalkoisia edellisen kesän poikasia ja valkeita vanhempia. Jos pitäisi päättä lempilintu, niin joutsen taitaisi olla ihan ykkönen. 

 Joutsen on kovin äänekäs lintu. On ollut hauska seurata nämä vuodet niiden elämää. Kun pellolle on laskeutumassa uusi perhe, keskustelee se pellolla olevien perheiden kanssa jo ilmassa kuin laskeutumislupaa kysyen. Ja maasta vastataan, tänne vaan, ruokaa riittää. Sitten laskeudutaan aluksi vähän matkan päähän muista, kunnes ollaan sen verran tuttuja että vierekkäinkin voidaan olla.

 Arkoja lintuja ovat. Joutsenet olivat pellolla aivan puutarhan reunassa, mutta heti kun lompsin saappaineni niitä kuvaamaan, lähtivät taapertamaan kauemmaksi kynnöspellon reunaa kohden.

 Pellolle kerääntyvät joutsenet ovat olleet meille iso ja mieluinen yllätys. Edelliset asukkaat eivät sanallakaan vihjanneet näistä vieraista mitään. En tiedä kokivatko liian äänekkäiksi. Meille näiden pitkäkaulojen seura käy.

Kuvien parvi viipyi pellolla eilisen. Ennen hämärää lähtivät perheittäin kohti etelää sulassa sovussa ja järjestyksessä. Tänään aamulla saapui pellolla jo uudet yksilöt, tällä kertaa vain kaksi perhettä.

Suurin muuttoaalto taitaa olla jo ohi.

1000 x ninjago + muut tuliaiset

Tänään vuorossa varsinaiset lasten tuliaiset. Olisihan sitä ollut Lontoossa vaikka mitä ostettavaa, jopa lompakollekin sopivaa, mutta matkalaukkuja oli mukana vain kaksi pientä ja niihin oli kaiken mahduttava.

Harrodsilta löytyi Lego-faneille oivat tuliaiset, tarrakirjat. Kuvat kertonee mistä on kyse.

 Ninjago-kirja siskon pojalle ja Star Warsit omille pojille. 

Näitä en ole vielä Suomesta bongannut, toivottavasti tulee sillä ovat kivoja synttärilahjoiksikin.

 Kummityttö sai sopivaa disco-vaatetta, silkkaa bling-blingiä nuoren neidin makuun. Kaikki Primarkista.

 Siskon nuorimmainen sai omat tuliaiset, kolmen vaatteen pöllösetti on Mark & Spenceriltä, t-paita ja sukkikset Primarkista. Kolmen sukkisten setti maksoi alle 5 euroa, melko halpaa, mutta niin oli Primarkissa kaikki. 

 Omat nuorimmat pojat sai sammarit ja t-paidat. Lisäksi Mark & Spenceriltä löytyi ihanat Legon Star Wars alusasusetit. Meille ostin ne pyjama käyttöön. Saavat vasta joululahjaksi ja katsotaan sitten mitä itse tykkäävät, ottakoot vaikka ihan päivävaatteiksi jos on oikein mieluiset.

Lontoon kaupat oli osin erilaiset kuin Suomessa. Ensin kiinnitti huomiota myyjien käytökseen. Ilme oli silkkaa hymyä ja kohteliaisuutta ei säästelty, palveluattius ihan jotain muuta kuin täällä puolen maailmaa, asiakkaan kanssa jopa vitsailtiin, eikä siinä silti tullut oloa että tässä nyt turistille nauretaan. Kohtelu oli melkein kuninkaallista. Jonotus oli ihan oma systeeminsä. Lähes joka kaupassa kierrettiin kassalle "karsinan" kautta ja kassarivin päässä odoteltiin omaa vuoroa. Olipa jopa henkilökuntaa ohjaamassa vapaalle kassalle. Lisäksi itsepalvelukassojen lukumäärä oli huomattava ja niitä käytettiin runsaasti, itsekin testasin pari kertaa ja totesin toimivaksi. Suomessa niitä olen kokeillut vasta Ikeassa. Oikeudenmukainen systeemi tuo jonotus, kun oli vain yksi yhteinen jono kaikille kassoille. Toki siinä taisi olla enemmän tarkoitus saada ostamaan tavaraa jolla jonotuspaikka oli ympäröity. Kaikkea pientä, kivaa ja tarpeellista.

Ostetun tuliaisen määrästä voi päätellä, että maan tavan mukainen jonotus oli äkkiä opittu.

Matkalaukussa raahattua

ja vähän laukun ulkopuolellakin. Vain suomalainen maalaistollukka ostaa Lontoosta asti joululahjapaperia todetakseen että, ai, ei se mahdukaan matkalaukkuun. No onneksi paperitarvikeliikkeessä sai mukaansa kätevän pitkän pussukan jossa rulla oli helppo kantaa. Ja se paperi, se nyt vaan on niiiin ihanaa.

Samaan läjään ostin tämän joulun joulu- ja pakettikortit. Missä ihmeessä luuraa vastaavanlaiset täällä Suomessa? Kuvassa alimmmaisena olevat kaksiosaiset pöllöpakettikortit (24kpl) maksoivat Primarkilla vain 1,25 euroa. Metka kauppa se Primark, kuin paikallinen henkkamaukka tai seppälä. Laadusta en tiedä, mutta kyllä siellä tuli tehtyä hankintoja. Kaduttamaan jäi ne ruskeat saapikkaat joita sovitinkin mutta en muka raaskinut ostaa. 25 euron hintaan ei olisi ollut nyt niin väliä kestävätkö yhden vai viisi talvea.

 Eikä Englannin matkaa ilman peltistä keksirasiaa. Kuvan rasian ostin ihan hinnan ja kauneutensa takia, keksit sivuseikka. Rasian vieressä Se joululahjapaperirulla.

 Ja suklaata. Ihan törkeän kallista Harrodsin herkkua, mutta ah niin hyvää. Karamellisoitua aitoa appelsiinia ja tummaa suklaata. Hintansa väärtiä, rasia on jo tyhjä.

 Vanhin poika sai tuliaisina Lindt:n suklaakalenterin. Höpsö tuliainen, mutta vähän erilainen kalenteri ja takuuhyvää suklaata. Eikä tuo paljoa maksanut laadukkaaksi suklaakalenteriksi, vajaa yhdeksän euroa. Tuskin olisi löytynyt täältä samaan hintaan. Kalenteri löytyi Hamleysin lelukaupasta joka oli myös melkoinen paikka. Täynnä lauantaita viettäviä lapsiperheitä viidessä eri kerroksessa.

 Teetä toin reissusta melkein kilon. Tätä Harrodsin teetä jo maistoin ja hyväksi totesin. Ostin kokeeksi varsinaisesta tee- ja kahvikaupasta vihreää teetä ja se oli kyllä testin perusteella sellaista jonka makuun pitää tottua vaikka ihan juotavaa oli. English breakfast nyt vaan on lempiteetäni ja maistuu parhaiten.

 Ja sokerina pohjalla jotain kivaa itsellekin. Clarksin liikkeestä löytyi kuin minun jalkaani suunnitellut nilkkurit ja niiden kaveriksi peruslaukku. Edellisen kerran olen ostanut laukun 8 vuotta sitten, joten oli jo korkea aikakin saada uusi. 

Omille ja siskon lapsille tuli ostettu tuliaisia eniten, miten siinä aina käykin niin. Mutta niistä tuliaisista ihan oma postaus. 

Terveiset Lontoosta

Taas on nähty hivenen enemmän maailmaa ja todettu että matkailu avartaa. Tosin kahden kokonaisen päivän vierailu Lontoossa ei riitä kuin murto-osan näkemiseen koko kaupungista tai sen nähtävyyksistä.

Koko reissu oli sitten lopulta pyhitetty ostoksille ja kaupoissa luuhailuun. En käynyt yhdessäkään museossa tai muussa vastaavassa paikassa (jonoja jonojen perään). Camden townin kirpparitkin unohdettiin luvatun sateen takia (jota ei sitten kuitenkaan ollut). Mutta tutuksi tuli Oxford street ja Harrodsin tavaratalo. Sekä mieletön ihmismassa jota oli ihan joka paikassa, jopa niin paljon sitä väkeä oli, että tälläistä syrjäkylän asukasta jo ihan ahdisti.

 Harrodsille menimme heti aamusta jolloin emme nähneet kuin kalpean aavistuksen tavaratalon jouluvaloista, taksikuskin mukaan ovat upeat. Ainakin lamppuja oli seinät täynnä aivan vieri vieressä.

 Tavaratalon jouluikkunat oli sinänsä jo yksi Lontoon nähtävyys. Kuvassa Missonin käsitys Disneyn Mulan-hahmosta.

 Sekä lumikki-sadun taikapeili jossa näkyy itse allekirjoittanutkin. Kerro kerro kuvastin...

 Jouluvalot keskustan katujen yllä oli huikeat! Ja niitä oli kilometritolkulla.

 Hotellihuoneemme näköala oli sanoisinko mielenkiintoinen. Katsoi ikkunasta miten päin vaan, näki vain tiiliseinää. Ei sinänsä huono juttu, kadulle antavat ikkunat olivat paljon meluisampia kuin tämä meidän sisäpihan ikkuna. 

Lontoon ruoka ja ravintolat oli ennakkoasenteestani poiketen positiivinen kokemus. Syötyä tuli ainakin se kuuluisa fish&chips. Huonoa teetä ei Brittein saarilla kai edes tunneta, sillä joka paikassa tee oli erinomaista. Ravintoloissa ja aamiaisella sai eteen oman pienen teekannun josta juomaa riitti parin kupin verran. Ihana kokemus kun kylkeen otti vielä jonkun ällömakean leivonnaisen joita riitti joka makuun. Suomessa voisivat ottaa tavasta hiukan oppia.

Seuraava postaus tuliaisista, kaikkea sitä tulikin ostettua.

Joulukorteista lähtien.

Iltojen iloja

ja aamujen tuskaa, herätykset sysipimeissä aamuissa kello 5:30 ovat vain niin jotain johon minua ei ole luotu. Totunkohan koskaan?

 Blogiinkaan en ole ehtinyt sillä puikot ovat taas vieneet iltaisin mennessään. Tällä kertaa työn alla tyttären sukat jotka äitini korjasi jo kerran. Ja taas on kantapäät rikki.

 Korjauslankana Novitan nalle luontopolku, sävynä kaarna. Aika kaunis ruskea, tekee mieli hakea lisää lankaa ja  tehdä itselle sukat.

 Toinenkin projekti on kesken. Muuten valmis, mutta reunukset vailla ompelua ja viimeistelyä.

Ensi viikolla pitäisi jo antaa saajalleen, pienelle pojalle.

Mukavaa loppuviikkoa, nukkukaa pitkään te jotka voitte!

Uusi pää

Välillä on sellainen olo, että voisin pistää aivotkin vaihtoon tai uudelleen kuositukseen, mutta tällä kertaa uuden kuosin sai hiukseni. Minä, joka olen vannonut jo monta vuotta, että harmaita hiuksiani en sitten värjää. Mutta niinpä vaan värjäsin, eikä kaduta yhtään. Väsynyt ilmeeni koheni kertaheitolla. Vielä kun jollain keinolla saisin korjattua mustat silmänaluset ja leikkautettua perintönä saadut roikkoluomet. Jälkimmäinen kyllä hoituisi ihan silkalla rahalla.

Tavoitteena oli saada hiuksiin sävy joka on lähellä omaa väriä. Tämä ihan siitä käytännön syystä, että juurikasvun näkyminen olisi sitten maltillisen rajoissa. Lisäksi laitettiin ihan kevyesti vaaleampia raitoja. Niitä taidan haluta seuraavalla kierroksella vähän lisää/näkyvämmin.

Kodinhoitohuoneen peilissä kurkkii nainen jolla on ihan maantienruskeat hiukset. Ja uskokaa tai älkää. mutta olen kuvaa varten harjannut hiukseni. Ne EI pysy sitten yhtään kurissa ja nätisti.

 Tämä kuva vain siksi jotta näette kirpparilöytöni. H&M:n paitamekko 2e, kunto kuin uusi!

 Kun siirryn kuvaamaan kylppärin peilistä, näkyykin sieltä ihan eri väriset hiukset. Sävy ruskean punertava.

 Ja kaikkein hauskinta on, että sen kampaajalla sanotun kääks-huudon jälkeen, tykkään tästä väristä ihan älyttömästi. Ihan kaikkein parasta on tietysti se, että olen löytänyt todellisen luottokampaajan. Ymmärtää puolesta sanasta mitä haluan ja uskaltaa kannustaa kokeilemaan jotain uuttakin. Sekin on tärkeää että kampaaja uskaltaa sanoa suoraan mikä käy hiuksiini ja mikä ei. Tai ainakin itse pidän siitä ominaisuudesta.

Mitään erityista kampausta tai leikkausta ei hiuksiin tehty. Pidän ne yleensä aina ponnarilla ja tyyli saa jatkua tästä eteenpäinkin. Toistaiseksi olen vain ponnarikiellossa katkenneiden hiusten takia, siksi saavat roikkua näin vapaasti työpäivinä. Laiskana naisena en viitsi herätä yhtään aikaisemmin hiuksia väkertämään ja kähertämään kun herätys on muutenkin joka aamu jo 5:30.