T-paitoja

Taas on se aika vuodesta kun pitää päivittää omat ja lasten kesävaatteet. Päivityksen tein hyvissä ajoin, ainoat mitä pojat tarvitsevat lisää/uusia on kesäsukkia ja t-paitoja. Entisiä shortseja on kesävaatelaatikko täynnä ja suht kaikki mahtuvat päälle.

T-paidoissa olen suosinut jo pari kesää puhtaan valkoista. Ennen luulin valkoista ihan mahdottomaksi väriksi lasten vaatteisiin, saatikka paitoihin, mutta kokemuksen kautta sanon ettei kätevämpää väriä ole. Valkoiseen voi käyttää huoletta tahranpoistoaineita ja aurinkovalkaisua, eikä tarvitse pelätä haalistumista. Voi laittaa vaikka kloriteen jos muu ei auta. Meillä yleensä kyllä auttaa Vanish ja aurinko.

Lahden Kärkkäiseltä nappasin tuoreimmat valkoiset paidat. Espritin mallistoa, -30% tarjouksessa. Yhdelle t-paidalle jäi hintaa reilu 6e. Ei ollenkaan paha kun vertaan Popin t-paitoihin joista olen maksanut liki kaksikymppiä kappale.

Ja laadussa näiden  kahden merkin välillä en ole huomannut niin suurta eroa kuin hinnassa. Molemmat hyvää ja vähän paksumpaa trikoota. Kestävät pesun 60 asteessa vaikka kuvan paitojen pesuohje onkin 40 astetta. Siitä en ole välittänyt vaan olen pessyt meillä jo aiemmin olevan paidan ihan surutta kuumemmassa. Eikä sille ole käynyt mitään, nukaton ja muotonsa pitävä on edelleen.

Nyt on enää ostamatta omat t-paidat. Onneksi työ on sellainen, että vähän kuluneemmallakin pärjää.

Puutarha

Viides lapsi, lempipaikka, työleiri, ehtymätön rikkojen suhteen.

 Ruuan lähde, mielen virkistäjä, kunnon kohottaja,

 paikka rentoutua, kiukun kohde, onnen tyyssija, 

 positiivisuuden ja inspiraation lähde,

 lumoava, kaunis, oma,

 juuri sellainen kuin itse haluan.

Sitä kaikkea on puutarha minulle.

Kolmeen kertaan käytettyä

Kasvihuoneen, eli meillä kotoisasti kasvimajan takunen kukkamaineen oli yksi tämän kesän projekteista. Kukkamaa kasvoi huonosti ja oli hutaisten tehty kivillä ympäröiden. Parin viikon aikana olen siirtänyt kasvit turvaan ja kivet tien reunaan tulevaksi kiviaidaksi. Tänään saimme alueen viimeistellyksi.

Tältä  näytti kasvihuoneen takana pari viikkoa sitten:

 Ja tänä iltana näytti tältä.

 Kasvilaatikot on tehty lankuista jotka ovat olleet joskus jonkun rakennuksen vesikattona. Sisäpuolella näkyy vielä lankkujen vesiurat. Meidän aikana lankut olivat aitan "kuistina", mutta purimme vaarallisen lahon kuistin pois pari vuotta sitten. Siitä asti lankut ovat odotelleet ideaa jatkokäytöstä, ja tänään se idea löytyi.

 Komeat on lootat. Vielä vähän multaa sisuksiin ja sitten mietitään mitä istutellaan. Mies vähän haaveili josko toisen laatikon saisi kokonaan valkosipulien käyttöön. Sopii minulle, toiseen sitten ehkä pinaattia ja kesäkurpitsaa. Taimiakin jo olisi.

Kovin on tämä elo täällä puutarhavoittoista. Niin kova into on multaa möyrimään etten malta edes nukkua aamuisin myöhään mikä on ihan uutta minulle jonka mielestä viikonloppuisin ei nousta sängystä ennen kymmentä. Into hiipuu kesän ja rikkaruohojen myötä, joten nautitaan nyt tästä, puutarhan parhaasta vuodenajasta.

Kuusenoksa ja lukinlankaa

Toukokuun viimeisen tasausvapaan kunniaksi kävin katsomassa tänään Lahden historiallisen taidemuseon näyttelyn Kuusenoksa ja lukinlankaa, sata vuotta jugendtunnelmaa.

Olihan upea näyttely, ystäväni kanssa vietimme melkoisen unelman parituntisen ihastelemalla jugend-ajan esineistöä, käsitöitä, huonekaluja, julisteita ja rakennuksia. Suosittelen vierailua tänne jos on Lahteen asiaa tai ei parempaa tekemistä. Näyttely on lipunhinnan väärti ihan ehdottomasti. Itselleni ostin muistoksi näyttelystä ja Jugend-ajasta kirjoitetun kirjan.

 Museon ja lounaan jälkeen oli vuorossa perinteinen kierros kirpparilla. Ja kun taas jätti sen ostoskorin ottamatta, tulin kotiin kassi täynnä tavaraa. Ostosten helmi oli tämä 2,5e maksanut Rörstrandin City kannu. Virheetön yksilö kotiutui meille mehukannuksi vaikka kuvio ei ole ihan lemppareita. Joskus hinta sanelee ostopäätöksen ulkonäköä enemmän.

Illalla vietettiin eilen 6 vuotta täyttäneen kuopuksen kaverisynttäreitä. Neljä lähes samanikäistä poikaa oli vieraana ja huh sitä hulinaa, melkein kuin olisi ollut työpäivä. Onneksi tänään 14 vuotta täyttänyt poika ei enää saa/halua kaverisynttäreitä. Tuo kun oli ihan tyytyväinen pikkuveljen synttäritarjoilujen rippeisiin.

Isommat lahjonnat hoidetaan ensi viikolla, pitää ostaa molemmille sankareille uudet pyörät kun tuleva syksyn eskarilainenkin oppi vihdoin ja viimein pyöräilemään ilman apupyöriä. Onpa ollut onnellinen lapsi pystyessään polkemaan isompien mukana.

Kukkiva kuusi

Sain Paulalta Arkiporinaa blogista uuden 11 kysymyksen haasteen, kiitos Paula. Vastaan kysymyksiin, ja samalla näytän miten kauniisti pihakuusemme kukkii. Harmi että nämä "kukat" ovat aina kovin korkealla kuusessa ja siten vähän huonosti näkyvissä.

 1. Minkä kukan ojentaisit Prinsessa Estellelle ristiäislahjaksi?
     Ojentaisin kielokimpun.

2. Monet puutarhaihmiset tykkää kirjoittamisesta. Mikä yhdistää kirjoittamisen ja puutarhan?
    Luulisin että yhdistävä tekijä on luovuus ja mielikuvitus.

3. Monet puutarhaihmiset tykkäävät kissoista tai koirista. Miksi?
    Eläimet nyt vaan ovat ihania.

 4. Luettele kasveja joiden nimessä viitataan kissaan tai koiraan.
     Kissankello ja koiranputki.

5. Puutarhaunelmasi?
    Oma puisto.

6. Mikä on ensimmäinen kasvi jonka istuttamisen muistat? Miten kävi?
    Ei mitään havaintoa ensimmäisen istutuksen laadusta. Todennäköisesti kuoli koska istutuksiani kuolee       edelleen.

 7. Mikä on suhteesi kompostiin tai tunkioon?
     Tunkiota meille ei tule rottapelon takia, mutta puutarhajätteen komposti löytyy. Tarpeellinen laitos.

8.  Mikä on mielestäsi pahin rikkaruoho?
     Savimaalla pahin rikka on sellainen pitkän lonkerojuuren tekevä kasvi, nimeään en tiedä mutta paha hävittää.

9. Mitä jätät kitkemättä?
    En mitään.

 10. Mihin puutarhasi kasviin olet kyllästynyt?
       En taida olla mihinkään. Jokaiselle kasville löytyy näin isossa pihassa hyvä paikka.

11. Minkä uuden kasvin valitsisit nyt puutarhaasi?
      Se olisi  puu, verivaahtera tai purppuratuomi.

Alimmat kuvat ovat kasvimaalta jonne sain tänään viimeiset siemenet laitettua. Herneitä tulee kolme riviä, jos vihdoinkin riittäisivät. Alimman kuvan yrttimaakin voi hyvin. Talven yli selvisi lipstikka, sitruunamelissa, timjami, salvia ja rakuuna. Siemenestä laitoin taas paria uutta yrttiä, mutta vielä ei näy mitään kasvua. Ehkä ne siitä.

Uusi kesäkassi

Olen aika tylsä ihminen, tykkään tutusta ja turvallisesta. Harvoin suostun kokeilemaan mitään kovin räväkkää tai minulle outoa. Pätee myös kassien ja käsilaukkujen suhteen.

Viimeiset pari-kolme kesää on mukanani kulkenut uskollinen kirpparilöytöni, myös muumimamman kassiksi tituleerattu käsivarren venytin. Kassi on taas valkaistu uutta kesää varten, ja jo käyttöönkin otettu.

 Jokin aikaa sitten kirpparilta löytyi kassilleni sisko, huikeaan 1,5 euron hintaan. Vikaa siinä oli sen verran, että yksi päätymutteri puuttui. Ei lannistanut minua, vaan hetken kuljin kirppareilla ja löysin kolmannen kassin josta sain varamutterit. Se kolmas kassi oli aivan kaatopaikkatavaraa muuten, mutta onni ettei sitä oltu roskiin viety. Siinä taas näkee, että kaikkea kannattaa ensin koittaa myydä. Tulee höynähtänyt keski-ikäinen maalaisnainen ja ostaa pois.

Tämän uuden kassin haluaisin värjätä mustaksi. Musta lienee se hankalin väri värjäyksessä, mutta ajattelin silti kokeilla. Onko kellään hyvää vinkkiä mitä ihan marketista tms. saatavaa väriä kannattaa käyttää? Kaikki muutkin vinkit värjäyksen suhteen otan vastaan.

Pakkomielle

Tonttimme kalliot ovat minulle melkein kuin pakkomielle. Pakko saada kalliota esiin, ja mieluusti paljon. Kallio on ikuista, kaunista ja kestävää. Lähes huoltovapaata, ja keväällä ensimmäiseksi sula. Oikea toivemaaperä tontille kuin tontille.

Ihan ensimmäiseksi kun pääsin pihan kimppuun, kaivoin esiin kallion talomme takaa. Heinikko oli kasvanut kiinni kuvan perustuskiviin asti, ei mikään hyvä juttu joten lapio viuhui. Nyt kalliota on sopivasti näkyvissä eikä tuo kaipaa muuta kuin vähän haravointia. Valkoinen viiva kalliossa on se kohta johon vesi tippuu räystäältä.

 Tähän asti suurin urakka oli kaivaa tämä talon nurkkakallio esiin. Nyt siihen on jo ehtinyt kasvaa pari ruohokumparetta. Tilalle ottaisin kernaammin jotain kalliokasvia.

 Myös varsinaisen pihan puolella on heiluttu lapion kanssa. Etualan lämpärettä on tarkoitus kasvattaa aina kun inspiraatiota riittää. Onpahan vähemmän ruohonleikkuuta.

 Talon pohjoispäädyssä kalliota näkyy pikkiriikisen. Tuossa kohtaa se on taas sitten pieni ongelma koska tekee lammikon juuri perustuksen viereen. Jotain pitäisi keksiä, ehkä uran poraaminen kallioon jotta vesi valuisi pois.

 Uusin lapionheilutus paikka on tässä, navetan länsipääty. Nokkoset ja muut inhakkeet kasvaa taas suoraan seinässä kiinni, sinnikkäämmät yrittää jo navetan alle.

 Joten ei muuta kuin töihin, lapiollinen kerrallaan. Löytyy kiviä, rautaromua ja kaikkein pahimpana lasinsirut. Niitä varten pitää aina olla ämpäri mukana, kaivaa mistä vaan kohtaa pihassa. Tuo sammalkin on täynnä siruja joten sekin pitää poistaa mikä on toisaalta sääli. Ihan heti tämä urakka ei valmistu, mutta teen sitä aina silloin kun muut hommat ei iske.

Jostain kumman syystä miehelläni ei ole samaa pakkomiellettä kuin minulla. Pyörittelee mieluummin päätään kuin lapiota kun teen näitä kaivuutöitäni.

Tapettiostos

Torstaina tosiaan teimme pienen autoajelun. Lukijallani oli myytävänä juuri meille sopivaa  vanhaa paperitapettia sopivaan hintaan. Kun muutakin ostettavaa löytyi, oli varminta käydä noutamassa kaikki yhdellä kertaa.

Tapetti tulee jossain vaiheessa isännänhuoneen seinään. Huoneen värimaailma pysyy samana kuin nyt, vihreänä. Sävyt vain tummenevat.

 Tämä on se tilanne mistä lähdetään sitten joskus. Seinät on toistaiseksi vain maalattu, kaikki levyt joudutaan taas poistamaan, lattiat avaamaan ja kaivamaan paneelikatto esiin. Vaan yksi homma on vähemmän kun tapetti on ostettu. Tapetin myötä toteutuu yksi haaveeni, joka on ollut saada taloomme oikeasti vanhaa tapettia.

 Isännänhuoneen seinien alaosiin on tarkoitus tehdä panelointi, joko petsattuna tai tummaksi maalattuna. Idean ymmärrätte näistä Glorian Antiikki-lehdistä napsaistuista ideakuvista. Jotain samankaltaista tunnelmaa on tarkoitus tavoitella. Isännänhuone on yhdistetty työhuone, kirjasto ja takkahuone, joten tumma tunnelma sopii sinne paremmin kuin vaalea.

Remontin alkamisaika ei ole vielä tiedossa. Kunhan nyt päästäisin aloittelemaan ensin edes eteistä. Pikku hiljaa pätee todellakin meidän etenemisvauhtiin.

Kysymyksiä

Sain kaksi haastetta. Ensimmäinen tuli Leenalta. Yksitoista kysymystä joihin vastata ja sitten pitää keksiä uudet yksitoista kysymystä ja lähettää yhtä moneen blogiin. Tässä Leenan kysymykset minulle:

1. Mistä tulit tänään onnelliseksi?  Tämän päivän onnea oli pieni keväinen autoretki jonka seurauksena saimme erään tavaran jota olemme etsineet jo pari vuotta. Samasta paikasta löytyi meille muutakin kivaa, mutta näistä lisää myöhemmin.

2.Inhoatko jotain julkkista? Ketä ja miksi?  Enpä inhoa, julkkikset ovat minulle aika neutraali asia, eivät herätä niin voimakkaita tunteita kuten inho on.

3. Elämäsi tähtihetki?   Apua, pitääkö valita vain yksi? Lasten syntymät on aika luonnollinen valinta, sanotaan niiden lisäksi tähtihetkeksi tämän talon ostamisen. Tai se kun tapasin aviomieheni.

4. Romanttisinta mitä sinulle on koskaan tehty?  Meillä romantiikka liittyy vahvasti arkeen. Minulle romantiikkaa on esimerkiksi se, että mies tekee aamupalat joka viikonloppu ja antaa minun nukkua niin pitkään kuin haluan.

5. Onko elämässäsi jotain mitä kadut?  Katumiseni eivät ole kovin suureellisia. Ehkä kadun sitä ettemme jo aiemmin ostaneet vanhaa taloa. Toisaalta jos olisimme ostaneet jo aiemmin, ei meillä olisi Arvilaa. Taidan olla sitä mieltä ettei elämässä kannata olla kovin katuvainen.

6.Mukavin lapsuusmuistosi?  Ehdottomasti kesät mökillä mummon luona, äitini lapsuudenkodissa Savon umpikorvessa. Muistan miltä järvi tuoksui, tai sen kun vaari iltaisin sytytti öljylapun sähköttömään mökkiin. Muistan mummon mustikkapiirakan tai sen pienen ja mustan saunan jossa peseydyimme.

7. Jos saisit säätää yhden lain, mikä se olisi? Perheverotus Suomeen.

8. Turhin tavarasi? Ei kai mikään ole turhaa, eihän? Tykkään sanonnasta aika tavaran nauttii.

9. Mitä et uskalla tehdä vaikka haluaisit? Maalata talon kattoa!

10. Minkä kirjan luit viimeksi? Tukholman-risteilyllä tuli luettua yksi pokkari, Hammerin Saastat. Tykkään poliisiromaaneista.

11. Pahin pelkosi? Läheisen kuolema, mitä läheisempi, sitä enemmän sitä pelkään.

Seuraava haaste tuli Sailalta Saaripalstalta. Kysymykset menee näin:

1. Varhaisin puutarhamuistosi? Ehdottomasti se on mummon kasvimaa isolla rintamamiestalon tontilla. Puutarha oli lähinnä hyötyä varten, mutta aina mummolla kasvoi siellä seassa jotain kaunistakin.

2. Muistatko lempituoksusi, mikä se on? Puutarhassa lempituoksu on se kesäsateen jälkeinen tyyni ilma.

3. Mikä mahtaa olla puutarhurin pahin virhe?  Kivillä reunustetut kukkapenkit. Tähän itsekin pahasti syyllistynyt kuten kuvista näkee.

4. Ajankohtainen lempikukka? Puutarhassa se on tulppaani. Jos koko kesää ajatellaan, vie voiton pioni.

5. Jakaisitko hyvän puutarhavinkin? Ihan ehdoton puutarhan työkalu taistelussa rikkaruohoja vastaan on pieni varrellinen hara. Muuta ei omien käsien lisäksi vaadita.

6. Tiedätkö puutarhaasi liittyvän tarinan? Harmikseni en tiedä. Pihassa kasvoi kovin vähän mitään vanhaksi pihaksi, mutta olihan tämä lähes hoitamaton puutarha.

7. Mitä hankit viimeksi puutarhaasi? Ostin ensimmäiset kesäkukat, kaksi punaista leinikkiä.

8. Mitä on vielä ostoslistalla? No ne kaikki muut kesäkukat, lannoitetta, lisää kuorikatetta, loputon lista mitä pitää hankkia.

9. Vinkkaa käymisen arvoinen puutarhakohde kotimaassa tai ulkomailla?  Viimeksi tuli käytyä Korkeasaaressa tiistaina. Siellä uusitettiin kovaa vauhtia alueen puistoja. Veikkaan että saari on jatkossa eläinten lisäksi varteenotettava puutarhakohde.

10. Mitä vaatteita pidät puutarhahommissa? Onko "puutarhauniformua"? Minulla puutarhaan päätyy kaikki ne vaatteet joita ei voi enää muuten pitää. Eli mitä huonompi, sen parempi. Keväällä ja syksyllä jalassa on kumisaappaat, lämpösellä säällä jotkut läpykkäät.

11. Näetkö puutarhasi valmiina viiden vuoden päästä? Millainen se on? En näe, uskon että hyvä puutarha ei ole ikinä valmis.

Haasteen saa napata tästä ken haluaa, joko ensimmäisillä tai jälkimmäisillä kysymyksillä.

Peräkärryllinen on paljon mutta silti niin vähän

Puutarhablogina jatketaan, työ pihalla ei vähene vaikka kuinka huhkisin. Eilen sain pihaan pienen peräkärryllisen kuorikatetta jota olen viime kesästä asti toivonut. Huutavimmat käyttökohteet katteelle oli tällä kertaa uudet punaiset vadelmat ja ikivanhat mustat viinimarjat.

 Mukava olisi tietää mitä lajiketta nämä näin vinkuroivina kasvavat mustaherukat ovat. Tarvitsevat tukea tai muuten kasvavat täysin maata myöten. Marjaa kyllä tekevät ja marjat ovat hyviä, mutta pystympi kasvutapa olisi kiitollisempi kasvattaa. Pois näitä taas en raaski repiä, ovat varmaan yhtä vanhoja kuin talo.

 Punainen vadelma on kuvassa etualalla. Tänä vuonna ei vielä saada satoa kun viime vuonna nämä vasta istutin. Keltaisista vadelmista viisastuneena, näille punaisille tehdään tuet jo tänä kesänä. Uusille keltaisille vadelmille tehtiin tuet vähän liian myöhään ja kasvusto on nyt ihan vinkuraa. Kestää taas vuoden saada kunnon piiskat vadelmikkoon.

Se vajaa peräkärryllinen kuorikatetta riitti juuri ja juuri. Seuraava kärryllinen on jo tilattu siirrettyjä syreenejä varten. Sitä odotellessa jatkan syreenien juurakoiden ja muiden puskien kitkentää, yhtä lempipuuhaani puutarhassa.

Kuin tilauksesta

 Remonttiostoslistalla on jo vähän aikaa keikkunut teksti osta vernissaa. No tässä taloudessa kun rahareikiä on muitakin, olen aina tyynesti sivuuttanut tuon kohdan vaikka tiedän, että ilman vernissaa ei lasikuistin ikkunaremontti etene. Nyt totean, että hyvä etten ollut ostanut, olisi harmittanut, sillä

rautakaupan maaliosaston poistopisteessä oli vernissaa kunnon alennuksella. Vai mitä sanotte, 30e:n pöntön sai nyt kympillä. Otin ahneuksissani samantein 3 pönttöä, sillä vernissa säilyy hyvin suljettuna vaikka olisi päiväyksen ylittänyttä. Mitään vikaa näissä ei ollut, oli poistuva tuote. Yhdeksän litraa riittänee kaikkien lasikuistin ikkunoiden kitin tekoon.

 Kaksi ikkunaa ovat viimeistelyä vaille valmiit. Tässä kuva ennen entisöintiä,

 ja tässä jälkeen kuva. Viikonloppuna jos säät suosii, aion ottaa urakakseni putsata ikkunoiden  karmit ja toivottavasti myös ehdin maalata ne. Kun karmit ovat kuivat sovitellaan ikkunat paikoilleen. Toki niitä on soviteltava jo ennen maalaustakin. Lasikuistia on nostettu ja ikkunat ovat todennäköisesti vähän oienneet koska lisäsin niihin puuttuvat kulmaraudat. Eli saattaa olla tiedossa myös karmien muokkausta ja se on tehtävä ennen kuin lykkään maalia pintaan.

Muutakin kunnostettavaa on. Ostin kierrätyskeskuksesta lapsille pienen työpöydän ja nyt sitä kärtetään käyttöön siihen tahtiin, että olisi paree jonkun se kunnostaa ja äkkiä. Ihan selvästi näin kesäaikaan vuorokaudessa saisi olla muutama tunti lisää. Eilin tein toiveitteni mukaan koko päivän töitä puutarhassa eikä se omissa silmissä näy muka missään. Kasvimaa on edelleen laittamatta ja kasvihuonekin on ihan tyhjä. Sen sain muuten kuntoon, mutta kasvit puuttuvat. Ihan vielä en uskalla niitä huoneeseen istutella, sen verran on kylmää ollut.

Pyykkikallion pionit

voivat hienosti. Varret ovat jo parikymmentä senttiä pitkät, ja tuuheat. Kolme näitä puskia on, eikä tähän aikaan vuodesta uskoisi, että kesällä täyttävät koko tilan.

 Se tila mitä jää kallion ja pionien väliin, on täynnä pienen pientä arovuokon taimea. Siinä kukka jota rakastan melkein yhtä paljon kuin pionia.

Muilta osin tämä kukkapenkki saisi mennä uusiksi, loppupää kasvaa epämääräisesti vähän kaikenlaista mille ei ole ollut muualla tilaa. Ja tulppaanit ovat keltaisia enkä pidä niistä yhtään. Mietitään mitä tehdään, kunhan sade ulkona lakkaa, tai sitten ei tehdä mitään...

Puutarhasta päivää!

Aurinkoisen sään myötä on tullut vietettyä laatuaikaa puutarhassa ihan urakalla. Koko piha haravoitu ja seuraavana ajatuksena on käydä rikkaruohojen kimppuun. Välissä tuli tehtyä kahdesta kukkapenkistä yksi.

Kasvihuoneen takana majaili sellainen aikoinaan hätäisesti kasvipankiksi perustettu perennapenkki. Kaikki paitsi rikkaruohot kasvoi siinä vähän kituliaasti ja reunuskivet oli aina ruohonleikkurin tiellä. Ei muuta kuin lähtötuomio.

 Kaikki kivipenkin kasvit päätyivät tähän uuteen navetan rinteen penkkiin. Oli siinäkin aiemmin vaikka mitä kasvustoa, mutta kaikki sai lähteä, etunenässä jättimäinen ruusu josta oli vain haittaa. Sen ylös kaivamisessa menikin pari tuntia, mutta kyllä se lähti, lapiolla ja käsivoimilla. Ihan sihdillä en käynyt multia läpi, mutta kaikki ruusunjuuret pitäisi olla pois. Syreenille annoin armoa ja se sai jäädä kasvamaan taustalle jos lupaa pysyä kohtuullisen kurissa.

 Uudesssa paikassa asustaa nyt pihan lähes ainoat harmaamalvikit. Tätä kasvoi aiemmin runsaana talon edustan kukkapenkissä, mutta siitä se on toivottavasti hävitetty. Talon kulmalla on ehkä muutama taimi ja niiden taidan antaa levitä ihan rauhassa jos intoutuvat kasvuun. Harmaamalvikki on kaunis, mutta kova leviämään. Juurakkonsa on suuri ja laaja ja vaatii tilaa.

 Pioni Bowl of Beauty on siirretty jo kerran, ja toivon todella ettei se ottanut kovin nokkiinsa tästä siirrosta. Juurakko oli pakko laittaa halki jotta saan siitä voikukan juuret pois. Viime kesähän oli ensimmäinen kerta kun tämä kaunokainen kukki pihassani.

 Puolet uudesta kukkapenkistä on ukonhatun valtakuntaa. Ihan siitä syystä että taimia oli enemmän kuin tarpeeksi enkä raaskinut laittaa niitä kompostiin. Eikä siinä mitään, tykkään ukonhatusta oikein paljon. Ja se ei leviä hallitsemattomasti.

Lisäksi siirsin penkkiin pihasta löytyneet kituliaat liljansipulit. Josko nyt niille olisi parempi paikka ja pääsisivät parempaan kasvuun. Lopuksi jäi yksi urakka jota en enää jaksanut. Nuo isot kivet pitää siirtää tontin toiselle laidalle muiden tarpettomien kivien kaveriksi. Olisko vapaaehtoisia siirtäjiä? Meiltä ei löytynyt yhtään.

Sulhanen

Viikonloppuna bongasimme pihastamme sulhasen, tuon harmaavalkoisen.

 Kolmatta päivää ovat menneet pihassa toisiaan kiertäen.

Pidetty seuraa, tutustuttu ja maukuiltu.

Heinäkuussa on Arvilassa kissanpentuja jos kaikki menee hyvin!