Keski-ikäinen

Pakko se on myöntää, että ajatusmaailma näin keski-ikäisenä on vähän erilainen kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Silloin ei olisi tullut mieleenkään kokea mukavaksi asiaksi järjestää parinkymmenen hengen sukupäivällisiä. Nyt nelikymppisenä, on ihan toisin. Asiaan saattaa toki vaikuttaa se, että mies teki ruuan ja sisko täytekakun. Minun tehtäväksi jäi siivota ja huolehtia kukat.

 Siinäpä se toinen keski-iän merkki, kukat. Nuorena viis veisasin kimpuista ja kukista, nyt niitä on hauska väkertää. Luonto on jo näin keväästä täynnä materiaalia vaikka minkälaisiin asetelmiin.

 Näitä sisätilojen kukkia laittaessani olo ihan herraskainen. Tiedättekö sen sellaisen filmien kartanonrouvan jonka elämän päätehtävä on asetella kerran viikossa erilainen asetelma siihen eteisen lipaston päälle. Siihen ylelliseen porrasaulaan, visiittikorttien viereen. Ah, sellainen elämä sopisi minulle oikein hyvin.

 Toisaalta, ehkä siihen elämään on syytä opiskella enemmän eleganssia ja asettelun perusasioita näiden kukkien kanssa. Tai, ehkä harjoitus tekee mestarin...

 Lasikuistille laitoin esille jo aiemmin tekemäni asetelman. Se pitää nostaa vielä yöksi sisälle pelargonin takia, viime yönäkin meillä oli reilusti pakkasta.

Lopuksi kukista kouluun. Koulun palo saatiin hallituksi melko ripeästi, onneksi oli vapaapalokunta lähellä. Koulusta paloi yksi huone, mutta koko rakennus kärsi savuvahinkoja. Vielä ei ole tietoa päättyykö koulun taru tähän vai ei. Torstaina on vanhemmille tiedotustilaisuus jonne olisin mennyt itsekin ellei olisi estettä. Täytyy kysellä muilta mitä siellä kerrotaan vaikka kylän koulu ei ole meille nyt ajankohtainen omien lasten suhteen. Pidämme sieltä välivuotta kun eskarilainenkin lähtee esikouluun kirkonkylälle.

Shokissa

Sain ikävän puhelun mieheltä, oli ensimmäisten joukossa paikalla.

Oman kylämme koulu palaa.

Ripeiden toimien ansiosta palokunta saatiin paikalle ennen kuin rakennus ehti palaa täysin.

Mutta silti taitaa olla koulu menetetty, vesi ja savu tuhosi sen mitä liekit ei.

Voi veetutus että harmittaa!
p.s. Ikkunasta näen kun ajaa vaan lisää paloautoja paikalle.
Jos nyt tässä itkusilmin haluaa jotain hyvää hakea, niin koulu oli tyhjä, ei oppilaita tai muita paikalla.
Säästyttiin henkien menetykseltä.

Aina se lähtee lapasesta

Siis näiden taimien kanssa. Ajattelin siinä siemenpussien äärellä, että ei kukkia, tomaattia vain yhtäsorttia, ei paprikaa. Vaan kuinkas kävi.

On tomaattia kolme pussia, kukkia kahta laatua, paprikaa vaikka armeijalle ja paljon muuta. Ja tietysti juuri se mansikkakoiso jonka olisin suonut itävän hyvin, teki vain yhden alun. Nyt pidän sitä kuin kukkaa kämmenellä jotta pysyy hengissä.

 Koristekurpitsan taimet ovat jo aika valtaisat. Tuli laitettua siemenet kasvamaan aika myöhään, mutta on se myöhä tuolla kasvimaan puolellakin. Maa on vielä jäässä ja todella märkää. Ei toivoakaan että istutettaisiin mitään toukokuun alkupuolella. Menee ihan varmasti toukokuun puoleenväliin kasvimaan kanssa jollei ihmettä tapahdu.

 Kasvit ovat näin "hienosti" talon ainoalla eteläikkunalla. Singerin päällinen loppui kesken jo idätysvaiheessa joten piti ottaa leivinlauta parempaan käyttöön. Siihen mahtuivat kaikki taimet juuri ja juuri. Tällä hetkellä kissoilta täysin kiellettyä aluetta jostain kumman syystä.

Märkyydestä huolimatta on puoli pihaa jo haravoituna. Se on näitä pieniä kotona työskentelyn etuja.

Huomenna jatkuu!

Lisää hevosia

Joku oli ommellut kirpparille kaksi uutta keittiöpyyhettä. Tiedä sitten kuinka toimivat pyyhkeinä, mutta käyvät ainakin leivinliinoiksi, sininen itselle ja punainen lahjaksi.

Ihan hauska kuosi keittiöpyyhkeeksi. Suurempana kankaana vähän turhan levoton minun makuuni.

Eteisen matto ja mitä siitä seurasi

Eteisen matto oli ihan törkeässä kunnossa näiden kurakelien edesauttamana. Kerran jo käänsin sen toisinpäin jotta olisi muka puhdas, mutta nyt en voinut enää kääntää sitä sanonko mitä puolta esiin. Siispä matto pyykkiin ja jotain muuta kehiin. Vaan mitä?

Mattoaitta tursuaa jos jonkinlaista lattian koristetta, mutta ei oikein mitään eteiseen soveltuvaa. On liian pitkää, liian lyhyttä, liian arvokasta tai liian huonokuntoista tai liian lörppöä. Onko muuten mitään kamalampaa imuroitavaa kuin lörppö matto!

Lopulta syttyi pieni lamppu pienissä naisen aivoissani ja muistin maton jota olin yrittänyt tyrkyttää jo kirpparillakin uuteen kotiin. Olipa kiva ettei kukaan teistä sitä huolinut, kierrätyksestä tekemääni kympin löytöä. Vanha villamatto pääsi eteisen kauhistukseksi kaunistukseksi ja peittääkin lattian melko hyvin.  Sopii siinä nyt tepastella kurakengillä tai -tassuilla.

 Ja kuten aina, ei yhdestä maton vaihdosta selvitty ilman että huonekalut olisivat vaihtaneet paikkaansa. Eteisessä ollut Ikean penkki sai siirtyä kodinhoitohuoneeseen. Eteiseen tuli mukavasti lisää tilaa ja onhan sitä kai alettava muutenkin tyhjentämään jos sen meinaa tänä vuonna rempata. Rempan piti jo alkaa, mutta ei ole mitään järkeä repiä auki tilaa jota ei sitten ole viikkokausiin aikaa alkaa laittaa kuntoon. Joten homma siirtynee ainakin toukokuun puolelle.

 Penkille oli ihan oikea tarve kodinhoitohuoneessa. Saan neljännen hoitolapsen viimeistään kesäloman jälkeen eikä neljän lapsen korit olisi mahtuneet nököttämään pesukoneen päälle. Penkin lokerot oli kuin tehdyt perusmuovikoreille. Esteetikon silmää nyt taatusti häiritsee tuo yksi vihreä kori.Se onkin tilapäinen, valkoinen on olemassa, mutta tekee tällä hetkellä työtään kirpparilla.

---

Alkaa muuten munapula olla ihan todellinen. Kävin tänään Holman Prismassa eikä kaupassa ollut ainuttakaan pakettia kananmunia, eikä tietoa milloin tulee lisää. Onneksi on sisko tulossa kylään viikon päästä ja lupasi tuoda läjän onnellisten kanojen munia. Pelastettu olkoon karppaajan vappu!

Kevätkuhinaa

Muurahaisista jos mistä tietää kevään tulon. 

Säätä ja olosuhteita uhmaten, kohmeloisina ja puolijäisinäkin jaksavat alkaa rakentaa kekoaan.

Muutaman hankalassa paikassa sijainneen pesän olemme joutuneet hävittämään pihasta,

mutta tämä yksi kannonkoloon pesiytynyt yhdyskunta on saanut armosta jäädä.

Kanto on aivan sakenaan muurahaisia, on monta päällekkäin, kaikki juoksemassa päättömästi sinne ja tänne.

Vähän samanlainen on oma viikonloppuni. Menoja siellä ja täällä, lapsia sinne ja tänne.

Harvinaisesti mieskin tekee samoin.

Ruuhkavuosien ruuhkaviikonloppu!

On siinä ainakin väriä

Isännänhuoneen sohvakalustolla on aina arkielämässä suojat päällänsä. Ihan käytännön syistä, kissojen ja lasten takia. Sohvan peittää vanha tilkuista ommeltu pussilakana jonka olen esitellyt blogissa aiemmin. Toisen nojatuolin peittää kirpparilta ostettu viltti. Toisen tuolin kohtalona oli olla ilman peitettä sillä uutta en raaskinut ostaa eikä kirppariltakaan tuntunut löytyvän mitään kelvollista kohtuuhintaan.

Onneksi en mitään hankkinut, sillä muistinpa jotain mitä oli säilötty kaapin perukoille. Sieltä löytyi tilkkutyö jonka olen tehnyt vuonna 2000. Näin monta vuotta siinä meni että työstä tuli tarpeellinen.

 Ja mukavintahan tässä on se, että tuo tilkkutyöni on ommeltu samoista tilkuista joista sohvan peittävä pussilakana on ommeltu 1970-luvulla. Mummo lahjoitti aikoinaan minulle loput tilkut ja olen tehnyt niistä kolme työtä. Yksi on salin seinällä, toinen nyt nojatuolilla ja kolmas kaapin perukoilla odottelemassa sopivaa paikkaa. Se kolmaskin työ on kovin räväkkä väreiltään.

 Otto-kissa testasi heti uuden viltin ja totesi toimivaksi. Ei mene kynnet ja kurat läpi tuoliin asti.

Kovin sekava on isännänhuoneen yleisilme näillä vilteillä, mutta niin ihanan kodikas. Oikeastihan huone on sellainen vähän hämyinen, aurinko paistaa sinne vain ihan aamusta. Remontissa tästä huoneesta on tarkoitus tehdä tumma, vielä nykyistäkin tummempi, oikea isännän luola. Huutonetistä löysin sopivan tapetinkin, mutta en raaskinut ostaa ja nyt se tapetti jäi kaivelemaan. Mutta kokemuksesta tiedän, että suunnitelmat voi muuttua matkan varrella vielä moneen kertaan ja ihan mitä vaan ei kannata hankkia etukäteen. Tästä huoneesta kun ei vielä tiedetä jätetäänkö seiniä hirsille vai. Se selviää vasta kun seinät otetaan esille ja nähdään hirsien kunto. Ja siihen tilanteeseen taasen on vielä vuosia aikaa.

Uutta leikkihuoneeseen

Joskus asiat tapahtuu kovin hitaasti. Ostin hoitolapsia ja nukkeja varten kirpparilta nukensängyn. Osto tapahtui jo viime vuoden puolella, ellei peräti jo viime syksynä. Sänky nökötti huoneen nurkassa ja nuket siinä, mutta petivaatteita siihen ei ollut. Yhdet kankaat oli kaivettu esiin ompelemista varten, mutta intoa ei ollut.

Kevätaurinko teki taas kummia, ja nyt on ompelukone sauhunnut uutta saumaa pölyt palaen. Nukensänky sai patjan ja muut vermeet alta aikayksikön kun tartuin toimeen. Ideakin muuttui hieman alkuperäisestä. Värikkään ja räväkän tilalle tuli yksiväristä ja hillittyä.

 Kaikki tarvikkeet löytyivät omien kaappien uumenista. Ja jäi sitä tarviketta vielä ylikin...

 Enpä ollut ainut joka sai jotain aikaiseksi. Olen töitteni aloittamisesta alkaen pyytänyt miestäni laittamaan koukkuja leikkihuoneen seinään kasseja ja roolivaatteita varten. Nyt seinään ilmestyi kolme vanhaa rautakoukkua.

 Ja heti tuli koukut tavaraa täyteen. Alin kuva sitä leikkihuoneen todellista elämää, ylempi se tilanne mistä minä tykkäisin.

Eipä muuta kuin leikin iloa!

p.s Tuo keskimmäinen vaate koukuissa on äitini yöpaita 60-luvulta. Lasten mielestä se on oiva prinsessan mekko!

Sorruin heti

On mukava saada omia nurkkia tyhjäksi, viedä ja raahata tavaraa kirpparille ja saada siitä ehkä rahaakin. Tuo viimeinen voi kyllä tätä menoa jäädä vain haaveeksi. Tänään alkoi kahden viikon kirpparisavotta ja heti löytyi kotiinpäin tuotavaa. Toisaalta, kuka nyt voisi vastustella ehjää Festivo-kynttilänjalkaa joka maksoi 5e.

 Yläkuvan tuoli oli samassa pussissa näiden hevosten kanssa. Kaikki kolme esinettä maksoi yhteensä 1e. Ja voitte kuvitella, että taas minua vietiin kuin pässiä narussa. Ei muuta kuin pussi koriin ja kassan kautta kotiin. Kyllähän sitä aina mahtuu nurkkiin muutama uusi sisustusesine...

 Hevoset ovat jonkun itsetekemät, siis todennäköisesti käsin veistetyt. Tuoli taitaa olla saman tekijän käsialaa, sillä maali vaikuttaa samalta kuin hevosissa. Ja onhan ne kauniit.

Sitä en kyllä tiedä vielä mitä näillä esineillä teen, tai minne ne tässä talossa päätyy, mutta eiköhän se vielä aukene. Kynttilänjalka on yksinään vähän hassu, mutta saahan sille kaupasta seuraa jos se vaikuttaa liian yksiniseltä. Festivot kun kuuluu ihan ehdottomasti laittaa esille ryhmänä.

Uusi lintulaji?

Vai pari eksynyttä kissaa?

Tarina alkaa siitä kun Iines joutuu tuntemattomasta syystä koivuun eikä uskalla laskeutua alas.

 Apuun tulee pihapuiden kingi, isoveli Otto.

 Hetki kurmotetaan pikkusiskoa: alahan laskeutua ja lopeta se naukuminen.

Ei tehoa.

 Täällä ollaan, pelottaa, ja kovasti.Väsyttääkin jo, voimat on loppu.

Onneksi keksin hakea pitkän putken ja sain sillä hätisteltyä Iineksen alas.

Loppupäivän meillä olikin melkoisen väsynyt kissa.

Eikä tuon päivän jälkeen ole enää puut kiinnostaneet.

Nyt on tutkimusvuorossa saunan alunen.

Hauska seurata Iineksen pari viikkoa sitten alkaneita ulkoiluja.

Utelias on tämän pienen kissan mieli, ja ennen kaikkea rohkea!

Harmaahiiri

Nuorempana elin illuusiossa ettei vielä nelikymppiselle voi tulla harmaita hiuksia, tai jos tulee, niin tulee pari yksittäistä. Suurempi määrä harmaata olisi vain vanhojen mummojen päässä. Vaan kappas kun se oma pää ja hiushaivenet ovat nelikympisiä, niin johan löytyy harmaata. Asian ovat huomanneet myös mieheni ja siskoni, molemmat asian ääneen ilmaisten. No en minä ihan pienistä säikähdä, saman asian se peili minulle näyttää. Harmaata ja on kiihtyvään tahtiin.

Hiukseni ovat muutenkin ongelma. Sellainen perus(suomalainen)hius, ohut liru, liukas kuin mikä, ei taivu, eikä väriä voi määritellä oikein muuten kuin sanomalla sanan maantie, höystettynä sillä harmaalla.

 Nyt olen saanut päähäni ajatuksen, että jotain tälle on tehtävä. Väri ?, hmmm., onko se sitten värjäystä koko loppuikä? Mielessä kummittelee kamala juurikasvu joka loistaa päästä jatkuvasti koko kansalle. Nyt sentään väri on tasainen. Entäs kiharat? Viimeksi menetin puolet hiuksistani kun permanentti ja sen korjaus vähän epäonnistui. Jäi pieni pelko, mutta toisaalta kasvaahan ne takaisin. Lyhyitä hiuksia en halua.

Tällaisella siskon tekemällä letillä pitäisin näitä hiuksiani vaikka joka päivä, mutta itse en osaa tehdä omiin hiuksiin minkäänlaista onnistunutta letitystä. Kovin monimutkaista kampausta en voi ottaa, sillä olen äärimmäisen laiska laittamaan hiuksiani. Normikampaus on hiukset ponnarille ja siinä kaikki. Ilmeisesti jatketaan sillä, kun olen myös äärimmäisen arka kokeilemaan mitään uutta. Toisaalta joku radikaali muutos houkuttasi kovin...

Onko ehdotuksia?

Hik hik hikka, barbakikka!

Täällä Arvilassa on syöty pääsiäisen aikaan Kindereitä melko läjä. Pojat ovat saaneet suklaamunista suuttumukseen asti Barbapapa-hahmoja. Onhan se aika ymmärrettävää ettei tällaiset kiinnosta viisi- ja seitsemänvuotiaita poikia sitten tippakaan, kolmetoistakesäisestä puhumattakaan. Kuulemma ne mönkijät ovat paljon parempia, tai hyrrät. No, enivei, äitinsä hullaantui näihin.

Kokoelma ei kuitenkaan ole ihan täynnä. Lähes kaikkia hahmoja on tuplat ja tietenkin se yksi puuttuva jota ei tunnu tulevan, ei sitten millään.

Kuten kuvasta näkyy, on vielä saamatta se iso vaaleanpunainen Barpapapa. Kolme Kinderiä on syömättä, mitkä lie mahdollisuudet siihen että puuttuva hahmo olisi juuri yhdessä niistä.

Lienee mahdollisempaa, että jollain teistä on ylimääräinen Barbapapa, jos se liikenee myyntiin tai haluat vaihtaa sen johonkin toiseen hahmoon niin ota yhteen hulluun yhteyttä sivupalkin sähköpostin kautta.

P.S. Pimeetä sanon minä, haikailla netissä yhden Kinder-hahmon perään. Olen aina pitänyt sellaista vähän omituisena...

Vaatekaappi uusiksi

Tai ehkä oikeammin sisältö uusiksi.

Operaatio Katja pienemmäksi on poikinut paljon uutta.

Näkyvin muutos hoikistuneen ulkomuodon lisäksi on uudet vaatteet.

Pakostakin, sillä vaaka näyttää nyt -18,9kg.

Vyötäröltä on hävinnyt peräti 23cm!

Joten voitte kuvitella, että entisen elämän pöksyt ei enää jalassa pysy.

Onneksi kaikkea ei ole tarvinnut ostaa kerralla.

Monta hyvää vaatetta on löytynyt kirpparilta, alennusmyynnistä ja tehtaanmyymälästä.

Tälläkin hetkellä on jalassa sekundafarkut jotka maksoivat vain 19e.

Eikä niistä edes päälle päin  näy että ovat sekundaa.

Tänään tein hevostarvikekekaupasta uusimmän ostoksen.

Kuolasin tuota vaatetta jo kuvastosta ja netistä, mutta ajattelin etten raaski ostaa.

Minulle 109e neuleesta on sikahinta, vaikka nyt palkkatyöläisenä vaatteisiin onkin varaa ihan eri tavalla kuin täysin tulottomana pari vuotta sitten.

Nyt neule oli tullut alennukseen, mutta jäi sille hintaa edelleen.

Rekissä oli tasan yksi kappale minun kokoani ja olihan sen kanssa pakko raahautua sovituskoppiin.

Ja tässä tulos, kaapissa on uusi neule juuri minun tyyliini.

Kuva on napattu makkarissamme jossa on menossa täyttä vauhtia kirpparihinnoittelu.

Tavaraa on ja riittää, sillä nyt hävitän vaatekaapista ne kaikki liian suuret vaatteet pois.

Vain yksi musta mekko saa jäädä, äitini lupasi modifioida mekon minulle sopivaksi.

Kaikki muu saa luvan lähteä.

 Oli meillä ihan asiaakin Horzeen, sillä olin luvannut sponssata kummitytölle uudet ratsastussaappaat. Sorruttiin uusiin housuihinkin ja sukat saatiin kaupan päälle.

Kummityttö vaikutti hyvin hyvin tyytyväiseltä.

Minulla on aiemminkin ollut kyseisen liikkeen vaatteita. Laatu on ollut tähän asti moitteetonta, vaatteet ajattomia ja niitä voi pitää tällaiset ratsastamattomatkin ihmiset.

Tässä kohtaa on kyllä myönnettävä että tekee taas mieli hevosen selkään.

Lapsena harrastin ratsastusta ja ehdin aloittaa ratsastuksen uudestaan ennen kolmannen lapsen syntymää.

Vuoden verran kävin tallilla kerran viikossa kunnes kolmas lapsi ilmoitti tulostaan.

Sen jälkeen en ole tallille ehtinyt, eikä ole ollut aina varaakaan.

Nyt olen siinä tilanteessa että aikaa olisi, ja ehkä varaakin.

Niin ja anteeksi poukkoileva teksti, blogger kenkkuilee taas minulle ikä anna muokata tekstejä.

Käsittämättömiä joskus nämä bloggerin oikut.



Piparirohmu

Kuvat kertokoot mistä on kyse. Maha on jo täynnä, mutta jos äiti antaisi vielä yhden...

 Mokkapalat näyttää tältä ennen leikkaamista. Ei se ulkonäkö vaan se maku...

Mukavaa ja värikästä pääsiäistä!

Vapaalle

Tänään oli tämän viikon viimeinen työpäivä, ihan sopivasti, tuntuu että loma voisi tehdä ihan hyvää ja pitkä vapaa on puuttuvan loman hyvä korvike. Toisaalta on ärsyttävää, että vapaapäivät menee liian usein asioiden hoitoon. Huomenna on korjattujen kenkien ja pesulapyykin noutoa, on lasten kuskausta ja ekaluokkalaisen hojks-päivitystä. Tuota päivitystä odotan eniten, sillä tapaamme ensimmäistä kertaa pojan uuden opettajan. Puhelimessa on jo keskusteltu asioista, ja oli mukava huomata, että koulu ja me vanhemmat olemme samoilla linjoilla. Oli oikea päätös kerrata eka luokka ja ensi syksynä koulu jatkuu edelleen kielihäiriöisten lasten erityisluokalla. Vielä emme tiedä syksyn eskarilaisen esikoulupaikkaa, mutta jos menee hakemuksemme mukaan, lähtee tästä talosta joka aamu taksilla kolme poikaa kolmeen eri kouluun. Voi sitä rumbaa jo nyt!

Pääsiäinen on valloittanut kotia pikku hiljaa, on idätetty ohraa, saa koivuista hiirenkorvat esiin ja haettu navetan ikkunalaudalta vanha kattila Peurankellon esimerkin mukaan parempaan käyttöön.

Lapset toivoivat pääsiäiseksi mokkapaloja. Sorruin ja ostin keltaista elintarvikeväriä tarkoituksena saada siitä kuviot kaakaopäällisen päälle. Lupaan kuvia jos moinen viritelmä onnistuu. Jos ei onnistu, niin piparitaikina odottelee jo jääkaapissa, pojat leipokoot serkkujen kanssa kasan pipareita pääsiäiseksi ja käyttäkööt keltaiset värit niiden koristeluun. Yleensä leivomme niitä joulupipareiksi miellettyjä maustepipareita pitkin vuotta. Pääsiäisen taikina taitaa olla tämän vuoden ensimmäinen, odotettu möykky jääkaapissa.

Reklamaatioita liukuhihnalta

Ensin ostin ekaluokkalaiselle Lassien toppasormikkaat. Tietenkin sovittamatta koska lapsi ei ollut ostosreissulla mukana. Kotona kävi ilmi, että toisesta sormikkaasta on ommeltu peukalon vuori vinoon, hanska ei mene käteen. No kiva, meiltä kauppaan matkaa 40km, mutta palautettavahan ne oli. Rahat takaisin koska samaa kokoa ei ollut enää jäljellä.

Käydessäni äitini luona, ostin ohikulkumatkan halpahallista uuden pesupussin. Parin euron hinta ei paljoa kirpaissut, mutta sauhu nousi silti korvista kun vetoketju hajosi toisella käyttökerralla. Vielä en ole valittanut, meiltä matkaa liikkeeseen 30km. Ehkä käyn taas joku päivä äidilläni. Ja jos saan uuden tilalle, tiedän ommella vetoketjun ennen käyttöä uudelleen kunnolla kiinni.

 No en lannistunut tästäkään, ostin itselleni kesäksi kahdet uudet kengät. Toiset niistä oli ensimmäistä kertaa jalassa Vaasan tilkkupäivillä. Tulos, sauma alkaa repsottaa kengän sivusta. Enpä olisi ihan heti uskonut Riekerin kengistä. No, takaisin liikkeeseen, sinne minne on matkaa se 40km. Kengät lähtivät suutariin ja nyt jännään millaisina ne tulevat sieltä takaisin. Entistä ehompina vai hajoamiskierteisenä katastrofina.

Yleensä kai sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo, mutta nyt se olikin neljäs kerta. Pesin ekaluokkalaisen pojan toppatakin ja huomasin siitä muutaman epäilyttävän seikan. Toki olen jo aiemmin katsonut, että takkiin on tullut muutama ihmeellinen reikä, juuri teipatun sauman kohdalle. Takki on ostettu viime syksynä tätä talvea varten ja sitä käyttää aistiherkkä poika joka on hyvin tarkka ettei vaatteille tapahdu mitään. Onhan sillä rymyttykin, mutta sellaisen menon vauriot on yleensä toisenlaiset. Tämä takki tuntuu reikiintyvän pelkällä seisoskelulla.

 Hihataskun reiät joista kaksi juuri teipin kohdalla. Teippiä kun kokeilee, niin reuna tuntuu yllättävän terävältä.

 Hihansuu on kulunut muutaman kuukauden käytössä lähestulkoon puhki.

 Sama koskee kauttaaltaan takin helmaa. Kulunut puhki juuri tuolta kuminauhan reunasta.

Ja ihmeellisintä tässä on se, että pikkuveljen tismalleen samanlainen takki on täysin ehjä ja sitä on käytetty vielä enemmän ja vielä rajummin. Pikkasen harmittaa sillä takkia oli tarkoitus käyttää ensi talvenakin. Vaan eipä se taida kestää sinne asti. Reklamaatio paikka tämänkin kohdalla.

Nämä kaikki siis muutaman viikon sisään. Jotenkin tuntuu, että kaikki vapaa-aika kuluu siihen, että suhaan ympäri Lahtea ja palautan viallista tavaraa sinne, tänne ja tonne. Kohta muuten alan ihan oikeasti veloittaa matkakulut joihin olisin kuluttajasuojalain mukaan oikeutettu, bensa näihin "huviajeluihin" alkaa olla aika kallista. Että kyllä kuulkaas ketuttaa!

Ja silti yritän ajatella positiivisesti, ruokapuolen tarvikkeista ei ole tarvinnut reklamoida piiiitkään aikaan...