Sitku

Tämä taitaa olla blogistanian 32 526. kirjoitus aiheesta sitku, mutta kirjoitan silti.

Painon pudotukseni on vaiheessa puoliväli.

10 kiloa on pois, 10 kiloa on vielä matkaa tavoitepainoon.

Olen alkanut haaveilla sitku-elämästä.

 Sitku painan 10 kiloa vähemmän, menen kampaajalle ja teen jotain tukalleni. Otan raidat, kiharat, värin tai koko setin. Tai leikkautan lyhyeksi, ihan lyhyeksi ja otan silti koko setin.

Sitku olen tavoitepainossa.

 Sitku olen 10 kiloa kevyempi, uusin koko vaatekaappini. Tai en kaappia vaan sisällön. En säilytä mitään. Ostan uudet alusvaatteet, enkä mistään halpakaupasta. Ostan ainakin viidet farkut, seitsemän paitaa ja kolme neuletta. Kenkäkaupan ostoksille joudun uusimaan sen kaapinkin, talvitakeista puhumattakaan.

Sitku olen tavoitepainossa.

 Sitku olen 10 kiloa kevyempi ostan uudet meikit niiden viisi vuotta sitten hankittujen tilalle. Ostan jopa poskipunan (tai mikä se nykyään lienee on) jota en ole koskaan omistanut. Saatan hankkia jopa kasvovettä.

Loppuu se naaman hoitaminen vedellä ja apteekin perusvoiteella. Shampoossa saan valitettavasti tyytyä kaupan edullisempaan, muu kun ei käy hiuksilleni tällä ruokavaliolla. Tiedä sitten onko se huono, mutta olisi niin kiva sitku olis suihku täynnä kauniita purkkeja ja tuubeja.

Sitku olen tavoitepainossa.

Vaan eihän se näin mene!

Yhdet farkut on pakko hankkia mahdollisimman pian, ehkä muutakin vaatetta.

Hiukset kaipaa uudistusta jo nyt.

Meikeistä viis, en osaa kuitenkaan niitä käyttää.

Eikä sitku, vaan nytky.

Olen menossa torstaina vuokraamaan iltapukua,

puolentoista viikon päästä sille on tarvetta, samoin kampaajalle joka on jo varattu.

Mietin vielä, pitäisikö varata aika meikkiinkin.

Mukava päästä aikoihin kunnon kissanristiäisiin, tuli ihan entisiä aikoja ikävä.

Yhdistys jota olin aikoinani perustamassa täyttää 10 vuotta.

Enää en ole jäsen, mutta entisenä puheenjohtajana sain kutsun.

Miten ihana tavata joukko maailman mahtavimpia naisia joita en ole nähnyt vuosiin.

Kuvissa nytku elämää parin viikon takaa. Vihreä sohva tuli saliin, vaikka mahtuisi vasta sitku elämässä.

Väriä arkeen

Humpsista vaan!

Parin päivän tauko venyikin muutamaksi päiväksi kun vietettiin koko viikonloppu 8-vuotiaan synttäreitä, viihdytettiin siskoa ja lapsiaan ja istuttiin 1,5 tunnin kasvohoidossa.

Saahan sitä niinkin ajan kulumaan.

Kolme arkivapaatakin oli ja meni ihan liian vauhdilla.

Tällä viikolla niitä on yksi.

Mutta näitä pitää olla aina kaksi.

Sen toisen teko aina vähän tökkii, mutta tulee se sinnikkyydellä valmiiksi.

Nämä on viisivuotiaan jalkaan ja saappaaseen.

Lanka on Lahden Kärkkäiseltä, taisi olla vain 2,5e 50g:n kerä.

Aivan ihanaa neuloa ja lopputuloskin miellyttää silmää.

Minulla on fanaattinen taipumus haluta nuo raidat kohdilleen.

Vähän tässäkin venkslattiin, mutta ovat rivilleen samat molemmissa sukissa!

 Näitä aloin tehdä eilen Helsingin reissun langoista siskon vauvalle. Lanka oli pettymys. Olen tehnyt pientä sukkaa, ja 50g:n kerässä on ollut jo 4 jatkosta!! Minusta ihan liikaa ykköslaatuiseen lankaan joka maksoi liki 4 euroa. Aionkin valittaa tuosta kun ehdin. Ylemmässä langassa ei ollut yhtään jatkoa koko kerässä. Muutenkin nämä meni pipariksi. Piti tulla kokoa melkein 1-vuotias mutta ihan liian isothan nämä on. Enkä viitsinyt purkaa joten teen sitten toiset. Toivottavasti lanka riittää sillä pitäisi saada vielä lapasetkin.

Aina ei voi onnistua.

 Sinänsä tätä lankaa on mukava tehdä kun värinvaihto ei ole säännönmukaista. En joudu vahtimaan raitoja kohdalleen, sen kun antaa puikkojen suihkia. Kilinästä kun ei voi puhua bambuisten puikkojen kanssa.

Jos villasukkien neulomisella eläisi, niin voisin tehdä sitä työkseni!

Ihanaa puuhaa.

Paluu ruotuun

Eilen tuli vietettyä virallisterveellisen ruokavalion mukainen hiilarimättöpäivä Helsingissä.

Tänään koitti paluu arkeen.

Lounas näytti taas tältä eikä kanapatongilta jossa oli kanaa lähinnä nimessä.

Hiilarit:

maksamakkara 0,5

omatekoinen näkkäri 3

kasvikset 1,5

tomaatit 2

kananmuna 2kpl 0,5

yhteensä 7,5

 Tämä kuva ei esittele vatsamakkaroitani vaikka joku höpsömpi voisi niin luulla.

Kädessäni roikkuva käsityökassi on syntymäpäivälahjani ystävältäni. Kassi oli pakattu aivan täyteen erilaisia lankoja. Tämä jos mikä on mieluinen lahja.

Kiitos T vielä kerran!

 Käytiin me yhdessäkin lankaostoksilla Helsingissä sijaitsevassa Lankamaailmassa. Se oli oikea neulojan paratiisi, tosin mielestäni aika hinnakas. Ostin silti kun oli vähän erilaisia lankoja kuin muualla. Ja joululahjoja pitäisi alkaa tehdä jo kovaa vauhtia. Etenkin minun hitaalla tahdillani.

Viikonloppuna juhlitaan keskimmäisen pojan 8-vuotis synttäreitä.

Mies täyttää ihan lähipäivinä sen 40 vuotta, minä vähän myöhemmin.

Juhlat oli tarkoitus pitää jo tänä vuonna, mutta siirrettiin ensi vuoteen jotta saadaan

200-vuotis juhlat.

Arvila täyttää silloin 120 vuotta!

Sillisalaattia koko postaus, mutta joskus näin.

Kaunotar vai hirviö?

Mummolasta tuli meille myös tämmöinen. Taitaa olla tinaa ja käyttötarkoituksensa taitaa olla valaisin. Joku on tosin joskus napsassut johdot poikki ja puuttuu siitä kupu tai varjostin, mikö lie sitten on ollutkin.

En osaa oikein päättää onko se nyt sitten ruma vai kaunis?

Vai rumankaunis?

 Kyllä tuo voisi olla valaisimena jopa kaunis. Jostain nätti maitolasinen kupu tuonne ylös ja johdot kuntoon niin kyllä, voisin minä tuon meille ottaa. On aika kookas, mutta kyllä sille paikka löytyisi. Valaismiahan ei voi olla koskaan liikaa, vai mitä? Onko kukaan koskaan törmännyt tuollaiseen tai mihinkään kaltaiseensa? Googlen avulla en löytänyt mitään tietoa eikä valaisimessa ole mitään merkintöjä. En edes tiedä minkä ikäinen se on.

Toinen esine on tässä alemmassa kuvassa. Sen luokittelen heti kauniiksi, mutta siitäkin olisi kiva tietää lisää. Ikää sillä taitaa olla, pohjassa on vain posliiniin painettuna C 5. Arabiaa tuo voisi olla, mutta tietääkö joku paremmin? Mummo näyttää käyttäneen sitä maljakkona. Minä taidan jatkaa samaan tyyliin.

Kolmanneksi kysyn vinkkiä pääkaupunkiseudun hyvistä kirppiksistä ja kierrätyskeskuksista. Olen tulossa tällä viikolla sinne päin ja tarkoitus olisi kiertää kirppareita ynnä muita.

Missä kannattaa käydä?

Valloitus

Talon vanhempien valtakunta on yleensä enemmän varasto kuin vanhempien makuuhuone. Se on näppärä nurkkahuone jonka ovet saa suljettua ja kaiken roinan kivasti piiloon. Tuosta johtuen sitä piilottamista sitten saakin tehdä tiuhaan. Nyt pidin kirpparipöytää 2 viikkoa ja sen jälkeen totesin, että mitään mikä ei mennyt kaupaksi en kanna enää takaisin kotiin. Vanhempien valtakunta vallataan takaisin!

Samalla valtauksella siivosin koko huoneen ja otin vaatelipastoni ihan itselleni. Tätä ennen se kantoi päällään lukemattoman määrän epämääräisä laatikoita sisällään lukematon määrä epämääräistä tavaraa. Lipaston paikka näyttää vähän hullulta suhteessa oveen, mutta se täytyy pitää mahdollisimman loitolla kakluunista jota käytetään talvisin lähes päivittäin. Makuuhuoneemme on yleensä joka talvi viimeinen huone josta napsautetaan sähköpatteri päälle. Peili on se mäntypeili jonka löysin kirpparilta jo aikaa sitten. Viime talvena petsasin ja lakkasin kehykset, mutta en ole lopputulokseen tyytyväinen. Jotain puuleikkauskoristeita se vielä vaatisi. Ja ainakin ehdottomasti tuon lipaston takaisin tummaksi. Tämän huoneen kaikki kalusteet tulee oleman tummaa ja seinistä haluan vaaleat.

 Uunin toisella puolen on peili ja tuoli. Yleensä täynnä tavaraa, mutta nyt se saa luvan pysyä tyhjänä. Korkeintaan joku puolipitoinen vaate siinä saa lojua. Tuolin vieressä odottelee yksinäinen koulutaulu sijoituspaikkaa ja ikkunaa en saa raahatuksi takaisin navettaan. Siitä piti tulla kotikutoisen nukkekodin etuosa, mutta nukkekotihan tuli sitten lopulta valmispakettina.

 Ja tuo rakas vaatekaappini. Totuushan on, että siitä vain 1/3 on minun vaatteille. Lopun vie toppavaatteet ja muu sälä. Siihen, kuten yläpuolella oleviin laatikoihin toivon muutosta. Se muutoksen hetki koittaa todennäköisesti vasta sitten kun tämä huone remontoidaan eli ehkä eläkkeellä.

Oma silmä on jo niin tottunut tähän makuuhuoneemme värimailmaan. Vihreä lattia, vihertävän sinapinkeltaiset seinät ruskeilla kuvioilla, siniharmaa kakluuni ja vaaleanpunainen katto. Ah, miten esteettistä ja yhteensopivaa!

Haaveilen vaaleasta katosta, ruusutapeteista ja lankkulattiasta.

Iines ihmettelee uuniin tehtyjä tulia tuossa alemmassa kuvassa. Kovin on utelias katti. Kynttilöiden kanssa jo käherti kulmakarvansa kiharaksi eikä silti pelännyt tulta yhtään. Tänään tein puuhellaan tulet ja hyvä ettei änkenyt itseään sinne tulipesään. Tästä nyt voi tietenkin päätellä, että meillä on aika viileä. Tänään onkin sitten joko lämmitetty tai esilämmitetty talon jokainen tulipesä. Ei pitäisi Iikun enää palella!

Kympillä

10e on nykyään raha jolla ei oikein tahdo saada mitään. Ei ainakaan lapsille ulkovaatetta ostettaessa.

Kesällä oli Launeen Prismassa vaateosastojen muuttoalemyynti ja sieltä löysin housut.

Merkkinä S-liikkeen oma Ciraf.

Syksyn sateisiin meille tarvittiinkin uudet housut juuri löytämässäni koossa ja värissä.

Mustat, 110cm.

Bonuksena vedenpitävyys ja hinta,

10e.

Housuja on nyt testattu aika ääriolosuhteissa eikä mitään moitittavaa löydy.

Kurahousut ovat saaneen roikkua nurkassaan ihan rauhassa.

Tai ehkä pieni juttu.

Puntit oli aluksi suorat ja tahtoi mennä saappaan alle. Ratkoin saumaa pätkän verran auki ja lisäsin puntin sisään kuminauhan. Pienellä vaivalla housujen toimivuus muuttui oleellisesti paremmaksi.

Ns. sisälahkeessa kuminauha jo olikin.

Talvivaatetuksen suhteen on turha odottaa tekevänsä yhtä hyviä löytöjä.

Eilen kiersin Lahden kaupungin läpi ja surkeaa oli.

En todellakaan osta 100 euron toppahousuja, jos jo ostotilanteessa joudun arvioimaan kestääkö housut kahta viikkoa pitempään. En tiedä olenko nyt ajatuksine ihan yksin, mutta Po.P:n laatu näytti heikommalta kuin aikaisempina vuosina. Toppavaatteet ohuita liruja ja kangas tosiaan sitä luokkaa, että

kulutuskestävyys ei mitään huippua minun silmissäni.

Kunhan saan kaikki hankinnat kasaan, laitan kuvia mitä meille tuli talveksi.

Samoilla ominaisuuksilla kuin kalliimmat, mutta murto-osan hinnalla.

Maanantai on kauppapäivä,

mutta postataan siitä nyt keskiviikkona.

Eli, mitä hiilihydraatteja välttelevä laittaa ostoskoriinsa.

Kuvien tyyli on lainattu suoraan täältä

Ruokakaapin täydennystä.

Tai nuo siemenet siellä jo oli, mutta nappasin nekin kuvaan.

Popcornit ja pistaasipähkinät on lastenherkkuja,

suklaa minun.

Manteli- ja pähkinäjauhe leivontaan.

 Proteiinit.

Liha saisi olla rasvaisempaa, mutta siihen en ole vielä tottunut.

On vähän traumoja lapsuudesta siltä osin.

Juusto onkin sitten rasvaa täynnä.

Kananmunat ostaisin kernaasti luomuna, mutta sitä ei budjetti salli.

 Maitotuotteita.

Punainen maito muun perheen perunamuussiin.

Iso jogurtti on Lidlin kreikkalaista, tykkään siitä eniten.

Venäläinen jogurtti on uutuus, käytän smetanan sijaan esim. broilerin kanssa.

Kermaa ja voita menee aina.

Herkutteluun rahkaa.

 Kasvisosasto.

Porkkanat vielä omasta maasta.

Tuoreet mansikat sinne rahkan sekaan.

Kukkakaali gratiiniksi tai kattilaan,

paprika menee sipulin kanssa pannulle.

Vadelmasosetta ostin ensimmäistä kertaa kokeiluun kreikkalaisen jogurtin kanssa.

Kaupasta löytyy myös omena-, persikka-, ja mustikkasosetta.

Lantusta tulee uunissa oliiviöljyn kera lantturanskalaisia.

Lidlin nuppuvihannekset on laiskoille päiville lounaaksi paistetun munan kera.

Siinäpä niitä oli, meidän perusostoksia.

Näiden lisäksi ostin paljon muutakin, mutta ne rajasin kuvaamisen ulkopuolelle.

Tämä nyt vain maininnaksi ettei joku luule, että nämä riittää perheen viikon evääksi.

p.s. Siskolle vinkiksi! Pakastimeen mahtuu hirvenlihaa!

Voihan vehnä mikä löytö!

Itse tämän vielä pakkasin mummon ruokakomerosta laatikoihin, mutta siinä kohtaa en rekisteröinyt sitä mitenkään. Nyt kun kävin laatikon sisältöä läpi, niin vasta tajusin mitä käsissäni on. Tämmöistä olen tarvinnut kun edellinen Sokokselta ostettu hajosi jo suorastaan kättelyssä. Taisipa olla vieläpä Pentikin kapistus.

Kuka arvaa mikä vekotin on?

Se on tietenkin munakello!

Ikivanha ja kaiken päälle toimiva.

Arvatkaa vaan, tuliko tästä heti keittiöni aarre.

 Toinenkin ajannäyttäjä meille tuli. Se on nyt niin sanotusti sijaiskodissa. Ei toimi, eikä näytä aikaa, joten saa olla ihan vaan koristuksena. Mummoni ja pappani ovat tämän ostaneet ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Harmi ettei kellon takana lue mitään sen vaiheista.

 Kellolla on pieni asukas. Pahoittelen kuvien laatua, ovat yhtä sumuisia ja suttuisia kuin ilma ulkona. Kamera nyt vaan ei suostunut ottamaan muita. Kuvasta kuitenkin selviää, että kyseessä on pieni tonttu. Taitaa olla yhtä vanha kuin kello, ainakin se on ollut niin kauan kellon kaverina kun muistan. Ja minä tietenkin vannotin sen siellä säilyttäväni.

 Kello olisi kyllä ansainnut salin komeimman paikan, mutta tiedättehän kaikki mikä siinä on. Ja sehän ei mihinkään liikahda vaikka minä pärjäisin ilman. Mieluummin tuijottelisin vaikka tuota kelloa ja sen viisareita.

Mukavaa tiistaita, illalla taas entisöimään!

Mummolasta

On jotenkin niin lopullista kun omasta elämästä häviää mummola pois. Toinen meni kaksi vuotta sitten mummon kuoltua, ja eilen kävin toisessa mummolassa viimeisen kerran elämässäni. Haikeaa oli, mutta niin se vaan elämä jatkuu mummolan myymisestä huolimatta. Mummo sentään porskuttaa dementia kaverinaan vanhainkodissa.

Mummolasta meille saapui lasti kaikenlaista, isompaa ja pienempää. Se kaikkein suurin asia sai paikan salista. Se on kyllä isäni, mutta ei mahdu hänen kotiinsa. Eikä se ihan olisi mahtunut meillekään, mutta tiivistettiin vähän. Komistus on koivua, ja leimasta päätellen Askon valmistama. Luultavasti 1930-1940-luvulta pappani lapsuudenkodista.

 Sitä pienempää laitoin esille lipaston päälle. Kuten tämän yksivuotiskuvani. Kehyksen lasi on halki, mutta eiköhän siihen saada uusi. Hyvä kaksoisleuka muuten jo yksivuotiaana!

 Toinen pieni on tämä kirjeteline. Sekin on vanha, luultavasti mummoni lapsuudenkodista joka oli sellainen vähän parempi koti. Porvareiksi kai siihen aikaan heitä olisi kutsuttu. Kultaseppää, vaimoaan ja ainutta tytärtään. Moni mummolani hienompi esine onkin peräisin noilta ajoilta. Tiedä sitten miten tuohon sopii nykyajan sähkölaskut ja muut vastaavat kirjeet, minusta kun siinä pitäisi olla vain käsinkirjoitettuja kirjeitä.

 Itse lipaston otin heti käyttöön. Läppärini sai siitä lepopaikan ja teenkin tästä oman kirjoituslipastoni. Isännän huoneen kirjoituspöytä kun on nykyään miehen toimisto. Kirjoituslipastoni tarvitsi tuolin, ja sellaisenkin sain mummolasta. Ei sitä kukaan muu edes halunnut. Mies haukkui sen vietävän rumaksi ja minä taasen olen rakastunut siihen jo lapsena.

 Ehkä minun onni oli tuolin rikkinäisyys. Tuo puuttuva reunapinna on kyllä tallessa ja se tullaan liimaamaan paikoilleen. Oikeasti tuoli ei kestä ronskimpaa istumista tai selkänojaan nojaamista. Mutta on se kaunis tuossa lipaston edessä.

Edelliseen vielä ISO kiitos kaikille kommentoineille. Tästä jatketaan eteenpäin seuraavaan välitavoitteeseen. On mukava tietää että muitakin samalla menetelmällä eteenpäin matkaavia on. Tsemppiä teillekin! Siellä myös toivottiin kertomaan syömisistä ja sellaisista. Lupaan kertoilla niistäkin jossain vaiheessa. Vhh-ruokavalio ei onneksi ole mitään rakettitiedettä!

Ei herkille

Varoitus ihan tähän alkuun. Sisältää kuva- ja tekstimateriaalia joka ei sovellut kovin herkille.

Jos et kestä läskejä, niin lopeta tähän.

---

Olen ollut koko aikuisikäni, eli viimeiset 20 vuotta ylipainoinen.

Ennen ensimmäisen lapsen raskautta, 22-vuotiaana painoin n. 60 kiloa.

Pituutta on aina ollut niukasti 160cm.

Siitä ne kilot kertyi, kunnes tänä kesänä oltiin huippulukemissa

 88 kiloa.

Eikä edes viimeisillään raskaana tai juuri synnyttäneenä.

Jo keväällä alkoi hiipiä mieleen, että tarttis tehdä jotain. Jotain sellaista mikä kenties kantaisi koko elämän halki, sillä tulevaisuus lihavana vanhana pelotti.

Ongelmia ylipainosta ei vielä ollut, mutta todennäköisiä ne olivat.

Ehkä tässä oli mukana myös pientä keski-ikäistymisen kriisiä.

Kesälomalla se sitten vaan yhtenä päivänä napsahti ja päätin, että NYT.

Tänään, 9.9.2011

vaaka näytti

79,5kg.

Ensimmäinen etappi saavutettu, paino on alle 80kg.

Vielä on matkaa siihen lopulliseen, se ei ole tuo 60kg, vaan jonkin verran yli.

Sellainen paino joka on minulle hyvä, ja joka on kohtuullinen ylläpitää koko elämän.

Helppoudesta en puhu, sillä helppoa se ei tule olemaan.

Joitain saattaa nyt kiinnostaa miten tähän on päästy.

Vedellä ja leivällä?

Ei.

Ensin jätin kaikki herkut pois. Pidin kyllä läksiäiset suklaalle, mutta pois jäi kertaheitolla muutkin karkit, pullat, keksit ja sen sellaiset.

Eikä ole ikävä ollut.

Varsinainen ruoka koki ison muutoksen.

Muutoksen nimi on vähähiilihydraattinen.

Ei perunaa, pastaa, riisiä tai leipää.

Lautaselta löytyy nykyään kasviksia, vielä vähän enemmän kasviksia ja lihaa.

Lihan tilalla myös kalaa ja kananmunia.

Ja niitä olenkin sitten syönyt, vatsan täyteen.

Ovatpa olleet vielä kyllästytettynä voilla ja oliiviöljyllä.

Aamuisen menee nykyään jogurttia 10 rasvaprosentilla entisen rasvattoman sijaan.

Mukana marjoja. Eikä ole nälkä siihen malliin kuin ennen jo kymmenen aikaan.

On tästä seurannut muutakin hyvää kuin painon lasku ja ihran kadotus.

Laktoosi-intoleranssini on kadonnut, vatsa on rauhallinen.

Siis se vatsa jota olin aina kuvitellut rauhalliseksi.

Nyt vasta tiedän millainen se rauhallinen on.

Iho voi paremmin, ei kutise.

Ja sitten se kuvamateriaali

Ensin ihan vaan kuva sirosta Iineksestä jottei alimmainen räpsähdä teille ihan ensimmäisenä siellä bloggerissa.

 Ja tässä todiste läskin lähtemisestä. Nämä kesähousut tippuu päältä vaikka työssä vyötäröllä vielä makkaraa onkin. On kyllä riemullisen palkitsevaa siirtyä pienempään vaatekokoon. Lähtökoko oli 46, nyt ollaan siinä kohtaa, että 42 voisi olla jo sopivampi kuin 44.

Ensin mietin kerronko asian myös näin julkisesti.

Päätin kuitenkin kertoa, sillä onhan tämä osa elämääni ja tulevaisuudessa

toivottavasti vielä paljon näkyvämpi osa.

Ja yksi syy, jospa tämä kannustaisi muita.

Ja toinen syy, kun tästä tekee julkista, ei repsahteluihin ole varaa.

Ja kommentoida saa, anonyymistikin :D

Leluja lapsille

 Kassakone + kolikot, Fisher Price, 5e

Janne Ahonen, Suomi, 0,50e

 Mopo, Plasto, 1e

 Moottorisaha, Stihl, ei hintatietoja.

Käytiin kirpparilla ja vähän muuallakin.

Nyt alkoi kaatua pihapuita ja puolen hehtaarin metsää!

Ennen ja jälkeen

Koneelta löytyi muutama valokuva vinksahtaneista perustuksista. Tässä niistä yksi. Ihan tarkkaa syytä vinksahdukseen emme tiedä, todennäköisin syy on tuossa kasvanut iso syreeni ja vesi. Talossa ei ole ollut koskaan räystäskouruja ja syreeni oli kasvattanut maan niin, että se vietti ja vei kaikki vedet perustuksiin päin. Muuta ei sitten tarvita jotta isokin kivi liikkuu paikoiltaan. Muualla perustukset onkin kunnossa. Tässä kohtaa ongelma oli tuossa ikkunoiden ja lasikuistin pohjoissivun alla. Mies teki yhden päivän töitä muutaman laudan ja järeän rautakangen kanssa ja tulos on tuolla alempana.

 Näyttää ihan huimasti erilaiselta! Talo näyttää taas hitusen enemmän arvoaan vastaavalta eikä miltään rappiotilalta. Tuosta nurkasta on nyt tasoitettu maa ja se odottelee enää kivetystä. Tilaamme kuuluu oikeudet soramontuun ja nyt pitää selvittää mitä ne oikeudet sisältää. Toivomme että voisimme hakea sieltä omaan piikkiin talon vierustoille tulevat kivet. Ovat kalliita kuljettaa tilattuna pihaan ja saisipa tämäkin emäntä jumppaa kun ensin huhkisi kivet peräkärryyn ja sitten talon viereen. Tuossa edustalla näkyvä kallionpläntti jää näkyviin. Siihen ensi kesänä joku vanha rautapata tai vastaava ja iso kukkameri kukkimaan. Olisi meillä vanha aurakin siihen, mutta taidan kallistua enemmän siihen pataan ja kukkiin.

 Lasikuisti on ihan onneton noissa muoveissaan, mutta täytyy vaan kestää. Sama on kodinhoitohuoneen "terassin" kanssa. Väliaikaiseksi tehty on joutunut kestämään jo aika monta talvea ja saa kestää seuraavankin. Talven aikana mietitään tuohon toimiva ja kaunis ratkaisu. Siis molemmat ehdot pitää täyttyä.

Tämä seinusta on se, johon tuli uutta teetettyä seinäpaneelia. Eipä erotu oikein mitenkään vanhasta paneelista. Kolhut ja lommot siitä toki puuttuu, mutta muuten siitä tuli täydellisesti vanhan mukaista. Listaa vielä uupuu ja alakiertoa, mutta vähän kerrallaan!

Ensi kesänä uudestaan

Kasvimaa tyhjeni tänään viimeisistä herkuistaan. Perunoita saatiin muutama, porkkanoita useampi kilo.
Tämä kesä olikin porkkanoiden juhlaa, kasvoivat komean kokoisiksi ja niitä tuli runsaasti. Maku on erityisen makea. Ei siis mitään valittamista.

Kasvihuoneen kiinalaisen portin humalat eivät ihan ehtineet kohdata toisiaan. Vastahan ne tänä kesänä istutettiin, ensi vuonna todennäköisesti kasvavat paljon tuuheammin peittäen koko portin.

 Ylälohkon auringonkukkia ei vielä nyhdetty pois. Tuo suurin tekee mahtavan määrän siemeniä ja ne yritän saada säästettyä linnuille. Mikähän on paras tyyli kerätä ne talteen? Toiset, liki kolmemetriset auringonkukat saa niinikään vielä olla. Ovat tällä erää eräänlainen köynnöstuki.

 Ja se mitä siellä kasvaa köynnöksenä on tässä: koristekurpitsa. Teki peräti kaksi hedelmää. Molemmat kyllä kauniita ja täytyy nekin kerätä talteen ja kuivumaan. Koristekurpitsaa kokeilin ensi kertaa joten kaksi hedelmää taitaa olla ihan hyvä saldo.

 Mitään kukkivaa ei puutarhassa enää oikein ole. Pyykkikallion unikot sentään jaksavat vielä vähän. Nämä kaikki ovat kasvaneet viime vuotisten unikoiden siemenistä.

Speedheateria en saanutkaan vielä tänään. Huomenna jos sen saisi, ja tiistaina otan mukaan entisöintikurssille. Kerron sitten heti kokemuksia teillekin.

Vihainen lintu

kasvihuoneesta. ja  ihan on luomua :D

Tämä nainen saa huomenna Speedheaterin!

Jos alkaisi ikkunan kunnostaminen jo kiinnostaa.

Sukat vaihtaa kotia

Arvonta suoritettu!

Osallistujia 85 kappaletta.

Kiitos kaikille <3

Tällä(kin) kertaa halusin päästä helpolla ja hoidin homman numerosysteemillä.

Vanhin poika sai valita kaksi numeroa.

Ensin tuli 9.

sitten 54.

Aikuisten sukat menee Nannalle,

Caorann taasen saa valita lasten sukista yhdet itselleen.

Ottakaahan yhteyttä niin saan lämmikkeet postiin.

Minä tykkään niin paljon sukkien tekemisestä, että tekisin vaikka teille kaikille jos vain aikaa olisi!

Työajan luppoajat olen alkanut käyttää jo hyväksi.

Päätin että kaikki hoitolapseni saa minulta villasukat joululahjaksi.

Pitää jo aloitella että on jouluksi valmista :D

Tylsäähän tämä taas olisi ilman kuvia.

Mitään en ole kuvannut moneen päivään, niin saatte vanhan elokuisen kuvan herkkulaatikosta jonka laitoin menemään siskolleni äitini mukana.

Oman maan satoa piisaa edelleen. Kasvihuoneessa muhii vielä satoja tomaatteja ja vihonviimeinen kurkku. Paprikat taitavat jäädä vihreiksi vaan kai nekin voi syödä?

Perunat riittävät vielä ensi viikoksi, porkkanat pariksi viikoksi ja osan saan pakastimeenkin.

Sipulia tuli runsaasti kuten aina.

Nauriit ja lantut meni osastolle ei niin kuin Strömsössä.

Herneitä syötiin kyllästymiseen asti ja loput meni pakastimeen.

Kasvimaan antien puolesta mitä parhain kesä!