Kastemekko

Vuonna 1971 kun minut kastettiin, oli ylläni vuokrattu kastemekko. Äitini tai isäni suvuissa ei kiertänyt kastemekkoa ja ilmeisesti silloin 70-luvulla mekon vuokraus oli ihan yleistä.

Kun siskoni syntyi muutamia vuosia myöhemmin, päätti äitimme tehdä hänelle oman kastemekon.

Siitä tulikin sitten ainoa laatuaan eikä ihan perinteinen mekko.

 Mekko on väriltään hennon liila ja siihen on kirjottu koristeeksi mm. bambi. Siskoni ristiäisiin siihen kirjailtiin siskoni nimi ja samaa perinnettä on jatkettu jokaisen mekossa kastetun lapsen kohdalla. Siskoni tänä vuonna kastettava tyttö on 15. lapsi joka kastetaan tällä mekolla. Meidän neljä lasta on siten kaikki kastettu tässä mekossa. Kiitos siskolle joka on luovuttanut mekkoa lainaan meille ja muulle suvulle.

 Mekon helmaa ja hihansuita kiertää äitini virkkaama pitsi. Sekin samaa sävyä mekon kanssa.

 Bambilla on kaverina pieni hyönteinen, sudenkorento. Ja kuten kuvasta näkyy on äitini taitava kirjontatöiden tekijä. Itse en saisi yhtä siistiä jälkeä aikaiseksi. Nimen teko mekkoon vielä onnistuu, ja se olisikin seuraavien iltojen puuha.

Kuvat nyt sitten kuitenkin ovat suttuisen hämäriä. Kuvasin mekkoa jo eilen ja tänään piti tehdä se uudestaan päivän valossa. Suunnitelmiin tulikin muutoksia ja olimme pois kotoa juuri sen parhaimman kuvausajan. Siksipä on nyt tyytyminen näihin.
Valosta puheenollen, oletteko huomanneet miten on illat jo paljon valoisampia kuin muutama viikko sitten!

 

Kahden kodin koira

Kaaposta on tullut kahta kotia kiertävä nelijalkainen.

Arjet se asuu tytön luona kirkolla,  viikonloput täällä maalla meidän luona.

Jos on tyttöä ikävä, niin kyllä on Kaapoakin.

Viikonloppuisin se saakin sitten jatkuvaa huomiota koko perheeltä. Tipahtelee herkkupaloja ja leikkikaveria ei tarvitse olla vailla. Otto-kissa on ihan haltioissaan kun Kaapo porhaltaa auton takakontista sisälle.

Vihdoinkin on taas riehuseuraa.

Yritin nappailla Kaaposta ihan tuoreitakin kuvia, mutta oli jo niin hämärää ettei onnistunut.

Missä luuraa se eilisen kaltainen ihanainen auringonpaiste???

Joten nyt on tyytyminen vanhoihin arkistojen aarteisiin.

Ekassa kuvassa Kaapo on juuri tullut meille.

Toinen oli  aika söötti vauveli <3

 Kaapo ja sohva. Takuuvarma yhdistelmä jo pentuajoista.

 Viime kesän helteet oli koiruudelle aika rankkaa. Järveen Kaapo pääsi aina välillä vilvoittelemaan, mutta yleensä se tykkäsi olla näin, ihan rentona.

Nyt juuri karvakasa retkottaa lähes samassa asennossa jalkojeni vieressä. Useamman tunnin ulkoilu ja juoksuttaminen vei veronsa.

Huomenna kerron teille erään kastemekon tarinan ja lupaan muutaman kuvankin jos vain saan napattua kunnollisia. Jos ei muuten, niin täytyy viedä mekko ulos kuvattavaksi.

Pysykäähän kuulolla!

Tämä ei ole vitsi

vaikka niin voisi kuvitella.

Kuvassa oleva summa on kuukauden palkkani, nettona.

Ihan itseni kiusaksi laskin vielä tuntipalkan.

Laskin näytti huippulukeman, 6e tunnissa.

Onneksi tuolla summalla ei tarvitse sentään koko perhettä elättää, on se mies joka elättää niin minä voin harrastaa perhepäivähoitoa.

 Pienen palkan vastapainoksi työstäni löytyy useita hyviä puolia. Osa kotitöistä hoituu työajalla, iso osa ruuasta valmistuu työajalla. Saan ulkoilla työajalla ja voin jopa kirjoittaa blogiani työajalla.

Ei ole työmatkoja jonka takia jokaisesta työpäivästä säästyy yli tunti aikaa. Ei tarvitse hankkia erillisiä työvaatteita, ihan samat kotivaatteet käy kuin ennenkin.

Ehkä tärkeimpänä plussana on se, että oma lapsi saa olla edelleen kotona. Pieni ekaluokkalainen saa edelleen tulla koulusta kotiin jossa on äiti paikalla. Lapset saavat nukkua aamuisin pitempään eikä pienintä tarvitse lähteä viemään hoitoon joka ikinen aamu säässä kuin säässä.

Ja minä saan edelleen katsella tuvasta päivittäin näitä levollisia maisemia.

Kyllä vaan ne plussat voittaa miinukset.

 Tellihani muisti minua tunnustuksella. Kiitos!

Taas pitäisi antaa teille 7 tunnustusta ja jakaa tätä eteenpäin.

Tunnustuksia sitten saatte:

1. Olen 39-vuotias.

2. Täytän tänä vuonna 40 vuotta

3. Kesällä on tarkoitus pitää tuon kyseenalaisen kunnian takia juhlat.

4. Sillä miehenikin täyttää 40 vuotta.

5. Pidetään 80-vuotis kemut kun

6. edelliset juhlat oli 60-vuotis kemut.

7. En pode ikäkriisiä.

Ja sitten ne tunnustukset eteenpäin.

Nyt olen ihan yhtä laiska kun eilenkin, onhan taas teeaikani.

Luen niin montaa ihanaa blogia että niistä valitseminen tuntuu nyt liian vaikealta.

Kun kaikki tämän kuitenkin ansaitsevat.

Viikonlopuksi toivon yhtä huikean kaunista säätä kuin tänään.

Ihan vihloo olla täällä sisällä kun ulkona näyttää tuolta kuin ylemmässä kuvassa.

Joten aurinkoa kaikille!

Jos navettaan haluat mennä sä nyt,

niin takuulla yllätyt.

Ei reittiä, polkua, tietä ei katua,

ei kujaa, ei väylää ei latua.

Onneksi siellä ei ole mitään mitä tarvitaan.

 Ja jos ihan rehellinen olen, on navetan päädyssä autotallin ovet joista pääsee sisään. Että ihan motissa emme ole lumesta huolimatta. Enemmän huolta aiheuttaa renaavat sähköt. Tällä hetkellä en uskalla laittaa ruokaa lainkaan sähköliedellä (no en tee sitä muutenkaan) jatkuvien sähkäkatkojen takia. Jäisi hoitolapset ja oma perhe ilman ruokaa. Puuhella on pelastanut koko viikon. Kokonaan sähköt on pois korkeintaan kymmenen minuuttia, mutta kun se toistuu tunnin sisään muutaman kerran niin hermot alkaa olla koetuksella ruokien ja pyykkien kanssa. Meidän pesukone on niin kiva että aloittaa ohjelman aina alusta sähkökatkon jälkeen. Pese siinä sitten lakanoita 2,5 tunnin ohjelmalla pari kertaa putkeen :D

No mutta hyvin täällä pärjätään ja eilen pääsin viettämään vapaapäivää. Shoppailtua tuli ja nyt kaapista löytyy arkivaatetta hiukan lisää niiden jo käytössä olleiden yksien housujen ja kahden trikoopaidan lisäksi.

Wihtorilta sain jokin aika sitten tunnustuksen.

Kiitos ja kumarrus, tunnustus on otettu vastaan ja nyt seuraa seitsemän paljastusta.

1. Vaatekaappini tilanne on aika kauhea. Ihan oikeasti siellä on tosiaan ne yhdet housut ja kaksi paitaa joilla kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla. Tai eilisen jälkeen kolmet housut ja neljä paitaa.

2. Kengistä ei sen enempää muuta kuin että tarttis tehrä jotain.

3. Olen intohimoinen pyykinpesijä.

4. Inhoan silittämistä.

5. En pidä voimakkaan tuoksuisista pesu- ja huuhteluaineista.

6. Kuivausrumpuni sanoi tänään sopimuksensa irti urhean 14 vuoden palvelun jälkeen.

7. Ja sekös ketuttaa.

Tämä pitäisi ohjeiden mukaan laittaa eteenpäin 7 blogiin.

Mutta kun olen laiska näin päiväkahvi(tee)aikaan niin ojennan tämän ihan jokaiselle lukemalleni blogille.

Olette kaikki omalla tavalla ihania ja päivän pelastajia!

Mutta nyt hörpin teeni pois ja yritän ehtiä selata bloginne uusimmat kirjoitukset läpi.

Meinaa vähän työ ja tämän viikon kirpparipaikkahässäkkä häiritä harrastusta!

Mukavaa loppuviikkoa!

Vireystilan ylläpitoa

Kevät se vaan alkaa kurkistella nurkan takana.

Ei vielä tuolla ulkona luonnossa, mutta minun mielessäni kylläkin.

Kotona sai kaikki talviset kynttilät lähteä kaapin perukoille odottelemaan syksyn pimeitä kelejä.

Samalla vaihdoin senkeillä olevat liinat selvästi keväisemmiksi ja

kaveriksi oli ihan pakko ostaa pakolliset tulppaanit.

 Liina on joulukuinen löytö kirpparilta. Käsin kirjailtu kotikutoiselle pellavalle. Reunapitsi näyttää jotenkin myöhemmin lisätyltä. Äitini joka osaa sanoa yhdellä silmäyksellä onko pitsi tehdastekoista vai ei, saa luvan vilkaista sitä. Vaikka en taida raaskia purkaa vaikka olisikin "vaan" tehdastekoista. Onhan tuo nätti noinkin.

Tammikuussa kevään lisäksi mieleen pulpahtaa toinenkin juttu.

Puutarha.

Sen varalle ei tosin ole mitään suuria suunnitelma. Kasvihuoneen korjausta. Mansikkamaan säätöä ja ehkä vihdoinkin tuon talon edustalla olevan kukkapenkin perinpohjainen mylläys ja uudistus.

Punaista vadelmaa jos saataisiin vihdoinkin laitettua ja keltaista lisättyä.

Kasvimaa pidetään entisen kokoisena, kukkia haluaisin lisää.

Raparperia pitäisi laajentaa.

Ja todennäköisesti puolet kesästä menee taas rikkaruohojen kitkentään...

Yksin näitä ei kuitenkaan tarvitse miettiä, sillä blogi on saanut taas uusia lukijoita!

Lämpimästi tervetuloa!

edit. Ai että mulla menee hermo tuon yläpaneelin kanssa! Miten ihmessä tuon kuvan (tulppaanit) saa koko laatikon kokoiseksi??? Mä olen kyllä tumpelo näissä asioissa, mutta en ymmärrä miten se ennen onnistui ihan nätistä itsestään. Nyt ei auta kuvan pienennykset eikä suurennukset!
Arrrrgh!!

edit. 2. Teksti on nyt noin kuvan alla, rumasti, mutta olkoot kun ei kerran suostu menemään kuvan päälle.
Ja kaiken kukkuraksi bloggeri teki suvastakin ihan ihmeellisen suttuisen ja rakeisen.
Voi tätä tietoaikaa ja näitä koneita!

Vain yksi vika

hyvälaatuisissa lastenvaatteissa. Nimittäin se, että ne kestävät joskus ihan turhankin pitkään.

Kuten tämä kuopuksen Polarn O. Pyretin raitapaita.

Paita on ollut käytössä kuopuksella jo toista vuotta. Ensin pidettiin hihat käännettyinä ja nyt näin. Kohta taitaa olla jo liian pieni. Ahkerasta käytöstä huolimatta paita on kuin uusi ja siirtyy seuraavalle käyttäjälle erinomaisen hyväkuntoisena. Ei nyppyjä, ei haalistumia eikä venymistä tai vanumista vaikka on ollut lempipaitoja.

Ihan kaikista kuopuksen paidoista tosin ei voi sanoa samaa. Ei edes saman puljun vaatteista. Vihreä aplikoitu kirahvipaita on nyppyyntynyt ja venähtänyt pesuohjeiden noudattamisesta huolimatta.

Käytetään silti, mutta vähän harvemmin.

Alennusmyynneissä en ole käynyt lähes lainkaan. Vanhin poika sai ne luistimensa ja siinä ne suuremmat ostokset ovat olleet.

Ei ole tarvetta ja eurot on näin alkuvuodesta tiukalla.

Helmikuussa pitää ostaa tytölle lisää lääkettä ja siitä pitää pulittaa kassalla yhdellä kertaa 670 euroa.

Yhteiskunnalle sama satsi maksaa n. 3 000 euroa joten tässä kohtaa kiitän yhteiskuntaa ja Kelaa, vaikka tuo ylläoleva omavastuu lankeaakin maksettavaksi kerran vuodessa.

Aika harvalla sitä taitaisi olla varaa maksaa lääkkeestä 1 000e kuukaudessa jos raha menisi omasta pussista.

Meillä ei olisi.

Kaikesta huolimatta, ensi viikolla aion pyörähtää kaupungilla. Palkallinen arkivapaa ja tulevat siskon tytön ristiäiset suorastaan pakottavat vaatekaupoille lähdön.

Olen jo nyt päättänyt kiertää kaukaa lastenvaaterekit ja keskittyä ihan vaan naisten osastoihin.

Katsotaan onnistuuko.

Mukavaa ja rentoa viikonloppua!

Naulakko tapeilla

Eilisen postaukseni innostamana oli ihan pakko mennä tonkimaan sitä eteiseen tulevaa naulakkoa navetan uumenista. Ja sieltähän se löytyi, ihan yksinään näkötti tallin puolella.

Naulakko tuli meille entisen kotimme mukana. Se oli talon kellarissa, autotallissa. Työnään oli kantaa kaikenlaista roinaa vanhoista maalitölkeistä palokunnan letkuihin.

Se taisi olla meidän onnemme, sillä kukaan edellisistä asukkaista ei ollut huolinut naulakkoa matkaansa.

Me huolimme, ja kuvasta varmaan huomaatte miksi.

 Naulakon alkuperästä ei ole muuta tietoa kuin epäilyksiä. Talon pitkäaikainen asukas oli opettajana Lahden kaupungissa siihen aikaan kun vielä oli olemassa vanhoja kansakouluja. Luultavasti naulakko on yhdestä sellaisesta. Jos näin on, on se nähnyt elämänsä aikana melkoisen monta nuttua ja pomppaa näissä tapeissaan.

 Naulakolla on kokoa ihan kivasti. Pituutta n. 180cm ja korkeutta kolmisenkymmentä senttiä.

Kaikkein parasta on kuitenkin nämä sienimäiset tapit.

Ah mikä muotoilu!

Pisimmillä tapeilla on pituutta yli 10cm.

Nyt pitää löytää joku joka osaisi sorvata kolme puuttuvaa tappia vanhojen mukaan.

Sillä ajattelin kunnostaa tämän seuraavaksi entisöintikurssilla.



Maali ainakin näkyy irtoavan ihan helposti :)

Mitäs sitten seuraavaksi?

Tässä alkaa olla tuvan remontista jo hitunen aikaa, ja uusi remontti alkaa kolkutella aivojen perukoilla.

Ulkovuoraukseen emme koske vielä tänä(kään) vuonna, joten kohde on taas sisältä.

Vaihtoehtona on joko eteisen,

isännänhuoneen

 tai vanhempien valtakunnan remontti.

Mies teilasi samantien valtakunnan remontin. Ei kuulemma ala purkamaan tuota sänkyämme, ei mitenkään päin. No ihan kun se ei joskus vielä olisi edessä. Vaan ei se mitään, minä teilaan isännänhuoneen koska siitä on kulku ainoaan kylpyhuoneeseen, enkä minä halua kulkea hoitolasten kanssa remontin keskeltä tai ulkokautta vessaan, en edes kesällä.

Jäljelle jää siis eteinen. Oikeastaan se passaisi mainiosti. Katolle riittää varmaan pelkkä maalaus, mutta lattia pitää taas avata. Seinissä on vanhat pinkopahvit ja niiden päälle olemme pakotetut laittamaan huokolevyn lisäeristeeksi. Huone on nimittäin kylmä.

Nyt eteistä lämmittää yksi piskuinen patteri ja miehen neronleimaus.

Eteinen on suoraan tuvan edessä ja ovensuussa heti on leivinuuni. Leivinuunissahan on lähes päivittäin tulet ja sen yläpuolelta hohkaa aina lämmintä ilmaa. Nyt yksi ihan tavallinen pöytätuuletin puhaltaa sitä leivinuunin lämmittämää ilmaa eteiseen ja huone pysyy kohtuullisen lämpöisenä.

Ja periaatteessa vain tuulettimen viemällä sähköllä.

Remontissa eteiseen tehtäisiin pari kiinteää vaatekaappia jonkinlaisesta ponttipanelista. Vanha puolipaneli saisi jäädä edelleen. Kiinteitä kaappeja vastapäätä saisin vihdoinkin esille edellisestä kodista löytyneen tappinaulakon. Se on jonkun koulun vanha. Vintin portaikko komeroineen jäisi entiselleen ja samoin sitä vastapäätä oleva vanha "miljoonakaappi". Se imee uskomattoman määrän tavaraa sisäänsä.

Että kyllä siinä pienessä eteisessäkin hommaa riittää.

Suunnitellaan nyt ensin ja sitten jos keväällä aloitellaan.

Kunhan mieskin on ensin  parannellut kunnolla jalkansa.

Nyrjäytti eilen töissä portaissa pahasti toisen nilkkansa.

Murtumaa ei ilmeisesti ole, vielä uupuu viimeisen lääkärin tuomio.

Helpottaisi jos olisi vain nivelsiteistä kyse.

Nyt on ainakin viikon sairasloma ja lepo edessä.

Joten täällä hellitään ja hoivataan nyt potilasta.

(ihan kuin olisi yksi lapsi lisää :DD)

Nooh, onhan ne aika ysäriä

Vanhimman pojan uusi huone kaipasi uusia verhoja. Tytöltä jäi huoneeseen laventelin väriset pellavaverhot ja ne taas eivät ymmärrettävästi kelvanneet pojalle.

Pellavalinjalla on tarkoitus jatkaa, mutta tähän ensihätään en ole päässyt ostamaan valkoista pellavaa mistään. Toiveissa olisi reissu Ikeaan jolloin mukaan lähtisi sitä heidän edullista pellavaa.

Vintin muuttosiivouksen yhteydessä löysin ne hymyhermoja kutkuttaneet ysäriverhomme. Sivuverhojen pituus sattui olemaan juuri sopiva pojan huoneeseen ja verhojen sävy juuri samaa sinistä kun tapetissa.

Pakkohan ne oli ottaa käyttöön.

Alkuperäinen verho, puhvi ja sivuverhot näkyy tässä:

(huomatkaa myös kaunis sohvamme jos naurultanne pystytte)

 Nyt samaiset sivuverhot ovat näin:

 Puhvikapalle päätin kuitenkin etsiä uuden kodin. Jospa joku vielä tykkäisi siitä. Väri on ainakin se suomalaisen sisustuksen yleisväri.

Samalla verhon ompelulla taidan ommella sänkyyn valkoisen päiväpeiton. Tuo vihreä on uuteen huoneeseen täysin sopimaton. Se saa sitten palata päiväpeitoksi leikkihuoneeseen.

Huomenna alkaa taas työaherrus ja ihme kyllä en ole enää läheskään niin väsynyt kuin ekan viikon jälkeen. Työhön alkaa jo löytyä omat rytmit ja rutiinit ja ne helpottaa hommaa huomattavasti!

Tänään jaksoin lähteä kirpparikierrokselle mutta mitään mainittavaa en löytänyt.

Perjantain kunniaksi!

Joku toinen korkkaa siiderin, joku toinen kirkkaampaa juomaa ja joku toinen taas mutakakun.

Minä lukeudun tuohon viimeiseen kastiin.

Muiden blogeista jos mistä löytyy toinen toistaan parempia reseptejä. Monenmoisia olen testaillut ja yhtään huonoa ei ole tullut vastaan. Joitain on kuitenkin vain kokeilta ja parhaimmistosta on tullut osa arjen ruuanlaittoa ja leivontaa.

Sirkulta on yksi niistä vakiokäyttöön jääneistä resepteistä.

Tai tuoreuden takia pitää kai sanoa tuleva vakioresepti.

Vaan on tätä leivottu meillä jo aika monta kertaa.

Tiistain kunniaksi, keskiviikon kunniaksi ja viimeksi tänään perjantain kunniaksi.

Hyvää mutakakkua ei voita mikään!

Enkä muuten edes tiennyt ennen Sirkun ohjetta että tätä herkkua voi tehdä itsekin.

Meillä oli aina luotettu kaupan pakastekaapin sisältöön.

Nyt ei enää tarvitse.

Ohje on helppo, edes sähkövatkainta ei tarvita.

1dl voisulaa (n. 100g voita)

1dl tummaa kaakaota

2,5dl sokeria

0,5 tl vaniljasokeria

2dl vehnäjauhoja

2 munaa

0,25 tl suolaa

loraus maitoa (vajaa 1dl)

Sekoita voisulaan sokerit ja suola. Lisää munat ja sekoita reippaalla kädellä ( minä sekoitan kaiken tavallisella haarukalla). Lisää jauhot, kaakao ja maito. Sekoita nopeasti.

Maidon määrä on suhteellinen, mitä enemmän uskaltaa laittaa maitoa, sitä "mutaisampaa" kakkua saa.

Voitele halkaisijaltaan 24cm pyöreä vuoka ja jauhota vehnäjauhoilla.

Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia.

Meidän kiertoilmauunille 15 minuuttia on juuri sopiva.

Ja sitten vain nauttimaan, Sirkun sanoin, jos kakku ehtii jäähtyä ennen syömistä, niin koristele tomusokerilla.

Ihan parasta kakku on kuitenkin jääkaappikylmänä.

Nautinnollista viikonloppua!

Välineitä

Tätä on muistaakseni joskus toivottu. Esittelyä tällaisen harrastelijaentisöijän välineistä.

Juttu on ollut mielessä jo pitkän aikaa, välineet ovat kuitenkin olleet aina muualla kuin kamera.

Tiistaina sain tuotua kamppeeni kotiin entisöintikurssilta.

Ensinnä entisöijä tai kalusteiden kunnostaja tai vaikka ihan maalin poistaja tarvitsee siklin.

Muotoja on vaikka mitä. Tuo joutsenkaulainen on hyvä kapistus, vaikka ihan suorallakin pärjää.

Tärkeintä on että sikli on terävä.

Meillä siklin teroituksesta huolehtii mies, siihen en ole sen tarkemmin perehtynyt muuta kuin että sitä pitää tehdä jatkuvasti.

 Siklin kaverina on hyvä olla raappa. Oma lemppari on tuo keltamusta jossa on pieni kolmionmallinen terä. Tässäkin kohtaa terävyys on tärkeintä. Uusia teriä saa olla ostamassa robinhoodin hyllystä ihan kohtuullisen tiuhaan. Raappaamisen jälkeen on tarve hiekkapaperille. Halpaa saa eurolla 30 kappaletta, kallis maksaa liki euron kappale. Voitte arvata kumpi toimii parhaiten.

Kuvassa punainen on sitä edullisinta ja toinen kallista. Vahvuuksia on hyvä olla erilaisia. Minulla on karkeaa numeroa 40 ja hienoin on numeroa 240 ja sitten muutamaa siitä väliltä. Hiekkapaperin kanssa  voi käyttää hienoakin hiomatukea, mutta oikeanlainen puupulikka on minulle paras. Pulikan yksi kulma on pyöristetty ja yksi terävä, muut siltä väliltä.

 Sitten on hyvä olla kaikenlaista sälää. Kuten vanha ruokaveitsi vaikkapa kitin levitykseen. Tai maalin sekoittamiseen. Kaikenlaisia suteja ja pensseleitä löytyy, niitä tarvitaan aina!

Lastat on sitten ihan niitä oikeita välineitä kitin levitykseen. Makuasia millaisen haluaa, kuvassa on yksi vaihtoehto. Alimmaisena on viila jonka kanssa saa aikaan vain tuhoa jos ei ole tarkka. Vauhtiin kun pääsee niin lohnasee puusta ihan hyvän palan pois ja nopeasti. Silti tuikitärkeä.

 Noilla välineillä pääsee ainakin alkuun. Lisäksi kaapista löytyy hiomakone ja nippu laikkoja. Sitä yritän käyttää mahdollisimman vähän koska käsin poistetulla ja koneella poistetulla maalilla on eroa. Tai siis siitä jäävällä pinnalla ensimmäisen eduksi.

Kalliita välineet ei ole. Halpiskaupoista tekee hyviä löytöjä.

Ja missä näitä tarvekalujani sitten säilytän?
Osa on kotoisasti mummolta perityssä vanhassa korissa, osa uudemmassa pakissa.
Selvästi tykkään korista enemmän, sillä ylensä se pursuaa tavaraa ja pakki on liki tyhjä.
Näin se on nytkin.

Entisöintikurssilla on menossa vähän sellainen ei oikein tiedä mitä tekisi-vaihe. Sohva on kesken, mutta kun viitsi sittenkään raahata koko sohvaa sinne ahtaisiin tiloihin. Peili on vaiheessa koska en ole saanut aikaiseksi tilata tarvittavia osia. Tiistaina otin sitten kotoa mukaan yhden puujakkaran. Se alkoi olla aika huonossa maalissa joten pistetään uutta väriä pintaan.

Kunhan ensin leikin hiukan siklin ja raapan kanssa.

Aina myöhässä!

Tunnustan ihan suosiolla lukeutuvani niihin vanhempiin jotka ovat joka ikinen talvi myöhässä lasten suksien, monojen ja luistimien kanssa. Joka ikinen kerta tuudittaudun ajatukseen, että onhan niitä tuolla navetassa ja eteisen kaapissa vaikka muille jakaa sitten kun luistelu- ja hiihtokausi alkaa.

Ja kuten sanottu, se kävi taas.

Vanhimmalle pojalle ei ole sopivia monoja, sukset sentään löytyi. Luistelu taitaa jäädä väliin pojan jalan kasvuvirheen takia.
Se juttu muuten onkin ihan oma lukunsa. Pojan jalasta, sisäpuolen holvista kasvaa luu ulospäin ja tekee jalasta hankalan. Jalka on kuvattukin ja siitä on käyty lääkärissä. Tatjana-tohtorin mielestä ihan normaali-ilmiö. Äidin mielestä ei, kun pojalle ei esim. tuon virheen takia saa luistimia jalkaan ilman että ne painaisi kipeästi!! Monot ja kengätkin on oma hankaluutensa mutta ne vielä löydetään jalkana sopivina. Ja poika tuli tänään koulusta ja sanoi luistelun alkavan huomenna.

 Uups!

Ei auttanu muu kuin kaivaa kaikki esiin kaapeista ja todeta ettei niitä sopivia ole. Keskimmäinen poika ja kuopus sentään löysivät sopivat monot ja luistimet. Sukset on vielä penkomatta navetan kätköistä. Sauvat vain tuntuvat häviävän leikkeihin kielloista huolimatta.

 Aika rivihän niitä on kertynyt tyylillä vanhin saa aina uudet. Meillä kun ei pahemmin harrasteta luistelua tai hiihtoa niin välineet jää aina lähes uusina seuraavalle veljelle.

Tänä talvena voisi tapahtua ihme ja meidänkin pojat voisivat päästä luistelemaan äidin toimesta.

Ainakin säiden puolesta se olisi kerrankin mahdollista.

Muisto löytö vintin kätköistä

Tyttären muutto poiki vintillekin pienen muutto-operaation. Sinne viskattiin viiden vuoden takaisessa muutossa pahvilaatikoittain tavaraa ajatuksella käydä läpi heti kun ehtii.

Nyt jouluna oli sitten se aika että kävin osan laatikoista läpi.

Monta hauskaa ja hupaisaakin hetkeä koettiin, kuten naurut ensimmäisen omakotitalon puhviverhokasan äärellä.

Tytär kävi kiltisti läpi omat laatikkonsa ja lelunsa. Osa lähti mukaan uuteen kotiinsa, osa lähti kirpparille ja osa sai uuden kodin nuoremmalta serkulta. Löytyipä niistä laatikoista minun vanhat barbini 70-luvulta.

Niistä on tulossa ihan oma postaus

Nämä maatuskat oli se yksi löytö, olivat ihan unohtuneet muistini syövereistä.

Suurimman toi isäni aikoinaan lahjaksi työmatkalta Neuvostoliitosta.

Se on kokoa jätti.

Kaksi pienempää on mummon lapsille antamat kirpparilöydöt.

Kivat on nuo pienetkin, mutta iso on kyllä yksi kauneimmista maatuskoista joita olen nähnyt. Samalla se on yksi lemppareista kaikista niistä tuliaisista joita isäni sieltä Neuvostoliitosta toi.

 Maatuskassa on yhteensä kymmenen nukkea. Pienin yksivärinen on vain pikkurillin pään kokoinen vauveli.

 Kuvat eivät kyllä yhtään anna oikeutta nukkien oikealle väritykselle. Lila on syvän tumman lila, oranssi kirkas oranssi ja punainen tumman punainen tai syklaamin punainen.

Maatuskat ajattelin jättää esille saliin tuohon singerin päälle. Sääli niitä olisi taas kätkeä vuosiksi pahvilaatikkojen uumeniin.

Ja eikös maatuskat ole taas muotiakin!

Hole in one!

Ihan pakko jatkaa edellisen postauksen mukaan vieraskielisellä otsikolla.

Joskus vaan on aamuja jolloin ei kannattaisi herätä.

Olisi kaikille parasta jos saisi kömpiä syvemmälle untuvapeiton uumeniin ja odotella rauhassa seuraavaa päivää. Jos erehtyy punkasta pois, ei ainakaan kannata tehdä mitään mukamas hyödyllistä.

Saatikka tiputella lumia kasvihuoneen katolta kun voi saada aikaan näin kauniin kolon.

 Olen kyllä ihan varma tuon olleen juuri se lasi mikä oli valmiiksi rikki. Niin kauniisti se humpsahti lumineen kasvihuoneen sisään eikä päästänyt minkäänlaista rikkoutuvan lasin ääntä.

Kesäksi on sitten tiedossa kasvihuoneremppaa.

Laitetaan ihan suosiolla pleksiä tilalle.

Viime yönä täällä oli oikea nurkissa vinkuva myräkkä. Yksi kovempikin puuska tuli ja silloin natisi nurkatkin talossa. Onneksi aamulla ei tarvinnut lähteä mihinkään autolla, sillä pihatiellemme oli kinostunut varmaan kaikki viereisen pellon irtolumet. Mies arvioi lunta olleen tien kohdalla 60 senttiä.

Aamupäivästä saatiin paikalle naapurin lumilinko ja tie oli puhdas hetkessä.

Mielenkiintoisia nämä talvet tätä nykyä.

Testing

Enpä muuten tiedä ketään muuta jolla takkuaa englannin kirjoittaminen yhtä pahasti kuin minulla.

En minä siellä peruskoulussa ja opinnoissa ihan surkeimmasta päästä ollut, jos nyt en sieltä toisestakaan päästä. Aika ja kielen käyttämättömyys on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, enkä osaa enää yhtikäs mitään.

Kieli ja sormet on solmussa kun pitäisi tietokoneella saada aikaan englanninkielistä sähköpostia uudelle siskolle. Onneksi englanti ei ole hänenkään äidinkielensä, vaikka taitaakin sitä satakertaisesti minuun nähden.

Yritän lohduttautua sillä, että on pääasia että kirjoitan, vaikka joka toisen sanan oikeinkirjoituksen joudunkin tarkistamaan sanakirjasta.

Eli kieliväännökset on edelleen harvinaista herkkua blogissani.

Testattu kuitenkin on.

Uulan pellavaöljymaalia meidän harmaiksi kuluneissa ulkovuorilaudoissa.

Taitaa olla toinen talvi jo menossa tuossa testialueella.

Maali on lätkäisty hetken mielijohteesta aika huonosti raapatulle pläntille.

 Maalin pysyminen on ollut luokkaa erinomainen. Koettu on kuitenkin ääriolosuhteiden talvi ja kesä. Testialue on vielä etelään päin ja ihan tyystin säiden armoilla.

 Osa testimaalista on vedetty surutta seinässä olleen lateksin päälle. Testimielessä myös sellaisen lateksin päälle joka olisi lähtenyt hieman sinnikkäämmällä raappauksella pois. Sekin maali on pysynyt seinässä. Ihan irtonainen taas ei. Tämä antaisikin aihetta siihen riemuun, ettei kaikkea lateksia tarvitsisi saada täysin irti. On ihan silkkaa kidutusta raapata käsin maalit tästä talosta. Sitä paitsi minun vauhdilla homma olisi tehty vasta noin kahdenkymmenen vuoden kuluttua ja ihan niin kauaa en ajatellut odotella talon maalauksen kanssa.

Kyllä se viiden vuoden sisään pitäisi saada maalatuksi.

Värikin on jo päätetty. Kuvan harmaa se saa olla.

 Katsokaas kun talo on ollut ennenkin harmaa. Tuossa sitä näkyy pläntti irti lohkeilevan lateksin alla. Kaunista pellavaöljymaalia joka on kuin häväisty kerroksella muovia.

Pidettäiskös ensi kesänä vaikka talkoot??

Väsymys isolla Veellä.

Kolme työpäivää takana ja mä olen ihan puhki ja poikki.

Elämässä on ihan yhtäkkiä rytmi ja järjestys ja se ottaa koville.

 Työpäivän aikana ei paljoa ole taukoja vaikka kotona olenkin.

Yöunet jää ihan liian vähille kun en vaan osaa mennä nukkumaan.

Päiväunet jos ottaa, on entistä enemmän sekaisin.

Työpäivän vielä jaksaa mutta sitten on veto pois.

Ei niissä hoitolapsissa mitään, he ovat helppoja

MUTTA

ne omat!

Kuopus kiukkuaa, ei osaa enää mitään, ei halua sitä, tätä, eikä tota.

Ekaluokkalaisen elämä on ollut tämän viikon varmaan elämänsä stressaavinta.

Kysyy aamuisin, TAASKO noi on täällä?

12-vuotias sitten luovii siinä jossain ja yrittää piiloutua peräkammarin nurkkaan.

Että semmoista.

 Kyllähän tämän etukäteen tiesi, että työn aloitus on todennäköisesti hankalinta omille lapsille. Varmasti helpottaa kun ensi viikolla alkaa koulut ja kerhot, ja ehkä minäkään en ole enää ihan näin väsynyt.

Että kertokaas työelämään palanneet missä kohtaa se väsymys helpottaa?

Tarvitseeko kitua viikkoja vai kuukausia?

Tarpeeseen tulee huominen vapaapäivä.

Kuvat eivät liity aiheeseen, kunhan kaivelin vanhoja koneelta. En ole jaksanut kaivaa edes kameraa esiin.

Leikkihuone

Nyt tästäkin talosta löytyy erillinen leikkihuone. Elämme ensimmäistä kertaa elämää jossa makuuhuoneita on riittävästi leikkihuonetta varten. Nuo meidän kultaiset pienet pojat kun haluavat edelleen nukkua yhteisessä makuuhuoneessa.

Leikkihuone on työtäni ajatellen näppärästi tuvan kupeessa. Sisäänkäynti tuvasta. Huoneesta löytyy kaikki ne lelut joita hoitolapset saavat käyttää. Pikkulegot ja muut tärkeät yksityiset lelut jäi vielä poikien makuuhuoneeseen joka on nyt yksityisaluetta.

Ainakin tämän ekan työpäivän perusteella voisi sanoa että tupa ja leikkihuone riittää leikkitiloksi.

Siirsin myös kaikki kovasivuiset kirjat leikkihuoneeseen. Poikien kirjahyllystä on tila loppunut jo aika päivää sitten ja tällä tempulla sain kaikki kirjat esille. Lasten kirjoja kun olen alkanut ostamaan jo 20 vuotta sitten vaikka vielä ei ollut tietoakaan omista lapsista. Nyt kirjoja on ollut ilo lukea omille lapsilla eikä kaikkia ole tarvinnut lainata kirjastosta vaan ovat ihan omia.

Kuinka moni teistä muistaa tuon 90-luvun Tupperwaren muotopallon? Väri oli jonkinaikaa tuollainen lilavihreä vaaleanpunaisin kahvoin ja palikoin.

Tuossa meidän pallossa on uusittu takuukorjauksena toinen kahva ja sitä ei harmittavasti saanut enää vaaleanpunaisena, ainoastaan keltaisena joka on se perinteinen väri kahvalle.

 Ennen leikkihuonetta pelit olivat hajallaan ympäri taloa. Yksi peli siellä ja toinen täällä ja kolmas unohtuneena ties minne. Nyt pelejä löytyy kahdesta leikkihuoneen kaapista. Toisessa kaapissa on isompien koululaisten pelejä ylähyllyllä ja toisessa kaapissa on pienten pelit ja palapelit.

 Matkasänky on aikonaan hankittu tytöllemme, sängyllä ikää jo 16 vuotta mutta on edelleen loistavassa kunnossa ja täysin ehjä. Siitä voisi jo sanoa että on hintansa väärti kapistus.

 Pieni pöytä ja tuolit ovat myös aikoinaan tytölle kirpparilta ostetut, eli n. 15 vuotta sitten. Niitä on jo monesti korjailtu ja liimattu, viimeksi eilen. Jos nyt pari vuotta vielä kestäisivät ja sitten niillä voisi lämmittää ulkopataa.

 Tämä kuva on otettu kun leikkihuoneen teko oli vielä vaiheessa. Pojat tekivät pitkän aikaa palapelejä aivan kuin ne olisivat olleet ihan uusia. Yhtään uutta en ole kuitenkaan hankkinut, uutta oli ainostaan se missä niitä säilytetään. Oli hauska nähdä miten uusi säilytyspaikka voi innostaa leikkimaan jo unohdetuilla leluilla. Joten ei yhtään turhaa sisustaa aika ajoin lastenhuonetta uusiksi.

Leikkihuone on muuten valmis, mutta sinne tarvitsee saada yksi jatkettava lasten sänky.

Jos sinulla on myytävänä Lahden seudulta ehjä sänky edullisesti niin ostan pois. Värillä, ulkomuodolla tai liimatuilla tarroilla ei ole väliä, kaikki käy!

Viestiä voit laittaa sähköpostiini katjuskaisen(ät)gmail.com.

Mukavaa työviikko arjen ahertajille!