Huutokaupasta, osa 3. veistokansioita + 5 nyt myynnissä olevaa opetustaulua

Koittakaa kestää, tätä pientä jouluani riittää vielä.

Näistä veistokansioista toisen tosiaan näin niissä huutamissani laatikoissa, toista en.

 Nyt melkein tekisi mieli lähteä puutyökurssille. Näissä 30-luvun kansioissa on upeita entisajan puutyömalleja. Leluja, käyttöesineitä, nuken kalusteita ja ties mitä leikkuulaudasta omiin työkaluihin.

Laatikoista löytyi toinenkin puutyösarja, se oli painettu vuonna 1913.

Tarkoitettu nimenomaan maalaiskansakouluille, luonnonmateriaaleja oli hyödynnetty ihan eri lailla kuin kaupunkisarjassa. Lisäksi löytyi paljon enemmän erilaisten tarvekalujen ohjeita.

No mistäpä niitä työkaluja muutoin olisi kotiin tullut kuin itse tehden.

 Sitten niihin opetustauluihin. Huusin yhden nipun jossa oli näitä ohuelle pahville/kartongille painettuja tauluja. Kahvi-, tee- ja tupakkataulut jätän itselleni, mutta nämä viisi on myynnissä 10e kappalehintaan (+postimaksu).

Kunto on kaikissa tyydyttävä. Alareuna on rispaantunut ja kaikkien kulmassa on numerointilappunen.

Jos silti kiinnostaa, niin laita varaus tuonne kommentteihin ja laita minulle sähköpostia katjuskaisen(ät)gmail.com. Selvitän vielä mitä tällaisen postittaminen maksaa. Nämä saa laitettua rullalle koska eivät ole sellaisella kovalla pahvilla kuten muut kuvat.

Voidaan sopia treffitkin Lahteen jolloin säästyy postimaksut.

1. Australian alkuperäisväestöä

 2. Afrikkalaisia

 3. Eskimoita

 4. Intiaaneja

 5. Kiinalaisia

tässä on reikä, näkyy kuvassa tuon lettipäisen miehen mekkosessa

Muutama muukin taulu tulee vielä myyntiin kunhan ehdin kuvata ne jossain välissä.

Kirpakkaa tiistai-illan jatkoa!

Huutokaupasta, osa 2. kirjalaatikoiden helmiä

Koulun huutokaupassa oli myynnissä kolme laatikollista kirjoja. Päällisin puolin tiesin mitä niissä on koska olin ne koulun vintiltä valinnut myyntiin. Joo, minua pyydettiin valitsemaan sitä myytävää tavaraa. Eikä sitten yhtään ollut oma lehmä ojassa :D

Oikeasti siinä hässäkässä ei ehtinyt niitä laatikoita selailla läpi, kunhan katsoi että nämä varmaan voi myydä. Yhden veistopiirustuksia kirjan näin siinä laatikoiden päällä ja ajattelin, että jo ihan sen takia kannattaa ostaa ne laatikot. No kyllä kannatti, näitä kansioita olikin aika paljon enemmän.

 Kansakoulun piirustusjärjestelmäkansioita oli osa 1. ja 2. Molemmat ihan täydellisiä ja hyvin säilyneitä. Illalla saunan jälkeen järjestelin kuvat numerojärjestykseen ja totesin kaikkien kuvien olevan tallessa.

Muutama näistä tekisi mieli kehystää tuvan seinälle, koko olis aika simppeli reilu A4.

Odottakaahan kunhan esittelen veistokansioiden kuvia!

Mulla on täällä nyt Joulu!

Huutokaupasta, osa 1.

Myyjäiset on takanapäin ja iso pino patalappuja on myyty. Seuraava myyntionnen koitos on ensi lauantaina jos vaan saan varattua itselleni paikan. Tarkoittaa, että ompelukone surisee lisää pimeinä yön tunteina...

Syytä on suristakin, sillä tuhlasin tänään kasan euroja kyläkoulun huutokaupassa jossa poistettiin koulun vanhaa irtaimistoa. Ostajien vähäisestä määrästä johtuen paikalla oli täydelliset ostajan markkinat.

Tulipahan huudettua sitten mm. nämä:

 Neljä aivan ihanaa opetustaulua. Yhdessä niistä on vuosiluku 1935.

Lukekaapa tekstit, miten ajankohtaisia aiheita edelleen.

Ainakin nuo kaksi ylintä ajattelin laittaa tuvan seinää koristamaan.

Opetustauluja oli myynnissä parisenkymmentä. Lähinnä ne huonokuntoisemmat. Muutaman muunkin sitten ostin, ne esittelen myöhemmin. Osan tauluista laitan myyntiin, taulut kun oli myynnissä könteissä niin mukana tuli niitäkin joista itse ei pidä. Näistä kuvien tauluista maksoin yhteensä 38e, ei ollenkaan paha hinta.

Huomenna lupaan esitellä kolmen lähes sokkona ostetun kirjalaatikon helmiä.

Myyjäisiin

Myyjäisissä käyntiä tuli harrastettua joskus vuosia sitten enemmänkin. Ja nimenomaan siellä tiskin myyvällä puolella. Sitten touhu jäi ajan ja kaiken mahdollisen puutteen takia.

Joskun olen miettinyt pitäisikö kokeilla uudestaan, ja niinhän siinä sitten kävi että kokeilemaan menen.

Kuitenkin ihan vaan tuohon lasten kyläkoululle. Hirveästi en ehtinyt panostaa myyntivalikoimaan, piti keksiä jotain mille on käyttöä jos jäävät myymättä.

No patalappuja tarvitaan aina.

Valkoisten sydän on tehty pellavakankaasta. Itse patalappu on paksua villakangasta kaksinkertaisena.

 Reunan huolittelu tuotti ensin päänvaivaa kun en halunnut siihen vinokanttia. Ratkaisuksi löytyi omasta ompelukoneesta kiva kuvio-ommel.

 Kaksi korillista ehdin ommella valmiiksi. Huomenna pitää olla koululla jo yhdeksältä. Yleensä en lauantaisin edes herää ennen sitä. Meillä mies on aamuvirkku ja hoitaa ihan vapaaehtoisesti viikonloppuaamujen puuhat.

Että käykäähän paikallisissa myyjäisissä.

Sesonki on nyt!

Tilapäistä ja vähän muuta

Tämä viikko voi olla täällä blogimaailmassa minun kohdallani hiljainen.

Lasten koululla on lauantaina avoimet ovet ja olen varannut sieltä myyntipöydän.

Ompelukone sauhuaa joka välissä tuhatta ja sataa, puuhellalla valmistuu jotain muuta, mutta ei mitään syötävää. Kuvia saatte kunhan ehdin niitä räpsiä.

Jouluakin olen alkanut laitella pikkuhiljaa.

Tekee jo ihan mieli kun luntakin pukkaa vaan lisää ja lisää.

Uuteen lasikaappiin pääsi koristeeksi ystäväni tekemät joulupallot.

 Kaapin viereen tuli pieni tilapäisratkaisu. Muovikipoille ja -kupeille laitoin korin ja korin päälle heitin vain vanhan pellavapyyhkeen. Minulla piti olla toinenkin samanlainen kori, mutten löydä sitä mistään.

Etsinnät jatkuu, sillä vanhempien valtakunnassa odotta vielä pari laatikollista keittiötavaraa omaa paikkaansa.

Tilapäinenkin käy.

Mukavaa loppuviikkoa!
edit. Ongelma ratkaistu ja ylätunnisteessa on taas kuva.

Ilontulitus

Harvoin tulee kauppoja kiiteltyä, mutta nyt voi antaa täyden kiitoksen Lahden Kärkkäiselle.

Sunnuntaina kauppa järjesti joulunavausilotulituksen. Tai IloNtulituksen kuten meidän pojat sanovat.

Show oli hieno ja komea, pojat olivat iki-ihastuneita kunnon ilotulitukseen. Kerrankin muuta kuin pari paukkua omassa pihassa.

Kuvia en saanut koska kamera jäi kotiin. Lähtiessä ehdin kuitenkin napata mukaan lähtijöistä yhden kuvan.

Pikkasen jännittää.

Kiitos myös edellisen postauksen kommenteista <3

Ikkunoista vitriiniksi

Näistähän se kaikki alkoi, parista vanhasta ikunasta jotka ovat ilmestyneet meille ties mistä.

Viime vuoden entisöintikurssille piti saada jotain mukaan, ja minä päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni ikkunoiden kunnostusta.

Vuosi näiden kahden kanssa meni.

Kymmeniä työtunteja ja hajonneita laseja.

Sitten remmiin astui mies. Muutama työtunti ja yksi hajonnut lasi. Lopputulos näkyy kuvassa. Minä sutaisin pintaan vielä pellavan sävyistä maalia ja laiton nisset kurkkimaan hajonneen ruudun aukkoon.

 Siinä ne nyt saa nököttää ainakin joulun yli. Ikkunaa saan tuskin aikaiseksi korjattua ihan pian, sillä sen verta tuskasta se ikkunoiden laitto oli minulle. Tässäkin päti sääntö, jos et voi peittää, niin korosta. Nisset hoitaa sen korostuksen.

 Vielä vitriinikaappi ja ruispöytä yhdessä. Niiden muutettua tupaan muuttui järjestyskin. Kaappi on ruuvattu hirsiseinään kiinni turvallisuussyistä joten sen paikka ei ainkaan enää muutu.

Ruskea iso kaappi nostetaan huomenna pöydän päälle kunhan mies selviää pikkujouluistaan.

Säilytystilasta onkin meidän tuvassa huutava pula. Kaikille salonkikelpoisille astioille on paikka, mutta mihin ne kaikki lukemattomat muovikipot ja kupit joita ei voi esillä pitää.

Olenkin alkanut harkita tuonne pöydän alle sijoitettavavaa arkkua tai isoa kannellista koria jonne ne vaan viskaisi. Tiedä sitten toimiiko.

 Tänään sain astiat vitriiniin ja tulipahan laitettua sinne jouluvalotkin. Ikkunan ja karmin välissä on mukavasti tilaa sähköjohdolle sillä toinen ikkuna on vähän pullistunut eikä suostunut oikenemaan yrityksestä huolimatta.

Ulkolämpömittarin johdon sain jo poikki kun jätin sen ulkoikkunan saranan väliin.

Kaappiin pitäisi vielä löytää vetimet.

Mielessä ei vaan ole yhtään ideaa millaiset olisi hyvät.

Nupit ne on kuitenkin oltava.

Ehdotuksia otetaan vastaan.

Ruispöytä

Ny se on sitten valmis,

mun oma ruispöytäni.

(ainakin melkein)

Tässä ensin pari ennen kuvaa alkusyksyltä.

Olisi pitänyt malttaa ottaa pöytä heti tämän näköisenä mukaan entisöintiin. Minä vaan hosuin ja menin maalaamaan sen aivan järkyttäväksi. Siitä noloudesta en kehdannut ottaa edes kuvia.

Lähes kaiken sai pelastettua ja pöytä sai entisöinnissä nimen ruispöytä.

Nimi taas juontuu siitä hurjasta määrästä ruistaikinaa jolla kansilankut olivat liimautuneet toisiinsa kiinni.

Että jos tarvitset luomua ja pitävää liimaa niin käytä ruistaikinaa.

Tässä pöytä tämän päivän asussaan. Kehikko jalkoineen on maalattu Uulan ovi- ja ikkunamaalilla. Kansilankut ja laatikot on käsitelty Osmon öljyvahalla kuten ruokapöytämmekin.

 Pöytälevyn lankkujen pinnasta tuli juuri halutunlaiset. Ihan kevyt höyläys riitti, eikä se saanut kaikki ajan jälkiä pois. Ne kun pitääkin näkyä. Lankuista vaan ei jää kovin paljon näkyviin sillä tuohon päälle tulee jo tuvassa ollut iso ruskea kaappi. Pöydän maalaamista ruskeaksi mietittiin, mutta sitten päädyttiin tekemään tästä vaalea ja ruokapöydästä ruskea. Menettelee näinkin.

 Ja sainhan minä taas postiakin. Voitin 37-tuntia vuorokaudessa blogin arpajaisissa ja eilen kolahti kirje laatikkoon. Kuoresta paljastui ihanat keltaiset helmet ja neljä jouluista paketinkoristetta.
Kiitos Leena, nämä ovat mieluiset!

Ja muuten, taas on viikonloppu!
Sopii, sillä tällä viikolla aamuherätykset on tuntuneet kovin raskailta.
Mä en saisi alkaa lukemaan mitään kirjaa juuri ennen nukkumaanmenoa. En nimittäin osaa lopettaa kesken ja sitten huomaan lukevani vielä kahden aikaan yöllä.
Niinpä ei ihme että väsyttää kun herätyskello alkaa soimaan seitsemältä.

Mutta huomenna saa nukkua pitkään.

Vähän tunnelmaa

Ihan pikkuisen valoa pimeyteen.

 Talon nurkista löytynyt vanha kakkuvuoka sai uuden elämän.

 Idea löytyi jostain blogista, kiitos vain, olin jo hävittämässä vuokaa tarpeettomana.

Nyt tarvitsisin lisää apuanne. Tahdon tehdä kahdesta lautasesta kerrostarjottimen. Lautaset jo löytyy (kirpparilta, mistäs muualta), mutta se lautasten pidikehässäkkä pitäisi saada jostain.

Että voiko niitä pelkkiä pidikkeitä ostaa jostain, vai joudunko ostamaan uuden tarjottimen josta sitten saan pidikkeen?

Ja jos jollain lojuu laatikon perukoilla lautasia vailla oleva pidike, niin sen voi myydä minulle.

Yhteyden saa osoitteen katjuskaisen(ät)gmail.com kautta.

Kiitos.

Lasikuisti talvikuntoon

Sunnuntaisen isänpäivän kunniaksi sain vihdoin ja viimein siivottua meidän lasikuistin edustuskuntoon. Sen kun pitäisi olla koko kodin käyntikortti niin kattia kanssa.

Meillä ainakin se on juuri se paikka minne viskataan tavarat joille ei ole omaa paikkaa, tai sitten tavarat jotka ovat matkalla navettaan tai varastoon.

Remontin aikana koko homma vielä korostui, lasikuisti oli suoraan sanoen aika läävä.

Heti kun mies sai hilattua työkalunsa muualle kuistin nurkista, laitoin tuulemaan.

  Punertavan klahvipöydän siirryttyä tupaan, tuli lasikuistille lisää tilaa. Se taas antoi inspiraation vaihtaa järjestystä. Valkoinen lyhty telineineen sai ihan oman nurkkauksen.

 Nojatuolissa ei kyllä kukaan istuskele koskaan. Kesällä lasikuisti on siihen tarkoitukseen liian kuuma, talvisin taas liian kylmä. Kissat siinä joskus päivystävät jos ulko-ovi vaan on auki.

 Kasvimaalta pelastetut sipuleiden kukinnot nuokkuvat ikkunalaudalla. Taitavat olla jo niin kuivia että voisin katsoa saako niistä siemeniä. Keväällä voidaan sitten jänskätä mitä siemenistä kasvaa tai kasvaako ylipäätään yhtään mitään. Aiempaa kokemusta moisesta sipulin kukkimisesta ei ole.

Nyt tää lähtee kuitenkin entisöintiin. Syksyn kursseista enää kolme jäljellä ja tänään saan ottaa uuden työn mukaan. Kainaloon mukaan  hyppää peili ja sivustavedettävän sohvan yläkoriste.

Kuvia niistä sitten joskus...

Ainaista maalaamista

Miten mulla on nyt jotenkin sellainen olo, että meillä ei tehdä muuta kuin maalata. Kohta on varmaan aivotkin liuenneet lukuisiin maalipönttöihin joita silmien edestä vilisee.

Lauantaina ristiäisten jälkeen kävin hakemassa taas yhden pöntön maalia edellisten jatkoksi.

 Tuvan yksi nurkka on valjastettu taas kerran maalauspajaksi. Ja taas kerran on jouduttu sulkemaan kulku tuvasta saliin, jotta maalaukset saisi olla rauhassa. Pitänee maalailla ahkeraan jotta nyt edes jouluksi saataisiin nämä kaikki valmiiksi.

 Maalin kuivumista odotellessa ei auta potea lorvikatarria. Puuhaa riittää. Kuten esimerkiksi puoli päivää voi tuhrata tarrajälkien poistamiseen lasten vaatekaapin ovesta. Tai voi viettää mukavan puolituntisen metsästäen styroksipalleroita imuriin. Iskä kun oli kiva iskä ja antoi sitä vähän lapsille leikkeihin. Ei olleet pitkäikäiset ne leikit päätti äiti.

Ja voi sitä tehdä vähän mukavampaakin puuhaa. Tässä on suunnitteilla uusi pehmuste tuvan puusohvalle. Vanha sinisävyinen on ihan väärän värinen ja jo aika kulunutkin.

Sohvan päälle laitetulle tapetin palaselle mallasin kaapista löytyneitä kankaita. Kaikki ruskean sävyiset on jämäpaloja siskon häälahjapeitosta, tulipa nyt hyötykäyttöä niillekin.

Valokuvan mukaan näiden kankaiden värit natsaavat muuten aika hyvin tuohon tapettiin.

Nyt ei tarvitse kuin odotella inspiraatiota ompeluun.

Taustalla näkyvät tyynyt ovat kirpparilöytöjä. Molemmat käy tapetin ja koko tuvan väreihin loistavasti. Jos tilkkuja jää, täytyy ommella muutama tyyny lisää ja kehitellä jostain torkkupeitto.

Sitten voi ruuan jälkeen kellistää suoraan siitä istumapaikaltaan pienille torkuille.



Kaste

Sain kunnian olla tänään vieraana pienen pojan kastetilaisuudessa.

Varsinainen kaste tapahtui kirkossa, ja kahvitilaisuus oli mummolassa.

Kirkossa tapahtuva kaste on minulle vähän vieraampi tilaisuus, sillä omat lapset ja kaikki lähipiirin lapset on kastettu kotona. Edellisestä kirkkokasteesta onkin aikaa jo yli 20 vuotta.

Tilaisuus kirkossa oli oikein kaunis ja lapsi rauhallinen.

Samaa ei ihan voinut sanoa meidän kuopuksesta, mutta pienen kirkkoevään avulla selvittiin.

Itse juhlista en laita kuvia, mutta lahjasta ehdin ottaa kuvan ennen juhliin lähtöä.

Tykkään kun lahjatoive on selkeä, silloin mikään ei ole helpompaa kuin mennä ja hankkia toiveiden mukainen paketti. Tällä kertaa toiveena oli Muumia ja pakettiin pääsi Muumipeikko lautanen,  muki sekä aterimet. Omien kokemusten perusteella nämä aterimet ovat näppärät käyttää ja kestävät.

 Omien lasten kastaminen kotona oli meille helppo valinta. Kastemaljakin on periytynyt minun omista kastejuhlistani. Serkkuni ja minä kastettiin aikoinaan samassa tilaisuudessa mummolassamme. Minun vanhempani olivat ostaneet oikean kastemaljan. Malja on lasia jossa kiertää kukkaköynnös ja edessä on risti. Jalka on hopeaa. Toisaalta on harmi, ettei siinä kastetuista lapsista ole mitään listaa. Kaiverrukset  eivät mahtuisi maljan jalkaan, ehkä parempi niin.
Seuraavan kerran maljalle on käyttöä sisareni syntymättömän lapsen kasteessa.
Siskon kanssa meillä onkin diili. Hän saa lainata maljaa, ja minä olen saanut lainata lapsilleni hänen kastepukuaan. Se puku onkin sitten ihan oman postauksen arvoinen.
Puvun esittelen sitten kun tuleva vauva kastetaan, ja saan toivottavasti taas kunnian kirjoa lapsen  nimen puvun helmaan.

Mukavaa Isäinpäivää kaikille!

Postia on aina mukava saada!

Oli sitten ikää 3,9 vuotta tai 39 vuotta. Melkein kiljahtelin kuin pieni lapsi käydessäni postilaatikon sisällön kimppuun.

Hervottoman kokoinen valkoinen pussi jossa sisällä kaksi pilkullista pakettia.

Tässähän tuli joulu etukäteen :D

Kiitos paketista ja sen sisällöstä kuuluu Aamunkukalle blogiin Prinssit ja Viikarit.

Arpaonni ei minua usein suosi, mutta täytyy sanoa, että aina kun suosii, ovat paketit olleet mieluisia kuten nytkin. Iskä saattaa saada sunnuntaina muffinseja uusista vuuista. Ainakin saa uuden tiskirätin kouraansa.

Suklaan syön kyllä minä.

37 tuntia vuorokaudessa blogin Leena haastoi minut tähän Lapsuusmuistoja-haasteeseen. Tässä niitä nyt sitten tulee. Kuva lapsuudesta olisi ollut mukava, mutta minä ja kone emme päässeet yhteisymmärrykseen sellaisen skannaamisesta, ja minä en viitsinyt riidellä asiasta kovin pitkään.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen mikä sinusta tulee isona?

lääkärinhoitaja,

ja juuri tuolla kirjoutusasulla. Hoitaja olen ammatiltani, mutta eri etuliitteellä.

2.Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Asterix ja Aku ankka

3.Lempileikkejäsi?

Ulkona silloin 70-luvulla leikittiin kirkonrottaa ja muita vastaavia. Sisällä suosikkeja oli legot, nuket ja barbit. Niillä olen leikkinyt nykymittapuun mukaan aika vanhaksi.

4.Parhaat synttärisi ja miksi?

Yhdetkään eivät ole jääneet mieleen ylitse muiden. Ilmeisesti silloin ei pidetty elämyssynttäreitä. Muistelisin että pullonpyöritys oli hurjinta mitä saattoi olla.

5.Mistä urheilusta pidit/harrastit?

No en mistään. Koululiikunta sai aikaan paljon pahaa. Teininä kävin kyllä ahkeraan laskettelemassa.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi.

Yö ja Dingo

Enemmän häpeän välttämiseksi, ei enempää tästä aiheesta.

7. Paras joululahjasi/ lahja jonka olet saanut?

Yksi on jäänyt mieleen. Pääsin mummon kanssa Sokoksen leleuosastolle jossa mummo sanoi, että saan valita ihan minkä lelun haluan. No sellaiselle alle kymmenen vanhalle sehän oli aivan ihmeellistä siihen aikaan. Minä päädyin valitsemaan ison pehmokoiran. Mummo epäili ihan turhan oliko se hyvä lahja, oli se.

8. Mitä olisit halunnut tehdä elämässäsi, jota et ole vielä tehnyt.

Vaikea vastata. Nuorena olisi voinut matkustella enemmän, muuten koen tehneeni kaiken mitä olen halunnut.

Tästä saa napata haasteen ken haluaa.

Uusille lukijoille haluan sanoa tässä vaiheessa lämpimästi tervetuloa!

Ja kun kerran olen jutun juureen päässyt, niin lisää pukkaa :D

Kävin aamulla kampaajalla. Siellä peilin edessä tajusin miksi en siinä edessä viihdy. 

Kamala mitkä rypyt pärstässä.

Kamala mitkä silmäpussit väsyneiden silmien alla.

Kamala missä kunnossa on iho.

Kamala mikä kaksoisleuka.

Kamala miten harmaat hiukset.

Kamala miten näytän vanhalta!!

(ja tähän kohtaan ei todellakaan kuvaa)

Täällä pirtin hämärässä on aina niin nuori ja kaunis. Onneksi ei ole kampaamon valoja ja peilejä.

Leikatut hiukset paransi yleiskuvaa edes hiukan, mutta muuten jotain tarttis tehdä.

Ekana tuli mieleen lisätä hamärää ja poistaa huushollin peilit.

Tokana nukkua enemmän ja syödä vähemmän.

Kolmantena antaa olla, en ole enää kaksvitonen enkä sellaiseksi muutu.

Joten jatketaan samaan malliin ja nautitaan tulevasta viikonlopusta.

Huomenna on tiedossa mm. kastejuhlaa.

Tuli ja meni.

Onneksi, sillä ei sitä oikein tahtoisi itsekään muistaa. Tässä vaiheessa aika saisi toimia junan jarrujen lailla ja pistää liinat lukkoon.

Taas yksi vuosi lisää.

Ensi vuonna sitten niitä pyöreitä, tänä vuonna melkein.

Isäni mielestä olen ihan julmetun vanha, no jos olen, niin sitten on isänikin.

Pieniä lahjuksiakin tuli, mutta niistä ei kuvaa. Kulhot on käytössä ja suklaat vyötäröllä.

9.11.2010 39v.

(yäks!!! keski-ikä!!!)

Joten unohdetaan tuo ensimmäinen aihe ja mennään kuviin liittyviin.

Kuopuksen unikaverit joutuivat pesukoneeseen viikonloppuisen yökkämisen seurauksena.

 Rakkaimmiksi kavereiksi on onnella valikoitunut lelut jotka kestävät 60 asteen pesun ja tarvittaessa kuivausrummunkin. Tällä kertaa saivat kuivatella ihan vaan roikkumassa. Paavo-kissa on aikoinaan hankittu jo ekaluokkalaiselle, mutta Paavo tykkää nukkua kuopuksen sängyssä. Ihana valkoinen pupu on lahja kuopuksen kummisedältä. Se on on ollut ja on edelleen tärkeä unentuoja.

Nyt on kamut puhtaita ja ensi kerralla piparitaikinaa syödään kohtuudella!

2005, 2009 ja 2010

Eli ennen ja jälkeen.

Olkaa hyvät arvoisat lukijani, esittelykierros Arvilan tupaan alkaa.

Ensin palaamme ajassa kesään 2005 kun eräs talokauppa syntyi.

Siinä talokaupassa saimme tällaisen tuvan:

Ja tältä se tupa näytti syksyllä 2009 ennen The remonttia:

No niin, karistetaan puistatukset harteilta ja jatketaan kierrosta. Tupa on käyttökuntoinen ja valmis ihan pieniä keskeneräisyyksiä lukuunottamatta. Ne saataneen kuntoon jouluksi joten nyt viis veisataan epätäydellisyyksistä.

Jo edellisissä kuvissa näkyvät pellavaverhot sopivat uudistuneeseen ilmeeseen yllättävän hyvin. Sinisen pöydän maalaaminen ruskeaksi oli oikea päätös. Jääkaappi ja pakastin ovat hivenen liian hallitsevat, mutta sehän on vain sitä pakollista nykyaikaa.

 Kalusteita kaivataan vielä lisää. Punertavan klahvipöydän lainasin lasikuistilta koneiden alle. Mummon kaappi kätkee sisäänsä kaikki päivittäiset käyttöastiat, kattilat ja ruokailuvälineet. Oikea tilaihme!

Nurkasta on hävinnyt vaatteet ja naulakko. On kuulkaas nyt sitten eteisessä ahdasta.

Astiahylly on edelleen korkeuksissa, porrasjakkara on siten ahkerassa käytössä.

 Tämä ruuanlaittopiste on vielä aika lohduttoman näköinen. Vaan te kaikki lukijathan osaatte kuvitella astianpesukoneeseen peitelevyn ja allaskaappiin ovet. Yläkaappeja emme ajatelleet edes hankkia. Pari hyllyä saattaa tulla, mutta katsotaan nyt, sillä inhoan avohyllyjä keittiössä. Keittotaso on todella lähellä allasta, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Turvallisuussyistä en halunnut liettä oviaukon viereen.

Viikonloppuna käytin sähköuunia ensimmäistä kertaa ja jestas kun olinkin ikävöinyt kiertoilmatoimintoa.

Päätin, että enää en muuhun suostu.

Altaaseenkin olen tyytyväinen. Ihan ilmiselvästi olen kahden altaan koulukuntaa.

Emaliämpäri roskiksena toimii nykypäivänäkin.

Kaappien alareunaan on tulossa peitelevy. Se tehdään kuitenkin itse ja hiukan erilailla kuin valmiina myytävät.

 Tämä kuva on otettu eteisen ovelta. Jos kodinkoneita ja sähkövalaisimia ei näkyisi, voisi tupa olla edelleen vuodelta 1892.

Se on juuri sitä mitä ajateltiinkin.

Tyytyväisempi en voisi olla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Katja
oppaanne ja tuvan valtiatar