Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Niin se vaan menee. Sapetti kun keksin käsihöylän vähän turhan myöhään. Siinä sapetuksessa se höylä saikin sitten kyytiä ja valmista tuli. Tiistain entisöinnissä ruispöytä muutti muotoaan ennätysvauhtia. Vaan miten paljon helpommalla olisin päässyt ilman raappausta ja muita kokeiluita kun olisin heti aloittanut homman höylällä.

Tästä pöydän kunnostuksesta tulikin vähän isompi projekti. Kun kerran aloin sitä korjata, niin korjataan kunnolla. Pöytälevyn neljä lankkua oli tajuttoman tiukasti toisissaan kiinni. No eikä ihme, ne oli liimautuneet yhteen kunnon kerroksella ruisleipätaikinaa. Sitä tavaraa tuli tuolta välistä melkoinen määrä. Onneksi kurssilla on miehiäkin ja sain vähän lihasvoimaa avukseni. Pöytä sai sen jälkeen nimen ruispöytä.

Onhan tuossa eroa, raapatussa ja höylätyssä lankussa. Pintakäsittelyksi hionnan jälkeen on suunniteltu Osmon väritöntä vahaa. Jos jollain on kokemusta sellaisen toimivuudesta ruokapöydässä niin mielelläni kuulisin niistä.

Upea pöytä siitä tulee. Korvaa kyllä täysin siihen käytetyt työtunnit.

Alavilla mailla hallan vaara.

Mari sekasortoa- blogista laittoi upeita pakkasaamun kuvia blogiinsa. Meillä oli eilen eka halla-aamu ja pakkohan sitä oli päästä kuvaamaan. Kuopus oli ihan innoissaan kun nurmikolla oli lunta. Eikä tapeltu yhtään ulkovaatteista.

Aamun kauneudesta nautti Kaapokin. Tosin ensin hääti kielloista huolimatta joutsenet pellolta.

Nuhteiden jälkeen vähän nolotti ja sitten oltiin taas niin kilttiä koiraa että.

Kirpakoita aamuja tulee riittämään sääennustuksen mukaan. Se taas tietää lisääntyvää lämmitystä. Pattereita en suostu vielä napsauttamaan päälle.

 Puetaan villasukkaa ja laitetaan klapia uuniin.

Poutaisia päivä teillekin!

Liian korkealla

En oikein siedä korkeita paikkoja. Mitä enemmän tulee vuosia, niin sitä alhaisempi on sietokyky. Kun huimaa jo maan pinnalla, niin huimaa korkeallakin. Olin kuitenkin urhea ja sinnikäs ja edes yritin. Puoli tuntia riitti. Jalat vatkas ja alas oli päästävä. Sydän hakkasi.

Siihen jäi hommat.

Hiukan nolottikin. En ollut kuin kahden metrin korkeudessa, rakennustelineellä. Taisi tulla katonkin kunnostuksesta miehen puuhaa.

Remontin seuraavat vaiheet on katon kunnostus maalausta varten, sitten lattian hionta. Hionnan jälkeen on tiedossa pelkkää maalaamista. Katto, lattia, listat ja seinäpanelit kolmanteen kertaan kun ovat paikoillaan seinässä.

Lattialankut ovat jo paikoillaan. Mies sai ne lähes raottomiksi. Pahimmat töyssyt ovat paraikaa poistumassa höylän alla.

 Marraskuuksi pitäisi tulla valmista.

Kiirettä pitää.

Viikonloppuna

Tuossa edellisessä postauksessa oli puhetta vanhimmasta pojastamme. Ninalta tosin oli jäänyt huomaamatta koko seikka, että meillä on kolme poikaa. No tuo 12-vuotias onkin aika näkymätön täällä blogissa. Kotonakin onnistuu kadottamaan itsensä usein tuonne remontin taakse huoneeseensa. Lauantaina kuitenkin huomasi taas, että kyllä niitä poikia piisaa. Ainakin lompakko sen kertoi.

Kärkkäiseltä parit kengät. Toiset sisäpeleihin ja toiset ulkopeleihin. Toppahousut ja parit colleget. Kolme paria toppahanskoja. Kiitos ja kassalle.

Viikonloppu on ollut täynnä melkoisen upeaa ulkoilusäätä. Kaapoa juoksutettiin tänään kunnolla pallon kanssa. Kaapon pallo vaan ei ole enää ihan pyöreä, liian monta hampaaniskua kyljessänsä.

12-vuotiaalla testauksessa uudet vaatteet. Toimii ainakin koiran kanssa peuhatessa.

Viedessäni puutarhakalusteita aittaan talvisäilöön tein löydön. En muistanutkaan, että sinne oli jäänyt tällainen ovenraato kun muut ovet matkasivat ammattikoululle kunnostukseen. Raahasin raadon pihalle ja poistin molemminpuoliset kovalevyt.

Kaunis peiliovi on kyllä tuhottu melkoisen totaalisesti jonkun tollon toimesta. Ovessa ei ole mitään vikaa, tai ei siis ollut ennen pois sahattua palaa. Aamuisen televisio-ohjelman innostamana päätin, että raadonriekale saa arvoisensa uusiokäytön. Alaosa sirkkelillä irti yläosasta ja pystysuunnassa kahtia. Ja tadaa, siinähän on oikein kivat tuvan ala-kaapin ovet. Yläosallekin hiukan sirkkeliä. Miljoonakaapista pari naulakon koukkua, ja tadaa, siinähän on sievä maalaisromanttinen naulakko.

Sehän nyt ei ole kuin pikkujuttu, etten minä niitä hommia osaa tehdä, mutta onhan se kiva työllistää miehensäkin. Sitä paitsi, hänellä on työturvallisuuskortti ja minulla ei ole.

Ja turvallisuus ennen kaikkea.

Suunnitelmat ovat kuitenkin loistavat. Kyllä noilla ohjeilla nyt yksi ovipari ja naulakko syntyy. Sivutuotteena ehkä se kaappikin.

Ai kun mä olen hyvä ideoimaan!

Perjantai

Tylsääkin tylsempi päivä, mutta kerron silti mitä tapahtui. Tässäpä aito kuvaus taviskotiäidin päivästä.

6:35 havahdun siihen, että mies on herännyt. Vähän myöhemmin kuulen kuinka teini lotraa suihkussa. Käännän kylkeä.
7:20 kello herättää, kuulen pientenkin poikien olevan hereillä. Painan torkkukytkintä.
7:30 taas se soi, pakko herätä. Aamupesut, vaatteet päälle ja valkkaamaan kaapista poikien vaatteet.
7:45 pojille aamupalaa. Ekaluokkalainen haluaa paahtoleivän nutella-levitteellä ja kuopus kuulemma samaa.   Ei meillä nutellaa joka päivä ole, mutta tänään en jaksanut taistella aamupalan kanssa.
Pojat syö hitaasti ja minä haahuilen pitkin kämppää.
8:15 kuopuksen kerhoreppu on valmis ja hoputan vaatteita päälle. 8:22 taksi ajaa pihaan ja ekaluokkalainen saa lennosta ulkovaatteet päälle. Taksi on 10 minuuttia ajoissa. Poika taksiin ja kuopukselle ulkovaatteet päälle.
8:26 olemme autossa matkalla kerholle. Matkaa onneksi vain vajaa pari kilometriä. Kuopus jää kerholle, minä juttelen hetken pihalla ja olen kotona 8:45.
Puurokattila kiehumaan ja päivän lehti nenun eteen. Ihana rauha.

9:00 käyn huhuilemassa vanhinta poikaa hereille. Ilmeisesti heräsi ja jatkan lehden lukemisen loppuun.

9:15 aamupala on hotkittu ja lehti luettu. Vitkuttelen sillä ohjelmassa on kylppärin pesu. Ensin siivoan kuitenkin olkkarin kuntoon aamun jäljiltä ja lataan pyykinpesukoneen. Taidan käväistä tietokoneellakin kurkkaamassa blogiin ja maksamassa pari laskua. Ei auta, vessan pesu kutsuu.

9:45 pääsen alkuun. Tänään tehdään ihan peruspesu eli en pese suihkukaappia. Kaikkialta muualta saa lika ja tahrat kyytiä. Viimeiseksi puhtaat pyyhkeet ja puhdas matto lattialle. Alan viikata edellisen päivän pyykkejä pois narulta. Vien pienten poiken vaatteet heidän kaappeihin, muut saa hoitaa pinonsa ihan itse pois. Samalla vähän leluja laatikoihin poikien huoneesta.

10:30 vilkaisen kelloa, kohta pitää lähteä hakemaan kuopus kerhosta. Siivoan makkarista miehen vaatteet. Josko nyt voisi luovuttaa shortsit pyykkiin. Tänään olen kiltti vaimo ja teen homman miehen puolesta. Heti näyttää siistimmältä. Häädän kissan sängystä ja jatkan haahuilua.

10:52 lähden kerholle. Ehdin jutella hetken muiden äitien kanssa ennen kuin kuopus juoksee luokseni. Vaatteet päälle ja autoon. Kotona emme mene heti sisään vaan nappaan lasikuistilta hanskat käteen ja muutaman puukopan mukaani. Päästän Kaapon ulos. Koppien ja maitokärryjen kanssa suuntaamme liiterille. Lauantai on lämmityspäivä ja tuomme puut jo sisään.

11:30 lounas. Kasvissosekeittoa ja leipää. Keiton tein jo eilen. Syötyämme alan tehdä sämpylätaikinaa.

11:45 teini soittaa ja kysyy milloin pääsen hakemaan koulusta. Sanon pääseväni vasta kun sämpylät on valmiit. Luurin toisesta päästä kuuluu hienoista narinaa, mutta ei auta.

12:15 ekat sämpylät uuniin, kuopus saa hoitaa voitelun ja unikonsiemenet sämpylöiden päälle.

Sämpylöiden paistuessa siivoan leipomisen jäljet pois. Kuopuksella on taas paljon asiaa ja touhujani säestää iloinen pulputus. Siinä lomassa muistan, että pyykit on koneessa ja käyn ripustamassa ne.

12:50 vikat sämpylät uunista ja vauhdilla vaatteet päälle. Soitan teinille, että on koululla valmiina vartin päästä.

12:55 starttaa auto pihasta. Kuopusta alkaa nukuttaa ja kaikki on nurinperin.

13:10 olen koululla ja nappaan teinin kyytiin. Ajan kaupan pihaan ja lasten (kuopus nukkuu) odottaessa autossa haen 4 litraa maitoa. Kotona on luvassa tuoretta sämpylää ja lämmintä kaakaota.

13:25 olemme kotipihassa. Huh, ehdimme ennen ekaluokkalaisen taksia. Vielä postit laatikosta.

13:30 taksi hurahtaa pihaan. Hyväntuulinen koululainen hyppii sisään. Ei tullut läksyä.

13:45 sämpylää ja kaakaota lapsille. Äidille teetä ja sämpylää, nam.  Samalla selaan päivän postin. Ei mitään kummempaa.

14:30 tulee vanhin poika koulusta. Ottaa myös sämpylää ja kaakaota. Äiti siirtää itsensä nojatuoliin ja tietokoneelle. Kotitöitä riittäisi, mutta ei huvita. Pojat saa katsoa filmin.

15:00 mies saapuu töistä. Oho, minä odottelin vasta tunnin päästä. Sanon ettei saa ruokaa vielä sillä söimme juuri sämpylää.

16:00 alkaa kuulu nälkäisen miehen murinaa. Ruokaa päytään. Äidille käy kuitenkin hupsusti ja nukahtaa sohvalle. No päivä on ollut hei tosi rankka.

18:30 herään. Apua! Mitä kello on, kolme viikaria tulee pihalta sisälle. Onneksi herättivät. Iskän kanssa on tyhjennetty puukuormaa ja tehty retki metsään. Teini on hävinnyt unien aikana omille teilleen.

19:00 alan tiskata. Ei olisi pitänyt. Tässä tulos:

Hiukan harmitti. Tämän käsitiskikauden aikana on hajonnut enemmän astioita kuin viimeisen viiden vuoden aikana. Kalliiksi tulee.

20:00 saan tiskit valmiiksi. Tunti siihen uhrautuu joka ikinen päivä. Pojat leikkii legoilla, mies antaa vielä 10 minuuttia leikkiaikaa.

20:15 pojat iltapalalle. Äiti ja iskäkin syö. Perään pojille univaatteet päälle ja hammaspesulle.

20:45 voi alkaa iltasatu. Tänään on vuorossa kurkistuskirja Kipi-koala. Laitan vielä muumien satu-cd:n pyörimään. Pojat jää nätisti nukkumaan.

21:00 istahdan koneelle ja alan ladata kuvia. Mies lähtee lämmittämään saunaa. Vanhin pojista kömpii huoneestaan äidin kaveriksi.

21:28 saan viimeisen lauseen kirjoitettua. Kohta pääsee saunaan.

                                                 Mukavaa viikonloppua!



Hyväntekeväisyydestä hölmöyteen

Tai hulluuteen. Mies ainakin on sitä mieltä kunhan tulee töistä kotiin. Vein eilen kierrätyskeskukseen säkillisen tavaraa joka ei mennyt kirpparilla kaupaksi ja samalla matkalla törmäsin neljään kaunottareen. Jäin kuitenkin miettimään, että värillä on väliä ja lähdin tyhjin käsin kotiin. Iltasella kaunottaret kummitteli mielessä. Milloin valkoiseksi maalattuina, milloin pähkinän sävyisiksi petsattuina ja lakattuina.

Mutta mikä urakka, ei viitsi, ei jaksa. EI, pakko ne on hakea.

Nuo sorvaukset ei vaan jättäneet sieluani rauhaan, olen ihan heikkona niihin. Ajatelkaa nyt mitkä tuolit. Muoto uusrenesanssia, valmistettu todennäköisesti 1970-luvulla, oikeasta puusta. Ei viilua eikä vaneria tai lastulevyä. Valmistaja kotimainen, toiminut täällä omassa kotikunnassa! Ja sorvatuista tuoleista olen aina haaveillut. Hyväkuntoisten aitojen 1890-lukulaisten hinta vaan on aina mun kukkaron ulottumattomissa. Nämä eivät olleet. En edes kehtaa sanoa mitä maksoivat. Lakan alla muhiva vihreä ei nyt tosiaan ole lempivärejä, mutta viis siitä.

Peffankin alle oikein hyvät ja ennenkaikkea tukevat. Ei huoju eikä nitku. Vähän rättiä kun näyttää niin saa käyttöön heti. Ai mihin käyttöön? No, en minäkään tiedä. Ostoslistalla kun oli yksi patakaappi tupaan.

Eihän muille käy näin, eihän?

Anna hyvän kiertää.

Tässä arjen ja lasten elämän pyörityksessä taitaa joskus unohtua ystävät ja muut lähimmäiset. Ajoittain ihan siihen asti, että poden asiasta huonoa omaatuntoa. Miten vähällä sitä loppupelissä pystyykään toista ilahduttamaan, sitä vain jotenkin sokeutuu asialle ja puuskuttaa vaan tätä omaa polkuaan eteenpäin.

 Pienikin sysäys laittaa kuitenkin liikkeelle.Minua ilahdutettiin blogini kautta. Meille kotiutui Tarleenalta iso laatikollinen poikien vaatetta. Tai olihan näistä sovittu jotain, mutta yhtäkkiä olikin paketti postissa. Iloinen yllätys kun vaatteiden lomasta löytyi vielä holistille levyllinen suklaata kera ihanan kirjeen. Vaatteista riitti vaihtokaupassa kiitos ja lupaus laittaa hyvä kiertämään.

(kuvassa laatikon housu&shortsisatoa)

Samana päivänä kun hain paketin postista kävi vielä niin, että yhtäkkiä ovellamme on eräs T ja kysyy otanko kaksi muovikassillista poikien vaatteita. No otinhan minä lupauksella laittaa ne eteenpäin jotka eivät meille käy.

Hyvä on nyt laitettu kiertämään ja huono omatuntoni on selätetty. Postia on lähtenyt vähän sinne ja tänne, ja osalle vaatteista on jo kyselty uutta kotia. Kiirettä en pidä sillä yleensä kun ei hätiköi, tulee  elämässä eteen juuri se kohta missä on hyvä laittaa hyvän kiertoon.

Laitahan sinäkin hyvä kiertämään. Pienestä asiasta voi olla suuri ilo!

Hupsista heijaa!

Neljä päivää ja kolme yötä menee aika nopeasti. Etenkin kun on Ms-liiton järjestämällä perhekurssilla Vantaalla hotelli Flamingossa. Paikkaa tuntemattomille voin kertoa, että yhteydessä on myös kylpylä ja iso ostoskeskus Jumbo. Nyt on vatsa on pinkeänä ruuasta ja pää ähkynä tiedosta.

Hotellin ikkunamaisemat oli vähän erilaiset kuin omat kotimaisemat.

Vapaa-ajalla kengät suuntasivat ihan väkisin ostoksille. Tällä kertaa potin korjasi kuopus.

Name It:n myymälästä löytyi talveksi haalari. Väri musta, ei teipattuja saumoja mutta jotain kosteudenkestävyyttä lupailtiin. Mihinkään täyteen vedenpitävyyteen ei ole kuopuksen kohdalla edes tarvetta, sillä pihamme mutaisuuden takia märällä säällä pidetään kurahousuja. Pakkasilla niille ei taas ole tarvetta. Haalarin koko on 104cm. Olisin ottanut kokoa suuremman jos olisi ollut, mutta eiköhän tämä mene ainakin alkutalven. Heijastimiakin löytyy ihan kivasti. Hinta oli vaivaiset 39,95e.

Housuista tuntuu olevan aina pulaa. Sammarit on samaisesta Name It:n myymälästä ja alemmat housut Zarasta. Onneksi kyseistä kauppaa ei Lahdesta löydy, se olisi lompakon lopullinen turmio.

Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa läppäri kurssille mukaan ja postailla teille hotellihuoneesta. Asia ei ollutkaan ihan niin iisipiisi juttu kun hotellissa ei ollut maksutonta internettiä. Ja minähän en siitä maksa.

 Joten saitte lomaa jaaritteluista ja minä jouduin pitämään muutaman päivän näppini irti näppäimistöltä.

Vaan nyt entinen meno jatkuu kunhan ensin olen kahlaillut muiden blogit läpi.

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Vähään tyytyväinen

Tässä jos vielä joskus tarvitsisi lähteä miesmarkkinoille, niin itseään voisi mainostaa vähään tyytyväisenä. Ainakin silitysraudan osalta. Vanha rikkinäistä höyryrautaa olen sietänyt ja sietänyt. Odotellut ja odotellut sen lopullista hajoamista. Kun sitä päivää ei kuulunut, ostin täysin tapojeni vastaisesti tilalle uuden vaikka vanhaa voisi vielä käyttää. Eihän siinä toimi höyryt ja pissiikin alleen, mutta kyllä se silittää.  Mitään hienonhienoa silityskeskusta ei meille tullut, ihan vaan tavisrauta Prisman peltihyllystä. Tuossa lempikaupassani oli jotkut tarjouspäivät, liekö remontin syytä vai täysien varastojen. Tälle raudalle jäi hintaa 29,90e. Ei paha. No nyt sitten  joku tietää kertoa saman raudan maksavan naapuriliikkeessä vain 19,90e. Kun kerran en vaivautunut kiertelemään ja vertailemaan. Että pysykööt kuitenkin hiljaa.

Pitää kyllä tunnustaa etten ole vielä testaillut rautaa. Vain ihastellut sitä kodinhoitohuoneen pöydällä. Sopii niin hyvin muutenkin huoneen siniharmaisiin sävyihin.

Tämä vaimo on tyytyväinen.

Läksyt

Meillä meinasi olla koulujen alettua ihan kaamea huuto. Kuopus ei millään voinut ymmärtää miksi hänelle ei tule läksyjä, mutta isoveljelle tulee. Kuopus nyt ole edes koulussa, mutta ei sillä ollut mitään väliä. Joka päivä renattiin samasta aiheesta. Siinä alkoi jo kärsiä koululaisen läksyihin keskittyminenkin.

Kunnes tajusin valjastaa siskoni apuun. Kysyin olisiko heidän kouluunsa jäänyt yhtään ylimääräistä ja vanhentunutta läksykirjaa. No löytyihän sellainen. Samainen työkirja jota esikoisemme on aikoinaan tehnyt. Nyt meillä on tyytyväinen poika ja ekaluokkalainen saa tarvitsemansa hiljaisuuden ja rauhan keskittyäkseen läksyjen tekoon.

Oma läksykirja on muodostunut tärkeäksi opukseksi. Sitä väritetään ja "kirjoitetaan" huolella ja suurella keskittymisellä.

On se vaan joskus helppoa saada lapsi tyytyväiseksi.

Miniloma

 Lauantaina tuuppasimme automme laivan uumeniin ja suuntasimme kohti Tallinnaa. Isommat pojat ovatkin olleet laivalla monta kertaa, mutta kuopuksemme ei koskaan. Jännittävää oli jo pelkän passin hankkiminen, saatikka se hetki kun iskä ajoi rampilta iiiiiison laivan uumeniin. Iskän kanssa oli turvallista katsella kun laiva lähti matkaan. 

Lauantaina haahuilimme pitkin kaupunkia autolla. Haahuilua siksi, että laivalla ei ollutkaan entiseen tyyliin Tallinnan karttoja. Sellaisella pienellä yritimme pärjätä ja aika heikkoahan se oli kun kadut on merkattu niukasti. Ja televisotorni oli suljettu ja remontissa. Ihan hyvä, sillä aika vanhalta se näyttikin, tuskin olisin uskaltanut astua sisälle tai mennä näköalatasanteelle 170 metriin. Reissu tehtiin ihan poikien ehdoilla joten haahuilun jälkeen kaupasta kylpyvaahtoa ja ajoissa hotellille syömään ja kylpyyn.

Hotellimme oli ihan satamassa. Syömään pääsyä odotellessa aika meni katsellessa veneiden tuloa ja menoa. Ruoka oli hienoinen pettymys, mutta onneksi olimme syöneet laivalla tukevan aamiaisen. Ruuan jälkeen oli sitten se reissun yksi kohokohta.

Puoli pulloa kylpyvaahtoa ammeeseen ja reilusti vettä perään. Ja kivaa oli. Ja uni maittoi.

Sunnuntain vietimme Tallinnan eläintarhassa. Tämän kärsättimen näkeminen oli se mitä pojat odottivat. Norsuja oli tarhassa kaikkiaan kolme. Toinen ihmetys oli jääkarhu. Sen häkki (nimenomaan häkki) oli aika järkytys. Tilaa muutama kymmenen neliötä ja pelkkä tasainen betonipohja. Toivottavasti siihen on tulossa joskus muutos. Ainakin osa eläintarhasta vaikutti ihan viime vuosina uusitulta ja hyvältä paikalta eläimille. Osa taas oli varmasti silkkaa kärsimystä.

Eläintarhan jälkeen emme ehtineet kovin kummoisia ostoksia tehdä. Muutenkin oli tarkoitus vältellä shoppailupaikkoja kun mukana on kolme vilkasta ja kärsimätöntä poikaa. Ennen kotimatkaa kävimmekin vain ruokakaupassa.

Reissu oli hyvä arjen katkaisu harmaan syksyn keskelle. Taas jaksaa kestää tiskejä ja remontteja. Nyt kun kuopuksellakin on oma passi täytyy lähteä reissuun useamminkin. Vaikka ihan vaan Viroon. Hotellit eivät ole kalliita ja omalla autolla on helppo liikkua. Kunhan on hyvä kartta.

Vaan on se ihana olla taas kotona.

Kalmisto laajenee

No eilen se yksi gerbiileistämme sitten kuoli ja tänään minä kuopuksen kera hautasin mustavalkoisen karvapalleromme. Pihaltamme löytyy näille viheriäisemmille niityille lähteneille eläimille ihan oma paikkansa. Ennestään siellä on kissamme Lenny ja toinen gerbiili. Kuopus halusi haudalle lilan sulan ja paperin johon kirjoitti, täällä on Laku. Paperi kiinnitettiin paikoilleen kahdella tikulla. Olihan tämä taas surullista, mutta onneksi tästä ei nyt seurannut sentään mitään maansurua.

Olen ollut tällä viikolla vähän saamaton. Tai on ollut ihan oikea aika pulakin. Vaan nyt korjaan asian ja kiitän Maria tunnustuksesta. Kiitos!

Tunnustukseen piti liittää kolme itselle tärkeää ja rakasta asiaa sekä kuva.

Minun kolme rakasta on  perhe, koti ja oma puutarha.

Kuvaksi saatte tänä aamuna nappaistun otoksen. Siinä minulle kaksi rakasta poikaa ja kissa katsoo aamun lastenohjelmia.

Tunnustusta en laita eteenpäin vaikka tämän moni blogi ansaitseekin. Taitaa vaan olla kiertänyt jo kaikissa lukemissani blogeissa.

Lukijoilleni toivotan mukavaa ja rauhallista viikonloppua. Meille on tiedossa jotain ekstrakivaa, mutta siitä myöhemmin lisää.

Heräteostos

Kiitos kommenteistanne taas kerran :) Tänään on jo parempi päivä ja kuvasin kirpparilöydön parin viikon takaa.

Tarjotin oli tyrkyllä kierrätyskeskuksessa kolmella  eurolla. Eka ajatus oli, että nätti mutta ei tuo meille käy. Toka ajatus oli, että voishan se olla kiva. Kolmennella ajatuksella nappasin mukaan.

Kotona tuntui ihan samalta, ei se tarjotin ole mun juttu. Nakkasin sen kirpparikasaan ja unohdin. Kunnes törmäsin siihen tänään uudestaan. Enkä raaskinut hinnotella tarjotinta kirpparille. Kyllä se saa jäädä meille.

Tarjotin on kaunis käsinmaalattuine kukkineen. Taitaa olla alkuperältään venäläinen. Minulla on samanlainen tarjotin pienempänä ja siinä on takana hintaleima venäjäksi. Tässä isommassa ei ole mitään merkintöjä. Iso koko olikin syy miksi tarjotin lähti mukaan. En ole ennen nähnyt näitä ruusutarjottimia näin suurina. Ja jos ei sille muuta käyttöä löydy niin tehdään siitä vaikka tupaan muistitaulu.

Tylsyys

Ja siihen yhdistetty ketutus. Tai menkööt kokonaan ketutuksen puolelle. Kaksi kuukautta ilman keittiötä alkaa koitella hermoja. Tahdon taas astianpesukoneen ja puuhellan käyttööni. Haluan syödä tuvan puusohvalta ja mahtua levittämään lehden aamupalapöytään. Ei mitään kolmostason vaatimuksia edes.

No ketuttaa muukin. Perhekerhon tee ja leipä maksaa nyt 100% hinnankorotuksella 2e + kirkollisveron. Aika paljon kupista Liptonia ja kuivasta paahtoleivän palasta. Olis nyt sitten tarjolla edes jotain ihan oikeeta syötävää. Prostestoin ja juon teeni kotona. Niin ja lehdessään mainostavat hinnaksi komeat 1e!

Miehen sukat. Aina kaikkalla muualla, mutta ei pyykkikorissa.

Gerbiilit. Yhdellä menossa elokuun viimeiset päivät. Ei nyt vaan millään jaksaisi sitä itkua ja surua kun kuolo korjaa.

Koirankarvat. No varmaan arvaatte.

Onneksi elämässä tapahtuu muutakin ja sain välillä näyttää naamaani ihan kaupunkiolosuhteissa. Eilinen hetki ystävän kanssa teellä ja pullalla oli aimo luksusta. Tahtoo lisää.

Ja koska blogikirjoitukset ilman kuvia ovat nyt vaan viimeisen päälle tylsiä ja ketuttavia, saatte tylsiä kuvia meidän perustuksista.

Meillä oli vanhaa taloa etsittäessä pari vaatimusta perustusten suhteen. Ne olivat rossipohja ja luonnonkiviperustus. Arvila täytti molemmat vaatimukset. Kuvien kallio saatiin sitten kaupanpäälle. Olen kaivanut sen kaiken lapiolla (sopivalla ketutuksella saa paljon aikaan pelkän lapion kanssa)esiin. Loput saa hoidella joku kone.

Vaan miten viisaasti talon uusi rakennuspaikka onkaan aikoinaan uusjaossa valittu. Talo nököttää joka ilmansuunnalta vankasti kalliolla. Ja kaiken huipuksi se kallio viettää aina talosta poispäin. Ei tarvita salaojituksia eikä alimman kuvan pitkällä seinustalla edes rännejä. Vesi tippuu katolta reilun räystään avulla riittävän pitkälle talosta ja valuu kalliota pitkin pois. Edes kovimmat sateet eivät ole uhanneet veden valumista rossipohjaan.
Silkkaa säästöä jota ei osattu edes ajatella taloa ostaessa. Onneksi näin päin.

Nyt valitettavasti poistun takavasemmalle tiskihommiin. Vai olisiko vapaaehtoisia?

Mutaatio

Olen vannonut tuolla meidän kasvihuoneessa luomun nimeen. Nyt kyllä pikkasen pitää miettiä mitä muuntogeenejä sinne on eksynyt. Toisaalta, tämmöisistä tomaateistahan voisi kehitellä ihan oman lajikkeen. Tulisikohan kyömynokkatompsuista oikea myyntimenestys?

                                                 

Mies oli tuhma ja keksi jotain ihan muuta kuin kyömynokan. Hyi!

Lämmiketta Prismasta

Toissapäiväiseltä Prisman reissulta löysin pienemmille pojille talven fleece-takit. Kaikki vanhat olivat käyneet pieniksi, samoin kuopuksen villahaalari. Uutta villaista en enää ajatellut ostaa vaan nyt siirrytään fleecekauteen. Nämä vihreät jäi mieleen jo mainoslehtisestä. Oli jäänyt muillakin sillä takkeja oli enää muutama jäljellä. Eikä ihme. Hinta 8,95e ja takit vaikutti hyviltä. Taskut, pehmustettu vetoketjun pääkin. Resoreista en ihan tykännyt, mutta tuohon hintaan ei voi valittaa. Kuopuksella koko 110cm ja ekaluokkalaisella 128cm. Housut jätin vielä pohdintaan.

Kuvassa pojat ovat jo univermeissä, takkien sovitus tapahtui juuri ennen nukkumaanmenoa. Kuopuksen mörköpyjama on ehdoton suosikki. Nappiostos Minibodenilta. Se valitaan aina päälle kun on kaapissa puhtaana. Toisen sijan saa Popin "Kaapo"pyjama joka on ekaluokkalaisen päällä. Housut ovat raidalliset ja paidassa on koiran kuvia. Pysynyt pesusta pesuun todella hyvänä.

Remonttirintamalta ei kuulu mitään kovin uutta. Mies tekee töissä pitkää päivää joten arkipäivisin remontti seisoo. Viikonlopun tavoitteena on saada tuvan lattialankut paikoilleen. Sitten on vuorossa katon kunnostus. Onneksi mies lupasi hoitaa sen ettei minun tarvitse keikkua siellä katonrajassa. Kattolankuista otetaan vanhat rakoja peittäneet teipit pois. Väleihin tungetaan pellavaa, ehkä kittiäkin ja sitten vaan uusi maali päälle. Toivottavasti tulee hyvä eikä vintin eristeet rapise kyökissä häärääjien niskaan.

Rauhallista lauantaita!

Seitsemässä vuodessa sen opin.

Näissä kotiäitivuosissani on ollut yksi kompastuskivi, oikea pakkopulla. Se ruuanlaitto. Inhoan sitä, en pidä siitä, en osaa. Viime talvena sen hoksasin, mähän alan osata, jopa nauttia ruuanlaitosta. Sehän onkin ihan kivaa. Kivat vaan siinä, että se töihin lähtö on ihan oikeasti edessä vuoden päästä. Just kun mä opin homman. Ei se mitään, nyt nautitaan täysillä. Välillä ollaan jopa se pullantuoksuinen äiti. Tai ainakin sämpylän tuoksuinen.

Lasten suurta herkkua (tai koko perheen) on oman maan sämpylät. Nimi ei valitettavasti ole ihan oikein, sillä omatekoista niissä ei ole kuin leivonta. Vaan hyviä ne on. Pitää vain käyttää oikeaa voita. Sanoisin, että se on monesti sen onnistuneen ruuan takana. Kannattaa ainakin kokeilla. Tänään sämpylöiden seurana oli ihan ehtaa makaronilaatikkoa ja salaattia. Tomaatit ja kurkut tietysti omasta kasvihuoneesta. Niiden suhteen on oltu jo melkein pari kuukautta omavaraisia. Eikä tomaattien osalta loppua näy ellei yöpakkaset iske.

Essu (kuopus lausuu hessu) minulla on päällä ainaa ruokaa laittaessa. Ja tiskatessa. Jopa siivotessa tai puutarhassa. Eikös se aika perinteisesti kuulu maalaisemäntien asusteisiin. Vaikka kotivaatteissa täällä luuhataan, niin tykkään suojata nekin. Ylimmän kuvan hessu on Prismasta. Niin romanttinen. Toinen hessuni on myös Prismasta, ihanan turkoosi. Uusia hessuja pitää ostaa aina välillä. Ne vanhat käytän sitten loppuun entisöinnissä ja maalatessa.

Linkityskin muuten taas onnistuu. Olen ottanut käyttöön bloggerin uusimman version. Vähän tämä vaatii vielä harjoitusta.

Ruokaisaa viikonloppua!