Sauna

Siinä se on, piskuinen pihamökkimme, sauna. Mökki on ollut myös rengin koti, tai veljeksistä toisen. Onpa se tarinan mukaan majoittanut jopa evakkoja. Paljon on saunan tupa elämää nähnyt. Sauna oli ostaessa "remontoitu" edellisten omistajien toimesta. Tosiasia kuitenkin on, että saunamökki tarvitsisi rajua korjausta. Takana näkyvästä liiteristä puhumattakaan. Siinäpä oma ryysyrantamme ilman rantaa.

Sauna on ollut koko meidän ajan ilman verhoja. Edellisten homeiset verhon retaleet heitin samantien roskiin. Homeen pelossa en uskaltanu uusia laittaa. Nyt saunarakennuksen ilmanvaihtoa on parannettu ja ajattelin, että kesäverhot voisi ainakin olla. Pihakirppiksellä tuli sitten vastaan ihanaa vintagea.
Kuopuksen mielestä nämä on tomaattiverhot, minun mielestä omppuverhot. Harmillisesti verhoja oli vain kaksi kappaletta vaikka tarve oli neljälle. Laitoin sitten surutta verhot leveysssuunnassa puoliksi. Nyt näkyy omputkin paremmin kun verhot ovat kapeammat. Peittävät silti tarpeen vaatiessa ruutuikkunat.

Saunan tuvan saa tarvittaessa lämpimäksi. Hormin edestä on joskus purettu vanha muurattu puuhella pois. Isäni mökiltä saimme irtoversion tilalle. Tykkään tästä sirostakin mallista, nimi on Siro-Maja. Takanurkan vanhat keittiökalusteet on ostettu antiikkiliikkeestä. Niille ei olla tehty mitään, ovat tuollaisenaan jotenkin paremmin saunalle istuvat. Vanha Salora ei enää toimi, mutta kukaan ei saa aikaiseksi kantaa sitä kaatopaikalle.

Lattialle laitoin ensin sinisen maton. No ihan silmiä särki kun katselin sitä noiden verhojen kanssa. Menin uudestaan mattoaittaan ja tein löydön. Äitini kanssa Kouvolan kierrätyskeskuksesta ostettu matto pääsi taas lattialle. Matto on kotikutoinen ja osin villakuteesta. Värit sattuvat olemaan tismalleen samat punainen, oranssi ja ruskea kuin verhoissa. Aika tuuri. Sohvakalusto ja jalkalamppu perittiin edellisiltä omistajilta. Tuo valkoinen pinnatuoli on tarkoitus kunnostaa joskus. Siitä saa levitettyä pienen sängyn.

Saunalla on sentään säilytetty vanhat ovet ja listat. Osa on maalattu ihan nätin vaaleansinisiksi.

Ja osa on valkoisia. Tuolla peilimallilla laitetaan sitten joskus kaikki talon ovet. Ne ovet alkaa olla kasaan haalittuina ja tällä hetkellä ovat ammattikoululla kunnostettavina. Karmien tekijää vielä tarvitaan.

Sitten taas hauska yhteensattuma, ihan ilman tarkoitusta niin vain on osunut. Se on tuossa sivupalkissa. Tänä vuonna on tullut kirjoitettua joko 19 tai 22 postausta kuukaudessa. Äsken sen huomasin, ja ajattelin että antaa ketjun jatkua. Siksipä tämä postaus vasta puolenyön jälkeen.
Edit. No voi että, näin maltillisesti ilmaistuna. Ei tämä tullutkaan julkaistuksi 1. heinäkuuta. Blogger per*****les laittoi sen kesäkuun puolella. No ei se mitään, poikkeus vahvistaa säännön :D

Museoreissu

Meidän pojat tykkää museoista. Etenkin sellaisista joissa on koneita. Katri vinkkasi blogissaan Vantaan ilmailumuseosta ja pitihän meidän käydä katsomassa miltä siellä näyttää. Mukaan saatiin jopa 12-vuotias poika. Täytyy sanoa, ettei Katri turhaan kehunut paikkaa. Jo pelkät pihan hävittäjälentokoneet olisi riittäneet ihmeteltäviksi. Kuopusta pikkaisen hirvitti mennä toisen sellaisen alle. Mitä jos se lähtee käyntiin?

Siivelle piti mennä jotta saatiin vähän tuntumaa kuinka isosta koneesta oikeasti on kyse. Telkkarissa ne näyttää aina niin pieniltä.Vähän jännitti, mutta ei se mitään. Mukavaa oli.

Pojat oli salaman pystyssä kun lentokentältä päin kuului hälytysajoneuvon ääni. Aina skarppina jos jotain toimintaa tiedossa.

Museon sisältä ei tullut otettu kuvia kuin muutama, mutta arvaattekos mikä oli meidän maalaispoikien suosikki. No tietysti tämä euron kolikolla toimiva helikopteri. Ei se museoreissu kummosia vaadi.

Päivänpesänkin pojat suosittelee tätä paikkaa kaikille! Eikä olleet liput hinnalla pilatut, perhelippu vain 14e.

Mansikat suojaan!

Onnenkyynel kyseli edellisen postauksen kommenteissa, miten meillä suojataan mansikat linnuilta. Tästä olikin tulossa kuvia kunhan olisin saanut rivit siisteiksi, mutta laitankin nyt nämä ennen juhannusta otetut kuvat. Mansikat ovat tuon kaarihässäkän alla. Kaaret ja yläputket ovat vanhaa sähköputkea. Verkot on putkissa kiinni nippusiteillä. Mies keksi tämän systeemin viime kesänä ja yhtään mansikkaa ei linnut saaneet.

Myös sivuilla alhaalla on sähköputket joissa on vielä rautatanko sisällä. Nämä ovat eräänlaisilla hakasilla kiinni maassa jottei linnut livahda niiden alta. Päätyjen verkot on toistaiseksi irrallaan, niissä on pidetty päällä lautaa jonka saa nopeasti pois kun menee mansikoita hakemaa. Hässäkän korkeus on sellainen, että aikuinen mahtuu siellä seisomaan. Tuon yhden rivin oljet on tarkoitus levittää joka riviin. Alle tukusa kerros sanomalehtiä, niin ei tule rikkaruohot läpi. Oikean puoleisen rivin taimet on vasta tänä keväänä istutettu. Myyrät tuhosi vuosi sitten lähes kaikki mansikat. Mutta onpahan vaan tulossa noihin uusiinkin taimiin jo mansikoita.Laitan vielä muutaman kuvan kasvimaasta. Sipulit on kasvaneet ihan älyttömästi näistä kuvista. Sade ja lämpö on tehnyt hyvää. Kitkeminenkin on jo helppoa kun osa rikoista ei jaksa enää kasvaa.

Krassit kasvaa hyvin vannassaan. En kyllä tiedä onko nää krassit nyt taas pensasmallia, kun eivät oikein lähde köynnöstämään. Nätit ne on silti kunhan alkaa kukkimaan.

Kasvihuoneen edustan nurmikko on vihdoin ja viimein kasvanut. Näyttää nyt vähän erilaiselta kuin vielä toukokuussa. Kurjenmiekat lopettelee kukintaansa ja tekee jo uutta alkua. Oikean puolen pionit näyttäisi toistaiseksi selvinneen siirrosta, mutta eivät kuki. Ensi talvi sitten näyttää totuuden kuinka kävi.

Tänään on lämpö hellinyt lisää. Saatiin miehen kanssa sauna siivotuksi. Siitä tulossa kuvia kunhan vähän sisustelen siellä.

Kukikasta

Tämän vuoden juhannus oli kukkapitoinen. Ensin ilmestyi pihatien pätkälle juhannuskoivut. Komeat koivut mies löysikin ojan pohjalta. Patojen kukat oikein hehkuu keltaista.Aattona tein poikien kanssa retken tienpientareelle. Siellä kasvaa aivan peltona ihania niittykukkia. Poimittiin niistä ehkä promillen sadasosa meille kotiin. Maljakko löytyi torstaina eräältä pihakirppikseltä.

Kukkia riitti ulkopöydälle asti. Liina on Finlaysonin pellavaa, löytö kierrätyskeskuksesta jo kauan sitten.

Loput ahkeraliisat istutin siihen navetasta löytyneeseen puulaatikkoon. Väleihin ajattelin hakea vielä valkoista lobeliaa jottei näyttäisi noin kauhean harvalta. Miehen vaatimuksesta laatikossa on nyt sitten muovi mullan ja puun välissä.

Laatikko pääsi kiven päälle saunan edustalle. Tuo kivi oli vanhan sivukuistin porraskivenä. Muistuttaa muodoltaan ihan Suomi-neitoa. Kuvasta näkyy miten rapakuntoinen saunamme on. Alin ikkunakin puuttuu vasemmalta puolelta. Sitä ei ole kuitenkaan korjattu koska kissat kulkevat siitä saunan vintille.

Ennen juhannusaaton sadekuuroa ehdittiin nauttia iltateet pihalla. Kokkona sai toimia lipputangon juurella oleva betonirengas jossa poltettiin roskapuuta.

Kesäkukat saa olla nyt kaikki hankittuina (paitsi ne lobeliat). Luonnonkukkia ja oman pihan perennoja tulee kyllä maljakoihin. Ja jos punaista väriä kaipaa, kannattaa suunnata mansikkamaan suuntaan. Sieltä on syöty jo kaksi oman maan herkkua! Eipä olla ennen saatu edes maistiaisia näin aikaisin.

Mökiltä & matkalta

Vaikka matkaseurani (teinitytöt) eivät oikein tykänneet mökkimatkan puuhistani, tein sen silti. Punto koukkasi sen verran tien sivuun, että kurkkasin metallinkierrätyspisteen läpi. Ja siinä ihan päällä, siinä ne olivat ja odottivat minua. Kaksi pientä kattilaa hyttyssavujen alustoiksi. Tuo vanha oranssipunainen on aika herkku. Sekä kokonsa, että värinsä puolesta. Se on tosi pieni, ehkä vain kaksilitrainen. Näin pientä ei ole tullut kirppareillakaan vastaan.

Kattila oli kierrätysastiassa kuten kuvassakin, täynnä "romua". Kattilan lisäksi meiltä saa uuden kodin metalliset leivosvuuat ja sorsakosken aterimet. Muut vien kierrätyskeskukseen muiden löydöiksi. Kyllä kannatti käydä mökillä :D Mökille mukaan lähti koko perhe ja prinsessan kaveri, ja siksi jouduimme turvautumaan kahden auton taktiikkaan. Isompaan autoon otettiin vielä peräkärry jatkeeksi tarkoituksena tuoda mökiltä kuorma polttopuita.
Miehen kanssa emme oikein ole mökki-ihmisiä, joten tämä oli kesän ensimmäinen kerta siellä. Puoli päivää oli ihan riittävästi. Kaapo kuitenkin osoittautui ainakin vesikoiraksi. Uiminen ei ole vielä täysin hallinnassa, mutta kyllä se siitä. Keppiä jaksoi noutaa vedestä uuvuksiin asti.
Pienille pojille mökkeilyn kohokohta oli veneajelu. Omat veneilyliivit unohtui tietysti kotiin, mutta onneksi vaarin vajasta saatiin lainaliivit. Ihan järven ääressä oltiin, vaikka tämän pojan toive oli päästä avomerelle. No keskelle järveä ainakin pääsi.

Kaapo ehti jossain vaiheessa kuivaakin mikä oli ihan hyvä kotimatkan kannalta. Märkä koira pienessä autossa ei ole mikään mieltä ylentävä tuoksukokemus ilmastoinnista huolimatta.

Nyt täälläkin sataa taas vettä ja ukkonen jyrisee. Eipähän tarvitse kastella pihaa ja puutarhaa.

Nyt jo!

En ollut usko silmiäni kun käväisin koivikossamme. Sieltähän puskee jo kanttarelleja! Pieniä sormenpään kokoisia alkuja oli vaikka kuinka. Vettä ne nyt vaan tartteis, etteivät pääse kuivumaan. Enpä taida kertoa löydöstä vielä äidilleni joka rakastaa näitä, vaan yllätän joku päivä kasalla keltaista kultaa. Äitini kanttarellit yleensä saa, meidän perheessä kun kukaan ei syö sieniä.Kanttarellit sai jotain kaverikseen. Vanha sahtikuurna sai uuden elämän kukkalaatikkona. Ihan ehjäkin kuurna vielä oli, mutta ei meillä ole sille muuta käyttöä. Sääli haudata näin kaunis esine navetan ylisten pimeisiin nurkkiin. Nyt se on talomme ohi ajavien autoilijoiden ilostuttajana.

Juhannusta vietämme ihan kotona. Mökillä saatamme piipahtaa, mutta emme jää edes yöksi. Eli ollaan vaan ja lötkötellään. Mukavaa ja aurinkoista juhannusta kaikille!

Yövieraissa

Meillä käy aika harvakseltaan yövieraita. Lähinnä siskoni perheineen. Lisäksi isommilla lapsilla käy kavereita yökylässä. Se yövieraiden nukkuminen on mulle ongelma joka kerta, ei siksi etten pitäisi yövieraista, vaan siksi ettei heille ole kunnon paikkaa. Tykkäisin isosta vierashuoneesta jossa olisi vieraille kunnon sänky. Tai niin tilavista lastenhuoneista, että sinne mahtuisi varasänky ilman julmettua tilanahtautta. No haaveeksi ovat toistaiseksi jääneet. Vierashuone saattaa toteutua kun lapsia alkaa lähtemään maailmalle, tai sitten pienemmät pojat saavat omat huoneet.Kuvan ilmapatja ei ole mikään maailman paras nukkumapaikka. Petarin kanssa vielä menettelee sen pari yötä. Ilman petaria ihan järkky. Ilmapatjan lisäksi meiltä löytyy kaksi varavuodetta. Sellaisia metallikehikkoisia joissa sälepohja ja superlonipatja. Ne saa leviettyä lastenhuoneisiin ilman suurempaa tuskaa. Nyt on kodinhoitohuoneessa kaappikin johon ne saadaan säilöttyä kun eivät ole käytössä.
Petivaatteitakin on oltava vieraita varten. Peittoja ja tyynyjä. Tykkään, että vieraille on omat pussilakanat, lakanat ja tyynyliinat joita talon väki ei käytä. Ne pestään aina vierailun päätteeksi. Tai ei ihan aina, lapsilla on ne samat kaverit jotka yöpyy, ja silloin jätetään heidän käytössään olleet petivaatteet odottamaan seuraavaa yöpymistä joka saattaa näin kesäaikaan olla jo parin päivän päästä.
Vaikka vaivaa aiheuttavatkin, niin pidän yövieraista. Heitä vaan käy harmittavan vähän. Miten teillä lukijani? Onko hulppeita vierashuoneita vai siskonpetejä lattioilla?

Putipuhdasta

Kuopus on säästellyt kummitädiltään saamia synttärilahjarahoja. Tarkoituksena ostaa jotain kivaa kun osuu kohdalle. Nyt sellainen osuma tuli. Lidl mainosti viime viikolla lasten painepesuria. Poika oli heti myyty kun ehdotettiin oman Kärcherin hankintaa.

Puhtasta tulee. Tuo pesurihan ei toimi niin painella kuin aikuisten vastaava. Paine on ihan puutarhaletkun painetta. Menee ja toimii silti mainiosti. Pesupaikalle piti hakea kaikki mahdolliset vekottimet ja vimpaimet puhdistusta varten.
Ja hauskaa oli kuopuksella. Isoveli mökötti kun ei hänellä ollut samanlaista konetta. Kuopus kuulemma saa aina kaikenlaista. Ei auttanut vaikka kuinka yritettiin kertoa, että syksyllä kun on omat synttärit, saa ostaa sitten ihan mitä haluaa. Mummo on jo luvannut lahjan rahana.

Tiedättekö muuten miten jotkut tavarat kestävät aikaa ja käyttöä. Tuo alimmassa kuvassa näkyvä pieni valkoinen pyörä on serkkuni vanha, ikää pyörällä taitaa olla ainakin 20 vuotta. Kuopus on seitsemäs lapsi joka sillä tulee ajamaan, eikä pyörä ole vielä lähelläkään eläkekuntoa. Kestäisiköhän nykyaikana tehty pyörä samalla mitalla?

Valtakunnassa kaikki hyvin

Oi mikä viikonloppu. Siskoni oli meillä pitkästä aikaa, naapurissa prinsessa sai prinssinsä ja meillä mies hempeili. Kuvassa jälkimmäisen tulos. Pyykkikallioni sai kalliomaalauksen joka ei hetkahda sateesta eikä tuulesta. Painepesurilla oli kiva leikkiä kun rouva oli tuhlaamassa kaupungilla. Näin ihana mies se täällä Päivänpesässä asustelee.

Siskon kanssa vietettiin mukava lauantai shoppailun merkeissä. Kerrankin löysin jotain itsellenikin. Kaksi aivan ihanaa turkoosia paitaa ja mustat shortsit. Kehtaanpa tässä tunnustaa teillekin, että nyt omistan tasan kolmet shortsit. No parit vain remonttikäyttöön soveltuvat löytyy myös.
Olen todella kehno ostamaan itselleni uutta vaatetta . Yleensä se mitä ostan, tuleekin sitten todella tarpeeseen. Kaapissa ei montaa käyttämätöntä vaatetta ole. Viimeistään töihin lähtiessä täytyy tämäkin homma korjata, sillä suurin osa vaatteistani on vain kotona pidettäviä. Taitaa mennä eka tili vaatteisiin :D

Tänään olen hionut poikien huoneeseen karmilistoja. Sain ne maalatuksikin jo ekaan kertaan. Kuvia saatte kunhan listat ovat seinässä. Se onkin sitten hiukan sellainen systeemi, sillä jouduttiin tekemään listoihin jatkopalat.

Kukoistaa

Jos ei talon rouva aina ihan kukoista, niin kasvimaalla kukoistaa. Tomaateissa on jo raakileita. Pienemmät pojat täytyy pitää visusti poissa kasvihuoneesta, sillä tomaatit lähtisi mukaan samantien raakoina.

Pitkällä sivulla on neljä isoa tomaattia ja kaksi maissia. Maissit kasvaa mielestäni jotenkin hitaasti, mutta tomaatit ei. Onneksi hain Terrasta uudet pitkät tuet niille.
Ensimmäinen kasvihuonekurkkukin on ilmestynyt. Tosin vielä aika vaatimaton ja piikkinen. Ehkä se siitä muuttuu. Vettä sille saa ainakin kantaa ihan urakalla.

Viime vuonna vahingon kautta todettiin, että avomaakurkkukin tykkää kasvihuoneesta. Nyt niitä on kasvamassa kaksi tainta. Kuvien ottamisesta on jo pari päivää. Sen huomaa itse siitä, että keltaisia kukkia on varressa jo useita. Kurkkuja tulossa näistäkin. Nam! Taustalla näkyvä keltainen kattila on kuopuksen myrkkykattila. Keitokseen saa kätevästi vettä tuosta kesävesipisteestä.

Salaattiakin on. Uudet siemenet pitäisi laittaa kiireesti jo kasvamaan. Nämä on äkkiä syöty. Valkoisessa ruukussa on basilikaa ja oreganoa. Näille pitäisi saada ihan vakipaikka puutarhasta. Puulaatikko on löytö roskalavalta.

No sitten jokavuotinen ylpeyteni. Sipulit. Nämä tykkää kasvaa puutarhassamme. Tai en kyllä tiedä voiko näiden kanssa edes epäonnistua. Viime kesän sipulisadosta syötiin viimeinen toukokuussa. Aika pitkälle riittivät ja paljon on nytkin kasvamassa, kolme penkkiä.

Porkkanaa tulee paremmin kuin viime vuonna. Kuvassa on vielä harventamaton rivi. Tein sen homman tänään. Porkkanaa en kuitenkaan harvenna kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Jätän rivit vähän tiuhemmiksi kuin suositellaan, ja sitten jossain vaiheessa harvennetaan rivejä syömällä porkkanaa sieltä väleistä. Minusta paljon fiksumpi systeemi.

Saadaan me pottujakin! Vaikka toinen puoli perunamaasta on ihan tyhjää. Minne ne siemenperunat on hävinneet, tai mitä on käynyt? Myyriäkään ei näy. Vaan ei se mitään, kunhan muutama kerta saadaan syödä omaan maan perunaa.

Lopuksi jotain ei syötävää. Kasvimaan lähellä kasvaa kaunis koiranheisi. Vaikka marjat ovatkin myrkyllisiä, en ole raaskinut tätä hävittää. Kukinnoissa on jotain siron hempeää.

Eikä unikkokaan taida ihan syötävää olla. Silti yksi puutarhan lempikukistani. Jostain puutarhakirjasta luin helpon tavan lisätä näitä. Menee suurinpiirtein näin: Kaivetaan juuri esiin, leikataan saksilla n. 3cm pätkiksi ja pistetään pätkät multaan. Kastellaan ja odotetaan kasvua. Tästä pusikosta oli tarkoitus siirtää unikkoja pitkin pihaa, mutta nyt homma on kotiloiden takia jäissä. Penkki on toimenpidekiellossa.

Minä taasen toivotan kaikille mukavaa ja aurinkoista viikonloppua. Siskon perhe saapuu huomenna meille ja luulen, että mun päivä menee siivotessa ja ruokaa haalisessa. Jääkaapin pitää ruokkia viikonloppuna 4 aikuista ja 7 lasta.

p.s. Kiitos taas kommenteistanne, olette saaneet aikaan paljon hyvää mieltä :)

Onnitteluja

Eihän tässä ole ehtinyt mitään puutarhakuvia latailla. Tänään on vietetty juhlia ja vastaanotettu näin kunniakkaasti onnitteluja. Kaapo täytti tänään 1 vuotta! Lahjaksi sai ihan luun ja vähän ihmisten herkkuja. Sankari oli ylen onnellinen, eikä meinannut pysyä paikoillaan kuvausta varten. Siksi sumea kuva.On tänään ollut toinenkin ilon aihe. Prinsessa pääsi opiskelemaan haluamaansa paikkaan! Valmentavat opinnot kestävät vain vuoden ja sitten on taas vuorossa haku yhteishaussa. Toivottavasti paikka tulee silloinkin.
Huomenna ehkä sitten niitä puutarhakuvia...

Kela

Joskus aikoinani jossain typeryyden puuskassa ajattelin, että kunhan kotihoidontuki päättyy, niin pääsen Kelasta eroon. No eihän se nyt niin mene. Nyt täytän kiltisti matkakorvaus, vammaistuki ja lääkekorvaushakemuksia. Ensi vuonna opetellaan kuntoutustuen ja opintotuen hakua. Kaikille tietämättömille voin kertoa, että se Kelan hakemusviidakko on ihan oma maailmansa. Ihan oma.
Tänään käytin vaivaiset kolme tuntia pojan vammaistuen hakemuksen tekemiseen. Nyt on neljä sivua tekstiä kuinka osaamaton ja vaikea poikani on. Miten hankalaa ja avustettavaa meidän elämä on. Avainsanoina tarvitsee, ei osaa, ei pysty, päivittäin, aina viikoittain. Hakemuksessa ei saa olla ensimmäistäkään kehun sanaa sillä muutenhan lapseni ei ole tuen arvoinen. Ei hiiskaustakaan tänä vuonna opituista uusista taidoista tai saavutetuista tavoitteista. Apunani on lapsen muumikansio. Sinne on kerätty jokaikinen lasta koskeva lippunen, lappunen ja lausunto. Sieltä kaivelin mukaan vielä vaivaiset viisi liitettä. Nyt se on tehty.

Jos rehellisesti myönnän, niin tällaisen urakan jälkeen olen kateellinen niille perheille jossa lapset ovat terveet, tai joissa taloudellinen tilanne sallii jättää koko hakemusrumban väliin. Toisaalta tiedän perheitä joissa se rumba jää väliin ihan siksi että kukaan ei jaksa tai osaa tehdä hakemusta. Kiitollinen saa olla siitä, että itse on jaksanut. Tai ylipäätään Kelan olemassaolosta. Ilman laitosta maksaisi tytön lääkkeet meille 1000 euroa kuukaudessa. Kenen talous kestäisi? Ei ainakaan meidän.

Ensi talvena perheemme talous onkin koetuksella. Tyttö täyttää 17-vuotta ja en saa hänestä enää lapsilisää. Lain pykälien kukkanen onkin sitten se, että lainlaatijan silmissä perheestämme tulee kolmilapsinen ja meiltä tippuu se suurin neljännen lapsen lapsilisä pois. Ei suinkaan se mitä tytöstä saan. Koko kukkasen kimalluksen sitten kruunaa opintotuen perusteet. Niihin kun vaikuttaa vanhempien tulot. Aina 20-vuotiaaksi saakka. Eikä vaikuta mitään perheen koko. Se tuki raakataan ihan kylmästi bruttotulojen perusteella. No arvata saattaa kuinka meidän käy. Kiristämme vyötä.

Jottei olisi pää ihan synkästi sadepilvessä niin onhan minulla vielä lotto tarkastamatta. Ja ulkona alkaa paistaa aurinko! Saatte nauttia seuraavaksi kuvakimaran kasvimaalta :)
(uusille lukijoille: pojalla dysfasia, tytöllä ms-tauti ja äidillä viiraa ihan muuten vaan)

Karjakon valtakunta

Nyt on siivottu navetan alaosan viimeinenkin soppi, karjakeittiö. Moni nyt tietysti ihmettelee, mitä siivoamista tyhjässä paikassa on. Ennen siivoamista navetta ei kuitenkaan ollut ihan tyhjä. Siellä oli prinsessan ja ystäviensä hevosleikit. Oli karsinaa, heinää, mujua, hiekkaa ja vaikka mitä. Tytöt eivät ole olleet leikki-iässä enää pitkään aikaan, ja nyt ajattelin ajan olevan sopiva siivoamiselle.
Karjakeittiön otin omiin tarpeisiini. Sinne tulee puutarhatyökalut, ruukut ja muut sellaiset talvisäilöön, nyt kesällä ne ovat ulkona tonkkatelineessä lähempänä kasvimaata.

Huonoon kuntoon on karjakeittiö päässytkin. Tuota muovista räsymattoa olin jo heittämässä roskiin, kunnes tajusin, ettei sellaisia saa enää mistään! Tämäkin tehty vanhoista muovipusseista ja säkeistä kuten alemmasta kuvasta voi lukea. Säilytys jääkaapissa :D

Tämä oviaukkoon tehty hylly olikin tuolla jo valmiina. Toinen ovi on irti, mutta tallessa. Tuokin ovi saa lähteä ja mies ruuvaa ne seinälle hyllyiksi. Kunhan vain ehdin kertoa asian miehellekin. Kattilat olen saanut eräästä vanhasta suurtalouskeittiöstä. Ne ovat odottamassa, että inspiroidun värjäämisestä enemmänkin.
Nuo puulaatikot pelastin navetasta. Pitkulaiseen ajattelin laittaa vielä kesäkukkia. Onko kellään kokemusta, tarvitseeko pohjalle laittaa muovi, vai kestääkö mullaan suoraan puussa. No tiedän sen ettei pidemmän päälle kestä, mutta kestääkö edes vuoden? Ajattelin kyllä mitata jos siihen menisi sellainen muovinen parvekelaatikko sopivasti piiloon.

Löytyipä ihan hellyttäväkin aarre. Vanha lehmän nimikyltti. Alan tuntevat voivat tässä kohtaa korjata virheeni. Ylimpänä ilmeisesti lehmän nimi, sitten joku lyhenne ja päivämäärä. Onkohan syntymäaika? Vai astutuspäivä? No jokatapauksessa vuonna 1973 navetassa on vielä karjaa ollut

Sitten valitusta ja kehua. Kävin perjantaina Lahden Kärkkäisellä. Ostin lapsille vinon pinon Espritin vaatteita alesta, mm. huppareita ja housuja -60%, ja paitoja. Kotona nakkasin koko kasan pesukoneeseen. Koneen pestyä alkoi ripustus ja mitä kummaa. Kahdessa paidassa hälyttimet kiinni. No eikun tänään rattiin ja ajamaan uudestaan 35km suuntansa Kärkkäiselle. Hienosti hoitovat homman. Hälyt pois ja kun seuraavan kerran siellä käyn, tarjoaa Kärkkäinen meille kahvit ja pullat. Sopii mainiosti.

Viikon päästä lupaan shoppailla enemmänkin sillä siskoni perheineen saapuu meille. Lauantaina aiomme laittaa tilit sileiksi, joten alennusmyynnit, nyt voitte alkaa!