Jumissa

Eipä saa housun karvoituksen poistamisesta lihaksiaan jumiin, mutta sen tekemättä jättämisestä saa. Pakoilen hommaa edelleen ja keksin tilalle kaikkea muuta puuhaa. Laiska töitään luettelee, mutta tänään olen

-keittänyt saunalla kaksi padallista vettä ja vienyt kiehuvan veden kotilopuskaan.
-pessyt puutarhaletkulla hallaharsot
-kitkenyt kasvimaan sekä kaksi kukkapenkkiä
-pessyt kaksi koneellista pyykkiä, ripustanut ja viikannut ne
-mankeloinut yhden koneellisen pyykkiä
-pessyt kaksi kertaa kuraisen koiran
-nyppinyt kuihtuneet kukat orvokeista
-siivonnut pihasta lelut ja tavarat jotta nurmikon saa leikattua
-leikannut osasta pihaa nurmikon
-ajanut 30km ruokakauppaan ja takaisin
ja muutama muun pienemmän kotihomman.

Koska ilman kuvia on tylsää, tässä pari kuvaa kukkivasta omenapuusta. Kaikki neljä kukkii!

Huomenna kerron teille parhaista ystävistäni. Nyt hoivailen niitä jumiutuneita lihaksiani.

Kissa kiipelissä

Jos meidän Otto-kissalle sattuu ja tapahtuu, niin Aatu-kissa tulee hyvänä kakkosena perässä. Onnenkantamoinen, että olin pihalla kun Aatu jäi tuonne jyrsijäverkkoon jumiin. Ei kyllä hajuakaan miten sinne itsensä kiilasi.Verkko on kuitenkin näin korkea ja alhaalta tiivis. Poiskaan ei kissa päässyt kun ei uskaltanut kiivetä verkkoa pitkin. Minä sitten autoin toisen pois kiipelistä. Verkon voisikin poistaa kokonaan. Peikonpähkinä ei selvinnyt hengissä. Ensin osan siitä tuhosi jänikset ja viime talven pakkanen hoiti loput. Turhaan tein suojaukset.

Miehen mielestä kissa sietikin joutua kiipeliin. Miehen housut olivat saaneet vaatekaapissa näin komean karvoituksen. Mitäs päästää Aatun sinne nukkumaan, sanoin minä. Mies kyllä oli sitä mieltä että minun syy ja sanoi että putsaa housut.

No ollaan tässä syyllisiä tai syyttömiä niin putsatahan nuo täytyy :D Tuskin rulla teippiharjaa tulee riittämään kun homman aloitan. Joten touhukasta iltaa kaikille :)

Viljelykset

Ötökkäketutus lievenee sitä mukaa kun myrkkyä alkaa tulla nurkkiin ja koloihin. Mies kiersi eilen tuolla talon alla rossipohjassa ja suihkutteli pitkäkestoista myrkkyä joka paikkaan. Toinen kierros tuli talon ympärille kivijalan juureen. Sisällä murkkuja ei ole tänään näkynyt, eikä puskasta löytynyt eilen kuin kolme kotiloa. Illalla saavat lisää pieniä sinisiä rakeitaan, jotka toivottavasti ovat loppujenkin kotiloiden surma.Kasvimaalle on nyt istutettu kaikki mitä suunniteltiinkin. On perunaa, porkkanaa, sipulia, herneitä, kukkakaalia ja tämän kesän uutuutena parsakaalia. Nyt vain saisi jo aurinkokin paistaa. Vettä on saatu ihan riittävästi. Lisäksi kylmä ilma tuntuu keskeyttäneen kaiken kasvun. Paitsi tietysti rikkaruohojen. Vaan ei tuolla kitkeäkään voi, maa on ihan liian vetistä.

Myös kasvihuone on saanut asukit. Pari amppelitomaattia, muutama runkotomaatti, pari maissia, avomaa- ja kasvihuonekurkkua. Ruukuissa on salaattia. Meillä on ihan hyvin toiminut tuo kurkun ja tomaatin kasvatus samassa kasvihuoneessa. Molemmat ovat tuottaneet satoa todella hyvin. Toivottavasti myös tänä vuonna.

Aurinkoista viikonloppua! Täällä sitä ihan oikeasti jo tarvittais. Alkaa riittämään tämä sisällä kökkiminen vaikka on sitä jotain hyötyäkin. Talo on taas siivottu!

Nyt riitti!

P..................................................................!!!!! Pisteet tuossa tarkoittaa paria sataa kirosanaa. On niitä tässä tullut hiukan lausuttua. Aloin maanantaina kitkeä tuota talon edustan kukkapenkkiä. Ensin niitä löytyi yksi, sitten muutama ja lopulta parikymmentä. Inhottavat, niljakkaat, ällöttävät kotilot ovat rantautuneet Arvilaan! Ja niin kun mä olen pihaani varjellut, edellisessä talossa niitä kotiloita oli ongelmaksi asti. Se olikin sitten sotatilan julistus samantien. Kitkemisjätteet jätesäkkiin ja roskiin, EI kompostiin. Mies haki heti kilon purkin etanamyrkkyä ja nyt sitä on tuolla puskassa runsaasti. Tämän taistelun voitan minä!

No jottei tää elo liian helpoksi menisi, löytyi tyttären huoneesta pari muurahaista. Seuraavana aamuna paljon lisää. Ei kun myrkkyä kehiin. Raidilla on semmonen kätevä jauhe ja sitä sitten tupsuttelin tytön huoneen lattian ja lankkujen raot. Ei ole siellä murkkuja näkynyt.

Ei ole juu, kun murkut siirtyivät saliin. Tänään aamulla kun tänne astelin niin kappas, mitäs siinä lattialla on! Kymmenittäin muurahaisia. Taas myrkyt kehiin. Nyt on salin lattia hienon valkoisen pölyn peitossa eikä murkkuja näy. Katsotaan mistä ne seuraavaksi riemuksemme esiin saapuvat. Miehellä onkin sitten töistä tultuaan edessä mukavaa puuhaa. Saa ryömiä tuonne talon alle ja pistää koko alapohjan täyteen myrkkyä. Se raidin jauhe on siitä hyvää, että murkut kantaa sen pesäänsä ja sitten koko pesä kuolee. Ainakin pihalla toimii.

Naapurissa murkut ovat olleet tänä keväänä superriesa. Onkohan nyt joku murkkuvuosi menossa? Lohduttakaa nyt edes vähän ja kertokaa että teilläkin on niitä!

Raparperipiirakka

Ohje jolla olen jo vuosia tehnyt raparperipiirakkaa. Alkuperäinen on Kotiruokaa-keittokirjasta. Tässä oma versioni:



3/4 dl sokeria

100g voita (salaisuus on voi)

1 muna

1 tl leivinjauhetta

3dl vehnäjauhoja



Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna hyvin vatkaten. Lisää jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe. Itse teen tämän kaiken sähkövatkaimella. Painele taikina leivinpaperilla vuoratun piirakkavuuan pohjalle ja vähän reunoille. Levitä päälle tasaisesti n. 7dl raparperin paloja. Itse tykkään pienistä paloista (max 0,5cm) ja kuorituista raparpereista. Tee muruseos:



50g voita

0,5 dl sokeria

reilu 1dl vehnäjauhoja



Sekoita kaikki käsin jauhomaiseksi muruiksi. Jos ei ole riittävän muruisaa, lisää hitunen jauhoja. Ennen muruseoksen levittämistä ripottele raparperien päälle siivilän avulla n. 1rkl perunajauhoja ja sen jälkeen 1dl sokeria. Lisää päälle vielä muruseos. Paista uunin alatasolla 200 asteessa n. puoli tuntia.

Piirakkaan käy tuoreet tai pakastetut raparperit. Myös tuoreisiin kannattaa laittaa perunajauhoja. Meillä oli viimeksi lisukkeena laktoositonta vaniljajäätelöä ja kyllä oli hyvää! Ei kun leipomaan!
p.s. Nina: ei kanttarelleja :D
Siskoni: Huomaatkos, alan oppia :D

Vuodet vierii.

Mihin se aika hupenee? Muistan kuin eilisen sen maanantain 12 vuotta sitten. Satoi räntää ja oli ihan älyttömän kylmä. Minä päkersin maailmaan toista lastamme. Kyllähän se lapsi sieltä tulikin, 3980g ja 50cm. Onnea rakas poikani!

Sen verran se uuden tietokoneen saaminen eilen poikaa poltteli, että kaupoille oli lähdettävä. Kotiinpäin tuli ihan peruskone, HP:n kannettava. Nyt on poika suu messingillä kuten kuvasta huomaa.

Kuopuskin pääsi ostoksille kun sai lahjaksi lelurahaa. Prismasta löytyi hieno traktori peräkärryineen. Äänet ja muutama toimintokin löytyy. Traktorilla ja eläinten päiväkodilla kuopus leikkikin sitten koko loppuillan. Tuo navetta on kuulemma eläinten päiväkoti. Sinne pääsivät asumaan naudat, possut jäivät ulkotarhaan. Hevoskuljetusauto oli kuulemma vienyt hevoset kilpailuihin.On ne tärkeitä nuo itse valitut ja maksetut ostokset. Nytkin kuopus leikkii näiden samaisten lelujen kanssa.

Tuolla alempana kyseltiin raparperipiirakan ohjetta. Laitan ohjeen huomenna kunhan saan koottua sen reseptimuotoon.

Joko ne tulee?

Tänään juhlittiin syntymäpäiviä. Kuopus täyttää huomenna 4 vuotta, ja vanhin poika tiistaina 12 vuotta. Kuten kuvasta näkee, oli kuopus kovin malttamaton. Monta kertaa piti kurkistella ikkunasta joko ne vieraat tulee. Ja kyllähän niitä tuli. Saimme juhlia lähes koko päivän. Kakku oli Fazerin valmis sacherkakku. Muut tarjoamiset oli sitten äidin valmistamaa. Raparperipiirakka onnistui niin hyvin että uhkasi loppua kesken. Puskissa kyllä vielä riittää varsia jos tekisi uuden piirakan ihan vain oman perheen syötäväksi. Vaniljajäätelöä kaveriksi kuten tänäänkin.Kuvia tuli otettua ihan liian vähän. Lelulahjat lähtivät jo poikien huoneeseen, mutta nämä vaatteet sai äiti vielä pitää. Kunhan vain saataisiin taas hellettä jotta kuopus saisi nämä päälle.

12-vuotiaan lahjat oli tylsän litteitä. Alkuviikosta mennään ostamaan pojan kanssa uusi tietokone. Kunhan päästään lapsen kanssa yksimielisyyteen millainen kone hankitaan.

Heinäkuussa pitäisi alkaa tapahtua remonttirintamalla. Mies pystyy ehkä pitämään lomaa ja sitten revitään tuvan lattia auki. En malta odottaa!

Mylly

Yksi selkeä kesän merkki on retki myllylle. Tämä yksi pitäjän suurimmista ja vanhimmista myllyistä ei ole ihan kotitiemme varrella, mutta aika lähellä kuitenkin. Täällä käydään monta kertaa kesässä. Pienestä kahvilasta saa kesäkuun alusta alkaen jäätelöäkin ja sehän riittää meidän pojille syyksi lähteä myllylle.Vanhoja rakenteita on vielä jonkun verran nähtävillä. Ei kyllä aavistustakaan tuonkaan masiinan tarkoituksesta.

Eskarilainen halusi poseerata kiven päällä. Äiti nappasi kuvan kun kerran pyydettiin.

Henkeä salpaavan upeita maisemia. Eikä vesi ollut edes voimakkaimmillaan. Pari viikkoa sitten olisi ollut aika pärskeitä. Virtaavan veden kohina oli niin suuri, että piti ääntä korottaa jos halusi tulla kuulluksi. Ei mikään huonounisen asuinpaikka.

Sillalla piti ihmetellä taas pitkään. Kummatkin oli sekunnissa napanneet kiven taskuun ja sehän piti saada heittää heti veteen. Ei taida kuitenkaan olla ihan sallittua puuhaa.

Kaunis paikka. Käykäähän tutustumassa jos satutte joskus ajelemaan myllyn ohi.

Maisemia

Tänään olikin paahteinen päivä. Mittarissa oli varjossa jopa +28 astetta. Vieläkin lämpö huitelee tuolla parinkymmenen tienoilla. En kyllä valita, olen ihan selkeästi lämpöisen sään ihmisiä.

Kun aikoinaan etsimme omaa paikkaa maaseudulta, oli yksi kriteereistä maisema. Rantaa emme halunneet, mutta emme myöskään pelkkää peltoa. Puita piti olla ainakin talon ympärillä. Arvilan kohdalla ne kriteerit täyttyivät kuten kuvasta näkyy. Vaikka ympärillämme on peltoa, ei se ole se hallitseva maisema.
Tässä pihapiiriämme hiukan lähempää. Puutarhan puut peittää talon lähes kokonaan. Aitalle kun laskeudutaan alkaa olla avarampaa. Eikä haittaa, kasvimaalle saakin paistaa aurinko. Trampoliini on aikas kuumassa paikassa, mutta tuohon kohtaan on näkymä sisältä. Tärkeä sekin koska lapset saavat pomppia keskenään. Tuohon pellonreunaan haaveilen aina joskus kuusiaidasta. Antaisi suojaa ja pitäisi viimat poissa.

Sain tämän tunnustuksen Marilta jo aika päivää sitten. Jotenkin se vain hautautui kaikkien muiden juttujen alle. Suuret kiitokset Mari, piristä päivää kummasti silloin kun tämän sain. Nyt en osaa nimetä mitään blogia ylitse muiden joka tunnustuksen saisi. Kaikki lukemani blogit ovat sen arvoisia.

Mies tulee yöllä kotiin Saksasta. Ääni kuulosti tänään puhelimessa hiukan väsyneeltä. On se rankkaa matkustella poikaporukassa :D

Lämmintä viikonloppua vaikka sääennustukset uhitteleekin jotain ihan muuta.

Lime

Kuopuksella on kohta synttärit. Ikää tulee mittariin huikeat 4 vuotta. Yksi lahja saapui jo etukäteen ja lepsuna äitinä annoin avata paketin heti. Paperien taitteista paljastui muunmuassa näin ihana pusero. Siskoni tiesi loistavasti sekä pojan, että äidin maun sillä molemmat tykkäsimme puseron seeprasta ja väristä. Tätä design heroes-merkkiä saa ainakin täältä. Kiitos sisko!

Lime on väri josta olen tykännyt aina. Eskarilaisen turkoosista Fixin windstoppertakista meni vetoketju rikki ja jouduin ostamaan uuden. Samanlaisen olisin Lindexistä halunnut, mutta eihän niitä tietenkään ollut enää. Polarn o. Pyretiltä löytyi vielä yksi meidän kokoa oleva. Värinä lime joka kuvassa on vääristynyt tuollaiseksi samean vihreäksi. Yksi puute tässä on Fixin takkiin verrattuna, kunnon sivutaskut puuttuvat. Takin hintaan olisi luullut saavan kunnon taskutkin.

Ulkonakin alkaa olla mukavan vihreää. Minusta tämä kevään vihreä on paljon kauniimpaa kuin loppukesän syvän vihreä.

Perittyä ja jotain muuta.

Mä olen aina myöhässä. Winttikammarin Siiri heitti tämän haasteen jo huhtikuussa, mutta sain nyt vasta aikaiseksi tarttua siihen. Siiri kertoi omassa blogissaan hänelle tärkeistä esineistä, perityistä ja suvusta kertovista. Nyt kerron muutamasta minulle tärkeästä esineestä.

Nämä kaksi aarrettani olivat hiukan hukassa, siinä yksi syy miksi tämän jutun kirjoitus kesti. Onneksi löysin, sillä nämä ovat toisen mummoni leikekirja ja keräilykansio. Molemmat on tehty 1930-1940-luvuilla. Mummoltani sain nämä jo aika pienenä tyttönä ja onneksi olen tajunnut säästää.
Punainen kansio on täynnä keräilykortteja. Pääosassa Shirley Temple tai Disney, etenkin Lumikki ja 7 kääpiötä. Keräilykortit ovat kuin valokuvia.

Toiseen, suurempaan vihkoon on kerätty lehtileikkeitä ja -kuvia. Pääosissa ovat suomalaiset näyttelijättäret ja muut sen ajan kuuluisuudet. Lähes joka kuvassa on siistillä käsialalla kirjoitettu teksti. Mummoni on vielä elossa, asuu vanhainkodissa pahasti dementoituneena. Seuraavan kerran kun menen katsomaan mummoa, ajattelin ottaa kansiot mukaan ja antaa vähän virikkeitä mummon ajatuksille. Katsotaan reagoiko näihin ihaniin lapsuutensa muistoihin.

Tämä ootrattu klahvisenkki ei ole peritty, mutta on minulle aarre. Kirpparilta löydetty. Sijoittuu taatusti top5 listaltani jos suosikkihuonekalut pitäisi valita.

Tämän vaatekaapin vanhempani ovat huutaneet 70-luvulla huutokaupasta. Hieno ootraus tässäkin ja kunto on täysin alkuperäinen. Tämä on Minun vaatekaappini ja sinne ei muut tavaroitaan laita :D

Kooltaan pienimmät aarteeni taitaa olla nämä isotätini vanhasta kaulavitjasta teetetyt korvakorut. Nämä ovat Liisa Vitalin joskus 60-luvulla suunnittelemat korut. Samainen sarja tuli uustuotantoon viime vuonna. Rannekorun olisin siitä itselleni halunnut, mutta onneksi mieluista ei löytynyt. Hinta olisi ollut aika suolainen. Nämä oli joka päivä korvissani ennenkuin koruallergiani puhkesi. Nyt hetken pito saa aikaiseksi korvalehtien turpoamisen ja hillittömän kutinan. Silti joskus sinnittelen, sillä tykkään näistä koruista ylitse muiden.

Ja jottei tämä tyssäisi tähän, haastan teidät muut kertomaan omista aarteistanne. Muistoja meillä on kaikilla, mutta nyt laittakaas kuvia ja kertomuksia niistä pienemmistäkin esineistä, maallista arvoakaan niillä ei tarvitse olla, se tunne on tärkein.

Blogissa saattaa olla nyt pidempiä taukoja. Tuolla pihalla viihtyisin aamusta iltaan. Suoraan sanoen joudun pakottamaan itseni sisälle jotta lapset saisivat ruokaa ja puhtaita vaatteita. Koti on ihan kamalassa kunnossa kun kukaan ei ole siivonnut viikkoon. Sepä onkin kumma yhtälö kun kaikki olemme pihalla, niin silti sisätilat sotkeentuvat. Eihän vain muilla samaa?

Kesäprojekti, osa 2.

Tästä aika ankeasta tilanteesta lähdettiin torstaina. Nyt kahden kasvimaan välinen alue näyttää ihan toiselta, paljon paremmalta. Runsaasti hikeä se kyllä vaati näissä helteissä.Tänään klo 20:00 tilanne näytti tältä. Kasvihuone on päätykolmioita lukuunottamatta valmis. Ne saadaan kuntoon vasta viikon päästä. Lisäksi puuttuu edustan nurmikko, sitä kun ei kannata tehdä kuin vasta aivan viimeisenä.

Tyhjää on vielä kasvihuoneessa. Suunnitelmissa on laittaa ainakin kurkkua, tomaattia ja maissia. Mies olisi halunnut tuohon päätyynkin istutustilaa, mutta sain oman tahtoni läpi ja sekin laitettiin laattaa. Vielä kun saisi siihen pienen pöydän työtasoksi.

Kesävesikin on jo valmiina. Vesi tuonne tulee navetan katolta, rännin kautta tynnyriin ja tynnyristä letkulla kastelukannuihin.

Harat, kuokat ja haravat saivat oman paikan vanhasta ikkunanpokasta. Jospa nyt eivät lojuisi aina maassa.

Toinen poka odottelee köynnöskrassin kasvamista. Kasvihuoneen päätyyn istutin kehäkukkaa. Nuo kivet pitää vielä laittaa uusiksi, ovat liian korkealla.

Kukkapenkit ovat vielä hiukan ankeita. Eikä niihin nyt tullut sitä vuorenkilpeä. Päätinkin pistää talon edustan kukkapenkin atomeiksi. Ärsyttää kun se on jatkuvasta kitkemisestä huolimatta täynnä rikkaruohoja ja kasvit on ihan hassusti istutetut. Siirsin sieltä pois etualan kurjenmiekat ja takimmaisen penkin pionit. Ne ovatkin Arvilan alkuperäiset pionit. Juurakot oli ihan hervottoman kokoiset ja paksuimmat juuret ranteen paksuisia. Toivottavasti eivät kovasti ottaneet nokkiinsa tuosta siirrosta. Mukana tuli unikkoja, mutta se ei haitannut.

Tässä näkymä vielä kasvimaan alalohkolle päin. Se olisi nyt istuttamista vailla. Katsotaan ehdinkö ihan vielä, minusta kun tulee alkuviikosta kisaleski miehen lähtiessä Saksaan.

Niin ja se budjetti. Ainut mikä maksoi oli multa tuonne kasvihuoneeseen. Olisi sitä ollut pihassakin, mutta tuo on rikkaruohotonta ja valmiiksi kalkittua ja lannoitettua. Kukkapenkkien multa on pojan huoneen poistettua lattiaeristettä. Täällä maalla hyödynnetään kaikki :D

Lämmintä viikkoa kaikille!

Kesäprojekti

Ensin pari ilmoitusluonteista asiaa. Arvonta on päättynyt. Kissoja oli kaksi, meidän Otto ja Aatu. Toiseksi nöyrä anteeksipyyntö vähäisestä kommentoinnista teidän blogeihinne. Kesäsää on vienyt täysin mukanaan kuten seuraavista kuvista näkee. Tämä kasvihuone on nyt purettu, sillä

tilalle on tulossa uusi näistä alumiinipokaisista ikkunoista jotka saimme viime kesänä. Ei parempia voisi olla kasvihuoneen tekoa varten. Kokoakin tulee ihan mukavasti, n. 3x2,5 metriä. Loppurustistuksena pitäisi vielä tehdä katto ja päätykolmiot. Kun mies väsäilee niitä, aloitan minä tuon edustan perkaamisen. Molemmille laidoille tulee hirsireunaiset kukkapenkit rajaamaan mansikka- ja kasvimaata. Keskelle laattaa tai ihan vaan nurmikkoa.Mansikkamaan sainkin jo kuntoon. Istutin rönsyistä 60 uutta tainta. Seuraavana aamuna totesin että vielä tässäkin iässä voi löytää jaloistaan ihan uusia lihaksia. Minkään huonon kunnon syytähän se nyt ei tietenkään ole.

Koska tämä kesäprojekti on tarkoitus hoitaa lähes nollabudjetilla, saa kukkapankkien kasvit löytyä omasta pihasta. Näitä saunan taakse istutettuja muiden inhokkiykkösiä vuorenkilpiä en siirrä. Pari vuotta sitten ne istutin ja nyt kukkivat hienosti.

Tarkoitus onkin kaivaa ylös nämä vuorenkilvet. Jos tunnet että pihasi on näitä vailla niin täältä voit hakea ilmaiseksi. Muitakin kasveja löytyy, kuten syreeniä, perennoja ja marjapensaita.
Mutta takaisin vuorenkilpiin. Nämä siis otan ylös, osa saa mennä tuonne kasvimaan uusiin penkkeihin ja osa jää tähän. Ei tuossa oikein mikään muu menestykään kun on talvella semmonen lumien kolauspaikka.

Vaan nyt takaisin pihalle, sadekuuro on ohi. Mukavaa viikonloppua te ihanaiset lukijani!

Valkoista ja pari kissaa.

Salin valkaisuprojekti sai eilen puhtia Ikeasta. Nappasin kolme poikaa mukaani ja huristeltiin sinne kehä kolmoselle. Ostettiin pari ruukkua ja vanhimmalle pojalle työtuoli. Lisäksi tietenkin syötiin ne lihapullat. Salia ei ole mitenkään tarkoitus täysvalkaista, mutta nyt halusin vaihtaa siniset ruukut valkoisiksi. Kermanvalkeat oli haaveissa, mutta rahapussi määräsi tyytymään Ikean valkoisiin. Samalla testailtiin uusia sohvia. Just niitä nounou-sohvia. Mä kun tahtoisin ne, vaan taas olisi joku muu kuin vitivalkoinen parempi. Sellaista ei taida olla tämän hetken valikoimissa.

Yhdelle kukalle hain vajasta uuden ruukun. Tämän löysin talon alta ja kelpaisi minulle pienestä halkeamastaan huolimatta. Alle laitoin vanhan Arabian lautasen. Käy paljon paremmin kuin ihan kirkkan valkoiset.Sitten ne heinikon kissat. Kaksihan niitä vain on :D Oranssi Aatu ja harmahtava Otto. Keväisin lempipaikaksi tulee aina tuo sama ruohikko. Joskus onnistuvat maastoutumaan niin hyvin, etten itsekään heti huomaa ovatko heinikossa vai eivät. Siellä nukutaan päiväunet ja otetaan samalla aurinkoa. Fiksut kissat, saavat ainakin tarpeeksi d-vitamiinia.

Arvonta suoritettiin ihan pikana. Pistin vanhimman pojan valitsemaan luvun välillä 1-44. Poika sanoi luvun 24. Kommentin numero 24. jätti MiiKo. Suklaata tulee postiin kunhan laitat sivupalkista löytyvään sähköpostiini yhteystietosi. Onnittelut voitosta!