Sadepäivän iloksi: Kinuskiset viipalepiparit.

Ulkona sataa vettä, räntää..... ja vettä. Onneksi ehdin eilen haravoida pihaa ja perata parit kukkapenkit. Tänään oli sitten vuorossa talon lämmitystä ja kaupassa käyntiä. Kinuskisten pipareiden ohje tuli eilen Yhteishyvän mukana. Sopivan simppeli ohje tälle jauhopeukalottomalle kokille. Tänään sitten tein niitä ja jopa onnistuin. Muksut fanittivat. ( pipareita, ei äitiä)Mukaeltu ohje ompi tässä jos Yhteishyvä ei postiluukkuun kolahda:

200g leivontamargariinia
1,5 dl sokeria
2tl vanilliinisokeria
2dl valmista kinuskikastiketta (löytyi Prismasta ketsuppeja vastapäätä)
6dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää vaniljasokeri ja kinuskikastike, sekoita. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää seokseen. Sekoita taikinaksi. Muotoile taikinasta leivinpaperin päällä kaksi pötkylää. Jätä pötkylöiden väliin reilu leviämisvara ja painele ne litteämmiksi. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Leikkaa tangot hieman jäähtyneinä n. 3cm viipaleiksi. Jätä viipaleet pellille kunnes ovat jäähtyneet.

Toinen kuva ei liity pipareihin sitten pätkääkään. Kunhan ostin vapuksi kokeiltavaksi uutuussuklaata. Raportoin sitten myöhemmin miltä maistui. Me olemme vapun tässä ihan kotosalla. Kokko ehkä saadaan aikaiseksi jos ei sada liikaa. Muuten ulkoilua, lepoa ja ihan vaan oleilua.
Mukavaa vappua kaikille!

Kevätkuhinaa

Sitä on meidän pihapiiri täynnä. Aurinko on laittanut yhden jos toisenkin eläimen hormonit hyrräämään. Oravat kisailee koivusta koivuun, harakat kantaa urakalla nokassaan risuja ja jänikset jahtaa iltahämärässä toisiaan. Kuvan punatulkkupariskuntakin on kotiutunut toiselle puolen pihaa. Toivottavasti löytävät rauhallisen ja kissavapaan pesintäpaikan. Vaikka nuo kissat ovat hyviä myyräntorjujia, niin vahinkoja käy ja välillä saaliiksi sattuu pikkulintu.Minulla olis pää ja kädet täynnä intoa touhuta ja möyriä puutarhassa. Ideoitakin olisi vaikka muille jakaa. Valitettavasti vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja. Niistä ison osan lohkaisee perheen ja talon huoltaminen. Tänään olen kuitenkin vannonut viettäväni illan pihahommissa.
Jospa saisin muutaman puutarhakuvankin napsaistua.

Syntymäpäivälahja

Synttärini olivat jo marraskuussa ja silloin sain tämän opetustaulun lahjaksi. Meni vain näin pitkään että sain sen ripustetuksi. En oikein löytänyt sille hyvää paikkaa eikä tämä nyt valittukaan oikein täysin miellytä. Nämä ovet vievät eteisestä lasikuistille. Kuva on huono, mutta eteinen ikkunattomana niin pimeä ettei kuvaa saanut otettua ilman valoa tai salamaa. Joskus kesäisin on ihana pitää pariovia auki ulos asti, ihan liian harvoin vain tulee niin tehtyä. Vielä kun joskus saisin maalattua ovet karmeineen valkoisiksi.

Ehkä sitten eteisen remontin yhteydessä.

Vempula ja linnan arvoitus

Lahden Taidemuseossa oli tänään viimeistä päivää otsikon mukainen koko perheen taideseikkailu. Jotenkin koko juttu oli mennyt minulta ohi, mutta nyt huomasin mainoksen ajoissa, varmaan siksi että tänään oli ilmainen sisäänpääsy. Puolelta päivin sitten lähdettiin.Ihan ensimmäiseksi saimme tehtäväkartan ja sitten vaan selvittämään linnan arvoitusta.

Valtakunnan salin aarrearkku kimalluksineen oli menestys. Eikä edes pelottanut kuten Loihun luola jossa piti tunnustella mistä kolosta löytyisi avain.

Kruunua ja valtikkaa sai kokeilla ihan luvan kanssa. Kuten myös prinsessan huoneen koruja ja peilejä.

Kannatti lähteä. Tällaiset näyttelyt joissa saa myös kokeilla ja koskea ovat minun makuuni. Malttaa olla vilkkaammatkin pojat mukana. Syksyllä näyttely kiertää vielä Heinolan ja Orimattilan taidemuseot. Jos sinne suinkin pääsette niin suosittelen!

Kylässä ja kotona.

Eilen kävin kahden nuoremman pojan kanssa sukuloimassa. Vietettiinkin siellä koko päivä. Tuliaisiksi saivat mm. aamusella leipomiani voisarvia. Ohje on bongattu viime joulun tienoilla jostain blogista. Harmittaa etten laittanut ylös mikä blogi se oli. Näistä tuli kuitenkin heti meidän perheen suosikki. Keittoruokien kanssa aivan ihania, tai maksamakkaran kera.Kotona sitten odottaisi tämä: Kirppistavarat ovat kohta vallanneet koko vanhempien valtakunnan. Paikka on varattuna toukokuun alusta, mutta hinnoittelu ei ota oikein tulta alleen.

Koska pihalla paistaa aurinko, saa kasat vielä olla.

Aurinkoisia kevätpäiviä muillekin!

Lisää lahjontaa

Lähdin tänään ostamaan sitä uutta mikroa Prisman asiakasomistajapäivien innoittamana. Kaikista kodinkoneista saa -15% alennusta. Sieltähän se uusi mikro löytyi, sille jäi hintaa enää vain n. 40e. Kun budjetti tuli alitettua, sain hankkia vähän muutakin! Primavera-astiat ovat tulleet taas myyntiin. Kun näistäkin sai sen saman alennuksen, oli ihan pakko ostaa kaksi uutta mukia. Ennestään meillä on neljä mukia ja ne ovat aina tiskissä. Minä juon ehdottomasti teeni vain näistä. Nyt tekisi mieli kulhojakin sillä sunnuntaihin asti ne saisi alennuksella.Kärkkäisen tavarataivaasta ostin pojille paukkuserpentiinejä. Muualla sama paketti maksoi jopa 2,50e, mutta tuolla Kärkkäisellä vain 0,50e. Nyt on tuliaisiakin viikonlopun vierailua varten. Sitten haksahdin herkkuihin. Kaikki pääsiäiskarkit -70%. Näitä M&M:s pääsiäisvärejä en raaskinut ostaa pääsiäisenä normaalihinnalla, mutta nyt ostin sitten kaksi pussia jotta sain lasikulhon täyteen.

Nuukailtu on :D

Palkitsin itseni!

Jestas kun olen tyytyväinen itseeni. Sain täydellisen niskaotteen pelostani, ja onnistuin käymään hammaslääkärissä ilman puudutusta. Vihloi ja sattui, mutta en pyörtynyt enkä saanut sydänkohtausta. Koko homma oli sen arvoinen, että ostin itselleni ison kimpun kukkia. Hammaslääkärin jälkeen ei tuntunut hyvältä palkita itseään suklaalla vaikka sitä muuten harrastankin.

Ihanan vaaleanpunaisia, täydellisiä neilikoita. Pikkupullotkin saivat taas omansa. Alla olevan käsin kudotun ja kirjaillun pellavaliinan olen ostanut muutamalla eurolla kirpparilta. Ostin sen jo melkein vuosi sitten, mutta vasta nyt on ensimmäistä kertaa käytössä.

Ette uskokaan miten hyvä mieli minulla on. Kaiken lisäksi ovat västäräkit saapuneet Arvilan pihaan ja teiniprinsessa pääsi kolmeen paikkaan valintakokeisiin. Ehkä se opiskelupaikka sieltä irtoaa.

Kaapo palloilee.

Jos joku on nauttinut kevään tulosta, niin se on meidän Kaapo. Rapa vaan roiskuu kun pallon kanssa mennään pitkin maita ja mantuja. Tuntuu ettei tuota koiraa saa väsymään millään konstilla.

Joskus pallo tipahtaa ja näköpiiriin tulee jotain mielenkiintoisempaa. Onkohan puussa lintu?

Ehei, sinne on kiivennyt Otto-kissa. Se kun välillä väsähtää Kaapon hössötykseen ja haluaa olla ihan rauhassa. Pihakuusessa saa olla ainakin hetken paikoillaan.

Kukkapenkkienkin yli juostaan ihan sujuvasti. Toistaiseksi ne penkit ovat saaneet olla rauhassa kaivamiselta. Vaan eiköhän sitäkin vielä tapahdu.

Pari taulua

Ei mulla kyllä mitään asiaa ole. Pää heittää ihan tyhjää. Mummon kaappia olen hionut ja lehtiä on tullut haravoitua kilpaa tuulen kanssa. Sitten sitä normaalia. Pyykinpesua, ripustusta ja viikkausta. Imurointia, pölyjen pyyhintää ja tahmatassujen jälkien pyyhintää. Tappavan tylsää kotiäidin arkea. Jotta pientä säpinää on saatu aikaiseksi, niin voin kertoa mikroaaltouunin olevan poissa pelistä ja kuivausrummun huutavan viimeisiä huutojaan. Voisinkohan mä voittaa lotossa jo vaikka tällä viikolla? Rahareikiä riittäisi.

No ne taulut. Miehen äidin vanhemmat ovat kotoisin rajan takaisesta Karjalasta. Ihan tarkkaan en tiedä mistä, mutta kun kirpparilla tuli vastaan lähes ilmaiseksi nämä kaksi taulua, en voinut olla ostamatta niitä. Mies saa ne isännänhuoneensa seinälle.

Kivat taulut, mutta isännänhuoneen ainoat tyhjät ripustuskohdat ovat tällä hetkellä tuolla kolmen metrin korkeudessa. Remppa on tiedossa tällä tahdilla ehkä vuonna 2015. Joten edullista ja hyvää mikroa saa suositella. Lämmitystoiminto riittää. Ei sellaista jossa on sen sata toimintoa ja vimpainta nappuloineen.

Kirppareilta

Kun en tänään päässyt myrskyn voimalla puhaltavan tuulen takia pihahommiin, päätin lähteä kiertelemään kirppareita. Jo aiemmin tällä viikolla löysin oman kylän kirpparilta lasikannun. Kannu on ilmeisesti ruotsalainen, siinä on jopa vuosiluku 1941. Lisäksi kyljessä on mitat o,5 litraa ja 1 litra. Kannu oli likaisen pinttynyt ja hetken mietin että ostanko sitä edes. Hinta oli kuitenkin vain 1,5 euroa joten päätin ottaa riskin astianpesukoneeseen laitosta. Ja sehän kannatti, kaikki törky irtosi ja kannu on nyt kirkas ja puhdas. Täydellinen löytö minun mieleeni.Tämä pitsiliina löytyi tänään Lahdesta. Oli laitettu myyntiin päiväpeittona, mutta minä tykkäsin, että siitä tulisi ihana liina. Pituus ei ihan riitä kun tuo salin ruokapöytä on niin pitkä, mutta ei se mitään.

Kyllä tätä voi käyttää näinkin. Pari pientä repeämää pitää vielä korjata ja sitten pitsiliina käyttöön.

Leppoisaa sunnuntaipäivää! Toivottavasti muualla on ollut vähemmän myrskyisää.

No entäs muistatteko tämän?

Kirpparilta löytyneen muutaman euron kukkapöydän. No se sai entisöintikurssilla ihan uuden elämän.

Tässä se on nyt hiukan eri näköisenä. Petsattuna, lakattuna ja levyn ylleen saaneena.
Nyt minulla on oma pieni teepöytä tulevan sohvakaluston kanssa. Voi ollakin, että näitä saa käyttää vaan äiti.

Pöytä olisi saanut olla sävyltään pähkinä, mutta kelpaa näin mahongin sävyisenäkin.

Oikeasti tämä oli harjoitustyö puusohvan kunnostusta varten. Jospa ottaisi sen käsittelyyn ensi syksyllä kun entisöintikurssi taas alkaa.

Mukavaa viikonloppua! Sunnuntaina luvassa kirpparilöytöjä.

Valinnan vaikeus

Tässä joitain kuukausia sitten meille kotiutui sohvakalusto. Aivan upea vanha sohva ja kaksi nojatuolia tuli meille täältä. Veimme ne samantien enolleni verhoiltaviksi ja nyt on eno saanut muiden töiden ohessa vanhat verhoilut purettua. Sohvakalusto onkin ollut yllättävän hyvässä kunnossa sisuksiltaan. Jousia ei tarvitse korjailla ja vanhat hevosenjouhet saa jäädä edelleen paikoilleen. Kävin kurkkaamassa "raatoja" eilen ja samalla mietittiin verhoilukangasta. Nipuista näytekankaita valikoitui yksi ylitse muiden. Tiesin heti että tätä se on.
Vielä kun tietäisin värin. Kalusto oli viimeksi punainen, nyt vaihtuisi väri. Meitä kovin houkuttelisi tuo alimmainen vihreä. Sopisi niin loistavasti isännänhuoneen nykyisiin ja tuleviin väreihin. Toisaalta olisi hyvä jos sohvan väri sopisi muuhunkin huoneeseen. Silloin se väri olisi joku vaaleampi ruskea tai harmaa. Tumma ei käy, koska sohvassa on tumman pähkinän väriset puuosat, samansävyistä kuin tuossa kaapissa jossa näytepalat nyt roikkuvat.

Vaikeaa, uuden kankaan kun pitäisi kestää sitten ainakin seuraavat 30 vuotta. Sen verran tyyristä tuo uudelleen verhoilu vanhan tyyliin on, ettei sitä ihan joka vuosi uusita.

Harmituksen korvikkeeksi.

Eskarilainen oli tiistaina aika harmissaan kun koulun retki jäi hänen osaltaan väliin. Yöllä alkanut oksennustauti esti retkelle osallistumisen. Iskä oli kuitenkin mennyt tekemään maanantaina erään tilauksen. Poikien hiekka"laatikko" on ollut jo pitkään aika ankea. Hiekkaa ei ole ollut lähes lainkaan.

Nyt sitä tuli. Taas on muutama kuutio tavaraa josta tehdä autoratoja ja muuta mukavaa.Kukkulankuningas heti testaamassa kasalle kiipeämistä. Pojista on mieletöntä kun kasaa saa hajoittaa ihan luvan kanssa.

Samalla sorakuskille laitettiin tilaukseen puoli kuormaa sopivan kokoisia kivenmurikoita. Kivien olisi tarkoitus tulla kiertämään hiekkakasa jotta tällä kertaa vältyttäisiin hiekan hukkumisesta taivaan tuuliin.

Toivottavasti kuski saa kivet jostain aika nopsaan. Kasa hupeni tänään alaspäin ihan hyvää vauhtia :)

Valmiit!

Muistatteko nämä ikkunan rämät? Ne jotka lojuivat navetan ylisillä ja pääsivät mukaani entisöintikurssille. Ne ois nyt niinku valmiit. Enää puuttuu vain kaappi niiden ympärille.Toinen ikkuna meni kielloistani huolimatta pullahtamaan kuivuessaan. No ei se mitään, kukaanhan ei huomaa muka mitään. Jälki nyt ei muutenkaan ole kuin ammattilaisen kätösistä, mutta minä olen tyytyväinen. Nämä on tehty ihan kuin ennen. Kitin väänsin itse vernissasta ja liidusta. Rikki menneet ruudut on uusittu navetan vanhoista ruuduista. Lasi on ihanaa vanhaa joka aaltoilee hienosti. Lisäksi ikkunat ovat maalattu Uulan pellavaöljymaalilla kolmeen kertaan.

Itseasiassa tykkään näistä todella paljon. Kaapiksi tahdon nämä nyt ja heti!

Entisöintikurssi on nyt sitten tältä kaudelta ohi. Tänään viimeisellä kerralla sain putsattua ison osan mummon kaapin laatikoista ja ovista. Niistä myöhemmin lisää.

Lisäys eiliseen.

Kävin viimeistelemässä sen pajukon. On tämä nyt ainakin hetken aikaa siisti. Yläosa saa toivottavasti kauniit lehdet ja alaosa pysyy tuommoisena ilman lehtiä. Ympäristö on ihan joutomaata, mutta pihatiemme menee ihan vierestä ja yhdestä kulmasta alkaa nurmikko.

Sitomiseen käytin apuna nippusiteitä kun en ollut varma pajusidoksen kestävyydestä. Noita palmikoita sai vääntää ihan täydellä voimalla samaan nippuun. Nipparit otan sitten pois kun pajut taatusti pysyvät näin.Pihan lumet sulaa aivan ällistyttävää vauhtia eikä ihme. Mittari näyttää varjossa +12 astetta ja aurinko paistaa melkein täydellä terällä!

Pihataidetta

Pajut on ärsyttäviä, suorastaan vihattavia. En pidä niistä yhtään omilla maillani. Yhden kun leikkaat pois niin kymmenen kasvaa tilalle. Tapa ei mikään, joten ryhdyin toisenlaiseen taistoon. Muokataan.Pistin pajut letille. Seuraavaksi kokeilen uudempien versojen karsimista niin, että vain ylös jää oksia. Puutarhamyymälään pitäisi mennä tiedustelemaan ainetta joka estäisi versojen uudelleen versoamisen. Kai siihen jotain myrkkyä on olemassa.

Ehkä tästä vielä taidetta saadaan.

Kuvat valehtelevat kun otin ne jo pääsiäisenä, tuo lumi on jo sulanut.

Vielä piisaa

Ei kuitenkaan oksutautia vaan lunta. Talon eteläpääty on jo ihan sula, mutta muilla sivuilla on isot kasat lunta.Puutarhassa märkää ja lunta, toistaiseksi näyttää että marjapensaat ja omenapuut olisivat selvinneet talvesta oikein hyvin.

Kukkapenkit näyttää kovin ankeilta, vaan kun menee tutkimaan tarkemmin, pilkistää sieltä täältä tulppaanin alkuja. Melkein voi kuulla kuinka kohisten ne mullasta nousee.

Ulkona on mitä mahtavin sää. Oltiinkin koko perhe pihalla hommissa (paitsi prinsessa). Pojat teki puroja, mies vaihtoi autoihin renkaita ja minä kärräsin navetan ylisiltä tavaraa roviolle pellon reunaan. Tarkoitus on saada ylisille hiukan väljyyttä polttamalla kaikki poltettavaksi kelpaava romu ja roska. Muut viedään kaatopaikalle ja kierrätykseen. Mistä sitä romua sinne kertyykin? Muutaman tunnin tein töitä ja tuntuu ettei näy missään. Sitten loppui jakso ja oli ihan pakko pikkasen vilauttaa haravaa talon päädyssä. Pari viikkoa kun jaksaa odottaa niin saa varmaan haravoitua koko pihan.

Touhukasta viikonloppua kaikille!

Pyykkiä

Kuopus oksenti silloin tiistai-iltana ja muutaman kerran yöllä. Aamusta juoma jo pysyi sisällä ja myöhemmin söikin. Koko keskiviikon oli ihan ok. Tänään aamu alkoi ihan normaalisti ja ajateltiin jo taudin menneen ohi. Kympin uutisten aikaan se taas alkoi, oksentelu. Pieni reppana on sittenkin vielä kipeä. Kerhosta oli kyllä muutenkin tarkoitus pitää huomenna vapaata ettemme tartuta muita. Eskarilainenkin on ollut kotona yskänsä kanssa. Kerhon tilalle olin suunnitellut muuta kivaa, mutta se jää nyt väliin. Aamu menee pyykinpesussa, sillä ennen oksentamistaan kuopus oli heittänyt sängystään kaikki suojana olevat pyyhkeet pois. Tapana on ollut pitää niitä pyyhkeitä vielä muutama päivä oksentamisen jälkeen, kun se tauti aiempien kokemusten mukaan voi vielä yllättää.

Viikonloppuna meiltä lähti tuo kuvan pyykkisäkki äidilleni. Kaivovetemme on taas niin kamalassa kunnossa ettei siinä voi pestä valkopyykkiä. Onneksi äiti lupasi auttaa. Pyykkisäkki on alunperin untuvatäkin suojapussi, mutta meidän peitot ovat kesäisinkin käytössä joten pusseille piti keksiä muuta puuhaa. Pyykkisäkkeinä ihan parhaita.
Ja nyt mä en uskalla mennä nukkumaan kun kuitenkin kohtaa saa juosta metsästämään osumaa ämpäriin.

Huomenta katastrofialueelta!

Ei massatulvia tai tsunameja, ihan vaan vettä kuin pienessä suomalaisessa maalaiskylässä, tai yhdessä sen talossa. Aitan kulma on komeasti kylvyssä. Yllättävää kyllä, ei edes niin pahasti kuin viime keväänä. Alimmat hirren ovat kuitenkin mennyttä jatkuvien kevätkylpyjen seurauksena.Yhdellä puolen pihaa vanha viemäriputki hoitelee tehtäviään. Hyvin toimii ja estää veden tulvimisen tielle.

Toisella puolen pihaa on turvauduttu uppopumppuun. Muuten siellä olisi oma uima-allas. Kuopus puhdistelee jo saappaitaan.

Ja kun maalla kaikki osallistuu hommiin, on tämä kaatunut aurauskeppikin päättänyt hoitaa oman osuutensa. Hyvä, hyvä!

Näin kovasti se vesi sitten virtaa kun sitä kerätään useammasta ojasta ja purosta. Onneksi tämä pieni koski ei kuitenkaan ole tontillamme. Voisi olla pojille ylivoimaisen kiinnostava paikka.

Yhteenvetona voisin todeta ettei katastrofiin ole aineksia. Paljon pahempaa pelättiin.

Sisällä talossa sitä sitten hiukan onkin, sairastuvan merkeissä. Kuopus aloitti oksentamisen eilen illalla, eskarilainen yskii keuhkonsa pihalle ja vetyperoksidiblonditeini makaa kuumeessa sänkynsä pohjalla. Äiti toimii sairaanhoitajana. Paahtoleivät kuulemma maistuis joten äiti menee nyt viemään! Pysykäähän terveinä!