Teiniprinsessan huone

Ihan ensimmäisiä postauksiani oli kuvat tytön huoneesta. Siitä postauksesta alkaa olla aikaa vuosi, ja vuodessa huone on muuttunut paljon. Sain tytöltä luvan julkaista muutaman kuvan uudistuneesta huoneesta. Vanhat kuvat löytyy sivupalkista kohdasta helmikuu 2009. Valitettavasti en osaa linkittää tuota postausta suoraan tänne.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy koko huone ovelta kuvattuna. Villamatto on vaihtunut valkoiseen puuvillaiseen. Huoneesta on hävinnyt liila lipasto, tilalla on iso valkoinen hyllystö. Työpöytäkin on tainnut saada uuden tuolin. Kaikki kalusteet ovat Ikeasta, lukuunottamatta Elloksen työpöytää. On muuten ensimmäinen ja viimeinen huonekalu jonka sieltä tilaan. Pöytä oli rikki jo valmiiksi ja palauttaminen oli muka mahdotonta. Hyvitys virheestä naurettavan pieni. Jäi se meille silti, eivät vaan saa enää minua asiakkaakseen. Valaisin pitäisi vielä vaihtaa yksinkertaisempaan.

Ikeasta on myös uusi päiväpeitto. Äidin tekemä ei enää kelvannut, ja väritoivekin oli muuttunut. Aatu-kissalle kelpaa kaikki kunhan on pehmeää. Seinällä on kummityttöni tekemiä piirustuksia. Tapetti on Pihlgren&Ritolan mallistoa Tapettitalosta.Vaatekaappi mahtuu juuri ja juuri sängyn päätyyn. Oli ihan millipeliä että se siihen meni. Ovenkarmit odottaa uutta ovea ja valkoista maalia. Vastakkaisella kulmalla on huoneen pönttöuuni. Se lämpenee parin päivän välein, olipa huone pari ekaa talvea ilman muuta lämmitystä. Silloin kyllä piti lämmittää uunia päivittäin.

Hyllyköstä löytyy tytön aarteita. Tässä muutama kissoihin liittyvä ja pari hevostakin.

Pari postausta alempana olevat huonekalut ovat siirtyneet myyntiin Huuto.nettiin. Sieltä niitä voi huudella jos haluaa. Lisäksi laitoin myyntiin pari Po.P:n hupparia ja Tutan vanhan froteisen kylpytakin koossa 90cm.

Sukka poikineen!

Miltä näyttää 250 erilaista villasukkaparia? Jos haluat tietää, käy katsomassa Nastolan Taarastissa. Aikaa on vielä tänään hetki ja sunnuntaina. Minä ja kuopus kävimme katsastamassa miltä ne sukat näyttävät. Ja tosiaan, ei siellä ollut kahta samanlaista paria. Kuopusta ei ihan sukat kiinnostaneet, mutta onneksi paikalla oli muutakin......itse sukansyöjä! Tämä hirviö kuulemma tykkää syödä pesuun viedyistä sukista sen toisen. Toisen jättää syömättä. Käy muuten joskus meilläkin päivällisellä. Ihan pakko oli kokeilla miltä se sukansyöjä tuntuu.

Minua tietysti kiinnosti ne kukat, pitkät ja pätkät. Aivan upeita luomuksiakin joukossa. Oli evakkojunassa tehdyt sukat, kasvivärjätyistä langoista ja vaikka mitä.

Tiloissa olevan taidenäyttelyn varis oli kuopuksen toinen suosikki. Kurja äiti kun ei ostanut sitä pojalleen.

Nyt vaan toivotaan, että arpaonni suosii meitä ja saamme palkinnoksi villasukat oman toiveen mukaan!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

(Kuten osa varmaan onkin huomannut, on sivupalkkien blogeissa tapahtunut muutosta. Olen poistanut siitä hitaammin päivittyvät blogit ja tilalle on tullut paljon uusia. Olen kuitenkin vieläkin niiden hitaampienkin lukija ja ne löytyvät edelleen profiilistani. Pahoittelen jos tämä on aiheittanut harmitusta.)

Toisen romu on toisen aarre.

Tässä tätä navetan sisäänsä imemää roinaa nyt sitten on. Näitä voi ostaa suoraan ilmoittelemalla asiasta sivupalkista löytyvään sähköpostiini, tai sitten muutaman päivän päästä huutonetistä. Kuvat on vähän miten sattuu, meinas jäätyä näpit kun näitä kuvasin.

Tuvan suunnitelmien hahmottuessa, joudumme toteamaan että tälle Lahden puukalusteen vanhalle rulokaapille ei ole tilaa isännän huoneessa. Ei löydy riittäävää ehjää seinää. Lahden puukalusteha on nykyinen Isku. Toimi muinoin tuolla nimellä. Kaappi on joutunut murron kohteeksi joten siitä puuttuu lukot. Rulot kanittaa kylmäsäilytyksen takia. Leveys n. 106cm, syvyys n. 50cm ja korkeus n. 140cm. Pelasta ja tarjoa uusi koti. Hinta 150e.
Pinnasohva. Tämä tuli talokauppojen mukana. Etulevyistä on osa potkittu? sisään. Korjautuu kun vaihtaa vaikka vanerista uuden levyn. Sohva ei ole mielestäni täyttä puuta, ainakin kansi taitaa olla lastulevyä. Tukeva ja painava tämä on. Hinta 20e. Koko n. 190x64cm. Istumakorkeus n. 43cm. Sohva ei ole homeessa vaan kuvassa kamalan pölyn peitossa. *myyty*

2kpl sahtikuurnia. Tee sahtia tai laita kukille. Itse en raaski. Hinta 50e kappale. Tuo kovera osahan on tehty yhdestä puusta. Lyhyemmässä upea tumma patina. Sen koko n. 39x140cm. Alemman koko n. 28x145cm.

Pirttikalusto joka tuli meille syksyllä puusohvan kylkiäisinä. Harmittaa ettei meillä ole käyttöä. Kalustoon kuuluu pöytä, kaksi pitkää penkkiä ja kaksi päätypenkkiä. Vaatii uuden maalin, nykyiset maalit eivät ole alkuperäiset. Hinta 100e. Tämä on oikeasti vanha. Tekijänä meille myyneen vanhan rouvan vaari. Pöytälevyn koko 77x162cm. Pitkän penkin pituus 153cm ja päätypenkin 52cm. Istumakorkeus n. 44cm. Pöydän korkeus n. 70cm.

Sellaisia aarteita tällä kertaa.
Voi noutaa täältä Päijät-Hämeestä :)

Aurinkoista pakkasta!

Ulkona on aivan ihana ilma! Siis auringon puolesta. Lämpömittari pönöttää jo tuttuun tapaansa -20 asteessa. Onneksi eilen näytti jo lupaavalta lämpenemisen puolesta ja saimme ulkoiltua. Tänään taitaa auringosta huolimatta jäädä väliin. Pihamme on melko viimainen, johtuen siitä että piha on muuta ympäristöön korkeammalla. Pelloilta käy lähes aina pieni viima joka tuntuu heti poskissa ja nenänpäässä. Tänään on kyllä ohjelmaankin sen verran, että emme ehtisi ulos.

Pakkanen on tehnyt kauniit koristeet lasikuistin ikkunoihin. Näin upeassa auringossa ne kimaltelevat kuin miljoona pientä timanttia. Kuvat on kuitenkin otettu hiukan utuisempana päivänä, mutta kauniita silti.

Sain eilen kuvattua osan navetan roinista, vielä kun ehtisi naputella ne huutikseen. Valoa riitti ihmeen paljon vaikka sähköjä ei ollut. Peiliovetkin on nyt laskettu, niiden pitäisi kevään myötä lähteä ammattikoululle kunnostukseen. Jälki ei ole mitään mestariammattilaisen tekemään, mutta luulen sopivan oikein hyvin meidän tyyliimme.

AARRRRGGGGGH!

Tällaisia maanantai päiviä ei kiitos yhtään lisää. Muuten vietän loppuviikon peiton alla. No ei sen kummempaa herätessä kuin Kaapon puklut lattialla. Herra koiranen oli päässyt roskiksen kimppuun ja pohjattomana ahmattina luuli muovipakkaustenkin olevan syötäviä. No ei kun siivoamaan.

Eskarilaisella vauhti päällä, sai pitää eskarista vapaata ensimmäisen toimintaterapiapäivän takia. Tuntia ennen lähtöä tajuan, ettei jääkaapissa ole pojille lounasta. Ei kun pakkasesta pasteijoita uuniin. Valmistuivat kun pojilla jo haalarit päällä, pasteijat mukaan autoon. Päästään terveyskeskukseen minuutin etuajassa. Jätän kuopuksen autoon rusina-askin kanssa ja kiikutan eskarilaisen toimintaterapeutin ovelle. Tulee aikamme, annan pojan soittaa kelloa. Ei näy ketään. Menee viisi minuuttia ja lapsi alkaa hermostua kun ei siedä odottamista.

Jätetään lapsen vaatteet siihen naulakolle ja kipaistaan yläkertaan infotiskille. Ai juu, he eivät siitä näe toimintaterapeutin tietoja. No ei kun hakemaan pikkuveli autosta ja takaisin alakertaan odottamaan. Infotiskin avulias täti saa meidät portaissa kiinni ja sanovat että nyt meni läpi. Meidän lapsen nimellä ei yhtään varausta. Toimintaterapeutti ei vastaa puhelimeen eikä ole huoneessaan. Siis täysi hukkareissu ja tuloksena yksi erittäin reagoiva eskarilainen. Kauppaankin pitäisi vielä mennä.

Kaupassa kaikki sujuu hyvin kun lahjon karkkiaskilla. Tullaan kotiin ja verovirasto on muistanut meitä, tai tarkemmin miestäni. No kivaa, tarvitsevat nyt tarkemman selityksen miten meiltä ei kulje busseja ja miten meiltä on yli 3km matkaa lähimmälle bussipysäkille. Miehen työaikakin kiinnostaa. Tässä nyt ihan oikeasti mietin että pitääkö pyytää bussifirmoista todistukset ettei täältä kulje busseja. Liitteeksi sitten kaavio ja kartta lähimmästä pysäkistä joka on 12 kilometrin päässä. Firmasta todistus miehen työajaoista. Ihan oikeesti, eikö siellä verovirastossa uskota ihmisen sanaa ja TIEDETÄ ettei muillakaan täällä kylällä asuvilla ole bussikyytejä.

Nyt hermoja rauhoittakseni lähden aittaan laskemaan peilioviamme ja kuvaamaan huutista varten kalusteita navettaan josta pimahti jouluna sähköt. Hellurei vaan!

p.s. Kaapo sai joululahjaksi näin komean luun. Se on jo syöty ja siksi kiinnostaa nyt kaikki muu "syötävä". Pitää ostaa näitä tusina varastoon.

Vadelmaista

Tänään vietin mehunkeittopäivän. Vuorossa oli keltaista mehua, eli keltaista vadelmaa ja valkoista viinimarjaa. Tätä sekoitusta keittelin syksyllä ensimmäisen erän ja nyt toisen lopuista marjoista. Viime syksy olikin ensimmäinen kerta kun keltainen vadelma teki kunnon sadon. Nyt niistä marjoista nautitaan vielä mehun muodossa. Tämä keltainen mehu onkin erityisen hyvää.

Koska puuhellalla oli tulet useamman tunnin, keitin siinä samalla myös hernekeittoa. Jälkiruuaksi saatiin laskiaispullia. Pullat on ihan kaupan paistovalmiita, mutta niiden mansikkahillon tein itse. Onneksi tein, sillä hillo olikin loppu jääkaapista. Mikrohillo valmistuu 10 minuutissa.
Kuopus kaapi kermat kulhosta eikä meinannut jaksaa syödä enää omaa pullaansa. Hillo ja kerma siitä kyllä hupeni. Kaapo sai sitten herkutella pullan loput. Mörkömukissa on teetä, se pitää nauttia aina pillistä.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Omaa aikaa äidille.

Tänään päätin käyttää kuopuksen kerhoajan ruokakauppaan ja pariin kirppariin. Ensin heitin sängynpohjalle unohtuneen teinin kouluun ja sitten täysillä kohti kaupunkia. Nopeasti ja tehokkaasti Prisma läpi ja kirppareille. Miten paljon nopeammin kaikki sujuukin kun ei tarvitse aina pysähtyessä irrotella tai kiinnitellä kenenkään turvavöitä.Kierrätyskeskuksen saldo oli ei yhtään mitään, mutta kirpparilla onnisti. Löysin näin hieneon vanhan ja toimivan laivan. Kaikki osat tallessa ja tosiaan ei mitään vikaa. Kuopus innostui heti leikkimään laivalla kun hain kerhosta kotiin. Saunaleluksi porsaiden karsinaan tämän ostin, mutta ei sitä kuulemma saa saunaan viedä.

Tämä vekotin löytyi jo viikonloppuna kun iskä oli mukana kirpparilla. Silloin voi onnistaa saada tämmöinen. Pitää ihan hirveää meteliä, eskarilainen tykkää. Näitä olen ennenkin nähnyt myytävänä, mutta nyt hinta oli vain muutaman euron joten saakoon poika robottinsa.

Kesäksi löytyi jotain kivaa. Entiset muovituolit ovatkin jo hajonneet kovassa käytössä ja uusia tarvittiin. Nämä tuntuvat riittävän tukevilta kestämään edes yhden kesän poikien touhuissa. Näitä on siis kaksi samanlaista vaikka kuvasin vain toisen.

Tässä eräänä päivänä teiniprinsessa tuli hönkimään niskaan kuin yleinen syyttäjä. Missä on hänen Bernard ja Bianca-filminsä???? Minä vastasin, että uudessa kodissa sillä se on jo aikoinaan laitettu kirpparille myytäväksi. No siitähän se huuto syntyi. Lupasin ostaa uuden kunhan tulee kaupassa vastaan. No eihän kaupoissa mitään ole joulun jälkeen muuta kuin tyhjiä hyllyjä tai roinaa jota kukaan ei halua. Saatikka että mistään nyt löytyisi teinille yksi lastenfilmi. No miten sattuikaan tänään, siellähän se oli kirpparilla, vanha VHS-nauha. Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Vieläpä ihan järkyttävään hintaan! Peräti 0,50e. Tämä äiti lopetti samantien DVD:n etsinnät ja osti filmin. Kaikki tyytyväisiä, ja pikkuveljet jo katsoivat kyseisen Pelastuspartion.

Pelastuspartio on aika nostalginen lastenelokuva, sillä muistan käyneeni katsomassa sen elokuvissa lapsena. Niitä harvoja kertoja kun sinne pääsin. Alkuperäinen ilmestymisvuosi onkin 1977. Eipä ole elokuva menettänyt tenhoaan vieläkään. Taisi äitikin katsoa elokuvan taas kerran ihan mielellään. Että niihän se taas meni, äidin oma aika lasten iloksi!

Muumeja

Kannattaa siivota kaappeja, voi tehdä löytöjä. Kuten minä tein joulun aikaan. Kodinhoitohuoneen kaapin uumenista löytyi tämä jo reilusti yli kymmenvuotias juliste. Citysokoksen Muumimaailman mainos. Miten se on meille joutunut, on hiukan hämärän peitossa. Muistelisin että se on saatu isältäni. No, alkuperä on sivuseikka.Juliste on täynnä pieniä yksityiskohtia ja muumilaakson asukkeja. Poikien harmiksi mörkö puuttuu. Toisaalta kun juliste on heti sängyn päällä, voi olla hyväkin että mörkö on mennyt piiloon.

Kuvassa näyttää joten onnettomalta tuossa sängyn yllä. Nyt saa olla siinä, sillä olen alkanut harkita uutta järjestystä poikien huoneeseen. Katsotaan toteutuuko ja saanko huonekalut mahtumaan muuhun järjestykseen.

Perhekerhossa

Kerran viikossa ajamme kuopuksen kanssa kirkonkylälle perhekerhoon. Tämä veijarimme osaa jo odottaa kerhopäivää ja maailman parhaita kerhonohjaajia. Kerhohetki alkaa yleensä juuri näin, naulakon tangossa pyörimällä.

Kun on saatu ulkovaatteet pois, on aamupalan aika. Eka on syöty jo kotona, mutta yleensä tässäkin vaiheessa maistuu mehu ja sämpylä, ja äidille tee. Monesti yritetään päästä tulemaan jo ajoissa, jotta jää enemmän aikaa jutustella kavereiden kanssa.Jutustelu jääkin lähes äidin puuhaksi, sillä kuopuksella on kiire leikkimään. Hetken ehtii leikkimään ennen pienen hartaushetken alkamista.

Tällä kertaa se pieni hetki sujui näin, sormet korvissa. Ilmeisesti isot käsinuket ja tarina Simeonista oli liikaa. Eikä edes laulettu lempparia, jumalan kämmenellä-laulua.

Onneksi hartaushetki oli nopeasti ohi, ja innokas arkartelija pääsi alakertaan puuhiinsa. Täällä perhekerhossa kaikki 3-vuotta täyttäneet saavat lähteä kerhonohjaajien kanssa alakertaan leikkitilaan askartelemaan ja leikkimään. Meidän poika taitaa olla aina ykkösenä jonossa!

Äiti sai jäädä yläkertaan ja kaivaa kutimensa kassista. Villasukat pitäisi taas saada aikaiseksi.

Kerhossa on yleensä joku teema, tällä kertaa oli esittelyssä Sampsukoiden kestovaippoja ja muuta asiaan liittyvää. Ei nyt niin enää kosketa meidän perhettä, mutta onhan se kiva kuulla missä näissäkin asioissa mennään. Voihan se olla, että syksyllä näihin töissä törmään jos vuoro sattuu pienten ryhmään.

Kotiinlähtö koittaa aina liian pian. Loppu sujuu samoin kuin tulo, nyt vain pyöritään eteisaulan tolpan ympäri niin että alkaa jo pyörryttämään.

Perhekerhosta on muodostunut vuosien mittaan sellainen rutiini viikkorytmiimme, että sitä ei ihan hevillä jätetä väliin. Samalla kertaa äiti saa aikuisseuraa, ja kuopus saa askarrella ja touhuta samanikäisten lasten kanssa. Ainakin omalta kohdaltamme suosittelemme edes kokeilemaan, rohkeasti vaan joukkoon mukaan!

Kotikylältä kirkolle.

Siitä se lähtee, aamusumuinen tie kotikylästä kirkolle. Iloksenne kuvasin koko reitin. Matka sivistyksen pariin voi alkaa, tervetuloa kyytiin.
Parin mutkan, kallioleikkauksen ja peltoserpentiinin jälkeen saavutaan tiukan mutkan jälkeen tähän, joelle. Joki yhdistää kaksi matkan ensimmäistä järveä toisiinsa.

Toisella puolen tietä näkymät ovat aika henkeäsalpaavat.

Kaunista, mutta jatketaan silti matkaa.

Taloja matkan varrelle osuu muutama, mutkia sitäkin enemmän. Suoraa kohtaa ja kunnon ohituspaikkaa tästä tiestä saa hakea.

No järvikin pilkottaa taas pellon kohdalla puiden välistä.

Sitten pieni nousu,

ja tiukka kaarros oikealle. Tyypillistä tällä osuudella. Toiset tykkäävät ajella nämä mutkat suoriksi kesät talvet, itse luotan sopivaan tilannenopeuteen, mikä tarkoittaa hillittyä ajamista talvella ja kesällä hiukan vapaampaa.

Vielä viimeinen suora.

Pari nousua ja lasten riemunkiljahdusta kun ottaa mahanpohjasta, mäki alas,

ja saavutaan tänne, myllyn mutkaan.

Mylly se siellä elää hiljaiseloaan, yhdistäen matkan toisen ja kolmannen järven toisiinsa.

Tässä virtaa aina vesi, kovien pakkasien jälkeen virta saa jääkannen päälleen,

mutta pysyy silti sulana ympäri vuoden. Tällä kohtaa olen nähnyt ensimmäistä kertaa elämässäni luonnonvaraisen saukon ja haikaran.

Tässä ensimmäinen merkki saapumisesta sivistyksen pariin, neljänkympin rajoitus ja heti kohta alkavat katuvalot.

Ja siellähän se kirkonkylä siintää, sumuisen neljännen järven takana.

On se niin kivaa asua täällä maalla. Tänään pätkii sähköt oikein urakalla. No nyt on toistaiseksi sähköt, mutta ei tule vettä. Odotellaan miestä töistä kotiin katsomaan missä mättää. Toivottavasti ei ole kaivon vesipumppu hajonnut. En minä vaan silti vaihtaisi näitä maisemia kunnallistekniikkaan ja taatusti toimiviin sähköihin tuolla kirkonkylässä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!