Tuskan vuosi 2009

Sitä se suoraan sanoen on ollut, mitä sitä kaunistelemaan. Tyttären sairastuminen MS-tautiin, mummon kuolema, lähipiirin reumat ja syövät ja muut. Onneksi iloakin on löytynyt. Ainakin tyttären rippijuhlat ja siskon häät. Jotain ihan uuttakin. Loppuvuodesta näin ensimmäistä kertaa elämässäni siskopuoleni kuvan. Tavanneet emme ole koskaan, mutta senkin toivon toteutuvan vaikka meillä ei yhteistä äidinkieltä olekaan.

Vuosi 2010 tulee olemana paljon parempi, sen olen jo päättänyt. Ei lisää vastoinkäymisiä meille. Aurinkoa ja hyvää oloa, onnellisuutta. Uuteen vuoteen siirrymme luottavaisin mielin, emme anna periksi tämän vuoden vastoinkäymisille. Tässä vielä muutama kuva kuluneelta vuodelta, kyllä niitä hyviä hetkiäkin on ollut.

Tänään kaivettiin esiin sukset. Tuuli ja tuisku ei haitannut, kokeiltava oli. Kuopuksen mielestä nämä luistimet eivät toimineet, hänen varusteet on kuulemma rikki. Eskarilainen hiihteli kuin vanha tekijä.Vielä yksi kuva tämän vuoden joulustamme. Sain siskoltani lahjaksi aivan ihanan posliinipurkin! Tätä tuskin hautaan varastokaappiin muiden joulukoristeiden kanssa. Kiitos sisko!

Ehkäpä tulevaisuuden arkkitehti? Vanhat rakennuspiirustukset jaksaa kiinnostaa. Ainakin niitä on kiva värittää.

Ulos pitää päästä, säännöllisesti. Pimeyskään ei haittaa kun on hyvät varusteet.

Kesällä riitti metsämansikoita vaikka poikien mielestä niitä ei ikinä ollut riittävästi. Suunnitteilla on näistä pihaan ihan oma penkkinsä. Menestyvät myös kasvatettuina.

Viimeisiä kuvia Sulo-kissastamme joka hävisi salaperäisesti heinäkuussa. Epäilemme uutta kotia kesämökkiläisellä ennemmin kuin kuolemaa. Tätä on ikävä, pakko myöntää vaikka on vaan kissa.

Kesällä oli kuumakin. Etenkin lasikuistilla jonne kukat lopulta paahtuivat kastelusta huolimatta. Kesäpoikamme kuopus haikailee vieläkin uimarannasta. Sinne mennään kuulemma heti kun ei ole enää lunta ja jäätä.

Mummon hautajaiset toukokuussa. Tässä serkkupojat. Mummo ehti nähdä 15 lastenlastenlasta. Muisti kaikkien nimet ja syntymäpäivät. Olivat hänelle tärkeintä elämässä.

Vanhin poika osaa ottaa hyviä kuvia. Tässä yksi taidonnäyte. Jossain vaiheessa on varmaan hankittava järkkäri hänelle.

Kuopus lempihommissa, pyykkiapulaisena. Mukavinta puuhaa siinä on kammeta itsensä veljen pyykkikoriin ja mennä piiloon.

Tammikuussa tehtiin eskarilaisen ensimmäinen junamatka. Kohteena oli Helsinki ja luonnontieteellinen museo. Saman retken voisi tehdä jo uudestaan. Nyt mukaan voisi ottaa kuopuksenkin.

Mukavaa ja onnellista vuotta 2010 kaikille!

Puikot kilisee

On täällä ahkeroitukin vaikka tuntuu ajan kuluvan lähinnä sohvatyynyjen välissä. Jos ei muuta, niin kuuluu sieltä tyynyjen alta puikkojen kilinä. Eniten tykkään bambu-puikoista, mutta niistä minulta puuttuu koko 3. Niissä kilisee metalliset puikot ja muuten kuuluu ehkä vain hienoista bambuisten suhinaa. Joulun aikaan sain nysvättyä kahdet sukat ja kahdet lapaset.

Ruskearaidalliset sukat on aivan ihanaa konepestävää merinovillaa jota ostin Tampereen käsityömessuilta. Sitä kutoo enemmän kuin mielellään. Vielä on lankaa ainakin kahteen sukkapariin. Pinkit sukat on myös 100% villaa. Langan otin talteen mummon jäämistöstä. Se vain on kovin ohutta joten tuskin kestää muuta kuin pyhäkäyttöä. Ruskeat lapaset on Göteborgista ostettua alpakkaa. Pehmoista ja untuvaista. Tykkään kutoa sitäkin, nyt on vuorossa puikoissa eskarilaisen lapaset. Meillä lapset pitää lapasia kauppareissuilla ja pakkasilla rukkasten alla. Ehtikin olla jo pulaa kun ne yhdet ja ainoat on aina hukassa. Mustat merinovillaiset lapaset on teiniprinsessalle. Vain musta väri kelpaa. Muistin taas miksi se musta tökkii kutoessa. Eihän sitä saa laskettua kuin lampun alla. Salin tunnelmavalaistus on ihan vääränlainen mustaan lankaan. No tuli ne silti valmiiksi.

Jos en ole vielä maininnut, niin pidän kotona jalassa vain villasukkia, kesät talvet. Tai sitten ei ole sukkia lainkaan. Puuvillasukat sujahtaa jalkaan vain jos on menoa jonnekin, siis jos muistan. Ohkaset villasukat kun mahtuu kenkään kuin kenkään. Joten siitä tunnistaa tuolla maailmalla liikkuessa, villasukka vilahtaa farkun puntin alta. Niinpä niitä sitten kuluukin. Eikä sielä kantapäästä vaan terästä. Mikä helpotus, sillä monesti leikkaan reikäisen villasukan terän kylmästi poikki ja teen tilalle uuden terän. Menettelevät ainakin kotisukkina jos ei ole samaa lankaa ja väri ei ihan täsmää vanhojen kanssa. Varreltaan huonot kyllä sitten löytää itsensä kaatopaikalta.

Loppuun vielä kuva parhaista kavereista. Tämä on niin harvinainen hetki kun ovat edes sekunnin paikoillaan, etten ehtinyt säädellä kameraa ja valaistusta, siksi keltainen kuva. Mutta olkaa hyvä, herrat Otto ja Kaapo! Parhaat ystävykset!

Muutamia kuvia aatolta

Meidän joulu sujui taas kerran loistavasti. Vieraana oli vain äitini, muuten olimme oman perheen kesken. Ennen ruokaa käytiin joulusaunassa. Tampereen käsityömessuilta saunaan ostetut tervatuikut olivat pettymys. Ei ne tuoksuneet. Ruoka onneksi onnistui, kinkku ja laatikot paistettiin jokavuotiseen tapaan leivinuunissa. Salin ruokapöydän kukka-asetelma on täältä.Pojat jakoivat lahjat. Vanhin veljistä luki nimilaput ja nuorimmat toimitti paketit saajilleen. Kaapo hääräsi mukana. Siinäpä itse blogistikin päälakineen.

Eskarilaisella oli kiire availla kaikki lahjat heti. Kuopus yllätti ja availi lahjat rauhassa ja jopa malttoi hetken tutkia mitä paketista paljastui ennen seuraavan avaamista.

Yksi suosikki oli kummitädin ostama Duplo-auto. Siitä saa ruuvattua renkaat irti ja takaisin. Sitä tehtiin pitkään lahjaksi saadun taskulampun avulla.

Tässä onkin sitten tämän joulun hitti! Rumpusetti jonka sai lahjaksi kuopus. Eskarilainen sai kitaran, mutta taisi sitä enemmän soitella kuopus. Rummuista meinasi tulla aluksi riitaakin.

Tutan yöpuvut olin ajatellu pakettiin, mutta onneksi en laittanut. Minun kun pitää pestä kaikki vaatteet ennen käyttöä, niin ei näitä olisi aattona saanut vielä päälle. Nyt pesin etukäteen ja nämä sai laittaa jo alkuillasta päälle.

Uni maittoi hyvin uudessa pyjamassa kitara kainalossa.

Mukava on juhliakin, mutta on tämä arkikin mukavaa. Etenkin kun miehellä on lomaa koko tämä viikko. Tarkoitus on olla vain kotona ehkä poiketen mökille.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kuusen tuoksua!

Kuusi on tuotu sisälle ja koristeltu perinteisin menetelmin. Ensin isä sitoo kuusen kattoon ja kiinnittää tähden. Sen jälkeen kaivetaan kuusenvalot esiin ja kiroillaan. Kyllä, kiroillaan sillä lampuista on puolet palaneita. Kiinnitetään ne kirotut valot sillä muitakaan ei ole ja varalamput on loppu. Annetaan koristelaatikko lapsille ja toivotaan lasipalloja särkyvän mahdollisimman vähän. Otetaan sivuun enkelit joilta on siivet tippuneet, vannotaan niiden olevan korjattuina ensi jouluksi. Koristellaan kuusi.Apulaiset ottivat tehtävänsä niin tosissaan. Kuulemma mukavaa puuhaa. Tarkkaakin oli ja välillä mietittiin pitkään mihin enkeli tai pallo tulee. Nauhat suhahtivat sitten kuuseen kuin itsestään. Äiti sai autella vain ylimpiä palloja. Oikeasti ei haittaa vaikka palloja särkyy, kaupasta saa uusia.

Tässä kuusi salamalla kuvattuna. Olihan tämäkin kuva laitettava esille, sillä tässä näkyy kuusenmatto kokonaan sydämineen. Näyttää vaan onnettoman pieneltä vaikka ei oikeasti sitä ole.

Kuusessamme on aina ollut vain sinisiä ja hopeanvalkoisia koristeita. Sama jatkui tänä vuonna. Koristeet ovat palloja, enkeleitä ja nauhaa. Joskus on ollut lametta, mutta se on ihan kamalaa poistaa kuusesta ja sitä tuntuu sitten olevan kaikkialla.

Enkelit ovat itsetehtyjä. Näitä olin monta vuotta myymässä Lahdessa markkinoilla. Näitä ja käpyenkeleitä. Omassa kuusessa ne ovat siis sinisiä tai hopeisia. Kullanväriset meni muuten parhaiten kaupaksi. Oman kuusen suhteen ehtikin jo tulla paniikki. Siihen kun kelpuutetaan vain lasipalloja, niin alkoi olla ongelma mistä sinisiä tai hopeanvalkoisia. Onneksi niitä on taas tullut kauppoihin kultaisten ja punaisten lasipallojen lisäksi.

Tässä se vielä on. Tuoksuu ihanalle ja aloittaa meidän joulun. Kiitos vain naapurille kuusesta.

Kaikille mukavaa ja rauhaisaa joulua! Päivänpesä jää nyt joulun viettoon.

(Tarkat nyt huomasivat kuusessa jotain punaista. Suklaapalloja siellä pilkistää. Niitä pitää olla joka vuosi jatkamassa kalenteria. Jouluna saa syödä yhden pallon joka päivä. Milloinhan joku valmistaisi niitä vain yhdessä värissä?)

Aarteita vintiltä, joulukortteja.

Vintiltä löytyi kerran vanha käsilaukku. Ei mitään kirjekuorikokoa vaan kunnon reilu naisten käsilaukku. Laukku sisälsi aarteen. Valokuvia, kirjeitä ja postikortteja ja muuta jälkipolville mukavaa paperia. Näitä pieniä kortteja oli jonkinmoinen nippu. Muutamassa on postileima, mutta ilmeisesti näitä pieniä kortteja oli enemmän tapana antaa suoraan ystävälle. Tässä muutamia kauneimpia. Osa korteista on signeerattu, mutta esimerkiksi tuosta ensimmäisen kuvan kukan viereisestä signeerauksesta en tiedä kenen se on. Martta Wendelinin signeerauksen tiedän, eikös se ole MW toisissaan kiinni? Tietääkö kukaan kenen on tuo pieni ympyrä jossa ehkä kirjaimet I,E ja F?

Tonttuaihe on ollut suosittu. Myös tämä alin kortti on kaunis. Taitaa ollakin saman tekijän kuin ylimmäinen kortti.

Tänään saadaan kuusi sisälle kunhan mies saapuu töistä. Ei ehkä mikään vuosisadan kaunein, mutta kelpaa kyllä.

Arvonnasta vielä hiukan. Nimimerkki Suvitus on hukassa. Hänhän voitti ne Pentikin piparimuotit. Otahan Suvitus yhteyttä sähköpostiini katjuskaisen(ät)gmail.com niin saan muotit postiin.

Tupa

Vähän muutakin kuin joulua. Täällä siivoukset on tehty, no pitää vielä keskiviikkona imuroida koko talo, mutta se on pikkujuttu. Joulu alkaa olla pulkassa, paitsi ruuat jotka tehdään vasta aattona leivinuunin lämmössä.

Sitten voikin suunnata katseen jo seuraavaan kesään. Silloin toiveena on aloittaa tuvan remontti. Riippu paljon siitä, onko miehellä lomaa ja kuinka paljon. Budjettikin on aika tiukka, eikä se ole vielä kasassa. Lattia pitää uusia kokonaan, lankut toivottavasti ovat säästettävissä. Eristeet ja puutavara menee muuten uusiksi. Ulkoseinä levytetään ja tapetoidaan uusiksi. Rintapanelit jatketaan/uusitaan kaikille seinille alkuperäisen mukaisesti. Keittiökalusteet menee uusiksi kuvien vanhoja lukuunottamatta. Jne...
Kuvat ovat viime lokakuulta. Pojat taitavat olla välipalalla. Kuvassa näkyvä ovi vie vanhimman pojan huoneeseen. Oven kohdalta jouduimme kaivamaan lankkulattia jo esiin jotta ovi mahtuu avautumaan tupaan päin. Vei ennen turhan paljon tilaa pojan huoneesta. Oven takana on pakastin. Edelliset asukkaat ovat laittaneet tupaa uudet kaapistot n. 2002. Ne ovat kuitenkin aivan tyyliin sopimattomat. Osa on saanut uuden elämän kodinhoitohuoneen kalusteina ja osa menee varmaan autotallin kaapeiksi. Tämä entisöimäni kaappi saa tietenkin jäädä, alaosa vain saa mennä uusiksi. Vieressä on kulku saliin.

"Eteisemme" sijaitsee tuvan nurkassa. Oikea eteinen on lämmittämätön, joten ei siellä kärsi vaatteita pitää. Ovat talvisin jääkylmiä. Toimii tämä näinkin vaikka en yhtään tykkää katsella kenkien ja takkien sekamelskaa. Oikealla näkyykin leivinuuni/puuhella kompleksia joka vie ison osan tuvasta. Se jää aivan ehdottomasti paikoilleen.

Tykkään tehdä ruokaa puuhellalla. Jonkinverran vie aikaa enemmän kuin sähköliedellä, mutta ei niin oleellisesti. Sitten toki voi olla toinen juttu kun olen taas töissä. Tuo sähköhellamme on vanha ja no, kyllä se toimii. Muut kodinkoneet olemme uusineet parisen vuotta sitten. Astianpesukone odottaa etulevyä, mutta se tulee sitten uusien kaapistojen mukana ja mukaisesti. Muutenkin tuo nurkka odottaa hyvää ideaa. Sähköhellan takana on kaksi tuhkaluukkua jotka pitää päästä nuohoamaan. Kiinteää systeemiä siihen ei voi laittaa. Kuitenkin haluan 60cm leveän upotetun uunin ja keraamisen liesitason sekä leveän Ikean posliinialtaan, mutta sitten astianpesukone ei mahdu. Oviaukkoa pitäisi siirtää. Vaikeaa on. Uusi uuni ja keraamien taso ovat jo hankittuina. Niin ja nämä valkoiset holvikaaret siis hiiteen. Tasotkin ovat mietinnässä. Taidan tyytyä ihan tavallisiin, sillä puutasot pilaan taatusti ja kivi on turhan tyyristä.

Näitä miettiessä voi aloittaa imelletyn perunalaatikon eli tuuvingin teon. Tuuvinki on minulle jouluruoka numero 1. Leivinuunissa siitä tulee maailman parasta!

Huominen päivä meneekin asioilla. Täytyy mennä Kelaan selvittämään tytön lääkityksen korvattavuutta ja muuta sellaista minulle ihan uutta asiaa. Kirpparipaikan tyhjensin tänään ja nyt menee kierrätykseen pari jätesäkillistä vaatetta ja tavaraa jota en säästä seuraavaan kertaan. Ne mukaan takakonttiin. Takapenkille pääsee kuopus ja eskarilainen. Laukkuun taidan varata usemman rusinarasian jotta jaksavat mukana.

Mukavaa jouluviikkoa kaikille!

Ihan pihalla.

Olipa tänään aivan uskomattoman upea ulkoilusää. Pojat oli ulkona yli kaksi tuntia, minä en ihan niin kauaa. Aurinko paistoi ja lumi kimmelsi.

Pihassa on vieraillut jänis. Nyt täytyy muistaa suojata omenapuut paremmin. Onneksi navetassa näyttäisi olevan lisää verkkoa.

Kaapokin nautti ulkoilusta. Sille oli ne yli 20 asteen pakkaset liikaa. Toinen vain hytisi pihalla, mutta tänään oli ihan toinen juttu. Pallo heiteltiin ja juostiin hakemaan pitkä tovi.Kasvimaa nukkuu talviuntaan. Muutaman kuukauden päästä saa jo ihan tosissaan miettiä lohkojen järjestystä.

Perennat jätin talventörröttäjiksi. Keväällä sitten saavat poistua takavasemmalle uuden kasvun tieltä.

Olisipa huomennakin yhtä kaunista. Tai ei haittaisi vaikka olisi koko joulunaika tällaista.

Kranssi ja nisset.

Jo kolmatta joulua koristaa tuvan kattoa piparikranssi. Tämä saa olla viimeinen joulunsa, nyt on jo uusi idea ensi vuodeksi. Ensimmäisen vuoden kranssi roikkui tuvan pöydän päällä valaisimesta. Kun valaisin vaihtui, piti löytää uusi paikka. Keinukoukku sai luvan kelvata. Turhan korkealla tämä vaan on. Kuvassa näkyykin samalla tuvan katto. Se tullaan repimään remontissa alas. Pahvien alla on lankkukatto ja toivomme lankkujen olevan siinä kunnossa että ne voi jättää esiin.

Uusia joulukoristeita meille tulee harvoin ja vähän. Tänä vuonna tulivat vain kynttilöiden siivet ja nämä kaksi nisseä. Tyttö ja poika saivat paikan tuvan astiahyllystä. Oikeastaan tykkään näistä nisseistä, vaikka ensin ajattelin hutiostokseksi. Niiden pitää kyllä ehdottomasti olla näitä pieniä.Mukavaa viikonloppua kaikille! Minä jatkan joulusiivouksia jotka ovatkin jo hyvällä mallilla. Kiitos pakkasien, on ollut ilo tuuletella petivaatteita ja viedä villamattoja lumikylpyyn.

Arvonta suoritettu!

Yksi mummolta peritty kulho, kaksi yöpukuista apulaista, neljä nopeaa kättä, 68 arpalipuketta. Siinäpä se oli, arvonnan ainekset. Esikoululaisen nostamasta lapusta löytyy luku 19. Kommenteista kun laskin alaspäin 19., löytyi sieltä nimimerkki Suvitus. Hän saa kaksi piparimuottia. Onnittelut! Seuraavana kuopuksen vuoro. Taustalla ihana pino silitettävää :D Ehkä ehdin sitten joulun välipäivinä.
Kuopuksen lapusta löytyy numero 28. Sen takaa löytyy nimimerkki Haituva. Hänelle lähtee postissa kynttilöihin laitettavat metallisydämet. Onnittelut! Laittakaahan molemmat voittajat yhteystietonne sähköpostiini katjuskaisen(ät)gmail.com. Pistän palkinnot sitten pikaisesti postiin jotta ehtivät vielä jouluksi.

Kiitos kaikille osallistuneille! Teitä tosiaan oli huima määrä, se 68 kappaletta! Samaan hengenvetoon kiitän kaikki lukijoitani, niin vakituisia, kuin ohikulkumatkalla olevia, niin uusia kuin vanhoja. Te saatte tämän blogin elämään, ei pelkästään Päivänpesä!

Kyläkoulun joulujuhla

Oikeammin pitäisi varmaan puhua kylän joulujuhlasta. Perinteisesti kyläkoulumme joulujuhla vietetään kylän seurantalolla ja sinne ovat kaikki kyläläiset tervetulleita. Kuten myös mummot, kummit yms. joita vanhemmat juhliin kutsuvat. Tilaa riittää. Tämän vuoden juhla oli tänään. Tässä kuopus ja eskarilainen poseeraavat juuri ennen juhliin lähtöä.

Juhlista ei kovin montaa julkaisukelpoista kuvaa ole, sillä aina on kuvissa muitakin kuin meidän lapset. Tässä kuitenkin ollaan arpoja ostamassa. Joulujuhlat ovat yksi tärkeimmistä tavoista hankkia vanhempainyhdistyksen kautta rahaa koululle. Yhdistys myy arpoja, pitää puffettia ja pientä myyntipöytää. Näistä kertyneillä varoilla lapset käyvät vuosittain konserteissa ja teatterissa. Lisäksi on hankittu urheiluvälineitä ja jopa uudet ompelukoneet koululle. Monta sellaista asiaa johon kunnan rahat eivät riitä. Oikean arvan valinta on tärkeää. Eskarilainen voittikin Kaapolle uuden lelun. Hyvin valittu arpa.

Kuopus voitti pienen koirarahapussin. Sekin oikein sopiva meidän finanssimiehelle. Aina pyörii kasa kolikoita kourassa ja niitä lasketaan ja pyöritellään edestakaisin. Arpojen ostamisen jälkeen alkoikin ohjelma ja keskityimme siihen. Tykkäsimme kovasti perinteisestä jouluevankeliumista ja tonttuleikeistä. Vitos- ja kutosluokkalaisten esittämä näytelmä oli huippu!

Ikävääkin kyläkoulullemme kuuluu. Sen olemassaolo on taas kerran uhattuna. Edellinen taistelu 109-vuotiaan kyläkoulumme puolesta käytiin vuonna 2005. Nyt on menossa seuraava taisto. Hevillä emme tästä idyllistämme ja kylän voimavarasta luovu! Kunta tekee taas kouluverkkoselvitystä ja yhtenä pohdintana on kyläkoulujen tulevaisuus ja se, saisiko niiden lakkauttamisella säästöjä. Tuskin, sillä kaikki koulumme oppilaat olisivat kuljetusoppilaita, ja jopa 25 kilometrin päästä. Kaiken lisäksi on selvinnyt, ettei kunnan taajamien kouluissa ole tyhjää tilaa. Mutta nyt juhlitaan joulu ja sitten jatketaan taistoja!