Tapetteja, osa 1.

Olisin ollut kovasti pettynyt jos talostamme ei olisi löytynyt vanhoja tapettikerrostumia. Vaikka ne kaikki on jouduttu poistamaan, on kaikista säästetty hyvän kokoinen pala josta selviää millaiset tapetit täällä on joskus olleet (paitsi tuvasta josta edelliset asukkaat poistivat tapetit säästämättä palastakaan). Tapettihan vaati tietysti jo aikoinaan alleen jonkin pohjan. Se pohja oli yleensä pinkopahvi. Tässä meidän pinkopahvien takaa löytyviä valmistajien liimalappuja.

Vanhimman pojan huoneessa, eli tuvan kammarissa on ollut tämmöinen tapetti 1920-luvulla. Tuohon aikaan kaikki tämän talon tapetit ovat olleet hyvin tummia. Väreinä tummaa lilaa, tummansinistä ja ruskeaa, lisänä sinisen eri sävyjä. Hyvin kaunis tämäkin tapetti vaikka esillä onkin vain pieni pala.

Seuraava tapetti on sinistä. Aivan ihanaa sinistä. En saanut kuvattua kunnon palaa kun huoneesta on toistaiseksi sähköt pois. Tämä on irti revitystä palasta. Tapetissa on kukkia ja kullanhohtoisia pisteitä siellä täällä. Tästä en osaa sanoa miltä ajalta on. Kaksi seuraavaa tapettia ovatkin sitten kovin haaleita ja pliisuja. Ne ovatkin sitten jo "uudempaa", ehkä jostain 40-50-luvulta.

Myöhemmin lisää muiden huoneiden tapeteista.

Napakymppi.

Sain Vekarukselta haasteen kertoa 10 asiaa itsestäni. Olen tässä asiaa haudutellut ja päädyin ottamaan haasteen vastaan.

1. Olen sukloholisti. Kaikki kelpaa. Maulla ja määrällä ei ole merkitystä, kunhan on suklaata.

2. Kohtaa 1. kompensoikin sitten se, että alkoholi ei maistu, ei yhtään.

3. Olen muuttolintu, muuttanut elämäni aikana n. 16 kertaa. Nykyisessä talossa on asuttu vuodesta 2005.

4. Nautin kotona olosta. Töihin ei tee mieli edes kuuden kotiäitivuoden jälkeen. Katsotaan mikä mieli on keväällä kun seuraavat päätökset asian suhteen pitää tehdä.

5. Kielitaito on hypännyt minun yli, kuten matemaattinen lahjakkuus. Toisaalta en ole koskaan opiskellut saksaa ja silti osaan sitä jonkin verran. Huomaan myös pystyväni auttamaan teiniä matikan läksyissä.

6. Olen naimisissa maailman upeimman miehen kanssa. Yhdessä on luuhattu jo 20 vuotta, koko aikuisikä.

7. Olen oppinut, että vaikeuksista selviää. Asiat tuppaa aina järjestymään, tavalla tai toisella.

8. En pidä urheilusta, en minkäänlaisesta. Uimahallissa kävisin jos olisi aikaa ja tietäisin sen olevan liki tyhjä.

9. Rakastan aurinkoa ja lämmintä.

10. Maailmassa tärkeintä on oma perhe, mies ja lapset. Ne menevät lopulta aina edelle.

En haasta mukaan erityistä, napatkoon tämän ken haluaa :)

Etanan vauhtia.

Vanhimman pojan huoneen remontti etenee taas etanan vauhtia. Mies on myöhään töissä ja viikonloppunakaan ei tehty sunnuntaina hommia hänen syntymäpäivänsä takia. Lauantaina kävi selväksi, että huoneessa on aikoinaan käytetty aika persoonallisia koolauksia seinien suoristamiseksi.

Seiniin on joskus lisätty haltex-levyt. Ne saivat poisto tuomion ja homma alkoi. Levyt itsessään lähtevät aika helposti, mutta alta paljastuneet naulaukset eivät. Seiniä on yritetty suoristaa aika järkyttävillä koolauksilla. Niissä on käytetty mm. kananrehusäkkejä, lannoitesäkkejä, Apu-lehtiä, sanomalehtiä, revittyjä pahvilaatikoita ja ties mitä. Kaikki on naulattu hirsiseiniin pinkopahvin päälle tiukkaan ja tiuhaan. Yksi lehti saattaa olla jopa seitsemällä naulalla kiinni. Liekö varauduttu jopa ydinsotaan kun moista tehty.
Lattialle alkaa kertyä mukava määrä silppua. Yksi peräkärryllinen poltettiin heti lauantaina. Loput kun saadaan seiniltä alas, niin tulee ainakin toinen kärryllinen.

Kuten jo mainitsin, löytyi haltex-levyn alta vanha pinkopahvi tapetteineen. Sekin oli poistettava hajunsa ja reikien takia. Pahvissa oli neljä kerrosta tapetteja, 20-luvulta alkaen. Niistä myöhemmin lisää. Pinkopahvin alta löytyi sitten se varsinainen löytö. Talohan on rakennettu 1892 ja siirretty tähän nykyiselle paikalleen 1920. Ilmeisesti talossa on olleet tapetit seinillä jo alunperin. Niistä ei tietenkään tietoa koska ovat joutuneet hävitetyksi taloa purkaessa. Vaan toisin kävi! Tällainen pieni pala löytyi useasta kohtaa huonetta pinkopahvin alta. Ruskella pohjalla vihreää kuviota. Uskoisin se olevan hirsiin jäänyttä tapettia jota ei ole kaikkea niin tarkkaan poistettu siirron takia. Tämä tietysti ihan päättelyä, mutta toisaalta ennen ei pinkopahveja poistettu vaan uusi tapetti laitettiin suoraan edellisen päälle ja tämä siis oli sen pinkopahvin alla.

Keskiviikkona sitten ehkä taas yksi etanan matelu eteenpäin. Niin kovassa ne naulat ovat ettei yhtään huvittaisi.

No ihan vaan sukkia piti ostaa.

Vein ensin aamulla tyttären tallille ja lähdin itse kaupungille kuluttamaan aikaa kunnes pitäisi hakea tyttö tallilta. Tarkoituksena ostaa uudet lautaset hajonneiden tilalle, sekä kaikille lapsille sukkia. Löytyi niitä sukkia ja pikkasen muutakin. Eskarilainen sai henkkamaukan toppatakin ja villapipon. Takki tuntui tosi hyvältä, sille luvattiin jopa vedenkestävyys, tiedä siitä, mutta poika tykästyi takkiinsa heti. Niin äitikin. Käy hyvin jo olemassa olevien mustien housujen kanssa. Suurin koko oli 128cm ja se on juuri sopiva. Kaapissa on jo yksi takki ja housut setti odottamassa, sekä veljen vanha haalari. Toisen takin ostin siksi, että luulen tuon haalarin jäävän lähes käyttämättä. Ainakin viime talvena päällä oli lähes aina takki ja housut. Niitä onkin sitten hyvä olla kahdet.

Lindexiltä löytyi molemmille pienille pojille pitkiä kalsareita, raidalliset ja yksiväriset. Muumeja etsin kuopukselle, mutta kaikki muut koot paitsi 122cm on Lahdessa loppuunmyyty. Parit sukat ja eskarilaiselle housut.Polarn o. Pyretistä molemmille hatut ja kuopukselle pitkähihainen paita. Olisin ostanut saman paidan eskarilaisellekin mutta ei ollut kokoja. Hattuja vielä mietin vähän, sillä toinen hiukan iso ja toisen turhan sopiva.

Takin ja pipon lisäksi henkkamaukalta löytyi kuopukselle traktoripyjama. Myyntiin oli tullut ihania sammareita. Pienet saivat kumpikin mustat ja kuopus vielä aivan ihanat vihreät.

Pitkään pähkäilin niitä lautasia mitä ostaisin. Kun salin kaapista löytyi neljä jo olemassa olevaa Arabian Arctica lautasta, ja kasa muita saman sarjan astioita niin päätin pitäytyä siinä. Nyt matalia lautasia on yhteensä 12 kpl. Syviä lautasia olikin jo 12 ennestään. Kahvikuppeja ostin neljä ja niihin asetit. Näitä olisin ostanut enemmänkin, mutta Iittalan tehtaanmyymälässä ei ollut lisää. Kahvikuppeja on jo ennestään, samoin saman sarjan teekupit. Nyt laitan kaikki eripariset kupit kirpparille. Mariskooli oli ihan heräteostos. Oli niin halpa, 20e. Väri on liukuväri, eli syntynyt varsinaisen värin alussa tai lopussa kun on siirrytty seuraavaan väriin. Omiin silmiin oikein herkullinen vihreä esim. pääsiäiseen. Aiemmin hankkimani Pentikin lasipuput taitaa olla juuri saman vihreät.

Vanhemmatkin lapset saivat sukkia, niistä ei kuvia kun ehtivät napata sukat kaappeihinsa. Seuraava ostoreissu meneekin sitten siinä, että menen vanhimman pojan kanssa ostamaan hänelle talvivarusteet.

Kaltereiden takana

Salin ja tuvan välille hankittiin portti. Kaapon nukkumapaikka on tuvassa ja siellä on tarpeen pysyä joskus muulloinkin kuin yöllä. Kissojen takia ovea ei voi pitää kiinni, portin yli tai ali pääsevätkin sitten kulkemaan helposti. Kaapo ei vielä oikein vaan tykkää asiasta, portin toiselle puolelle olisi kova hinku. Ali ei kuitenkaan mahdu.

Niin, kumpikos se olikaan suljettu portilla pois? Kaapo vai kuopus?

Portin ollessa auki, löytyy sopiva löhöpaikka sohvalta. Onhan siinä tyynyjen lomassa mukava kelliä.

Välillä pitää olla tarkkana siitä mitä ympärillä tapahtuu. Jospa vaikka joku söisi jotain tai olisi kissa näköpiirissä. Kissojen jahtaaminen onkin yksi Kaapon lempipuuhia. Toinen kissa on homman mukavuudesta samaa mieltä, toinen ei sitten yhtään.

Muutoksia

Syksy. Vuodenaika josta pidän kaikkein vähiten. Tulee pimeää, täällä maalla ihan oikeaa pimeää. Sataa, on kylmä. Kesä jää taakse vaikka minkä tekisit. Puutarhassa ei huvittaisi touhuta pätkääkään, mielessä ihan muut asiat.

On syksyssä jotain kaunistakin. Joutsenet ja hanhet pellolla, kuorossa huutaen. Meteli on suurimpien parvien aikaan korvia huumaava. Joutsenen ääni ylilennolla päältämme on ainutlaatuinen. Syksyisiä nautintoja.

Puutarhasta löytyy vielä hitunen kauneutta. Auringonkukat riiputtavat itseään siementen painosta. Kerään kukat talteen kokonaisina ja kuivatan. Linnut saavat ne talven mittaan syödäkseen.

Yksi tohottaa pitkin kasvimaata, kuono mullassa. Miten kiva nappaista omilla tassuilla ja hampailla porkkana rivistään ja syödä se piilossa kasvihuoneen takana. Ihan kuin kukaan ei huomaisi.

Kasvimaa huutaa ankeuttaan. Vanhimman pojan tekemä komposti löysi paikan kasvimaan nurkalta. Toinen odottaa autotallissa omaa paikkaansa toisen lohkon nurkasta. Nyt saan naatit ja varret maatumaan mullaksi ja takaisin kasvimaahan.

Satoakin tulee vielä. Lantut ovat kaikki vielä maassa, yli toistakymmentä. Porkkanaa ja perunaakin löytyy. Kasvihuone tuottaa maukkaita kurkkuja ja tomaatteja vielä pitkään jos lämmintä riittää.

Maisema muuttuu syksyn edetessä, mutta onneksi on kohta taas kevät edessä. Tästä auringosta voisi hypätä suoraan siihen lumeen ja pakkaseen jättäen kuraisen, märän ja loskaisen pimeyden pois.

Kuusi vuotta sitten

heräsin yöllä napsahdukseen. En tiedä oliko se enemmän tunne vai ääni, mutta hereille se sai. Lapsivedet menivät. Matka sairaalaan ei ollut pitkä, ei ollut vielä pahemmin supistuksiakaan. Vastaanottava kätilö päivitteli vatsaani, no olihan se suuri, mutta raskauskin jo kolmas. Tunnit venyivät pikkuhiljaa kohti aamua, oloni paheni. Aloin oksentaa ja pyörtyillä. Lapsi vatsassa velloi kuin olisi tulossa väkisin vatsanpeitteiden läpi ulos, hirvittävä tunne.

Ympärillä alkoi yhtäkkiä tohina, tuli lääkäriä, tuli toinen kätilö. Hörppy lääkettä ja minut kärrättiin juosten saliin, sektio. Niin, olihan minulle tokaistu sairaalan lääkärillä, että sektion voi tehdä missä vaan kohtaa synnytystä, kun julkesin ääneen epäillä lapsen syntymistä alakautta suuren koon takia. Lääkärin mielestä lapsi olisi ihan normaalipainoinen. Puudutusta kokeiltiin, ei onnistunut, kiire, nukutus.

Mies sai ensimmäisenä syliinsä kolmannen lapsemme, 4555g painava ja 50cm pitkä poikamme oli syntynyt. Eipä olisi tullut alakautta, miten hankalaa myöntää jälkikäteen henkilökunnalle. Matias-poikamme kasvoi. Miten joku lapsi voikin olla niin tyytyväinen ja pelkkää hymyä. Jo kaksi lasta vauvasta kasvattaneena kuitenkin vaistosimme ettei kaikki ole kohdallaan. Meille sanottiin höpö höpö, lapsi on ihana ja vain oma luonteensa. Lapsi on ihana ja oma luonteensa, mutta joskus vaisto sanoi silti ettei kaikki ole kunnossa. Sisin alkoi tehdä työtä asian hyväksymiseksi, ympäristölle se tuntui olevan kovempi paikka.

3-vuotiaana puhuin asiasta neuvolassa. "Tädin" mielestä lapsi oli vain niin persoonallinen. Aivan. Nelivuotiaana keksin sanoa neuvolassa lapsen olevan ahdistunut. Naps! Olin löytänyt taikasanan. Asiat alkoivat rullaamaan. Pääsimme psykologille, puheterapeutille, toimintaterapeutille ja neurologille. Helpotus. Lapsi sai apua.

Alkoi kuntoutus terapeuteilla ja päiväkodissa. Kirittiin muita kiinni, omana persoonana, rakkaatakin rakkaampana lapsena.

Tänään tuli mittariin täyteen 6-vuotta. Onnittelut rakas Matias, olet meille tärkeä!

Kuvat vuosien varrelta, ensimmäiset kuvattu kansion kuvista, siksi laatu heikkoa. Viimeinen kuva sunnuntailta. Siinä avataan omalta perheeltä tullutta lahjaa, kauko-ohjattavaa junaa Brion junarataan. Se kulkee käsissä koko ajan, sen kanssa nukutaankin. Mieluinen lahja.

Vähän mutta riittävästi.

Sen voisi sanoa lastemme vaatekaapeista. Vasen kaappi on kuopuksen. Ylähyllyllä yöpuvut, pitkähihaiset paidat ja t-paidat. Alempana farkut, muut housut ja pari neuletakkia. Laatikossa sukat ja kalsarit, tyhjään kohtaan tulee pitkät kalsarit.

Eskarilaisen kaapissa ylhäällä yöpuvut (ei kuvassa). Seuraavalla hyllyllä pitkähihaiset paidat, hupparit yms. ja t-paidat. Alempana farkut ja muut housut. Laatikossa samat sukat ja kalsarit kuin kuopuksella. Kuvasta puuttuu vielä kaupuspaidat ja sellaiset, ne roikkuvat henkareissa kuopuksen vaatekaapissa.

Tämä määrä on ihan sopiva meille. Pyykkiä ei tarvitse pestä joka päivä ja tulee pidettyä kaikkia vaatteita. 11-vuotiaan pojan kaappi kuitenkin kaipaisi kipeästi päivitystä. Sen ajattelin tehdä kunhan siirtyy huoneensa remontin valmistuttua sinne. Huoneen remontin myötä meiltä tulee myyntiin kaksi Ikean Robin-vaatekaappia. Väri vihreä. Ovat toimivat mutta liian matalat pojan korkeaan huoneeseen.

Lattia paikoilleen.

Mies piti perjantaina vapaapäivän töistä. Päivä ei kuitenkaan ollut ihan vapaata hommista, kotona kun odotti vanhimman pojan huoneen sähköjen vedot ja lattia. Sähköjohdot oli hetkessä vedetty ja sitten lankkuja paikoilleen.

Kauniita ovat näinkin, vanhoina ja monen maalikerroksen alla.
Lankut on aika jykevää puuta ja ennenkaikkea tiheää. Tulitikkuaski tuossa kertoo lankun koon ja syiden tiheyden. Näin kovaa puuta harvoin tapaa nykyisillä lautatarhoilla, saatikka sitten liki 30 cm leveisiin lattialankkuihin.

Lattia hiottuna ja kertaalleen kitattuna. Huomenna jos jaksetaan, niin toinen hionta, kittaus ja viimeinen hionta. Sitten päästään repimään seinälevyt pois.

Muuten sunnuntai pyhitetään eskarilaisen 6-vuotis synttäreille. Ensin tulevat eskarikaverit ja sitten kummit, mummit ja muut. Tiedossa juhlaa koko päiväksi. Virallinen syntymäpäivä on tiistaina.

Ulkoilua

Viime päivinä ovat kyllä säät sallineet. Aurinko lämmittää lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulikin on vielä ihan leppoisaa syystuulta. Eilen oltiin poikien kanssa monta tuntia pihalla, puuhommissa. Molemmat halusivat yllensä heijastinliivit vaikka yleensä niitä käytetään vain pimeällä, syksyisin ja talvisin. Täällä maalla ei ole katuvaloja ja minusta on jotenkin turvallisempaa kun pojilla on pimeän aikaan nuo liivit vaikka vain pihassa ulkoilevat.

Kuopuksen rakas mopo. Tämä se on ollut kestävä lelu jos mikä! Plaston mopo tuli meille jo 15 vuotta sitten, käytettynä. On edelleen ehjä ja toimiva.

Eskarilaisen puukuorma...

...ja äidin. Paras konsti kuormata puut liiteristä sisään on vanhat maitokärryt. Nämä saimme lahjaksi miehen vanhemmilta. Talon alkuperäiset maitokärryt on aika hurjassa kunnossa ja nykyään enää koristeena pihatien varrella. Talviaikaan jos lämmitän vain uuneilla, saan kuskata tällaisen kuorman joka ikinen päivä, eikä aina riitä seitsemän tulisijan lämmittämiseen. Onneksi mieskin kuskaa puita, jos ei muuta niin ainakin pitkät ja painavat leivinuunipuut. Pari päivää on lämmitelty uuneja, sisällä lämmintä vain 18 astetta. Se alkaa jo tuntua varpaissa.

Yhden miehen pilkkoman pinon sain siirrettyä liiteriin, se suurempi kasa vielä odottaa. Kuopuksen kuvassa pilkottaa jättikasan reunaa, siitä joskus lisää...

Tapetin valintaa

Tänään kopsahti Tapettitalon mallipalat postilaatikkoon. Kiinnitin samantein pojan huoneen seinälle ja sitten pähkäiltiin. Muutaman poika raakkasi heti pois, ennakkosuosikkikaan ei pärjännyt kisassa. Valinta saatiin kuitenkin tehtyä ja nyt pitäisi tilata se tapetti.

Kaikki tapettimme on http://www.tapettitalo.fi valikoimista Pihlgren&Ritolan mallistosta. Tapettien ehdoton edellytys on muovittomuus. Tuota pojankin valitsemaa tapettiakin kun pitelee käsissä, niin kyllä sen tuntee, sen aidon paperin siinä.

Mikä se valinta sitten oli, sen näette kun tapetti on saatu seiniin.

Pojan huone etenee.

Taas on harpattu yksi askel remontissa eteenpäin. Käväisin Terrassa ostoksilla kuopuksen kanssa. Ostettiin taustalla näkyvää ilmansulkupaperia lattialankkujen alle ja maalia. Uulan Into maali tulee panelikattoon, sävy perusvalkoinen. Puulattiamaaliakin olin ostamassa, onneksi en ehtinyt sävyttää pönttöä sillä poistonurkasta huomasin 3l:n pöntön hintaan 3e. Sävy semmoinen vaniljan värinen, mutta lienee helppo sävyttää uusiksi. Oikea lattian sävy tiedetään vasta sitten kun tapetti on valittu. Mallipalat on tilattu Tapettitalosta, mutta eivät ole vielä saapuneet. Litran pönttö oli sekin alennuksessa, -50%, sävy kaunis harmaa joten pääsi mukaani. Viikonloppuna saatiin puhallettua selluvilla lattiaan. Lattiarakennehan on alhaalta ylöspäin kannatinhirret, umpilaudoitus, tuulensuojalevy, selluvilla. Päälle tulee vielä ilmansulkupaperi ja lankut. Lankut maalataan siis Uulan Puulattiamaalilla. Nyt huone odottelee sähkömiestä tekemään johtojen vedot lattian alle piiloon. Tähän huoneeseen saakin laittaa pistorasioita reilusti jotta poika saa kaikki koneensa käyttöön.

Tämä ilta miehellä meni polttopuita pilkkoessa. Meillä on kaikki talven klapit vielä tekemättä. Puut on semmosina metrin halkoina ja ne pitää laittaa 1-2 osaan uuneja varten. Leivinuuni lämmitetään aina metrisillä. Viikonlopuksi on hommia tiedossa.

Joulupukki tuli etukäteen

Pojat oli kuin jouluaattona kun mies kaivoi työsalkkunsa esiin. Eikä olekaan mikään tylsä asiakirjasalkku vaan kunnon puuhapeten loota. Siinä hetken ihmettelivät ennen nukkumaan menoa, hipelöivät ruuveja ja kaikenmaailman nippelinappeleita. Kuului vain: Iskä, mikä tää on? Mikä tää on? Mikä tää on? Iskä taisi joutua selittämään joka nippelin tarkoituksen. Teiniprinsessa sai vihdoin ja viimein kaipaamansa rullaverhon huoneeseensa.

Villasukkia

Sukkakausi on taas alkanut. Minä kyllä itse pidän villasukkia kesälläkin, etenkin kumisaappaissa, mutta muu perhe alkaa kaivella niitä enemmän esiin tässä vaiheessa vuotta. Sukkia meille tekee lähinnä äitini ja minä. Mummoni teki sukkia eläessään huimaa vauhtia ja onneksi niitäkin vielä on. Vaan kyllä niitä kuluukin. Joistain sukista teen kärjet uusiksi, pieniä reikiä parsin, mutta joskus oikea osoite on silti roskis. Varret lörpähtävät, nukkaantuvat piloille tai muuten vaan kunto sellainen ettei niitä enää voi pitää. Lisää on saatava ja tuleehan niitä. Kuvissa on tekemiäni sukkia.

Sukkia olen tehnyt aiemmin aina silloin tällöin. Pari vuotta sitten ajattelin, että nyt pitää oppia tekemään ilman ohjetta. Ennen piti joka sukka tehdä ohjeen kanssa. Kyllähän sen oppi kun teki tarpeeksi monet peräkkäin. Tässä korissa on nyt teon alla olevat sukat, 11-vuotiaalle pojalle.
Lankoja ostan paljon kirppareilta yms. Vaatimuksena on 100% villaa tai suurin osa, silmää miellyttävä väri ja edullinen hinta. Täysin tekokuitua ja puuvillaa olevat langat jätän suosiolla muille

Nämä molemmat sukat on tehty kirpparilangoista. Keskellä olevat sukat ovat omani. Lanka 100% villaa, parsittu jo muutamaan kertaa, mutta ovat jalassa aivan ihanat. Nuo kaikki sävyt oli samassa pussissa ja epäilisin niiden olevan kasvivärjättyjä. Lapaset on tehty alpakan langasta. Lempilankaani lapasiin, sukissa ei kestä yhtään. Pienemmät lapaset on kuopuksenkin lempparit, toivottavasti vielä sopivat. Tänä talvena olen suunnitellut opetella istutetun peukalon tekemisen.
p.s. Puhun tahallisesti tekemisestä, kun en osaa päättää, olisiko se nyt sitten neulomista vai kutomista. Itse puhun kutomisesta :)

Ei aina helpoimman kautta.

En käsitä, kun nyt sitten kerrankin haluaisin tilata jotakin netistä, en saa tilaustani läpi. Te konkarit, nöyrä pyyntö, auttakaa.

Teiniprinsessa haluaa tilata paidan rapakon takaa. Äiti yrittää sählätä visansa kanssa, mutta ei toimi. Ilmoittaa ettei kortinhaltija ja osoite täsmää. Jos joku nyt osaisi selkokielellä selostaa mitä laitan kuhunkin kohtaa.

Tilausta yritimme täältä:http://shop.erasems.org/collections/all (minun silmiini vaikutti ihan ok paikalta).

Tumpelo kumartaa ja kiittää, jo etukäteen.

Arvonta suoritettu!

Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille! Mahtava määrä teitä lukijoita jo on. Onnettarena toimi eskarilainen, laput oli laitettu perinteisesti vanhaan soppakulhoon ja sitten esiin onnellinen voittaja...

...joka on Virpi! Onnittelut! Laitahan yhteystietosi sähköpostiini (katjuskaisen@gmail.com) niin laitan postia tulemaan!

Varusteita

Tuo meidän teiniprinsessa harrastaa ratsastusta. Aloitti jo ihan pienenä ja nyt taitaa olla menossa jo yhdeksäs vuosi. Varusteita pitää joskus uusia ja tänään oli sellainen päivä. Tyttö käy ratsastamassa 2-3 kertaa viikossa ja monena viikonloppuna on kisat kuten taas huomenna. Se mitä eniten lähdimme hakemaan, oli kisatakki. Sopiva jäi löytymättä kun en halunnut maksaa siitä yli 300 euroa. Toinen mikä pitäisi saada pieneksi käyneen tilalle on turvaliivi. Parhaiten tytön päällä istuva turvaliivi oli hinnaltaan 350e. Turvallista pitää olla, mutta tuota hintaa en suostu maksamaan. Näitä jäämme vielä etsimään. Uusi takki, housut, kypärä ja hanskat löydettiin, parit sukatkin. Näillä pärjää taas talven yli, ehkä pitempäänkin.

Ratsastusvarusteiden jälkeen käytiin kiertämässä normaalit henkkamaukka ja sellaiset. Löytyi tytölle pari neuletta ja villakangastakki. Äiti on aika tyytyväinen tytön makuun, hyvännäköiset vaatteet osti. Itselleni ostin ratsastustarvikeliikkeestä hupparin, oli -40% alessa joten raaskin ostaa. Jonkinverran on kokemusta Horzen vaatteista ja ei voi muuta kuin kehua. Trikoo pysyy hyvänä pesusta pesuun, ei lörpähdä tai nukkaannu. Hintansa väärtejä ja valikoimasta löytyy muutakin kuin varsinaista ratsastusvarustetta. Hupparinikin tulee ihan arkikäyttöön puseroksi. Näistä ei kuvia kun menivät jo pyykkiin ja kaappiin.

Ennen kaupunkiin lähtöä ehtisin maalata kummitytön tuolin. Kesällä kunnostin hänelle vanhan työpöydän, mutta sopivaa tuolia ei heti löytynyt. Nyt se tuli kierrätyskeskuksessa vastaan parilla eurolla. Hioin pahimmat pois ja pintaan samaa maalia kuin työpöytään. Kuva näyttää huonosti, väri on hennon liila.
Arvonta on voimassa huomisiltaan asti. Pienet pojat meni perjantaina mummolaan ja saapuvat onnettareiksi vasta huomen iltana.