Pitsipyykkiä.

Jos osaa äitini virkata pitsiä ja vaikka mitä, niin osasi hänen äitinsäkin, mummoni. Hänen jäämistöstään sain nämä upeat virkatut verhot ja tyynynpäälliset. Näillä säillä olikin loistava tilaisuus pestä ne ja kuvata ulkona. Tuo pyykkinarujen alla näkyvä kallio oli piilossa kun ostimme talon. Siinä kasvoi epämääräisesti kurttulehtiruusua ja alaosa oli kait vanha tunkio tai mikä lie. Jokatapauksessa siitä kaivettiin pois kaksi ämpärillistä lasin- ja posliininsirua. Alta paljastui noin upea kallio ja loistopaikka uudelle kukkapenkille. Viime vuonna istutettu valkoinen pioni kukkii jo monin kukin. Yksityiskohta pisimmästä verhosta. Pituutta taitaa olla yli neljä metriä! On siinä ollut tekeminen.

Verhoja kukkapenkiltä päin. Taustalla näkyykin laajennusosamme josta en sen keskeneräisyyden takia tarkemmin kuvia laita. Itseäni kun häiritsee ettei se valmistu varmaan ikinä :)

Kaksi tyynynpäällistä ja parvekkeen oven verho. Tyynynpäällisiin täytyy heti hommata valkoiset sisustyynyt, tai harmaat tai beiget. Katsotaan mitä löytyy.

Virkattu verho

Heinäkuun lopulla olevat prinsessamme rippijuhlat alkaa asettaa äidilleen paineita. Kotona pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota. Onneksi ruuanlaittoon ja siivoukseen saan apua. Rippilapsen vaatteet ostimme viime viikolla ja paperille alkaa hahmottua pitkää listaa...

Lasikuistillamme ei ole ollut minkäänlaisia verhoja. Äitini lupasi virkata jotain ja nyt on yksi sivu valmis. Jos rippijuhliin valmistuisi sitten se toinen sivu, pääty voi vielä jäädä ilman.
Malliksi valitsin aika matalan. Ensin mietittiin tuohon yläpuitteeseen asti olevaa verhoa, mutta se olisi kyllä tullut liian alas ja vienyt liikaa kuistin valoisuutta. Nyt kun valmis verho on ikkunassa, olen tyytyväinen valintaan. Kiitos äidilleni :)

Nyt ketuttaa!!

Huomasin viikko takaperin, että keväällä ostettu (kuvassa) vihreä popin takki on haalistunut. Vieläpä niin, että piilossa olevat kohdat eivät ole haalistuneet, kaikki auringolle alttiit kylläkin. Ei muuta kuin kuitin ja takin kanssa kauppaan takaisin. Myyjä jo tiesikin minkä takia tulin kun takin näki. Tuossa vihreässä tämän kevään takissa on virhe. Haalistuu valossa ja auringossa todella voimakkaasti. Kuulemma on vedetty loput pois myynnistäkin.

Sitten se kurja osuus. Olisin saanut valita uuden takin tilalle, mutta väreinä tylsä ruma tummansininen ja muka oranssi keltainen. Kummastakaan nyt en vain tykännyt. Eikä asiaa helpottanut se, että kuopus mankuu jaloissa haluavansa vihreän takkinsa takaisin. Jätin sitten kaikki takit kauppaan ja otin rahat takaisin. Nyt sitten ollaan ilman takkia. Totaalisesti. Mistä uusi ja ominaisuuksiltaan yhtä hyvä tilalle. Mustat ulkohousut olisi joten uusi takki saisi sopia niihin. Vielä en löytänyt...
Mä en tykkää kun joku ei toimi, kuten nyt takin värin kestävyys. En vaan sitten yhtään tykkää. Kiukuttaa!

Salin "uudet" valaisimet.

Kun ostimme Arvilan, sovimme myyjän kanssa yhdestä valaisimesta joka jää taloon. Talon toisen salin, makuuhuoneenamme toimivan huoneen valaisimen. Mikä yllätys oli kun vintiltä löytyikin vanha valaisin. Kunto ei ollut kummoinen, vanhat silkkiset varjostimet olivat haparoituneet ja reikäiset. Silti tuo valaisin pääsi saliimme. Meni pari vuotta kun pähkäilin varjostimien kunnostusta. Ei tuntunut edes ammattilaista löytyvän niiden kunnostamiseen, saivat siis olla.

Kunnes antiikkiliike Fasetti ilmoitti, että heiltä löytyy lamppuri. Otin yhteyttä häneen, ja ilmenikin lamppurin olevan jo tuttu valaisimemme tiimoilta. Hänen opiskellessaan lamppuriksi olin ollut yhteydessä korjaamisesta, mutta silloin en vielä raaskinut. Tänä keväänä sitten raaskin. Varjostimet lähtivät korjaukseen ja tämän näköisenä palautuivat: Minusta tässä valaisimessa vaan on sitä jotain. Yksinkertaisen kaunis.
Vaan tarina ei jää tähän. Valaisimen killuessa raatona salissamme, selailin huutonettiä. Yleensä en edes valaisimia sieltä selaile, etenkään kun ei ollut edes tarvis. Miten sitten sattuikaan eräs ilmoitus avautumaan ja mitä kummaa! Myynnissä täysin samanlainen valaisin kun salimme katossa on. Ei voi olla totta, se on saatava. Sain kun sainkin sen huudettua itselleni ja matkahuolto toi toisen kaksosista kotiin. Valaisimesta puuttuivat alkuperäiset varjostimet, mutta mieheni näppäränä teki uudet rangat. Nekin lähtivät entisöijälle toisen valaisimen alkuperäisten varjostimien kanssa. Tässä tämä huutonetistä huudettu valaisin. Varsi on hitusen lyhyempi kuin toisessa valaisimessa, mutta eihän nämä mitkään identtiset olekaan :)

Molemmat valaistuina ja salin katossa. Etummainen on ruokapöydän päällä. Samalla hiukan näkymää saliimme, enkä edes siivonnut kuvaa varten :)

Nyt tämä vaan istuu ja ihastelee.

Satamassa jätskillä.

Kuopuksen vatsataudin hellitettyä ja koska muita ei toistaiseksi ole sairastunut, lähdimme kauppaan ja Lahden satamaan jäätelölle. Jäätelön jälkeen toinen kohokohta oli laivojen katselu. Jokaisen paatin vierestä piti kävellä ja katsoa nimi ja mikä laiva on kyseessä. Pojat olivat laivoista niin innoissaan, että eivät meinanneet malttaa jäätelöitään syödä. Ilmeisesti laivoja pitäisi käydä katselemassa useamminkin.

Kuopuksella äitini ompelema dinosaurus hihaton ja Lindexin shortsit. Täytyy kyllä sanoa, että pidän H&M:n shortseista enemmän, säädettävän vyötärön takia. Lindexin shortseissa on ärsyttävä nirunaru vyötäröllä eikä se oikein toimi vessareissujen ja muiden kanssa. Siis kun lapset käyvät omatoimisesti.
5-vuotiaalla yksi lempparipaitojaan, popin kaupunkipaita. Shortsit ovat henkkamaukan viime kesän värejä. Löytyivät yllätyksenä kaapista :) Kyllä olin tyytyväinen, sillä tänä kesänä ei tuota vihreää ollut lainkaan shortsien väreissä.

Prisman alennusmyynnistä jäi mukaan -40% alella molemmille pojille farkut ja kuopukselle pitkähihainen paita ja ruskeat housut. Prisman ale olikin alkanut ihmeen isolla prosentilla, yleensä siellä on vain joku -20% tai vastaavaa ja silloin jää minulta alevaatteet hyllyyn.

Voihan sitä kesää viettää näinkin.

Tässä sitä minun juhannuspuuhaani (ja koko tämän kesän puuha). Talon ulkoseinien maalien irti raaputtamista. Talomme on kivasti joskus maalattu lateksilla öljymaalin päälle. Ilmeisesti ei ole ymmärretty mitä tapahtuu kun kyse on ns. hengittävästä hirsiseinästä jossa ei ole ulkovuorauksen alla tuuletusrakoa. Silloin käy näin: lateksi kuoriutuu irti. Ei siinä mitään, mutta kun se kuoriutumien ei ole tasaista. Jossain kohtaa maali on tiukassa kuin mikä, ja toisessa kohtaa irtoaa isoina lastuina. Tätä 20 metrin seinää on juhannuksena raapattu siksillä yksi päivä. Ei mitään herkkua hommaa. Seuraavaksi ajattelin vuokrata/ostaa koneen joka lämmittää maalin jolloin se on helpompi kaapia irti. Maali nimittäin on pakko kaapia irti jotta panelit saa taas maalattua öljymaalilla. Jos olet myymässä omaa Speedheateria, niin olisin kiinnostunut ostamaan. Eiköhän hommaa riitä niin paljon, että kannattaa jo omaksi ostaa. Ikkunat ovat vasemmalta oikealle, teiniprinsessan huone, pojan huone, kaksi tuvan ikkunaa ja kaksi isännän huoneen ikkunaa. Rivi jatkuu laajennusosassa vielä yhdellä ikkunalla joka on pienten poikien huoneeseen. Etelään päin oleva päätyseinä näyttää tältä. Paneleista on aika paljon niin heikossa kunnossa, että ne vaihdetaan, säästyypä ainakin raaputtamiselta. Alempi ikkuna on saliin, ylempi on tehty vain koristukseksi sillä ylhäällä ei ole kuin avovintti.

Alimmasta kuvasta näkyy miten talomme on rakennettu kalliolle, perustuskivet on vain aseteltu kallion muotoja noudattaen tai kiilakivien varaan kallion päälle. Tämän kohdan olen kaivanut mullan alta esiin. Koloihin haluan istuttaa joitain kivikkokasveja, sitten joskus, ehkä saada kalliota lisääkin esille. Vielä ei voi, sillä tähän tulee vielä koneita mylläämään ja rakennustelineitä maalausta varten. Menisi istutukset pilalle.

Nyt onnistui kuvien lataaminen kun pienensin kuvien kokoa. Mutta jos joku tietää hyvän konstin saada lisää kuvatilaa niin otetaan kiitollisena vastaan :)

Mitä tehdä kun blogger ei lataa kuvia?

Tämmöinen ongelma tällä kertaa. Ilmoittaa, että 9% kiintiörajasta vapaana. Johtuuko siis siitä vai mistä? Onko kuvat liian suurina tiedostoina vai mikä vikana?

Auttakaa nörtit!! Help!!

Tällä kertaa ei sitten kuvia, höh.

p.s. Kuopus oksentaa edelleen, mikään ei pysy sisällä. Paitsi me, näin hienolla säällä.

Tunnistusapua! Ruusu ja syreeni.

Tällainen kasvaa pihassamme. Menimme leikkaamaan alas heti ekana syksynä ja jäi näkemättä kukinta. Nyt sitten kukkii ekaa kertaa ja totesimme, että syreenihän se on. Vaan osaisiko joku kertoa mikä syreeni? Kuvassa ei ole vielä ihan täydessä kukassa, mutta lehdet näkyy jos niistä voi jotain päätellä. Kukkii siis muita pihamme syreeenejä myöhemmin, eli ihan kohta :)

edit. Nyt on googailtu koko ilta ja ilmeisesti on Unkarinsyreeni. Veikkaisin kuitenkin, tämän olevan jotain vanhaa kantaa. Ilmeisesti pensaan koon puolesta on ollut pihassamme iät ja ajat. Muita tämän pensaan kanssa samanlaisia syreenejä ei pihassamme ole. Tällä on aivan erilainen kasvutapa, lehdet ja kukat kuin muilla syreeneillä, lilalla ja valkoisella. Lisäksi tämän väritys näyttäisi oleva tuollainen roosaan vivahtava (ei näy kuvassa niin hyvin).

Toinen on sitten ruusu. Kasvaa sellaisessa pöheikössä talomme takana. Siinä on ilmeisesti ollut joskus puutarhaa, mutta nyt se on pelkkää pusikkoa. Kurtturuusua hävitimme jo pihastamme, tämä ei ole sitä. Nyt mietin uskallanko siirtää tätä näkyvämmälle paikalle, ei saisi levitä liikaa. Laji ja nimi olisi kiva tietää jos on jollekin tuttu.

edit. Googlailtu lisää ja todetaan tämän olevan Orjanruusu. Ilmeisesti ei leviä juurivesoista joten varmaan uskaltaudun siirtämään pusikosta pihaankin :)

Molemmista on saatavilla taimia jos joku haluaa.

p.s. Meillä valvotaan vielä, arvatkaapa miksi. No siksi kun kuopus oksentaa. Jee, jee. Äh, eipä nukuta äitiä kun valvoo ja odottaa milloin se seuraava oksupoksu tulee...

Tuvan uudet verhot

Tuvan verhot ovat valmiit. Tässä teille pari kuvaa niistä. Kangas on Ikean pellavaa. Pallavaahan olisi kai saanut lähempääkin, mutta sattui olemaan ennestään palanen ja olin kuosiin tyytyväinen. Pellavassakin kun on eroja. Myös valmis kapeampi leveys oli hyvä. Yläkapan pitsit ovat uutta, Åhlensilta Ruotsista. Alaverhojen pitsit ovat kirpputorilta, maksoin niistä 0,50e. Nyt olen tyytyväinen tuvan verhoihin. Vielä kun saadaan koko tupa uudistettua niin hyvä on. Nyt on karmea muovitapetti, jääkaappi väärässä paikassa ja astiahylly tungettuna ikkunoiden väliin. Muutosta tulee toivottavasti parin vuoden sisään.

Hyvää juhannusta kaikille! Me juhlimme sitä kotona, oman perheen kesken nauttien miehen kolmen päivän vapaasta!

Miten tehdään kahdesta pienestä pojasta onnellisia?

No vaikka näin: Otetaan puhelinluettelosta kaksi karttalehteä ja laminoidaan ne. Annetaan pojille käteen ja sanotaan niiden olevan aarrekarttoja. Ohjataan pihametsään ja ollaan siellä tunti. Toimi meidän pojilla :)

Näistä ne tulee.

Ne tuvan uudet verhot. Pitsit kirppareilta, äidiltä ja Ruotsista. Vanhaa ja uuttaa. Pellavakangas Ikeasta. Kunhan pesukone on kutistanut pellavan, ja piika sen silittänyt, alkaa ompelu. Pitseille kaikki tuo on jo tehty. Ikeassa meni hyvin. Leikkipaikassa oli tilaa, lihapullat maistuivat ja äiti löysi mitä etsi. Kaikki tyytyväisiä.

Kun ei muutakaan keksi.

Tää lähtee nyt Ikeaan, mukaan änkeää kaksi riiviötä joita ulkoilu ei oikein näin kurjalla säällä innosta. Toivottavasti Ikean leikkipaikalla on tilaa. Jos satut paikalle, ne kaksi kovaäänisintä poikaa on minun ja minä olen se kovaäänisin äiti.

Tuvan ikkunat tarvitsevat uudet verhot.

Ostoksilla

Kirppareilla on kierretty. Niistä edes jotain ostin, sillä alkaneiden alennusmyyntien saldo jäi toistaiseksi aika vähäiseksi, johtuen ehkä myös siitä, että kesävaatteita en enää osta vaan tähtäimessä on pitkiä housuja ja pitkähihaisia paitoja syksyksi.

Kierrätyskeskuksesta löytyi eurolla näin suloinen jakkara. Kuopus ei suostunut luopumaan siitä edes kuvaamisen ajaksi, vaan vaati päästä kuvaan mukaan. Kyllähän se äidille sopi.
Autooni vaihdettiin tänään uudet kesärenkaat. Minä menin vaihdon ajaksi odottelemaan viereiselle kirpparille, ja sieltä löytyi tämä. Riihimäen iso tölkki, tilavuus 10 litraa. Tämä ei ihan muutamalla eurolla irronnut, mutta pakko oli ottaa, sillä näitä tämän mallisia näkyy täälläpäin myynnissä vain harvoin.

Hmm, hellalla oleva pelti on jo aikansa elänyt. Olen siihen kuitenkin tyytynyt koska tuvan remontti on vielä joskus edessä, enkä ole raaskinut ostaa uutta hellaa tai peltejä. No, käytettynä raaskin ostaa, tuon pystyssä olevan uunipellin. Hintaa huimat 0,50e ja on kuin uusi! Nyt lähtee vanha metallinkeräykseen.

Nämä pienet palkintolautaset 50-luvulta päätyivät kirpparilta uuteen kotiin. Käyttö löytyy varmaan tuikkualusina tai kukkapurkin alusina. Tuikkuja ehdin jo kokeilla kuten kuvasta näkyy.

Sopii oikein hyvin :)

Ihan pihalla

Minulta kysyttiin, olisko ollut edellisessä postauksessa, miltä näyttää kun katsoo etuoveltamme ulos. Tässä se näkymä nyt on. Ei mitään erityistä. Pihatie vie läpi pihan, yleensä pidänkin autoani tuossa ihan oven edessä. Ei ole pitkä matka kantaa kauppakasseja sisään. Syreenipuska peittää näkymät alapihalle jossa on mm. trampoliini. Tuolla koivujen takana jossain on kasvimaa. Punertava juttu kuvassa lipputangon takana on puutarhakalustomme. Muovisilla kalusteilla on ikää jo 11 vuotta, mutta kestävät aina vaan. Ilmeisesti ihan kiusaksi, sillä on tehty päätös että uusia nätimpiä ei osteta ennenkuin nuo hajoavat. Toinen näkymä on kodinhoitohuoneen ulko-ovesta. Samaan suuntaan kuin näkymä pääovesta, mutta nyt ollaan edellisen kuvan oikealla puolella. Eipä tuostakaan paljoa näy, puut peittävät lähes kaiken näkymän, mutta marjatarha se siellä pilkottaa.

Sitten kuvia päivän touhuajista. Tällä viikolla on ulkoiltu paljon, sillä meillä ei ole satanut pisaraakaan. Lämmintäkin on ollut, erityisesti tänään. Tässä kuopus kaivuupuuhissa, selostaa kovasti jotain äidilleen :)

Aitan edustalla on mukava lepopaikka. Lepotuolit olen ostanut kierrätyskeskuksesta euron kappalehintaan. Lapset tykkää näistä.

Pohtimisen jälkeen päätettiin siirtyä trampoliinille. Reunus alkaa olla aivan laho, uusi pitäisi mennä ostamaan. Onneksi verkko suojaa. Liukumäki toimii portaina, harvoin enää liukumäkenä.

Sitten hypitään, hypitään ja hypitään, niin että äitiä jo huimaa.

Hyppimisen jälkeen huristellaan tänään ostetulla ruohonleikkurilla. Kuopus sai synttärilahjaksi rahaa ja sai valita Prismassa ihan itse jonkin lelun. Valinta päätyi ruohonleikkuriin. Tällä siistittiin nurmikkoa saman tien tunti kun päästiin kaupasta kotiin.

5-vuotiaan lempipuuhaa ulkona on pyöräily. Isolta veljeltä peritty pyörä on tärkeä.

Toivotaan, että ihan pihalla säät jatkuisi huomennakin.

Painajaisia

Tämä näkee ensi yönä painajaisia ukonhatuista. Tai jos ei niistä, niin sitten rikkaruohoista. Meillä on pihassa erottamassa marjatarhaa ja muuta pihaa sellainen n. 10 metrinen pätkä ukonhattua. Kapea ja pitkä liru täynnä rikkaruohoja, kuten kuvasta näkyy. Nyt otin urakakseni kaivaa penkkiä leveämmäksi. Nostaa ukonhatut ylös, putsata juuret, hävittää rikkaruohot ja istuttaa ukonhatut takaisin.
Aika urakka se sitten olikin. Ensin rajasin ja kuskasin nurmikkoa kottikärrykaupalla pois, sekä ukonhattujen edestä, että takaa. Sitten lapiolla iso pala juurakkoja irti, erottelin jokaisen ukonhatun erikseen, elikkä vain satoja ja putsasin juuret. Rikkaruohon juuria ja paakkuja tuli monta kottikärryllistä. Sitten uutta multaa tilalle, koska vanha oli tietysti mennyt rikkaruohojen mukana ja penkki näytti kuopalta. Multaa sain navetasta (juu, älkää kysykö mitä se siellä tekee, en todellakaan tiedä). Hyvää multaa onkin vaikka hitunen savea on seassa.Tässä on sitten kahden päivän uurastuksen tulos. Levennetty penkki, ukonhatut ilman rikkaruohoja ja keskelle tehty kivistä "polku" josta pääsee marjatarhan puolelle. Pienten kivien sekaan laitoin mehitähden poikasia. Katotaan kestävätkö vai joutuvatko tallottaviksi. Kuten aina minulla puutarhassa, nälkä kasvaa syödessä. Nyt mietin, että kasvatanko tuota penkin leveyttä vielä tuosta etuosasta ja laitan jotain matalampaa perennaa tuohon ukonhatujen eteen. Omassa pihassa olis ylimääräistä syysleimua joka tekee muistaakseni vaaleanpunaista kukkaa. Kävisköhän tuohon?

Sitten kuopuksen painajainen. Reppana ei taas muistanut, ettei pihassamme voi poiketa pusikoihin, ei edes kissan perässä. Pusikot ovat nimittäin TÄYNNÄ nokkosia. Tulos on sitten tässä. Arvasin heti mistä on kyse, kun kuulin huudon perunamaan vierestä. Siellähän tuo oli, keskellä nokkosia ja karmea parku. Ei ihme, teki varmaan kipeää. Äkkiä mentiin sisälle ja pestiin kädet (molemmat kädet tuonnäköiset) viileällä vedellä. Kuivauksen jälkeen päälle tuhti kerros kortisonivoidetta ja alkoi helpottaa. Ei kuulemme mene enää pusikoihin.

Mä inhoan niitä nokkosia. Kun ostimme talon, kiinteistövälittäjä mainosti isosti, että hoidettu piha. Kaikkea muuta! Nokkosta kasvoi jopa nurmikolla, tai siinä mitä oli yritetty saada nurmikoksi. Pikkuhiljaa on saatu nokkosta hävitetyksi, mutta kyllä sitä riittää. Kolme puskaa kun hävität, niin vähintään yksi tulee tilalle.

Aarteita vintiltä osa 3., kilautetaan kaverille.

Ihan ensimmäisiä löytöjä vintiltämme oli kaksi puhelinluetteloa. Toinen vuodelta 1925 ja toinen 1926. Näitä piti hetken aikaa piilotella, sillä halusin pitää mieheltä salassa ja antaa vasta syntymäpäivälahjaksi. Nämä kun liittyvät erityisen läheisesti työpaikkaan, jossa mieheni oli 17 vuotta töissä. Luetteloissa on mainoksia, kuten nykyäänkin. Nastolan Säästöpankki näkyy mainostavan säästötilille ihan mukavaa korkoa, 8%. Puhelinnumerot olivat mukavan lyhyitä ja luettelo ohut.
Oman kylällämme oli oma keskus, talomme puhelinnumero oli 5, siis pelkkä 5. Puhelin löytyy vuonna 1925 kylällämme 12 eri talosta, ja kuten kuvasta näkyy, ei soittamaan ole päässyt ihan milloin vaan. Lisäksi luettelon lopusta käy tiedoksi, että yksi soitto saa kestää korkeintaan 5 minuuttia, keskukseen tuleva kaupunkipuhelu katkaisee maalaispuhelun. Taksatkin käyvät ilmi. Kolmen minuutin puhelu Heinolasta Lahteen maksaa 80 penniä. Sama puhelu Helsinkiin maksaa 1,70 markkaa. Yöpuheluista veloitetaan lisäksi 2 markkaa.

Puhelinta käyttävää yleisöä pyydetään ystävällisesti vastaamaan puhelimeen omalla nimellä, eikä sanomalla "halloo". Keskusneitiä ei saa häiritä turhilla puheilla, tilataan puhelua ja eikä muuta.

Tämä puhelin ei ollut talossamme, vaan sain sen isältäni. Tämä on jo nyt tuvan seinällä, mutta hiukan huonossa kohtaa. Kunhan tupa remontoidaan, saa se itselleen kunnon paikan, niinkuin vuonna 1925 kun puhelinnumeromme oli 5.

Maanantain haasteesta, minä tietysti haluaisin tavata kaikki blogistit. Jokaisessa on jotain, mikä saa aina lukemaan blogin, kiitos teille kaikille mukavista ja kiinnostavista blogeista.

Kattilan nimi?

Tai onko tällä mökin kaatopaikkakuormasta pelastetulla kattilalla edes nimeä? Itse pidän tästä kovasti, vaikka kunto onkin jo sellainen, ettei tällä viitsi uusia perunoita keitellä. Ehkä ne sieltä pellosta sentään voi tähän laittaa jollei sitten päädy johonkin muuhun käyttöön. Kuva on todella huono, en sitten mitenkään osannut ottaa hyvää, mutta jos jotain näette, niin pidän itse tuosta rauskusta joka näkyy suurimpana kalana kattilan kyljessä. Kattila muuten haisi kalalle todella voimakkaasti, ehkä tässä oli pidetty kalan perkuujätteitä. Tapahtui meillä tänään muutakin kuin kattilan pesua. Toukokuisten synttärisankarien juhlat pidettiin vasta tänään viimeaikaisten tapahtumien takia. Perinteisesti kävi niin, että se varsinainen puhalluskuva meni ohi, mutta savusta päätellen ne kynttilät tuli puhallettua. Kakku oli ihan kaupan valmista. Raparperipiirakkaa kera vaniljakastikkeen sentään tein itse muiden tarjoamisten seuraksi.

Kuopus sai siskoltani lahjaksi ihanat housut ensi syksyksi ja t-paidan herkullisen värisenä. Kiitokset siskolle, nämä miellyttää ainakin äitiä!

Kirpparilta

Pikainen kierros kirpparilla siivouspäivän päätteeksi. Samalla tuli siivottua oma myyntipöytä ja katsastettua etteivät omat rojut ole siirtyneet muihin pöytiin.

Eräästä pöydästä löysin tämän soman alpakkatarjottimen. Valmistaja Kultakeskus, keskellä tarjotinta nimikirjaimet H.A ja vuosiluku -59. Nimikirjaimet on hauska sattuma, sillä Arvilan talon viimeisimmän Arvilan emännän nimikirjaimet olivat H.A. Minä olen vähän sellainen, ettei tarjottimia voi olla liikaa, ainakaan näin somia. Pienet kupit olen ostanut kirpparilta jo aiemmin, pullo on löytö saunan vintiltä. Samalla tuli täytettyä tuo kylppärin tyhjä kohta, olkoon siinä nyt tämä asetelma.
Tätä liilaa ihmetystä olen katsonut jo aiemmin sillä silmällä. Jotenkin vain 8e tuntui liialta, sillä itselleni ei ole käyttöä tuon näköisenä. Nyt hinta oli laskenut ja oli 5e, mukaan lähti. Tämän tuunaan todennäköisesti pöydäksi, jos vain löydän edullisesti sopivan levyn pöytälevyksi. Liila väri saa lähteä. Jos lähtee helposti, niin sitten todennäköisesti petsaan ja lakkaan. Jos maalinpoisto ei onnistu täydellisesti, niin sitten maalaan valkoiseksi.