Saunan takana

Ennen saunan takana oli vain nokkospuskia, roskaa, lasinsirua ja muuta rytöä. Viime kesänä tehtiin asialle jotain. Nokkoset kaivettiin juurineen pois, lasinsirut kaatopaikalle kuten roskatkin. Kaivettiin kaunis kallio esille ja tehtiin pieni kivimuuri. Muurille istutin laajennusosan alta talteen otetut vuorenkilvet. Saunassa ei ole juoksevaa vettä, joten likavesi poistuu vielä tuollaisella vanhanaikaisella systeemillä, putkella ulos seinän läpi. Putken alle laitettiin vanha metalliämpäri josta leikattiin pohja pois. Nyt saunan vedet menevät pohjattoman ämpärin kautta kivikaivantoon josta imeytyvät maahan. Toistaiseksi ihan laillinen systeemi ja mielestäni toimiva sillä saunan vesimäärät ovat todella pieniä, pesuvadista ei turhia läträillä.
Sauna on siis kuvasta vasemmalla.

Kirpparilta

Joskus tekee kirppareilta löytöjä, ja joskus ei. Tänään tuli tehtyä muutama löytö. Nämä haarukat ja veitsi, sekä sokerilusikka ovat kierrätyskeskuksesta. Aterimet 0,10e kappale ja alpakka sokerilusikka 0,40e. Aterimet ovat venäläisiä, jotkin leimat niissä on, mutta ovat venäjäksi. Isot ja mukavan näköiset, harmittaakin että toiselle haarukalle ei ollut veistä. Sokerikippoon olen etsinyt jo pitkään omaa lusikkaa, nyt sitten sellainen on. Nämä Fiskarsin hedelmäveitset ja hopeinen Fiskarsin voiveitsi maksoivat saman 0,10e kappale. Hedelmäveitsiä meillä ei ole koskaan ollut, katsotaan tuleeko käytettyä. Tuo alin hopeinen Fiskarsin hopeatehtaan voiveitsi tulee taatusti käyttöön. Molemmissa kuvissa olevat leipälautaset ostin paikalliselta kirpparilta. Kerään tuota sarjaa ja nämä oli kohtuuhintaiset. Ovat muuten ekat leipälautaset tätä sarjaa. Kulhoja kyllä löytyy ja unelmana olisi löytää kerrostarjotin kohtuu hintaan.

Päivänpesän äidin tunnistat

Kuvassa en ole minä, vaan kissamme Sulo (jos joku nyt vaikka erehtyy).

NÄISTÄ:

1. Maantienruskeista suorista hiuksista, nyt pituus tuonne olkapäälle, osa hiuksista on yleensä kiinni. Puhtaus tältä päivältä tai eiliseltä, siis hiusten. Silmät on semmoset jotkut vihreät, ei mitään mieleenpainuvaa. Silmien toimintaa edistää silmälasit. Koruina löytyy panssariketju joka roikkuu kaulassa aina. Muista saan ihottumaa, siis korvakoruista ja vihkisormuksesta.

2. Painoa on, mutta se on niin kalliilla rahalla (=syömisellä) hankittua, että ei siitä raaski eroon päästä. Ehkä sitten joskus, nyt mennään näin. Pätkä olen, nippa nappa 160cm. Ääntä lähtee sitten pituudenkin edestä, nauruni on se mistä tunnistat jos sen kerran kuulet. Meikki, mikä se on? tulee varmaan ekana mieleen kun minut näet. Ripsiväriä on pitänyt mennä ostamaan jo monta kuukautta, mutta jos seuraavalla kerralla kun kaupunkiin ajan.

3. Parhaiten näetkin minut siis suhaamassa pienellä tilaihmeelläni, nimittäin Fiat Puntolla. Se on semmonen näppärä nelilapsisen perheen kauppa-auto. Yleensä toimii taksina ja minä kuskina. Minä olen se kuski joka ei Fiiullaan jonojen perään jää, saattaa muutama ärräpääkin helähtää hitaampien kuskien takia.

4. Jos vaatetta haluat tiirata, niin se nyt ei kummoista ole. Kotona verkkarit ja trikoopaita, jalassa kumpparit tai ainot. Jos ei jalkineita,niin sitten villasukat, kesät talvet. Kun astun Fiiustani, on minulla jalassa farkut, paitana trikoota tai vilpoista muuta. Takki, siitä en tiedä, vaihtelee villatakin ja villakangastakin välillä vuodenajasta riippuen.

5. Seuralainen, no se on tietysti kuopus, nyt ikää 2v11kk. On 99% mukanani kun jossain olen. Reppana on viettänyt puolet elämästään autossa kuskaamassa isompia harrastuksiin tai matkalla ruokakauppaan.

6. Ammattikin on hankittu, työtäni olen viimeksi tehnyt vuonna 2003. Paluu päiväkotiin olisi elokuussa 2010. Hirvittää jo nyt osaanko enää yhtään mitään.

7. Pidän suklaasta, olen sukloholisti, pahasti riippuvainen. Rakastan kesää ja lämmintä. Väreistä pidän lähes kaikista paitsi en keltaisesta. Keltainen talomme tulee muuttumaan harmaaksi tai sinineksi jos minä saan päättää. Kaikki wanha on mieleeni.

8. En pidä merenelävistä enkä nilviäisistä. En pidä kiireestä enkä aamuherätyksistä. En pidä riitelevistä lapsista enkä huonosti nukutuista öistä, enkä miehen kuorsauksesta.

9. Haaveilen täydellisestä pihasta, pihakeinussa löhöämistä ja valmiista talosta.

10. Tärkeintä elämässä on puoliso ja lapset. Puolison kanssa tulee syksyllä täyteen vuosia tasan 20, josta aviossa 9 vuotta. Pitkä aika takana ja toivottavasti enemmän edessä.


Mukaan haastan Pirpanan http://www.pirpananpiiperrykset.blogspot.com.

Koivukuja vai jotain muuta?

Pihatiemme kaipaa kohennusta. Itse tielle lisää soraa ja hiekkaa, pientareelle koivukuja. Vai koivun tilalle jotain muuta? Sitä tässä pähkäillään. Vanhaan maataloon kait kuuluisi se koivukuja, mutta itse en ole täysin sen kannalla. Minusta siinä voisi olla tammikuja tai ehdoton suosikki olisi hevoskastanjakuja. Soveltuuko se ympäristöön? Koivun taimet saisimme ilmaiseksi, hevoskastanjat edullisesti Virosta. Niin rahaankaan tässä ei voi nyt vedota :) Kujasta ei saa täydellisen symmetristä, sillä puita ei tule tasamäärää molemmin puolin, mutta ehdottomasti kujan haluamme. Mitä mieltä olet, mitä laitetaan?

Kevään ensimmäinen

krookus kukkapenkin reunassa, leppäkerttu portaiden ruohomatolla,

perhonen pihatiellä,

auki puhkeava syreenin silmu,

ulkona kuivattu pyykki,

pihapenkillä syöty päivällinen.

Lämpöistä viikonloppua kaikille :)

Tikka hakkaa puuta

ja vähän muuta. Meistä on tullut tämän maalaiselon myötä varsinaisia lintubongareita. Mikäs siinä on bongailla, kun niitä näkee suoraan tuvan ikkunasta. Lintuja houkuttelemassa on siemeniä ja pähkinöitä, sekä suuri talipötkylä. Tänä talvena tikat ovat omineet tuon pötkylän.

Kuvassa harmaapäätikka, näitä on ilmeisesti pariskunta, sillä pötkylän kimpussa on nähty sekä uros että naaras. Noloa tunnustaa, mutta ennen en edes tiennyt tämmöisen linnun olemassaolosta. Komea lintu ja vihreä väri on erikoinen.
Käpytikka on ahkera vieras, niitä käy pötkylällä useampikin. Välillä tulee jopa riitaa.

Uusin bongaus on palokärki. Tämä vieras tuli pihaan muutama päivä sitten. Pahoittelen huonoa kuvaa, mutta TIETENKIN kaikki paremmat kamerat olivat tärkeällä hetkellä ties missä. Tätä lintua emme ole ennen pihassa nähneet, lintukirja tiesi kertoa että keväisin saattaa näkyä. Pötkylän sijaan oli etsimässä lahoja puita. Niitä ei ilmeisesti ollut, sillä lähti aika nopeasti pois muutaman koivun tutkittuaan.

Lintubongaus on muuten hauskaa, ja palkitsevaa. Uusia lintuja tuntuu riittävän, etenkin kun malttaa jatkaa ruokintaa riittävän pitkälle kevääseen.

Mistä tietää lapsilisien lähestyvän?

No siitä tietenkin, että äiti on ulkoistanut lastenhoidon ja lähtee shoppailemaan! Täällä kunnassamme on hieno MLL:n palvelu, tilapäishoitoa lapsille tiistaista perjantaihin klo 9-14. Kaksi ekaa tuntia hintaan 2e, seuraavat tunnit 1e. Tänään käytettiin ekaa kertaa ja äidistä ainakin tuntuu, että taitaa tulla meillä säännölliseksi. Lapsetkin olivat tyytyväisiä.

Sitten siihen pääasiaan. Kaupungille menin hakemaan kummitytölle yöpukua, mutta kaikkihan tietävät miten vaikeaa tähän vuodenaikaan on löytää pitkähihaista unipaitaa pitkillä housuilla. Mukaan tarttuis siis kaikkea muuta, kuten pojille nämä P o.P:n t-paidat ja farkkushortsit. Törkysen kalliit, mutta sehän kai sopii roska-autopaidalle. Paidat ovat rajattua lasten kuvittamaa t-paita mallistoa. Farkkushortsit nyt vaan oli pakko saada.
Kuten pikkasen muutakin. Vasemmalta oikealle ihania kaivurikalsareita Seppälästä, Lindexin body siskon pojalle, vihreät college-housut JesperJuniorista, sieltä myös Tutan sammakko t-paita, kaivuripaita Seppälästä, autokalsarit siskon pojalle Kappahlista. Seppälään tuli DNA:lta alekuponkeja puhelinlaskun yhteydessä, yhdestä vaatteesta -30%. Meidänkin perheeseen tuli neljä kuponkia. En ole aikoihin käynyt Seppälässä, mutta kupongit kannatti käyttää.

Kummitytölle vasemmalta oikealle punaiset caprit, niihin sopiva t-paita. No se yöpuku Lindexin Bamse-mallistosta. Alhaalla pitkiä kalsareita ja alushousuja alennuksesta.

Jotain myös äidille: kaksi ihanaa valkoista kesäpaitaa (alin on kuvassa nuriperin) ja Seppälästä ihana vihreä t-paita.

Lompakko huutaa tyhjyyttään :)

Aarrearkku

Salistamme löytyy aarrearkku, oikeammin taitaa olla kapioarkku. Nykyinen käyttötarkoitus on kuitenkin aarrearkku. Arkku on talon alkuperäistä esineistöä, yksi niistä muutamasta vähäisestä mitä meillä on. Arkkua pidetään yleensä kiinni, auki se on suuremmissa juhlissa yms. Sinne saa kurkata ja kaikkea siellä olevaa saa katsoa ja koskea. Mitä siellä sitten on? Sieltä löytyy vintin aarteita, kaikenmaailman papereita, kirjoja, kirjeitä, valokuvia ja lehtiä millä vintin lattia on peitettynä. Vähissä erin niitä aarteita siirtyy tänne alakertaan. Huonokuntoiset päätyy poltettavaksi, mutta kaikki säästämisen arvoiset laitetaan talteen. Olkoon tämä osa 1. niiden esittelystä.

Maatalossa on tietenkin ollut ennen lypsylehmiä, edistyksellisessä talossa oppaita niiden hoitoa varten (tai avutonta miniää varten). Vasemmalla Karjanhoidon ja Maatalouden oppikirja vuodelta 1892. Oikealla lypsylehmien hoito ja ruokinta vuodelta 1891. Eipä ole tullut näitä luettua vaikka talteen otin, meiltä kun puuttuu tuo lypsykarja kuten muukin karja :D

Puuhailua puutarhassa.

Tämä päivä käytettiin haravoimiseen. Viime syksynä jäi suurin osa lehdistä maahan, osin laiskuutta, osin säiden takia, lumien alta kun on aika vaikea haravoida. Homma oli edessä nyt keväällä. Piha ei ole haravoitu päivässä, eikä kahdessakaan, mutta pikkuhiljaa on voinut jo aloitella kuivemmista paikoista.

Kummityttö työn touhussa, piti saada aikuisten harava. Taustalla näkyy komea kuusiaitamme jonka on annettu kasvaa rauhassa. Aita on pohjoiseen ja suojaa kyllä tehokkaasti koko pihaa. Kuopus teki hommia täysillä, haravasta puuttuu muutama piikki mutta ei haitannut menoa. Puutarhaan tarvitseekin hankkia pari uutta lasten haravaa, voikukkarautaa ja vaikka mitä hajonneiden tilalle. Kaksi uutta metalliharavaa aikuisille ehdin jo hankkia, mutta taidan ostaa vielä Fiskarsin muovisenkin, edellinen on sekin rikki.

10-vuotiaskin osallistui talkoisiin kun kaivettiin navetan uumenista moottorivoimia avuksi. Puista tulee lehtiä niin paljon, että kottikärryillä niiden pois kuskaamiseen menee ikuisuus. Kuopus on ottanut jo oman paikkansa valmiiksi, mukaan pitää päästä kun iskä kippaa lehdet navetan taakse.

Tänään tarkistin koko pihapiirin myyrävaurioista. Sain luvuksi 0!!!!!!! Ilmeisesti kolme kissaa ovat hoitaneet hommansa eikä myyrät ole päässeet mellastamaan. Kaikki istutukset + luonnonkasvit ovat saaneet olla rauhassa vesi- ja peltomyyriltä. Aikaisempina vuosina vaurioita on ollut ja lumien alta on paljastunut käytäviä vaikka millä mitalla. Uudet omenapuut oli ainoat jotka varsinaisesti suojattiin.

Uusi matto

Täältäpäin löytyy harvemmin kirppareilta muuta kuin räsymattoja tai tekokuitumattoja. Räsymatot kyllä käyvät meille kunhan hinta on kohtuullinen. Kierrätyskeskuksesta on tullut muutama ostettua. Mutta tämä villakaunotar tuli vastaan kirpparilla. Ei ole mikään aito itämainen matto, vaan made in Belgia, mutta 100% villaa ja suuri, 190x290cm. Juuri sopivan kokoinen makuuhuoneeseemme ja väritkin ok. Pesulassa käytin, sillä matto oli aika pölyinen ja nuhjuinen. Pesulan jälkeen on kuin uusi ja nyt ei enää tarvitse tassutella makuuhuoneessa kylmällä muovimatolla.Kunhan makuuhuone saa vielä lankkulattian esiin ja uuden tapetin, on matto loistohankinta!

Sutinaa ja säpinää

Täällä on riittänyt touhua. Viikonloppuna juhlittiin isomummon 80-vuotis synttäreitä ja kestittiin siskon perhettä. Siskoltani jäikin sitten meille kyläilyä jatkamaan 5-vuotias kummityttömme kauan odotettuna vieraana. Pojillamme siis riittää sutinaa ja säpinää. Tämä touhuneiti järjestää leikit, ohimennen siivoaa ja pitää vielä huolen, että kummitäti on ajantasalla kaikesta.

Mikä parasta on neitonen mitä parhain leikittäjä! 5-vuotias erityisemme erityisesti kaipaa leikkivää seuraa ja tähän kummityttömme on mitä mainioin. Onnistuu leikki kun leikki ja mielikuvitus on aivan mieletön. Kuvissa menossa roolileikit sulassa sovussa dinosauruksilla ja kotieläimillä.

Pieninkin innostuu mukaan :)

Leikkipaikkana ei muuten ole tuon pulpetin voittanutta. Se on välillä koulu, joskus toimisto tai bussi. Siitä saa majan vain heittämällä viltin päälle, kannet kätkee aarteet sisäänsä. Vaikka se onkin iso rohjo ja vie pienestä huoneesta paljon lattiapinta-alaa, emme olisi mistään hinnasta valmiita luopumaan siitä, sen verran hyvä leikkipaikka se on.

Olisin...

Loviisa, ihana wanha kaupunki. Elokuvana olisin jokin Niskavuoren elokuvista. Kirjana ehdottomasti Diana Gabaldonin teos, vaikkapa Syysrummut. Musiikkina Sibeliuksen Finlandia, värinä taivaan sininen. Tuoksuna olisin puhtaiden, ulkona kuivattujen lakanoiden tuoksu. Juomana olisin lähdevesi, ruokana mustikkakukko. Julkkiksena vaatimattomasti Enlannin kuningatar Elisabeth, fiktiivisenä hahmona Mummo Ankka.

(Kuvassa nuorin kissamme, Otto.)

Löytö vintiltä!

Meidän vintiltä ei löydy enää mitään suurta, kuten huonekaluja, mattoja tai ryijyjä. Löytyypähän vaan kaikkea pientä kivaa eristeiden seasta. Hauskinta koko hommassa on se, että joka kerta vintillä käydessä silmiin osuu jotain mitä siellä ei ole ennen nähnyt. Liikutteleekohan joku niitä tavaroita siellä?
Tämä pullokaunotar osui silmiin tänään kun hain vintiltä kummitytön leikkeihin nuken sänkyä. Aivan ihanan pullo, korkeutta n. 10cm ja mukana alkuperäinen lasikorkki. Pullon pohjalla oli vahvasti yskänlääkkeelle tuoksuvaa ainetta, ne lähti onneksi pesulla pois. Etikettiä ei enää ollut. Olihan tämä poimittava kokoelmiin :)
Samaan syssyyn nappasin nämä siitä vintin lattialta, tasan varmasti eivät nämäkään ole siinä ennen olleet. Aivan ehkä Jouluterveydys vuodelta 1946, sekatavaraliikkeen hintaluettelo vuodelta 1906 ja paras viimeisenä:

tyhjä veroilmoitus 1940-luvulta. Hmm. aika mielenkiintoista, sillä veroilmoitukseen on pitänyt merkitä jopa liinavaatteet ja pitovaatteet. Seinäkellotkin ovat olleet ilmoitettavia. Jos tälläinen pitäisi nykyään täyttää, sais Suomen kaikki työttömät palkata hommiin verokarhulle, eikä silti luetteloita ehtisi kaikkia lukea :) No, meillä ei ainakaan olisi yhtään flyygeliä!

Ilman apupyöriä!

Voi tätä 5-vuotiaan onnen päivää! Tuli rohkeus ja taito ajaa ilman apupyöriä. Sinnikkäästi harjoiteltiin jo viime syksynä, mutta nyt se vasta kolahti. Kyllä on poika polkenut, aina on kiire päästä pyörän selkään ja harjoittelemaan. Samalla sai isoveljen vanhan isojen poikien pyörän, eli malli on jo selkeästi erilainen kuin ihan pienissä pyörissä. Jokohan kohta uskaltautuisimme ekalle pyöräretkelle?

Rusina nenässä.

Noin viisi minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen se tapahtui. Meni rusina nenään. Ilmeisesti oli sitten tuntunut hykerryttävän mukavalta työntää rusina sieraimeen, ainakin meidän 2v10kk vanhan mielestä. Seurasi hirveä huuto ja pyyntö äidille ottaa se pois. Ihme kyllä, löysin kynälampun heti ison pojan työpöydältä, kylläkin ilman toimivia pattereita, toinen ihme oli, että pinsetit olivat paikoillaan lääkekaapissa.

Poika sohvalle makaamaan pää takakenoon parin niistoyrityksen jällkeen ja sitten eikun poistopuuhiin. Kynälampulla (johon siis etsitty ensin uudet patterit) valoa sieraimeen ja siellähän se rusina mollotti. Pinseteillä varovasti kiinni ja veto ja kas niin, nenäliinalla oli hyvää vauhtia turpoamassa oleva rusina. Lapsi oli helpottunut ja ei kuulemma enää työnnä rusinaa nenään.

Tämä meidän nelonen on se jonka kanssa sattuu ja tapahtuu. Ikää vasta tuon verran ja keksii jo kaikenlaista, mm. paistoi ässäarvan mikrossa. Onneksi ei ollut voittoarpa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa edesottamusta.

Uusi Perheenjäsen!

Meille saapui uusi Perheenjäsen, isolla P:llä, sillä jäsenkin on suuri. Sain viime vuonna mieheltäni syntymäpäivälahjaksi kaapin, aivan täytenä yllätyksenä, kuitenkin erittäin upeana yllätyksenä, tämä rouva kun ei koruista ja kimalluksesta niin piittaa. Kaappi oli aika raasku. Maalattu moneen kertaan, listoja irti, naulattu uusia hyllyjä, takapuut irti ja jne.

Kaappi antoi sysäyksen aloittaa uuden harrastuksen, entisöinnin. Ilmoittauduin heti syksystä työväenopiston entisöintikurssille ja otin kaapin mukaan. Täällä on onneksi sellainen kurssi jonne voi viedä isommankin esineen. Kaapista lähti vanhat maalit, listat irrotettiin ja putsattiin, uudet välihyllyt jouti polttopuuksi. Takaseinän nuijin takaisin paikoilleen ja tapitin uudestaan. Tältä se nyt näyttää:
Ulkopuoli on maalattu Uulan pellavaöljymaalilla itse sekoitetulla sävyllä kahdesta eri ruskeasta. Sisäpuoli on sävy pellava, suoraan värikartasta. Alunperin sisäpuoli on ollut maalaamaton, mutta koska se oli jo maalattu, hioin vain vanhoja maaleja hiukan ja uusi päälle. Kaappi oli alunperinkin punertavan ruskea. Uusi sävykin on ruskea koska talommehan on vanha talonpoikaistalo, maatalo. Täällä huonekalut ovat olleet tummia ja tummasta pidämme mekin.

Ovet jätin sisäpuolelta maalamatta koska kaapin toisesta ovesta löytyikin vuosiluku! 1851 ja naisen nimi ja toisen nimen nimikirjaimet. Ehkäpä kaappi on ollut morsiuslahja tulevalle morsiamelle.

Nimi on Eva jotain, valitettavasti sitä ei saanut kokonaan pelastettua. Joko oli jo kulunut ja maalinpoisto vei osan. Tässä sai olla todella varovainen ja siksipä tuossa kohtaa on vielä muistoja maalatusta ovesta. Uuden perheenjäsenen takia tupamme on hiukan sekaisin. Piti ottaa kaappeja pois tämän alta ja siirtää osa toiseen paikkaan tuvassa ja osa kodinhoitohuoneeseen josta saavat uuden paikan.

Tupaamme on jo aiemmin kunnostutettu entisöijällä astiahylly. Tämä on talomme alkuperäistä kalustusta ja siksi oli tärkeää saada se kuntoon vaikka oli lähes täysin laho. Entisöijä teki kaksi vuotta töitä tämän kanssa, kuivatti ja puristi suoraksi. Tuvan remontin jälkeen siirtyy toiselle paikalle sillä tämä ikkunoiden väli on turhan ahdas. Nyt sille ei vielä ole muuta paikkaa, mutta haluamme jo pitää seinällä koska nielee paljon astioita. Tuo alin hylly on todella korkea, on siinä astioilla ollut kokoa joita siinä on pidetty.

Salaista postia ja shortseja.

Minä hätähousu jo ehdin ajatella tuliko meille salaista ystävää, tai kävipä mielessä että jospa vaikka on rapakon takaa! Vaan ehei, ihan kotimainen saatiin, jos paketista voi jotain päätellä. Tänään tuli kirjekuori ja siinä oli tuollainen hevosmaalaussetti, puukynät ja tomaatin siemeniä. Tänään ei vielä paketille mitään ehditty tehdä, mutta lupaan postata ainakin tomaatin siementen elämästä. Taitavat päästä ruukkuihin ja kasvihuoneeseen kunhan ehdimme. Tänään oli keittiö myllerryksessä, myöhemmin saatte tietää miksi :)
Kiitos salainen ystävämme!
Koska tänä vuonna on tultava kunnon kesä, näin olen siis päättänyt, tarvitsevat pojat tietysti shortseja. Niitä löytyi turkoosit Lindexiltä, oranssit ja beiget H&M:ltä. Turkoosit olivat ilmeisesti juuri saapuneet, yhdet per koko että todella nihkeästi. Henkkamaukaltakin oli suurin osa valikoimasta jo myyty, onneksi edes oransseissa koot täsmäsi poikien suhteen. Beigejä ei enää ollut 5-vuotiaan koossa.

Rymypetterit samiksissa innostuivat poseeraamaan kameralle. Keinutuolivanhus saa kyytiä kerrakseen. Poikien hupparit popilta ja ovat muuten aivan ihanat, pojat haluaa ne päälle samantien kun kaappiin ilmestyvät pesun jälkeen.

Pullot paikoillaan

Kylpyhuoneen pullot ovat paikoillaan. Sain ne vihdoin pestyksi. Kaikki ovat saunan vintiltä löytyneitä vanhoja shampoo, voide yms. pulloja. Osassa oli repaleiset etiketit tallessa, ja korkit, mutta etiketit vei pesu ja korkit laitoin talteen, ovat paremman näköisiä ilman. Hieman on ollut entisajan ihmisillä erilainen shampoon tarve, kun tuollainen desin pullo on ollut hyvä. Tai sitten se arkishampoo tehtiin vielä itse näiden pullojen ostoaikaan.

Yläkuvassa voidepulloja ja alemmassa shampoopulloja.

Tässä vanhoja lääkepulloja salin senkin päältä. Näissä osassa on ehjät etiketit ja niitä varjelen.
Ruskeista pulloista pienin on vain parisenttinen. Tuo korkein ei ole vanha, mutta sopii niin hyvin muiden mukaan.

Nukenrattaiden uusi elämä.

Näin huonoon kuntoon oli vanhat nukenrattaat päässeet. Kuopus olisi tykännyt jo moneen kertaan leikkiä näillä, mutta äiti ei saanut laitetuksi kuntoon. Nyt olen koko pääsiäisen ommellut kaikenlaista ja sain inspiraation korjata rattaat. Ehkäpä sekin kannusti, että kummityttömme 5v. on tulossa meille viikon päästä muutamaksi päiväksi vieraaksi. Täytyy olla nukkeleikit kunnossa. Pinkille rungolle en toistaiseksi mahtanut mitään (onkohan olemassa keltaista metallimaalia?), mutta kangas on uusi. Uusi kangas on farkkua, ommeltu keltaisella langalla. Pysyy paikoillaan tarranauhalla, joten saa vaikka pestyksi jos leikeissä käy huonosti. Kissa on aplikoitu farkkukankaaseen. Alunperin kissa oli vanhassa pussilakanassa jonka ostin kirpparilta. Kissakangas taas on vanhaa Tampellan kuosia, nimi on Pupu.

Rattaistahan täytyy tietysti löytyä pussukka jonne saa vaikka leikkien rahapussin ja muut tärkeät tavarat. Se on ommeltu vanhasta pussilakanasta, sattui olemaan niin mukavasti saman sävyistä keltaista kun kissassa. Myös pussukka on kiinni tarranauhalla.

Tässä vielä kokonaisuus :) Kuopus tuli tänään kolmen päivän mummolareissulta ja iski heti kiinni rattaisiin. Oli tyytyväinen ja esitteli iskällekin mitä äiti oli ommellut juuri hänelle. Rattaatkin ovat aikoinaan kirpparilta ostettu tytöllemme. Itselläni on ollut aivan samanlaiset, mutta ne ei ole enää tallessa.