Vuosi sitten haaste (tutit hiirivauvoille)

Vuosi sitten lähti kuopuksen tutit hiirivauvoille. Tutit vietiin aitan rappusille, johon ne sitten jäivät. Tässä tuota tärkeää tehtävää hoitamassa itse tuttisankari. Tutit hävinneet ja mitä ne hiiret jättivätkään vastalahjaksi, maailman parhaimmat ruuvimeisselit! Näillä on ruuvattu mm. oven saranoista ruuvit irti, pikkuautoista ruuvit irti sekä vanhan pulpetin ruuvit irti. Hommissa itsensä tuttisankari.
Tuttien pois jättäminen sujui tosi hyvin, jos oikein muistan niitä kaivattiin vain pari iltaa.

Sur rur rur rukki...

Tässäpä uusin käsityö aarteeni. Tai eipä tuo ole oikeasti uusi, on äidinäidinäitini rukki, kotiutui meille äitini vintiltä. Toimiva peli, muutama osa vain uupuu. Täysin alkuperäisessä kunnossa, onneksi, sillä en olisi pitänyt valkoiseksi tai siniseksi maalatusta rukista. Nyt hienot alkuperäiset ootraukset ovat edes osin näkyvissä vaikka iso osa onkin kulunut pois. Tästä tuli heti pienten poikien suosikki, poljetaan niin vinhalla vauhdilla että lähtee pyörä pois paikoiltaan. Samaa tehdään vanhan Singerin kanssa kunnes jää sormet väliin tai äiti tulee estämään.

Minua on aina kiehtoneet vanhat käsityöt ja niiden tekeminen. Ajatus siitä, että ennen se oli joka naisen velvollisuus on aikamoinen, kun ajattelee nykyään käsitöiden perustuvan täysin vapaaehtoisuuteen. Lankoja ja kankaita on tarjolla valmiina, jopa edullisempaan hintaan kuin itse tehden. Nykyään taitaakin itse tehdyn arvo olla siinä, että on uhrattavana aikaa sen käsityön tekemiseen tai se, että saa aikaiseksi jotain uniikkia. Aika on nimittäin nykyään kallista, ennen sitä oli käsitöille lähes määrättömästi, tai sitä oli oltava jos ajatteli perheensä vaatettaa. Ensin tehtiin kapiot ja sitten pidettiin taloutta yllä. Nykyajan kertakäyttökulttuurissa isoisoäidin kymmeniä kertoja paikattu keittiöpyyhe on hellyyttävä. Silloin se oli totista totta, miksi tehdä uusi kun paikattu ajaa saman asian.

Onneksi käsitöiden tekeminen on säilynyt, vaikka se ei pakko olekaan. On mukava esitellä mummolle itse tehdyt villasukat tietäen että sukanteko lapsenlapsille jatkuu vaikka mummoa ei enää olisikaan. Toivottavasti jälkipolvetkin osaavat joskus aikoinaan arvostaa käsityötä ja itse tehtyä ja säilyttää sitä taas eteenpäin, jos ei taitoina niin sitten valmiina töinä esillä ja käytössä.

Kerrankin ajoissa!

Joka ikinen pääsiäinen meillä ollaan myöhässä. Vaan eipä olla tänä vuonna! Ruohot ja ohrat on jo istutettu ja koivun oksat ovat kasvattamassa hiirenkorvaa. Aikaisempina vuosian pelastus on tullut koulusta, kerhosta tai päiväkodista. Onneksi niissä muistetaan istuttaa ruohot ja tehdä virpomisoksat. Isotädin singerin päällä on poikien ohrat, komeana kasvavat ja ovat kissojen mukavasti siitä syötävissä. Pitsiliinan olen joskus ostanut kirpparilta.

Salin peilin edustalla koivunoksat kasvattelevat versojaan, toivottavasti ovat pääsiäisenä kunnon hiirenkorvilla. Lasimunat ostin Pentikiltä, samoin kuin vihreät pupuset. Samalla tein myyjälle toivomuksen, että laittaa eteenpäin viestiä suuremmista pupuista. Minä olisin halunnut sellaisen suuren, mihin mahtuu muutakin kuin viisi minikokoista suklaamunaa, mutta semmoisia ei Pentikin valikoimiin kuulu.

Pääsiäiskoristeita ei kotoamme paljoa löydy. On muutama lasten tekemä juttu ja nyt nuo uudet Pentikin koristeet. Jotenkin tuntuu että vastahan tässä on joulusta päästy. Vai onko? Tarkimmat huomaavat keskimmäisestä kuvasta peilistä heijastuvan himmelin. Meillä se roikkuu katosta koko vuoden. Sen verran on tyyris kapistus kun sitä ei osaa itse tehdä, ettemme raaski vielä 11 kuukaudeksi vintille hiirten syötäväksi. Loppujen lopuksi se on aika huomaamaton, väritön koriste joka voi aivan hyvin ilahduttaa kauneudellaan koko vuoden.

Kirpparilöytöjä

Tänään oli äidin oma päivä. Heti aamusta kampaajalle ja sitten kiertelemään kirppareita. On mukava vaihteeksi päästä ilman lapsia, eli on aikaa kiertää ja tonkia. Meillä ainakin pojat ovat sellaisia että hermostuvat heti jos kirpparia ei kierretä juosten läpi. Yritä nyt siinä sitten penkoa mullin mallin heitettyjä myyntipöytiä ja tehdä hyviä löytöjä.

Tänään tuli tehtyä erikoisia löytöjä. Ei aavistustakaan mihin näitä tarvitsen, mutta jokin niissä vetosi. Laatikollinen erilaisia pieniä tinaisia ja muusta metallista valmistettuja palkintoja. On painikisoista vuodelta 1939 ja koiranäyttelystä vuodelta 1953 ja jne. Kauneimmat jätän itselleni ja loput myyn tai annan siskon tytölle leikkimökkiin. Sokerisakset ja -pihdit. Eikä meillä edes käytetä palasokeria.

Metreittäin virkattua ja nyplättyä pitsiä. Ylimmästä en kyllä ole varma onko tehdastekoista mutta on kaunista ja sitä on monta metriä. Näille kyllä löydän käyttöä.

Mukaan mahtui vielä muutama sisustuslehti. Niiden parissa meneekin ilta kun lapset jo nukkuvat :)

Äidin parantunut seuralainen.

Kuumepotilas on parantunut. Meillä kuopus sairasti elämänsä rankimman flunssan. Kuume 39 asteessa viisi päivää kuumelääkkeestä huolimatta, kamala yskä ja korvatulehdus. Ei maistunut juoma eikä ruoka. Juotavaa saatiin puoliväkisin sen verran, että ei tarvinnut sairaalaan lähteä. Maanantaina oli eka kuumeeton päivä ja vasta eilen poika söi vähän enemmän, onneksi jo juo. Olo ei ole vielä täysin oma itsensä, mutta hymyn jo saa. Tässä odotellaan kuistin portailla kaupunkiin lähtöä tänä aamuna.

JesperJuniorin puolihintapäiviltä löytyi 5-vuotiaalle ja siskon pojalle farkut, turkoosit housut ovat kuopukselle Prismasta.

Prismasta tulevaa kesää varten. Toivottavasti on säitä näitä varten, viime kesän yleiskenkä olikin kumisaapas, ainakin meidän pihassa.

Samalla matkalla haettiin H&M:n paketti postista. En ole aikoihin tilannut postimyynnistä ja nyt sitten taas muistankin, että miksi en. Puolet lähti takaisin väärän kokoisina tai muuten vaan pettymyksinä. Turkoosin fleecetakin oli henkkamaukka omatoimisesti vaihtanut mustiin housuihin jne. Jotain sentään jäikin, kuten nämä farkkushortsit nuorimmille. Mukavan pehmoista ja ajatuksella että käyvät paidan kuin paidan kanssa.

Hienosti jaksoi pieni äidin kanssa puoli päivää kaupungilla. Viihtyi kyllä harvinaisen hyvin rattaissa istumassa. Prismassakaan ei tarvinnut tapella istutaanko kärryissä vai ei.

Täydennystä liinavaatekaappiin.

En tiedä oletteko samaa mieltä, mutta minusta tuntuu ettei nykyiset pussilakanat ja lakanat kestä samaa kuin entisajan vastaavat. Ajatelkaas nyt, vasta 10 vuotta käytössä ja hituvat puhki :)) Höh!
No aikuisten oikeesti ei kyllä harmittanut pois laitto. Meille aikuisille uusittiin viime vuonna kaikki lakanat ja nyt on menossa lasten lakanoiden uusiminen ja täydennys. Kolme vanhinta lasta käyttää sekä pussilakanassa että lakanassa aikuisten kokoa ja pienimmällä on pussilakana leikki-ikäisen kokoa. Joten liinavaatetta täytyy olla. Noista yhdenhengen sängyn lakanoista on ollut puute. Isommilla on usein kavereita yötä, yhtä aikaakin ja lakanoita pitää olla.
Heinolaan avattiin joku aika sitten Finlaysonin tehtaanmyymälä. Sieltä meidän liinavaatteet nyt sitten haetaan, valmiiksi ommeltuina tai kankaina. On sieltä yksi patjakin ostettu petareineen kaupan hintoja huomattavasti edullisemmin. Jos ajatte motaria Heinolan ohi niin suosittelen poikkeamista. Minulle jäi tämmöisiä mukaan:

10-vuotiaalle pojalle Talot pussilakana ja tyynyliina, olivat -50%, hintaa jäi n.18e. Poika oli oikein tyytyväinen. Näistä en vielä tiedä ovatko meille aikuisille vai pojille. Pussilakanat kevään uutuuskuosia, minä ostin sekundan puolelta, hinta 10e kpl. Virheinä pari väripilkkua väärässä paikassa. Seuraksi harmaita tyynyliinoja, muistaakseni 3e/kpl.

Tytölle rusehtava lakana (näyttää harmaalta mutta on enemmän ruskea). Muutama tyynyliina.

Tämän ison lakanan tarvitsin tilkkupeiton taustaksi. On muuten erikoista, että tulee halvemmaksi ostaa iso lakana kuin näin leveää kangasta. Tämä maksoi 10e, ihan normaalilaatua mutta oli joku poistuva väri. Nykyään teenkin niin, että kun tilkkupeite tarvitsee pohjakangasta ostan lakanan. Tämäkin on reilu, mutta mieluummin niin kuin että pitäisi miettiä saako tavallisesta 150cm leveästä tehtyä tai pitäisikö sitä jatkaa.

Nämä ovat kilolaatikosta, yksiväristä lakanakangasta, sekä valkaisematonta että valkaistua. Hinta 5e/kg. Nämä jäävät pesun jälkeen odottamaan värjäystä. Joko tilkkutöihin tai sitten tupaan tuleviin mattoihin. Tuvan remontin jälkeen teetän sinne räsymatot, väriä en vielä tiedä, mutta olen jo alkanut ostella kirppareilta verhoja ja näitä tehtaanmyymälän kilokankaita matonkuteiksi. Saan sitten juuri sellaisen väriset kuin haluan. Tuo kirjava pala oli niin söötti ettei sitä voinut jättää ottamatta, se taitaa tulla tilkkutöihin. Kirjavien hinta on 8e/kg.

Nyt sitten laulaa pyykinpesukone ja mankeli jotta saan kaikki kaappeihin ja käyttöön :)

Auttakaapa kylpyhuoneen probleemassa.

Ongelmakohdat ovat nämä: Tuon allaskaapin päällinen. Ristipistotaulun haluaisin pois, samoin nuo pienet matkamuistonuket. Mitä tilalle? Jotain seinälle vai tuohon kaapin päälle? Huonekorkeus on liki 3 metriä, joten sitä on reilusti tuon kaapin päällä. Kaapin päällinen on n. 5cm leveä joten siinä mahtuisi jotain pitämään. Edellisessä bloggauksessa on lisää kuvia kylpyhuoneesta. Toinen ongelma on tämä pömpeli joka peittää kaivon painesäiliön. Siihen haluaisin paksun petsatun tason, mutta mitä tason päälle? Tuo pönttö käpyineen on tylsä.

Yhtenä ideana olen miettinyt näitä saunan vintiltä löytyneitä vanhoja shampoo yms. pulloja. Jospa pesisi ne ja laittaisi kylpyhuoneeseen esille. Osa sinne kaapin päälle ja osa kauniille metallitarjottimelle siihen pömpelin päälle. Pulloja löytyy lisää tarvittaessa. Mitä mieltä olette? Olisiko kellään hyvää ideaa?

Kylpyhuoneen muodonmuutos.

Talon ostohetkellä kylppäri oli varsinainen herkkupala. Kylpyhuone on tehty taloon 70-luvun alkupuolella ja siinä kuosissa se edelleen oli. Amme oli tainnut vaihtua joskus uuteen pihan ammeen raadosta päätellen, mutta se muu. Niin ihanaa alkuperäistä. No meitä sisukkaita sissejä se ei lannistanut, päästinhän tekemään juuri meidän näköinen kylpyhuone. Talossamme ei ole saunaa, se on erilleen piharakennuksessa, joten suihku on yksi tärkein osa kylppäriä. Vanha amme sai lähteä. Lavuaarin paikkakin vaihtui, pöntön paikka pysyi samana vaikka itse pönttö jouti kaatopaikalle.Vihreää, sekä seinissä että katossa.

Seiniin laitettiin helmiponttipaneli joka maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla. Lattiaan laattaa ja lattialämmitys. Antiikkiliikkeestä löytyi kaappi johon saimme ystävältä vanhan, aidon 40-luvun Arabian lavuaarin. Hiukan jännitti saako marmorin pysymään ehjänä kun siihen tehtiin aukko lavuaaria varten, mutta ehjänä pysyi. Lasipurkkeja olen haalinut kirppareilta, vielä olis haussa löytää lasinen saippuapullo. Toisaalta tuo muovinen on lasten kanssa turvallisempi. Kaapin päällä tekemäni ristipistotaulu. Nurkkaan mahtui juuri ja juuri 90x90cm suihkukaappi.

Avaintaulun paikalla oli ennen ikkuna. Tuo kuvassa oikealla näkyvä lasipönttö ja pömpeli sen alla on vielä ongelma. Pömpelillä om peitetty kaivon painesäiliö. En ole keksinyt mitään kivaa juttua tuohon pömpelin päälle, nyt siinä on iso lasitölkki jossa on käpyjä. Kaipaisi jotain parempaa ja ehdotuksia otetaan vastaan.

Ikkuna oli vielä paikoillaan kun kylppäri remontoitiin. Se jouduttiin poistamaan uuden isomman kuistin tieltä ja sitten piti pohtia millä peittää aukko. No, jos ei voi piilottaa niin pitää korostaa. Panelin jämistä aukko umpeen ja samaa maalia päälle kun muissakin panelissa. Listasta kehykset ja vanhojen avaimien kokoelmani esille. Pyyhekoukkujen nimikylttien lista on itse tuunattu. Listan pätkä on petsattu ja siihen on laitettu yleensä laatikoissa olevat nimikylttipaikat (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Teini matkustaa.

Teini-ikäinen lapsi tuntuu olevan yksi vanhemmuuden koetinkivistä. Siitä kun selviää niin selviää mistä vaan. Siltä ainakin välillä tuntuu kun perheestä löytyy 15-vuotias prinsessa. Miksikö prinsessa? Sitähän se perheen ainut tytär on jos rehellisiä ollaan. Kolme pikkuveljeä tekee tytöstä prinsessamme. Enkäpä sekin kun prinsessa syntyi, oli hän kaikille isovanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi sekä lapsenlapsenlapsi. Voiko sitä parempaa asemaa prinsessalla olla?

Tänään pieni tyttömme lähti maailmalle ilman vanhempiaan. Matkaseuranaan 28 samanikäistä ja kaksi opettajaa. Kohteena pieni kaupunki Saksassa ja siellä 12 päivää oppilasvaihdossa ihan tavallisessa perheessä. Isäntäperheen tyttö oli meillä tammikuussa samaiset 12 päivää, joten edes jotakin tuttua on. Saksaa ei tyttömme opiskele, koko muu ryhmä on opiskellut kahta nuorta lukuunottamatta. Ryhmässä oli tilaa ja muitakin sai ilmoittautua oppilasvaihtoon mukaan. Oma tyttömme pääsi.

Itsenäistä matkailu on tyttömme harjoitellut pienestä pitäen, on ollut mummolassa, kavereilla ja jne. Nykyisin on joka kesä viikon ratsastusleireillä. Viime talvena oli kaveriperheen kanssa etelässä. Kokemusta siis on, etteivät vanhemmat ole mukana. Me koemme että hyvää harjoittelua aikuisuutta varten, tilaisuuksia joita ei kannata jättää käyttämättä. Tekee sitäpaitsi hyvää sekä meille vanhemmille että tytölle, olla hetki erossa (vaikka äidillä ainakin on jo ikävä). Nyt jo ensimmäisenä iltana on outoa kun kukaan ei lotraa puolta tuntia suihkussa, ei nälväile pikkuveljille, ei huutele apua läksyihin, ei löllyttele kissoja eikä mangu lisää tietokoneaikaa. Luulen että tytöstäkin on mukavaa saada "lomaa" perheestä. Ehkäpä tulee ikäväkin.

Kuvassa prinsessa ratsastusleirillä pari vuotta sitten. Nykyään prinsessa välttelee kameraa jos äiti seisoo kameran takana. Omalta koneeltaan löytynee tuoreempia kuvia mutta sinne ei äidillä ole asiaa :)

Sormet syyhyää.

Nimittäin päästä hommiin puutarhaan. Vuonna 2005 kun ostimme Arvilan, oli piha lähestulkoon viidakkoa. Nurmikkoa kyllä oli, mutta sekin kasvoi pientä nokkosen tainta. Marjapensaita ei oltu hoidettu ja kukkapenkit olivat vähän niin ja näin. Korostan etten itsekään ole mikään täysinoppinut viherpeukalo, kunhan jotain puuhailen. Ja puuhailtu on. On saatu kasvimaa, muutama omenapuu, on marjapensaita ja kukkapenkkejä. Lisää tulee pikkuhiljaa.

Tuleva kesä aiheuttaa pieniä paineita. Vanhin lapsista pääsee ripille ja toiveissa olisi juhlat puutarhassa. Edellyttää hyvää säätä ja kaunista pihaa. Toistaiseksi kasvimaakin näyttää kuitenkin tältä: Vaan siemeniä on jo hankittu kukkaloistoa varten. Kehäkukka ei ole vielä koskaan epäonnistunut, joten sitä reilusti :) Joukossa ihan uusiakin tuttavuuksia, toivottavasti edes joku kasvaa.

Kasvimaatakaan ei ole unohdettu. Tämä määrä ei riitä, tarvitaan lisää herneitä, porkkanaa ja salaatteja. Lisäksi tulee ainakin lanttua, sipulia, kukkakaalia ja valkosipulia. Kasvihuoneeseen laitetaan kurkkua, maissia ja tomaattia. Niitä kaikkia päästiin maistelemaan jo viime kesänä. Hyviä olivat ja mikä parasta, tiedämme tarkkaan miten ovat kasvatettu. Meillä lannoitteena on kanankakka.

Oman maan sipulia riittää vielä hetkeksi. Viime vuoden sato oli komea ja maku hyvä. Aika moni läheinen sai osansa, toivottavasti ovat maistuneet :)

Tilkkuvuori 2009

Tämän vuoden pyhiinvaellusmatka on suoritettu. Kävin päiväseltään Jyväskylässä hyvän ystäväni kanssa valtakunnallisilla tilkkupäivillä. Tapahtuma järjestetään kerran vuodessa eri puolilla Suomea, ensi vuonna juhlitaan Finn Quiltin 20-vuotisjuhlaa Tampereella. Tällä kertaa olimme Jyväskylässä. Lauantai on aina varattu vain jäsenille, sunnuntaina tilaisuus on avoin kaikille pientä muutaman euron pääsymaksua vastaan.

Taas nähtiin ja koettiin toinen toistaan upeampia töitä. Tällä kertaa silmiin pisti töiden pienuus, pienimmät vain postimerkin kokoisia, hyvin paljon töitä kokoa A4 ja muutama suuri, peitekokoa. Todella taidokkaita ja hyvin tehtyä.

Näyttelyiden lisäksi tapahtumaan liittyy toinenkin anti, nimittäin myyntipöydät. Tilkkupäiville saapuu joka vuosi tilkkutarvikemyyjiä eri puolilta Suomea. Valikoima on laaja ja sitä mitä ei löydy ei ole olemassa. Kerrankin pääsee hypeltämään ja hiplaamaan kankaita ja tarvikkeita eikä tarvitse tyytyä vain nettikauppojen kuviin. Aina jotain tulee hankittua vaikka mitäänhän en tarvitse...

Sammakkokangas huusi eräältä alahyllyltä että: Katja... täällä olen. Minä vastasin kutsuun ja ostaa pläjäytin metrin (tilkkuilijalle hirmuisen iso pala). Samassa sain idean mitä tästä tulee, lisäksi tarvittiin vihreää ja muutama lasihelmi. Kerron kun saan valmiiksi.No eihän tuo olut vielä riittävästi kun Sysmän kauppias tarjosi paloja hintaan 1e/kpl. Nuo kolme kukallista kangasta ovat niitä. Lisäksi huovutus kirja ja huovutusneuloja. Ihania nappeja joista ei aavistustakaan mihin tarvitsen, mutta kun niissä oli työkoneita. Aina tarpeellisia hakaneuloja ihanassa peltirasiassa. Kaikkien alla kassi jonka saimme ilmoittautuessa. Kassi jaettiin kaikille etukäteen ilmoittautuneille, jokainen taisi saada erilaisen.

Tässä niitä myyntipöytiä...

ja tilkkusatoa. Tässä ranskalaisten töitä. Kaikki ovat A4 kokoa, vieressä yksi kuvattuna lähempää. Kaikki kuvat saa ruuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Tässä vastaavia suomalaisten töitä, alempi tehty oikeasta tuohesta.

Tässä kaikki työt.

Kaikkia kuvia mitä otin en malttanut esille laittaa, nämä ovat siis vain pieni osuus näyttelyiden annista. Niitä muutamia joista pidin.

Seuraava matka onkin toukokuussa Göteborgin pohjoismaisille tilkkupäiville. Siellä olemme ystäväni kanssa muutaman päivän. Ensimmäinen kertani muilla kuin kotimaisilla tilkkupäivillä.

Opasteita

Muistan kun lapsuudenkotini kylppärin ovessa keikkui äitini virkkaamat ukko ja akka, taisipa olla jossain vaiheessa koko perhe siihen virkattuna. Mummolassa oli sellainen metallinen kuva jossa poika pissii seisaaltaan pottaan. Omaan kotiinikin olen ehdottomasti halunnut vastaavan opasteen, "ovikyltin". Edellisessä kodissa ovessa oli pieni, ohut vanerinen kuva, nalle istumassa potalla. Nyt tämä talomme ja kylppärimme kaipasi erilaista tyyliä.
Se tyyli löytyi eräänä päivänä kierrätyskeskuksesta. Ei aavistustakan mitä nämä ovat, ken tietää niin kertokoot. Mies ja nainen, väännetty rautalangasta ja alaosassa puinen nuppi. Miten sopivat meidän kylppärin oveen! Kunhan joskus saan oven maalattua, korostuvat entisestään ja tulevat esiin. Nyt vähän häviävät puun käsittelemättömään pintaan. Veikeät, eikä tule vastaan ihan joka ovesta. Kylppärin oven vierestä mennään kodinhoitohuoneeseen, talomme uudisosaan. Tuohonkin oveen kaipasin jotain. Ideaksi sain tietysti pyykkinarun. Narulle kuivumaan tekstiilejä pienillä pyykkipojilla. Kuvasta vaan valitettavasti tuli huono ja vaalea, teini on taas kätkenyt sen paremman kameran. Näkyvät luultavasti paremmin jos klikkaa kuvaa suuremmaksi. Pienet satiinipöksyt, kirjotut pellavaliinat ja pitsiverhot siinä nyt sitten kiikkuvat opasteina ja kertovat ehkäpä miehellekin mihin ne lattialla lojuvat vaatteet ihan oikeasti kuuluisivat.

Vai olisko pitänyt laittaa tuohon yksi miehen sukka?

Esikoulun valinta.

Suurimmalla osalla vanhemmista ei kait tätä ongelmaa ole, nimittäin mikä valita lapsen esikouluksi. Eipä meilläkään muilla lapsilla mietitty, mutta nyt pitäisi huomiseen mennessä päättää mikä on erityisen esikoulu. On ollut jo vuoden päiväkodissa pidennetyllä oppivelvollisuudella, nyt on siinä oikeassa esikouluiässä. Jos olisin lähtenyt töihin, ei tilanteessa olisi mitään vaikeaa, lapset päiväkotiin ja homma hanskassa. Mutta koska päätin jatkaa hoitovapaata virkavapaalla ja sitä minulle myönnettiin, saimme tilanteen jossa voimme valita esikouluksi joko lapsen tulevan koulun, tai nykyisen päiväkodin.

Kummassakin vaihtoehdossa on plussaa ja miinusta. Koulun plussaa on mm. vain muutama esikoululainen, yhdysluokassa muita reilu kymmenen. On avustaja. Samaa koulua käy myös isoveli joka voisi olla apuna mm. takseissa kulkemisissa. Tulisi oman kylän lapset jo tutuksi. Voisi nyt esikoulussa tutustua tiloihin ja systeemeihin, ei tarvisisi sitä ensimmäistä luokkaa käyttää siihen häsläämiseen.
Päiväkodin hyviä puolia on enemmän aikuisia ryhmässä, leikinomaisempi, jo tutuksi tullut ympäristö. Toisaalta ryhmä on suuri, 21 lasta ja meidän lapsi ei todellakaan olisi ainut erityinen.

Itseäni kiehtoo ehkä enemmän vaihtoehtona se oman kylän pieni koulu. Rehtori on upea henkilö, muut opettajat ovatkin perhevapailla joten ensi syksyn kokoonpanosta ei ole vielä tietoa. Fyysisesti lapsemme olisi näin upeissa puitteissa:
Tämä kuva oli se yksi syy maalle muuttoomme. Lapsille on olemassa oma kyläkoulu omine hyvine ja huonoine puolineen.
Vaan vielähän emme varmaksi tiedä edes lapsemme koulumuotoa. Se selviää sitten ehkä vuoden päästä kun tutkitaan ja hutkitaan lasta lisää. Tällä hetkellä papereissa lukee kielenkehityksen häiriöt, aistiherkkyyksiä.
Tänä iltana sitten miehen kanssa pohditaan mihin päädytään. Minulta tullee ääni kyläkoulun puolesta.

Kevätväsy lämmittämiseen.

Aina keväisin se iskee, ei jaksaisi. Nimittäin kasata puita liiteristä koreihin, nostaa koreja maitokärryihin, työntää kärryjä talolle, nostaa koreja kärryistä kuistille, siirtää koreja kuistilta sisälle. Laittaa klapeja uuneihin, repiä sytykkeitä, sytyttää, vahtia uuneja, lisätä puita, kohennella tulta, tarkkailla, tai sulkea peltejä. Ei vaan jaksaisi. Syyskyyn lopulta astihan sitä on taas tehty, lämmitetty taloa puilla. Sähkölaskussakin sen huomaa, kohtuullisia ovat vaikka asumme lisäeristämättömässä hirsitalossa. Puita saamme omien maiden puista riittävästi, kunhan joku ne ehtii ja jaksaa tehdä. Tällä hetkellä on onneksi hiukan helpompaa. Kakluunista, kolmesta pönttöuunista, avotakasta, leivinuunista ja puuhellasta on yksi pönttöuuni poissa käytöstä. Ei huonon kunnon takia, vaan siksi että tuo huone on remontissa.

Tältä näyttää salin pönttöuuni. Emme tehneet rapistuneelle ulkokuorelle mitään, koska jossain vaiheessa on edessä sisustan uudelleen muuraus, korjataan sitten ulkokuorikin samalla.
Vanhempien makuuhuonetta paahtaa komea kakluuni, korkeutta ihanuudella komeat kolme metriä. Makuuhuoneen tapetti ja väritys ovat muutes aika karmivat. No, remonttia odotellessa ja niistä viis. Uuni toimii ja lämmittää. Huone on alunperin ollut talon toinen sali.

Isännän huoneessa, eli työhuoneessa on avotakka. Kuitenkin varaava sellainen. Tässä huoneessa ei tällä hetkellä olekaan muuta lämmitystä kuin tämä takka.

Ehkä minä vielä jaksan, eihän sitä tarvitse kuin kesäkuun alkuun asti ja siitä sitten vasta syyskuussa...

Kun äiti P.O.P:n tyhjäksi osti.

Täällä päin Suomea pääsimme viime vuoden lopulla nauttimaan P.O.P:n myymälästä. Minusta tuli heti asiakas. 5-vuotiaalle hankittiin talvitakki ja -housut sieltä, samoin on tullut ostettua kokeeksi pari paitaa. Takkiin ja paitoihin olen ollut erittäin tyytyväinen, talvihousuista on polvet kuluneet kahdessa kuukaudessa lähes puhki. Tänä vuonna on kuitenkin ollut lunta, eikä hiekkaan mikä polvia kuluttaisi.

Tällä viikolla tuli kotiin popin mainos ja alekuponki, alennus huikea 10%, mutta pitihän se käyttää :) Kesävaatetta on hankittava ja tällä kertaa hankittiin mieleistä. Äidillä tosiaan oli olo että ostettiin putiikki tyhjäksi. Shortseja heillä oli todella vähän myynnissä. Löytyi vain yhtä mallia, college-kankaiset. Ehkä niitä vielä kesäksi tulee.

Kaksi- ja viisivuotias saivat molemmat työkalupaidat ja niihin sopivat sukat. Sukat myynnissä pareittain, toinen pari raidallinen.
Molemmille kaupunkipaidat. Sama kuva, mutta väri tekee aivan erilaiseksi.

Kaksivuotiaalle pitkähihainen ja molemmille lisää sukkia. Niitä meillä kuluukin puhki aivan uskomatonta vauhtia. Popin sukista ei ole kokemusta, kokeillaan kestävätkö.

Molemmille pienille raitahupparit. Tässä kohtaa hieman harmittelin kun molemmille piti ottaa samanlaiset. Värivaihtoehtoina oli vain tämä ja tummansininen yksivärinen. Tämä raidallinen kolahti paremmin. Huppu on kivasti ja huomaamattomasti neppareilla kiinni, itse huomasin sen vasta kotona.

2-vuotiaalle takki ja pipo. Takkiin ajattelin ostaa mustat housut Lindexiltä. Varsinaiseen ulkoiluun kuopuksella on veljeltä periytynyt haalari. Käytännössä sen haalarin lisäksi on oltava takki ja housut, meillä ei pärjätä yhdellä asulla.